Ensimmäisenä äimistelin miksi kustantamo Like on sijoittanut tämän Rikos kannattaa-sarjaan?
Sopisi yhtä hyvin, ellei paremmin, muuhun kirjallisuuteen. Ellei ole erikseen koulumaailmatragediat -palstaa. Siitähän tässä on kysymys. Leirikoulurahoitusta keksejä myymällä hankkiva 12-vuotias Sandra katoaa kesken myyntikierroksen. Kukaan ei tiedä mitään eikä ruumistakaan löydy.
Siihen loppuukin yhtäläisyys muiden vakiodekkarikaavojen kanssa. Annika-täti ei kuvaile poliisityötä juuri mitenkään. Sivumennen mainitaan tutkinnanjohtaja Matti Karvonen, mahdollisesti Ruotsiin jäänyt sotalapsi. Poliisit kiertelee ovilla pikkusen kyselemässä. Muu kerronta suodatetaan muutaman henkilön kautta. Sandran luokkatoveri Eva, koulussa kiusattu ja yksinjätetty kertoo oman osansa, samoin opettajan hommista sairauslomalla oleva Carin. Kiikarillaan kouluelämää kyttää naapuritalon höpsähtelevä eläkeläinen Vera, itsekin aikoinaan kiusattu.
Eihän tämmösestä kerronnasta tule mitään tolkulllista. Kyllä Sjögren silti tarinan kertoo, omalla tavallaan. Uskottavuus jää lukijan päätettäväksi. Ja onko totuudellisuuden niin väliä, jos juttu on hyvä?
Hieman tästä tulee mieleen G Grassin Sipulia kuoriessa. Kerros kerrokselta avautuvat niin nykyisen kouluelämän ristipaineet kuin perheiden omiin historioihin piilotetut oman käden oikeudet. Koulutouhun nykytilasta lukiessa mieleen pulpahtaa Kätevä Emäntä-tv-sarjan mahdottomuuksia juuri meidän Nikopetterille ja Jennijuliaanalle vaativat vanhemmat. Vanhempien mielestä tietennii kyse on vain joustavuudesta. Ettei niitä teatteriretkiä järjestetä silloin, kun Jennijuliaana on Alpeilla laskettelemassa. Ei ihme, että parhaansa yrittävä vanhan polven matikanmaikka joutuu sairaslomalle.
Rohkenen suositella, jos et vaadi dekkarilta tietyn kaavan seuraamista.
Tämän jälkeen on Sjögreniltä käännetty pari muutakin. Taidan laittaa tilaukseen, sen verran kiinnostaa mihin suuntaan tyyli kehittyy, jos kehittyy.
Sopisi yhtä hyvin, ellei paremmin, muuhun kirjallisuuteen. Ellei ole erikseen koulumaailmatragediat -palstaa. Siitähän tässä on kysymys. Leirikoulurahoitusta keksejä myymällä hankkiva 12-vuotias Sandra katoaa kesken myyntikierroksen. Kukaan ei tiedä mitään eikä ruumistakaan löydy.
Siihen loppuukin yhtäläisyys muiden vakiodekkarikaavojen kanssa. Annika-täti ei kuvaile poliisityötä juuri mitenkään. Sivumennen mainitaan tutkinnanjohtaja Matti Karvonen, mahdollisesti Ruotsiin jäänyt sotalapsi. Poliisit kiertelee ovilla pikkusen kyselemässä. Muu kerronta suodatetaan muutaman henkilön kautta. Sandran luokkatoveri Eva, koulussa kiusattu ja yksinjätetty kertoo oman osansa, samoin opettajan hommista sairauslomalla oleva Carin. Kiikarillaan kouluelämää kyttää naapuritalon höpsähtelevä eläkeläinen Vera, itsekin aikoinaan kiusattu.
Eihän tämmösestä kerronnasta tule mitään tolkulllista. Kyllä Sjögren silti tarinan kertoo, omalla tavallaan. Uskottavuus jää lukijan päätettäväksi. Ja onko totuudellisuuden niin väliä, jos juttu on hyvä?
Hieman tästä tulee mieleen G Grassin Sipulia kuoriessa. Kerros kerrokselta avautuvat niin nykyisen kouluelämän ristipaineet kuin perheiden omiin historioihin piilotetut oman käden oikeudet. Koulutouhun nykytilasta lukiessa mieleen pulpahtaa Kätevä Emäntä-tv-sarjan mahdottomuuksia juuri meidän Nikopetterille ja Jennijuliaanalle vaativat vanhemmat. Vanhempien mielestä tietennii kyse on vain joustavuudesta. Ettei niitä teatteriretkiä järjestetä silloin, kun Jennijuliaana on Alpeilla laskettelemassa. Ei ihme, että parhaansa yrittävä vanhan polven matikanmaikka joutuu sairaslomalle.
Rohkenen suositella, jos et vaadi dekkarilta tietyn kaavan seuraamista.
Tämän jälkeen on Sjögreniltä käännetty pari muutakin. Taidan laittaa tilaukseen, sen verran kiinnostaa mihin suuntaan tyyli kehittyy, jos kehittyy.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.