Vanhemman lapsen päivähoito kun toinen tulossa??

Hmm... Minun poika on saanut viettää hyvin paljon kotipäiviä, mutta tarhapaikka pidettiin sisaruksen syntymän jälkeenkin. Kun pojalta kysyy haluatko mennä tänään tarhaan vai olla kotona, niin vastaus kyllä vaihtelee päivän mukaan. Joskus on pojan mielestä kiva olla kotona, toisinaan on mahtavaa kun pääsee "kallen" kanssa jatkamaan tosi mahtavaa leikkiä tms. Tarha on pieni, yksityinen tarha.

Olen lasten kanssa viikot yksin, mitään sukulaisia tms. ei täällä asu ja mies on kotona vain viikonloput, ja silloinkin isompien lasten kanssa usein harrastusmenoissa. Eli pienemmän lapsen päikkäri aika, kun isot ovat koulussa ja toiseksi pienin tarhassa, ovat mun AINOITA henkireikiä koko viikossa.

Ehkä sitten olen laiska äiti, mutta se pieni tovi kun saa edes käydö suihkussa ja syödä, pitää jotenkin paketin läjässä. Ei tulisi mieleenkään ottaa tarhalaista kokonaan kotiin.

Itse en uskaltaisi antaa hoitopaikkaa pois ennen vauvan syntymää - kaikki ei välttämättä menekään hyvin ja sujuvasti ja kuinka arki sitten yhtäkkiä järjestetään, kun turvaverkkoa ei ole ja hoitopaikalla on jo joku toinen lapsi?!

Odottaisin rauhassa, että vauva syntyy ja kotiutumisen jälkeen ottaisin vanhemman lapsen hoidosta kotiin kanssamme. Silloin tilanne olisi myös hänen kannaltaan rauhallinen ja turvallinen.

Tarhassa4pv/5 kirjoitti:

Hmm... Minun poika on saanut viettää hyvin paljon kotipäiviä, mutta tarhapaikka pidettiin sisaruksen syntymän jälkeenkin. Kun pojalta kysyy haluatko mennä tänään tarhaan vai olla kotona, niin vastaus kyllä vaihtelee päivän mukaan. Joskus on pojan mielestä kiva olla kotona, toisinaan on mahtavaa kun pääsee "kallen" kanssa jatkamaan tosi mahtavaa leikkiä tms. Tarha on pieni, yksityinen tarha.

Olen lasten kanssa viikot yksin, mitään sukulaisia tms. ei täällä asu ja mies on kotona vain viikonloput, ja silloinkin isompien lasten kanssa usein harrastusmenoissa. Eli pienemmän lapsen päikkäri aika, kun isot ovat koulussa ja toiseksi pienin tarhassa, ovat mun AINOITA henkireikiä koko viikossa.

Ehkä sitten olen laiska äiti, mutta se pieni tovi kun saa edes käydö suihkussa ja syödä, pitää jotenkin paketin läjässä. Ei tulisi mieleenkään ottaa tarhalaista kokonaan kotiin.

Lue lisää

Miten päiväkodissa suhtaudutaan tuohon, että lapsi tuodaan milloin sattuu?
Meillä ainakin piti pk:in ilmoittaa väh. viikko etukäteen päivät, jolloin lapsi on hoidossa? (olivat osa-aikaisina, kun teen 3vuorotyötä)

Itselläni ei aikanaan käynyt mielessäkään, että olisin isomman lapsen vienyt pk:in, kun kuopus syntyi, mutta taapero olikin vasta 1,5v, eikä varmasti osannut vielä kaivata tarhakavereita tms. virikettä. Tiedän kuitenkin monien pitävän isommilla pk-paikan, ainakin alkuun.

Kunnan kerhossa meidän isompi lapsi oli 1-2x vko:ssa ollessani kuopuksen kanssa äitiyslomalla ja se oli mielestäni oikein riittävä vielä 3-vuotiaallekin! Tuota kerhotoimintaa ja avoimia päiväkoteja pitäisikin lisätä, jotta pk-paikat säästyisivät heille, jotka tarvitsevat niitä työn tai opintojen vuoksi.... (itse olen onneksi opintojakin voinut tehdä, vaikka lapset ovat olleet kotihoidossa, mutta tiedän, ettei se aina onnistu, jos on paljon läsnäolopakollisia luentoja, eikä tukiverkostoa!)

laittaisin ehdottomasti osa-aikaiseen päivähoitoon. Lapselle jatkuvuu on täreää.

jiuytgh kirjoitti:

laittaisin ehdottomasti osa-aikaiseen päivähoitoon. Lapselle jatkuvuu on täreää.

äiti/isä ole tärkeämpi?

jiuytgh kirjoitti:

laittaisin ehdottomasti osa-aikaiseen päivähoitoon. Lapselle jatkuvuu on täreää.

Äiti ja koti eivät siis ole tärkeitä ja jatkuvia?
"Olkoon äiti pikkuveljen kanssa kotona vaan, minäpoika en piittaa niistä", niinkö?

On tietysti ihan hyvä, etteivät lapset kiinny liikaa vanhempiinsa. Nopeasti yhteiskunnan hoivattavaksi ja vanhemmille vapaus toteuttaa itseään vailla lapsenhoitohuolia.
Ei toki vanhempien asia ole hankkia lapsille virikkeellistä toimintaa, harrastuksia ja ystäviä. Kyllä se on yhteiskunnan kontolla. Kaikkein viimeisimmäksi voidaan olettaa, että omat vanhemmat olisivat lapsille läheisimmät aikuiset. Hah.

Toinenkin lapsi nopeasti päiväkotiin, minne tahansa! Englannissa parempi väki on asian hyvin sisäistänyt. He panevatt kersansa sisäoppilaitoksiin muutaman vuoden ikäisinä. Silloin ei niitä tarvitse viikkokausiin edes tavata.

Suomessa sivistys on vielä lapsenkengissä.

Ei kotilapsia kirjoitti:

Äiti ja koti eivät siis ole tärkeitä ja jatkuvia?
"Olkoon äiti pikkuveljen kanssa kotona vaan, minäpoika en piittaa niistä", niinkö?

On tietysti ihan hyvä, etteivät lapset kiinny liikaa vanhempiinsa. Nopeasti yhteiskunnan hoivattavaksi ja vanhemmille vapaus toteuttaa itseään vailla lapsenhoitohuolia.
Ei toki vanhempien asia ole hankkia lapsille virikkeellistä toimintaa, harrastuksia ja ystäviä. Kyllä se on yhteiskunnan kontolla. Kaikkein viimeisimmäksi voidaan olettaa, että omat vanhemmat olisivat lapsille läheisimmät aikuiset. Hah.

Toinenkin lapsi nopeasti päiväkotiin, minne tahansa! Englannissa parempi väki on asian hyvin sisäistänyt. He panevatt kersansa sisäoppilaitoksiin muutaman vuoden ikäisinä. Silloin ei niitä tarvitse viikkokausiin edes tavata.

Suomessa sivistys on vielä lapsenkengissä.

Lue lisää

Kyllä säkin varmaan lapses kouluun latat? Ei se sen kummempaa ole. Yhtäläillä siinä asia laitetaan yhteiskunnan kontolle. Juuri sen takia Suomeen oli aikoinaan pakko laatia oppivelvollisuuslaki, kun osa vanhemmista oli sitä mieltä, että lasten oli parempi olla kotona oppimassa talon töitä.

niinpä niin kirjoitti:

Kyllä säkin varmaan lapses kouluun latat? Ei se sen kummempaa ole. Yhtäläillä siinä asia laitetaan yhteiskunnan kontolle. Juuri sen takia Suomeen oli aikoinaan pakko laatia oppivelvollisuuslaki, kun osa vanhemmista oli sitä mieltä, että lasten oli parempi olla kotona oppimassa talon töitä.

Lue lisää

Hyvin onkin opittu. Nyt ei haluta pitää lasta kotona edes kolmivuotiaana. Ihan pitää kysellä keskustelupalstalla, miten tällaisen lapsen kanssa tehdään, kun on toinen tulossa.

Miksi ihmiset ollenkaan haluavat lapsia, kun ne työnnetään oitis saamaan virikkeitä ja sosiaalisia kontakteja tarhoista ja kerhoista.
Omiin taitoihin ei sen vertaa luoteta, että haluaisi itse huolehtia omasta jälkikasvusta.

Mahtava kannustin tuo takuupaikkajärjestelmä! Sellainen saisi olla joka kunnassa/kaupungissa. Meillä esikoinen aloitti päivähoidon 11kk iässä aivan mahtavalla perhepäivähoitajalla. Luonnollisesti (siis omasta mielestäni ainoa vaihtoehto oli) esikoinen jäi kanssani kotiin kun kuopusta odotettiin syntyväksi, oli silloin 2v3kk.
Nyt syksyllä kun haettiin molemmille paikkaa perhepäivähoidosta, hakemuksemme kirjaimellisesti käsiteltiin väärin, eikä asialle sitten päätöksen jälkeen ollut enää mitään tehtävissä. Vähän nousi karvat pystyyn, kun hoitomatka piteni 10 km ja täysin eri kaupunginosaan!
Siinäpä sitten mietin, että olisi pitänyt kuitenkin olla "itsekäs" ja pitää esikoinen hoidossa pari päivää viikossa, että olisi saanut kuopuksenkin samaan paikkaan, tai todennäköisesti eri hoitajalle olisivat menneet kuin missä esikoinen aikanaan oli, mutta ainakin omaan kaupunginosaan! Siinäpä sitten "lämmöllä" jaksoi ajatella ihmisiä kun vievät lapsensa hoitoon vaikka ovat nuoremman kanssa kotona, tai kotona muuten vaan, sosiaalisiin syihinkään ei aina voi vedota, kun lasta hoitoon viedään...
Ja nyt kärvistellään uudfen hoitajan kanssa, kun tuntuu, että yhteisymmärrys ei oikein ala sujumaan...

Hei

Minä sitten olen se laiska äiti, myöskin neljälle. Onko sinulla puoliso arjessa mukana? Onko lapsilla isovanhempia tai muita sukulaisia, jotka toisinaan auttavat?

Minulla ei. Olen yksin tämän paketin kanssa. Kirjoitinkin jo aiemmin, että ne nuorimman päikkärit ovat mun ainoa henkireikä. Mies käy kotona viikonloppuisi, mutta ne vierähtävät vanhempien harrastuksissa.

Niissä harrastuksissa kuluu myös minulla 5 arkipäivää viikossa, noin 3 tuntia joka ilta.(toisinaan ehdin välissä käymään kaupassa, kun lapsi harrastaa) Viikonloppuisin kun mies hoitaa harrastukset, minä siivoan ja teen ruokaa pakastimeen, sekä tietysti hoidankahta nuorinta. Joka päivä pitää huolehtia kouluasioista, pyykeistä, ruuista, siisteydestä, kaupassa käynneistä... ja laatuaikaakin olisi mukava lasten kanssa viettää!

En kaipaa omaa aikaa niin, että pitäis päästä salille, leffaan, baariin... Mutta joskus minäkin haluan syödä ja käydä suihkussa. Ja jos nuorin sattuu nukkumaan yli tunnin, niin saatan jopa laittaa ripsiväriä ja ottaa päikkärit! Olenko siis laiska äiti, kun tällaista luksusta kaipaan elämääni?

Ei ehkä kannata tuomita, kun ei tiedä muiden elämäntilanteesta.
Kyllä ainakin itse koen olevani paljon keskivertoa ahkerampi äiti. Juuri nyt vietän tätä harvinaista hetkeä, nuorin nukkuu.

Tarhassa4pv/5 kirjoitti:

Hei

Minä sitten olen se laiska äiti, myöskin neljälle. Onko sinulla puoliso arjessa mukana? Onko lapsilla isovanhempia tai muita sukulaisia, jotka toisinaan auttavat?

Minulla ei. Olen yksin tämän paketin kanssa. Kirjoitinkin jo aiemmin, että ne nuorimman päikkärit ovat mun ainoa henkireikä. Mies käy kotona viikonloppuisi, mutta ne vierähtävät vanhempien harrastuksissa.

Niissä harrastuksissa kuluu myös minulla 5 arkipäivää viikossa, noin 3 tuntia joka ilta.(toisinaan ehdin välissä käymään kaupassa, kun lapsi harrastaa) Viikonloppuisin kun mies hoitaa harrastukset, minä siivoan ja teen ruokaa pakastimeen, sekä tietysti hoidankahta nuorinta. Joka päivä pitää huolehtia kouluasioista, pyykeistä, ruuista, siisteydestä, kaupassa käynneistä... ja laatuaikaakin olisi mukava lasten kanssa viettää!

En kaipaa omaa aikaa niin, että pitäis päästä salille, leffaan, baariin... Mutta joskus minäkin haluan syödä ja käydä suihkussa. Ja jos nuorin sattuu nukkumaan yli tunnin, niin saatan jopa laittaa ripsiväriä ja ottaa päikkärit! Olenko siis laiska äiti, kun tällaista luksusta kaipaan elämääni?

Ei ehkä kannata tuomita, kun ei tiedä muiden elämäntilanteesta.
Kyllä ainakin itse koen olevani paljon keskivertoa ahkerampi äiti. Juuri nyt vietän tätä harvinaista hetkeä, nuorin nukkuu.

Lue lisää

Olen kyllä miettinyt että miksi siis tehdä aina lisää lapsia, olet kuitenkin ollut tietoinen miehesi työstä varmasti jo ennen viimeisintä lastasi... Toki lapsista ei aina tiedä vaikka olisivatkin hankalia, mutta MINUN mielestäni, siihen ettei kaikki menekkään niinkuin saduissa, tulisi varautua jo ennen raskautta..miettiä että JAKSANKO MINÄ olla lasten kanssa yksin kun mies on siellä työmaallaa pitkiä päiviä..vai pitäisikö ehkä jättää tämä viimeinen lapsi tekemättä kun on ehkä?? vaikeuksia jaksaa nykyisenkään lapsimäärän kanssa...
No ei sillä, tarhassa kasvatetuista lapsista tulee ihn yhtä hyviä kansalaisia kuin muistakin lapsista mutta itse en ymmärrä..meillä ollaan pois tarhasta silloin kun jompi kumpi vanhempikin on..
Ahkerampi äiti ei ole yhtä suuri kuin parmpi äiti...se että siivoat ja leivot pullaa ja peset pyykkiä ei tee sinusta parempaa tai ÄITIÄ jos kuitenkin viet lapsesi tarhaan... MINUN mielestäni ÄITI on se jolla on lapsia ja joka on lasten kanssa, siivoaminen kuuluu jokaiselle aikuiselle ihmiselle ei vain äideillä..

Tarhassa4pv/5 kirjoitti:

Hei

Minä sitten olen se laiska äiti, myöskin neljälle. Onko sinulla puoliso arjessa mukana? Onko lapsilla isovanhempia tai muita sukulaisia, jotka toisinaan auttavat?

Minulla ei. Olen yksin tämän paketin kanssa. Kirjoitinkin jo aiemmin, että ne nuorimman päikkärit ovat mun ainoa henkireikä. Mies käy kotona viikonloppuisi, mutta ne vierähtävät vanhempien harrastuksissa.

Niissä harrastuksissa kuluu myös minulla 5 arkipäivää viikossa, noin 3 tuntia joka ilta.(toisinaan ehdin välissä käymään kaupassa, kun lapsi harrastaa) Viikonloppuisin kun mies hoitaa harrastukset, minä siivoan ja teen ruokaa pakastimeen, sekä tietysti hoidankahta nuorinta. Joka päivä pitää huolehtia kouluasioista, pyykeistä, ruuista, siisteydestä, kaupassa käynneistä... ja laatuaikaakin olisi mukava lasten kanssa viettää!

En kaipaa omaa aikaa niin, että pitäis päästä salille, leffaan, baariin... Mutta joskus minäkin haluan syödä ja käydä suihkussa. Ja jos nuorin sattuu nukkumaan yli tunnin, niin saatan jopa laittaa ripsiväriä ja ottaa päikkärit! Olenko siis laiska äiti, kun tällaista luksusta kaipaan elämääni?

Ei ehkä kannata tuomita, kun ei tiedä muiden elämäntilanteesta.
Kyllä ainakin itse koen olevani paljon keskivertoa ahkerampi äiti. Juuri nyt vietän tätä harvinaista hetkeä, nuorin nukkuu.

Lue lisää

Juuri tämän takia minä jätin lapsiluvun yhteen. Itse olen perheestä jossa on 6 lasta. Se on päivän selvä asia , jos lapsia on paljon, elämä on juuri tuollaista. Minulla taasen on aikaa harrastaa, tehdä töitä, koko perhe matkustaa. Jokainen tekee valintansa . Mutta se kannattaa muistaa siinä vaiheessa kun lapsia pykää maailmaan.

No mä olen sitä mieltä, että ei se päiväkotin tosiaan vain huono ole. Kyllä siellä tosiaan oppii paljon hyviä asioita. MUTTA. Näitä samoja juttuja oppii muuallakin. Ja "pääseehän" lapsi sitten taas päiväkotiin kun äiti palaa töihin ja pikkusisaruskin menee hoitoon. Musta se on niin hienoa seurata esikoisen ja vauvan suhteen kehittymistä. Meillä 4-vuotiaalla ja 8kk ikäisellä on jo paljon hauskoja juttuja. Mustasukkaisuutta ei ole tullut, kun esikoinen on alusta asti otettu mukaan juttuihin. Vastasyntynyt vauva ei välttämättä vaadi sitä huomiota koko ajan, useimmitenhan vastasyntyneet nukkuvat suuren osan päivästä. (Eivät toki kaikki.) Mustasukkaisuutta tulee mun mielestä nimenomaan silloin, kun äiti jää kaksin vauvan kanssa kotiin ja esikoinen viedään hoitoon "pois jaloista". Mun mielestä on aina lapsen etu olla mieluummin kotona, jos kotona on kaikki hyvin. (Mielenterveysongelmaiset vanhemmat tai muuten ongelmaiset ovat eri juttu, silloin päivähoito on usein parempi ratkaisu kuin kotihoito.)
Tuo on musta kyllä jotenkin ihan järjetön ajatus, että lapsi jatkaisi päivähoidossa että "arjessa säilyisi jotain tuttua kun vauva syntyy". Huh...
Antakaa ihmiset lapsillenne mahdollisuus tutustua toisiinsa, siitä se elinikäinen hyvä suhde syntyy!

ppppppäiväkoti kirjoitti:

No mä olen sitä mieltä, että ei se päiväkotin tosiaan vain huono ole. Kyllä siellä tosiaan oppii paljon hyviä asioita. MUTTA. Näitä samoja juttuja oppii muuallakin. Ja "pääseehän" lapsi sitten taas päiväkotiin kun äiti palaa töihin ja pikkusisaruskin menee hoitoon. Musta se on niin hienoa seurata esikoisen ja vauvan suhteen kehittymistä. Meillä 4-vuotiaalla ja 8kk ikäisellä on jo paljon hauskoja juttuja. Mustasukkaisuutta ei ole tullut, kun esikoinen on alusta asti otettu mukaan juttuihin. Vastasyntynyt vauva ei välttämättä vaadi sitä huomiota koko ajan, useimmitenhan vastasyntyneet nukkuvat suuren osan päivästä. (Eivät toki kaikki.) Mustasukkaisuutta tulee mun mielestä nimenomaan silloin, kun äiti jää kaksin vauvan kanssa kotiin ja esikoinen viedään hoitoon "pois jaloista". Mun mielestä on aina lapsen etu olla mieluummin kotona, jos kotona on kaikki hyvin. (Mielenterveysongelmaiset vanhemmat tai muuten ongelmaiset ovat eri juttu, silloin päivähoito on usein parempi ratkaisu kuin kotihoito.)
Tuo on musta kyllä jotenkin ihan järjetön ajatus, että lapsi jatkaisi päivähoidossa että "arjessa säilyisi jotain tuttua kun vauva syntyy". Huh...
Antakaa ihmiset lapsillenne mahdollisuus tutustua toisiinsa, siitä se elinikäinen hyvä suhde syntyy!

Lue lisää

"Antakaa ihmiset lapsillenne mahdollisuus tutustua toisiinsa, siitä se elinikäinen hyvä suhde syntyy! "
haloo. Vauva on kotona 24/7. Jos sisarus käy osaviikkohoidossa, esim. 2-3 päivänä vaikka 3h, niin tuskin tuo on este tutustumiselle.

Jokainen lapsikin on yksilö, siinä missä toinen viihtyy kotona, niin toinen viihtyy päiväkodissa. Alle 3-vuotiaalle toki riittää koti, mutta siitä eteenpäin lapsen sosiaalisuuden ym. kehityksen kannalta olisi hyvä edes osa-aikaisesti käyttää kodinulkopuolella ikäistensä ryhmässä (kerho, päiväkoti, tms).

jos lapsi käy silloin tällöin päivähoidossa, niin sitten kun aika palata täysipäiväiseen hoitoon tämä muutos ei olisi niin ahdistavaa lapselle (äitiysloma menee suit sait)

Kyseleppä joltain tutulta eskariopelta että huomaako eron lapsissa jotka tulee kotihoidosta ja niiden välillä jotka on tottuneet isompiin ryhmiin ja ottamaan ohejeita vastaan muiltakin kuin äidiltä ja isiltä...

Minun neuvo aloittajalle on että puntaroi vaihtoehtoja ja tee ne ratkaisut rauhassa. Kokeile vaikka jotain toimitapaa, mutta pidä muut vaihtoehdotkin saatavilla. Et voi ennustaa omaa jaksamista, sitä kuinka vaativa vauva on, miten esikoinen reagoi, jne.

no jaa kirjoitti:

"Antakaa ihmiset lapsillenne mahdollisuus tutustua toisiinsa, siitä se elinikäinen hyvä suhde syntyy! "
haloo. Vauva on kotona 24/7. Jos sisarus käy osaviikkohoidossa, esim. 2-3 päivänä vaikka 3h, niin tuskin tuo on este tutustumiselle.

Jokainen lapsikin on yksilö, siinä missä toinen viihtyy kotona, niin toinen viihtyy päiväkodissa. Alle 3-vuotiaalle toki riittää koti, mutta siitä eteenpäin lapsen sosiaalisuuden ym. kehityksen kannalta olisi hyvä edes osa-aikaisesti käyttää kodinulkopuolella ikäistensä ryhmässä (kerho, päiväkoti, tms).

jos lapsi käy silloin tällöin päivähoidossa, niin sitten kun aika palata täysipäiväiseen hoitoon tämä muutos ei olisi niin ahdistavaa lapselle (äitiysloma menee suit sait)

Kyseleppä joltain tutulta eskariopelta että huomaako eron lapsissa jotka tulee kotihoidosta ja niiden välillä jotka on tottuneet isompiin ryhmiin ja ottamaan ohejeita vastaan muiltakin kuin äidiltä ja isiltä...

Minun neuvo aloittajalle on että puntaroi vaihtoehtoja ja tee ne ratkaisut rauhassa. Kokeile vaikka jotain toimitapaa, mutta pidä muut vaihtoehdotkin saatavilla. Et voi ennustaa omaa jaksamista, sitä kuinka vaativa vauva on, miten esikoinen reagoi, jne.

Lue lisää

Juu, eihän se olekaan paha se 3 tuntia hoidossa, kun nuo kerhotkin kestävät sen ajan. Mun ekassa kirjoituksessa kirjoitankin että meillä esikoinen käy kerhossa... Mutta moni ei tosiaan pidä sitä lasta päiväkodissa noin lyhyttä aikaa, tuossa alempana on jollakin että 5-7 tuntia päivässä, 3 krt viikossa. Se on jo musta aika paljon, kun äiti on kuitenkin kotona! Ja sitäpaitsi, miksi sen paikan pitää olla PÄIVÄKOTI, kun muitakin vaihtoehtoja on. Siis juurikin ne kerhot, muskarit ym. ym.! Päiväkoti on työssä käyvien vanhempien lapsia varten, muille on nuo kerhot ja muut. Mä en ymmärrä mikä siinä on niin hankalaa? Kerhot on vielä monesti ilmaisia, ja niissä oppii ihan samalla tavalla sosiaalisuutta ym. kuin päiväkodissakin. Ja höpö höpö, että sen takia pitäisi pitää päiväkodissa ettei olis ahdistavaa palata äitiysloman jälkeen hoitoon... Seliseli.
Ja ei mun tartte kysellä tutulta eskariopelta mitään, olen itse lastentarhanopettaja...
Anteeksi kiivas vastaus, mulla vaan keittää vähän yli nyt... :/

pppppppäiväkoti kirjoitti:

Juu, eihän se olekaan paha se 3 tuntia hoidossa, kun nuo kerhotkin kestävät sen ajan. Mun ekassa kirjoituksessa kirjoitankin että meillä esikoinen käy kerhossa... Mutta moni ei tosiaan pidä sitä lasta päiväkodissa noin lyhyttä aikaa, tuossa alempana on jollakin että 5-7 tuntia päivässä, 3 krt viikossa. Se on jo musta aika paljon, kun äiti on kuitenkin kotona! Ja sitäpaitsi, miksi sen paikan pitää olla PÄIVÄKOTI, kun muitakin vaihtoehtoja on. Siis juurikin ne kerhot, muskarit ym. ym.! Päiväkoti on työssä käyvien vanhempien lapsia varten, muille on nuo kerhot ja muut. Mä en ymmärrä mikä siinä on niin hankalaa? Kerhot on vielä monesti ilmaisia, ja niissä oppii ihan samalla tavalla sosiaalisuutta ym. kuin päiväkodissakin. Ja höpö höpö, että sen takia pitäisi pitää päiväkodissa ettei olis ahdistavaa palata äitiysloman jälkeen hoitoon... Seliseli.
Ja ei mun tartte kysellä tutulta eskariopelta mitään, olen itse lastentarhanopettaja...
Anteeksi kiivas vastaus, mulla vaan keittää vähän yli nyt... :/

Lue lisää

Hyvä, hyvä

Just näin, kotiin vauvan kanssa muut lapset.

Musta tuntuu, et yksi syy päiväkotiin tuonnille on ruokailu. Ei tartte kotona ruokkia, kun 3 ateriaa syö kaupungin piikkiin.

Kotona pitämisestähän sitä paitsi saa rahaa (alle 3v), kun taas hoitopaikasta voi huonolla tuurilla joutua jopa maksamaan.

Hoh, painoin vahingossa peukun alas vaikka tarkoitin ylös. Tä oli ketjussa ainoastaan vähääkään järkevä vastaus.

no jaa kirjoitti:

"Antakaa ihmiset lapsillenne mahdollisuus tutustua toisiinsa, siitä se elinikäinen hyvä suhde syntyy! "
haloo. Vauva on kotona 24/7. Jos sisarus käy osaviikkohoidossa, esim. 2-3 päivänä vaikka 3h, niin tuskin tuo on este tutustumiselle.

Jokainen lapsikin on yksilö, siinä missä toinen viihtyy kotona, niin toinen viihtyy päiväkodissa. Alle 3-vuotiaalle toki riittää koti, mutta siitä eteenpäin lapsen sosiaalisuuden ym. kehityksen kannalta olisi hyvä edes osa-aikaisesti käyttää kodinulkopuolella ikäistensä ryhmässä (kerho, päiväkoti, tms).

jos lapsi käy silloin tällöin päivähoidossa, niin sitten kun aika palata täysipäiväiseen hoitoon tämä muutos ei olisi niin ahdistavaa lapselle (äitiysloma menee suit sait)

Kyseleppä joltain tutulta eskariopelta että huomaako eron lapsissa jotka tulee kotihoidosta ja niiden välillä jotka on tottuneet isompiin ryhmiin ja ottamaan ohejeita vastaan muiltakin kuin äidiltä ja isiltä...

Minun neuvo aloittajalle on että puntaroi vaihtoehtoja ja tee ne ratkaisut rauhassa. Kokeile vaikka jotain toimitapaa, mutta pidä muut vaihtoehdotkin saatavilla. Et voi ennustaa omaa jaksamista, sitä kuinka vaativa vauva on, miten esikoinen reagoi, jne.

Lue lisää

Hei! Eskariope vastaa nimimerkille no jaa : Tänä vuonna eskariryhmääni tuli kaksi lasta, jotka olivat olleet siihen asti kotihoidossa ja suurin osa lapsista oli "päiväkotikonkareita" eli päiväkodissa jo pidemmän aikaa olleita. Nämä konkarit kilpailivat open huomiosta, puhuivat toistensa päälle, eivät jaksaneet kuunnella ohjeita loppuun... mutta nämä kotoa tulleet kuulivat ne yhteiset ohjeet, toimivat niiden mukaan, innostuivat kaikesta, oli paljon uutta. Arkuutta oli aluksi, mutta se helpotti nopeasti, he pääsivät ryhmään sisälle ja löysivät kavereita. Töitä tehtiin lukukausi ja ryhmällinen uusia reippaita koululaisia ( jotka toivottavasti nyt kaikki kuulevat jo yhteiset ohjeet...) valmistui! Kirjoitustasi lukiessa tuli vaan mieleen, että " helpoimmat " lapset opelle/ hoitajalle olivat nämä kotoa tulleet, joilla ei ollut vuosien kokemusta isossa ryhmässä olemisesta takanaan.

yksi esimerkki kirjoitti:

Hei! Eskariope vastaa nimimerkille no jaa : Tänä vuonna eskariryhmääni tuli kaksi lasta, jotka olivat olleet siihen asti kotihoidossa ja suurin osa lapsista oli "päiväkotikonkareita" eli päiväkodissa jo pidemmän aikaa olleita. Nämä konkarit kilpailivat open huomiosta, puhuivat toistensa päälle, eivät jaksaneet kuunnella ohjeita loppuun... mutta nämä kotoa tulleet kuulivat ne yhteiset ohjeet, toimivat niiden mukaan, innostuivat kaikesta, oli paljon uutta. Arkuutta oli aluksi, mutta se helpotti nopeasti, he pääsivät ryhmään sisälle ja löysivät kavereita. Töitä tehtiin lukukausi ja ryhmällinen uusia reippaita koululaisia ( jotka toivottavasti nyt kaikki kuulevat jo yhteiset ohjeet...) valmistui! Kirjoitustasi lukiessa tuli vaan mieleen, että " helpoimmat " lapset opelle/ hoitajalle olivat nämä kotoa tulleet, joilla ei ollut vuosien kokemusta isossa ryhmässä olemisesta takanaan.

Lue lisää

Mulla on 6 lasta...n 3v välein. Olen aika laiska ja pidin isommat kotona juuri siksi etten jaksanut viedä hoitoon :) Eskariopen kommentti oli hyvä ja samanlaista palautetta sain aikoinaan 1-luokan opelta kun pelkäsin että 2xvk srk kerhossa käyneet lapset jää jalkoihin koulussa kun muut on tottuneet toimimaan ryhmässä... Eli hoitakaa rohkeasti omat lapset kotona, kyllä niistä kasvaa ihan kunnon ihmisiä :)

Nykyisin tosin itsekin toimin ammattikasvattajana, koulutuksen jälkeen aloitin perhepäivähoitajana 3.n lapsen jälkeen kun todettiin ettei kotiäidin tuloilla elätetä isoa perhettä....

No siten, että päiväkoti on tarkoitettu työssäkäyvien vanhempien lapsille, eikä kaikille niille, jotka ei jaksa ja viitsi omiaan hoitaa kotona ja keksiä niille virikkeitä. Siitä tässä keskustelussa on mielestäni kyse. Eivät päiväkodit ole huonoja paikkoja, mutta nykyään on niin tiukkaa saada lapselle paikkaa päiväkodista ja sitten paikkoja rohmuavat vielä ne kotona olevat vanhemmat. "Vauvan hoito on rankkaa ja esikoinen vaatii huomiota ja kotityöt pitäs jaksaa ja mites sitten kauppaan..." Hohhoi.

Siksi, että jonkun työssäkäyvän lapsi saattaa tarvita sitä hoitopaikkaa, jonka sinun lapsesi vie päiväkodista. Vaikka lapsesi oli puolipäiväisesti päiväkodissa, ei voida ottaa "ylimääräistä" lasta, joka tarviisi kokopäiväisen hoidon. Totuushan se on! Kerhoon menevät yleensä lapset, joilla toinen vanhempi on kotona, koska kerhot eivät kestä kuin muutaman tunnin päivässä. Kerho tuskin muulla tapaa on parempi, mutta mielestäni se on hyvä vaihtoehto jos haluaa lapselleen pari päivää viikossa ikäisiään kavereita.

kun lapsi on päiväkodissa vain silloin tällöin, voi olla vaikea päästä mukaan leikkeihin kun toisilla lapsilla on leikit jatkuneet monta päivää.
Mä olen pph ja olen huomannut saman asian jo pienessä ryhmässä. Lapset 3-5v ja joukossa yksi osa-aikainen, välillä hän on ihan "pihalla" leikeistä kun on ollut kotipäiviä välissä ja pitäisi taas olla ryhmässä mukana. Tässä tarvitaan paljon aikuisen tukea ja sitä ei välttämättä saa päiväkodissa.
Kerhossa kaikki tulevat "uusina" tilanteeseen ja hommat alkaa siitä !

Niin on, subjektiivinen päivähoito-oikeus on, ja sitä moni käyttää hyväkseen. Tulevaisuudessa veikkaan, että tämä oikeus tulee poistumaan ja palataan takaisin siihen, että päikkärit ottavat vastaan vain niitä lapsia, joiden perheessä oikeesti päivähoitoa tarvitaan. Silloin toivon, että kerhopaikkoja tulee lisää muille lapsille ja toivon myös, että äitejä houkutellaan enemmän liikkeelle perhekerhoihin ja perhetapahtumiin. Kun on oma tukiverkko kunnossa, ei sitä tarvitse ostaa kunnalta. Itse olen kahden pienen lapsen yksinhuoltaja ja minua ihmetyttää, miten omien lasten kanssa oleminen on monelle nykyään niin vaikeaa ja raskasta. Monen tuttunu lapsia on päivähoidossa, vaikka mies tekee vain kahdeksan tunnin työpäivää ja auttaa iltaisin lasten kanssa. Minusta se jo kuulostaa lomalta. Entisenä päiväkodin työntekijänä en ole halunnut omiani hoitoon laittaa, koska mielestäni se on väärin, että itse ollaan kotona, ja annetaan omat lapset vieraiden hoitoon. Myöhemmin ehtii sitten "olla rauhassa" kunhan syli on tyhjä, lasten mentyä kouluun.

vielä pakko vastata. kirjoitti:

Niin on, subjektiivinen päivähoito-oikeus on, ja sitä moni käyttää hyväkseen. Tulevaisuudessa veikkaan, että tämä oikeus tulee poistumaan ja palataan takaisin siihen, että päikkärit ottavat vastaan vain niitä lapsia, joiden perheessä oikeesti päivähoitoa tarvitaan. Silloin toivon, että kerhopaikkoja tulee lisää muille lapsille ja toivon myös, että äitejä houkutellaan enemmän liikkeelle perhekerhoihin ja perhetapahtumiin. Kun on oma tukiverkko kunnossa, ei sitä tarvitse ostaa kunnalta. Itse olen kahden pienen lapsen yksinhuoltaja ja minua ihmetyttää, miten omien lasten kanssa oleminen on monelle nykyään niin vaikeaa ja raskasta. Monen tuttunu lapsia on päivähoidossa, vaikka mies tekee vain kahdeksan tunnin työpäivää ja auttaa iltaisin lasten kanssa. Minusta se jo kuulostaa lomalta. Entisenä päiväkodin työntekijänä en ole halunnut omiani hoitoon laittaa, koska mielestäni se on väärin, että itse ollaan kotona, ja annetaan omat lapset vieraiden hoitoon. Myöhemmin ehtii sitten "olla rauhassa" kunhan syli on tyhjä, lasten mentyä kouluun.

Lue lisää

Sä et nyt ole oikein tainnut ymmärtää, mitä se subjetiivinen päivähoito-oikeus tarkoittaa, jos mielestäsi joku käyttää sitä hyväkseen. Siis se oikeus on ihan oikeasti kaikilla lapsilla, joten toki sitä käyttää. Sillä ei todellakaan ole mitään meritystä mitä vanhemmat tekevät. Kaikki eivät esim. tarvitsi taloudellisesti kotihoidontukea, mutta harvassapa taitaa olla ne, jotka jättävät se hakematta. Eli sitä subjektiivista hoito-oikeutta saa käyttää hyväkseen, jos perhe niin kokee hyväksi, oli sinun mielipiteesi ihan mikä vaan.

ruukkucalla kirjoitti:

Sä et nyt ole oikein tainnut ymmärtää, mitä se subjetiivinen päivähoito-oikeus tarkoittaa, jos mielestäsi joku käyttää sitä hyväkseen. Siis se oikeus on ihan oikeasti kaikilla lapsilla, joten toki sitä käyttää. Sillä ei todellakaan ole mitään meritystä mitä vanhemmat tekevät. Kaikki eivät esim. tarvitsi taloudellisesti kotihoidontukea, mutta harvassapa taitaa olla ne, jotka jättävät se hakematta. Eli sitä subjektiivista hoito-oikeutta saa käyttää hyväkseen, jos perhe niin kokee hyväksi, oli sinun mielipiteesi ihan mikä vaan.

Lue lisää

Juu eikä se TIETENKÄÄN vituta työssäkäyviä kun nämä kotimammat tuovat lapsensa hoitoon ja vievät niiltä tarhapaikat jotka niitä oikeasti tarvitsevat. Huitsin nevadaan koko subjektiivinen oikeus,kotona ne lapset on ennenkin hoidettu jos ei työssä käydä!

että sitten keittää! kirjoitti:

Juu eikä se TIETENKÄÄN vituta työssäkäyviä kun nämä kotimammat tuovat lapsensa hoitoon ja vievät niiltä tarhapaikat jotka niitä oikeasti tarvitsevat. Huitsin nevadaan koko subjektiivinen oikeus,kotona ne lapset on ennenkin hoidettu jos ei työssä käydä!

Lue lisää

Onko sulta nyt jäänyt lapsen hoitopaikka saamatta ja olet joutunut jäämään kotiin?
Sen verran pitää sivistystä olla ettei tietää että huutaminen on tosi moukkaa.

Valitettavasti olet oikeassa....

Alunperin päivähoito suomessa on kehitetty työssä käyvien lapsille. Joo, kyllä on subjektiivinen päivähoito-oikeus ja sitä oikeutta osataankin käyttää...
Päiväkodissa työskentelevänä on tosi kurja katsoa, kun kotiäidit vauvojensa kanssa jättävät pari vuotiaista lähtien lapsensa ikkunan taakse vilkuttamaan. Miksi he eivät saa osallistua vauvan hoitoon ja äidin jakamaan huomioon?
Ei ole harvinaista sekään, että molemmat vanhemmat lomailevat kotona ja lapsi tuodaan päivähoitoon!!! Ja me hymyilevinä otetaan lapset vastaan, vaikka kuinka sisällä kiehuisi.
Toki on erilaisia sosiaalisia, kielellisiä yms. syitä jolloin on lapsen edunkin mukaista olla päivähoidossa, kun äiti on kotona. Mutta ne ovat asioita erikseen.
Ja hoitoajoista... kyllä ne usein ovat ihan kokopäivä paikoilla ja vapaapäiviäkään ei kaikilla ole...
Rakkaat ihmiset, ymmärtäkää että kyse on teidän pienokaisista. He ovat pikkuisia vain hetken, hujauksessa lentävät kotoa pois.

että sitten keittää! kirjoitti:

Juu eikä se TIETENKÄÄN vituta työssäkäyviä kun nämä kotimammat tuovat lapsensa hoitoon ja vievät niiltä tarhapaikat jotka niitä oikeasti tarvitsevat. Huitsin nevadaan koko subjektiivinen oikeus,kotona ne lapset on ennenkin hoidettu jos ei työssä käydä!

Lue lisää

On mielestäni präntätty ihan perustuslakiin tämä seikka, ja sillä ei ole tekemistä vanhempien vaan valtion päättäjien tekemisillä. Koska jos samalla menttaliteetilla mennään, niin siinähän tapauksessa otetaan rahat pois rikkailta kun ne vie ne köyhiltä.:P

No mun mielestä tuo, että pieni lapsi on mieluummin tarhassa/hoidossa kuin kotona vanhempiensa kanssa lomalla kertoo vain siitä, että lapsi on erkaantunut/vieraantunut omista vanhemmistaan liikaa eikä halua enää viettää aikaa heidän kanssaan. Musta on todellakin outoa jos joku 2-vuotias on mieluummin hoitopaikassa kuin kotona lomalla. Ilmeisesti lapsi pitää tällöin hoitopaikkaa enemmän kotina jos siellä haluaa useammin olla. Itse ajattelisin tilanteen päinvastoin: nyt olen ollut aivan liian vähän oman lapseni kanssa tai lapsi ei ole normaalisti kiintynyt minuun ja siksi haluaisin viettää entistä enemmän sitä aikaa lapsen kanss, jotta suhde paranisi. Fiksu äiti näkee asian näin myös kun uusi vauva syntyy: se on myös mahdollisuus syventää esikoisen ja äidin välistä suhdetta jos esikoinen jää äidin ja vauvan kanssa kotiin. Monesti kun se lapsi juuri vieraantuu omista vanhemmistaan jos on pitkät päivät olliut hoidossa. Kyllä suhteet omiin vanhempiin ovat tärkeämpiä alle kouluikäiselle kuin kaverisuhteet. Meidän 3-vuotias toki odottaa aina kavereiden kanssa leikkimisiä, mutta silti innosta hihkuu kun pääsee vaikka iskän kanssa kahdestaan mökille. Kyllä hänelle ainakin on tärkeämpiä vielä äiti ja isi eikä ne kaverit, vaikka niitäkin on jo mukava olla!

serfswf kirjoitti:

No mun mielestä tuo, että pieni lapsi on mieluummin tarhassa/hoidossa kuin kotona vanhempiensa kanssa lomalla kertoo vain siitä, että lapsi on erkaantunut/vieraantunut omista vanhemmistaan liikaa eikä halua enää viettää aikaa heidän kanssaan. Musta on todellakin outoa jos joku 2-vuotias on mieluummin hoitopaikassa kuin kotona lomalla. Ilmeisesti lapsi pitää tällöin hoitopaikkaa enemmän kotina jos siellä haluaa useammin olla. Itse ajattelisin tilanteen päinvastoin: nyt olen ollut aivan liian vähän oman lapseni kanssa tai lapsi ei ole normaalisti kiintynyt minuun ja siksi haluaisin viettää entistä enemmän sitä aikaa lapsen kanss, jotta suhde paranisi. Fiksu äiti näkee asian näin myös kun uusi vauva syntyy: se on myös mahdollisuus syventää esikoisen ja äidin välistä suhdetta jos esikoinen jää äidin ja vauvan kanssa kotiin. Monesti kun se lapsi juuri vieraantuu omista vanhemmistaan jos on pitkät päivät olliut hoidossa. Kyllä suhteet omiin vanhempiin ovat tärkeämpiä alle kouluikäiselle kuin kaverisuhteet. Meidän 3-vuotias toki odottaa aina kavereiden kanssa leikkimisiä, mutta silti innosta hihkuu kun pääsee vaikka iskän kanssa kahdestaan mökille. Kyllä hänelle ainakin on tärkeämpiä vielä äiti ja isi eikä ne kaverit, vaikka niitäkin on jo mukava olla!

Lue lisää

Kyllä tää meidän kiintymyssuhde nykyään 11 vuotiaan tyttären kanssa on ihan normaali,halaillaan ja jutellaan, shoppaillaan,lenkkeillään. Ja välillä ollaan erillään, minä töissä/koulussa,lapsi isällään tai(herranjumala!!!) kavereillaan. Kaikki lapset eivät ole samanlaisia, eivätkä kaikki aikuisetkaan.

Onneksi sinulla on ollut mahdollisuus leimaannuttaa lapsesi itseesi, jottei vahingossakaan kukaan pääse sanomaan että lapsesta joku muu asia on (hetkittäin) jopa parempi kuin äidin seura :D

Sinä olet itse vieraantunut omasta lapsestasi siinä määrin, että et tajua, että lapsen mielikuvitus tekee katajapensaastakin vaikka minkä jännän, jonka kanssa voi kommunikoida.

Tietenkin lapsella saa ja pitää olla kavereita, mutta kyllä perheessä on jokin vialla, jos parivuotias ei halua olla isänsä kanssa kesämökin touhuissa.
Lapsi vaistoaa aikuisen teeskentelyn.

Jos ollaan osa-aikaisena, haetaan kotiin jo lounaan jälkeen, ei kahden-kolmen aikaan!

Eihän ne rahat yksinkertaisesti riitä, kun maksaa toisesta päivähoitomaksuja sen sijaan että sais kotihoidontuen sisarlisän. "muuten mielelläni lasten kaa kotona sinen lähelle 3 vuotta" Miksi ei kotona yli 3 vuotiaan kanssa?? Kun kuitenkin on se toinenki.. Puhut ittes niin pussii..

Mä en ainakaan ajattele noin ahdasmielisesti, vaikka olenkin töissäkäyvä äiti. On hyvä, että perheillä on monellaisia mahdollisuuksia valitaa riippuen perheen tarpeista ja tilanteista.

Mutta tekstistä hyvä moni seiska kyllä huomasi, että ajateletkin kait lähinnä itseäsi, kun mielestäsi se päivähoitopaikka on tarkoitettu sinulle eikä lapsellesi.

Aika sinisilmäistä on ajatella, että jos lapsia olisi vähemmän hoidossa, niin ne nyt olevat resurssit jäisivät hyödyttämään loppuja hoitolapsia. Kyllä taitaa olla niin, että aika nopeasti säästöjen merkeissä niitä resursseja myös vähennettäisiin.

ruukkucalla kirjoitti:

Mä en ainakaan ajattele noin ahdasmielisesti, vaikka olenkin töissäkäyvä äiti. On hyvä, että perheillä on monellaisia mahdollisuuksia valitaa riippuen perheen tarpeista ja tilanteista.

Mutta tekstistä hyvä moni seiska kyllä huomasi, että ajateletkin kait lähinnä itseäsi, kun mielestäsi se päivähoitopaikka on tarkoitettu sinulle eikä lapsellesi.

Aika sinisilmäistä on ajatella, että jos lapsia olisi vähemmän hoidossa, niin ne nyt olevat resurssit jäisivät hyödyttämään loppuja hoitolapsia. Kyllä taitaa olla niin, että aika nopeasti säästöjen merkeissä niitä resursseja myös vähennettäisiin.

Lue lisää

Nooh... siis mahdollisuuksia valita

ruukkucalla kirjoitti:

Mä en ainakaan ajattele noin ahdasmielisesti, vaikka olenkin töissäkäyvä äiti. On hyvä, että perheillä on monellaisia mahdollisuuksia valitaa riippuen perheen tarpeista ja tilanteista.

Mutta tekstistä hyvä moni seiska kyllä huomasi, että ajateletkin kait lähinnä itseäsi, kun mielestäsi se päivähoitopaikka on tarkoitettu sinulle eikä lapsellesi.

Aika sinisilmäistä on ajatella, että jos lapsia olisi vähemmän hoidossa, niin ne nyt olevat resurssit jäisivät hyödyttämään loppuja hoitolapsia. Kyllä taitaa olla niin, että aika nopeasti säästöjen merkeissä niitä resursseja myös vähennettäisiin.

Lue lisää

http://yle.fi/uutiset/nain_keskusteltiin_subjektiivinen_paivahoito-oikeus_heratti_tunteita_puolesta_ja_vastaan/5052018

Hohhoh... Ajattelematon ja itsekeskeinen äitikö ottaa lapsensa pois päivähoidosta kun perheeseen syntyy vauva?? Outo ajattelutapa.

Mun mielipide on, että miksei sitä lasta voi ottaa pois hoidosta ja sitten JOS on tarvetta niin haetaan siinä vaiheessa sitä apua. Siis hoitopaikkaa tai muuta. Jos vauvan kanssa alkaakin menemään hienosti alusta asti ja esikoinen on jatkanut hoidossa, niin aika helposti se esikoinen jää sinne hoitoon pysyvästi, kun se on äidille niin mukavaa kun saa omaa aikaa jne. Kuka niistä menetetyistä eduista haluaa luopua? Aika harva, sanoisin...

Ei, enkä ole katkera. Olen nauttinut suuresti siitä, että olen kotona esikoisen ja vauvan kanssa. Esikoisen ollessa vauva mulla oli välillä suorastaan tylsää, mutta nyt esikoinen on pitänyt huolen siitä, että tylsää ei ole tullut. Väsynyt olen ollut välillä, mutta niin on varmasti jokainen pienen vauvan ja pienten lasten äiti, ainakin joskus.

sorry, ei ymmärrä kirjoitti:

Hohhoh... Ajattelematon ja itsekeskeinen äitikö ottaa lapsensa pois päivähoidosta kun perheeseen syntyy vauva?? Outo ajattelutapa.

Mun mielipide on, että miksei sitä lasta voi ottaa pois hoidosta ja sitten JOS on tarvetta niin haetaan siinä vaiheessa sitä apua. Siis hoitopaikkaa tai muuta. Jos vauvan kanssa alkaakin menemään hienosti alusta asti ja esikoinen on jatkanut hoidossa, niin aika helposti se esikoinen jää sinne hoitoon pysyvästi, kun se on äidille niin mukavaa kun saa omaa aikaa jne. Kuka niistä menetetyistä eduista haluaa luopua? Aika harva, sanoisin...

Ei, enkä ole katkera. Olen nauttinut suuresti siitä, että olen kotona esikoisen ja vauvan kanssa. Esikoisen ollessa vauva mulla oli välillä suorastaan tylsää, mutta nyt esikoinen on pitänyt huolen siitä, että tylsää ei ole tullut. Väsynyt olen ollut välillä, mutta niin on varmasti jokainen pienen vauvan ja pienten lasten äiti, ainakin joskus.

Lue lisää

Olen myös sitä mieltä, että aika outoja äitejä on liikkeellä. Ja kovin ahdasmielisiä.Esimerkiksi tuo ylläoleva kirjoittaja ei nimimerkkinsä mukaisesti todellakaan ymmärtänyt.

Miten edes jonkun sorttisella järjenjuoksulla varustettu aikuinen ihminen ymmärsi tuon ap:n toisen kirjoituksen tarkoittavan: "Hohhoh... Ajattelematon ja itsekeskeinen äitikö ottaa lapsensa pois päivähoidosta kun perheeseen syntyy vauva?? Outo ajattelutapa." Kysehän oli siitä, että miten paljon on ajattelemattomia ja itsekeskeisiä äitejä, joiden on vaikea asettautua toisten hyvin erilaisiinkin tilanteeseen ja tuntea ehkä jopa myötätuntoa.

Ilmeisesti tämä ymmärtämätön nimimerkkin on ollut pakko tehdä itse henkilökohtaisesti ratkaisu, jossa esikko on ollut pakko ottaa pois heti hoidosta, koska itse arvelee ettei olisi helpomman elämän tullessa enää kyennyt palaamaan tilanteeseen, jolloin molemmat lapset ovat kotona. No, meitä on moneksi ja kiva että kirjoittaja on itse tiedostanut ongelmansa. Vaikka itse niin olisikin tehnyt, ei ole syytä ajatella, että kaikki tekevät niin.

Aika omituinen on mielestäni myös se ajatus, että haetaan uudestaan hoitopaikka sitten jos ongelmia ilmestyy uuden vauvan kanssa. Mikään ei takaa, että lapsi saa hoitopaikan samasta päiväkodista ja edessä olisi sopeutuminen uuteen päiväkotiin. Ei kuulosta ollenkaan järkevälle kun lapsella on muutenkin sopeutuminen uuteen tilanteeseen eli perheeseen tulee vauva.
Eikä sitä uutta hoitopaikkaa välttämättä ihan heti saa, kun tarvetta on.

minun mielestä sinun kannattaa pitää se hoitopaikka ainakin toistaiseksi.

Esikoinen meilläkin oli ns. vaativa vauva. GER, atopia, allergia, astma, infektio-kierre ja sitä rataa. Ensimmäinen vuosi meni kuin usvassa. Lääkkeitä piti ensimmäisen vuoden aikana antaa yölläkin... Olimme myös vauvan kanssa sairaalahoidossakin useita päiviä putkeen. Vasta 3v. kieppeillä lapsi alkoi nukkuä yöt läpeensä ja lääkkeiden otto, ym. on jo helpompaa. Pointtina se että koskaan ei voi tietää millainen uusi tulokas on ja mikä on oma vointi/jaksaminen.

Osa saamistasi kommenteista on kyllä niin omituisia ja putkinäköisiä, että en edes viiti ottaa niihin kantaa.

Pyysit mielipiteitä ja sait niitä. Ei tarvitse haukkua pölvästiksi, ajattelemattomaksi tai itsekeskeiseksi. Olisit kertonut taustat jo etukäteen, niin ei ois tarvinnu pahoittaa mieltään? Teet niinkuin tykkäät, niin tekee muutkin.

Elä nyt jauha paskaa. Epäilen hyvin vahvasti tuota, että lähes poikkeuksetta vieneet lasta päiväkotiin. En ymmärrä tätä, itsehän lapsesi teet ja myöskin varmaan tiedät, ettei se ole aina herkkua jos kerta yksikin lapsi jo on. Ei lasta pidä tuupata päiväkotiin uuden lapsen tieltä, jotta itse jaksaa paremmin. Miettikää ennen kuin niitä lapsia teette, että jaksatteko vaiko ette. Ihme touhua tuommoinen oman ajan ja edun tavoittelu lapsen kustannuksella.

Meillä 4.s lapsi syntyi huuli-suulakihalkioisena , kunnalta sain kotihoitajan ja perhepäivähoitopaikan tarvittaessa isommille lapsille jos joutuu viipymään sairaalassa tai on muuten raskasta. Meillä oli myös kodinhoitaja 2-3 vk kun kotiuduttiin sairaalasta koska imetys ei sujunut ja rintamaito oli suositeltavaa vastustuskyvyn takia...eli päivät kuluivat "lypsyllä" :)
Eipä näillä palstoilla kaikkea pysty kertomaan ja tässkin jokainen tuonut esille oman mielipiteensä..ja niitähän riittää....

Niin, tuskin saiskaan, koska päiväkodit ovat niin täynnä, vink vink.

Loistavaa, järkevää puhetta! Olen täysin samaa mieltä! :)

Rakas varhaiskasvattaja. Kovin yksisilmäinen on sinunkin näkemyksesi, vaikka luulisi ammattilaisen tietävän, että tilanteita on erilaisia. Rakauksia on erilaisia. Synnytyksiä on erilaisia. Ja vauvoja on erilaisia. AIna kaikki ei mene hienosti ja upeasti, elämä voi tuoda kaikenlaista eteen. Jos itse olisin tehnyt, kuten päivähoidossa painostttiin ja olisin ottanut esikoiseni päivähoidosta jäädessäni äitiyslomalle olisin todella pudonnut tyhjän päälle synnytyksen jälkeen. Oma vauvani kuoli vuorokauden ikäisenä ja olin itse sairaalassa viikon. Ilman päivähoitopaikkaa emme olisi selvinneet. Ja jos olisin tulevaisuuteen uskoen antanut paikan pois omasta näkökulmastani liiana aikaisin, päiväkodin johtajan mielestä silloin kun pitäisi... Päivähoidon johtaja ymmärsi asian, mutta henkilökunta ei. Vasta kun soitin vastaavalle toisen kerran ja pyysin, että painostus lopetettaisiin, tämä tehosi.
Ajatelkaa, siellä päivähoidossa, perheen tilannetta yksilötasolla ennenkuin tuomitsette. Äideillä, jotka ovat synnyttäneet voi olla kaikenlaisia tilanteita. Näitä tilanteita ei vain aina haluta tuomitsevien "ammattilaisten" kanssa jakaa, joska ymmärrystä ei heltiä, kuten tässäkin ketjussa olette toteen näyttäneet.

jos subjektiivinen laki menee läpi, niin siitä seuraa myös ongelmia. Oma tilanne on se että jäin kuukausi sitten työttömäksi, kiitos jatkuvien henkilöstövähennyksien.

Olen vähentänyt lapsen hoitopäivät puoleen entisestä, jotta hoitopaikka säilysi, mikäli saan töitä. Työttömiä on paljon ja kilpailu on kovaa, ainakin ICT-alalla. Pitää aktiivisesti lyödä kiilaa joka paikkaan ja verkostoutua. Sitten jos saattuu pääsemään haastatteluun, niin saa varautua toiseen ja mahdollisesti kolmanteenkin kierrokseen. Lisäksi erilaiset ryhmä- ja soveltuvuustestit on meidän alalla nykypäivää. Ilman päivähoitopaikkaa ei edes kannattaisi hakea töitä, koska minulla ei ole läheisiä, jonka hoivaan jättää lasta vaikka haastattelun ajaksi. Asun maalla, joten työpaikkoja ei kotikunnassa ole vaan työpaikat on 40-50 km päässä kaupunkialueella. Haastattelureissuun saa siis varata puolesta päivästä koko päivään. Jos alkaa jo haastatteluun pääseminen kangertelemaan lapsen hoito-ongelmien takia, niin taitaa olla se työpaikka sitten siinä.

Kotiäitiydelle kaikki kunnia, mutta sillä ei tuoda leivän päälle voita eikä makseta asuntolainoja pois.

Taidat olla lukihäiriöinen varhaiskasvattaja. Ap NIMENOMAAN painotti että EI ole pitämässä lastaan hoidossa 7-17 vaan pari tuntia/pv ja pari pv/vko.. Mitähän kasvattamistasi lapsista tulee kun sinäkään et ymmärrä lukemaasi.. :D

Kunnan täytyy tarvittaessa järjestää hoitopaikka 2 viikossa. Eli ei siinä mitään vuotta tarvitse odotella... Toki jos ei kelpaa kuin se tietty paikka niin ehkä sitten. Mut mun mielestä aivan naurettavaa syy pitää 2-vuotias hoidossa sen takia että hoitopaikka säilyisi.. Voithan laittaa uuden hakemuksen heti vetämään kun otat lapsen kotihoitoon, mutta lapsi ei sitä vanhaa hoitopaikkaa enää vuoden päästä kaipaa. 2-vuotias unohtaa sen aika pian. Ja vaikkei täysin unohtaisi, niin ei ainakaan kaipaa hoitoon hetken päästä enää lainkaan.

+++++++++ kirjoitti:

Kunnan täytyy tarvittaessa järjestää hoitopaikka 2 viikossa. Eli ei siinä mitään vuotta tarvitse odotella... Toki jos ei kelpaa kuin se tietty paikka niin ehkä sitten. Mut mun mielestä aivan naurettavaa syy pitää 2-vuotias hoidossa sen takia että hoitopaikka säilyisi.. Voithan laittaa uuden hakemuksen heti vetämään kun otat lapsen kotihoitoon, mutta lapsi ei sitä vanhaa hoitopaikkaa enää vuoden päästä kaipaa. 2-vuotias unohtaa sen aika pian. Ja vaikkei täysin unohtaisi, niin ei ainakaan kaipaa hoitoon hetken päästä enää lainkaan.

Lue lisää

Eikö joka paikassa ole käytössä takuupaikka-systeemiä, jossa paikka pysyy ja taataan samasta päiväkodista palattaessa hoitoon?

+++++++++ kirjoitti:

Kunnan täytyy tarvittaessa järjestää hoitopaikka 2 viikossa. Eli ei siinä mitään vuotta tarvitse odotella... Toki jos ei kelpaa kuin se tietty paikka niin ehkä sitten. Mut mun mielestä aivan naurettavaa syy pitää 2-vuotias hoidossa sen takia että hoitopaikka säilyisi.. Voithan laittaa uuden hakemuksen heti vetämään kun otat lapsen kotihoitoon, mutta lapsi ei sitä vanhaa hoitopaikkaa enää vuoden päästä kaipaa. 2-vuotias unohtaa sen aika pian. Ja vaikkei täysin unohtaisi, niin ei ainakaan kaipaa hoitoon hetken päästä enää lainkaan.

Lue lisää

Se nyt vaan sattuu olemaan sellainen juttu että en viitsisi lähteä pyörällä/kävellen hirveän monen kilometrin päähän kuljettamaan... ja se hoitopaikan säilyminen ei ole se ainoa syy, vai oliko tekstiä jotenkin vaikea ymmärtää...mutta jokainen tyylillään.
Itse teen niinkuin parhaaksi näen sanoo muut mitä hyvänsä.

Hyvin ne lapset kasvaa ja pärjää vaikka välillä päiväkodissa käyvätkin oli vanhempi sitten kotona tai ei.

Yliväsynyt äiti.. Hahha! Jokainen äiti on joskus väsynyt, jos jokainen veisi lapsensa hoitoon koska väsyttää, ei hoitopaikkoja riittäisi. Elä hyvä ihminen ainakaan enää lapsia tee. Eikö sitä apua voi pyytää jostain muualta, kuin päiväkodista? Jos oikeasti väsyttää niin paljon, ettei jaksa lapsia hoitaa kannattaa ottaa vaikka yhteyttä sosiaalitoimistoon, sieltä varmasti järjestävät joskus lastenhoitoapua.

etwryw kirjoitti:

Yliväsynyt äiti.. Hahha! Jokainen äiti on joskus väsynyt, jos jokainen veisi lapsensa hoitoon koska väsyttää, ei hoitopaikkoja riittäisi. Elä hyvä ihminen ainakaan enää lapsia tee. Eikö sitä apua voi pyytää jostain muualta, kuin päiväkodista? Jos oikeasti väsyttää niin paljon, ettei jaksa lapsia hoitaa kannattaa ottaa vaikka yhteyttä sosiaalitoimistoon, sieltä varmasti järjestävät joskus lastenhoitoapua.

Lue lisää

Ennenmaailmassa ei äiti voinut olla yliväsynyt. Jos valitti, sanottiin, että pianhan tämä vuva-aika on ohi, ja kuule, MINUN vauvani oli niin huono nukkumaan/syömään, että ....
Itse on kahteen vuoteen nukkunut täyttä yötä, ja jos sain katkeamatomasti nukkua 4 tuntia, olin mielestäni nukkunut hyvin. Opin keinuttamaan kehtoa täydessä unessa. Opin lämmittämään maitopullot ja syöttämään vauvaa unta nähden. Vanhempien lapsien kasvusta tuona aikana ei ole minkäänlaista muistikuvaa. He joutuivat olemaan sivuraiteilla pahimman ajan.
Ihmisiä tuli kaikista ja minäkin toivuin.

Siihen aikaan ei lastentarhoja ollut kuin sosiaalisilla perusteilla yksinhuoltajille ja vähävaraisille.

Miksi hoitopaikkaa saa jonottaa vuoden? Juuri siksi kun sinne on tunku. Miksi sinne on tunku?? Siksi kun siellä on lapsia joiden äiti on kotona.

Oikeasti, tämä kategorisointi ja yleistys ahdistaa. Perheissä on erilaisia tilanteita. On varmasti perheitä, joissa päivähoitova "käytetään väärin" ja hyväksi vaikka lapsen voisi pitää kotonakin, mutta perheissä voi olla kaikenlaisia poikkeustilanteita, josta syystä osa-aikapaikka voi olla ihan perusteltukin. Se, että päivähoidon ammattilaiset kaikki näistä suoraviivaisesti tuomitsevat miettimättä taustalla olevia tekijöitä on minusta epäammattimaista ja suorastaan julmaa. Naapurineukot erikseen, ne tietää aina paremmin ja arvostelee joka tapauksessa, mutta että ammattilaiset...

Ja kotona olevan vanhemman lapsiko ei voi olla hoidon tarpeessa? Sinäkö se tiedät kaikkien perheiden taustat ja tilanteet?

Täällä on harvinaisen itsekkäitä ihmisiä kirjoittamassa, jotka eivät selvästikkään osaa ajatella asiaa yhtään laajemmin kuin miten on itsellä. Ja se oma tapahan on tietenkin se ainoa oikea, vai kuinka?

Olettekohan ollenkaan koskaan kuulleet sanaa kasvatuskumppanuus? Ei se päiväkodin henkilökunta sitä lasta yksin kasvata. Ja yhdyn tuolla jossain aikaisemmin todettuun että rankempaa se niille työssäkäyvien lapsille on olla pitkä päivä hoidossa, kuin äippälomalaisen lapselle silloin tällöin muutama tunti!

Rättiväsyneen äidinkö lapsi ei sitten ole oikeasti hoidon tarpeessa? Ei ole muiden äitien tehtävä määritellä sitä, ketkä ovat hoidon tarpeessa, päiväkodit on tarkoitettu ihan kaikille lapsille. Kirveellä olisi kyllä tosiaan töitä, mutta enemminkin näiden kapeakatseisten äitien parissa. Ja päivähoitojonot ovat kunnan syytä, ei toisten äitien ja lapsien.

Monessa perheessä se vaan voi olla vähän niinkin että jos lapsi on parina päivänä viikossa aamupaivät leikkimässä hoidossa, niin ei sitä väsymystä pääse tulemaan eikä tarvitse ollenkaan sitä apua.

Järkeä saa käyttää ja jokainen tehköön omat ratkaisunsa. Ei se ole kenenkään vannoutuneen kotiäidin tehtävä ruveta toisia siitä tuomitsemaan.

Mielestäni on eri asia olla kotona vauvan kanssa niin että isompi lapsi on kerran pari viikossa hoidossa kuin niin että viettelee kesälomaansa baden badenissa loikoillen sillä välin kun lapsi tekee 9 tuntista päivää hoidossa.

justiisajuujasillee kirjoitti:

Monessa perheessä se vaan voi olla vähän niinkin että jos lapsi on parina päivänä viikossa aamupaivät leikkimässä hoidossa, niin ei sitä väsymystä pääse tulemaan eikä tarvitse ollenkaan sitä apua.

Järkeä saa käyttää ja jokainen tehköön omat ratkaisunsa. Ei se ole kenenkään vannoutuneen kotiäidin tehtävä ruveta toisia siitä tuomitsemaan.

Mielestäni on eri asia olla kotona vauvan kanssa niin että isompi lapsi on kerran pari viikossa hoidossa kuin niin että viettelee kesälomaansa baden badenissa loikoillen sillä välin kun lapsi tekee 9 tuntista päivää hoidossa.

Lue lisää

Edelleen tullaan siihen...miksi teet lisää lapsia jollet jaksa hoitaa heitä? Kyllä ne muksut jotka on hommannut väen vängällä pitää jaksaa hoitaa. Jos väsyykin haetaan apua ja mietitään sitten mitä tehdä. Outoa että pitää jo etukäteen miettiä että en minä jaksa sitä enkä tätä, et varamana jaksa kun en edes viitsi yrittää.Ensisijaisesti ei silloinkaan kun väsyy mitään päiväkoteja, koska ei niitä ole tarkoitettu siihen, että äiti ei jaksa hoitaa kaikkia lapsiaan!

pepperonimakkara kirjoitti:

Edelleen tullaan siihen...miksi teet lisää lapsia jollet jaksa hoitaa heitä? Kyllä ne muksut jotka on hommannut väen vängällä pitää jaksaa hoitaa. Jos väsyykin haetaan apua ja mietitään sitten mitä tehdä. Outoa että pitää jo etukäteen miettiä että en minä jaksa sitä enkä tätä, et varamana jaksa kun en edes viitsi yrittää.Ensisijaisesti ei silloinkaan kun väsyy mitään päiväkoteja, koska ei niitä ole tarkoitettu siihen, että äiti ei jaksa hoitaa kaikkia lapsiaan!

Lue lisää

Nimenomaan. Hoitopaikka ei ole sitä varten, että teette lapsia ja lykkäätte ne hoitoon aina uuden lapsen tieltä. Lapsilla pitää olla myös muuta virikettä, tietysti, mutta ei mene jakeluun se, että tehdään lapsia joka sormelle ja ennen kuin uusi lapsi on edes syntynyt mietitään lapsen hoidossa pitämistä, koska _VÄSYMYS_, hallelujaa. Ei se ole helppoa lasten kanssa kotona olla, mutta ei todellakaan olisi tullut mieleenikään raskausaikana, että pidämpä nyt lapsen hoidossa koska en varmastikkaan jaksa parin lapsen kanssa kotona, saan nauttia rauhassa vauva-ajasta kun esikoinen ei ole vieressä häärimässä. Ja tietysti onhan siinä aina sekin, että hoitoon laitettava lapsi kokee hylkäämistä, koska vauva saa jäädä kotiin ja itse "joutuu" hoitoon. Jokaisella on oikeus yrittää lasta, mutta jos tuntuu jo raskausaikana ettei jaksa niitä kahta lasta(ehkä jopa neljää), miksi ihmeessä teette lapsia? Jokainen vauva itkee, toiset enempi ja toiset vähempi. Sitähän tulisi ajatella jo ennen kuin rupeaa lapsia yrittämään, että kestääkö pää jatkuvaa huutamista.

wer kirjoitti:

Nimenomaan. Hoitopaikka ei ole sitä varten, että teette lapsia ja lykkäätte ne hoitoon aina uuden lapsen tieltä. Lapsilla pitää olla myös muuta virikettä, tietysti, mutta ei mene jakeluun se, että tehdään lapsia joka sormelle ja ennen kuin uusi lapsi on edes syntynyt mietitään lapsen hoidossa pitämistä, koska _VÄSYMYS_, hallelujaa. Ei se ole helppoa lasten kanssa kotona olla, mutta ei todellakaan olisi tullut mieleenikään raskausaikana, että pidämpä nyt lapsen hoidossa koska en varmastikkaan jaksa parin lapsen kanssa kotona, saan nauttia rauhassa vauva-ajasta kun esikoinen ei ole vieressä häärimässä. Ja tietysti onhan siinä aina sekin, että hoitoon laitettava lapsi kokee hylkäämistä, koska vauva saa jäädä kotiin ja itse "joutuu" hoitoon. Jokaisella on oikeus yrittää lasta, mutta jos tuntuu jo raskausaikana ettei jaksa niitä kahta lasta(ehkä jopa neljää), miksi ihmeessä teette lapsia? Jokainen vauva itkee, toiset enempi ja toiset vähempi. Sitähän tulisi ajatella jo ennen kuin rupeaa lapsia yrittämään, että kestääkö pää jatkuvaa huutamista.

Lue lisää

Ei meillä lapset vaan koko ajan huuda, isompi on päiväkodissa ja vauva kotona. Aika karseeta, jos sinun kotona olevat lapsesi huutavat koko ajan, onkohan jokin pielessä?

pepperonimakkara kirjoitti:

Edelleen tullaan siihen...miksi teet lisää lapsia jollet jaksa hoitaa heitä? Kyllä ne muksut jotka on hommannut väen vängällä pitää jaksaa hoitaa. Jos väsyykin haetaan apua ja mietitään sitten mitä tehdä. Outoa että pitää jo etukäteen miettiä että en minä jaksa sitä enkä tätä, et varamana jaksa kun en edes viitsi yrittää.Ensisijaisesti ei silloinkaan kun väsyy mitään päiväkoteja, koska ei niitä ole tarkoitettu siihen, että äiti ei jaksa hoitaa kaikkia lapsiaan!

Lue lisää

Päiväkodit on tarkoitettu ihan kaikille lapsille. Ei ole muiden äitien tehtävä määritellä, ketä siellä hoidetaan ja ketä ei.

Joopa joo kirjoitti:

Ei meillä lapset vaan koko ajan huuda, isompi on päiväkodissa ja vauva kotona. Aika karseeta, jos sinun kotona olevat lapsesi huutavat koko ajan, onkohan jokin pielessä?

Koskaan ei tiedä jos tulee koliikkivauva tms. Tiedätkö muuten itse, minkälaisessa melusaasteessa lapsesi on siellä päiväkodissa, se on aika stressaavaa sille? Totta helvetissä sun kämpässä on hiljasta jos siellä on vaan yksi pieni vauva. Lisääpä yhtälöön 1,5-vuotias ja 3-vuotias, nehän tappalee vähän väliä, tosin leikkivätkin paljon...kyllä sitä meteliä kuule tulee, mutta sinäpä et sitä tiedä kun viet toisen lapsen päiväkotiin että jaksaa paremmin. Vauvan kanssa on NIIN helppoa verrattuna siihen että on kotona 1- ja 2-vuotiaiden tai 2- ja 3-vuotiaiden kanssa. Itse ajattelen tuon virikehoidon päiväkodissa niin, että silloin se vanhempi on oikeasti kykenemätön hoitamaan lapsiaan, itse en ainakaan ihan huvin vuoksi tai että jos vähän väsyttää niin tekisi, musta se ois tosi noloa leimaantua äidiksi joka ei pysty itse hoitamaan lapsiaan. Pistän samaan kategoriaan kuin lastensuojelun asiakkaat jos lapsi on paljon päiväkodissa ja vanhempi kotona.

Joopa joo kirjoitti:

Ei meillä lapset vaan koko ajan huuda, isompi on päiväkodissa ja vauva kotona. Aika karseeta, jos sinun kotona olevat lapsesi huutavat koko ajan, onkohan jokin pielessä?

Parempi ehkä, että lapsesi käy päiväkodissa opettelemassa asioita, kun näyttää olevan sinulla tuossa ymmärryksessä vikaa. Osaatko lukea? "Jokainen vauva itkee, toiset enempi ja toiset vähempi." Ja tarkoittaen viimeisellä lausella, pitää osata varautua pahimaan ennen kuin rupeaa tekemään lapsia, koska toiset lapset huutavat esimerkiksi jos on koliikkia. Kerroinko tuossa, että meillä tehdään näin?
Minähän olen päässyt helpolla, kuopus ei itke kuin korkeintaan väsymystä tai nälkää. Eli siis nykyisin meillä huudetaan hyvin vähän. 4vuotiaalla on toki valtava uhma ja huutaa joskus hänkin(pienempänä oli koliikki, joten tiedän mitä sekin on ja osasin varautua jos vaikka tälle kuopukselle olisi tullut myöskin), mutta katsos, en ole lykännyt häntä päiväkotiin, koska jaksan hoitaa lapseni mitkä teenkin.

Miksi ei saisi päästä helpolla? Onko elämä jotenkin arvokkaampaa, jos on elänyt sen väsyneenä raataen?

Komppaansinua pöhpöhjapöh.

Musta sä olet taas ymmärtänyt päivähoidon tehtävän väärin... Kouluun menoa ei periaatteessa voi valita, koska jokaisella lapsella on oppivelvollisuus. Ja vanhempainvapaa nyt on ihan eri juttu kuin lapsen laittaminen päiväkotiin silloin kun jompi kumpi vanhemmista on kotona... Luet nyt lakia kuin "piru raamattua". Kun se on laissa, on minulla oikeus. Niinkö? Ei sillä tietenkään ole mitään väliä, että lapsella on parempi olla kotona, JOS kotona on kaikki hyvin. Siis kotona olevalla vanhemmalla ei ole esim. mielenterveydellisiä ongelmia tai lastensuojelun tarvetta. Subjektiivista päivähoito-oikeuttapitäisi ehdottomasti rajata niin, että hoitopaikan saa vain jos molemmat vanhemmat ovat töissä tai opiskelevat. Tai sitten lastesuojelun kautta paikka, jos vanhempi ei oikeasti pysty suoriutumaan lastensa hoidosta. Subjektiivista päivähoito-oikeutta käytetään todellakin hyväksi. Vanhemmat ajattelevat, että "kun kunnalla on velvollisuus lain mukaan järjestää se hoitopaikka, niin minullahan on oikeus sitä hakea vaikka itse olen kotona syystä tai toisesta." Ei mene kaaliin tuo mulle! Ja kyllä ymmärrän että tilanteita on monia, mutta sitten mun mielestä sitä hoitopaikkaa pitäisi anoa juuri lastensuojelun kautta jos ei pysty/jaksa lapsiaan hoitaa. Siis jos subjektiivista päivähoito-oikeutta tajuttaisiin vihdoin rajata...

ankee muija kirjoitti:

Musta sä olet taas ymmärtänyt päivähoidon tehtävän väärin... Kouluun menoa ei periaatteessa voi valita, koska jokaisella lapsella on oppivelvollisuus. Ja vanhempainvapaa nyt on ihan eri juttu kuin lapsen laittaminen päiväkotiin silloin kun jompi kumpi vanhemmista on kotona... Luet nyt lakia kuin "piru raamattua". Kun se on laissa, on minulla oikeus. Niinkö? Ei sillä tietenkään ole mitään väliä, että lapsella on parempi olla kotona, JOS kotona on kaikki hyvin. Siis kotona olevalla vanhemmalla ei ole esim. mielenterveydellisiä ongelmia tai lastensuojelun tarvetta. Subjektiivista päivähoito-oikeuttapitäisi ehdottomasti rajata niin, että hoitopaikan saa vain jos molemmat vanhemmat ovat töissä tai opiskelevat. Tai sitten lastesuojelun kautta paikka, jos vanhempi ei oikeasti pysty suoriutumaan lastensa hoidosta. Subjektiivista päivähoito-oikeutta käytetään todellakin hyväksi. Vanhemmat ajattelevat, että "kun kunnalla on velvollisuus lain mukaan järjestää se hoitopaikka, niin minullahan on oikeus sitä hakea vaikka itse olen kotona syystä tai toisesta." Ei mene kaaliin tuo mulle! Ja kyllä ymmärrän että tilanteita on monia, mutta sitten mun mielestä sitä hoitopaikkaa pitäisi anoa juuri lastensuojelun kautta jos ei pysty/jaksa lapsiaan hoitaa. Siis jos subjektiivista päivähoito-oikeutta tajuttaisiin vihdoin rajata...

Lue lisää

Käsitän, että sinun on vaikea tätä ymmärtää , varsinkin jos käsittelee sitä mutu-tiedolla.

Otetaan nyt ensimmäiseksi vaikka tuo oppivelvollisuus asia. Laki siitä tuli voimaan vuonna 1921. Sitä ennen vanhemmat valita laittavatko lapsensa opetuksen piiriin vai jättiväkö ilman opetusta. Osa vanhemmista vastutsti opetusta kovasti, koska sen katsottiin esim. opettavan lapset laiskoiksi ja työtä vieroksuviksi. Meillä on siis oppivelvollisuus, mutta ainakaan toistaiseksi se ei velvoita lasta käymään yhteiskunnan järjestämää peruskoulua. Jos on kovin huolissaan vakkapa kunnan menoista, niin opetuksen voi järjestää kotona esim. palkkaamalla sinne itse opettaja tai jos kykyjä vanhemmalla itsellään on, niin opettaa itse. Voi myös käydä yksityiskoulua tms.

Ilmeisesti vielä kerran täytyy muistuttaa siitä, mitä tarkoittaa subjektiivinen oikeus. Väännetään nyt sitten oikein rautalangasta: kaikilla, siis ihan jokaisella
lapsella on henkilökohtainen oikeus saada kunnan järjestämää päivähoitoa. Tämän oikeuden määrittää päivähoitolaki, joka säätänyt meidän demokraattisesti valitut päättäjät. Laissa ei ole mitään rajaiuksia siitä, että tämä hoitooikeus kuuluu vain sellaiselle lapselle, joka molemmat vanhemmat käyvät töissä tai opiskelevat tai laipsia jolla on sosiaalisia perusteita hoidolle. Se on aivan yksi selitteisesti etuus, joka kuuluu jokaikiselle lapselle. Näin ovat lainasiantuntijatkin asian todenneet. Tulikohan tämä nyt viimein selväksi?

Se, että tätä jokaiselle lapselle tarkotettua oikeutta käytetään, ei voi olla mitenkään väärin, moraalitonta tai itsekästä. Jokainen perhe siis saa ihan lain suomin oikeuksi käyttää tätä etuutta, eikä hoitopaikan tarvetta tarvise perustella mitenkään. Perheet itse määrittelevät sen, mikä on heidän tilanteessaan parasta heidän lapsilleen. Oikeutta voi kayttää tai olla käyttämättä.

Jonkun mielestä tälläinen laki voi olla väärä. Silloin täytyy seuraavissa eduskuntavaaleissa äänestää sellaisia, jotka ovat valmiita muuttamaan tätä lakia, mutta nyt tämä laki on tälläisenään voimassa ja on väärin yrittää väittää ettei esim. nyt saa laittaa lastaan päivähoitoon, jos itse on kotona. Kuten jo sanoin tälläinen laki on enemmistön päätöksellä saatettu voimaan. Korostan vielä kerran ettei.mitään väärinkäyttöä tai hyväksikäyttöä tämän lain kohdalla ei ole se, että laittaa lapsen päivähoitoon, vaikka toinen vanhemmista olisi kotona.

Pääivähoitoa on ja ollaan kunnissa siirtämässä yhä enemmän sosiaalitoimesta opetustoimeen. Tämä kertoo siitä, että päivähoito nähdään entistä enemmän myös varhaiskasvatuksen alaan kuuluvana ja jatkona myöhemmälle koulutielle eikä vain lasten hoitona vanhempien ollessa työssä.
.

Mielestäni edellinen kirjoittaja ei sanonut että lapsi tarvii leikkiseuraa 6-7 tuntia päivässä... Kylläpä kärkkäästi arvostelet toisen päätöksiä. Aivan kuin sinun tapasi toimia olisi ainoa oikea? Edellinen kirjoittaja ei sanonut että kaikkien tulisi näin toimia. Lopussa jopa ehdotti pari kertaa viikossa kerhoa kuten sinä toimit. Jokaisella oma tapansa, ja tuo sopii heidän perheelleen.

Ei meillä mitenkään erityisen levotonta ollut. Lapset ovat erilaisia. Toiset eivät vain tykkää leikkiä yksin ja haluavat pelkästään leikkiä sosiaalisia leikkejä toisen samanikäisen-mielisen kanssa. Minun lapset ovat aina tykänneent eniten vuorovaikutusleikeistä joissa on roolit eikä sellaisista missä nyhjätään yksin. Joskus voi sulkeutua yksikseen n. 15 minuutin ajaksi yksinleikkiin lelujen kanssa mutta hauskinta ja antoisinta on tietenkin kavereiden kanssa ja se on täysin normaalia. Se että lapsi haluaa leikkiä toisen lapsen kanssa on vähintään yhtä normaalia kun se että haluaa leikkiä yksin.
Se ei ole mitenkään levotonta tai outoa että 5-vuotias haluaa samanikäistä leikkiseuraa joka päivä vaan se on ainakin omalle ja uskon että useammalle lapselle aivan normaalia.
Meillä leikittiin kaverin kanssa myös päiväkodin jälkeenkin tosin eri kaverin kanssa kun päiväkotikavereiden. Minkä sille voi jos viihtyy kavereiden kanssa?
Uskon myös että lapsilla joilla ei ole sisaruksia tai sisarukset ovat kovin eri-ikäisiä korostuu tarve kodin ulkopuolisiin kavereihin koska kotona ei ole muita kun vanhemmat ja se ei ole sama asia leikkiä vanhemman kanssa kun leikkiä toisen lapsen kanssa.

Hienoa, että lapsestasi kasvoi hyvä nuori, mutta olisiko se estynyt sillä, jos olisi ollut pari kertaa viikossa siellä päiväkodissa muutaman tunnin kerrallaan?

qwentty kirjoitti:

Hienoa, että lapsestasi kasvoi hyvä nuori, mutta olisiko se estynyt sillä, jos olisi ollut pari kertaa viikossa siellä päiväkodissa muutaman tunnin kerrallaan?

qwenttylle:
Vertailevaa tutkimusta ei voi tehdä jälkikäteen eikä muutenkaan saman lapsen kohdalla... Yleensäkin kaikenlainen vastakkainasettelu näistä asioista on hedelmätöntä. Aloittaja kysyi: "Mitä te muut äidit olette tehneet tässä tilanteessa?" Ja siihen vastasin hieman laajennetusti.

Lainaus: "Hienoa, että lapsestasi kasvoi hyvä nuori, mutta olisiko se estynyt sillä, jos olisi ollut pari kertaa viikossa siellä päiväkodissa muutaman tunnin kerrallaan?"
- Jos maalaisjärkeilee, on helpompaa sukeltaa kerhon kaveriryhmään, jossa kaikki lapset tulevat koolle vain kerhopäivinä. Päikkärissä muut lapset ovat päivittäin ja silloin syntyy tiiviimmät kaveriporukat, joihin silloin tällöin hoitoon tulevan on haastavampaa päästä mukaan. Lapsi voi tuntea itsensä kolmanneksi pyöräksi. Toki se voi kehittää selvitymistaitoja tai sitten voi käydä ihan päinvastoin.
Päiväkodin toimintakulttuuri vaikuttaa paljon hoidon luonteeseen ja siitä syntyvään lapsen kokemukseen.

No, sosiaali- ja terveysministeriö on kyllä selvittänyt tämän rahapuolen. Eli sen selvityksen mukaan mikäli subjektiiviseen hoito-oikeuteen tehtäisiin se rajaus ettei se koskisi sellaisia lapsia, joilla toinen vanhempi on kotona, niin säästöt olisivat yhteiskunnalle hyvin pieniä ja lyhyt aikaisia.

Mitä enemmän näitä subjektiivisen hoito-oikeuden vastustajien juttuja lukee, sitä helpompi on huomata, että ne nojautuvat lähinnä mutu-tietoon ja ennakkoluuloihin ja ne on kovin helppo ampua alas.

"Vauvat nukkuu paljon, sillä aikaa kerkiää tehdä vaikka mitä ja levätkä äitikin. "
ei aina näin. meillä vauva nukkui lyhyissä pätkissä ensimmäiset puoli vuotta, päiväunetkin oli 15-30 min pätkiä... ei siinä itse ehtinyt lepäämään. öisin heräsi sen tuhat ja sata kertaa itkemään mahakipua, röyhimään, oksentelemaan. Vauvalla oli mm. niin paha takaisinvirtaus, että syöttöjen jälkeen ei saanut laittaa makuuasentoon, vaan piti tunnin ajan kannatella sylissä. Ja silti saattoi alkaa oksentamaan, kun laittoi sänkyyn (sänkykin oli 45 asteen kulmassa). Oksentelu alkoi väistymään noin 1v. Meillä tosiaan ei ollut mitään pikkupukluja, vaan ihan kaaressa oksennettiin pahimmillaan.

Ärsyttää suunnattamasti yleistys että vauvojen hoito on helppoa ja vauvat nukkuu paljon. Meillä ei nukuttu eikä muutenkaan ollut helppoa (pelkästään ensimmäiseltä vuodelta kertyi kansiollinen lääkärin epikriisejä). Piste.

just joo kirjoitti:

"Vauvat nukkuu paljon, sillä aikaa kerkiää tehdä vaikka mitä ja levätkä äitikin. "
ei aina näin. meillä vauva nukkui lyhyissä pätkissä ensimmäiset puoli vuotta, päiväunetkin oli 15-30 min pätkiä... ei siinä itse ehtinyt lepäämään. öisin heräsi sen tuhat ja sata kertaa itkemään mahakipua, röyhimään, oksentelemaan. Vauvalla oli mm. niin paha takaisinvirtaus, että syöttöjen jälkeen ei saanut laittaa makuuasentoon, vaan piti tunnin ajan kannatella sylissä. Ja silti saattoi alkaa oksentamaan, kun laittoi sänkyyn (sänkykin oli 45 asteen kulmassa). Oksentelu alkoi väistymään noin 1v. Meillä tosiaan ei ollut mitään pikkupukluja, vaan ihan kaaressa oksennettiin pahimmillaan.

Ärsyttää suunnattamasti yleistys että vauvojen hoito on helppoa ja vauvat nukkuu paljon. Meillä ei nukuttu eikä muutenkaan ollut helppoa (pelkästään ensimmäiseltä vuodelta kertyi kansiollinen lääkärin epikriisejä). Piste.

Lue lisää

Komppaan edellistä, olet täysin oikeassa. Se, että näillä täydellisillä yleistäjämammoilla on hyvin nukkuvat lapset ja kaikki on aina niin helppoa ja ihanaa ei tarkoita että kaikilla olisi näin. Kannattaa pitää päivähoitopaikka ja katsoa miten arki lähtee sujumaan ja jos kaikki menee hyvin niin sitten isompi lapsi kotiin mutta alkuun tosiaan kannattaa pitää edes pari päivää muutaman tunnin ajan hoidossa, jos tosiaan onkin niin että vauva huutaisi kaikki yöt läpeensä. Levännyt äiti on parempi äiti, näin se vaan menee, anteeksi kun totuuden kerron. Hyvä äiti USKALTAA MYÖNTÄÄ, ettei vauva arki ole aina ruusuillatanssimista, siihen kuuluu valvottuja öitä ja joskus niinkin paljon että äiti on aivan väsynyt ja siinä tapauksessa mielestäni on ihan hyväksyttävää että vanhempi lapsi on hoidossa pari päivää viikossa muutaman tunnin, oli sitten päiväkoti, kerho, mummola, mikälie.
Naurattaa ja säälittää noiden äitien puolesta jotka ovat ehdottomasti sitä mieltä että lapsi kotiin eivätkä ajattele, että tilanteita on erilaisia. Oma kulissi kullan kallis!

Joopa......... kirjoitti:

Komppaan edellistä, olet täysin oikeassa. Se, että näillä täydellisillä yleistäjämammoilla on hyvin nukkuvat lapset ja kaikki on aina niin helppoa ja ihanaa ei tarkoita että kaikilla olisi näin. Kannattaa pitää päivähoitopaikka ja katsoa miten arki lähtee sujumaan ja jos kaikki menee hyvin niin sitten isompi lapsi kotiin mutta alkuun tosiaan kannattaa pitää edes pari päivää muutaman tunnin ajan hoidossa, jos tosiaan onkin niin että vauva huutaisi kaikki yöt läpeensä. Levännyt äiti on parempi äiti, näin se vaan menee, anteeksi kun totuuden kerron. Hyvä äiti USKALTAA MYÖNTÄÄ, ettei vauva arki ole aina ruusuillatanssimista, siihen kuuluu valvottuja öitä ja joskus niinkin paljon että äiti on aivan väsynyt ja siinä tapauksessa mielestäni on ihan hyväksyttävää että vanhempi lapsi on hoidossa pari päivää viikossa muutaman tunnin, oli sitten päiväkoti, kerho, mummola, mikälie.
Naurattaa ja säälittää noiden äitien puolesta jotka ovat ehdottomasti sitä mieltä että lapsi kotiin eivätkä ajattele, että tilanteita on erilaisia. Oma kulissi kullan kallis!

Lue lisää

Kaikki tuntuu unohtavan sen, että perheessä on myös se isä useimmiten, joka voi myös hoitaa ja auttaa äitiä, jotta äiti saa välillä nukkua, ei silloin sitä päiväkotia tarvita! Eri asia jos on yh. Meillä kaksi lasta 1,5 vuoden ikäerolla ja vaikka molemmat on kotihoidossa, niin ei kuule todellakaan ole olleet mitään "helppoja ja hyvin nukkuvia"! Esikoinen heräsi about 5krt yössä kun kuopus syntyi...meni kolme vuotta että sain nukuttua läpi yöt, mutta jaksoin kun mies auttoi. Eka puoli vuotta kahden vauvan kanssa meni niin, että miehen kanssa usein vuoroteltiin kaikki illat ja aamut ja vloput niin, että AINA toinen nukkui ja toinen hoiti lapsia. Jätättiin väliaikaisesti parisuhde vähemmälle huomiolle ja ajateltiin, että tää on nyt tätä VÄHÄN AIKAA elämästä. Nyt on helpottanu kun lapset jo 2v ja 3v ja otetaan sitä kahdenkeskistä aikaakin ja harrastetaan pitkästä aikaa. Jos olette väsyjä, niin menkää nukkumaan jo alkuillasta kun mies on kotiutunut töistä, niin saatte varmasti nukuttua. Itse otin myös päikkärit lasten kanssa.

ergtaz kirjoitti:

Kaikki tuntuu unohtavan sen, että perheessä on myös se isä useimmiten, joka voi myös hoitaa ja auttaa äitiä, jotta äiti saa välillä nukkua, ei silloin sitä päiväkotia tarvita! Eri asia jos on yh. Meillä kaksi lasta 1,5 vuoden ikäerolla ja vaikka molemmat on kotihoidossa, niin ei kuule todellakaan ole olleet mitään "helppoja ja hyvin nukkuvia"! Esikoinen heräsi about 5krt yössä kun kuopus syntyi...meni kolme vuotta että sain nukuttua läpi yöt, mutta jaksoin kun mies auttoi. Eka puoli vuotta kahden vauvan kanssa meni niin, että miehen kanssa usein vuoroteltiin kaikki illat ja aamut ja vloput niin, että AINA toinen nukkui ja toinen hoiti lapsia. Jätättiin väliaikaisesti parisuhde vähemmälle huomiolle ja ajateltiin, että tää on nyt tätä VÄHÄN AIKAA elämästä. Nyt on helpottanu kun lapset jo 2v ja 3v ja otetaan sitä kahdenkeskistä aikaakin ja harrastetaan pitkästä aikaa. Jos olette väsyjä, niin menkää nukkumaan jo alkuillasta kun mies on kotiutunut töistä, niin saatte varmasti nukuttua. Itse otin myös päikkärit lasten kanssa.

Lue lisää

"menkää nukkumaan jo alkuillasta kun mies on kotiutunut töistä, niin saatte varmasti nukuttua"
joo kuule se on elettävä sen vauvan rytmin mukaan eikä miehen. Vauvaa on imetettävä kun sillä on nälkä jne. ei sitä noin vain nukkumaan mennä.
Ei ole mitään järkeä uhrata itseään tuolla tavalla, se ei susta yhtään parempaa äitiä tai ihmistä tee.

ergtaz kirjoitti:

Kaikki tuntuu unohtavan sen, että perheessä on myös se isä useimmiten, joka voi myös hoitaa ja auttaa äitiä, jotta äiti saa välillä nukkua, ei silloin sitä päiväkotia tarvita! Eri asia jos on yh. Meillä kaksi lasta 1,5 vuoden ikäerolla ja vaikka molemmat on kotihoidossa, niin ei kuule todellakaan ole olleet mitään "helppoja ja hyvin nukkuvia"! Esikoinen heräsi about 5krt yössä kun kuopus syntyi...meni kolme vuotta että sain nukuttua läpi yöt, mutta jaksoin kun mies auttoi. Eka puoli vuotta kahden vauvan kanssa meni niin, että miehen kanssa usein vuoroteltiin kaikki illat ja aamut ja vloput niin, että AINA toinen nukkui ja toinen hoiti lapsia. Jätättiin väliaikaisesti parisuhde vähemmälle huomiolle ja ajateltiin, että tää on nyt tätä VÄHÄN AIKAA elämästä. Nyt on helpottanu kun lapset jo 2v ja 3v ja otetaan sitä kahdenkeskistä aikaakin ja harrastetaan pitkästä aikaa. Jos olette väsyjä, niin menkää nukkumaan jo alkuillasta kun mies on kotiutunut töistä, niin saatte varmasti nukuttua. Itse otin myös päikkärit lasten kanssa.

Lue lisää

oma mies ainakin oli paljon reissussa töiden takia, joten se siitä vuorottelusta. Ja emme tasan tarkkaan ole ainoa perhe, jossa mies tekee reissuhommia tai pitkiä päiviä ja äidille jää lastenhoito. Niin ja vauva-aika oli kaikkea muuta kuin ruusunpunaisia unelmia.

Kun vauva nukkui15-30 min pätkissä, niin ei siinä itse ehi nukahtaa.

.......... kirjoitti:

"menkää nukkumaan jo alkuillasta kun mies on kotiutunut töistä, niin saatte varmasti nukuttua"
joo kuule se on elettävä sen vauvan rytmin mukaan eikä miehen. Vauvaa on imetettävä kun sillä on nälkä jne. ei sitä noin vain nukkumaan mennä.
Ei ole mitään järkeä uhrata itseään tuolla tavalla, se ei susta yhtään parempaa äitiä tai ihmistä tee.

Lue lisää

Siis millä tavalla olen muka uhrannyt itseni? Itsehän lapseni halusin! Olisiko muka pitänyt laittaa 1,5-vuotias virikehoitoon sitten? Minä lypsin yhden syötön pulloon alkuillasta ja painuin nukkumaan aikasin imetyksen jälkeen. Mies syötti välillä yhden syötön pullosta että sain nukkua pidemmän pätkän. Mies nukku sitten aamulla pidempään kun meni vasta 9-10 töihin. Muuten imetin normaalisti, ei se siihen kaatunu. Näin jaksoin itse paremmin kun sain enemmän nukuttua. Sitä paitsi meillä lapset nukku samaan aikaan päikkäritkin, joten mitä hyötyä se päiväkoti ois tuonu? En minä jaksa kökkiä vauvan kanssa kahdestaan kotona, piristy itsekin kun lähdin ulos lasten kanssa IHMISTEN ILMOILLE heti aamusta :-). Nimenomaan en ollut uhrautuvainen äiti kun ajattelin myös itseäni kun menin ajoissa nukkumaan. Sitä paitsi selkeä päivärytmi, ulkoilu, kerhossa käynti ja muiden ihmisten näkeminen piti minut tolkuissani.

just joo kirjoitti:

"Vauvat nukkuu paljon, sillä aikaa kerkiää tehdä vaikka mitä ja levätkä äitikin. "
ei aina näin. meillä vauva nukkui lyhyissä pätkissä ensimmäiset puoli vuotta, päiväunetkin oli 15-30 min pätkiä... ei siinä itse ehtinyt lepäämään. öisin heräsi sen tuhat ja sata kertaa itkemään mahakipua, röyhimään, oksentelemaan. Vauvalla oli mm. niin paha takaisinvirtaus, että syöttöjen jälkeen ei saanut laittaa makuuasentoon, vaan piti tunnin ajan kannatella sylissä. Ja silti saattoi alkaa oksentamaan, kun laittoi sänkyyn (sänkykin oli 45 asteen kulmassa). Oksentelu alkoi väistymään noin 1v. Meillä tosiaan ei ollut mitään pikkupukluja, vaan ihan kaaressa oksennettiin pahimmillaan.

Ärsyttää suunnattamasti yleistys että vauvojen hoito on helppoa ja vauvat nukkuu paljon. Meillä ei nukuttu eikä muutenkaan ollut helppoa (pelkästään ensimmäiseltä vuodelta kertyi kansiollinen lääkärin epikriisejä). Piste.

Lue lisää

En minä ainakaan muista, että lapseni olisi nukkunut vauvana paljon? Ihan alkuun ehkä pari viikkoa. Ja silloin ajattelikin, että tämäpä on helppoa. Lapsi vaan syö ja nukahtaa samantein, sitten syödään, nukutaan, syödään, nukutaan. Välillä vaihdetaan vaippaa. Mutta myöhemmin yöt alkoi olla levottomia, heräili usein ja nukkuessaankin piti aikamoista ääntelyä. Sellaista hirmuista "röhkinää" (maito rohisi kurkussa yms.) yms. etten saanut nukuttua. Kaverini sen sijaan joutui herätteleen oman vauvansa 6 h päästä syömään. Lapset on erilaisia...

Päivisin nukkui lyhyitä pätkiä ja hereillä ollessaan itkeskeli paljon. Piti jatkuvasti kanniskella, selkä oli tosi kipeä (vauva ei oli pieni kokoinen ja tuntui "hukkuvan" rintareppuun ja ei oikein viihtynytkään siinä). Ja rinnat kipeät kun paisuivat kun jalkapallot välillä. Vauva ei saanut juotua tuttipullosta kunnolla, joten imetin lähes pelkästään ja oli tissillä pitkät ajat. Ehken kokeillut tarpeeksi montaa tuttipulloa ja monen muunkin asian tekisin toisin. Yritin kaikin konstein esim. auttaa ettei tule ilmavaivoja ja yöllä pumppasin hiukan rintoja ennen imetystä, ettei maito suihkuaisi ja vauva hotkisi. Itse en käynyt juuri missään, kun tuntui niin hankalalta, kun vauva itki koko ajan. Toisia se ei ehkä niin haittaa vaikka vauva itkee shoppailureissulla, bussissa jne. Mutta mä en kestänyt lapsen itkua, yritin pitää sylissä ja hyssytellä.

Ei siinä kyllä vaan laiskoteltu ja lepäilty... Jossain vaiheessa en edes ehtinyt juuri syömään ja laihduin aikalailla. Ja olin tosi väsynyt. Ehkä joillekin vauva-aika on tosi helppoa ja ehtii tekemään vaikka mitä, mutta ei kaikilla. Ja voi olla, että toiset on parempia organisoimaan tms.

Eikö lapselle ole juurikin parasta kun äiti voi hyvin ja on mahdollisimman pirteä? Onko sekään sitten lapsellesi oikein että olet aivan rättiväsynyt etkä jaksa hänen kanssaan touhuta ja jos nyt koet hänen olevan rankassa iässä niin mitä tapahtuu sitten kun olet valvonut koko yön vauvan kanssa ja esikoinen saa uhmaraivareita päivällä?? nopeasti se fyysinen väsymys muuttuu henkiseksi ja esim. masennukseksi...Lapselle on aina parasta, että vanhemmat voivat hyvin, silloin lapsikin voi. Ja jos jo nyt koet elämän rankaksi esikoisesi kanssa niin huh huh kun vauva syntyy..Ei ole väärin myöntää että äiti on nyt vähän väsynyt ja tarvii lepoa. Väärin on väkisin yrittää jaksaa ja palaa loppuun, se ei ole lapsellesikaan hyväksi. Järki käteen ihminen hyvä ja lopeta se täydellisen äidin esittäminen koska kukaan ei oikeasti sellainen ole!

huoh taas näitä.. kirjoitti:

Eikö lapselle ole juurikin parasta kun äiti voi hyvin ja on mahdollisimman pirteä? Onko sekään sitten lapsellesi oikein että olet aivan rättiväsynyt etkä jaksa hänen kanssaan touhuta ja jos nyt koet hänen olevan rankassa iässä niin mitä tapahtuu sitten kun olet valvonut koko yön vauvan kanssa ja esikoinen saa uhmaraivareita päivällä?? nopeasti se fyysinen väsymys muuttuu henkiseksi ja esim. masennukseksi...Lapselle on aina parasta, että vanhemmat voivat hyvin, silloin lapsikin voi. Ja jos jo nyt koet elämän rankaksi esikoisesi kanssa niin huh huh kun vauva syntyy..Ei ole väärin myöntää että äiti on nyt vähän väsynyt ja tarvii lepoa. Väärin on väkisin yrittää jaksaa ja palaa loppuun, se ei ole lapsellesikaan hyväksi. Järki käteen ihminen hyvä ja lopeta se täydellisen äidin esittäminen koska kukaan ei oikeasti sellainen ole!

Lue lisää

Luin ihan äimänkäkenä näitä "marttyyriäitien" periaatteita. Siinä sitten vanhempi lapsi katselee päivät pitkät ti-ti-nalle -videoita, kun äiti imettää nuorimmaista lapsen tahtisesti. Että miettikääpä miten laadukasta se yhdessä olo on silloin esikoiselle?

Kun on ihan hukassa sekin että mikä sille lapselle parasta on? Väsynyt äiti, joka keskittyy vauvan hoitoon vai hengähdystauko kaikille muutamana päivänä viikossa päivähoidossa?

huoh taas näitä.. kirjoitti:

Eikö lapselle ole juurikin parasta kun äiti voi hyvin ja on mahdollisimman pirteä? Onko sekään sitten lapsellesi oikein että olet aivan rättiväsynyt etkä jaksa hänen kanssaan touhuta ja jos nyt koet hänen olevan rankassa iässä niin mitä tapahtuu sitten kun olet valvonut koko yön vauvan kanssa ja esikoinen saa uhmaraivareita päivällä?? nopeasti se fyysinen väsymys muuttuu henkiseksi ja esim. masennukseksi...Lapselle on aina parasta, että vanhemmat voivat hyvin, silloin lapsikin voi. Ja jos jo nyt koet elämän rankaksi esikoisesi kanssa niin huh huh kun vauva syntyy..Ei ole väärin myöntää että äiti on nyt vähän väsynyt ja tarvii lepoa. Väärin on väkisin yrittää jaksaa ja palaa loppuun, se ei ole lapsellesikaan hyväksi. Järki käteen ihminen hyvä ja lopeta se täydellisen äidin esittäminen koska kukaan ei oikeasti sellainen ole!

Lue lisää

No huoh taas näitä....en ymmärrä kun monessa perheessä on se MIESKIN, joka voi myös hoitaa ja auttaa, että äiti voi nukkua välillä. Meillä kaksi lasta 1,5 vuoden ikäerolla ja kun kuopus synty, niin esikoinen heräli vielä 5 kertaa yössä. Silloin minä nukuin vauvan kanssa ja mies esikoisen kanssa. Päivällä minä nukuin lasten kanssa päikkärit. Alle 3-vuotias nukkuu vielä päikkärit ja yli 3-vuotiaan taas saa jo kerhoon tms. Aina vuoroteltiin miehen kanssa siten, että toisella oli aamu ja toisella iltavuoro. Jos mies on illan kotona, niin painukaa nukkumaan heti kun se mies tulee kotiin. Meillä meni useampi kuukausi sumussa ja siten, että joskus koko viikonloppu meni "vuorotellessa" siten että AINA toinen koitti nukkua ja toinen hoiti lapsia jne. Isovanhemmat joskus myös auttoi ja jos ei olis mies auttanu tai tukiverkostoa ei olis ni en ois toista tehny noin nopeasti. Vauva-aikaan kuuluu se väsymys, nyt on helpottanu ja voidaan jo ottaa sitä kahdenkeskistä aikaa! Eri asia jos on yh, mutta normaalissa perheessä kyllä se isäkin voi hoitaa vauvaa tai esikoista, jotta se äiti voi nukkua!

äimän käki kirjoitti:

Luin ihan äimänkäkenä näitä "marttyyriäitien" periaatteita. Siinä sitten vanhempi lapsi katselee päivät pitkät ti-ti-nalle -videoita, kun äiti imettää nuorimmaista lapsen tahtisesti. Että miettikääpä miten laadukasta se yhdessä olo on silloin esikoiselle?

Kun on ihan hukassa sekin että mikä sille lapselle parasta on? Väsynyt äiti, joka keskittyy vauvan hoitoon vai hengähdystauko kaikille muutamana päivänä viikossa päivähoidossa?

Lue lisää

Tiedätkö mitä? Katsos kun kaikki eivät pidä omien lastensa hoitamista kamala taakkana ja velvollisuutena. Sinä tunnut pitävän kun pidät sitä jotenkin martyyriasenteena kun haluaa itse lapsensa hoitaa. Joskus väsyttää joo. Se on elämää ja ihan normaalia.

Joo ja vaikka se isä olisi ihan päivätöissä niin ei minulle tullut mieleen että velvottaisin häntä valvomaan myös yöt ja menemään seuraavana päivänä töihin aikaisin aamulla kun itse voin jäädä kotiin ja paikata univelkaani samaan aikaan kun vauva nukkuu. Tosin tämän siis pystyin tekemään vain sen takia että 5-vuotias esikoiseni oli päiväkodissa. Yksi ylläoleva kirjoitti "ja onhan sitä sellaisille lapsille kerhot jotka eivät nuku päiväunia" kun kertoili kuinka helppoa on itse vetää hirsiä kun esikoinen ja vauva nukkuvat päikkäreillä. Niinpä niin, mutta jos sitä kerhoilua on 2 kertaa viikossa niin eipä se paljon mahdollista äidin paikkailla omia univelkoja sellaisen lapsen kanssa joka ei enää nuku päiväunia.

Ja mitä tulee siihen illalla nukkumiseen kun isä on tullut kotiin niin harvapa käskystä nukkumaan voi mennä joskus kuuden aikaan illalla kun siihen vihdoin on mahdollisuus eikä se varmaan olisi unirytmin kannalta edes järkevää.

Vielä kerran: mikä hemmetti siinä on niin kauheaa että minä sain levätä univelkaani pois ja 5-vuotias esikoiseni oli samalla päiväkodissa leikkimässä samanikäisten kavereiden kanssa ja ulkoilemassa? Olisiko hänen todella ollut parempi olla äkäisen rättiväsyneen äidin kanssa kotona ilman mitään lapsiseuraa? Tai olisiko ollut niin paljon parempi että vauvan ja esikoisen kanssa olisin alkanut koluta kaiken maailman puistoja ja kerhoja jotta esikoisella olisi kavereita ja tekemistä?

Sori, jos sain jotenkin järjestettyä "liian helpon ja mukavan" äitiysloma- ajan itselleni mutta pääasia on että ainakin miellä kaikilla oli hyvä olla, minulla, vauvalla ja ennenkaikkea esikoisella! Ihan kun pääasia olisi aina se kuinka helpolla äiti pääsee tai ei pääse, kun pääasia on todellakin se lapsi ja hänen oma tilanne.
Kyllä tilanne olisi ollut aivan toinen jos olisin vienyt parin vuoden ikäisen esikoisen vastahalukkaana päiväkotiin jotta pääsisin helpommalla koska lapsen kannalta tuo ei olisi ollut varmaan parempi ratkaisu mutta se on täyttä potaskaa että lapselle on aina parempi olla kotona pitkät päivät ilman kavereita, äidin ja vauvan kanssa, iästä ja perheen tilanteesta huolimatta!

Kyse vain äidistä? kirjoitti:

Joo ja vaikka se isä olisi ihan päivätöissä niin ei minulle tullut mieleen että velvottaisin häntä valvomaan myös yöt ja menemään seuraavana päivänä töihin aikaisin aamulla kun itse voin jäädä kotiin ja paikata univelkaani samaan aikaan kun vauva nukkuu. Tosin tämän siis pystyin tekemään vain sen takia että 5-vuotias esikoiseni oli päiväkodissa. Yksi ylläoleva kirjoitti "ja onhan sitä sellaisille lapsille kerhot jotka eivät nuku päiväunia" kun kertoili kuinka helppoa on itse vetää hirsiä kun esikoinen ja vauva nukkuvat päikkäreillä. Niinpä niin, mutta jos sitä kerhoilua on 2 kertaa viikossa niin eipä se paljon mahdollista äidin paikkailla omia univelkoja sellaisen lapsen kanssa joka ei enää nuku päiväunia.

Ja mitä tulee siihen illalla nukkumiseen kun isä on tullut kotiin niin harvapa käskystä nukkumaan voi mennä joskus kuuden aikaan illalla kun siihen vihdoin on mahdollisuus eikä se varmaan olisi unirytmin kannalta edes järkevää.

Vielä kerran: mikä hemmetti siinä on niin kauheaa että minä sain levätä univelkaani pois ja 5-vuotias esikoiseni oli samalla päiväkodissa leikkimässä samanikäisten kavereiden kanssa ja ulkoilemassa? Olisiko hänen todella ollut parempi olla äkäisen rättiväsyneen äidin kanssa kotona ilman mitään lapsiseuraa? Tai olisiko ollut niin paljon parempi että vauvan ja esikoisen kanssa olisin alkanut koluta kaiken maailman puistoja ja kerhoja jotta esikoisella olisi kavereita ja tekemistä?

Sori, jos sain jotenkin järjestettyä "liian helpon ja mukavan" äitiysloma- ajan itselleni mutta pääasia on että ainakin miellä kaikilla oli hyvä olla, minulla, vauvalla ja ennenkaikkea esikoisella! Ihan kun pääasia olisi aina se kuinka helpolla äiti pääsee tai ei pääse, kun pääasia on todellakin se lapsi ja hänen oma tilanne.
Kyllä tilanne olisi ollut aivan toinen jos olisin vienyt parin vuoden ikäisen esikoisen vastahalukkaana päiväkotiin jotta pääsisin helpommalla koska lapsen kannalta tuo ei olisi ollut varmaan parempi ratkaisu mutta se on täyttä potaskaa että lapselle on aina parempi olla kotona pitkät päivät ilman kavereita, äidin ja vauvan kanssa, iästä ja perheen tilanteesta huolimatta!

Lue lisää

Mutta esikoiselle 2. lapsen syntymä on traumaattinen kokemus muutoinkin. Lukekaas vähän psykologiaa. Kyllä tuollainen "hylkääminen" hoitoon voi tehdä pahempaa hallaa kuin se että kotona voi olla välillä vähän "tylsää" kun ei äiti ei jouda kokoaikaa viihdyttämään. Kyllä ne lapset silti pärjäävät, eikä kukaan mene rikki virikkeiden laannuttua. Päinvastoin tekee ihan hyvää vain välillä rauhoittua lapsenkin. Psyyke sen sijaan voi kärsiä pahempia kolhuja. Voi sitä ainakin yrittää, eikä pidä kitistä ettei jaksa ennenkuin on edes yrittänyt hoitaa lapset kotona. Eikä pienet lapset vielä oikeasti muiden lasten jatkuvaa seuraa tarvitse. Mitenkähän jotkut oikeasti jaksavat ilmaan mitään ongelmia hoitaa vaikka kuinka monta lasta kotona ja toinen tietää ettei jaksa ilman, että edes on yrittänyt?

795000 kirjoitti:

Mutta esikoiselle 2. lapsen syntymä on traumaattinen kokemus muutoinkin. Lukekaas vähän psykologiaa. Kyllä tuollainen "hylkääminen" hoitoon voi tehdä pahempaa hallaa kuin se että kotona voi olla välillä vähän "tylsää" kun ei äiti ei jouda kokoaikaa viihdyttämään. Kyllä ne lapset silti pärjäävät, eikä kukaan mene rikki virikkeiden laannuttua. Päinvastoin tekee ihan hyvää vain välillä rauhoittua lapsenkin. Psyyke sen sijaan voi kärsiä pahempia kolhuja. Voi sitä ainakin yrittää, eikä pidä kitistä ettei jaksa ennenkuin on edes yrittänyt hoitaa lapset kotona. Eikä pienet lapset vielä oikeasti muiden lasten jatkuvaa seuraa tarvitse. Mitenkähän jotkut oikeasti jaksavat ilmaan mitään ongelmia hoitaa vaikka kuinka monta lasta kotona ja toinen tietää ettei jaksa ilman, että edes on yrittänyt?

Lue lisää

Tästä luin juuri Liisa Keltikangas-Järvisen kirjasta lapsen sosiaalisuudesta. Pienelle lapselle on paljon tärkeämpää omien vanhempien läsnäolo kuin tarhan virikkeet. Pieni lapsi tarvitsee enemmän vanhempiaan kuin ystäviään. Vanhemmat vain valitsevat sellaiset kasvatuskäytännöt, jotka heille itselleen sopivat ja joissa itse pääsevät helpolla, ajattelematta lainkaan, onko se lapselle juuri paras. Kysymys onkin aikuisen tarpeista vs. lapsen tarpeista. Minusta pikkulapsiaikana lasten tarpeet tulis mennä etusijalle. Eikä tässä ole kyse marttyyriudesta. Kyllä sitä ehtii ajatella itsekkäästi sitten kun lapset kasvaa, ei se ole kuin pieni aika elämästä. Enkä todellakaan ymmärrä, kuinka kerho/harrastukset/kodin virikkeet eivät muka riittäisi myös 3-5-vuotiaillekin lapsille. Tietysti jos lapset laitostutetaan jo vauvoina, eivät he enää kohta sopeudu lainkaan normaaleihin kotioloihin tai sitten niillä lapsilla ei enää edes ole tunnesiteitä omiin vanhempiinsa. Eräs tuttunikin sanoi, että hänen lapsensa tarvitsevat KOKO AJAN ohjattua toimintaa, eivät kuulemma osaa muuten olla kun eivät keksi mitään leikkimistä itse. Kumma kun tuo meidän 3-vuotias keksii kotona vaikka mitä leikkejä ja on muuten myös toiset huomioonottava, empaattinen ja leikkii myös muiden kanssa hyvin. Monesti näkee, että juuri ne päiväkotilapset ovat enemmän agressiivisia ja levottomia, vaikka siellähän niitä sosiaalisia taitoja pitäs kuulemma juuri oppia?

drtgdeg kirjoitti:

Tästä luin juuri Liisa Keltikangas-Järvisen kirjasta lapsen sosiaalisuudesta. Pienelle lapselle on paljon tärkeämpää omien vanhempien läsnäolo kuin tarhan virikkeet. Pieni lapsi tarvitsee enemmän vanhempiaan kuin ystäviään. Vanhemmat vain valitsevat sellaiset kasvatuskäytännöt, jotka heille itselleen sopivat ja joissa itse pääsevät helpolla, ajattelematta lainkaan, onko se lapselle juuri paras. Kysymys onkin aikuisen tarpeista vs. lapsen tarpeista. Minusta pikkulapsiaikana lasten tarpeet tulis mennä etusijalle. Eikä tässä ole kyse marttyyriudesta. Kyllä sitä ehtii ajatella itsekkäästi sitten kun lapset kasvaa, ei se ole kuin pieni aika elämästä. Enkä todellakaan ymmärrä, kuinka kerho/harrastukset/kodin virikkeet eivät muka riittäisi myös 3-5-vuotiaillekin lapsille. Tietysti jos lapset laitostutetaan jo vauvoina, eivät he enää kohta sopeudu lainkaan normaaleihin kotioloihin tai sitten niillä lapsilla ei enää edes ole tunnesiteitä omiin vanhempiinsa. Eräs tuttunikin sanoi, että hänen lapsensa tarvitsevat KOKO AJAN ohjattua toimintaa, eivät kuulemma osaa muuten olla kun eivät keksi mitään leikkimistä itse. Kumma kun tuo meidän 3-vuotias keksii kotona vaikka mitä leikkejä ja on muuten myös toiset huomioonottava, empaattinen ja leikkii myös muiden kanssa hyvin. Monesti näkee, että juuri ne päiväkotilapset ovat enemmän agressiivisia ja levottomia, vaikka siellähän niitä sosiaalisia taitoja pitäs kuulemma juuri oppia?

Lue lisää

Ja entäs jos lapsi ei kärsi eroahdistuksesta vaan nimenomaan haluaa mennä päiväkotiin leikkimään tuttujen kavereiden kanssa? Uskomatonta että vieraat ihmiset yrittävät kertoa ihan kun he tietäisivät paremmin mikä sopii minulle ja minun lapselleni tai mitä esim. päiväkoti aiheuttaa. Vielä kerran: lapset ja myös vanhemmat ovat erilaisia. Mikä ei sovi jollekin ja aiheuttaa harmia ei ole sama asia toiselle.
Olin itse palaamassa yhden vuoden äitiysloman jälkeen takaisin töihin, en todellakaan nähnyt mitään syytä miksi esikoinen olisi nimenomaan pitänyt ottaa pois päiväkodista tuoksi vuodeksi kun hän ei sitä itse edes olisi halunnut!

Olisiko pitänyt estää esikoiseni pääsy päiväkotiin tuona aikana koska: muita ottaa päähän niin mielettömästi että samalla kun lapseni leikkii ja ulkoilee päiväkodissa minulla olo paljon helpompaa vauvan kanssa ja voin joskus levätäkin tai siksi että jonkun villeissä kuvitelmissa tuo vuosi olisi tehnyt mahdottoman hyvän paikkauksen valtion budjettiin jos esikoinen olisi pidetty kotona (vastoin tahtoaan) tai siksi että joku täysin vieras haluaa yrittää todistella että lapseni traumatisoitui jotenkin tuosta koska ei olisi saanut olla kotona ja äiti lapsi suhde jotenkin olisi kärsinyt?
Anteeksi vaan, mutta minä itse tiedän mitä haluan ja mitä lapseni haluaa ja mikä on meille kaikille parasta ja miten mikäkin päätös vaikuttaa meihin! Kyllä esim. 5-vuotias osaa jo varsin hyvin itse kertoa, tuntea ja päätellä mitä haluaa ja jos hänen mielestään olisi ollut parempi tai kivempi jäädä kotiin hän olisi sen kyllä selvästi ilmaissut. Ainakin hän osasi näyttää tunteensa kuinka tylsää oli kun ei ollut kavereita mailla halmeilla, ei pihoilla ei kodeissa niinä päivinä kun joskus jäi kotiin.
Vaikka hän oli päiväkodissa äitiyslomani aikana meille jäi vielä yllin kyllin aikaa viettää sitä tylsää ja rauhallista tavallista kotiarkea joista niin monet ovat huolissaan että jäätiin muka vaille.

Kannattaa muuten lukea myös aika tarkkaan mitä se Liisa Keltikangas-Järvinen sanoo kirjassaa eri ikäisistä lapsista ja heidän tarpeistaan. Huom! lapsen iällä on paljonkin väliä kun puhutaan tarpeesta kodin ulkopuoliseen toimintaan ja samanikäiseen kaveriseuraan. Hän ei ole puhunut muusta kun että liian suuret ryhmät ovat haitaksi päiväkodeissa, ei itse päivähoito ja lisäksi korostanut kuinka juuri nimenomaan vauva ikäisille se kotihoito on parempi kun hoito suurissa päiväkotiryhmissä.

Myös hän on myöntänyt että sosiaaliset suhteet ovat hyvin tärkeitä varsinkin yli 3-vuotiaille. Uskon että monet äidit joilla itse on paljon tuttavina lapsiperheitä joissa lapset ovat kotihoidossa tai itsellä useampi lapsi kotona, tai muuten naapurustossa kotona päivisin muita lapsia ei tajua kuinka yksin se esikoinen voi olla siellä kotona jossain perheissä joilla ei ole tuttavaperheita jotka ovat kotosalla keiden kanssa voi seurustella päivisin. Ei sitä niin vaan mennä joka päivä kerhoihin tutustumaan vieraisiin ihmisiin ja lisäksi kotona olevat lapset ovat suurimmaksi enemmistöksi alle 3-vuotiaita. Vanhemmille lapsille ei niitä kavereita niin vaan löydä kun heitä ei yksinkertaisesti ole päivisin pihoilla tai kotona.

ei muiden mieliksi kirjoitti:

Ja entäs jos lapsi ei kärsi eroahdistuksesta vaan nimenomaan haluaa mennä päiväkotiin leikkimään tuttujen kavereiden kanssa? Uskomatonta että vieraat ihmiset yrittävät kertoa ihan kun he tietäisivät paremmin mikä sopii minulle ja minun lapselleni tai mitä esim. päiväkoti aiheuttaa. Vielä kerran: lapset ja myös vanhemmat ovat erilaisia. Mikä ei sovi jollekin ja aiheuttaa harmia ei ole sama asia toiselle.
Olin itse palaamassa yhden vuoden äitiysloman jälkeen takaisin töihin, en todellakaan nähnyt mitään syytä miksi esikoinen olisi nimenomaan pitänyt ottaa pois päiväkodista tuoksi vuodeksi kun hän ei sitä itse edes olisi halunnut!

Olisiko pitänyt estää esikoiseni pääsy päiväkotiin tuona aikana koska: muita ottaa päähän niin mielettömästi että samalla kun lapseni leikkii ja ulkoilee päiväkodissa minulla olo paljon helpompaa vauvan kanssa ja voin joskus levätäkin tai siksi että jonkun villeissä kuvitelmissa tuo vuosi olisi tehnyt mahdottoman hyvän paikkauksen valtion budjettiin jos esikoinen olisi pidetty kotona (vastoin tahtoaan) tai siksi että joku täysin vieras haluaa yrittää todistella että lapseni traumatisoitui jotenkin tuosta koska ei olisi saanut olla kotona ja äiti lapsi suhde jotenkin olisi kärsinyt?
Anteeksi vaan, mutta minä itse tiedän mitä haluan ja mitä lapseni haluaa ja mikä on meille kaikille parasta ja miten mikäkin päätös vaikuttaa meihin! Kyllä esim. 5-vuotias osaa jo varsin hyvin itse kertoa, tuntea ja päätellä mitä haluaa ja jos hänen mielestään olisi ollut parempi tai kivempi jäädä kotiin hän olisi sen kyllä selvästi ilmaissut. Ainakin hän osasi näyttää tunteensa kuinka tylsää oli kun ei ollut kavereita mailla halmeilla, ei pihoilla ei kodeissa niinä päivinä kun joskus jäi kotiin.
Vaikka hän oli päiväkodissa äitiyslomani aikana meille jäi vielä yllin kyllin aikaa viettää sitä tylsää ja rauhallista tavallista kotiarkea joista niin monet ovat huolissaan että jäätiin muka vaille.

Kannattaa muuten lukea myös aika tarkkaan mitä se Liisa Keltikangas-Järvinen sanoo kirjassaa eri ikäisistä lapsista ja heidän tarpeistaan. Huom! lapsen iällä on paljonkin väliä kun puhutaan tarpeesta kodin ulkopuoliseen toimintaan ja samanikäiseen kaveriseuraan. Hän ei ole puhunut muusta kun että liian suuret ryhmät ovat haitaksi päiväkodeissa, ei itse päivähoito ja lisäksi korostanut kuinka juuri nimenomaan vauva ikäisille se kotihoito on parempi kun hoito suurissa päiväkotiryhmissä.

Myös hän on myöntänyt että sosiaaliset suhteet ovat hyvin tärkeitä varsinkin yli 3-vuotiaille. Uskon että monet äidit joilla itse on paljon tuttavina lapsiperheitä joissa lapset ovat kotihoidossa tai itsellä useampi lapsi kotona, tai muuten naapurustossa kotona päivisin muita lapsia ei tajua kuinka yksin se esikoinen voi olla siellä kotona jossain perheissä joilla ei ole tuttavaperheita jotka ovat kotosalla keiden kanssa voi seurustella päivisin. Ei sitä niin vaan mennä joka päivä kerhoihin tutustumaan vieraisiin ihmisiin ja lisäksi kotona olevat lapset ovat suurimmaksi enemmistöksi alle 3-vuotiaita. Vanhemmille lapsille ei niitä kavereita niin vaan löydä kun heitä ei yksinkertaisesti ole päivisin pihoilla tai kotona.

Lue lisää

Ei kukaan kadehdi sinulta varmasti sitä, että sinulla on "helppoa", kuten itse sanoit. Minusta on jotain vialla jos noin pieni lapsi ei jaksa olla kotona ilman yltiöpäisiä virikkeitä. Minulla särähtää tuo kuinka kehuskelet, että näin sinulla on paljon helpompaa...huoh!Niin juuri tässä siihen taas tullaan. Miksi kaiken pitää olla niin helkutin yli helppoa? Miksi pidät isomman lapsesi hoitamista niin valtavana taakkana?En käsitä miksi lapsia halutaan jos heidän hoitamistaan pidetään niin mahdottoman raskaana?

åpåpåpåäpäpäp kirjoitti:

Ei kukaan kadehdi sinulta varmasti sitä, että sinulla on "helppoa", kuten itse sanoit. Minusta on jotain vialla jos noin pieni lapsi ei jaksa olla kotona ilman yltiöpäisiä virikkeitä. Minulla särähtää tuo kuinka kehuskelet, että näin sinulla on paljon helpompaa...huoh!Niin juuri tässä siihen taas tullaan. Miksi kaiken pitää olla niin helkutin yli helppoa? Miksi pidät isomman lapsesi hoitamista niin valtavana taakkana?En käsitä miksi lapsia halutaan jos heidän hoitamistaan pidetään niin mahdottoman raskaana?

Lue lisää

Se että lapsi on päiväkodissa ja pääasiassa leikkii ja ulkoilee ei ole mielestäni sama kun "yltiöpäiset virikkeet". En ole ikinä sanonutkaan että 5-vuotias olisi tarvinut niitä kuuluisia "virikkeitä" tai ohjattua toimintaa jota on muutenkin päiväkodissa todella vähän. Miten jotain voi huolestuttaa se että lapsi ei jaksa olla kotona tai itse sen ilmaisit että "ei jaksa", kyse ei ole siitä, vaan siitä että lapsella on luontainen tarve leikkiä sisä- tai ulkoleikkejä samanikäisten kavereiden kanssa ja sen nyt vaan sain helpoiten ja kätevämmin järjestettyä sillä että hän on päiväkodissa. En usko että olisin hänelle löytänyt kovin helposti seuraa alkamalla koluta jotain vauva-kerhoja tai pistämällä kotipihalle yksin odottamaan että muuta lapset palaavat päiväkodista.
En voi sanoa että olisin sanonut tai ajatellut hänen hoitamista raskaana niinkuin ilmaisit mutta kyllä raskaana olisin nähnyt sen tilanteen että hän olisi ollut pakotettu olemaan kotona lähinnä vain minun ja vauvan kanssa kun hänen omat tarpeensa kyllä vaativat muutakin sosiaalista ympäristöä ja nimenomaan sitä samanikäistä seuraa. Meillä ei esim. ollut tuttuja lapsiperheitä joiden luona olisi voinut seurustella tai kyläillä.
Monet kirjoittajat voivat katsoa hieman tarkemmin mitä on kirjoitettu ja sanottu eikä laittaa sanoja toisen suuhun niin että asiat saadaan paremmin palvelemaan omia mielipiteitä.

No joo, on aika epäreilua valvottaa toista jos aamulla töihin lähtö. Kun niitä valvottuja öitä tulee paljon niin mies ei enää jaksakaan töissä, tulee aina kiukkuisena ja väsyneenä kotiin. Kyllä mies vauvaa hoitaa mutta ei arkiöinä.

Ja taas näitä aikoinaan ja ennen vanhaan... Nyt eletään tätä päivää ei missään menneisyydessä ja asiat hieman muuttuneet.

En kommentoi nyt muuta, kuin tuota viimeistä kappalettasi. Olen lastentarhanopettaja, pidän molemmat lapseni kotona kun olen äitiyslomalla/vanhempainvapaalla/hoitovapaalla. EN pidä päiväkoteja ja päivähoitoa suinkaan huonona, mutta koska esikoisellanikin on nyt mahdollisuus olla kotona pikkusisaruksensa ja minun kanssani varmastikin viimeistä kertaa elämässään (pian eskari, sitten koulu jne.) niin suon sen hänellekin ilomielin. "Laitostua" ehtii myöhemminkin. Päiväkodit nykyään ovat valitettavasti täynnä, lyhytaikaisia sijaisia on sairastapauksissa vaikea saada, joten vaikka tekisin oman työni kuinka hyvin tahansa, se ei riitä, jos olen yksin tai kaksin ison ryhmän kanssa. Silloin todella huolehditaan vain niistä perustarpeista, eikä pystytä tarjoamaan laadukasta varhaiskasvatusta. Onneksi näitä tilanteita ei tule joka päivä, mutta joskus. Mua ei ärsytä asiakkaat, eli lapset, enkä ajattele että teen työni niin huonosti ettei kannata tulla päiväkotiin... Oma lapseni viihtyi päiväkodissa erinomaisesti ennen kuin jäi kanssani kotiin. Silti hän jäi mieluummin kotiin kuin meni päiväkotiin (no, ei häneltä kyllä edes kysytty, eikä se ole mun mielestä lapsen päätös vaan aikuisen). Harmittaa, kun en voi kuopukselle tarjota samalla tavalla kotihoitoa - palaan töihin kun hän on 1,5-vuotias ja tarkoitus ei ole kasvattaa perhettä enää isommaksi... Hän ei tule muistamaan sitä kun oli kotona äidin ja siskon kanssa, kun taas esikoinen varmasti muistaa tämän ajan isompanakin, ja lyönpä vetoa että hän pitää tätä aikaa onnellisena aikana.

kotona ja onnellinen kirjoitti:

En kommentoi nyt muuta, kuin tuota viimeistä kappalettasi. Olen lastentarhanopettaja, pidän molemmat lapseni kotona kun olen äitiyslomalla/vanhempainvapaalla/hoitovapaalla. EN pidä päiväkoteja ja päivähoitoa suinkaan huonona, mutta koska esikoisellanikin on nyt mahdollisuus olla kotona pikkusisaruksensa ja minun kanssani varmastikin viimeistä kertaa elämässään (pian eskari, sitten koulu jne.) niin suon sen hänellekin ilomielin. "Laitostua" ehtii myöhemminkin. Päiväkodit nykyään ovat valitettavasti täynnä, lyhytaikaisia sijaisia on sairastapauksissa vaikea saada, joten vaikka tekisin oman työni kuinka hyvin tahansa, se ei riitä, jos olen yksin tai kaksin ison ryhmän kanssa. Silloin todella huolehditaan vain niistä perustarpeista, eikä pystytä tarjoamaan laadukasta varhaiskasvatusta. Onneksi näitä tilanteita ei tule joka päivä, mutta joskus. Mua ei ärsytä asiakkaat, eli lapset, enkä ajattele että teen työni niin huonosti ettei kannata tulla päiväkotiin... Oma lapseni viihtyi päiväkodissa erinomaisesti ennen kuin jäi kanssani kotiin. Silti hän jäi mieluummin kotiin kuin meni päiväkotiin (no, ei häneltä kyllä edes kysytty, eikä se ole mun mielestä lapsen päätös vaan aikuisen). Harmittaa, kun en voi kuopukselle tarjota samalla tavalla kotihoitoa - palaan töihin kun hän on 1,5-vuotias ja tarkoitus ei ole kasvattaa perhettä enää isommaksi... Hän ei tule muistamaan sitä kun oli kotona äidin ja siskon kanssa, kun taas esikoinen varmasti muistaa tämän ajan isompanakin, ja lyönpä vetoa että hän pitää tätä aikaa onnellisena aikana.

Lue lisää

Kiitos asiallisesta vastuksesta ja mielipiteestä (ne ovat täällä välillä vähemmistönä); arvostan suuresti tekemääsi valintaa ja varmasti se teidän esikoisellenne ja perheellenne on paras ratkaisu. Sen sijaan toivon, että ammattikunnassanne hyväksyttäisiin ja osattaisiin olla arvostelematta myös muunlaisia ratkaisuja.

Myös omalla alallani meillä on ajoittaista (ja jatkuvaakin) resurssi- ja sijaispulaa, mutta siitä huolimatta pyrkimykseni on, että jokainen potilaani saisi hyvää hoitoa. Toivottavasti näin myös varhaiskasvatuksen puolella.

Itse ajattelen asioita lastenhoidosta vähän vähemmän mustavalkoisesti, eli mielestäni ei ole syytä asettaa vastakkain 100% päiväkodissa tai 100% kotona. Uskon, että sekä meille vanhemmille että lapsillemme paras vaihtoehto löytyy siitä välimaastosta ja sen vuoksi olen nyt töissä ollessakin tehnyt osaviikkoa töitä, jolloin toisaalta saan ammatillisesti tyydytystä työnteosta, ylläpidän ammattitaitoani ja tienaan perheelle rahaa ja toisaalta mahdollistan enemmän aikaa kotona lapsilleni. P.S: Jossain aiemmassa tekstissä joku vertasi, ettei olisi töissä vaikka kuinka hyvin viihtyisi jos olisi mahdollista valita työnteon ja kotona olemisen välillä. Ainakaan minä en työtäni jättäisi kokonaan vaikka se kuinka olisi taloudellisesti mahdollista ja uskon, myös että teen työpanoksellani yhteiskunnalle palveluksen.

Subjektiivinen päivähoito-oikeus kyllä karsitaan pois ja lakkautetaankin ennen pitkää. Siihen ei yksinkertaisesti ole rahaa. Myös äitiysrahat, lapsilisät yms. tulevat vähenemään. Miksikö? No kun pitää elättää kasvava määrä yhtä pitempään eläviä dementikkoja ja muita, jotka tarvitsevat paljon enemmän hoitoa ja hoitajia kuin tarhaikäiset lapset.

Loppuu kyllä lekotte kirjoitti:

Subjektiivinen päivähoito-oikeus kyllä karsitaan pois ja lakkautetaankin ennen pitkää. Siihen ei yksinkertaisesti ole rahaa. Myös äitiysrahat, lapsilisät yms. tulevat vähenemään. Miksikö? No kun pitää elättää kasvava määrä yhtä pitempään eläviä dementikkoja ja muita, jotka tarvitsevat paljon enemmän hoitoa ja hoitajia kuin tarhaikäiset lapset.

Lue lisää

No, tähän on nyt jo kerran vastattu, että subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamisen taloudellisia vaikutuksia on Sosiaali- ja terveysministeriö selvittänyt ja todennut ettei se tuo kunnille kuin aivan vähäisiä ja kestoltaan lyhytaikaisia säästöjä. Joten se nyt ei ainakaan sitä rahatilannetta paranna.

Tuossa oli tosi kattavasti kerrottuna entisistä ajoista joista itsekin piti joskus myös kirjoitella. Ärsyttää kun jotkut laittavat kirjoituksia tyyliin, "miten ennen hoidettiin 8 lasta ja tehtiin kotityöt ilman koneita jne."
Ennen oli tosiaan moni asia ihan toisin. Ennen myöskään äidit eivät olleet ikinä niin yksin kun tällä vuosiluvulla.
Jos perheessä oli useampi lapsi, niinkuin usein olikin niin todellakin sen perään katsomisen, leikittämisen ja seuranpidon hoiti enimmäkseen vanhemmat sisarukset tai lapset olivat muuten vain "keskenään" esim. kaikki naapuruston lapset keskenään pihoilla pienistä suuriin. Myös isovanhemmat asuivat usein lähellä ja heistä oli suuresti apua lasten hoitoon ja siihen seuranpitoon.

Nykyään äitiyslomalla olevalla äidillä ei ole välttämättä yhtään isovanhempaa mailla halmeilla, ei naapurustoa jossa olisi muita kotiäitejä ja lapsia kirmaamassa pihoilla, ei välttämättä liuta muita vanhempia sisaruksia jotka pitäisivät lapselle seuraa eli käytännössä lapsi ja äiti ovat totaalisen yksin. Tämä ei ole hyvä tai normaali olotila kummallekaan.

Äiti joutuu toimimaan tarvittaessa äitinä, taloudenhoitajana ja mikä hassuinta pitää yrittää myös korvata lapsen samanikäiset leikkitoveritkin pitämällä seuraa ja leikkimällä tai sitten kuskaamalla kerhoihin tai muihin. Ei ihmekään että moni äiti kuskaa lapsen mielummin päiväkotiin edes osapäiväiseksi jotta elämä ei olisi liian paljon vain sitä kotona äiti-lapsi olemista keskenään.

Itse olen huomannut monen esim. 50-luvulla eläneistä lapsista ja heidän kertomuksistaan että siellä ne kylän lapset ja sisarukset juoksentelivat pitkin kylää keskenään aamusta iltaan. Kyllä siinä äidille jäi hyvin vapaat kädet hoitaa vauvaa ja tehdä kotitöitä. Ei tarvinnut miettiä mitä järjestää leikki-ikäisille lapsille tekemistä senkun lapset pihoille vain keskenään ja vanhemmat lapset katsomaan nuorempien perään. Pääasia että sai sapuskat pöytään ja siinä kaikki.
Ennen kun kunnon päivähoitojärjestelmä kehittyi lapset kirjaimellisesti olivat päivisin keskenään vaikka äiti olisikin ollut töissä. Tästä oli kerran hyvä dokumenttikin jostain tädistä joka sitten otti hoidettavakseen näitä päivisin hylättyjä lapsia (tapahtui Helsingissä, Kallion kaupunginosassa) ja perusti päiväkodin.

Nykyään hieman samaa olen huomannut jostain monilapsisista maahanmuuttajaperheistä. Sitä päivitellään helposti miten se äiti jaksaa hoitaa seitsemää lasta jne. mutta yleensä perheen vanhimmat tytöt tai pojat toimivat varaäitinä tai isinä. Äiti hoitaa vain kokkaamisen ja siivoamisen ja siihenkin lapset auttavat, sitten kun lapsi on vauva iän ohittanut niin vanhemmat sisarukset pääasiassa hoitavat kaiken muun, ulkoilun, seuranpitämisen, kaupassakäynnin ja valitettavasti jopa yhteydenpidon kouluun päin äidin puutteellisen kielitaidon takia. Monissa tällaisissa perhessä äiti ei koskaan ole kuskannut omaa lastaan puistoon tai johonkin toimintaan tai tapahtumaan vaan lapset kirjaimellisesti ovat vain keskenään. Myös perheillä on tapana asua niin että sukulaiset asuvat lähekkäin ja kun tapana on että naisväki ei käy töissä niin sitä sitten päivisin saa mukavasti apua ja seuraa sekä lapsille että aikuisille sukulaisista tai isovanhemmista.

Koska nyky-yhteiskunta on sellainen että äidit ja isät käyvät yleisesti töissä tosiasia on että se äitiyslomalainen ja lapset ovat liian yksin mikä ei välttämättä ole hyvä asia kummallekaan, ei äidille eikä lapsille. Ei kaikkia voi patistaa tyyliin "onhan niitä kerhoja ja perhekahviloita". Ensinnäkin ei niitä tuttavuuksia tekemällä mennä tekemään ja joidenkin perusluonne voi jo olla sellainen että tuntuu erittäin epämukavalta tunkea tuntemattomien ihmisten joukoon etsimään uusia tuttavuuksia ja toiseksi ei niitä kerhoja ole joka kulmassa.
Jos joku äiti esim. haluaa tarjota lapselleen leikkikaveriseuraa ja toimintaa kodin ulkopuolella miksi se päiväkoti on niin "syntinen" valinta tähän. Usein se on kuitenkin ainoa, ja kaikkein helpoin järjestettävä apu äidille ja lapselle.

Tottahan tuo on. Itse asiassa moni tuntuu toisaalta myös unohtavan sen, että ennen vanhaan pieniä lapsia kuoli paljon tapaturmaisesti juuri sen vuoksi, kun niiden perään ei ehditty katsoa. Ihan minun lähisuvussakin on lapsia kuollut tapaturmaisesti (ja erilaisiin tauteihin myös) 1930-1950-luvuilla. Kyllä lapset oli enemmän heitteillä ennen vanhaan. Siksi päiväkodit alunperin perustettiin. Nykyään pitää olla superäiti ja äidit uupuu vaatimusten alle. Ennen riitti jos lapset pysy hengissä. Oma äitini sanoi, että vaikka hänen äitinsä oli kotiäiti, niin hänen äitinsä oli aina töissä, ei kuulemma KOSKAAn leikkinyt tai pitänyt sylissä ja hänen tätinsä hoiti lapsia kun äiti oli navetassa. Agraariyhteiskunnassa perheen jokainen jäsen osallistui yhteiseen hyvään: jokaisella oli yksi tehtävä; toinen hoiti lapset, yksi ruoat ja yksi lehmät. Nykyajan perheet on pieniä ja tukiverkostoa ei ole tai läheiset eivät halua auttaa. Meidänkin naapurustussa on lapsiperheitä, mutta kotiäitejä on vähän ja leikkiseuraa ei aina ole.

eikö eskariin saa kunnalta kuljetuksen?

meillä ainakin kirjoitti:

eikö eskariin saa kunnalta kuljetuksen?

matkaa on yli 3 km.

...siis vauva on äidin kanssa kotona.

selvennys kirjoitti:

...siis vauva on äidin kanssa kotona.

Minusta tämä keskustelun perusteella voisi todeta että on todella erilaisia äitejä, isiä ja lapsia. On hyvä, että meille kaikille on erilaisia vaihtoehtoja. On subjektiivista päivähoito-oikeutta, kotihoidontukea alle 3-vuotiaalle, kerhoja, osa-aikaista kotihoidontukea ym. Siitä voi jokainen oman tilanteensa mukaan valita. Jo yhteiskunta on linjannut ettei mikään nästä vahtoehdoista ole ainoa oikea eikä mikään ole väärä.

Muutama tärkeä juttu mielestäni tässä keskustelussa on hyvä ottaa esille. Ensinnäkin minkä ikäinen esikoinen on ja toiseksi onko hän jo ollut päivähoidossa. inusta on aivan eri tilanne onko esikoinen kaksi vuotias ja ei ole ollut aikaisemmin päivähoidossa vai on yli kolme vuotias ja ollut jo päivähoidossa ennen uutta vauvaa. Silläkin on mielestäni suuri merkitys, onko esikoinen siellä päivähoidossa kokopäiväisesti joka hoitopäivä vai vain osan viikkoa.

Onhan toki olemassa kaikenlaisia kerhoja, mutta niiden järjestäminen ei välttämättä ole yhtään sen edullisempaa yhteiskunnalle kuin päivähoidon järjestäminen. Kenenkään paikaahan ei tietenkään valittaessa päivähoitopaikka vie lapsi koskaan toiselta, sillä kunnan on järjestettävä juuri niin monta hoitopaikkaa kuin tarvetta on.

Annetaan siis kaikkien kukkien kukkia ja ollaa tyytyväisiä siihen omaan valintaa ja annetaan toisten halutessaan valita toisin.

kesäinen aamu kirjoitti:

Minusta tämä keskustelun perusteella voisi todeta että on todella erilaisia äitejä, isiä ja lapsia. On hyvä, että meille kaikille on erilaisia vaihtoehtoja. On subjektiivista päivähoito-oikeutta, kotihoidontukea alle 3-vuotiaalle, kerhoja, osa-aikaista kotihoidontukea ym. Siitä voi jokainen oman tilanteensa mukaan valita. Jo yhteiskunta on linjannut ettei mikään nästä vahtoehdoista ole ainoa oikea eikä mikään ole väärä.

Muutama tärkeä juttu mielestäni tässä keskustelussa on hyvä ottaa esille. Ensinnäkin minkä ikäinen esikoinen on ja toiseksi onko hän jo ollut päivähoidossa. inusta on aivan eri tilanne onko esikoinen kaksi vuotias ja ei ole ollut aikaisemmin päivähoidossa vai on yli kolme vuotias ja ollut jo päivähoidossa ennen uutta vauvaa. Silläkin on mielestäni suuri merkitys, onko esikoinen siellä päivähoidossa kokopäiväisesti joka hoitopäivä vai vain osan viikkoa.

Onhan toki olemassa kaikenlaisia kerhoja, mutta niiden järjestäminen ei välttämättä ole yhtään sen edullisempaa yhteiskunnalle kuin päivähoidon järjestäminen. Kenenkään paikaahan ei tietenkään valittaessa päivähoitopaikka vie lapsi koskaan toiselta, sillä kunnan on järjestettävä juuri niin monta hoitopaikkaa kuin tarvetta on.

Annetaan siis kaikkien kukkien kukkia ja ollaa tyytyväisiä siihen omaan valintaa ja annetaan toisten halutessaan valita toisin.

Lue lisää

Aina tuntuu herättävän kiivasta keskustelua tämä aihe..
Koskaan ei voi etukäteen tietää minkälainen vauva syntyy ja miten perhe jaksaa.
Hyvä neuvo on odottaa ja katsoa. Varsikin jos päivähoitopaikkaa ei taata, jos ottaa
lapsen sieltä välillä pois, niin ei kannata. Itse en onneksi aikoinaan ottanut, nuoremmmalla lapsella olikin kaikenlaisia ongelmia motoriikan ym. kanssa, joten juoksimme lääkärissä ja fysioterapeutilla sillä aikaa kun vanhempi oli päiväkodin osa-aikaryhmässä (joita ei meidän kaupungissa edes enää ole, liian hyvää palvelua vissiin..)Päiväkoti oli ihana ja jousti jos ajat sattuivat huonosti hoito-aikaan nähden.
Aloittajalle tsemppiä ja tee niinkuin itsestä tuntuu hyvältä, oma ratkaisusi on sinulle juuri se oikea.

kesäinen aamu kirjoitti:

Minusta tämä keskustelun perusteella voisi todeta että on todella erilaisia äitejä, isiä ja lapsia. On hyvä, että meille kaikille on erilaisia vaihtoehtoja. On subjektiivista päivähoito-oikeutta, kotihoidontukea alle 3-vuotiaalle, kerhoja, osa-aikaista kotihoidontukea ym. Siitä voi jokainen oman tilanteensa mukaan valita. Jo yhteiskunta on linjannut ettei mikään nästä vahtoehdoista ole ainoa oikea eikä mikään ole väärä.

Muutama tärkeä juttu mielestäni tässä keskustelussa on hyvä ottaa esille. Ensinnäkin minkä ikäinen esikoinen on ja toiseksi onko hän jo ollut päivähoidossa. inusta on aivan eri tilanne onko esikoinen kaksi vuotias ja ei ole ollut aikaisemmin päivähoidossa vai on yli kolme vuotias ja ollut jo päivähoidossa ennen uutta vauvaa. Silläkin on mielestäni suuri merkitys, onko esikoinen siellä päivähoidossa kokopäiväisesti joka hoitopäivä vai vain osan viikkoa.

Onhan toki olemassa kaikenlaisia kerhoja, mutta niiden järjestäminen ei välttämättä ole yhtään sen edullisempaa yhteiskunnalle kuin päivähoidon järjestäminen. Kenenkään paikaahan ei tietenkään valittaessa päivähoitopaikka vie lapsi koskaan toiselta, sillä kunnan on järjestettävä juuri niin monta hoitopaikkaa kuin tarvetta on.

Annetaan siis kaikkien kukkien kukkia ja ollaa tyytyväisiä siihen omaan valintaa ja annetaan toisten halutessaan valita toisin.

Lue lisää

"Kenenkään paikaahan ei tietenkään valittaessa päivähoitopaikka vie lapsi koskaan toiselta, sillä kunnan on järjestettävä juuri niin monta hoitopaikkaa kuin tarvetta on."

Voi viedä tietystä päiväkodista. Paikan kaikki varmasti saa, mutta voi olla, että joutuu viemään lapsen kauemmaksi, jos lähipäiväkodissa on täyttä.

Sori, mutta korvatulehdus et tartu lapselte toiselle.. ;)

Kyllä noita flunssia on kotihoidossa olevillakin, toki päiväkodeissa niitä saa enemmän. Jos on päivähoito ala-arvoinen niin ala-arvoinen kyllä on kommenttikin. Äpärä? Joo-o...

siinä se taas on, yleistys.
Tämä on pahansuopien haukkojen palsta.

Kyllä kavereita voi olla vaikkei olisi päiväkodissa! Ymmärrän kyllä ns. syrjäseuduilla asuvat, joilla ei ole lähellä muita lapsia tai kerhoja. Meillä 4,5-vuotias käy seurakunnan kerhossa ja sen lisäksi nähdään muita kavereita kerran-pari viikossa. Hyvin viihtyy kotona mun ja vauvan kanssa, vaikka on jo reilusti yli 3-vuotias. Ja mäkin nautin kiireettömistä aamuista. En yhtään jaksaisi kyllä lähteä aamuisin raahaamaan esikoista päiväkotiin, kun meitä on siunattu aamulla suht. pitkään nukkuvilla lapsilla (yleensä nukutaan n. klo 9 asti ja jos ei olla lähdössä mihinkään niin yöpuvuissa hillutaan helposti 11 asti...)

koti on paras! <3 kirjoitti:

Kyllä kavereita voi olla vaikkei olisi päiväkodissa! Ymmärrän kyllä ns. syrjäseuduilla asuvat, joilla ei ole lähellä muita lapsia tai kerhoja. Meillä 4,5-vuotias käy seurakunnan kerhossa ja sen lisäksi nähdään muita kavereita kerran-pari viikossa. Hyvin viihtyy kotona mun ja vauvan kanssa, vaikka on jo reilusti yli 3-vuotias. Ja mäkin nautin kiireettömistä aamuista. En yhtään jaksaisi kyllä lähteä aamuisin raahaamaan esikoista päiväkotiin, kun meitä on siunattu aamulla suht. pitkään nukkuvilla lapsilla (yleensä nukutaan n. klo 9 asti ja jos ei olla lähdössä mihinkään niin yöpuvuissa hillutaan helposti 11 asti...)

Lue lisää

Hoidin molemmat lapseni kotona kolmivuotiaaksi. Nyt leikkikoulussa 3 v ja 6v eskarissa. Palattuani päivätöihin(juristi) menivät kodin ulkopuoliseen hoitoon. Tein aika lailla töitä myös kotona, mutta lähinnä lasten nukkuessa ja opiskelin siinä samalla. Koti oli myös perussiisti ja laitoin itse sapuskat. Seurakunnan kerho riitti kaveri nälkään, enkä vienyt töissäkäyvän perheen tarhapaikkaa. Mies hoiti lasten iltapuuhat, jotta sain opiskeltua. Ihanaa aikaa, joka meni turhankin äkkiä. Ihan normaalit uhmat, unettomuudet ja kasvukivut on koettu, mutta eikös ne elämään kuulukin:)

koti on paras! <3 kirjoitti:

Kyllä kavereita voi olla vaikkei olisi päiväkodissa! Ymmärrän kyllä ns. syrjäseuduilla asuvat, joilla ei ole lähellä muita lapsia tai kerhoja. Meillä 4,5-vuotias käy seurakunnan kerhossa ja sen lisäksi nähdään muita kavereita kerran-pari viikossa. Hyvin viihtyy kotona mun ja vauvan kanssa, vaikka on jo reilusti yli 3-vuotias. Ja mäkin nautin kiireettömistä aamuista. En yhtään jaksaisi kyllä lähteä aamuisin raahaamaan esikoista päiväkotiin, kun meitä on siunattu aamulla suht. pitkään nukkuvilla lapsilla (yleensä nukutaan n. klo 9 asti ja jos ei olla lähdössä mihinkään niin yöpuvuissa hillutaan helposti 11 asti...)

Lue lisää

Meillä naapurin 6 v pojalla ei ole kavereita. Vain isoveljet (jo teinejä) ja veljen kaverit. Äiti on ollut koko ajan kotona. Omasta mielestäni olisi hyvä, että lapset pääsisi välillä kerhoon tms. missä tapaisi ikäisiään.

Kerhoon tms. kirjoitti:

Meillä naapurin 6 v pojalla ei ole kavereita. Vain isoveljet (jo teinejä) ja veljen kaverit. Äiti on ollut koko ajan kotona. Omasta mielestäni olisi hyvä, että lapset pääsisi välillä kerhoon tms. missä tapaisi ikäisiään.

Lue lisää

Kyllä kotiäidit yleensä vievät lapsensa pari kertaa viikossa seurakunnan kerhoon, yksityiseen leikkikouluun, muskariin tai lapsijumppaan.

Mun mielestä 4-6-vuotias lapsi voi olla virikehoidossa varsinkin jos lapsi on ollut siellä jo ennen vauvan syntymää. Esim. 2-3 päivänä viikossa osa-aikaisesti. Mutta alle 3-vuotiaalle (usein myös 3-vuotiaalle) riittää kodin virikkeet tai joku perhekerho, puisto, muskarit aivan hyvin. Erittäin harvoin päivähoito on kotihoitoa parempi alle 3-vuotiaalle. Sen ikäisellä ei ole valmiuksia toimia isossa ryhmässä ja lapsen stressitason jatkuva korkea taso aiheuttaa erilaisia oireita lapsille (mm. sairastelua, agressiivisuutta, taantumista). On hyvä muistaa myös, että on aivan normaalia sekin, että äiti on (joskus enemmän joskus vähemmän) väsynyt, ei kaikesta pidäkään päästä mahd. helpolla! Meillä esikoinen heräili öisin kun kuopus syntyi (lapset synty peräkkäisinä vuosina), mutta siitäkin selvisi kun asennoitu oikein ja nukkui aina kun mahdollista, vuoroteltiin miehen kanssa.

Jos en ihan väärin muista, niin sinä "naisenrautakoura" kerskuit uusperheet-palstalla kieltäneesi miestäsi tapaamasta lastaan. Kehuit, että miehesi todella rakastaa sinua ja vain sinua, koska luopui "kamalasta äpärästään, jonka äitikään ei edes pärjännyt koulussa aikoinaan". Kerroit myös ettet halua koskaan lapsia.

Mitäs teet täällä päivähoito-palstalla? Oliskos sittenkin vähän vauvakuumetta havaittavissa? Mustasukkaisuusko sai sinut pakottamaan miehesi luopumaan lapsestaan? Onko taustalla sittenkin vain oma riittämättömyyden tunteesi? Toivottavasti et koskaan saa lapsia.

Mikäs pisteikkö sun koulutuksesi on, kun ilmeisesti ainakin omasta mielestäsi tiedät paremmin kuin lastenpsykologi, vanhemmat tai ammattikasvattajat?

kaikenlaista,, kirjoitti:

Mikäs pisteikkö sun koulutuksesi on, kun ilmeisesti ainakin omasta mielestäsi tiedät paremmin kuin lastenpsykologi, vanhemmat tai ammattikasvattajat?

Näin on, tietoa ja osaamista on runsaasti asista. Voihan sitä asiasta nipottaa kuka tietää enemmän tai vähemmän mutta jos vähän asiaan ja tutkimuksiin haluaa paneutua niin vaikea on olla näkemättä juuri tätä epäkohtaa. Kannattaa ihan tehdä oma gallup ja kysyä hoitajilta sekä vanhemmilta mitkä ovat alle kolmevuotiaan kehitysvaiheeseen liittyvät tarpeet ja miten ihan konkreettisesti näihin päiväkotihoidossa vastataan. Tulet huomaamaan että tarvetta on ihan oikean tiedon lisäämiseen.

Ei lapsi ole rotukoiraan verrattavissa.
Jokainen lapsii tarvitsee kodin ja vanhemmat, jotka kasvattavat lasta rakkaudella ja ainutkertaisena ihmisenä.
Mitä tietoisuutta ja todellista ymmärrystä oikein vaadit? Jätä sellaiset rotukoirien kasvattajille.

Aihe herättää selvästi voimakkaita tunteita.. Haluaisin kuitenkin sanoa että asiat ei yleensä ole niin selkeitä jokotai... Meillä ainakin punnittiin pitkään voiko vanhempi lapsi käydä hoidossa vaikka itse olen vauvan kanssa kotona. Ennen olin itsekin vahvasti sitä mieltä että miksi laittaa lapsi hoitoon jos on itse kotona.. Mutta,elämä ei aina mene niinkuin sen toivoisi menevän. Itselläni esimerkiksi vakavat sairastelut(jotka vaikuttaa paljon siihen pystynkö esim.ulkoilemaan lapsen kanssa) ja kipuilut ovat saaneet muuttamaan ajatuksia ja tekemään toisenlaisia ratkaisuja kuin olisin tehnyt ennen sairastumista. Ainakin itse olen tyytyväinen meidän perheen ratkaisuun pitää vanhemmalla lapsella 2hoitopäivää/vko. Tämän avulla koko perhe voi paremmin! :) jokaisella on oikeus tehdä omat ratkaisunsa oli ne mitä hyvänsä.

Aihe herättää selvästi voimakkaita tunteita.. Haluaisin kuitenkin sanoa että asiat ei yleensä ole niin selkeitä jokotai... Meillä ainakin punnittiin pitkään voiko vanhempi lapsi käydä hoidossa vaikka itse olen vauvan kanssa kotona. Ennen olin itsekin vahvasti sitä mieltä että miksi laittaa lapsi hoitoon jos on itse kotona.. Mutta,elämä ei aina mene niinkuin sen toivoisi menevän. Itselläni esimerkiksi vakavat sairastelut(jotka vaikuttaa paljon siihen pystynkö esim.ulkoilemaan lapsen kanssa) ja kipuilut ovat saaneet muuttamaan ajatuksia ja tekemään toisenlaisia ratkaisuja kuin olisin tehnyt ennen sairastumista. Ainakin itse olen tyytyväinen meidän perheen ratkaisuun pitää vanhemmalla lapsella 2hoitopäivää/vko. Tämän avulla koko perhe voi paremmin! :) jokaisella on oikeus tehdä omat ratkaisunsa oli ne mitä hyvänsä.