Tilanne on seuraavanlainen: minä olen avioero lapsi, vaikkakin jo keski-iässä oleva yhden lapsen vanhempi, isäni meni uusiin naimisiin ja siitä liitosta syntyi kaksi lasta. Isäni ja hänen vaimonsa rakensivat talon ja muistan silloin kuulleeni, että kysymyksessä oli ns. "miljoonan arvoinen talo".
Nyt sain vahingossa kuulla, että isäni ei olekaan enään kiinteistön omistaja, eli se hänen puoliskonsa on "myyty" sisarpuolilleni vuonna 1992 verotusarvon hintaan, joka on ollut tuolloin 130.000 FIM. Minulta ei kukaan kysynyt haluanko ostaa osani. Periaatteessa olen aina ajatellut, että minulla ei ole mitään tekemistä sen talon kanssa, mutta suoraan sanoen tässä on nyt sellainen tunne, että minulta on "pelattu" mahdollinen perintöni pois pilkkahintaan. Sisarpuoleni olivat muuten tuolloin vasta 11-vuotiaita, eli miten alaikäisenä on edes mahdollista ostaa kiinteistö?
Mitä tästä pitäisi ajatella? Kertoisiko joku viisaampi?
Nyt sain vahingossa kuulla, että isäni ei olekaan enään kiinteistön omistaja, eli se hänen puoliskonsa on "myyty" sisarpuolilleni vuonna 1992 verotusarvon hintaan, joka on ollut tuolloin 130.000 FIM. Minulta ei kukaan kysynyt haluanko ostaa osani. Periaatteessa olen aina ajatellut, että minulla ei ole mitään tekemistä sen talon kanssa, mutta suoraan sanoen tässä on nyt sellainen tunne, että minulta on "pelattu" mahdollinen perintöni pois pilkkahintaan. Sisarpuoleni olivat muuten tuolloin vasta 11-vuotiaita, eli miten alaikäisenä on edes mahdollista ostaa kiinteistö?
Mitä tästä pitäisi ajatella? Kertoisiko joku viisaampi?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Miksi sinulta olisi pitänyt kysyä, jos kiinteistöllä oli jo ostajat? Ei missään vaadita, että vanhempien pitäisi tarjota omaisuuttaan lapsilleen.
Ajatuksesi saat kehitellä itse, mutta valitettavan usein eron jälkeen yhteydet isään katkeavat, etenkin jos uusi puoliso oli kuvioissa jo erotessa. Kuvaamasi järjestely on ehkä suora seuraus eron tunnelmista ja lisäksi uuden puolison tahto.
Pistit sanan myyty ja pelattu hipsuihin, eli oletko edes varma, että kyseessä on kauppa, vai olisiko lahjoitus. Kauppa alaikäisille olisi voitu verotuksessa tulkita valeoikeustoimeksi ja käsitelty lahjoituksena.
Rintaperillisen saama lahja on oletuksena ennakkoperintöä, mutta lahjakirjassa tämä on voitu kumota. Tämä ennakkoperintönä huomioiminen voidaan kumota vielä jälkeenpäin testamentissa. Ennakkoperintö ei vanhenisi, kuten tuppaa käymään 10 vuoden kuluttua suosiolahjalle.
Isän eläessä et mahda asialle mitään, mutta kiinteistön kauppakirja ja lahjakirja ovat julkisen kaupanvahvistajan vahvistettava ja ovat siten julkisia, että voit hommata kopiot niistä itsellesi. kauppakirjassa on maksuehdot ja lasten maksukykyä ehkä voisi kyseenalaistaa sitten aikanaan perunkirjoituksessa ja vaatia jaossa talon puolikasta ennakkoperinnöksi. Liian aikainen hälinä voisi johtaa peittelyyn ja ainakin em. testamenttiin.
En ehdi enempää, mutta tarvitset lakimiehen neuvoja asiassasi..
On sitä lapsilla ollut rahaa, kun heillä - alaikäisinä - on ollut varaa ostaa kiinteistö. Kukahan sen päätöksen on heidän puolestaan tehnyt? Kauppa sinänsä kuulostaa heidän kannaltaan järkevältä kun miljoonatalon ovat saaneet pilkkahinnalla, onkohan iskällä ollut velkoja ja omaisuus sen vuoksi siirretty "turvaan".
...muistan silloin kuulleeni......Nyt sain vahingossa kuulla....
Jospa ensin tarkistat kuulemasi. Sitten vasta voi vastata
Kyllä ap:n antamilla tiedoillakin aivan hyvin voidaan vastata. Näin: "Jos on menetelty arvelemallasi tavalla, niin ..."
Alaikäisetkin voivat ostaa ja myydä niin kiinteistöjä kuin osakkeitakin, omilla varoillaan / lainavaroilla, maistraatin luvalla.
Todennäköisesti kysyjä on oikeilla jäljillä ja hänet on näin pelattu ulos.
Mutta nykyisin ei voelkojia pääse pakooon sillä,että siirtää talon muksujen nimiin.Ennen tuo onnistui,mutta ei enään ja se porsaanreikä on tukittu.Siksi että jos lahjoittaa tai "myy"jotain lapselleen on sen hyväksyttävä maistraatin tyyppi jonka velvollisuus tarkistaa onko omaisuuden piilottamisesta kyse.Eli ei se tarvitse sanoa syytä jos hylkää koko kaupan tai lahjan lapselle.Lapsi voi ainoastaan siinä tapauksessa ostaa talon jos sillä on todellakin ne rahat siihen esim saatu toisen vanhemmat tai muun perintöinä.Velaksi ei voi lapselle ikinä myydä sillä ulosotto vie kaiken silti.
En ainakaan tiedä velkoja olleen isälläni, joten tuskinpa siitä on kysymys. Kysymys ei ole enään mistään kuulopuheista tai luuloista, kyseinen asia on tapahtunut, jonka varmistin suoraan isältäni tänään.
On hänellä vielä talon lisäksi maata ja pari mökkiä, jotka kuulemma jakaisi tasan kaikkien lapsiensa kesken, mutta enpä taida haluta häneltä tai hänestä mitään tämän tempun jälkeen. Minusta ja lapsenlapsestaan ei kuule enään pihaustakaan, ei nyt eikä koskaan. Kehtasi vielä sanoa meidän olevan hänelle ihan samanarvoisia kaikkien.... Eikä kysymys ole edes omaisuudesta, vaan eriarvoisuudesta.
Päin vastoin, kannattaa pitää yhteyttä ja ottaa perinnöt vastaan.
Monet uusioperheet toimivat kuten kuvailit, mutta elämä on kaikkineen niin epävarmaa, että vaikka yrittää suojata ja järjestellä mitä, voi varat joutua
ventovieraille esim.Uralin taakse. Luoja sekoittaa pakan, mutta osalla järjestelyt
onnistuvatkin.
Isäsi laittaa sitten Sinun osuuden lapsenlapselle/ille.
Jos kirjoittaa sanan "enää" muotoon "enääN", niin ei ole oikeutettu edes lakiosaan.
No on sulla köyhä elämä, kun elämänsisältönä on keskittyä toisten kirjoitusvirheisiin!