Varjoni

puolikas3 kirjoitti:

Jotain olen vielä vailla,
Yhä pimeys vallitsee näillä mailla,
Se pimeys maalaa kauniin varjon,
Mutta ei se halua kommunikoida,
Aivan kuin se minua haluaisi vain illuminoida,
Järki sanoo että nyt valolla se hoida

Silti pippupirut olkapäillä väittävät toista,
Kuiskivat,
Että ei se valo kuitenkaan kauas loista,
Neuvovat,
Se vaikka varjon suuremman alle poista,
Sanovat,
"Ei se haittaa vaikka se sua satuttaisi",
Mutta tiedän,
Että ikuisuuden mua se kaduttaisi

Jatkuvasti mietin,
Mikä sen varjon on paikalleen tuonut,
Vai olenko minä itse sen luonut?
En enää edes tiedä, heijastuuko se hyvästä vai pahasta,
Välillä toivon, että se olisi jonkun kynästä tai vahasta,
Muun kuin itseni hahmottelema kuvio,
Joka aamu hoen päässäni, "kestä nyt vielä pieni tuokio"

Varjo tulen rytmissä tanssii kalloni seinämillä,
Ja ne pikkupirut, sen nuotion ympärillä,
Tamppaavat omassa tahdissa,
Mut pakotetaan olemaan vahdissa,
Vaikken sitä haluaisi,
Mutta jonkun täytyy vahtia tulta,
Ja sitä,
Ettei varjoa, ah niin ihanaa, viedä multa

Myönnän, olen tullut siitä riippuvaiseksi,
Mutta olen sen avulla tullut yhtenäiseksi,
Ainakin melkein,
Kun se ei minulle ole mikään maailman selkein,
Alan potea jo vieroitusoireita,
Hädissäni pohdin, onko täällä tunteita oikeita,
Voiko tuntematonta edes rakastaa,
Näen kuinka päivä uusi alkaa jo sarastaa,
Silti se aina multa kalenterista seuraavan päivän varastaa

Välillä se varjo näyttää pelottavalta,
Ja minä sen edessä elottomalta,
kuin passiivitalo,
tunnun täysin vedottomalta,
Onko se niin, että viimeisenä päivänä,
Nukahdan sen tulen ääreen ja palan sen mukana,

Yksin?

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä