Keski-ikäisenä taiteilijaksi

Alan vaihtaja

Moi taiteen ystävät!

Tämmöistä siirtoa harkitsen. Mitään koulutusta tuohon ammattiin ei ole, mutta veri vetää. Elanto tullee varmaan pääosin vanhasta ammatista, mutta mielenkiinto on enimmäkseen taiteessa. Onni on siis se, ettei rahaa tarvitse hirveästi pohtia.

Mutta mistä kannattaisi aloittaa? Mihinkään kouluun en oikein jaksa pyrkiä, vaan opiskelen tekniikkaa mieluummin omatoimisesti. Jotain työväenopiston maalauskursseja olen käynyt ja ihan hyviä ovat olleet. Haluan siis keskittyä vain maalaamiseen ja ehkä kuparilevygrafiikkaan, mikään käsitetaide yms. ei oikein innosta.

Ottavatko paikalliset taiteilijaseurat jäseniksi kouluja käymättömiä ja pääseekö niiden kautta yhteisnäyttelyyn? Vai pitääkö alkaa heti puuhaamaan omaa. Montako työtä kannattaisi viedä yhteen omaan/ryhmänäyttelyyn? Tietääkö joku tästä näyttelytoiminnasta hyvää kirjaa tai linkkiä?

Harrastelijataustaa takana siis noin pari vuotta.

Mitä pitää varoa? Mihin pitäisi satsata? Kaikki vinkit tervetulleita.

49

1388

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Perustajajäsen

      Ainakin pääkaupunkiseudulla kannattaa ottaa yhteyttä seuroihin, joita on useita. Ne järjestävät jäsenilleen erilaisia kursseja ja yhteisnäyttelyihin pääse melko hyvin. seuroista saat tietoa myös muista kysymyksistäsi.

    • Sataa tihuuttaa

      Aikaan pitää satsata, teet 10 luonnosta/teelmää ja heität 9 sivuun, itsekritiikki on tärkein, täydellisyyden tavoittelu on kaiken a ja o, tosin se jos mikä väsyttää, välillä pitää rima pistää niin alas, että matelemalla pääset sen ylitse, sitten ehkä vähän voi kuunnella muita, mutta ei liiaksi....ei vaan kaikki teelmäsi kannattaa ainakin säilyttää, niistä oppii jälkikäteen paljon, niistä voi saada uusia aiheita, niitä voi vääntää suuntaan ja toiseen satakertaa....niin aikaa, aikaa ja aikaa tarvitaan ja aikahan on rajallista, näin sen olen ymmärtänyt. Mutta mitä siitä, jos perselihakset kestää tai yleensäkin terveys kestää yksinäistä hommaa, jossa työasennot on mitä sattuu, pölyä/katkua riittää jne. jne. voihan sitä taiteilla vaikka 100 vuotiaaksi, niin kauan kuin henki pihisee....eikös se joku yli yheksänkymppinen eläkeläinen Australiassa vääntänyt jonkun tohtorin tutkinnon ja toisen vähän sitä ennen ja kolmannen kait jossain nuoruudessa.

      Innostushan se tärkein on, usko omaan tekemiseen, muista viis, koska muut on yleensä vain tiellä ja jarruna taiteilijan elämässä.

      Ai niin se raha, sehän liittyy aikaan vai liittyykö se? Toiset pääsee pienillä investoinneilla käyttämällä idearikkauttaan, toiset satsaa huippuvälineisiin ja -tarvikkeisiin ja sehän maksaa ja rahojasi et välttämättä saa takaisin koskaan, siis ikuna, never.

      • Alan vaihtaja

        Joo, kiitos vinkeistä.

        Tuo raha liittyy enemmän elämiseen, siihen sitä tarvitaan. Mä teen aika pieniä töitä ja hieron yhtä pitkään joten materiaalikulut eivät ole merkittävät. Ja ainakaan toistaiseksi olen pärjännyt hyvin harrastelijaväreillä ja kankailla. Ehkä sitä joskus vaatimustaso kasvaa...

        Tuon allekirjoitan, että innostus on se tärkein. Sen kun vaan tietäisi, että mistä se tulee ja mitä silloin tekee kun on poissa. Oon hieman kausiluontoinen maalari, mutta saattaahan tuo olla vain hyväksikin, kaikkeen kun väsyy kun liikaa tekee.


    • Vastailempa, kun hieman samaistun tilanteeseen. Tärkeintä on mun mun mielestä oman linjan löytäminen eikä vain "taiteilla".Eli, jos erityisesti kiinnostaa nyt vaikka merenrantamaalaukset niin tee sitä, älä yritä muuta.


      Koulutuksesta sitä mieltä, että varmaan parantaa töiden "laatua" mutta samalla vie töistä pois sen henkilökohtaisen toteutustavan, joka jollakin tasolla määrittelee tekijän ja ties vaikka uuden tyylisuunnan :)

      • Alan vaihtaja

        "Tärkeintä on mun mun mielestä oman linjan löytäminen eikä vain "taiteilla".Eli, jos erityisesti kiinnostaa nyt vaikka merenrantamaalaukset niin tee sitä, älä yritä muuta."

        Tästä olen samaa mieltä ja luulen jo oman linjan löytäneni. Tai voihan se toki elää ja muuttua, mutta noin pääasiassa linja on selvillä, se mikä kiinnostaa.

        Semmoisen olen huomannut, että kannattaa avoimin mielin tutustua jo tehtyyn taiteeseen ihan sitäkin kautta, että se mistä kiinnostuu kertoo myös jotain omasta linjasta.

        Minulla ei ole kokemusta taidekouluista, mutta mitä olen hieman (netistä) seurannut, niin pyrkivät usein elämään ns. ajan hermolla. Ja kun oma suuntani ei ole ihan nykyajalle tyypillistä, niin voi olla että tuo koulutus olisi koko ajan tyylillisesti ikään kuin vastahangassa.

        Työväenopistoissa on taas se hieman huono puoli, että siellä ei oikein vaadita mitään. On ikään kuin ryhmässä tapahtuvaa itseopiskelua. Ei toki välttämättä huono, mutta ei anna paljoa itseopiskeluun nähden, paitsi porukassa tekmisen tuoman innostuksen.


      • jumpsjumpsjumps
        Alan vaihtaja kirjoitti:

        "Tärkeintä on mun mun mielestä oman linjan löytäminen eikä vain "taiteilla".Eli, jos erityisesti kiinnostaa nyt vaikka merenrantamaalaukset niin tee sitä, älä yritä muuta."

        Tästä olen samaa mieltä ja luulen jo oman linjan löytäneni. Tai voihan se toki elää ja muuttua, mutta noin pääasiassa linja on selvillä, se mikä kiinnostaa.

        Semmoisen olen huomannut, että kannattaa avoimin mielin tutustua jo tehtyyn taiteeseen ihan sitäkin kautta, että se mistä kiinnostuu kertoo myös jotain omasta linjasta.

        Minulla ei ole kokemusta taidekouluista, mutta mitä olen hieman (netistä) seurannut, niin pyrkivät usein elämään ns. ajan hermolla. Ja kun oma suuntani ei ole ihan nykyajalle tyypillistä, niin voi olla että tuo koulutus olisi koko ajan tyylillisesti ikään kuin vastahangassa.

        Työväenopistoissa on taas se hieman huono puoli, että siellä ei oikein vaadita mitään. On ikään kuin ryhmässä tapahtuvaa itseopiskelua. Ei toki välttämättä huono, mutta ei anna paljoa itseopiskeluun nähden, paitsi porukassa tekmisen tuoman innostuksen.

        Kyllähän se paljon opettajasta riippuu, kuinka avarakatseinen hän on oppilaidensa suhteen vai onko hän oman tyylisuuntansa vanki. Hyvä opettaja osaa antaa oikenlaisia vinkkejä, oikeaan aikaan ja oikeaan kohteeseen, jotta oppilaan tyylisuunta vahvistuisi eikä lepattava kynttilänliekki sammuisi heti alkuunsa. Hyvä opettajahan havaitsee jo aika varhain sen, millainen on oppilaalle tyypillinen ilmaisutapa eikä pyri sitä lyttäämään sillä ainoalla oikealla näkemyksellä.

        Esimerkkinä voisi sanoa, että joutuu vaikkapa venäläisen opettajan opetusryhmään, jossa opettaja itse on käynyt mm. nämä perinteiset, klassisen venäläisen anatomisen piirtämisen opit läpi tiukassa käskyttävässä, autoritaarisessa ilmapiirissä ja jatkaa tietysti samaa rataa omien oppilaidensa kanssa. Sitten ryhmään eksyy joku taiteilijanalku, jolla on selkeästi aina ollut naivistinen ilmaisutapa ja värien milteipä räikeä käyttötapa. Miten nämä kaksi voivat mielipiteissään kohdata niin, että opettaja osaisi antaa oppilasta tukevaa ohjeistusta, lyttäämättä oppilaan persoonallista ilmaisutapaa? No ei mitenkään.

        Jaa no, tietysti jos kumpikin sekä opettaja että oppilas osaavat olla avarakatseisia, niin ihmeellisiä yhtymäkohtia voisi löytyä täysin vastakkaisistakin ilmaisutavoista, vähän toisesta ja sitten toisesta pikkuinen ripaus ja "A vot!" siinäpä meille uusi taiteen tyylisuunta syntyi kuin itsestään ja taidekriitikot näkevät vain punaista, arvatenkin.

        Joskus voi monen pähkäilyn jälkeen tulla siihen lopputulokseen, että parempi käyttää vaikka koko elämä siihen itseopiskeluun kuvataiteen saralla. Tottahan on, että "kantapää vereslihalla" -koulu voi olla 2 krt, ei vaan 20 krt pidempi kuin jossain taideoppilaitoksessa, mutta ei se paalujen väkisin junttaaminen liian tiukkaan maaperäänkään läheskään aina tuota sen parempaa/huonompaa tulosta.


    • oppiminen_a_ja_o

      Niin...Usein ne ihmiset, jotka eivät ole taidekoulutusta saaneet myös usein sitä aliarvioivat. Juurikin niin, että se vie pois jotain omaa, ohjaa kaikki samaan suuntaan, on nykytaidetta, joka ei kiinnosta jne.
      Tosiasiassa taidekoulutus antaa paljon tietoa, taitoa ja nimenomaan ohjaa oikeaan suuntaan, jonnekin jonne yksin ja ilman ohjausta, kritiikkiä jne. ei välttämättä olisi löytänyt. Taidekoulutus hioo ja tekee ammatista ymmärtämisestä syvempää. Niin se vaan on.

      Taidekouluissa on myös lukuisia opettajia ja vierailevia opettajia. Yhden persoonan vangiksi siellä ei päädy, vaan pääsee tekemisiin useiden alan ammattilaisten kanssa, mikä sekin on plussaa.
      Ammattilainen (en käytä sanaa opettaja tässä, kun eivät yleensä varsinaisesti ole) ohjaa opiskelijaa sisälle omaan tyyliin, auttaa karsimaan pois epäolennaisen ja löytämään olennaisen.

      Tämä siis jos haluaa ammattilaiseksi. Jos taas haluaa harrastaa, niin silloin työväenopistot jne. on ihan passeleita.

      Eli itseopiskelua suosittelevat itseopiskelleet ja taidekouluja ne joilla on kokemusta molemmista. No man is an island, ei edes taiteessa.

      Ymmärsin, että haluat päästä ammatinsyrjään kiinni nopeasti ja tehokkaasti. En siis suosittelen korkeakouluja, mutta alalla on pari ihan hyvää toisenkin asteen koulua joista löytyy myös aikuislinjoja. Voisit harkita niitä ja voi opiskella työn ohella, sekin vielä. Nämä koulutukset kestänevät noin pari vuotta ja usko tai älä, hyödyt aivan varmasti :)

      Hyvinkään taidekoulu ja Pekka Halosen akatemia ovat ihan kelpoja oppilaitoksia. Vapaa taidekoulu on myös suosittu, mutta siitä en tiedä sen enempää käytännön asioista siis, mutta tutustu. Limingan taidekoulu on pohjoisemmassa ja siitä sama, kuin edellisestä.

      Muillakin voi olla hyviä suostuksia?

      Onnea matkaan!

      • Alan vaihtaja

        "Ymmärsin, että haluat päästä ammatinsyrjään kiinni nopeasti ja tehokkaasti."

        Tavallaan, mutta en elättele juurikaan ajatusta, että eläisin taiteellani. Vaan lähinnä, että tekisin sitä ikään kuin päätoimena (ajankäytöllisesti), vaikka raha tuleekin muualta.

        Nuo oikeat taidekoulut ovat toki yksi vaihtoehto. Etäisyys on hieman ongelma, kun en asu ihan niiden vieressä, mutta täytyypä tutustua tarkemmin. Ehkä jotain voi tehdä etänäkin, mutta ammattimaisemmassa ohjauksessa.

        Onko kellään tiedossa, tarjoaako joku (koulu) hyviä etäopetusvaihtoehtoja? Esim. niin, että piirtää kotona ja lähettää arvioitavaksi.


    • Tietoa...

      Ei taiteilijaksi tulla missään koulussa eikä muutoinkaan vaan sellaiseksi synnytään.
      Neuvoksi voin sanoa, että kannattaisi testata nuo kykynsä, kuten ne testataan pyrkiessä taidekouluun näyttämällä töitään jollekin oikealle taiteilijalle. Kyllä ne osaavat sanoa onko mahdollisuuksia yleensä ja mihin lajiin.
      Ne omat kuvitelmat saattaa olla kovin vailla pohjaa, mutta voihan sitä aina yrittää. Taiteen tekeminen on enemmän pään taito, kuin käsityötä nykyään.

      • Alan vaihtaja

        "Ei taiteilijaksi tulla missään koulussa eikä muutoinkaan vaan sellaiseksi synnytään. "

        Tästä minä rohkenen kyllä olla eri mieltä. Ei kukaan synny taiteilijaksi, vaikka toki jotkut saavat siihen paremmat edellytykset niin geeneissä kuin perhetaustansa kautta. Ja niillä, jotka ns. "syntyvät" taiteilijoiksi, on usein taustalla myös jonkin asteinen mielenterveysongelma.

        Kuuluisuudeksi pääseminen vaatii siis monta otollista sattumaa, mutta taidetta voi tehdä kuka hyvänsä. Se, kuka sitten on taiteilija, lienee enimmäkseen "katsojan silmissä".


    • :)

      Hei!

      Kasaa edustava portfolio ja lähetä gallerioihin yms. Kiinnostuneet ottavat yhteyttä. Äkkiä pääset jyvälle siitäkin, kuinka kovasti tyylilläsi on kysyntää.

      Menestystä urallesi!!

    • oppiminen_a_ja_o

      Alan vaihtaja, hyvin harva ammattilainen elää taidetta tekemällä. Usein se menee noin niinkuin sinullakin, raha tulee toisesta työstä.

      Tuolla se heti tuli, että ei taiteilijaksi tulla missään taidekoulussa eikä siihen synnytä. Voin kyllä sanoa, että potentialla ja opiskelulla on etunsa alalla kuin alalla. Varmaan tässä tarkoitetaan, että taiteilijaksi tullaan tekemällä työtä ja se onkin ihan totta, mutta se mikä tie siihen johtaa, määritteleen sen miten nopeasti kehitys tulee tapahtumaan.

      On ihan hyvä idea esittää teoksiaan jollekin taiteilijalle, mutta olet varmaan niin tehnytkin kerran ilmeisesti olet työväenopistossa taidetta harrastanut. Siellä opettajina on yleensä aika päteviä taiteilijoita.
      Voisin minäkin sanoa niihin jotain jos haluat, olen ammattitaiteilija. Voit laittaa sähköpostiosoitteen.

      Tuosta gallerioihin portfolioiden lähettämisestä...Normaali käytäntö on, että gallerioihin on hakuajat ja jos saat näyttelyajan niin onneksi olkoon, kysyntä on kova.
      Vuokra on kolmelta viikolta n.1500 - 3500 euroa ja myydystä teoksesta maksetaan välityspalkkiota yleensä 35 % alv. Eli en lähtisi ensimmäiseksi tätä yrittämään...

      Jos suunnilleen olisi tietoa missäpäin Suomea asustelet, niin voisin ehdottaa jotain oppilaitosta?

      • Alan vaihtaja

        "Voisin minäkin sanoa niihin jotain jos haluat, olen ammattitaiteilija. Voit laittaa sähköpostiosoitteen."

        Kiitos vain tarjouksesta, mutta en tällä haavaa juurikaan kaipaa palautetta töistäni. Haluan kehittää omaa linjaani kaikessa rauhassa ja siitä tulee sitten, mitä siitä tulee. :)

        Tällä iällä ihmisellä on jo aika hyvä käsitys siitä, mihin itse sijoituuu milläkin mittarilla ja nuo eivät ole päähuoliani. Päähuoleni on inspiraation ja motivaation kestävyys, ja uskon, että siinä auttaa parhaiten uskollisuus omille tunteille ja näkemyksille, olivat ne "virallisesta" vinkkelistä millaisia vaan.


    • Tietoa...

      Kyllä se on vain niin pojaat, että taitelijaksi synnytään ja sitten sitä ominaisuutta vain vahvistetaan siellä koulussa. Tuo pyrkiminen kouluun jo vahvistaa tuon mitä sanoin. Ite- taidettahan saa tehdä kuka vain, mutta sellaiseksi se jää, koska niitä sattuma-villejä tulee kovin harvoin.

      Koulutus on siksi välttämätöntä, koska muutoin se jää tuolle ite-taiteen tasolle, josta on vaikea päästä muulle tasolle. On tietysti arvostus kysymys mihin pyrkii kuviensa kanssa.

      Tm-ope

    • Alan vaihtaja

      Mahtaako kellään olla tiedossa, onko julkisuudessa taiteilijoita, jotka ovat aloittaneet uransa vasta myöhemmällä iällä. Siis sellaisia, joista olisi vaikka elämänkerta kirjoitettu?

      Ainoana tulee itselleni nyt mieleen saamelaistaiteilija Andreas Alariesto, jolle taiteilijuuden motiivina taisi olla enemmän oman historiansa kertominen kuin oma menestys.

    • oppiminen_a_ja_o

      Alan vaihtaja, sanoit hyvin tuon, että uskollisuus omille tunteille ja näkemyksille antaa jatkuvuutta taiteilijana. Erittäin hyvin sanottu! I
      tse menetin moniksi vuosiksi inspiraation ja motivaation, koska en uskonut omaan taidekäsityksiini, vaan annoin taidekoulutuksen murtaa sen. Olin varmaan liian nuori opiskelemaan taidetta, alan koulutus on nimittäin aikamoisen prässin läpi menemistä.

      Toisaalta itsekritiikki oli myös tärkeimpiä asioita, jotka opiskelun myötä sain. En olisi koskaan yksin päässyt tilaan jossa sekä uskon, että kritisoin omaa taidekäsitystäni. Kuullostaa ristiriitaiselta, mutta on tärkeää omata molemmat mallit.
      Luultavasti opintojen pitikin murtaa minut jossain määrin jotta löytäisin taiteen tekemisen innon uudelleen ja vakaalta sekä kriittiseltä pohjalta myös.

      Tm-opella oli myös hyvä pointti.

      Varmaan kuullosti todella itseriittoiselta, kun sanoin, että minullekin voi näyttää omia teoksiaan jos haluaa kanssa-artistin mielipidettä, ei ollut tarkoitus. Joskus se auttaa hoksaamaan jotakin, mitä ei itse osaa omasta teoksestaa nähdä- sitä helposti ns. sokeutuu kun katsoo pitkään omia töitään.

      Kannattaa ehdottomasti pitää huolta omasta inspiraatiostaan. Joillekin tämä on taidenäyttelyissä käymistä tai alan seurojen yms. parissa olemista. Taideyhdistyksetkin ottavat mielellään uutta verta piiriinsä ja saat kontakteja jne.

      Kysyit, että tuleeko mieleen ketään myöhemmällä iällä taiteilijaksi ryhtynyttä ja näin häthätää ei tule mieleen kuin Paul Gauguin, ehkä joku toinen osaa kertoa. Oliko myös Georgia O`Keeffe vai olenko hakoteillä? Eikö hän tehnyt ne tärkeät työt joista tuli tunnetuksi joskus hyvin myöhäisellä (kahdeksankymppisenä) iällä? Nyt voi olla, että meni pahasti metsään (tai kukkaan).

    • Alan vaihtaja

      "Toisaalta itsekritiikki oli myös tärkeimpiä asioita, jotka opiskelun myötä sain. En olisi koskaan yksin päässyt tilaan jossa sekä uskon, että kritisoin omaa taidekäsitystäni. Kuullostaa ristiriitaiselta, mutta on tärkeää omata molemmat mallit."

      Minä näen asian hieman niin, että omaan taitoon tulee suhtautua kriittisesti, mutta taidekäsitykseen oikeastaan ei. Taitoa voi hioa ja pitääkin, ja siinä kriittisyys auttaa. Taidekäsitys on taas enemmän oman sisäisen maailman tutkimista, ja siinä ei saa olla ainakaan älyllisesti liian kriittinen. Liiallinen kriittisyys johtaa helposti sen sisäisen lapsen kadottamiseen ja muiden miellyttämisyrityksiin. Pienet pohjavireet omassa mielenkiinnossa on tärkeää huomata, kun etsii omaa tietään. Aika helposti joku lyttää ne vääränä taiteena.

      Tästä syystä olen mieltynyt vaihtoehtoon, etten yritäkään alkaa ammattitaiteilijaksi, vaan alan tehdä omanlaistani taidetta osin kokopäiväisesti. Tällöin ei ole niin suuria paineita tehdä "oikeaa" tai myyvä taidetta, ja suuremmat mahdollisuudet tehdä omaa taidetta.

      • Tietoa...

        "Tällöin ei ole niin suuria paineita tehdä "oikeaa" tai myyvä taidetta, ja suuremmat mahdollisuudet tehdä omaa taidetta.
        "
        Tämä on vastakohtapari, jos tekee myyvää, niin harvoin se on oikeaa, koska silloin pyrkii miellyttämään ostajaa, mikä harvoin liene taiteen tekemisen tarkoitus ja vaikka se usein esiintyy maallikon mieli teesinä.

        Luulen että useimmat taiteilijat pyrkivät tekemään sellaista taidetta joka kestäisi ajassa ja tulevaisuudessa.

        Tm-ope


    • oppiminen_a_ja_o_?

      Niin...no tuo kuullostaa kyllä hitsin hyvältä! Todellakin.

      Jos haluat jotain tukea omalle tekemiselle tai yhteyksiä muihin, niin kannattaa katsella oman asuinseudun taideyhdistyksiä ja liittyä niihin, jos et jo niin ole tehnyt. Niiden kautta pääsee mukaan ainakin näyttelyihin.

    • Tietoa...

      Alariesto oli kansantaiteilija ns. perinnekuvaaja, joka kuvasi saamelaista perinnettä. Saman kaltaisia ovat nämä moottorisaha taiteentekijät ja sementtiukon valajat joita maa pullollaan. Tuovathan ne oman lisänsä tähän taiteen monimuotoisuuteen ja saavuttavat suuret massat, joskin useimmiten huumori mielessä.

      Ketjun aloittaja piti tuota syntymässä saatua taiteen kipinää mahdollisesti jotenkin sairauteen liittyvänä mikä ei kyllä pidä paikkaansa vaikka usein kuulee tuollaisia väitteitä.

      Tuosta myöhäisellä iällä taiteilijaksi ryhtyneen Vicentin kohdalla mistään sairaudesta ollut kyse minkä ovat lääkärit myöhemmin todenneet usealta taholta esim. Kivalo kirjassaan toteaa.
      Ei sellaisia töitä tee mielisairas, mutta juopottelulla kyllä tietty osuus noihin tempauksiin mistä nuo epilepsiaa muistuttavat kohtaukset saattoivat seurata.

      Kyllä taiteen tekemiseen tarvitaan todella selkeää johdonmukaista ajattelua ja jonkin tasoista toteutusta, jotta saavutettaisiin jotain merkittävää muidenkin mielestä eikä vain omasta mielestä.

      • Alan vaihtaja

        "Ketjun aloittaja piti tuota syntymässä saatua taiteen kipinää mahdollisesti jotenkin sairauteen liittyvänä mikä ei kyllä pidä paikkaansa vaikka usein kuulee tuollaisia väitteitä."

        Ja olen yhä asiasta aika samaa mieltä. Luin juuri kirjan "Taide ja taudit", joka käsittelee suomalaisten taiteilijoiden ja heidän mielenterveytensä ja/tai alkoholisminsa yhteyttä. Lista "sairaista" merkkihenkilöistä on yllättävän pitkä. Sen sijaan en ajattele, että kaikki taiteilijat olisivat mieleltään sairaita, mutta tietty "epänormaalius" antaa kyllä paljon sisältöä taiteeseen. Tavanomaisuus ei juuri herätä kenessäkään intohimoja, vaan erilaisuus.


        "Tuosta myöhäisellä iällä taiteilijaksi ryhtyneen Vicentin kohdalla mistään sairaudesta ollut kyse minkä ovat lääkärit myöhemmin todenneet usealta taholta esim. Kivalo kirjassaan toteaa.
        Ei sellaisia töitä tee mielisairas, mutta juopottelulla kyllä tietty osuus noihin tempauksiin mistä nuo epilepsiaa muistuttavat kohtaukset saattoivat seurata"

        Vincent van Goghin taide muuttui rajusti jossain vaiheessa hänen uraansa. Samoihin aikoihin hän alkoi saada myös kohtauksia, jotka tuo Erkki Kivalo on omassa teoksessaan tulkinnut otsalohkoepillepsiaksi. Se on sairaus, joka aiheuttaa voimakkaita harhanäkyjä ja juuri niitä van Goghin viimeisten vuosien maalaukset - ne, mitä hän on kuuluisa - esittävät.


    • a_ja_o

      Minusta taiteilijan ammatissa "selviäminen" vaatii stabiilia elämäntapaa ja mielentilaa. Huonossa kunnossa on vaikea olla luova tai ajatella analyyttisesti tai no ajatella järkevästi ylipäänsä.

      "Tietoa".

      Alariesto on ollut ihan kohtuu arvostettu itseoppineeksi taiteilijaksi ja hänen teoksiaan on ollut esillä ihan kunnon museoissa myös.
      Etuna on varmasti pohjoisuus, vähemmän kilpailua ja enemmän eksotiikkaa ihmisten mielestä. En tiedä oliko naivismi hänen valintansa vai johtuiko esim. juuri koulutuksen puutteesta...Usein ite-taiteilijoilla tyylisuuntana naivismi, erikoista sekin.

      Pitää muistaa, että kyllä myös ite-taidetta arvostetaan (tämä on ihan vähän kiteytyneempi suuntaus itseoppineisuudesta, joskus). Näkeehän sen siitäkin, että kansa ostaa itseoppineiden taiteilijoiden teoksiaan välillä aika hyvinkin. Luultavasti enemmän, kuin ammattitaiteilijoiden teoksia, jotka nähdään samasta näkökulmasta tarkasteltuna, "erikoisuuden tavoitteluna", "koulutuksen rappiona" jne, jne...

      En tiedä onko siinä juuri kyse ajattelumallista, jonka mukaan itseoppinoutta taiteilijaa tulee suosia vai ovatko aiheet vain helposti lähestyttävämpiä ja kuvaa usein esim . elinympäristöä, joka alueen ihmisille tuttu jne.
      Olihan ite-taiteilijoilla näyttely Kiasmassakin :D.
      Harmi, kun ei voi enää alkaa ite-taiteilijaksi...

      Sitten moottorisahasta vielä pieni sivuhuomautus. Kyllä sitä käyttävät ansiokkaasti myös muutkin taiteilijat, esim. Tapani Kokko.

      • Alan vaihtaja

        "En tiedä oliko naivismi hänen valintansa vai johtuiko esim. juuri koulutuksen puutteesta...Usein ite-taiteilijoilla tyylisuuntana naivismi, erikoista sekin. "

        Asian voi myös nähdä niin, että koulutus, jota on tarjolla, on nimenomaan koulutusta länsi-eurooppalaisen taideperinteen suuntaista. Tästä vinkkelistä sitä on helppo pitää ainoana oikeana tapana tehdä taidetta, mutta niinhän se ei kuitenkaan ole.

        Valtaosa muun maailman taiteesta (esim. vanha kiinalainen, arabialainen tai alkuperäiskansojen taide) on lähempänä naivismia ja täynnä vahvaa symboliikkaa kuin pyrkii olemaan realistista, johon täällä on pitkään pyritty. Alarieston voi siis nähdä hyvinkin saamelaistaiteen edustajana eikä länsimaisen taiteen edustajana, jolla on saamelaisjuuret. Hänen leimaamisensa vain oppimattomaksi on lähinnä länsimaisuuden kulttuurin korostamista.

        Toinen hyvä esimerkki perinteisen koulutuksen rikkojasta on Särestöniemi. Hän sai Leningradissa monivuotisen hyvin perinteisen taiteen koulutuksen, mutta kääntyi silti omassa taiteessa pääosin rikkomaan oppimiaan sääntöjä, niin sommittelun kuin tekniikankin osalta. Hän palasi ajassa taaksepäin, ja etsi enemmän lappilaista symboliikkaa kuin eurooppalaisen perinteen mukaista hienoutta.

        Itse arvostan juuri tällaisia oman kulttuurin tuulia, ja osin siksi en pidä laajaa (klassista) taidekoulutusta kovin tarpeellisena. Osin jopa parempaan lopputulokseen pääsee opiskelemalla itse sitä, mikä itseä kiinnostaa. Oppimateriaalia ja kuviahan on nykymaailma pullollaan.


      • Särestöniemen
        Alan vaihtaja kirjoitti:

        "En tiedä oliko naivismi hänen valintansa vai johtuiko esim. juuri koulutuksen puutteesta...Usein ite-taiteilijoilla tyylisuuntana naivismi, erikoista sekin. "

        Asian voi myös nähdä niin, että koulutus, jota on tarjolla, on nimenomaan koulutusta länsi-eurooppalaisen taideperinteen suuntaista. Tästä vinkkelistä sitä on helppo pitää ainoana oikeana tapana tehdä taidetta, mutta niinhän se ei kuitenkaan ole.

        Valtaosa muun maailman taiteesta (esim. vanha kiinalainen, arabialainen tai alkuperäiskansojen taide) on lähempänä naivismia ja täynnä vahvaa symboliikkaa kuin pyrkii olemaan realistista, johon täällä on pitkään pyritty. Alarieston voi siis nähdä hyvinkin saamelaistaiteen edustajana eikä länsimaisen taiteen edustajana, jolla on saamelaisjuuret. Hänen leimaamisensa vain oppimattomaksi on lähinnä länsimaisuuden kulttuurin korostamista.

        Toinen hyvä esimerkki perinteisen koulutuksen rikkojasta on Särestöniemi. Hän sai Leningradissa monivuotisen hyvin perinteisen taiteen koulutuksen, mutta kääntyi silti omassa taiteessa pääosin rikkomaan oppimiaan sääntöjä, niin sommittelun kuin tekniikankin osalta. Hän palasi ajassa taaksepäin, ja etsi enemmän lappilaista symboliikkaa kuin eurooppalaisen perinteen mukaista hienoutta.

        Itse arvostan juuri tällaisia oman kulttuurin tuulia, ja osin siksi en pidä laajaa (klassista) taidekoulutusta kovin tarpeellisena. Osin jopa parempaan lopputulokseen pääsee opiskelemalla itse sitä, mikä itseä kiinnostaa. Oppimateriaalia ja kuviahan on nykymaailma pullollaan.

        annettiin sählätä pietarissa lähes täysin oman mielensä mukaan.Särestöniemi ei todellakaan saanut monivuotista klassista koulutusta.


    • a_ja_o

      Alan vaihtaja.

      Niin...no nyt mentiin tähän, että taidekoulutus ei ole tarpeellista.

      Naivismi on kuitenkin aika monen itseoppineen taiteilijat suuntaus. Ja tästä myös kertoo nuo mainitsemasi alkuperäiskansat jne. Naivismi on toisinaan myös tekniikan puuttumista ja epäilenpä, että jos tekniikka olisi paremmin hallussa, naivismia olisi paljon vähemmän itseoppineiden taiteilijoiden keskuudessa. Näin se vaan on.

      Symbolismia ei esiinny vain naivismissa eikä naivismissa esiinny aina symbolismia.

      Lappilaisissa taiteilijoissa on merkittäviä taiteilijoita, joskaan ei sen merkittävämpiä, kuin on muuallakaan Suomessa. Koska lapissa on ihmisiä vähemmän on siellä helpompi myöskin erottua taiteilijana. Jostain jännästä syystä lappilaiset taiteilijat nähdään jotenkin eksoottisina, itseoppineina ja villeinä, vaikka useimmat näistä tunnetuimmista taiteilijoista omaa tämän aika pitkän ja analyyttisen koulutustaustan kuitenkin.

      Särestöniemi opiskeli myöskin Suomen taideakatemian koulussa, eli nykyisessä kuvataideakatemiassa. Ts. hänellä oli pitkä koulutustausta. Hänestä liikkuu paljon virheellistä tietoa opinnoista, monet luulevat hänen olleen itseoppinut, vaikka opiskelikin huomattavan pitkään ja oli myös taiteilijaprofessori.

      Hänen opiskeluaikansa teokset ja teokset valmistumisen jälkeen, eivät ole kovin merkittäviä. Hän ei myöskään opiskeluaikanaan tehnyt juurikaan klassista taidetta, tämän päivän näkökulmasta kylläkin perinteistä, mutta sen ajan ei. Aikalaistensa tapaan.

      Särestöniemi ei myöskään Repinin opintojensa aikana noudattanut perinteistä ja siellä opettettua linjaa eikä ts. sisäistänyt niitä. Toista varmaankin venäläisten opiskelijoiden keskuudessa varsinkin kun huomion aikakauden poliittisesta näkökulmasta.

      Häneltä kesti aikansa vakiintua omaan tyyliinsä, mikä on mielestäni tyypillistä kelle hyvänsä taiteilijalle ja näin pitääkin olla.
      En kuitenkaan usko, että Särestöniemi olisi päässyt siihen mitä oli ilman opintojaan.

      Ja tietenkin siihen vaikuttaa muutkin asiat, tietenkin. Eihän kukaan ole kone joka suorittaa jotain opinnoissa määrättyä suuntaa. Eihän siinä ole mitään järkeä.

      Pitää vielä lisätä, että Särestöniemenkään taide ei tietenkään ole täysin uniikkia ja omaa. Siinä on aika paljon viitteitä myös taidehistoriaan, eli opintotausta näkyy tässä kyllä. Esim. Chagalliin löytyy paljon yhtymäkohtia, puhumattakaan Picassosta tai Matisesesta uran alkuvaiheissa.

      En tiedä voiko sanoa, että Särestöniemi palasi ajassa taaksepäin jos hän oli kiinnostunut esim. luolamaalauksista. Loppuaikojensa väriasteikkonsa oli itseasiassa postmodernistinen.

      Tyylisuuntinaan oli mm. informalismi, naivismi ja ekspressionimi. Aika harkittukin kokonaisuus itseasiassa ja halusi myös miellyttää katsojaa. Ja ne koskettavatkin katsojaa, edelleen.

      Sori tämä paasaukseni Särestöniemestä, sattuu olemaan lempitaiteilija ja sattuu olemaan tuntemusta syystä x.

      Maailmassa ja Suomessa on lukuisia vastaavia esimerkkejä siitä miten taitelijan teokset ovat ammattiuran aikana erilaisia, kuin opintojen aikana, ts. kukapa ei rikkoisi perinteitä...Koulutus opettaa myös sitä.

      Lapissahan on useitakin Särestöniemeä kopioivia itseoppineita taiteilijoita. Minun mielestäni siinä ei ole yhtään mitään järkeä.

      Mielestäni taideopetuksesta leijuu joitakin epätosia myyttejä. Koulutuksen tärkein anti on ohjata opiskelija omaan suuntaansa, eikä missään nimessä johonkin samaan suuntaukseen. Sehän on tietenkin turmion tie.

      Usein tätä koulutuksen "aliarvioimista" ja oman tyylinsä menettämisen pelkoa tapahtuu siihen saakka kunnes koulutukseen lähtee. Fakta on kuitenkin, että se oma tyyli tai vähintäänkin sen kiteytyminen tapahtuu kuitenkin vasta opiskellessa. Yleensä asioiden kehittymiseen tarvitsee peilausta, no man is an island, ei tässäkään.

      • Mielestäni olisi ihan kannatettava ajatus, että kouluja käyneet taiteilijat uskaltaisivat myös ottaa kantaa taulujen toteutukseen, kun näkevät itseoppineen työn jälkeä ja sen mahdollisia puutteita. Voisivat näin jakaa oppiaan, kun sitä vartavasten kysytään palautteen muodossa. Mulle ainakin tuo koulutuksen mahdollisesti tuoma anti jää hieman hämärään jos siitä ei löydy mitään annettavaa kysyjälle.

        En väheksy taidekoulutusta mutta välillä tuntuu ettei monelle siitä jää käteen muuta kuin paperi jolla "oikeus" tehdä taidetta. Jakakaa sitä oppia, minä ainakin mielellään otan vastaan tietoa. Ei kai jokaisen tarvitse käydä sitä samaa koulua saadakseen töistään pois pahimmat mokat.


      • Alan vaihtaja

        "Ts. hänellä oli pitkä koulutustausta. Hänestä liikkuu paljon virheellistä tietoa opinnoista, monet luulevat hänen olleen itseoppinut, vaikka opiskelikin huomattavan pitkään ja oli myös taiteilijaprofessori."

        Olen myös perehtynyt kohtuullisen hyvin Särestöniemen taiteeseen ja pidän siitä kovasti. On vaikea sanoa, millaista se olisi ilman opintoja, mutta mielestäni on selvää, että pääosan taiteestaan - niin tyylistään kuin tekniikastaan - hän kehitti ihan itse. Varmaan koulutus tähän auttoi ja erityisesti antoi siihen (kokeiluun) mahdollisuuden, jota hänen kotipuolessa ei olisi ollut.

        Särestöniemi käytti taiteessaan hyvin epätyypillisä tekniikoita, kuten sotki eri materiaaleja, käytti luonnonaineita, maalasi nopeasti kuivuvaa temperaa hitaasti kuivuvan öljyn päälle saadakseen aikaan halkeamia, pölytti pigmenttiä suoraan märälle maalille, harrasti Pollock-maista maalin lirutusta jne. Nämä vain osoittavat, että vaikka hän oli perinteisiä metodeja opiskellut, hän ei niitä juurikaan kunnioittanut, vaan piti mielekkäämpänä luoda oman tekniikan.

        Tuo taiteilijaprofessuuri lienee taas enemmän poliittinen päätös, koskä Särestöniemi sattui (entisenä kommunistina ja ajan "julkkiksena") sopimaan erittäin hyvin Kekkosen tarpeisiin. Sillä on tuskin paljoakaan tekemistä taiteen kanssa.


        "Usein tätä koulutuksen "aliarvioimista" ja oman tyylinsä menettämisen pelkoa tapahtuu siihen saakka kunnes koulutukseen lähtee."

        Itse näen asian niin, että oppiminen ja ymmärtäminen on tärkeää. Se on sitten hieman sivuseikka, hankkiiko tuon osaamisen muodollisen koulun, satunnaisten kurssien vai ihan oman lukemisen/kokeilemisen kautta. Paljon riippuu tavoitteesta. Jos haluaa maalata realismia, luultavasti paras tie on hyvä perinteinen koulutus, mutta jos haluaa leikkiä väreillä tai tehdä "naivistista" taidetta, paljon enemmän voi oppia itse muita tutkimalla ja yritys-erehdys - menetelmällä.

        Pitää muistaa sekin, että nykyään on saatavissa erittäin hyviä kirjoja, joissa asiat on selitetty esimerkkien kanssa erittäin selkeästi. Mitään salatiedettähän taide ei ole. Olen juuri ostanut kaksi perspektiiviä käsittelevää teosta ja yhden anatomiaa, ja oppimista niiden kautta riittä vaikka kuinka paljon.


      • Lapin taiteilijoista

        Meillä aikanaan kävi koulussa luennoimassa eräs taiteilijaproffessori- oikein kunnioitettu sellainen. Hänen näkemyksensä mukaan Lapista tulee paljon ja osaavia taiteilijoita jopa ilman koulutusta heidän askeettisten asuinolojen ja lapin olosuhteiden vuoksi. Hänen mukaansa kaikki vuodenaikojen vaitelut esimerkiksi ovat paljonkin värikkäämpiä kuin esimerkiksi täällä etelämmässä. Lapin ihmisen värisilmä kehittyy jo lapsesta saakka paremmin. Proffan mielestä lapin ihmiset yleensäkin seuraavat luontoa ja sen muuttumista valööreineen. Siksi esimerkiksi lapin taiteilijoiden valöörit taiteessaan ovat niitä ensimmäisiä asioita jotka katsoja löytää värien ohella. Myös itse olen pannut merkille saman asian. Se esimerkiksi antaa paljon anteeksi jos esittävässä teoksessa muut asiat- mm ihmiset yms on toteutettu jotenkin kökösti. Upeasti toteutetut valöörit sekä värit naulitsee ainakin meikäläisen sellaisen työn ääreen pitkäksi aikaa.
        Lapin taiteilijat ainakin minun mielestäni hallitsee ne- kuten myös vuodenaikojen kuvaamisen mestarillisesti.

        Toisaalta esimerkiksi meillä "eteläsuomalaisilla" taiteilijoilla on myös omat vahvuutemme. Me yleensä olemme hyviä esimerkiksi kaupunkinäkymissä. Tosin meissäkin löytyy eroja. Toiset tekevät "lihapullia" jotka tuosuvat hajuvedelle- eli talot ja rakennukset onnistuvat kyllä hyvin mutta esim autot, ihmiset ja puut sekä pensaat näyttävät yleensä joltain muulta.
        Juuri ne erottavat tekijän ja harrastelijan.
        Me täällä yleensäkin tarvitsemme opetusta väreissä ja niiden käyttäytymisessä. Vasta väripainotteisen koulutuksen jälkeen alkoi minunkin työt kelvata näille kaupunkimme galleristeille.


    • a_ja_o

      Tapsa, en ole mikään ihmistä kummempi, mutta annan mielelläni aina mielipiteeni tekijöiden teoksista jos kysytään. Jos haluat, niin annan sinunkin. Itse koen sen henk.koht. aika tärkeänä, että saan omista teoksista kannanottoja.

      Alan vaihtaja, ei ole mitenkään tavatonta, että taiteilijat eivät käytä (maalatessa, siitä tässä puhutaan) välttämättä mitään perinteisiä tekniikoita...tai opittuja malleja. Enemmänkin se menee niin, että kun perusta on olemassa, sen päälle on hyvä alkaa rakentamaan, ei materiaaliopillisena kannanottona.

      Taide on tietenkin vain pieneltä osaltaan tekniikkaa tai materiaalioppia. Niitä voi hyvin pitkälle opetella itse, mutta esim. piirtämisessä kehittyy kyllä paljon nopeammaksi ja paremmaksi jos saa siihen ohjausta...Taiteen analyysi, ymmärtäminen, yleinen tuntemus, taiteen kaanoni...ne ovat kaikki myös todella tärkeitä asioita, kuten sanottua, johtavat siihen ns. omaan tyyliin myös. Näitä jälkinmäisiä ei mielestäni voi oppia ilman keskustelua.
      Ko.asioiden sisälle pääseminen voi olla todella vaativaa yksin, mielestäni.

      Totta kai mitä hyväsä voi itseopiskella, esim. näyttelemistä.
      Väitän kuitenkin, että opiskeminen niin, että asioihin saa ohjausta, eri näkökulmia, kuin vain omat jne. edesauttaa kaikkea oppimista. No man is an island...

      En minä ainakaan olisi tullut siihen tyylillisesti (käytetään vaikka tätä sanaa) jossa nyt olen jos olisin jatkanut taiteen tekemistä itseopiskellen. En olisi esimerkiksi tullut kokeilleeksi joitakin sellaisia asioita joita taiteessani tällä hetkellä todella olennaisina osina on. Itsekritiikkiä en harjoittaisi paljonkaan. Omaa taidettani en varmaan osaisi sanallistaa kovin tarkkaan. Sitä vaaditaan todella paljon joka paikassa.

      Siltikin oma itseni on edelleen tässä, ei se ole minnekään kadonnut.

      Mutta ei tietenkään kukaan pakota ketään koulunpenkille.
      Pointtinani on, että vaikka taidetta ja tiedettä voikin harrastaa vapaasti, pidemmälle mentäessä lähes kaikki, totaalisia maailman neroja lukuunottamatta, kaikki hyötyvät ihan silkasta opiskelemisesta.

      En tyrkytä tätä kouluasiaa enempää jos sitä ei tarvita. Taiteilla saa (mielellään!) tietenkin ihan kuka haluaa ja se on hyvä erittäin moni taidetta harrastaakin. Jos tullaan kysymykseen missä ihan oikeasti aletaan vetämään asiasta mikä on taide rajaviivoja, no silloin paljon pakostikin tietenkin karsiutuu.

    • Alan vaihtaja

      "Mutta ei tietenkään kukaan pakota ketään koulunpenkille.
      Pointtinani on, että vaikka taidetta ja tiedettä voikin harrastaa vapaasti, pidemmälle mentäessä lähes kaikki, totaalisia maailman neroja lukuunottamatta, kaikki hyötyvät ihan silkasta opiskelemisesta."

      Tästä olen samaa mieltä, mutta opiskella voi nykyään hyvin paljon myös omatoimisesti. Opiskelumateriaalihan on pääosin julkista ja neuvoja, ideoita ja vinkkejä ovat niin netti kuin kirjatkin pullollaan.


      "En tyrkytä tätä kouluasiaa enempää jos sitä ei tarvita. Taiteilla saa (mielellään!) tietenkin ihan kuka haluaa ja se on hyvä erittäin moni taidetta harrastaakin. Jos tullaan kysymykseen missä ihan oikeasti aletaan vetämään asiasta mikä on taide rajaviivoja, no silloin paljon pakostikin tietenkin karsiutuu. "

      Mielestäni tästä paistaa läpi vahva asenteellisuus, että muodollisen koulun käynyt taiteilija olisi jotenkin parempi taiteilija. Se on toki ymmärrettävää, että puolustaa omaa opiskeluaan.

      Mutta tosiasia on se, että taidetta ei voi määritellä saati lokeroida. Siten koulu antaa hyvän pohjan vain siihen taiteeseen, joka kulloinkin on "muodissa". Tämä pitää nähdä laajasti, eli esim. että piirustustaito on asia, joka on muodissa, kun pyritään esittävään taiteeseen. Asian voi nähdä vaikka niin, että Alariesto tuskin olisi säilyttänyt naivistista asennettaan, jos olisi käynyt sille ajalle tyypillisen taidekoulun ennen taiteilijaksi ryhtymistään.

      Taidetta pitäisi arvioida puhtaasti töiden kautta ja siten jo tietoisuus tekijän koulutuksesta vaikuttaa arvioon, oman suhtautumisen mukaisesti. Jos arvostaa muodollista koulutusta, tuppaa arvostamaan myös taiteilijoita, joilla on vastaava koulutus, ja päinvastoin. Näin vain ei nykymaailmassa taida olla, vaan koulutus, CV ja muut seikat painavat vaakakupissa melko paljon, jopa enemmän kuin työn jälki.

    • a_ja_o

      Puolustan omia opiskelujani, totta kai. Olen mielestäni käynyt ihan hyvän koulun läpi, koska aikoinaan sisäänpääsyprosentti oli 7. Eli pidän mahdollisena, että opin jotain :D.

      Asenteeni, että alaa kuin alaa opiskelleet ihmiset kenties ymmärtävät ko. ammattiasiaa keskivertoa paremmin, pitää mielestäni ihan paikkaansa. Mieti nyt vaikka terveydenhuolto jne. Pätee kaikkeen. En kuitenkaan sulje pois joitakin poikkeuslahjakkaita ihmisiä, jotka jyräävät meidät kaikki alleen, se on ihan eri juttu.

      Nyt en pysy kärryllä tuosta muoti-asiasta ja piirtämisestä. Mielestäni kaikkien taiteilijoiden pitää osata piirtää edes jollakin tavalla, koska se yksinkertaisesti kehittää kaikkea havaintokykyä. Ei tarvitse olla esittävän taiteen tekijä.
      Muotihan on ollut taiteessa läsnä aina ja ennen vielä huomattavasti vahvemmin, kuin nykyisin. Mieti vaikka termiä avantgarde.
      Nykyisinhän meillä on vapaus tuottaa taidetta ihan eri tavalla, kun vertaa esim. 70-luvun Suomeen saati aikaan ennen sitä.

      Alariestosta olisi voinut tulla vielä merkittävämpi taiteilija jos hän olisi opiskellut alaa, näin voi myös nähdä. Enkä vähättele Alarieston taidetta.

      Se mitä en julkisesti tee, on itsensä kuvataiteilijaksi mainitseminen. Se ei kannata. Ihmisillä on paljon asenteita, jolloin usein a. sinua pidetään jotenkin itserakkaana henkilönä, joka kuvittelee itsestään paljon ja muista vähän, b. joudut tekemään selontekoa työstäsi, myös raha-asioista, työsi sisällön oikeellisuudesta (yleensä nykytaide = roskaa) jne.

      Pyrin olemaan puhumatta ammatistani, koska olen huomannut, että siitä seuraa kiusallisia tilanteita. Taidetta pidän muutenkin ihan vain työnäni ja ammattinani ja itseäni ihan tavallisena ihmisenä.

      Ja tuosta CV:n yms. painoarvosta en ole samaa mieltä. Teos on joka merkitsee, se miten hyvin teoksen tekee riippuu tekijästä. Se millaisen polun tekijä on kulkenut näkyy usein (eisiis aina) myös hänen teoksissaan.

      • kuvataiteilija

        Hyvä kommentti tuo itsensä tituleeraminen kuvataiteilijaksi. Olen törmännyt aivan samaan. Ja olen myös toiminut samoin, eli jättänyt tittelin ja koulutuksen usein mainitsematta. Ennen kun tuli asiasta 'nuorena ja naivina' aina maininneeksi, näki kyllä kasvoista mitä ajateltiin, pieni askel taakspäin ja poistuminen hiljaa takavasemmalle on tuttua...ja kaukaa vielä mulkoilua päästä varpaisiin.

        Mitä tulee koulutukseen, en minäkään mitään 'muotia' taiteessa ole opiskellut. Ihan hyvät perusteet olen saanut varsinkin piirtämisen suhteen. Vaikka kirjatkin ovat pullollaan tietoa, hyvä opettaja tuo esiin juuri ne tärkeimmät pointit taiteen teon perusteiden suhteen. Ja antaa kritiikkiä mitä kirjat eivät tee. Muutenkin pelkän itsensä kanssa opiskelu ei aina ole kuitenkaan se paras mahdollinen vaihtoehto. Voi kuvitella paljon tietämisen sijaan. Just simple.


      • Alan vaihtaja

        "Asenteeni, että alaa kuin alaa opiskelleet ihmiset kenties ymmärtävät ko. ammattiasiaa keskivertoa paremmin, pitää mielestäni ihan paikkaansa. Mieti nyt vaikka terveydenhuolto jne. "

        Toimii terveydenhuollossa niin kauan kun pidättäydytään sen tavoitteissa: länsimaisessa lääketieteessä. Jos taas ykkösarvoksi asetetaan esimerkiksi akupunktio tai lähimmäisen kohtaaminen, en usko että (länsimaiseen) tieteeseen perustuva koulutus voi tähän paljoakaan tarjota. Koulutus kouluttaa siis vain siihen, johon se on tähdätty. Tämä pitäisi aina pitää mielessä.


        "Nyt en pysy kärryllä tuosta muoti-asiasta ja piirtämisestä. Mielestäni kaikkien taiteilijoiden pitää osata piirtää edes jollakin tavalla, koska se yksinkertaisesti kehittää kaikkea havaintokykyä."

        Tarkoitin, että tuo taito piirtää kytkeytyy haluun kuvata maailmaa tietyllä tavalla, kärjistäen sanottuna valokuvamaisesti. Ja se on kytköksissä (siitä sana muoti) aikaan, jolloin taide on tämän suuntaista. Esimerkiksi nykytaide ei tarvitse juurikaan (klassista) piirustustaitoa, joskaan ei kai mikään haittaakaan ole. Pointti oli kumminkin siinä, että taide (ilmaisu) ei tarvitse tuota taitoa sinänsä, vaan sen tietyn tyylisuunnan seuraaminen.


        "Alariestosta olisi voinut tulla vielä merkittävämpi taiteilija jos hän olisi opiskellut alaa, näin voi myös nähdä. Enkä vähättele Alarieston taidetta."

        Et ehkä vähättele Alariestoa, mutta vähättelet hänen tyylisuuntaansa. Mielestäsi itseoppinut naivisti ei voi olla merkittävä taiteilija. Luultavasti kyse on vain siitä, ettei hän täytyä niitä odotuksia, jotka sinä näet hyvällä taiteella olevan. Pitää kuitenkin huomata, että tämä on subjektiivinen käsitys ja että jokaisella taiteesta kiinnostuneella on omansa.

        Toisaalta kommenttisi taustalla voi nähdä myös sen (inhottavan) tosiasian kuinka sidoksissa taidemaailma on muodollisiin asioihin. Olennaista ei useinkaan ole itse taide (teos) vaan se muodollinen viitekehys (paikkaunta, nimi, CV, koulutus) jossa sitä luodaan. Tästä Salvador Dalin signeeraamat tyhjät paperiarkit lienevät paras esimerkki. :)


    • Alan vaihtaja

      Lisäys vielä koulutuksesta: En sinänsä vastusta koulutusta, mutta näen paljon muitakin (itseopiskelullisia) vaihtoehtoja hyvää taiteeseen.

      Hieman outoa on sekin, että vaikka luulisi nykyajan koulutuksen olevan tasoltaan aikakauden parasta, niin miksi se tuottaa niin omituista taidetta, jota suuri yleisö ei enää oikein ymmärrä. Mihin se opittu (piirustus)taito katoaa matkan varrella kun se ei enää juuri teoksissa näy?

    • a_ja_o

      No, en ole sanonut, että itseoppinut naivisti ei voisi olla merkittävä taiteilija. Enkä muutenkaan ole väittänyt olevani joku taidetta ylhäältä päin määrittelevä jumala. Enkä, en edes ehkä, vähättele Alariestoa.

      No tervetuloa vaan alalle. Meitä piirustustaidon menettäneitä ja omituista nykytaidetta tekeviä taiteilijoita löytyy aika liuta täältä eli menestymisen mahdollisuudet ovat varmaan erinomaiset.

      Ymmärsin kyllä tuolta ylempää, että sinuakin olisi tämä surkea suomalainen taidekoulutus kiinnostanut jos olisi aikaa ja paikka.

      • Alan vaihtaja

        Pahoittelut, jos olin liian kärkäs mielipiteissäni. Se vaan tuo "oikea taiteilijuus", joka on sallittu vain harvoille ja valituille oikean koulun käyneille, välillä tympii. Etenkin siinä tympii se, että taidekoulutusta hirveästi puolustetaan, mutta kuitenkaan sen nykyajan tuotos, nykytaide ei saa juuri arvostusta.

        Olet ihan oikeassa, että koulutus ja oppi on yleensä ottaen hyväksi. Jos ei muuta niin antaa perspektiiviä omaan luomiseen. Itselleni se on tällä hetkellä osin jo asuinpaikan puolesta melko hankala vaihtoehto. Myös käymäni kurssit ovat osoittaneet, että varsin vähän opettajista on ollut minulle apua. Ehkä olen liian huono ottamaan oppia vastaan tai sitten opettajilla on ollut liian suuri kynnys olla kriittisiä ja sanoa jotain todellista oppilaan työstä.

        Parhaimpana opettajanani pidän innostusta ja sitä pitäisi nyt erityisesti vaalia.


    • a_ja_o, tuolla nimimerkin osoittamassa osoitteessa mun maalaukset (linkki) tai pikemminkin vain yksi projekti kerrallaan. Mielellään kuulen kommentteja. Sivun loppupäässä aina viimeisin versio.

    • Tietoa...

      Olipas monta hyvää asiantuntemusta pursuavaa kirjoitusta ja veitte suorastaan sanat suustani eli samastuin tuohon Säreistöniemen itsenäiseen työskentelyyn käyttäen vain hyväksi sen mikä hyvää oli tuossa koulutuksessa.

      Alariestosta puhuttaessa naivistina menee kyllä ohi, sillä hänet on luokiteltu taiteen kriitikoiden toimesta muuksi. Naivistilla on puhdas paletti. Ei se tee työstä naivismia, että ne sätkyukot ovat mittasuhteiltaan surkeita ja että perspektiivinen näkemys on muu kuin pakopisteellinen.

      Tuossa mainittiin tuosta suhtautumisesta taiteilijaan ja se on tosiaan jopa sukulaisten kesken hankalaa kun kysyvät mielipidettä jotain työstä ja sitten se ei miellytäkkään, kun sen kuulevat. Esim. vanha tätini 90 v. oli käynyt silloista työväenopistoa ja kertoi, ettei ne opettajat siellä mitään osaa edes piirtää. Tällainen käsitys on varsin yleistä taiteen harrastajien keskuudessa, kuin tälläkin palstalla. Opettaessani usein törmäsin kysymykseen, että näytäs mitä sä itse teet jos eivät olleet perehtyneet opettajansa tekemisiin. Niin kuin nykytaiteen tekijä olisi joku kyvytön tekemään tuota vanhaa.

      Se, että kansa on pudonnut kelkasta on kyllä koulujen vika vanhoine oppi-ohjelmineen ja kuvataiteen historian laiminlyönti. Nyt on omassa kunnassamme herätty ja tuotu uudelleen kuvataiteen opetusta pakollisena eri kouluasteissa. Olin juuri lautakunnassa missä tämä opi-ohjelma hyväksyttiin..

    • Alan vaihtaja

      Taiteen tekemisestä

      Itse näen aika tärkeänä, jotta voisi ylipäätään tehdä taidetta, ymärtää se syy, miksi sitä tekee. On esim. ihan eri asia tehdä taidettä siitä syystä, että haluaa kertoa jotain, kuin että haluaa olla (nimekäs) taiteilija.

      Minulla se menee niin, että tärkeintä on ilmaisu. Siis sen jonkin ilmaiseminen, sanominen tai viestittäminen mikä on minulle tärkeää. Pidän tärkeänä sitä, että työssä on jokin tekijäänsä laajempi tarkoitus ja että pelkkiä terapiatöitä (tai harjoitustöitä) ei ole mielekästä tuoda julkisesti esitettäviksi. Pelkkä kauneus ei ole minulle riittävä syy tehdä taidetta. Tässä lienee olennaista se elämänkokemus (taiteen ulkopuolelta), jonka olen tähän mennessä ehtinyt hankkimaan.

      Sitten tulee tekniikka. Millä välinein, millä tekniikalla ja millä osaamisella ym. tavoitteet voi saavuttaa. Tähän ei liene mitään kovin yksikäsitteistä vastausta, mutta jotkin tekniikat tuntuvat sopivan paremmin itselleni kuin toiset. Ja samoin jotkut tekniikat sopivat yleisesti paremmin eri asioiden ilmaisuun, esim öljyvärit sopivat paremmin tarkkaan realistiseen maalaamiseen kuin akvarellit.

      Ja lopuksi vasta tulee osaaminen, se että hallitsee valitsemansa tekniikan riittävän hyvin. Jos maalaa realistista, on syytä osata perspektiivin rakentaminen ja varjostukset, koska muuten työ näyttää kömpelöltä. Abrstraktissa tai naivistisessa työssä tätä taitoa ei taas juuri tarvitse, koska töiden idea piilee muualla kuin "valokuvamaisuudessa".

      (Ja halua vielä painottaa että nämä ovat henkilökohtaisia näkemyksiä, eivät mitään julistuksia ainoasta oikeasta totuudesta)

      Vertailun vuoksi tuo Särestöniemi. Hän halusi viestittää toisaalta pohjoisen luonnon värimaailmaa ja toisaalta sisällytti taiteeseensa yhteiskunnallista kannaottoa puolustaen niin pohjoista elämäntapaa, luontoa kuin homojenkin oikeuksiakin. Hän janosi myös rahaa ja kuuluisuuttakin, kuin myös hyväksyntää ihmisenä.

      Noin 40-vuotiaana hän oivalsi oman tekniikkansa, mitä voitaneen kutsua sekatekniikaksi. Sen jälkeen hän likimain hylkäsi aiemmin oppimansa ja käytti valtavasti aikaa, rahaa ja energiaa erilaisiin kokeiluihin ja opetteluihin ja oikeasti opetteli ihan oman tekniikan tehdä maalauksia. Hän myös tutki erittäin tarkkaan luonnon omia värejä ja muotoja, ja yhdisti niitä töihinsä.

      Pointtini tässä viestissä on se, että koulutus ei saa olla itseisarvo ja kaikkea ei yksinkertaisesti kannata opiskella. Pitää ymmärtää oma tarve ja hakea siihen sopivaa oppia joko kouluista, kursseilta tai ihan itse opiskelemalla. Jos oma ilmaisu ei ole vielä yhtään selvillä, koulu on toki hyä paikka testailla ja vertailla näkemyksiään, innostava ilmapiiri. Näin se lienee kaikilla aloilla.

      • Jaakko Ilkka

        "...ymärtää se syy, miksi sitä tekee."

        Arvelen, että kovin monella taiteilijalla ei ole varsinaista "syytä" tehdä taidetta. Eiköhän enimmäkseen taustalla ole tiedostamaton sisäinen työntö, on käytetty vertausta vuorikiipeilijästä. Häneltä kysyttiin, miksi hän välttämättä halusi kiivetä sille kovin vaikeapääsyiselle vuorelle, ja hän vastasi: koska se oli siinä. Taide on taiteilijalle se vuori, sinne on kiivettävä..

        Tuon mukaan taiteelle ei perustaltaan ole muuta tarkoitusta, kuin antaa taiteilijalle mahdollisuus hänelle ominaisimmalla tavalla ilmaista itseään. Se, että siilä voi tehdä/saavutta myös muuta, jos taiteilija niin haluaa, on vain lisäbonus. Useimmin on vain niin, että se muu vie voiman itse taiteelta, koska se on lähes aina rajoittava vapaalle ilmaisulle.

        "...öljyvärit sopivat paremmin tarkkaan realistiseen maalaamiseen kuin akvarellit. "

        Noin kategorisesti ei mielestäni voi sanoa. Akvarellilla saa aikaan yhtä yksityiskohtaista jälkeä kuin öljyllä, joskin sitä tehdään perin harvoin. Mm. viime vuonna oli Amoksella Hugo Backmansonin näyttely, jossa oli aivan upeita, hyvin yksityiskohtaisia akvarelleja. Myös Zorn hallitsi akvarellin yhtä suvereenisti kuin öljymaalauksen.

        "...on syytä osata perspektiivin rakentaminen ja varjostukset, koska muuten työ näyttää kömpelöltä. "

        Tuo on hyvin henkilökohtainen mielipide. Jos havaintotarkasta kuvaamisesta poikkeaa, uskottavaa lopputulosta ei saa, ellei koko maalaus ole systemaattisesti rakennettu yhtenäiselle ilmaisulle. Jo ranskalaiset impressionistit poikkesivat havaintotarkasta esityksestä, koska se rajoitti halutun ilmaisun saavuttamista. Sen jälkeen ei perspektiivin sen enempää kuin muidenkaan vanhan konvention mukaisia esitystapoja ole noudattanut kuin pieni vähemmistö taiteilijoista.

        Ketjussa on kirjoitettu jo niin perin paljon ja perusteellisestikin Särestöniemestä, että en katso aiheelliseksi puuttua keskusteluun kuin yhdellä anekdootilla, joka hänestä kerrotaan. Särestöniemi tunsi oman arvonsa ja hinnoitteli itsensä ja työnsä sen mukaisesti. Tietyssä vaiheessa hän alkoi signeerata teoksiaan painamalla suoraan tuubista nimen maalaukseen. Muuan tunnettu talouselämän vaikuttaja oli soittanut hänelle, ja valittanut, että maalaus on alkanut rapistua, paloja oli pudonnut siitä lattialle. Särestöniemi oli kysynyt, oliko signeeraus yhä tallella. Kun hän kuuli, että se oli tallella, hän oli vastannut: no sittenhän kaikki on hyvin, siitähän te olette maksanutkin


      • anonyymisutlilas
        Jaakko Ilkka kirjoitti:

        "...ymärtää se syy, miksi sitä tekee."

        Arvelen, että kovin monella taiteilijalla ei ole varsinaista "syytä" tehdä taidetta. Eiköhän enimmäkseen taustalla ole tiedostamaton sisäinen työntö, on käytetty vertausta vuorikiipeilijästä. Häneltä kysyttiin, miksi hän välttämättä halusi kiivetä sille kovin vaikeapääsyiselle vuorelle, ja hän vastasi: koska se oli siinä. Taide on taiteilijalle se vuori, sinne on kiivettävä..

        Tuon mukaan taiteelle ei perustaltaan ole muuta tarkoitusta, kuin antaa taiteilijalle mahdollisuus hänelle ominaisimmalla tavalla ilmaista itseään. Se, että siilä voi tehdä/saavutta myös muuta, jos taiteilija niin haluaa, on vain lisäbonus. Useimmin on vain niin, että se muu vie voiman itse taiteelta, koska se on lähes aina rajoittava vapaalle ilmaisulle.

        "...öljyvärit sopivat paremmin tarkkaan realistiseen maalaamiseen kuin akvarellit. "

        Noin kategorisesti ei mielestäni voi sanoa. Akvarellilla saa aikaan yhtä yksityiskohtaista jälkeä kuin öljyllä, joskin sitä tehdään perin harvoin. Mm. viime vuonna oli Amoksella Hugo Backmansonin näyttely, jossa oli aivan upeita, hyvin yksityiskohtaisia akvarelleja. Myös Zorn hallitsi akvarellin yhtä suvereenisti kuin öljymaalauksen.

        "...on syytä osata perspektiivin rakentaminen ja varjostukset, koska muuten työ näyttää kömpelöltä. "

        Tuo on hyvin henkilökohtainen mielipide. Jos havaintotarkasta kuvaamisesta poikkeaa, uskottavaa lopputulosta ei saa, ellei koko maalaus ole systemaattisesti rakennettu yhtenäiselle ilmaisulle. Jo ranskalaiset impressionistit poikkesivat havaintotarkasta esityksestä, koska se rajoitti halutun ilmaisun saavuttamista. Sen jälkeen ei perspektiivin sen enempää kuin muidenkaan vanhan konvention mukaisia esitystapoja ole noudattanut kuin pieni vähemmistö taiteilijoista.

        Ketjussa on kirjoitettu jo niin perin paljon ja perusteellisestikin Särestöniemestä, että en katso aiheelliseksi puuttua keskusteluun kuin yhdellä anekdootilla, joka hänestä kerrotaan. Särestöniemi tunsi oman arvonsa ja hinnoitteli itsensä ja työnsä sen mukaisesti. Tietyssä vaiheessa hän alkoi signeerata teoksiaan painamalla suoraan tuubista nimen maalaukseen. Muuan tunnettu talouselämän vaikuttaja oli soittanut hänelle, ja valittanut, että maalaus on alkanut rapistua, paloja oli pudonnut siitä lattialle. Särestöniemi oli kysynyt, oliko signeeraus yhä tallella. Kun hän kuuli, että se oli tallella, hän oli vastannut: no sittenhän kaikki on hyvin, siitähän te olette maksanutkin

        Taiteilija, jolla nimeä määrittelee taiteen oman nimensä kautta ja tämä pitäisi jokaisen nimekkään taiteilijan tiedostaa. Ei siis syytä tehdä "roskaa" ihan vittuillakseen nimestä maksaville vaan pitää omat laatukriteerinsä tallenna ihan jälkipolvia varten.


      • Alan vaihtaja
        Jaakko Ilkka kirjoitti:

        "...ymärtää se syy, miksi sitä tekee."

        Arvelen, että kovin monella taiteilijalla ei ole varsinaista "syytä" tehdä taidetta. Eiköhän enimmäkseen taustalla ole tiedostamaton sisäinen työntö, on käytetty vertausta vuorikiipeilijästä. Häneltä kysyttiin, miksi hän välttämättä halusi kiivetä sille kovin vaikeapääsyiselle vuorelle, ja hän vastasi: koska se oli siinä. Taide on taiteilijalle se vuori, sinne on kiivettävä..

        Tuon mukaan taiteelle ei perustaltaan ole muuta tarkoitusta, kuin antaa taiteilijalle mahdollisuus hänelle ominaisimmalla tavalla ilmaista itseään. Se, että siilä voi tehdä/saavutta myös muuta, jos taiteilija niin haluaa, on vain lisäbonus. Useimmin on vain niin, että se muu vie voiman itse taiteelta, koska se on lähes aina rajoittava vapaalle ilmaisulle.

        "...öljyvärit sopivat paremmin tarkkaan realistiseen maalaamiseen kuin akvarellit. "

        Noin kategorisesti ei mielestäni voi sanoa. Akvarellilla saa aikaan yhtä yksityiskohtaista jälkeä kuin öljyllä, joskin sitä tehdään perin harvoin. Mm. viime vuonna oli Amoksella Hugo Backmansonin näyttely, jossa oli aivan upeita, hyvin yksityiskohtaisia akvarelleja. Myös Zorn hallitsi akvarellin yhtä suvereenisti kuin öljymaalauksen.

        "...on syytä osata perspektiivin rakentaminen ja varjostukset, koska muuten työ näyttää kömpelöltä. "

        Tuo on hyvin henkilökohtainen mielipide. Jos havaintotarkasta kuvaamisesta poikkeaa, uskottavaa lopputulosta ei saa, ellei koko maalaus ole systemaattisesti rakennettu yhtenäiselle ilmaisulle. Jo ranskalaiset impressionistit poikkesivat havaintotarkasta esityksestä, koska se rajoitti halutun ilmaisun saavuttamista. Sen jälkeen ei perspektiivin sen enempää kuin muidenkaan vanhan konvention mukaisia esitystapoja ole noudattanut kuin pieni vähemmistö taiteilijoista.

        Ketjussa on kirjoitettu jo niin perin paljon ja perusteellisestikin Särestöniemestä, että en katso aiheelliseksi puuttua keskusteluun kuin yhdellä anekdootilla, joka hänestä kerrotaan. Särestöniemi tunsi oman arvonsa ja hinnoitteli itsensä ja työnsä sen mukaisesti. Tietyssä vaiheessa hän alkoi signeerata teoksiaan painamalla suoraan tuubista nimen maalaukseen. Muuan tunnettu talouselämän vaikuttaja oli soittanut hänelle, ja valittanut, että maalaus on alkanut rapistua, paloja oli pudonnut siitä lattialle. Särestöniemi oli kysynyt, oliko signeeraus yhä tallella. Kun hän kuuli, että se oli tallella, hän oli vastannut: no sittenhän kaikki on hyvin, siitähän te olette maksanutkin

        "Noin kategorisesti ei mielestäni voi sanoa. Akvarellilla saa aikaan yhtä yksityiskohtaista jälkeä kuin öljyllä, joskin sitä tehdään perin harvoin."

        Tarkoitukseni ei ollut asettaa näitä paremmuusjärjestykseen, vaan korostaa vain sitä tosiasiaa, että joilla välineillä/tekniikoilla jokin homma luonnistuu helpommin kuin toisilla. Itse en näe mielekkääksi tehdä asioita vaikean kautta, vaan käyttää aina tarkoituksenmukaisinta tekniikkaa.

        Särestöniemessä yhdistyy jännällä tavalla sekä taide, että taiteilijuus. Ensimmäisellä tarkoitan sitä luovaa työtä, mitä hän teki ja toisella sitä yhteiskunnallista asemaa, jonka hän tekemisillään saavutti. Motiiveja voimme vain arvailla, mutta Brita Polttilan (elämänkerran kirjoittaja) perusteella häntä vei eteenpäin toisaalta halu näyttää perin konservatiiviselle ympäristölleen pärjäämisensä (kaipuu hyväksyntään) ja toisaalta halu maalta kaipuutaan julki (homous oli tuolloin rikos). Hänestä pitää muistaa aina myös se, että jossain vaiheessa julkisuuskuva alkoi elää omaa elämäänsä ja on monilta osin enemmänkin lehdistön luoma, kuin todellinen kuvaus.


      • P*skiainen
        Alan vaihtaja kirjoitti:

        "Noin kategorisesti ei mielestäni voi sanoa. Akvarellilla saa aikaan yhtä yksityiskohtaista jälkeä kuin öljyllä, joskin sitä tehdään perin harvoin."

        Tarkoitukseni ei ollut asettaa näitä paremmuusjärjestykseen, vaan korostaa vain sitä tosiasiaa, että joilla välineillä/tekniikoilla jokin homma luonnistuu helpommin kuin toisilla. Itse en näe mielekkääksi tehdä asioita vaikean kautta, vaan käyttää aina tarkoituksenmukaisinta tekniikkaa.

        Särestöniemessä yhdistyy jännällä tavalla sekä taide, että taiteilijuus. Ensimmäisellä tarkoitan sitä luovaa työtä, mitä hän teki ja toisella sitä yhteiskunnallista asemaa, jonka hän tekemisillään saavutti. Motiiveja voimme vain arvailla, mutta Brita Polttilan (elämänkerran kirjoittaja) perusteella häntä vei eteenpäin toisaalta halu näyttää perin konservatiiviselle ympäristölleen pärjäämisensä (kaipuu hyväksyntään) ja toisaalta halu maalta kaipuutaan julki (homous oli tuolloin rikos). Hänestä pitää muistaa aina myös se, että jossain vaiheessa julkisuuskuva alkoi elää omaa elämäänsä ja on monilta osin enemmänkin lehdistön luoma, kuin todellinen kuvaus.

        "Tarkoitukseni ei ollut asettaa näitä paremmuusjärjestykseen, vaan korostaa vain sitä tosiasiaa, että joilla välineillä/tekniikoilla jokin homma luonnistuu helpommin kuin toisilla. Itse en näe mielekkääksi tehdä asioita vaikean kautta, vaan käyttää aina tarkoituksenmukaisinta tekniikkaa. "

        Nyssä kyllä intät vähän;) Mä tykkään tekniikasta, jolla itse saan kauneinta jälkeä. Ja jos se nyt sattuu menemään vaikeimman kautta niin menköön, jos sillä tavalla maalaamisesta saan kiksejä.

        (tosin en maalaa akvarelleja)


      • circulus vitiosus
        anonyymisutlilas kirjoitti:

        Taiteilija, jolla nimeä määrittelee taiteen oman nimensä kautta ja tämä pitäisi jokaisen nimekkään taiteilijan tiedostaa. Ei siis syytä tehdä "roskaa" ihan vittuillakseen nimestä maksaville vaan pitää omat laatukriteerinsä tallenna ihan jälkipolvia varten.

        Nimekkäidenkin taiteilijoiden tuotannosta osa on tarkoitettu wc-papruksi, osa on keskinkertaista tuotosta ja hyvästä matskusta löytyy muutama huipputyö.....ja voi sitä tuskan ja hien määrää, unettomia öitä ja itsesäälissä rypemistä sekä oman egon jatkuvaa esille tuomista muiden kustannuksella.


    • Arttari

      Voisi sanoa, ettei taiteilijaksi onnistu millään itseoppimalla! Taiteessa on niin paljon asioita, ettei niitä saata arvata itseoppimalla, mutta kyllä niitä onnistuu hankkimaan vaikka Kansasalaisopistossa tai vastaavassa, kun kertoo opettajalle haluavansa aivan tosissaan oppia taidetta tekemään! Sill' opettajat ovat taiteilijoiksi opiskelleita!

    • tikkurilankesäloma

      Alan vaihtaja, perustetaanko kerho...? :)
      Alun perin siis kyselit, miten kannattaisi aloittaa "uraa" taiteilijana ja saada töitä esille, mutta yhtään vastausta siihen ei kai ole tullut, paitsi, että gallerioihin ei kannata ekana yrittää.

      Minä olen vähän samassa tilanteessa, tosin ei tällä haavaa ole sitä päätointakaan (opiskeluvaiheessa vasta, alan vaihtaja minäkin siis), muttei siis rahaa taideopintoihinkaan. Enkä ehkä ihan kokonaan taiteilijaksi haluakaan, jotain liiketoimintaa pitää olla siinä sivussa, että tulee leipää pöytään. Ja vaihtelustakin pidän.

      Ja tällä haavaa haluan pitää taiteeni sellaisena, että teen sitä silloin, kun haluan, ja siksi, kun haluan, aiheesta josta haluan. Jonkinlainen sisäinen pakko kuitenkin jatkuvasti ajaa tekemään ja kuten joku jo sanoi, 9 luonnosta melkein tulee sen kymmenennen ollessa ehkä mukiinmenevä. ..

      Pikkuhiljaa olen huomannut, että taiteeni on kääntynyt enemmän sisäisestä maailmasta ulospäin, enää en tee ihan NIIn itselleni, kuin ennemmin. Jotain kertonee se, että olen uskaltautunut syksylle varaamaan näyttelytilan, kaksi vuotta sitten ei olisi tullut kuuloonkaan, että olisin kenellekään näyttänyt tekeleitäni. Ja valmis tuskin olen syksylläkään, mutta olen toisaalta sitä mieltä, että jostain pitää aloittaa. Kaikki ovat aloittaneet joskus.

      Palatakseni alkuperäiseen aiheeseen, otan minäkin mieluusti vastaan vinkkejä, miten parhaiten saisi töitään esille. Jos olisi ammattitaiteilija ja kuuluisi johonkin seuraan tai liittoon, olisi pääsyt ihan erilaisiin ympyröihin. Joka on tietysti tavallaan ihan ymmärrettävää, mutta taiteen ollessa kyseessä.... Vaikka työ olisi teknisesti kuinka "hyvä" (ja voiko sellaista edes määärittää taiteen ollessa kyseessä), se ei takaa sitä, että työssä olisi mitään, mikä puhuttelisi tai kiinnostaisi tai herättäisi yhtään mitään reaktiota. Ja toisaalta, vaikka tekniikka ei olisi niin hallussa, työssä voi silti olla.... sanoisinko vaikka lumovoimaa. Sitä tekee mieli katsoa. En nyt lähde tähän koulutuksen tarpeellisuuskeskusteluun sen enempää, mutta pidätän itselläni oikeuden olla tykkäämättä "oikeiden taiteilijoiden" töistä tarvittaessa. Kuten myös harrastelijoiden; kuten joku jossain ketjussa sanoi, taiteeksi voi sanoa ihan mitä tahansa... :)

      Niitä vinkkejä kanavista siis, kiitos. :) itse pääsin viime kesänä pitämään mikronäyttelyn "suhteilla" (sama paikka myös tänä kesänä) erään tunnetun taiteilijan näyttelyn yhteyteen ja syksyllä siis laajempi eräässä kirjastossa. Mutta muitakin vinkkejä kaipaan. Tiloja tuntuu olevan Tampereellakin (hoitokoteja, kahviloita jnejnejne), mutta miten niihin pääsee? Onko kohtuuttoman itserakasta vain marssia ja kysyä? Tämä itsensä markkinointi on minulle niin täysin vieras alue... Mutta jotainhan pitää tehdä, koska kukaan ei ole tullut myöskään kotoa teoksiani kysymään... :) Toisessa ketjussa kyselinkin harrastelijalle yhteisöä, mutta ei tunnu löytyvän, vaikka tiedän, että niitä on, mutta en osaa ilmeisesti hakea, kun aina vaan saan Tampereen Taiteilijaseuran googlella ja sinne taas pitäisi olla koulunkäynyt.....

    • jos_olisin

      Minä nyt vaikka kommentoin niin, että ajattelen olevani tikkurilan tilanteessa.

      - etsisin asuinseutuni taideyhditykset ja liittyisin niihin. Ei siis ole taiteilijaseura, vaan yhdistys, tietävät paikallisista asiosta, pitävät näyttelyitä jne.
      - harkitsisin sitä koulutusta, se on tärkeää Suomessa aikalailla kaikessa- tämä ei poikkeus. Suomessa on paljon hyviä taiteilijoita ja ei juuri ollenkaan mahdollisuuksia sijoittua järkevästi taidemaailmaan. Tämä kuitenkin on todennäköisempää mitä enemmän on kokemusta, tietoa, taitoa jne.
      - Pitäisin ahkerasti näyttelyitä alkaen sieltä mihin pääsisin, esim. kirjastot on ihan hyviä. Tämä tärkeintä.

      Taide on ammattiala, tämä pitäisi yrittää sisäistää. Todella vaikea selvitä monella alalla ilman koulutusta ja sen jälkeen tulevaa ammattikokemusta, näin vaan on. Ei enää riitä se tunne ja into tehdä, tulee muut jutut mukaan, kuten tietokoneella loputtomien hakemusten kirjoittaminen, lähes aina turhaan. Taide ammattina on tosi vähän sitä konkreettista taiteen tekemistä.

      Taiteeseen sisältyy samoja lainalaisuuksia kuin moniin muihinkin ammatteihin, tietoa (koulutus) ja osaamista (ammatin kautta) pitää olla paljon. Asioita on kiva harrastaa, mutta kun aletaan tekemään työnä, niin silloin on edessä toisenlaiset näkymät ja haasteet.

    • Anonyymi

      Jos haluaa taiteilijaksi pitää olla kommunisti, juoda viinaa, sairastua skitsofrenian

    • Anonyymi

      Voi minua! Saanko koskaan maalaustani valmiiksi

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Haistoin ensin tuoksusi

      Käännyin katsomaan oletko se todellakin sinä , otin askeleen taakse ja jähmetyin. Moikattiin naamat peruslukemilla. Tu
      Ikävä
      3
      1113
    2. Tähdet, tähdet -tippuja Kake Randelin tilittää avoimena: "Tämä on viihdyttämistä, eikä sitä..."

      ISO kiitos Kake lauluistasi!Nyt ei vaan studioyleisö lämmennyt. Olet legenda! Lue Kake Randelinin mietteet: https://w
      Tv-sarjat
      18
      966
    3. En koskaan

      Aliarvoinut, nauranut/pitänyt pilkkana, tai ajatellut mitään negatiivista sinusta. Jos nämä asiat uskot ja luotat sen v
      Ikävä
      49
      860
    4. Olet sä kyllä

      ihme nainen. Mikä on tuo sun viehätysvoiman salaisuus?
      Ikävä
      13
      769
    5. Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu

      Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)
      Sinkut
      15
      760
    6. Martinasta kiva haastattelu Iltalehdessä

      Hyvän mielen haastattelu ja Martina kauniina ja raikkaan keväisenä kuvissa.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      224
      751
    7. Mitä teet mies

      Tälleen vappuaattona? Mietityttää, että onkohan sulla joku nainen, jonka kanssa vietät vapun? 😔
      Ikävä
      20
      750
    8. Nainen, olet kaipaillut seuraani

      Tiedän sen, kuulen sen. Sinulla ei ole muita joiden kanssa voisit niistä asioista keskustella joista keskustelet kanssan
      Ikävä
      77
      748
    9. Hiljaiset hyvästit?

      Vai mikä on :( oonko sanonut jotain vai mitä?
      Ikävä
      4
      744
    10. Kirjoitit joskus minulle tietäen

      Että se olin minä.
      Ikävä
      47
      728
    Aihe