"Immanenssi = jonkun olo jossakin, jonkun presenssi; läsnäolo. Uskonnonfilosofiassa Jumalan läsnäolo ja vaikutus maailmassa." [tässä käytetty määrittely Urantia-säätiöltä]
Näin kesällä on hyvä aika kiertää Suomea ja vierailla ihan vain kotimaan nähtävyyksissä. Joskus aikaisemmin oli keskustelua siitä, olisiko jossain päin Suomea rakennuksia, jossa ilmeisesti kummittelee ja johon voisi tutustua. Nämä näyttävät yleensä olevan yksityisiä, johon tavallisen kaduntallaajan on vaikea päästä vierailemaan "yliluonnollista" etsimässä. Niinpä kiinnostaisi tietää rakennuksia, jotka ovat julkisia vierailukohteita/nähtävyyksiä, ja joissa olette tunteneet todella yliluonnollisen läsnäolon tai pahan läsnäolon tms. Jätetään alun määrittelystä huolimatta pois ne tunteet, joissa olette tunteneet Jumalan läsnäolon, koska joku saattaa tuntea uskonhurmoksessa näin koko ajankin ja varsinkin kirkossa istuessaan. Metsästän siis lähinnä paikkoja, jossa ei nyt välttämättä kummittele, mutta olisi mahdollista tuntea selittämätöntä kauhun tunnetta tai ainakin kylmiä väreitä. Itsellä, suvussa tai lähipiirissä ei ole havaittu mielenterveydellisiä ongelmia, jotka selittäisivät omat kokemukseni:
1) Turun linna. Muistaakseni vuonna 2001 menimme vaimoni kanssa vierailemaan Turun linnassa, jossa oli silloin vieläpä jokin erikoisnäyttely. Näyttelyyn kuului mm. vanhoja esineitä ja päättömiä mallinukkeja, jotka oli puettu vanhoihin edustamaansa aikakautta oleviin asuihin (ei sama näyttely kuin nykyään). Lisäksi päänäyttely oli muistaakseni rakennettu tilaan, joka ei ole normaalisti yleisölle avoinna. Joka tapauksessa selittämätön ahdistuksen tunne alkoi jo heti kierroksen alkupäässä, meillä molemmilla yhtäläisesti, mikä selvisi varsin pian. Lopulta päänäyttelyn läpäisimmekin todella nopeasti ja tunne helpotti molemmilla vasta kokonaan ulos linnasta päästyämme. Olemme vierailleet Turun linnassa useaan kertaan tämän jälkeenkin, mutta emme ole enää toiste tälläistä tunnetta siellä kokeneet. Olen miettinyt mahdollisia selityksiä, esim. sisä- ja ulkolämpötilan eroja, ilmanvaihdon ongelmia yms. mutta en ole keksinyt hyvää selitystä miksi tunne oli meillä molemmilla samanlainen ja juuri tuolloin.
http://www.turku.fi/museo/Museot/linna.htm
2) Vihdin Pyhän Birgitan kirkon rauniot. Läpikulkumatkalla Vihdissä vuonna 2002 pysähdyimme tutustumaan näihin 1400-luvulla rakennetun kivikirkon raunioihin, jotka kuuluvat Vihdin nähtävyyksiin. Rauniot sijaitsevat hieman syrjässä, eikä kesäisestä ja lämpimästä illasta huolimatta paikalla ollut ketään muuta. Rauniot olivat säälittävää katsottavaa, mutta suurempi tunne iski jälleen molempiin hetken päästä. Vahva ja selittämätön ahdistus ja jopa suoranainen kauhu iski yllättäen, tuntui koko ajan siltä ettemme olleet yksin, vaikka paikalla ei ollut ketään muita. Vaimoni ei kestänyt tunnetta ja lähti takaisin autolle. Itse jäin vielä hetkeksi, mutta niin jäi selittämätön tunnekin, joten päätin myös lähteä. Vasta jälkeenpäin luimme, että kirkon alle ja viereen on haudattu ihmisiä aina 1700-luvun lopulle asti, muistaakseni yhteensä jopa 3000 vainajaa. Muita selityksiä olen miettinyt esim. lämpötilan ja kosteuden vaihtelut (rauniot sijaitsevat notkelmassa), raunioiden itsessään hylätyn oloinen, raasu olemus ja huonokuntoisuus tms. Tunne oli kuitenkin todella vahva ja en ole niin vahvasti kokenut vastaavaa ennen tai sen jälkeen, ja sama tunne oli vieläpä meillä molemmilla. Toista kertaa emme ole enää siellä käyneet, vaikka tilaisuuksia on tullut. Pitäisi varmaan käydä kokeilemassa uudelleen.
http://www.vihdinseurakunta.fi/index.php?id=375
Nyt jos löytyy hyviä vinkkejä, missä voisi vastaavia kokemuksia metsästää, niin voisi suunnitella vaikka vierailua ja pientä "yliluonnollisen" metsästyshetkeä paikan päälle. Kokiko joku muukin saman tunteen, oliko tilanteessa jotain mahdollisesti tunteeseen vaikuttavaa (esim. juhannuskännit tai vahva lääkitys), sekä mikä on oma arvio syystä.
--- [email protected] ---
Näin kesällä on hyvä aika kiertää Suomea ja vierailla ihan vain kotimaan nähtävyyksissä. Joskus aikaisemmin oli keskustelua siitä, olisiko jossain päin Suomea rakennuksia, jossa ilmeisesti kummittelee ja johon voisi tutustua. Nämä näyttävät yleensä olevan yksityisiä, johon tavallisen kaduntallaajan on vaikea päästä vierailemaan "yliluonnollista" etsimässä. Niinpä kiinnostaisi tietää rakennuksia, jotka ovat julkisia vierailukohteita/nähtävyyksiä, ja joissa olette tunteneet todella yliluonnollisen läsnäolon tai pahan läsnäolon tms. Jätetään alun määrittelystä huolimatta pois ne tunteet, joissa olette tunteneet Jumalan läsnäolon, koska joku saattaa tuntea uskonhurmoksessa näin koko ajankin ja varsinkin kirkossa istuessaan. Metsästän siis lähinnä paikkoja, jossa ei nyt välttämättä kummittele, mutta olisi mahdollista tuntea selittämätöntä kauhun tunnetta tai ainakin kylmiä väreitä. Itsellä, suvussa tai lähipiirissä ei ole havaittu mielenterveydellisiä ongelmia, jotka selittäisivät omat kokemukseni:
1) Turun linna. Muistaakseni vuonna 2001 menimme vaimoni kanssa vierailemaan Turun linnassa, jossa oli silloin vieläpä jokin erikoisnäyttely. Näyttelyyn kuului mm. vanhoja esineitä ja päättömiä mallinukkeja, jotka oli puettu vanhoihin edustamaansa aikakautta oleviin asuihin (ei sama näyttely kuin nykyään). Lisäksi päänäyttely oli muistaakseni rakennettu tilaan, joka ei ole normaalisti yleisölle avoinna. Joka tapauksessa selittämätön ahdistuksen tunne alkoi jo heti kierroksen alkupäässä, meillä molemmilla yhtäläisesti, mikä selvisi varsin pian. Lopulta päänäyttelyn läpäisimmekin todella nopeasti ja tunne helpotti molemmilla vasta kokonaan ulos linnasta päästyämme. Olemme vierailleet Turun linnassa useaan kertaan tämän jälkeenkin, mutta emme ole enää toiste tälläistä tunnetta siellä kokeneet. Olen miettinyt mahdollisia selityksiä, esim. sisä- ja ulkolämpötilan eroja, ilmanvaihdon ongelmia yms. mutta en ole keksinyt hyvää selitystä miksi tunne oli meillä molemmilla samanlainen ja juuri tuolloin.
http://www.turku.fi/museo/Museot/linna.htm
2) Vihdin Pyhän Birgitan kirkon rauniot. Läpikulkumatkalla Vihdissä vuonna 2002 pysähdyimme tutustumaan näihin 1400-luvulla rakennetun kivikirkon raunioihin, jotka kuuluvat Vihdin nähtävyyksiin. Rauniot sijaitsevat hieman syrjässä, eikä kesäisestä ja lämpimästä illasta huolimatta paikalla ollut ketään muuta. Rauniot olivat säälittävää katsottavaa, mutta suurempi tunne iski jälleen molempiin hetken päästä. Vahva ja selittämätön ahdistus ja jopa suoranainen kauhu iski yllättäen, tuntui koko ajan siltä ettemme olleet yksin, vaikka paikalla ei ollut ketään muita. Vaimoni ei kestänyt tunnetta ja lähti takaisin autolle. Itse jäin vielä hetkeksi, mutta niin jäi selittämätön tunnekin, joten päätin myös lähteä. Vasta jälkeenpäin luimme, että kirkon alle ja viereen on haudattu ihmisiä aina 1700-luvun lopulle asti, muistaakseni yhteensä jopa 3000 vainajaa. Muita selityksiä olen miettinyt esim. lämpötilan ja kosteuden vaihtelut (rauniot sijaitsevat notkelmassa), raunioiden itsessään hylätyn oloinen, raasu olemus ja huonokuntoisuus tms. Tunne oli kuitenkin todella vahva ja en ole niin vahvasti kokenut vastaavaa ennen tai sen jälkeen, ja sama tunne oli vieläpä meillä molemmilla. Toista kertaa emme ole enää siellä käyneet, vaikka tilaisuuksia on tullut. Pitäisi varmaan käydä kokeilemassa uudelleen.
http://www.vihdinseurakunta.fi/index.php?id=375
Nyt jos löytyy hyviä vinkkejä, missä voisi vastaavia kokemuksia metsästää, niin voisi suunnitella vaikka vierailua ja pientä "yliluonnollisen" metsästyshetkeä paikan päälle. Kokiko joku muukin saman tunteen, oliko tilanteessa jotain mahdollisesti tunteeseen vaikuttavaa (esim. juhannuskännit tai vahva lääkitys), sekä mikä on oma arvio syystä.
--- [email protected] ---
Vastaukset 9
Vanhimmat
Olen harrastanut samaa jo jonkun aikaa. Tehnyt haastatteluita paikallisilta ja dokumentoinut videolle alueita eri vuoden- ja vuorokauden aikoina.
Turun linna on totta tosiaan tällainen paikka, jossa olen myös itse tuntenut siirtyväni vähäksi aikaa johonkin outoon todellisuuteen.
Ahvenanmaan Kökarin vanhan luostarikirkon rauniot ovat tällainen paikka. Jos menet Viipuriin, käy ehdottomasti tsekkaamassa vanhan fransiskaaniluostarin editse kulkeva "Mustain veljesten katu". Kuuluisa paikka.
Oulunsalon lentokentän ympäristön metsät ovat jo legendaarinen "kohtaamispaikka". Helsingissä Kaivopuiston hukkuneitten merimiesten muistomerkkiä ympäröivä puistoalue on tällainen.
Espoossa Bodomjärven kupeessa on pieni luonnonsuojelualue, josta löytyy hiljainen metsälampi. Nimeä en muista.
Kauhajoelta Jalasjärvelle johtava metsäinen "Tokerotie" ja Kauhajoen Spitaalijärvi. Kurikassa Kärävuori ja Ilmajoella Santavuori ja Nuijamiesten vanha taistelutanner. Alavuden Hunnakkojärvi.
Kajaanin vanhat linnanrauniot...
Tuosta Ahvenanmaasta tuli Kökarin luostarikirkon raunioiden (täytyypä muuten käydä) lisäksi mieleen myös Lemböten kappelin rauniot Lemlandissa. Vaikeakulkuinen, metsään hylätty, yksinäinen ja huonokuntoinen merimiesten rauniokappeli sekä sitä ympäröivä epätodellisen tuntuinen pirunpelto ovat ehkä otollisia paikkoja kylmille väreille, varsinkin sopivasti hämärän tullessa.
Meriarkeologinen seura kertoo pakanavainojen yhteydessä "Olojen vakiintuessa purjehdusreittien varrelle nousi saaristokappeleita. Kappelit olivat merenkulkijoiden käyttämiä pieniä sakraalirakennuksia, joita kutsutaan myös uhrikappeleiksi. Sijaintipaikat olivat purjehdusreittien tuntumassa koko rannikkoalueella. Kaikkien alkuperästä ei ole saatavissa tarkkoja tietoja. Vanhin tunnettu, Ahvenanmaan Lemböten kappeli on peräisin noin 1000 -luvulta.
Purjehdusreittien saaristokappelit palvelivat etupäässä merimiesten ja lännen suunnalta tulleiden asukkaiden tarpeita. Matkan varrella miehistö saattoi kokoontua kappeliin rukoilemaan purjehdusonnea. Vainajia haudattiin kappaleiden lähiympäristöön. Ne vainajat, joita ei laivapapin siunaamina työnnetty mereen saivat viimeisen leposijan luonnontilaisista hautausmaista."
http://www.meriarkeologinenseura.fi/pakanavainot.html
Todellakin, siihen kappelia ympäröivään kiviseen pirunpeltoon on hyvinkin voitu haudata useampi merenkulkija vuosisatojen saatossa. Siellä käydessä oli kieltämättä sellainen tunne, ettei haluaisi hämärän laskeudettua siellä aikaansa viettää.
Tuo sama sivu muuten tietää kertoa, että "Porkkalan Kyrkågordsön saaressa on sijainnut vanha merenkulkijoiden käyttämä hautausmaa. Hautausmaata rajannut kiviaita on ollut neliön muotoinen. Sen iästä ei ole tarkkoja tietoja, mutta on arveltu hautaamisia tapahtuneen jo keskiajalla pidemmän ajanjakson kuluessa. Sijainti ikivanhan ankkuripaikan välittömässä tuntumassa ja idäntien risteyskohdassa tuntuukin erittäin luonnolliselta." Paikalla vierailu taitaa vain vaatia venettä...
Nytpä tuli mieleen vielä yksi potentiaalinen paikka. Viime vuonna ohikulkumatkallamme pysähdyimme Asikkalassa Urajärven kartanomuseossa. Varsinaisen kartanomuseon vieressä on punainen, pienempi rakennus muistaakseni 1700-luvulta. Tässä ns. vanhassa museossa vaimoni tunsi samanlaista ahdistusta kuin ensimmäisessä viestissäni kuvasin. Itse en tuntenut tosin tällä kertaa, mutta ymmärrän hyvin että paikka on otollinen tunteelle. Paikan viimeiset omistajatkin ovat haudattu kartanon puistoon. Itse asiassa siellä puistossa tunsin itsekin hieman kylmiä väreitä huolimatta helteestä.
Vähän ajan päästä opas kertoikin, että rakennuksessa (vanhassa museossa) kuulemma kummittelee. Yläkerrassa oli asunut mielenvikainen nainen (en muista enää nimeä), joka oli kaatunut kapeissa portaissa, taittanut niskansa ja kuollut. Varsinainen kauhu tuli kyllä itsellekin, nimittäin kun näitä portaita kiipesin ja ennenkaikkea alastullessa. En ole eläissäni niin kapeita ja vaarallisia portaita nähnyt.
http://www.nba.fi/fi/urajarven_kartanomuseo
Minulla on ollu paljon samanlaisia kokemuksia, tosin en kaikkia muista. Mutta viime vuonna eräs mies puhui minulle henkiolennoista, joita eräs mies on nähnyt paljonkin ja jotkut ovat hyvinkin hyökkääviä. Miehen kertoessa tarinaa olennoista, minulta nousi jopa jalan ihokarvat pystyyn. Luulen, että näitä kokemuksia tulee vielä lisää joskus. Minuakin kiinnostaa vanhat linnat ja kartanot ja myös kirkon rauniot. Minulla on näitä kokemuksia ollut todella paljon ja hyvin erilaisissa paikoissa. Olen hyvin kiinnostunut kokemuksistasi, joten voitko kirjoittaa niistä lisää vai voitko antaa sähköpostiosoitteesi, niin voimme keskustella rauhassa.
Kyllähän näitä kokemuksia tietysti on, Keski-Suomessa eräskin vanha metsän kätkössä oleva savusaunan näköinen pieni talonrähjä/pirtti, jossa erakoitunut sekatyömies asusteli vielä 1980-luvun lopulla, kunnes oli saanut jonkinlaisen halvauksen ja vietiin sairaalaan, jossa mies kuoli. Tämän jälkeen 1990-luvun alkupuolella paikkaa asutti satunnaisesti jotkut metsurit tms. Ilma tuntuu aina seisovan siellä ja tunnen suoranaista inhoa lähestyä rakennusta. Paikka on karminut selkäpiitäni oikein kunnolla joka ikinen kerta sen ohittaessani (kymmeniä kertoja), mutta rähjä on niin hankalassa paikassa löytää, että löytäminen vaatii paikallistuntemusta tai tarkan kartan. Lisäksi en ole 5 vuoteen siellä käynyt, joten en tiedä onko tönö enää edes pystyssä. Se olikin yksi idea nimenomaan julkisten nähtävyyksien tai vierailupaikkojen tms. kyselemiselle.
---------------------------------------
[email protected]
---------------------------------------
jos elävä olento on liian kiintynyt fyysiseen olemukseensa kuoleman hetkellä tai on muuten vain hyvin hyvin syntinen, hän saattaa jäädä astraali-tasolle, eli kummitukseksi, vailla fyysistä olomuotoa olevaksi olennoksi
haamuiksi jääneitä sieluja on varsin paljon hautausmaiden läheisýydessä. haamut viihtyvät erityisesti paikoissa joissa 1. on erittäin likaista ja sotkuista 2. paljon luontoa esim. metsää on kaadettu/hävitetty 3. myös yltäkylläinen seksi voi vetää haamuja puoleensa, koska haamut ovat yleensä erittäin himokkaita, mutta heillä ei ole fyysistä ruumista, jonka välityksellä he voisivat täyttää toiveitaan 4 sekä alkoholin vaikutuksen alaisena olevat ihmiset ovat alttiita kummitusten seuralle
Kyllä sen pelon ja kauhun saa aikaan paha, eli saatana, tai hänen demoninsa. Niitä on paljon ja on aina ollut ja raaamttukin niistä kertoo.
Ne ei saa mitään pahaa tehdyksi uskovaeiselle, jossa asuu Jeesus mutta sellaiselle joss ei Hän asu, ne voivat aiheuttaa monia asioita, kuten masennusta ja ne yrittää mennä johinkin ihmisiin ja niitä riivattuja on paljon ollut aina ja on edelleen.
Nyt ne van luokitellaan mielisairaiksi, kun lääketiede ei tunnusta niiden olemassaoloa.
Hei, ja vastaan melko täysin asian vierestä,
en ole kokenut yleisillä turistipaikoilla noita tunteita. Halusin vain kertoa että eräiden ystävieni talossa on huone, jossa "kummittelee".
Olen nukkunut ko. huoneessa jonkinverran vierailuillani, ja nykyään kartan sitä. Olen herännyt huoneessa useasti, kerran siihen, että monta metriä leveästä kirjahyllystä (heräsin) otettiin kirja, selattiin ja laitettiin takaisin hyllyyn. Kerran vuoteeni vieressä oli jokin musta energiamöykky (niin, olen ailahtelevainen ihminen ja lievää masentuneisuutta lukuunottamatta ei sen kummempia mielenterveyshäiriöitä, kait..).Lisäksi olen kuullut "lasin" tai jonkin rikkoutuvan vuoteen vieressä useampaan oteeseen. Johtuneeko tavaroista, ja/tai historiasta, ainoa paikka kyseisessä talossa ja ylipäänsä muutenkaan,jossa olen kokenut "yliluonnollisia" ilmiöitä. Huoneessa on paljon vanhoja kirjoja ja antiikkiesineitä, talo on muuten rakennettu 80-luvun alussa. Olisiko tarttunut jotain energiaa matkaan?
Aika harvoin koen mitään tavallisuudesta poikkeavaa, ainakaan sen todellisuuden lisäksi minkä näillä viidellä aistillani koen.Tämä ei liittynyt kysymykseesi varsinaisesti,ajattelinpa vaan jakaa kokemukseni. Hyvää kesänjatkoa!