Lapsen kanssa toiselle paikkakunnalle isä vastustaa

Perheeni ja sukulaiseni halusivat aikoinaan etten muuta pois kotipaikkakunnaltani vaikka kerroin että olen löytänyt elämäni miehen ja haluan perustaa perheen hänen kanssaan ja myös hän uskoi ja luotti siihen yhteiseen loppuelämäämme ja yhteiseen elämään meidän lapsemme kanssa.
Siis lähdin empimättä ja viis veisasin suvustani..
No kupla puhkesi pojan syntymän jälkeen kun se elämäni mies ei suostunut jokaiseen vaatimukseeni joten tuli ero, sossutanttojen täydellä tuella sain lähihuoltajuuden poikaani tietenkin vaikka olin kouluttamaton ja työtön "uhrautuja" (eli "parasta" pojalleni)
Nyt kuitenkin olen huomannut että poika haluaisi olla isänsä luona ennemmin kuin minun luonani joten nyt on astunut kuvioon pelko että menetän elatusmaksut ja määräämisvaltani pojan isään jos poika saa haluamansa, eli muuttaa isänsä luo vakituisesti.
Tottakai tiedän että en ole tervetullut sinne kotiseudulleni syystä että hylkäsin perheeni ja sukuni aikoinaan omaa etua tavoitellessani ja he tajuavat että saman oman edun tavoittelun vuoksi olen muuttamassa takaisin nyt sinne kun mun yh-tätini lupas majoittaa minut ja poikani siksi aikaa että saan kunnalta sossuvuokrarivarin mulle ja pojalle kodiksi.
Mitään oikeeta syytä niinku työ tai opiskelu ei oo muuton perusteeksi mut kai se ITSEKKYYTENI ja TOSI K -PÄISYYTENI riittää siihen että tosta vaan vien pojan pakolla mukanani takahikiän korpeen ja siten vien pojalta hänen rakastamansa isän ikuisesti pois käytännön elämästä. (eihän se entinen elämäni suurin rakkaus pysty hakemaan ja tuomaan joka toinen vkl. poikaansa täältä metsästä koska en tietenkään anna lanttiakaan avuksi niihin matkakuluihin jotka ovat lisääntyneet satoja euroja kuukaudessa sen vuoksi kun olen se ITSEKKÄISTÄ ITSEKKÄIN K -PÄISIN LUUSERI!!!!!!!!!!!!!)

Miten on? kirjoitti:

Perheeni ja sukulaiseni halusivat aikoinaan etten muuta pois kotipaikkakunnaltani vaikka kerroin että olen löytänyt elämäni miehen ja haluan perustaa perheen hänen kanssaan ja myös hän uskoi ja luotti siihen yhteiseen loppuelämäämme ja yhteiseen elämään meidän lapsemme kanssa.
Siis lähdin empimättä ja viis veisasin suvustani..
No kupla puhkesi pojan syntymän jälkeen kun se elämäni mies ei suostunut jokaiseen vaatimukseeni joten tuli ero, sossutanttojen täydellä tuella sain lähihuoltajuuden poikaani tietenkin vaikka olin kouluttamaton ja työtön "uhrautuja" (eli "parasta" pojalleni)
Nyt kuitenkin olen huomannut että poika haluaisi olla isänsä luona ennemmin kuin minun luonani joten nyt on astunut kuvioon pelko että menetän elatusmaksut ja määräämisvaltani pojan isään jos poika saa haluamansa, eli muuttaa isänsä luo vakituisesti.
Tottakai tiedän että en ole tervetullut sinne kotiseudulleni syystä että hylkäsin perheeni ja sukuni aikoinaan omaa etua tavoitellessani ja he tajuavat että saman oman edun tavoittelun vuoksi olen muuttamassa takaisin nyt sinne kun mun yh-tätini lupas majoittaa minut ja poikani siksi aikaa että saan kunnalta sossuvuokrarivarin mulle ja pojalle kodiksi.
Mitään oikeeta syytä niinku työ tai opiskelu ei oo muuton perusteeksi mut kai se ITSEKKYYTENI ja TOSI K -PÄISYYTENI riittää siihen että tosta vaan vien pojan pakolla mukanani takahikiän korpeen ja siten vien pojalta hänen rakastamansa isän ikuisesti pois käytännön elämästä. (eihän se entinen elämäni suurin rakkaus pysty hakemaan ja tuomaan joka toinen vkl. poikaansa täältä metsästä koska en tietenkään anna lanttiakaan avuksi niihin matkakuluihin jotka ovat lisääntyneet satoja euroja kuukaudessa sen vuoksi kun olen se ITSEKKÄISTÄ ITSEKKÄIN K -PÄISIN LUUSERI!!!!!!!!!!!!!)

Lue lisää

Kun joku aamu heräät tuosta katkeruuden unestasi,alat oksentaa karvasta sappea. Niin karvasta, että se sulattaa tullessaan äänihuulet. Mutta sen jälkeen on helpompaa olla!

Miten on? kirjoitti:

Perheeni ja sukulaiseni halusivat aikoinaan etten muuta pois kotipaikkakunnaltani vaikka kerroin että olen löytänyt elämäni miehen ja haluan perustaa perheen hänen kanssaan ja myös hän uskoi ja luotti siihen yhteiseen loppuelämäämme ja yhteiseen elämään meidän lapsemme kanssa.
Siis lähdin empimättä ja viis veisasin suvustani..
No kupla puhkesi pojan syntymän jälkeen kun se elämäni mies ei suostunut jokaiseen vaatimukseeni joten tuli ero, sossutanttojen täydellä tuella sain lähihuoltajuuden poikaani tietenkin vaikka olin kouluttamaton ja työtön "uhrautuja" (eli "parasta" pojalleni)
Nyt kuitenkin olen huomannut että poika haluaisi olla isänsä luona ennemmin kuin minun luonani joten nyt on astunut kuvioon pelko että menetän elatusmaksut ja määräämisvaltani pojan isään jos poika saa haluamansa, eli muuttaa isänsä luo vakituisesti.
Tottakai tiedän että en ole tervetullut sinne kotiseudulleni syystä että hylkäsin perheeni ja sukuni aikoinaan omaa etua tavoitellessani ja he tajuavat että saman oman edun tavoittelun vuoksi olen muuttamassa takaisin nyt sinne kun mun yh-tätini lupas majoittaa minut ja poikani siksi aikaa että saan kunnalta sossuvuokrarivarin mulle ja pojalle kodiksi.
Mitään oikeeta syytä niinku työ tai opiskelu ei oo muuton perusteeksi mut kai se ITSEKKYYTENI ja TOSI K -PÄISYYTENI riittää siihen että tosta vaan vien pojan pakolla mukanani takahikiän korpeen ja siten vien pojalta hänen rakastamansa isän ikuisesti pois käytännön elämästä. (eihän se entinen elämäni suurin rakkaus pysty hakemaan ja tuomaan joka toinen vkl. poikaansa täältä metsästä koska en tietenkään anna lanttiakaan avuksi niihin matkakuluihin jotka ovat lisääntyneet satoja euroja kuukaudessa sen vuoksi kun olen se ITSEKKÄISTÄ ITSEKKÄIN K -PÄISIN LUUSERI!!!!!!!!!!!!!)

Lue lisää

Vai tuli ero koska exä ei suostunut kaikkiin vaatimuksiisi ja nyt haluat muuttaa kostoksi exällesi kauas hänestä, koska poikanne tykkää olla enemmän hänen luonaan ja kohta työtä vieroksuvana yhteiskunnan elättinä menetät ehkä vielä elatusmaksutkin. Voi luoja mistä näitä tulee!!!
Tässä haisee katkeruus ihan pikkasen,

Koska etävanhemmalla on vain oikeuksia, ja lähivanhemmalla velvollisuuksia.

Faktaa, mutta siinä tapauksessa etän on sitten samalla haettava lapsen asumista luokseen, kuten edellä kirjoitin. Lapsi ei voi asua yksin, joten jos etä haluaa estää lapsen muuton, hänen on luonnollisesti otettava lapsi luokseen asumaan. Jos hän ei sitä halua, asia pitää selvittää maistraatin ja etän kanssa (viime kädessä asia päätetään oikeudessa, kuten myös edellä kirjoitin).
Tapaamissopimuksen voi muuttaa olosuhteiden muuttuessa, jos etä ei suostu muutoksiin, asian voi viedä oikeuteen ja samalla vaatia etän osallistumaan kuljetuskustannuksiin.