Tahdon jakaa kokemuksia ja toivottavasti saan näkemystä ja vastauksia askarruttaviin kysymyksiin.
Olen lapsesta asti välillä käyttäytynyt hyvin oudosti satunnaisesti ja aika harvoin. Usein kun vanhempi/vanhemmat ovat tulleet huoneeseeni olen puhunut jollekkin henkilölle, jota he eivät ole nähneet. Näistä en itse muista mitään.
Nyt vanhemmiten olen lukuisia kertoja öisin herännyt jostain syystä hyvin virkeänä yöaikaan ja nähnyt kummituksen/haamun. Erilaisia hahmoja on ollut; nuori nainen, todella iso mies ja hintelämpi mies viimeisimpiä mainitakseni. Aluksi pelkäsin ilmiötä todella, mutta nykyisin olen rohkaistunut ja olen uskaltanut katsoa haamuja kauemmin. Osa tuijottaa minua ja osa on "omissa oloissaan".
Esimerkiksi viime yönä hintelä mies seisoi ikkunan vieressä ja katseli pihalle, aluksi säikähdin vähän kun huomasin hänet, mutta sitten rohkaistun ja kysyin että mitäs sinä siellä nurkassa piilottelet ja oleskelet, haamu ei vastannut vaan varovasti katseli minua kohti, ikäänkuin olisi yllättynyt että hänet on havaittu. Sitten hän kävi väliinpitämättömäksi ja jatkoi katselua ikkunasta ulos, ikäänkuin olisi kaivannut jonnekkin, hän ei vastannut minulle mitään.
Nyt vain mietin, että mistä nämä haamut tulevat vai kumpuavatko ne mielestäni, olenko sekoamassa, onko minulla aivokasvain vai onko tämä tavallista osalle ihmisistä?
Ärsyttävimpiä ovat tuijottavat haamut, he ikäänkuin haluaisivat kertoa jotain, mutta eivät saa mitään sanotuksi. Tavallaan harmittaa heidän puolestaan, sillä näen heidän eleistään, että kovasti olisi asiaa. Miten voisin keskustella heille? Vai onko kaikki vain mielen harhaa?
Kaikkialla en näe haamuja ja haamun olemus on paikkasidonnainen.
Pystyn liikkumaan ja toimimaan normaalisti kokemuksen aikana, joten kyse ei ole unihalvauksesta vaan jostain muusta.
Olen lapsesta asti välillä käyttäytynyt hyvin oudosti satunnaisesti ja aika harvoin. Usein kun vanhempi/vanhemmat ovat tulleet huoneeseeni olen puhunut jollekkin henkilölle, jota he eivät ole nähneet. Näistä en itse muista mitään.
Nyt vanhemmiten olen lukuisia kertoja öisin herännyt jostain syystä hyvin virkeänä yöaikaan ja nähnyt kummituksen/haamun. Erilaisia hahmoja on ollut; nuori nainen, todella iso mies ja hintelämpi mies viimeisimpiä mainitakseni. Aluksi pelkäsin ilmiötä todella, mutta nykyisin olen rohkaistunut ja olen uskaltanut katsoa haamuja kauemmin. Osa tuijottaa minua ja osa on "omissa oloissaan".
Esimerkiksi viime yönä hintelä mies seisoi ikkunan vieressä ja katseli pihalle, aluksi säikähdin vähän kun huomasin hänet, mutta sitten rohkaistun ja kysyin että mitäs sinä siellä nurkassa piilottelet ja oleskelet, haamu ei vastannut vaan varovasti katseli minua kohti, ikäänkuin olisi yllättynyt että hänet on havaittu. Sitten hän kävi väliinpitämättömäksi ja jatkoi katselua ikkunasta ulos, ikäänkuin olisi kaivannut jonnekkin, hän ei vastannut minulle mitään.
Nyt vain mietin, että mistä nämä haamut tulevat vai kumpuavatko ne mielestäni, olenko sekoamassa, onko minulla aivokasvain vai onko tämä tavallista osalle ihmisistä?
Ärsyttävimpiä ovat tuijottavat haamut, he ikäänkuin haluaisivat kertoa jotain, mutta eivät saa mitään sanotuksi. Tavallaan harmittaa heidän puolestaan, sillä näen heidän eleistään, että kovasti olisi asiaa. Miten voisin keskustella heille? Vai onko kaikki vain mielen harhaa?
Kaikkialla en näe haamuja ja haamun olemus on paikkasidonnainen.
Pystyn liikkumaan ja toimimaan normaalisti kokemuksen aikana, joten kyse ei ole unihalvauksesta vaan jostain muusta.
Vastaukset 10
Vanhimmat
vai nin
Mitä tarkoitat paikkasidonnaisuudella? Oko haamut vain samassa rakennuksessa tai tilanteessa?
Samat haamut ilmaantuvat samoissa rakennuksissa, tilanteella muuten ei ole merkitystä. Samassa talossa olen tavannut useita eri haamuja, samat hahmot esiintyvät aina samoissa paikoissa, esimerkiksi kodissani.
Skitsofreniaa. Kannattaa käydä mielenterveystoimistossa ennen kuin harhat pääsevät vielä tuosta pahemmiksi.
Ok, olen varma siitä, että olet ainakin tosissasi.
Koska näet samoja hahmoja aina samoissa paikoissa, kyse voi olla kummittelusta. Olet myös nuori, ja koska lapset ja nuoret havaitsevat kummittelun paljon helpommin kuin aikuiset, voit hyvinkin nähdä sellaista, mitä vanhempasi eivät näe. Etenkin pikkulapsilla on usein "mielikuvituskavereita", jotka saattavat itse asiassa olla kummituksia, ja jotkut murrosikäisetkin näkevät kummituksia tai enkeleitä.
Kummittelu keskittyy usein yhteen huoneeseen, joten sinun kannattaisi kokeilla nukkumista eri huoneessa ja katsoa, katoaako ilmiö sillä tavalla. Se, että vanhempasi ovat huomanneet sinun puhuvan itseksesi etkä muista siitä itse mitään, viittaisi siihen, että et ole ollut silloin ihan hereillä. Silmät ovat ehkä olleet auki, mutta aivot unessa.
Hyvä, että et pelkää enää hahmoja. Kummitukset saavat voimaa pimeästä, joten öisin kannattaa pitää valot päällä tai verhot auki. Älä kuitenkaan enää puhu hahmoille, äläkä kysy niiltä mitään, koska se innostaa niitä hakeutumaan seuraasi. Ainut asia, mitä sinun kannattaa niille sanoa, on se, että käsket niitä menemään pois "Jeesuksen Kristuksen nimessä". Sitä ei tarvitse sanoa ääneen, vaan riittää, että sanot sen painavasti omassa mielessäsi. Jo yksikin kerta saattaa auttaa eivätkä ne enää häiritse sinua.
Haiskahtaa feikiltä tämä aloitus. Yrität k*settaa kummituksiin uskovia tällä tarinallasi...
Lapsellinen sepustus.
Ensiksi et ole hullu, sillä henkisenkyvyt kuten aaveiden näkeminen kuuluu ihmisyyteen. Olet normaali, mutta edellä muita, sillä suurin osa ihmisistä ei ole tietoinen henkisyydestä ja osa haluaa kieltää koko Totuuden, sillä eivät kestä sitä sen ´´pelottavuuden´´ ja outouden vuoksi.
Kolmas silmäsi on tainnut avautua omia aikojaan ja alat nähdä asioita joita et ehkä haluaisi ja näkemäsi henget hakeutuvat henkisiä kykyjä omaavien henkilöiden pariin, sinä näyt heille taivaan valona pimeydessä ja se houkuttelee heitä luoksesi.
Mutta olet turvassa aina kun ajattelet olevasi. Enkeleiden kutsuminen pelon häätämiseksi ja suojelemiksesi on hyödyllinen ja ikivanha tapa suojautua pimeydeltä. Kantsii kokeilla :) itellä on aina henget kimpussa, siksi kutsunkin joka ilta enkeleita itselleni ja läheisilleni, se auttaa.
Kristinuskon rukouksista on myös apua, mutta olen itse enemmän buddhalaisuuten päin. Tärkeintä ei ole uskonryhmä vaan Valo.
Tähän nyt ei mikään usko auta, heillä on selvästi jotain asiaa, haluavat jotain sinun tehtävän, katso sinäkin sinne minne ne katsovat, ne ei vastaa vaikka kuinka kysyt heiltä jotain, koska silloin he olisivat eläviä. He selvästikkin haluaa näyttää jotain.
kummitus vastaa jos vastaa ja jos ei vastaa niin tuskin vastaa koskaan!
meille, minähän olisin niin mielissäni kotitontusta.Niitä näkee useampi kuin arvaatkaan mutta pitävät suunsa visusti hourupäiseksi leimatun pelosta