Riitelin tässä vapun alla tosi pahasti äidin kanssa. Se on tosi temperamenttinen luonteeltaan jonka mäki oon periny, ja jos pieni kipinä syttyy meijä välillä ni se räjähtää sit iha käsiin. Käyn toista luokkaa lukiossa enkä oo mikää priimus ja saan numeroita tasasesti 4-10. Viime aikoina ku oon puhunu äidille mun jatko-opiskelu kiinnostuksista ni vastaukset ovat olleet ''no etsä sinne pääse kuitenkaa'' ''noillako arvosanoilla haet??'' ''sä oot iha paska koulussa et sä osaa mitää ni turha ees yrittää hakee tonne''. Tämmöstä.
Kiinnostukseni hakea jonnekkin tai panostaa kouluun tällä hetkellä on nollan alapuolella.
Yleensä oon ollu semmone et ''mähän näytän mihin pystyn'' -asenteella, ja tällä asenteella olen ensi keväänä astumassa asepalvelukseen! Moni ei uskonu mun sinne menevän kun puhuin [äitikäään] ja nyt on paperit laitettu menee. Koulun suhtee ei vaa enää jaksa asennoituu ton huiman kannustuksen määrän takia.
Tänä vappuna taisin vähä ärähtää äidille kun se alko huutaa et tulin myöhää kotii yms. Sitte sanoin että ''vi**u oot perseestä!'' tais ottaa nokkiin tämmösen. Tiedän, oli rumasti sanottu.. Kadun! Seuraavana päivänä menin pyytää anteeks ja halaa sitä ni se sano ettei voi antaa anteeks ku loukkasin sitä tosi pahasti ja se ei halua nähä mua. Tosiaan mulla on huomenna 18v syntymäpäivä ja siitä tulee varmasti ikimuistoinen ku äiti ei puhu mulle eikä halua nähä mua.
Ja äskön viel kehtas soittaa kaikki sisarukset ja kaverinsa läpi ja haukkua mut maan rakoon. Missä äidin kunnioitus mua kohtaan ja luuleeko tosiaan voivansa anteeksiantamattomuudella vältellä mua? Yks vaihtoehto on, että lähen menee kaverille täältä muutamaks yöks, mutta lopputulos on pahempi mitä tällä hetkellä on.. Juttelu äidin kanssa ei taho auttaa, menee molempien osapuolten osalta huutamiseks (lähinnä äiti alottaa ja minä jatkan), ja en halua mennä toista kertaa vinkumaa anteekspyyntöö kun ei sitä eilen mulle antanu.
Oisko vinkkejä!? :ss
Kiinnostukseni hakea jonnekkin tai panostaa kouluun tällä hetkellä on nollan alapuolella.
Yleensä oon ollu semmone et ''mähän näytän mihin pystyn'' -asenteella, ja tällä asenteella olen ensi keväänä astumassa asepalvelukseen! Moni ei uskonu mun sinne menevän kun puhuin [äitikäään] ja nyt on paperit laitettu menee. Koulun suhtee ei vaa enää jaksa asennoituu ton huiman kannustuksen määrän takia.
Tänä vappuna taisin vähä ärähtää äidille kun se alko huutaa et tulin myöhää kotii yms. Sitte sanoin että ''vi**u oot perseestä!'' tais ottaa nokkiin tämmösen. Tiedän, oli rumasti sanottu.. Kadun! Seuraavana päivänä menin pyytää anteeks ja halaa sitä ni se sano ettei voi antaa anteeks ku loukkasin sitä tosi pahasti ja se ei halua nähä mua. Tosiaan mulla on huomenna 18v syntymäpäivä ja siitä tulee varmasti ikimuistoinen ku äiti ei puhu mulle eikä halua nähä mua.
Ja äskön viel kehtas soittaa kaikki sisarukset ja kaverinsa läpi ja haukkua mut maan rakoon. Missä äidin kunnioitus mua kohtaan ja luuleeko tosiaan voivansa anteeksiantamattomuudella vältellä mua? Yks vaihtoehto on, että lähen menee kaverille täältä muutamaks yöks, mutta lopputulos on pahempi mitä tällä hetkellä on.. Juttelu äidin kanssa ei taho auttaa, menee molempien osapuolten osalta huutamiseks (lähinnä äiti alottaa ja minä jatkan), ja en halua mennä toista kertaa vinkumaa anteekspyyntöö kun ei sitä eilen mulle antanu.
Oisko vinkkejä!? :ss
Vastaukset 1
Vanhimmat
No olet oikeassa nuori mies. Ei hyvää esimerkkiä vanhemmalta lapselle. Kyllä elämässä ja varsinkin kotona välistä räsähtää: koti on pikka jossa saa tulla tunteet aidosti esiin. Ihmisen pitää oppia pyytämään anteeksi ja myös antamaan. Tämä elämänlaki koskee myös äitejä ja isiä.
No ihmisiä ja vajavaisia ne vanhemmatkin ovat, ja ei kaikilla ole tullut sisäistettyä oikeita ksvatuksen periaatteita. Elämässä on niin että toisia emme voi pakolla muuttaa, mutta voimme vain itse valita toimimmeko itse vastuulliesti. Ja kun valitsee ainakin itse oikein satsaa omaan itseensä ja tulevaisuuteen. Jsopa sinäkin nyt ajattelisit panostaa opiskelussa vain itseäsi varten. Sinulle on hyötyä: menestytkö vai et. Jos äiti ei anna nateeksi ja mokaa vielä puhumalla toisille niin, omaa oksaansa hän siinä sahaa.
Yritä välttää katkeruus ja itsesääli.
Puolestani toivon sinulle sydämestäni oikein hyvää 18-vuotispäivää ja astumista aikuisuuteen. Sinä pärjäät elämässä!