Koliikkivauvan kanssa liikkuminen

Kannattaa käydä vauvan kanssa homeopaatilla, meidän koliiikit loppuivat siihen. Sitten rintareppu tai kantoliina on aika hyvä, jotkut vauvat panikoi kun joutuu eroon äidistä...pidä tiukasti kiinni kyljessä mahdollisimman paljon niin rauhottuu.

Hyvä homeopaatti Hesassa on Satu Järvilehto Sofianovassa.

Hei, monilla on samoja huolia kuin sinulla. Oletko kokeillut vyöhyketerapiaa? Siitä on kokemuksieni perusteella ollut apua monelle!

Meillei vyöhyketerapiat auttaneet yhtikäs mitään. Oli kauheaa katsoa vauvan tuskaa se 3 kertaa mitä käytin, kunnes päätin mieluummin kestää koliikki-itkut kuin selvän kivun. Terapeuttikin vain ihmetteli, että poikkeuksellisen voimakkaasti reagoi pisteiden käsittelyyn.

Mutta mutta... Kärrytelty on pihalla huudoista huolimatta. Ollaan naurettukin, että tämän kylän naapurit pitää meitä kiljusen herrasväkenä, kun mennessä huusi nuorimmainen ja tullessa karjui isompi (jos se nuorimmainen sattu nukahtamaan hetkeksi), kun ei olisi halunnut sisälle.

Kauppoihin en ole jaksanut koliikkista lähteä roijaamaan, olen käynyt siellä yksin. Muutama kerta pakon sanelemana on käyty hyvin nopsaa ja silloinkin itkun kanssa. Minä en jaksa välittää mummojen ilmeistä ja neuvoahan aina saa. Tosin minä olin jossain vaiheessa jo niin kypsä, että en ehkä olisi enää tämän toisen koliikkisen kohdalla jaksanut kauniisti muotoilla vastauksiani :D

Voimia! Mekin hypättiin lääkärillä ja vyöhyketerapioissa ja vaikka mitä. Valitettavasti mitään ei oikein voi tehdä, tai ainakaan meidän tapauksessa millekään ei alkaneet tohtoritkaan. Todettiin vain, että tarttetko perhetyöntekijää. Viekö se itkun pois? Meillä helpotti esikoisella 3kk ikään. Tämä kakkonen itki melkein puolen vuoden ikään saakka, mutta pahin vaihe kesti sinne 3kk ikään, kunnes löyty joku rytmi.

Muista! Se ei kestä lopun elämää, vaikka se välillä siltä tuntuukin. Se on vuoden päästä pelkkä hassu muisto vain!

Kahden koliikkisen vauvan äitinä katson säälivästi niitä, joilla on selkeästi koliikkinen vauva esim. kaupassa. Tiedän niin sen tilanteen ja miltä se tuntuu! "Onkohan sillä nälkä", oli ihmisten melkein ensimmäinen ja ainoa kommentti...Ei siihen koliikkiin auta mikään kuin hetkellisesti. Voimia teille jaksamiseen, kolmekin kuukautta huutoa on äärimmäisen pitkä aika, mutta sitten alkaa se ihana vauva-aika, jota en itsekään voinut uskoa koliikin aikana olevan olemassakaan.

Ei ne kaikki katseet siellä julkisissa paikoissa ole syyllistäviä, on myös meitä oikeasti myötatuntoisia, saman kokeneita =)

Mäkään en meidän 6 viikkoisen vauvan kanssa julkisille paikoille lähde kun pelkään kauheita huutokohtauksia. Vaunulenkillä käydään lähimaastossa. Joskus saa vaunulenkillä kauhean huutokohtauksen ja aina ei meinaa edes syli auttaa. Huutaa niin että meinaa tukehtua :/ Autossakin saa välillä samanlaisia kohtauksia ja on pysähdyttävä ja otettava syliin.

VEDÄ SITÄ PERSEESEEN NIIN MUUT LUULEE ETTÄ SIIHEN SATTUU EIKÄ ARVAA ETTÄ SILLÄ ON KOLIIKKI