Lastenlasten hoitaminen

Koska olen jo 75 ikäinen lapsenlapset ovat jo yli kaksikymppisiä, eivätkä hoitoa tarvitse. Toista oli kaksikymmentä vuotta sitten, silloin sain osallistua useinkin.
Nyt on yksi lapsenlapsenlapsi ja toinenkin tulossa. Rajoittuu heidän kyläilyihinsa "hoitaminen".

Ei yhtään, kun heitä ei ole, kuin ei ole lapsiakaan.
Niin meillä.

Olen aina tarvittaessa ollut käytettävissä. Nykyään on enää yksi 7 vuotias, joka joskus on tarvinnut apua. Kaikki muut ovat jo niin isoja, etteivät mummia enää tarvitse, paitsi mitä nyt joskus vierailevat ukin ja mummin luona.

Saattaa kestää kauan, ennenkuin saan lapsenlapsenlapsen. Nykyään miettivät niin kauan naimisiin menoa ja lastenhankkimista ja hyvä niin. Ehkä sitä on sitten kypsempi selviytymään perhe-elämässä.

Tällä hetkellä ei ole niin pieniä enää, kyllä olin hyvinkin paljon hoitamassa ja olivat paljon yötä luonani.
Minusta tuntui että heidän kanssaan pysyin paljon liikkuvampana ja notkeana, kun joutui nostelemaan ja siivoilemaan jälkiä, tosiaankin joskus kävi työstä.
Matkustimme myös paljon lasten kanssa yhdessä, nekin reissut oli hitsin mukavia, olen kirjoittanut matkapäiväkirjat reissuista ja joskus he ne löytävät!

Sama täällä, ovat jo niin isoja ja opiskelu yhdessä työelämän vaatimusten kanssa ei jätä aikaa yökyläillä.
Nuorin lastenlapsista saa valkolakkinsa nyt keväällä, vielä pari vuotta sitten jäi mielellään yökylään, mutta koen sen luonnollisena.

Ennen valloittivat tietsikankin koko illaksi, mutta kaipaan joskus musiikkituokioitamme, jolloin tytöt lauloivat kaikki uudet laulut mitä koulun kuorossa olivat harjoitelleet. Muuten pistäytyvät kylässä kiitettävästi ja facebookin kautta viestimme:)

Hei maalla asuva!

Olen 62v mummeli, jäin 43v leskeksi ja olen uudelleen lesken kanssa avioliitossa. Uus avioliitot ovat tosi raskaita, (sun ja mun lapset) jne. Meillä ei mieheni lapset hyväksyneet avioliittoamme eikä lapsemme oikein tule keskenään toimeen. Minun lapset hyväksyivät tuolloin mieheni, mutta eivät työtä vieroksuvia lapsia. Nykyisin alkaa olla aika kireä tunnelma. Kaipaan mielettömästi lasteni isää, joka kuoli syöpään. Hän raksti lapsia ja olisi tehnyt kaikkensa lastenlapsien eteen.

Pitäisin joka ikinen vkl lastenlapsia yökylässä, mutta mieheni kannalta hiukan hankalaa. Hän ei ole kovin lapsirakas, eikä kaipaa edes omia lapsia saatikka lastenlapsiaan.

Uudella miehelläni lisäksi pienoinen alko- ongelma!

Aika hankala tilanne!

Voi ei, että näin tässä iässä on vielä ongelmia perheessä kun ei hyväksytä toisen lapsia ym.
Itsekkin olin jonkin aikaa uudessa parisuhteessa ja tuli juuri tälläistä, ettei omat lapset olleet tervetulleita, kunnes huomasin, etten halua elää näin.

Ja oli myös alkoholiongelmaa toisella, joten ihan sovinnossa erottiin.

Sen huomaan nyt, että ei sitä totu uuden ihmisen tapoihin, kuin nuorena eikä vaan jaksa aina ajatella toista, joten parasta elää yksin, mutta ei yksinäisenä kun on lapsia ja muitakin ihmisiä ympärillä.

Sehän siinä on, että jos omaa onneaan etsii, voi käydä niin, että tulee siinä sivussa paljon kärsijöitä.

Ymmärrettävää on, että menetettyään puolisonsa, tulee kaipaus saada tuntea vielä toisen ihmisen läheisyyttä. Voi se joskus onnistuakin, mutta harvemmin, varsinkin sellaisissa perheissä, joissa on sinun ja minun aikuisia lapsia.

Nykyään on paljon perheitä, joissa on sinun, minun ja meidän lapsia. Olen lukenut sellaisista onnellisistakin perheistä, mutta silloin lapset ovat pienempiä ja sopeutuvaisempia.

Perheissä, joissa on aikuiset lapset, on ongelmat suuremmat jopa perintöasioitten vuoksi. Jos siihen vielä liittyy alkoholiongelma, niin varmaan on
vaikeaa ja sinä oletkin tehnyt omat ratkaisusi, jotka olet varmaan hyväksi todennut.

Olen miettinyt joskus, olisinko valmis uuteen suhteeseen, jos mieheni menettäisin. Kyllä vastaus on, että tuskin alkaisin uusia tapoja opettelemaan
uuden kumppanin kanssa. Olisihan siinä ongelmia runsaasti, kun lapsia ja lastenlapsia. Olisi varmaan vaikea selitellä ratkaisujaan.

On niitä lastenlapsi aikoinani hoitanutkin --ihan liikaakin .

Tulin tänne vieraaseen maahan jossa jo oli lapsenlapsia .
Kävin työssä ja hoidin paljon lapsenlapsianikin . Ei ollut ystäviäkään ,ei työssäkäydessä niitäkään tule hankittua , harrastin kyllä täälä suomalaisessa porukasa kansantanssia ,ja se olikin hauskaa.
Mutta nyt onkin eläkkeellä ollessani ollut jo lastenlastenlapsia , ja heti kun niitä alkoiilmestyä ,ilmoitin että lastenhoidot on minunosaltani tehty. Jäin 65v eläkkeelle ja ajattelinkin viettää sitten omaa aikaa .
Kerkisinkin matkusteleen monessa maassa en kuitenkaan rantalomia.
Sitten poika keksi että mummu on saatava pysymään kotosalla ja osti minulle Jerrycottonin , nyt sitten olenkin 11v ollut narunpäässä . Toivon vaan että vielä joskus saan vapauteni taksisin.