Meille on tulossa sijaislapseksi vajaa kaksi vuotias tytteli.mietimme nyt isännän kanssa miksi kutsumme itseämme : olemmeko hoitotäti vai hoitoäiti vai mikä?millä te kutsutte itseänne?
Millä kutsutte itseänne sijaislapselle
Tuleva sijaisvanhempi
81161
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Koska lapset ovat tulleet meille vauvoina, eikä heillä ole biotapaamisia (toinen on tavannut kerran bioäitinsä) on luonnollista, että he kutsuvat meitä äidiksi ja isäksi.
Luultavasti emme enää saa vauvaa, joten seuraava lapsi saa kutsua meitä nimellä tai äidiksi ja isäksi - ihan miten itse haluaa.
psykologilta asiaa ja hän sanoi, että lapsi tarvitsee kodin, jossa on äiti ja isä. Näitä ohjeita noudattaen olemme toimineet. Koska lapsi tapaa biovanhempiaan, niin selvyyden vuoksi olemme liittäneet äitiin ja isään myös etunimemme: Tiina-äiti ja Reijo-isä. Lapsi sanoo sitten kuinka haluaa, pitemmin tai lyhyemmin.
Mielenkiintoinen tuo psykologin lausunto. Meillä eivät lapset ole koskaan kutsuneet minua ja miestäni äidiksi ja isäksi vaan etunimillä. Meistä tuntui näin luontevammalta, sillä nimitykset äiti ja isä kuvaavat sukulaisuussuhteita. Emmehän mekään kutsu lapsiamme pojiksi ja tyttäriksi.
Tästä huolimatta lapsillemme ei ole koskaan jäänyt epäselväksi, että me olemme perheen äiti ja isä, se alfapari, jota pentujen tulee totella.
sijoituslapsen iällä varmaan nyt merkitystä? Meille tuli alle 3-vuotias. Isommille lapsille voisi varmaan sopia tuo etunimillä kutsuminen? Ja toisaalta meille myös luontui tuo nimitysjärjestelmä hyvin. Jokainen harkitsee erikseen, mikä luontevimmalta tuntuu. Meillä on omia lapsia neljä, joten tämä tyyli tuki myös samaan "laumaan" kuulumista, kun biolapset kutsuivat lähes samalla tavalla meitä. Ja vanhempina meistä tuntui paremmalta, että meitä kutsutaan äidiksi ja isäksi. Tosin emme kyllä hermostuisi/hermostu siitäkään, jos tämä sijaislapsi päättää joskus kutsua meitä vaikkapa etunimillä.
Meillä on kaikki lapset aina nimittäneet meitä äidiksi ja isäksi. Olemmehan tämän perheen äiti ja isä. Itse olemme sanoneet lapsille, että voivat kutsua meitä nimeltä tai jotain, mutta nämä lapset jokainen on itse alottanut kutsumaan meitä äidiksi ja isäksi. Kaippa sekin tuo jotain yhteenkuuluvuutta sekä turvallisuutta.
Bioperheestä puhuessamme sanomme esim. Liisa-äiti jne.
Näistä nimittelyistä olemme jutelleet myös heidän bioäitinsä kanssa.
Tiedän sijaisperheen, jossa jopa isot lapset pakotetaan kutsumaan vanhempia isäksi ja äidiksi. Omia vanhempia kutsutaan etunimillä. Tämä on yksi erinomainen tapa vieroittaa lapsia vanhemmistaan ja hyvä yritys sotkea lapsen ja oman perheen välejä. Tässä perheessä käytetään tosin monia muitakin tapoja.
On ehkä vaikea päättää mitä nimityksiä sijaisperheessä käytetään. Meillä äiti on mamma ja isä on pappa, biovanhemmat ovat isä ja äiti. Tällä keksinnöllä pystyy pienikin lapsi hahmottamaan, kuka kukin on. Oma aikuinen lapsemme kutsuu meitä nykyään mammaksi ja papaksi. Biovanhemmat pitävät myös näistä nimistä. Kun lapsi kasvaa voi hän kutsua etunimelläkin jos se tuntuu luontevammalta. Oli nimitys mikä tahansa voimia haastelliseen tehtävään.
Meille sijoitettiin kaksivuotias lapsi joka osasi puhua vain muutaman sanan. Joten oli itse päätettävä miksi itseään kutsuu. Me päätimme olla äiti ja isä. Valitsimme näin koska haluamme lapsen tuntevan että hän on meille kuin oma ja hänta kutsummekin omaksi lapseksi. Kun hän sai enemmän sanoja kerroimme että on kaksi äitiä. Lapsemme kutsuu meitä molempia äidiksi. Erottelemme kun olemme kaikki yhdessä etunimellä äiti. Näin emme sekoitu. Kun lapsi on suuttunut, olen kyllä kuullut että et ole mun äiti. Joten ei mitään huolta, kyllä lapset silti tietävät kuka kukin on.