Apua ja neuvoa kaivataan…
Osaako kukaan suositella omaelämänkerrallista kirjaa, jonka sisältö koskisi kovana koettua lapsuutta ja siitä selviämistä? Onko aiheesta kirjoittanut kukaan suomalainen?
Osaako kukaan suositella omaelämänkerrallista kirjaa, jonka sisältö koskisi kovana koettua lapsuutta ja siitä selviämistä? Onko aiheesta kirjoittanut kukaan suomalainen?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Qeen on tosi hyvä ei vaan oo totta ja sit ois toi clintonin kirja :D
ite oon ainaki lukenu Deborah Spungen - Nancy, And I Dont Want To Live This Life. perustuu siis tositapahtumiin ja kertoo tytöstä ja sen perheestä. ja en kyllä haluisi kenellekää sellasta kohtaloa. on lempikirjani ja tuo kirja on kyllä aika koskettava ja pistää miettimään. suosittelen kirjaa, mut jossain paikoin on aika rankkaa luettavaa. mut ihana se silti on! xD
Dave Pelzer: Pimeän poika
tai sitten Torey Haydenin kirjat esim. Tiikerin lapsi, Sähkökissa, Nukkelapsi jne.
Voisithan ehkä, jos tunnet asiat itse tai läheltä, kirjoittaa itse tarinoista romaanihenkilöiden muodossa, jos tykkäät kirjoitelusta.
Ei tullut mieleen suomalaista, vaikka kukapa nyt aivan helpolla missään päin maailmaa olisi vallan päässyt.
Joskus itse pidän hieman extreemeihinkin menevistä ääripäistä niin tajuaa kuinka turvassa on.
Jos luet mitä tahansa kirjaa joka on omaelämä kerrallinen voit vain kuvitella millainen lapsuus on takana, kun kirjoittaja kertoo asiastaan milläkin tavalla ja kiinnitää huomionsa erilaisiin asioihin kuin joku toinen ehkä helpommalla tai onnellisemmin asiasta päässyt tekisi.
Mietin sitä Nicky Cruzin kiirjaa,mutta todellakin mietitityttää kuinka se sitten päättyi oliko se menestystarina sekään lopulta (en muista).
Sen sijaan mun mielestä kysymyksesi on paras mahdollinen sillä tarjolla on ehkä hiemanliikaa vaikkapa historiallisten valtaapitävine henkilöiden omaelämäkertoja, jotka eivät välttämättä ole omiaan kehittämään tasapainoa. Kun katsellaan lapsuuden kovuutta niin moni historian vallaspersoona on elänyt aika moisessa pelossa ja ahdistuksessa pienenä ja saanut senmumaisen maailmankuvan, josta ei ole päässyt usienkaan eroon. Yleensä tarina oman persoonallisen elämän kohdalta ei myöskään ole päättynyt hyvin, jos arvotaa perhettä, lapsia ja uuden sukupolven kasvatusta.
Itsekin halausin löytää kirjan jossa asiasta olisi selvinnyt kohtuulliseen menestykseen.
Otaksuisin että menestystarinat löytyvät jostain
em. suositelluista kirjoista (vastaukseesi tässä) myös jokin itämaisen taisteulajin alan spesialistilta voiis löytyä elämäkerta joka selvittää miksi mitäkin elämään sisältyy.
Yleensä hankalasta asemasta taistelussa
tarvittaneen ensinnäkin avoimuutta ja ainakin edes taktista filosofian muutosta sekä kurinalaista toimintaa ongelmien ratkaisuksi sitten taas lepoa ja voimien keruuta ja itsensä hoitoa. Se vaatii paljon sisäisen tasapainon löytymistä johon jokin harrastus voi tuoda paljon tukea kuin myös sen piiristä voi löytyä uskottavia roolimalleja.
Kaikki tietysti alkaa varmaan kuitenkin siitä mitä ehkä hait. Pisaroita kyynelkanavista on merkki että ensimmäinen terve valkoinen kyyhky on päässyt lentoon.
No tälläisiä näin yhtäkkiä mieleen