Snellman ratsasti nyt julkisuuteen uudella kirjallaan kritisoimalla blogeissa tekstejään julkaisevia "tyrkkyjä" ja esikoiskirjailijoiksi haikailevia. Aikamoista tekstiä naiselta, joka on kirjallisuuspiireissä tunnettu jo kauan ikityrkkkynä, joka myisi vaikka isoäitinsä saadakseen julkisuutta, eikä ainoastaan kirjalleen.
Mitä mieltä olette kirjailijan markkinoinnista? Brändäyksestä? Kaatuuko maailma juttuihin naistenlehdissä, pitäisikö kirjailijan piiloutua mökkiin ja leikkiä, ettei ole olemassakaan, vaan että kirjat syntyvät Pyhän Hengen puhaltamina?
Vai onko ok olla julkisuudessa ja avittaa sitä kautta kirjansa myyntiä? Miten itse kuvittelette, että tekisitte, jos saisitte kustannussopimuksen?
Mitä mieltä olette kirjailijan markkinoinnista? Brändäyksestä? Kaatuuko maailma juttuihin naistenlehdissä, pitäisikö kirjailijan piiloutua mökkiin ja leikkiä, ettei ole olemassakaan, vaan että kirjat syntyvät Pyhän Hengen puhaltamina?
Vai onko ok olla julkisuudessa ja avittaa sitä kautta kirjansa myyntiä? Miten itse kuvittelette, että tekisitte, jos saisitte kustannussopimuksen?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Snellman on eri sukupolvea ja ei ehkä tajua, että ajat on muuttuneet. Nyt voi blogin avulla saada näkyvyyttä sama kai se miten sitä saa lopputulos on tärkein. Snellman on ollut pitkään median suosikki tai ainakin näkyvillä jatkuvasti. Hän bloggaa iltalehdessä muistaakseni, joten eikö hän suo toisille sitä mitä itsellä on?
Itse varmaan yrittäisin myös blogitusta tai jotain ehkä jos saisin kustannussopimuksen. Onhan se yksi mahdollisuus saada näkyvyyttä.
Oma mielenkiintoni julkisuudessa liittyy siihen aihemaailmaan, mitä teokseni sisältää. Eli menisin mukaan siihen tv-ohjelmaan, radioon, lehtihaastatteluun, joka painottuu teosmaailmaan, mutta kieltäytyisin reagoimasta ´siviilielämäni´ kulkuun. Ainakin näin uran alussa.
Snellman pelaa tätä peliä tutuilla kaavoillaan, en tiedä onko siinä muuta merkitystä kuin muistutus, että uusin teokseni ilmestyi, muistattehan katsoa / lainata / ostaa / vinkata sitä muille. Tähän tietysti blogit ovat mitä kätevimpiä. Sellaisen laittaisin pystyyn, jos saisin esikoisteokseni läpi. Koska olen vasta keltainen valo palaa -tilanteessa, en pidä hoppua tai turhaa toiveilua yllä.
Brändäys, joka kohdentuu teokseen, en niinkään tekijään, sopisi mulle. Mutta who knows millaisen vastaanoton saa: kylmän, välinpitämättömän vai aktiivisen, innokkaan? Todennäköisesti suurin osa esikoiskirjailijoista saa kylmää suihkua. Kirjamaailmassa julkaistaa kuitenkin todella paljon kirjoja, oman taideteoksen esiin saaminen muiden esikoiskirjailijoiden, tallikirjailijoiden joukossa on varsin epätodennäköistä