viime vuonna ilmestynyt Hulluudestamme ja hulluudestanne on mielestäni luettava kirja.
Se on ollut joka kerran lainassa kun olen sitä silloin tällöin kysellyt kirjastosta. Tänään tärppäsi.
Siinä on asiaa ja ikäihmisenkin keskittymiskyvylle sopiva, katekismuksesta vähän suurempi, 131 sivua.
Se on ollut joka kerran lainassa kun olen sitä silloin tällöin kysellyt kirjastosta. Tänään tärppäsi.
Siinä on asiaa ja ikäihmisenkin keskittymiskyvylle sopiva, katekismuksesta vähän suurempi, 131 sivua.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kurkkasinpa Googleen.
Kirjassaan Hulluudestamme ja hulluudestanne Andersson mainitsee 1500- ja 1600-lukujen kiinnostuksen melankoliaan vain ohimennen. Se on modernin masennuksen komeampi muoto, jolla valistuskauden älykkö nosti tunteen ja intohimon järjen ja tiedon vastapainoksi.
Anderssonia kiinnostaa jyrkempi vastakohtaisuus. Siinä järkiperäisyys ei ole vain eräs mielen aspekti, vaan sosiaaliseen järjestykseen samastuvaa pakkovaltaa, joka luokittelee sopivaa käyttäytymistä ja pyrkii kahlitsemaan persoonallisuutta. Käsitys edustaa romantiikan umpimielisintä puolta, mutta systemaattisesti sen muotoili 1960-luvun antipsykiatrinen liike, jota kohtaan Andersson tuntee selvää lukkarinrakkautta.
menevät.Mikäli Lienaa yhtään tunnen tämän kirjoittelun perusteella, niin annoit huumorin varjolla ymmärtää, että tämän tyylisiä ovat sinun ,kuten monen muunkin mielestä keskustelut olleet.Tieteellistä, lehdistä, tai kirjoista
suoraan lainattua faktaa.
Hedelmällinen keskustelu on mielipiteiden vaihtoa, vuorovaikutusta.
Ottaisimmekohan kaikki opiksemme!
Huomenet sinulle haju-ukko.
Etkö ole lukenut kirjoittamaani koskaan?
Olen nimittäin kertonut monasti etten vain tavallista työtä tekevänä ole oppinut mitään sellaisia sanontoja joita te opiskelleet käytätte keskusteluissanne.
Siksihän minun täytyy käydä etsimässä oppini muualta ja Googlehan on juuri sellainen paikka joista saa tietoa.
Olen vain eläkkeellä oleva työläis mummo, älä viitsi halveksia oppimattomuuttani. Voisit toki arvostaa sitä että opiskelemattomana olen sentään eläke iässä pystynyt oppimaan lisää, mutta huomaan, että sinä päinvastoin painut aina alemmas ja alemmas siitä mitä olet kertomasi mukaan työ-aikanasi osannut tehdä.
on kuvottavaa!
ihmeessä teeskentelisin, olen se mikä olen kertonut olevanikin.
Ei siinä ole mitään hyihyteltävää.
Menisit itseesi ja katsoisit peiliin. Peilikuvallesi voisit sitten sanoa, hyi, hyi, Haju-ukko, hyi, hyi sinua.