On niin outoa, kun viimeinkin alkaisi olla "lupa" haaveilla vauvasta... Miehen kanssa ollaan oltu yhdessä monta vuotta, ollaan naimisissa, oma talokin hankittiin hiljattain ja farmariautokin löytyy. Outoa, miten sitä huomaa yhtäkkiä elämänsä kehittyvän kohti sitä perusunelmaa. Enää koira ja muksut puuttuvat. Ollaan todella onnellisia yhdessä ja pikkuhiljaa ajatus perheenlisäyksestä on alkanut muhimaan päässä. Kyllähän me jo alusta alkaen on puhuttu, että halutaan molemmat lapsia "sitten joskus". Jotenkin vaan järkyttävää huomata, että se "joskus" alkaa jo olla käsillä. Yksi päivä puhuttiin siskonpojasta, ja sitä kautta mies alkoi sitten kiusaamaan, että joko alkaa vauvakuume iskeä. Totesin, että eipä oikeastaan, mutta kyllähän sitä on alkanut ajatella, että koska voisi olla sopiva ajankohta. Sanoin, että jos vaikka ensi vuoden puolella harkittaisiin yrittämisen aloitusta, kun olen saanut työkuviot vakiintumaan. Meinasin pudota tuolilta, kun mies kysyi, että pitääkö meidän niin kauan odotella. Mieskin ilmeisesti oli lapsen hankintaa mielessään mietiskellyt, ei vaan ollut minulle vielä kertonut, että alkaisi olla jo itse siihen valmis. :) Hassua, miten nuo miehet osaakin yllättää.
Nyt on sitten vähän epätodellinen ja höttöinen olo, kun ei oikein tiedä, miten sitä asiat päässään järjestelisi. Yllättäen huomaa pyörivänsä juurikin tällaisilla palstoilla ja miettivänsä sitä, mihin hoitopöytä kannattaisi laittaa ja miltä se tuntuisi, kun kasvattaisi sisällään pientä ihmisenalkua. Toki mukaan mahtuu myös ristiriitaisia tunteita, kuten miten pärjätään taloudellisesti ja mites jos onkin vaativa vauva tai jos ei vaikka vauvaa kuuluisikaan. Kuitenkin postiiviset ajatukset tuntuvat tällä hetkellä olevan voitolla. Luultavasti odottelemme vielä jonkin aikaa ennen kuin alamme yrittämään perheenlisäystä, mutta kyllähän se tieto tulevasta jo lämmittää mieltä. :)
En tiedä, oliko tämän sepustuksen julkaisemisessa mitään mieltä, mutta ajattelin vain, että jos täältä palstalta löytyy ihmisiä samankaltaisten ajatusten kanssa, olisi hauska kuulla niistä. Jos täällä on ihmisiä, joiden vauvahaaveet ovat pikkuhiljaa muuttumassa todemmiksi, kuulisin mielelläni ajatuksia aiheesta. :)
Nyt on sitten vähän epätodellinen ja höttöinen olo, kun ei oikein tiedä, miten sitä asiat päässään järjestelisi. Yllättäen huomaa pyörivänsä juurikin tällaisilla palstoilla ja miettivänsä sitä, mihin hoitopöytä kannattaisi laittaa ja miltä se tuntuisi, kun kasvattaisi sisällään pientä ihmisenalkua. Toki mukaan mahtuu myös ristiriitaisia tunteita, kuten miten pärjätään taloudellisesti ja mites jos onkin vaativa vauva tai jos ei vaikka vauvaa kuuluisikaan. Kuitenkin postiiviset ajatukset tuntuvat tällä hetkellä olevan voitolla. Luultavasti odottelemme vielä jonkin aikaa ennen kuin alamme yrittämään perheenlisäystä, mutta kyllähän se tieto tulevasta jo lämmittää mieltä. :)
En tiedä, oliko tämän sepustuksen julkaisemisessa mitään mieltä, mutta ajattelin vain, että jos täältä palstalta löytyy ihmisiä samankaltaisten ajatusten kanssa, olisi hauska kuulla niistä. Jos täällä on ihmisiä, joiden vauvahaaveet ovat pikkuhiljaa muuttumassa todemmiksi, kuulisin mielelläni ajatuksia aiheesta. :)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ihana lukea, että aloittajalla on asiat tuolla mallilla :)
Itsellä on kaikki tuo mihin olwen on jo päässyt (häät, oma talo ja isompi auto...) vielä edessä päin. Avokin kanssa ollaan kyllä oltu jo 4 vuotta yhdessä, mutta itsellä on opinnot ihan alussa ja asumme vuokralla, niin sitä täytyy tyytyä vielä unelmoimiseen hetken aikaa :)
Minä ja avomies molemmat kyllä tiedämme, että häät, oma talo ja lapset tulevat olemaan osa elämäämme.
Voi voi..häät jotta saa päivän leikkiä prinsessaa, sitten kauhea paperisota erota.... Mieti hei nyt!