Eräs tuttuni velkaantui 90-luvun alussa. Nyt sama kaveri on ollut luukulla jo 14 vuotta elämällä sosiaaliturvalla.(ikää nyt 44 vuotta)
USA:ssa on henkilökohtainen konkurssi ja hänen mukaansa Suomessa pitäisi olla vastaava, varsinkin kun 90-luvun lama oli päättäjien vika.
Tämä oli hänen ideologiansa n. 5 vuotta. Sen jälkeen kaveri syrjäytyi, eikä enää koskaan aijo mennä töihin.
Hänen mukaansa; Valtio saa maksaa omista virheistään.
USA:ssa on henkilökohtainen konkurssi ja hänen mukaansa Suomessa pitäisi olla vastaava, varsinkin kun 90-luvun lama oli päättäjien vika.
Tämä oli hänen ideologiansa n. 5 vuotta. Sen jälkeen kaveri syrjäytyi, eikä enää koskaan aijo mennä töihin.
Hänen mukaansa; Valtio saa maksaa omista virheistään.
Vastaukset 7
Vanhimmat
linjoilla tässä ollaan itsekin oltu vuodesta 1993.
Mutta..olen hoitanut pienillä järjestelyillä niin, että on uudet autot alla ja elämä muutenkin kaikinpuolin järjestyksessä. Keino on se vanha tuttu; kaikki on vaimon nimissä. Hyvä se on perheyrityksessä paiskia töitä ja hankkia elantoa.
Ulosottoviranomaisten kyvyttömyys asettua velallisen asemaan osoittautui niin vähäiseksi, että päätin aikanaan olla maksamatta latiakaan.Enkä maksa. Ottakoon vaikka taannehtivasti pankkituesta tai jostakin. Samaan aikaan kun pientä ihmistä viedään kuin sikaa narussa, isot johtajat kusettaa kansaa minkä jaksavat.Muistissa on vielä tuomiot esim. Turun entiselle verojohtajalle veropetoksista..ei paljon kannusta lainkuuliaisuuteen.
Yrittäjyys on veressä ja töitä paiskin, kuten paiskin vuoteen 93. Ei vaan työ auttanut, pankilla oli kiire saada rahansa. Kun pääsin mustalle listalle, ei ollut mitään luottoa missään. Firma olisi taatusti pystyssä ilman rosvopankkia. Joten päätin minäkin, että enempää en sitten maksa. Kyllä tässä toimeen tullaan, perhe kunniassa, kun on täysi-ikäisiä lapsiakin, joilla on älliä päässä.
Lainaa ottaessa ilmeisesti tiesit, että se pitää maksaa pois ajallaan ja lainaehtojen mukaisesti? Jos näin et ole toiminut ja lainat ovat menneet ulosottoon, ei se ainakaan pankin vika ole.
Olisin maksanut lainani ihan varmasti, jos
yritykseni olisi pystyssä. Pankki kun vaan
ei halunnut sopia asiasta. Etkö todella ymmärrä, että kun mustalle listalle joutui, oli korppikotkat heti haaskalla. Lainaa hakiessa ei sanottu, että
jos menee välillä huonosti, tulemme ja panemme
firmasi nurin ja korkoa tulee koron päälle niin paljon, että et saa kuuna päivänä koottua sellaisia
summia. Sovin pankin kanssa ainoastaan yhdestä korosta, yhdestä velasta etc.
Nyt aion elää, tehdä töitä perheyrityksessä ja
penniäkään en tuota velkaa lyhennä, en ikinä.
Omista ongelmista syytetään aina toisia. Ensin hanakasti otetaan lainaa, mutta sittenkun oma osuus eli lainan takaisinmaksu koittaa niin ollaan syyttämässä pankkia rosvoksi.
Pankit eivät ole mitään hyväntekeväisyysorganisaatioita. Sinä se sopimusrikkuri asiassa olet. Teidänlaisia ei voi kuin halveksua.
"Lainaa hakiessa ei sanottu, että
jos menee välillä huonosti, tulemme ja panemme
firmasi nurin ja korkoa tulee koron päälle niin paljon, että et saa kuuna päivänä koottua sellaisia summia"
Ei millään pahalla, mutta tuohan on nyt sanomattakkin selvää. Yrittäjällä on tuo riski aina olemassa. Yrittäjänä itsekin tiedän, että jos ei ole rahaa millä maksaa, velkoja kyllä laittaa saatavansa perintään ja se onkin sitten kaiken loppu kun asia etenee ulosottoon. Se vasta kalliiksi tulee, kun päälle lasketaan viivästyskorot, perintäkulut, ulosottopalkkiot yms... Mutta niin toimisin minäkin velanantajana, toki haluaisin omat rahani takaisin velalliselta vaikka sitten ulosoton kautta.
Kumpi se onkaan sopimusrikkuri. Se joka toteuttaa alkuperäistä sopimusta vai se joka kesken sopimuksen nostaa yksipuolisesti korot.