Huostaanotettuja?

Ei helvetti, et kai ole tosissasi! Olen juuri mainitsemasi ikäinen ja tässä on ollut nyt muutaman kuukauden verran menossa tutkinta, jossa selvitetetään, onko jatko-toimenpiteille tarvetta. Pelkään pahoin, että sossut päätyvät huostaanottopäätökseen.. Itse haluaisin muuttaa pois kotoa, mutta en sossujen toimesta. Vanhemmilleni tämä olisi maailmanloppu. En halua ajatella sitä edes sen enempää..
Saitko itse valita muutatko kotoa, vai vaikuttiko mielipiteesi huostaanottopäätökseen ollenkaan? Anteeksi jos kysyn, mutta olisi mukavaa kuulla millaisia syitä sinun huostaanottopäätöksen takana on. Ei ole tietenkään pakko vastata. Itseäni vain niin kovasti pelottaa tuo ajatus huostaanotosta..

alle 18 vuotias joutuu laitokseen ja sitten 18 vuotiaana pääsee tukiasuntoon jos on tarvetta. isoveli 15 v huostaanotettu

En oo viel ees päässy kertomaan sossulle tms.. tein päätöksen et ens viikon perjantaihin mennessä oon ilmottanu poliisille ja sossulle mun tilanteesta.

Kotoa haluan pois keinolla millä hyvänsä, ihan sama vaikka joutuisinkin laitokseen tms kunhan vaan pääsen pois. Toivon, että pääsisin asumaan tukiasuntoon koska se olisi omalla kohdallani ehkä järkevintä. Äidilleni huostaanotto olisi myös "maailmanloppu", sillä jouduin yläasteella kertomaan kuraattorikäynnistä (opettaja oli laittanut vahingossa poissaolon) ja sen jälkeen oli helvetti irti. Joten en halua kuvitella mitä tapahtuu.. Naapurissa asuu sossu joka kävi meillä vähän aikaa sitten (äiti makasi klo 12 vielä sängyssä eikä suostunut nousemaan) ja poikaystäväni avasi oven (tuli kysymään puhelinnumeroa jonnekkin) ja huusin äitiäni ovelle, EN TUU OVELLE KÄSKE SE POIS!!!!!!!!!!! kuului vaan.. Naapuri siinä vähän hämillään ja lähti.. Sen jälkeen kauhea raivoaminen py:lle oven avaamisesta...

Omalla kohdallani syynä on perheväkivalta, joka kohdistuu vain minuun (ei kahteen nuorempaan siskooni). Siskojani hellitään ja lellitään ja annetaan tehdä mitä lystää.. Molemmat ovat koulikäisiä ja minä joudun siivoamaan usein heidän jälkiään, jos he eivät halua siivota itse. Viimeisen 4 vuoden aikana äitini on kaivertanut sisintäni henkisellä väkivallalla, joka sattuu eniten. Muutaman kerran on käynyt käsiksikin. Mieluummin olisin ottanut kaiken lyönteinä tms kuin haukkumisena. Äskenkin tuli taas pelkkää paskaa niskaan.. Ennen yläastetta en itkenyt lähes koskaan, nyt itken joka päivä jostain, koska olen niin herkkä.

Äitini haukkumiset ovat saaneet minut syömään suruuni, jonka vuoksi paino on noussut. Jos pääsisin pois niin sekin varmaan loppuisi kun ei tarvitsisi stressata koska tulee taas kommenttia syömisestä..

Miten tämä prosessi etenee? Ensin laitokseen tms ja sieltä tukiasuntoon vaiko suoraan tukiasuntoon tms? :o Ja jos pääsen muuttamaan, niin en halua äitiäni lähellekkään minua, eli onko mahdollista kieltää äidin ja minun tapaamiseni jotenkin muulla kuin lähestymiskiellolla?

Riippuen vähän paikkakunnista mitenkä on mahdollisuus päästä tukiasuntoon. Eräässä paikassa voi jo 17-vuotiaana päästä asumaaan sinne.

Sinulla pitäisi olla ihan hyvät mahdollisuudet jatkaa koulusi loppuun sielä missä olet. Ja ainakin periaatteessa sinulla on mahdollisuus vaikuttaa jonkin verran sijoituspäätökseen. Mutta tämä on monesti riippuvaista paikkakunnasta ja työntekijästä.

Nykyisin pyritään mahdollisimman vähän sijoittamaan laitoksiin jos vain mahdollista. Mutta käytännössä tämä on vielä hieman lapsenkengissä.

Terveisin Sami Ja Jari

Itse olisin henkisesti valmis asumaan yksin eikä laitos innosta.. Suurin osa huostaanotetuista "tutuistani" ovat itse aiheuttaneet huostaanoton omalla käytöksellään ja sellaisten henkilöiden seura ei oikein kiinnosta.. Asun suht pienellä paikkakunnalla ison paikkakunnan vieressä. (10km välissä) Omalla paikkakunnallani ei ole edes vuokra-asuntoja kovinkaan paljon, eikä tukiasunnoista ole tietoa.

Onko mahdollista päästä isommalle paikkakunnalle asumaan (jos edes pääsen muualle kuin laitokseen)?

Niinpä sillä on tietysti iso merkitys onko huostaanotto omasta käytöksestä vai mistä. Mutta rohkasuna sanon ettei huostaanotto välttämäti pilaa elämää. Varsinkaan jos sinun kohdallasi huostaanotto johtuu perheväkivallasta.

Kuitenkin jokaisen elämä on ainut ja yksilöllinen jonka jokainen itse määrittää. Se riippuu myös itsestäsi miten koet huostaanoton. On ihmisiä jotka on otettu huostaan ja elämän lähtökohdat olleet huonot, mutta aikuisena ovat rikkaita yrittäjiä tai yritysjohtajia. On tietysti sitten tämä luokka luokka joka on vankila kierteessä, mutta se on ollut ihan valinnoista kiinni.

En väitä eettä elämä on helppoa. Ei se ole kennellekkään meistä helppoa, mutta jos ihminen haluaa niin aina löytyy keinoja pärjätä. Ja itsetunnolla on merkitystä sekä sillä miten näet oman itsesi ja tilanteesi.

Ja yleensä kaikki nuoret alkavat rakenta omaa elämää siinä 18 vuoden kieppeillä. Sinulla ei ole mitään hätää. Voit rakentaa vielä itsellesi mahtavan elämän jos teet valintasi viisasti.

Sitten vähän linkkejä joista voit lukea lisää..

http://www.sosiaaliportti.fi/fi-fi/lastensuojelunkasikirja/tyoprosessi/huostaanotto/

Tällä sivulla on lastensuojelulaki joka kannattaa vilkaista..

http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2007/20070417#P40

Tohon en osaa vastat voitko saada siirron, mutta tiedän yhden tapauksen joka siirtyi pienemmältä paikkakunnalta Hesaa koska halusi sinne. Suosittelen että otta asina puheeksi kuulemis/haastattelu tilenteessa.

Ja tänä päivänä yritetään mahdollisimman saada porukkaa pois laitos sijoituksista. Mikäli nuori vain pystyy joko elämään itsenäisesti tai saataisiin sijoitettua johonkin perheeseen tai sukulaisille niin sitä suositaan.

Toivottavasti elämäsi alkaa sujua ja saat hyvän elämän. Voimia ja jaksamisia :)

Kiitos vastauksista (:

mikään ei ole edennyt mihinkään, eräänä iltana jouduin lähtemään kotoa ja minut ohjattiin poliisilaitokselle, mutta virkailija ei tainnut uskoa minua, koska käski kertoa isälleni tästä (isä tietää ja kerron aina kun tapahtuu jotain)....

sosiaalityöntekijät hyssyttelevät ja ehdottivat perheterapiaa (jossa äitini viimeksikin valehteli silmät päästään, esim. että olisin yli-itsetuhoinen = uhkaan kuulemma tappaa itseni joka päivä..)

en enää tiedä mistä hakea apua..