Melkein vuoden vanha tyttäremme on aina ollut "nirso" syömäri. Varsinkin näitä lämpimiä ruokia. Kaikkea muuta kyllä menisi ja paljon. Lämpimiä ruokia ei mene kuin puol purkkia kerralla. Niukasti ja huudon saattelemana. Joitain ruokia syödään kyllä ihan mielellään mutta samaa ruokaa ei viitsisi antaa kokoajan. En haluaisi että ruokailuista tulisi tytölle "pakko pullaa" ja että ei sitten syöätäisi sitäkään vähään. En haluisi pöytään laittaa mitään leluja ja vastaavia.(niitäkin kokeiltu, eipä ole kauheasti vaikusta) Nämä lämpimät ruuat olisi tietty parempia antaa kuin sitten näitä soseita ja vastaavia.
Helpottuuko se joskus?
Onko teillä ollut lapsienne kanssa tälläisitä?
On kohta vähän toimeton olo.
Helpottuuko se joskus?
Onko teillä ollut lapsienne kanssa tälläisitä?
On kohta vähän toimeton olo.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Oletteko ollenkaan kokeilleet sormiruokailua? Lapsi saa itse osallistua ruokailuun ja tutkia ruokaa (sottaista alkuun joo, mutta teillä kun on jo vuoden ikäinen, niin alku ei ehkä olisi niin pitkään sotkuista), sekä oppii, että ruokaa on rakenteeltaan erilaista. Höyrytettyjä kasviksia, kurkkutikkuja, pastaa, lihaa, melkein mitä vain voi tarjota sormiruokana.
Ollaan. Mutta sittenkään ei oikeen suostu aina syömään sitä. Ja syökin esim justiinsa välipalalla ja muutenkin.. Joskus onnistuu, ei aina.
No, kurjaltahan se tuntuu, mutta kannattaa kyllä tehdä joskus sitäkin, että ei yritä huijata lasta syömään "edes jotain" tai aina antaa jotain maistuvampaa tilalle, vaan jos ei kelpaa niin ei kelpaa, se ruokailu oli sitten siinä. Lapset ei kyllä tapa itseään nälkään, se tuppaa vaan välillä unohtumaan. Ja siitä ruokailun lopettamisesta ei kannata tehdä mitään numeroa, toteaa vaan, että aha, jos ei maistu, niin sitten ei syödä. Lapsi leikkeihinsä siitä ja seuraavalla aterialla kokeillaan, josko maistuisi. Ei tietenkään tarvitse tarjota samaa ruokaa kolmella aterialla peräkkäin, mutta ylipäätään lapsen on hyvä oppia, että jos ruokapöydässä syödään. Jos lapsi nyt kuitenkin kasvaa normaalisti, niin ei ole mitään vaaraa siitä, että vähän kiristää ruokailusääntöjä, jotta pieni nirsoilija oppii, ettei ruokailuaika ole pelleilyä varten.
juurikin saman asian kans taistellaan meillä, saman ikäinen poika ku teillä. leipää, banaania jne kelpaa ku saa itte napsia sormin, mutta liharuuat ja just kaikki lämpimät, ei millään. suu ei vaan aukea ja sitte alkaa huuto ja seisomaan nousu syöttötuolis. niin hermoja raastavaa! kaurapuuron syöntiki loppui ku seinään, no sitte ostin sitä kaupan jauhepuuroa,se menee paremmin. ihan ku poika aina kattois mitä on lautasella ja päättää jos siinä syöökö vai ei! esim jos ei oo lihaa syöny, ja avaan esim viilipurkin, niin johan on suu auki! :D ei varmaan kannattais tehä nuon, et sit tarjoaa jotain muuta, enkä aina teekkää, mut pakko joa iltaan mennes ei oo syöny ku puuron aamulla ja välipalan. meillä on kauhea määrä rekvisiittaa aina pöydäs, sillä saa edes muutaman lusikallisen menemään.. :/
Meillä taas on aina syöty puuroa todella hyvin! Syö todella mielellään
Entä jos tarjoat "lämpimät" ruuat hyvin haaleina? Meillä hampaita tehdessä neiti ei suostunut syömään kuin haaleita tai kylmiä ruokia.
meillä oli neiti noin vuoden ikäinen kun ei suostunut syömään kuin yhtä lämmintä ruokaa ja juomakin åpiti saada vain pullosta... kokeilin kaikkea, joka ikisen keinon jota keksin ja tuttavat keksi neuvolantädiltäkin kysyin MIKÄÄN ei auttanat kertana eräänä keksin että jos hän ei kerta syö olkoon syömättä ja kun tuli muun perheen ruoka aika nostin hänet tuoliin lautasen naaman eteen lusikka kauniiseen käteen ja rupesin syömään omaa ruokaani, kukaan ei välittänyt "vauvasta" vaan söivät normaalisti kas kummaa tyttö söi lautasen tyhjäksi ja kaiken kukkuraksi tokasi: kiis,äti anna aioo (suomeksi Kiitos, äiti anna maitoa). siitä alkoi9 meidän neiti syömään samaa ruokaa kuin muut ja vähät välitimme mistään maito tai suola suosituksista!
Oletko kokeillut tehd ruokia itse? 11,5kk voi syödä jo samaa ruokaa, kuin aikuisetkin kun ottaa lapsen osuuden pois ennen suolan lisämitä (eikä hän siihen kuole vaikka suolaa vähän olisikin). Muusaat vaan haarukalla vähän pienenmiksi paloiksi.
Toisakseen ei lapsi itseään nälkään tapa. Sinä päätät mitä on tarjolla ja lapsi päättää kuinka paljon syö. Jos ei maistu niin seuraavalla aterialla sitten uusi yritys. Lapsille on ihan tyypillistä, että muutamana päivänä ei syödä kuin ihan vähän ja sitten taas seuraavalla viikolla siitäkin edestä.