Olen 2 lapsen äiti, tytöt on 3v. ja 9v. Olin 17 kun sain esikoiseni ja rehellisesti sanottuna oli auktoriteetti hieman hukassa tuolloin. Tuttia kinuttiin yöksi aina 5v. saakka lukuisista yrityksistä huolimatta. Opiskeluiden ja lastenhoidon yhteensovittamisesta tuli niin kovasti stressiä että en todellakaa jaksanut taistella tytön kanssa joka yö. 5v jälkeen oli sitten sormi suussa.
Puoli vuotta myöhemmin syntyi sitten tämä toinen lapsi ja homma lähti taas käsistä. Vanhempi tyttö rupesi todella mustasukkaiseksi ja vaati taas yötuttia. Muutama kertaa siinä varasti tutin pikkusiskoltaan, ja retkahdin. Ostin tytölle oman yötutin, mutta painotin että sitä ei käytetä kuin öisin.
Nykyään 9v ja ei saa unta ilman tuttia. Onko tämä vain huomionhakuisuutta vai pitäisikö huolestua? Huolestuttaa ainakin hampaiden kehitys...
Puoli vuotta myöhemmin syntyi sitten tämä toinen lapsi ja homma lähti taas käsistä. Vanhempi tyttö rupesi todella mustasukkaiseksi ja vaati taas yötuttia. Muutama kertaa siinä varasti tutin pikkusiskoltaan, ja retkahdin. Ostin tytölle oman yötutin, mutta painotin että sitä ei käytetä kuin öisin.
Nykyään 9v ja ei saa unta ilman tuttia. Onko tämä vain huomionhakuisuutta vai pitäisikö huolestua? Huolestuttaa ainakin hampaiden kehitys...
Vastaukset 14
Vanhimmat
Hampaat ovat jo menneet piloille ajat sitten...Kyllä 2-vuotiaana pitäisi jättää jo tutti pois kokonaan. Toki jokainen saa kasvattaa lapsensa juuri niin kuin haluaa. Onko tuo vitsi, että 9-vuotias söisi vielä tuttia?
Ei ollut vitsi ei... Viimeiset 2 vuotta olen aktiivisesti yrittänyt tutista vieroittaa sekä väkisin ja lahjomalla. Neuvoja kaivataan, kun tuo 9v. on jo sen verran fiksu, että nuo perinteiset tuttikeijut ei mene täydestä enään... Kavereilta en uskalla edes kysyä, koska asia on niin kiusallinen.
Välillä jää jopa kiinni aamuisin. Istuu pikkusiskonsa kanssa katsomassa lastenohjelmia ja molemmat lutkuttaa tuttia.
Pitäisiköhän hakea ammattiapua, niin selviäisi mistä tuo imemisen tai "turvan" tarve johtuu.
Pyydä lapsen kavereita yökylään tyylin yksi frendi per yö vaikkapa viikon ajan. Luulisi että tuossa ajassa tutti jo unohtuu, sillä ei kai hän kehtaa tuttia lutkuttaa esim. koulukavereiden nähden?
Nyt viet molemmat lapset kauppaan ja sanot, että saavat valita omat unipehmot. Ne otetaan nukkumaan mennessä kainaloon ja tutit laitetaan vauvajuttuina roskiin. Sitten kotiin ja saksilla kaikista tuteista tuttiosat pois ja jäänökset roskiin.
Näin loppuu tutin syönti teidän taloudessa.
Muutamana päivänä on varmasti levotonta, mutta 9v ymmärtää itskkin, että tutin syönti on nolo tapa ja 3v ei myöskään tuttia mihinkään tarvitse. Lapsien tutista luopumista helpottaa, kun huomaavat, että sinä olet asian kanssa tosissaan ja toisaalta niin luotettava aikuinen, että pidät sanasi, eli et osta uusia tutteja vaikka he kuinka kiukuttelisi. Itse valitutuista pehmoista taas korvaavan uniturvan, jos jompikumpi tuntee tarvitsemavansa. Ne myös tekevät tutista luopumisesta edes hiukan positiivisen asian eli äiti osti meille unilelut, jotta me ei enää tarvita tuttia.
Kiitos asiallisesta ja hyvästä neuvosta :)
Voi olla tosiaan hyvä, että 3v lähtee myös tutti, niin ei ainakaan ole keltä lainata. Lahjomista olen yrittänyt mutta olen vissiin ollut liian lepsu. Mietin kyllä että miten 3v luopuu, kun käy vielä tissilläkin ruokailun yhteydessä (tästäkin tulee vielä sanomista).
moikka!
nyt van teet tylysti niin että leikkaatte tutit tai sinä leikkaat molempien ja kaikki!! ei kumpikaan enää tarvi tuttia, ainakaan 9v!! eiks hän ole ikinä ollu esim kaverilla yötä ja huomannu ettei kukaan oman ikänen syö tuttia tuskin kuitnkan sinne ottais mukaan..? ja samaan syssyyn lopettelet sitten imettämisenki niin pääset yksillä kiukutteluilla! ja sitten lupaat myös myös itsellesi jotain kun onnistut et pelkästään lapsille uutta unikaveria, motivoi sinuakin kun tiedät saavasi jotain kun onnistutte!
tsemppiä!! ja vaikka tuntuu ettet jaksais sitä vierottamista niin tuskin siihen viikkoa tai kahta pitempään menee kun koko juttu jo unohdettu :)
Pientä päivitystä. Otin tuossa kolme päivää sitten tutit pois molemmilta. Vastineeksi saivat pehmolelut ja karkkia. Kummatkin kiukutteli jo alkuun. Ensimmäinen yö ja 9v. ei saanut unta ja piti ottaa väliin nukkumaan. Hetken päästä myös 3v. tuli kyselemään tuttia. Toinen yö, valvottivat isäänsä jolla meni hermot.
Juuri hetki sitten tulivat taas kitisemään ja oli pakko kaivaa tutit esiin. Nyt nukkuvat sikeästi, mutta olen pettynyt itseeni.
sun pitää rikkoa ja laittaa ne roskiin, sitten niitä ei voi kaivaa esille :)
Ennustan vaikeuksia myös jatkossa teidän perheelle. Tämä tuttijuttu on vielä pientä. Teidän pitää joskus olla vanhempia myös murrosikäisille, eikä se tule onnistumaan noin lepsulla otteella ja hermojen menetyksellä. :(
Itse vieroitin juuri unitutittelijan (vajaa 2 v.) tutista: ilmoitin eräänä iltana, että nyt on tutit kateissa. Ja "kateissa" ovat pysyneet siitä asti. Turvaa tarjosin sylin muodossa, mutta pieninä palasina kerrallaan ja takaisin sänkyyn ITSE nukahtamaan. Lapsi selvästi ymmärsi, että tuttia ei tule, mutta taisteli kovasti, kun ei heti keksinyt uutta tapaa saada unenpäästä kiinni. Eivätkä varmasti teidänkään lapset osaa automaattisesti nukahtaa heti ilman tuota tutuksi tullutta tapaa.
(Ystävä käytti vuosikaudet purentakiskoa, ja sen jäätyä pois oli ollut tosi vaikea löytää tapa nukahtaa.)
Valitettavasti veit kyllä pohjan pois lopettamiselta, kun lapsesi taas huomasivat, että vinkumalla sopimukset/päätöksesi voidaan perua. Itsekin MONTA kertaa tuon 2vkoa kestäneen vieroituksen aikana mietin, kuinka lapseni sammuisi minuutissa, jos kaivaisin tutin esiin, mutta TIESIN, etten sitä voi tehdä. Koko projekti alkaisi alusta, ja paljon aikaisempaa huonommalta pohjalta. Vielä ei tutti ole unohtunut (aina välillä kokeilee pyytää, mutta ei hermostu, kun ei saa), mutta nukahtamiseen hän ei sitä enää tarvitse. Ja tutitonta aikaa on nyt ollut about 3 viikkoa. Eli ihan oikeasti, eivät ne muksut montaa yötä sua ja isää valvota! Kunhan vain päätätte tehdä homman kerralla kunnolla!
Suosittelen pysymään lujana. Lapsesi ovat sen verran isoja, että voit (ainakin isomman kanssa) suoraan puhua asioista: "Nyt on tutittelu mennyt liian pitkälle ja niistä on pakko luopua ihan lopullisesti. Jonkin aikaa saattaa tuntua, ettei nukkumisesta tule mitään, mutta lupaan, että muutamassa viikossa alkaa sujua." Pidä myös huoli, ettei tutin tilalle tule korvaavaa riesaa (kuten vieressä nukkuminen). Lohduta hetken ja toimita takaisin omaan sänkyyn. Ja voittehan vaikka sopia, että kun on kulunut esim. 2 viikkoa niin, ettei tuteista ole puhuttu nukkumaanmenoaikaan ollenkaan, teette jotain kivaa. Menette huvipuistoon tms...
No, tsemppiä teille urakkaan.
"Ennustan vaikeuksia myös jatkossa teidän perheelle. Tämä tuttijuttu on vielä pientä. Teidän pitää joskus olla vanhempia myös murrosikäisille, eikä se tule onnistumaan noin lepsulla otteella ja hermojen menetyksellä. :( "
Olen sun kanssa NIIIIN samaa mieltä! Meillä vietiin vajaa 2v:n kanssa tutit puun juurelle, oraville ja hiirille haettaviksi :o)
Ei ole kaapeissa ja laatikoissa yhtä ainutta. Pari pv ihmetteli, siinä se meni.
Ihan oikeesti, koita nyt kasata ittes ja ota joku järjenhiven käteen.
Tuosta, että purenta tai hampaat menisivät pilalle tutista..no jaa. Kyllähän osaksi voi olla totta, mutta esim. minun äidilläni ( hänen sisarukset), isälläni ( hänen sisarukset), minulla tai sisaruksillani, minun lapsillani ei ole koskaan ollut tuttia ja tuttipulloakaan ei olla pahemmin käytetty. Kaikilla purennassa lieviä tai pahoja vikoja.
Sitten taas äitini siskon muksuilla on ollut kaikilla tutti (lapsia 4) tosi myöhälle, eikä yhdelläkään ole mitään ongelmaa purennassa tai hampaissa yleensäkkään. Hammaslääkäri ei ollut edes heidän lapsuus vuosian huomannut, että tutti on vielä käytössä.
Minulle eräs hammaslääkäri sanoi, että purenta tms. vian aiheuttaa myös perimä..
Tuo pitää paikkansa.
Minulla on kolme lasta, joista kaksi ei syönyt tuttia lainkaan (eivät myöskään olleet mitään peukun imeskelijöitä) ja molemmille on tehty vaikeat oikomishoidot, joihin upposi tuhansia euroja. Asutaan paikkakunnalla, jossa oikomishoitoa ei julkisin varoin kustannettu tai ei ainakaan meidän lapsille.
Lapsistamme ainoa - pitkään tuttia lutkuttanut oli myös se ainoa, joka ei oikomishoitoja tarvinnut. Hänen tutista aiheutunut avopurentansa parani itsestään, kun tutti veitiin n. 2,5 vuotiaana.
Se että joku syö tuttia 9-vuotiaana, viittaa kyllä jonkinasteiseen häiriöön. Tuon ikäinen lapsi on parhaimmassa "kaveri-yökyläily-iässä", joten joko tällä lapsella ei ole lainkaan kavereita, eikä ns. bestistä tai sitten on kyllä kyseessä varsin paksunahkainen tapaus, joka ei piittaa vaikka kaverit tietäisivät hänen oudoista tavoistaan.
Meillä tytön tutti lähti 3v. silloin meni pupuvauvoille, ensimmäinen yö oli aivan kauhea. Huusi tutin perään kuin villieläin. Mutta periksi emme antaneet.
Pojan tutit katkaisin ja annoin risat tutit pojalle, selitimme, että tutit menivät pieneksi, kun poika kasvoi isoksi. Meni nukkumaan tutti kädessä ja jossain vaiheessa tutti vain unohtui ja nuo risatkin katosi. Poika oli tuolloin 1,5v, selkeästi käsitteli asiaa, yritti laittaa tuttia suuhun ja totesi, että pieni tutti