En tiedä kuka isäni on

randomgirl

Olen 15-vuotias tyttö, eikä minulla ole isää. Tämä asia vaivaa minua todella paljon, ja olen monta kertaa yrittänyt udella asiaa äidiltäni, että kuka isäni on, mutta hän vain suuttuu minulle ja alkaa huutaa. "Eikö se nyt ole hyvä että on edes äiti!?" Tottakai se on hyvä että on edes äiti, mutta kun minulla voisi olla toinenkin henkilö elämässäni.

Olen monta kertaa itkenyt ja miettinyt kuka isäni on, minkä näköinen hän on, millainen hän on luonteeltaan, miksi hän ei jäänyt. Olen myös joutunut kärsimään koulukiusaamisesta ala-asteen puolella siitä, koska en tiedä kuka isäni on. En edes tiedä hänen nimeään, kun äiti ei kerro mitään! Kavereittenki mielestä on aivan mahdotonta etten tietäisi kuka isäni on, mutta se on totta. Äiti ei todellakaan voi tietää kuinka kamalalta minusta tuntuu kun hän salaa tämän tiedon minulta, koska hänellä itsellään on ollut rakastava isä läpi elämän.

Äiti on myös käskenyt minun valehdella ala-asteella terveydenhoitajalle joka kyseli vanhemmistani että tapaan isääni joka toinen viikko, ja hän asuisi Pohjois-Suomessa. Tottakai hölmönä pikkytyttönä tein mitä äitini käski. Nyt yläasteella en ole enää halunnut valehdella asiasta, tosin sitä terveydenhoitaja ei olekkaan kysellyt. Miksi äitini tekee niinkuin tekee? Anteeksi pitkä teksti, toivottavasti joku lukee sen.. ):

175

4739

Vastaukset

  • Olisiko mahdollista, että äitisi ei itsekkään tiedä kuka isäsi on, tai ei tuntenut kunnolla tätä miestä ?

    Salailu on kumminkin kurjaa ja ymmärrän hyvin miltä sinusta tuntuu. Toivottavasti äitisi joskus kertoo. Voit yrittää sanoa äidillesi, että asia on tärkeä sinulle. Kerro, että haluat tietää totuuden, oli se sitten minkälainen vain.

    • Ei kannata yleis tatuoituja henkilöitä...


  • kohtalotoveri....; Olen täysin varma että äiti tietää kuka isäni on. Kerran itkua vääntäen kerroin kuinka paljon haluan tietää isästäni, kuka hän on jne, ja äitini suostui paljastamaan isäni silmien värin, ja muutaman luonteepiirteen. Enempää hän ei suostunut sanomaan, vaikka juuri kerroinkin että haluan kuulla totuuden, oli se mikä tahansa, sillä koen että minulla on siihen oikeus.

    • Omalta kohdaltani voin sanoa että olisi ollut parempi jollen tietäisi kuka on isäni, sillä mua taas kiusattiin koulussa siitä etten tuntenut isästäni yhtä paljoa mitä muut koulukaverit tiesivät... No, äitini oli isälleni ns. se toinen nainen ja senkin vuoksi lisää vihaa minua ja äitiä kohtaan tuli joten tällä hetkellä en ole yhdenkään entisen koulukaverin kanssa tekemisissä. Isäni on/ oli kaiken lisäksi alkoholisti joten en ole ollut varmaan 15 vuoteen missään tekemisissä hänen kanssaan. Lisäksi hänellä oli ollut syöpä

      Toiseksi, oma kouluaikani jatkui läpi vuosien huonosti hankalan perheen vuoksi, siis äitini puolelta. Äitini, joka oli yksinhuoltaja menehtyi syöpään kun olin 12 vuotias, täysin yllättäen ja oma maailmani lähti tuolloin ihan alas päin suuntaavalle radalle. Koulukiusaaminen ym. ongelmat ja hankala perhe vei työkykyisyyden, toi mukaan psykologit ja lääkärit ym. kaikkea. No, nyt viimeisen 2 vuoden aikana olen itsepäisyyttäni tapelllut itselleni tietä ylös pois kuopasta ja tulevaisuus näyttää valoisalta. Sen hinta vain on kaverittomuus, välien menettäminen kaikkiin sukulaisiin ja hankala, omalaatuinen luonne joka jatkossakin pitänee kaverit ym. poissa ympäriltäni, tämän tiedostan ja hyväksyn, mutten suostu jäämään menneisyyden vangiksi... Jollei saa jotain järkevää mietittävää ja tekemistä omaksi ajankuluksi, ei täällä turhaan pidä roikkua... Noina aikoina olen myös itsemurhaa miettinyt, viiltelyä ym. kaikkea ollut...

      Tänä päivänä, taas olen ilmeisesti yhteiskunnallisessa mielessä enempi... Kansanomaisesti Mulkku pyrkyri tyyppi, mutta vaikka olisinkin niin olen ylpeä siitä. En kunnioita pätkääkään vanhempia ihmisiä, enkä oman ikäisiä saati itseäni vanhempia, nuoria kohtaan sen sijaan oma asenteeni on muuttunut täysin. Koska ymmärrän oman menneisyyteni aiheuttamat ongelmat. En myöskään välitä suuremmiten mm. lakisääteisistä nopeusrajoituksista, pukeutumiskulttuurista, ym. Se on aivan sama, ei mitään väliä.

      Mutta tärkein oppi on ollut se ettei pidä luottaa mihinkään puheeseen jonka joku läheinen tai sukulainen leipälävestään päästää ilmoille, ei pidä luottaa lupauksiin, pitää ottaa itse vastuu ja tehdä se mitä pitää tehdä. On vain valintoja, voi valita oikein tai väärin, eikä aina ole edes sitä oikeaa vastausta. Pitää kunnioittaa niitä asioita jotka on itselleen tärkeitä. Itse kunnioitan kaikesta huolimatta yhä edesmennyttä äitiäni, en ole sen vuoksi mm. eronnut kirkosta, en tupakoi enkä ryyppää ja juo viinoja (oon absolutisti) enkä huumeisiin ole koskenut, vaikka kapeassa kaveripiirissä tuttuja onkin niihin seonneet, kuuntelen aika rockahtavaa musiikkia ja teen mitä haluan muita kunnioittamatta, omaan itseensä luottaen. Ei pidä välittää menneistä asioista liikaa, mutta jos esim. välit on mennyt perheen tai jonkun kanssa, niin siitä on oikeastaan fiksua pitää kiinni että välit pysyy jatkossakin minimissä sillä pahimmillaan tyyppi voi uudestaan esim. kusettaa tai aiheuttaa mielipahaa, koska on jo kertaalleen sortunut siihen. Ei sen puoleen, se on vain minun näkökanta eikä sitä ole pakko noudattaa, lisäksi sanon että monet kukkahattutädit täällä palstalla vetää herneen nenään tästä kirjoituksestani, mutta mitä väliä? Suksikoot suolle, ei heidän mielipiteistään ole väliä. Jokainen valitsee itse mikä on oikein ja mikä on parhainta, mitään ei pystytä kieltämään sulta. Esim. sä saat tietää isästäsi jos sun isästä on maininta sun terveystiedoista, niin omalääkäriltä, mutta todennäköisesti ei ole... Tällöin kyllä äitisi pitäisi kertoa sulle isästäsi, mutta jollei kerro niin... Sun täytyy vain hyväksyä se, sanoa muille jotka siitä kyselevät et "haistakaa paska, ei kuule oo teille kuuluvaa tietoa ja jos on parempaa tietoa, pitäkää omana tietonanne..." Mitään et voi tietää faktasti koska et saa äitiäsi kertomaan mitään. Etkä esim. voi tietää että onko sulla siskoja ja veljiä isäsi puolelta, äitisi puolelta ehkä voit tietääkkin... Itselläni ei ollut äidin puolelta siskoja, isän puolelta kyllä mutten tunne ainoatakaan heistä...

      Toiseksi, vaikka haluatkin tietää isäsi, niin... Ehkäpä äitisi haluaa suojella sua joltain jonka vuoksi ei kerro sitä tietoa? Esim. jos vaikkapa parhain kaverisi olisi sun sisarpuolesi?? Sun kaveruuden menettämisen pelossa voisi sitä suojella ja olla kertomatta totuutta, tai joku muu vastaus on asialle. Joitain asioita ei ole hyvä tietää vaikka haluaakin tietää, tieto voi satuttaa. Oma äitini sai mm. uhkaussoittoja ihan isäni takia eläessään, joten tiedän mitä sanon. Ja... Olisiko totuus sen arvoinen? Vaihtoehtoja kannattaa punnita, sitten tehdä valinta ja puhua esim. terveydenhoitajan kanssa ja selostaa hänelle koko tarina, kysymyksiä nousee esiin. Aikanaan kaikella totuudella on tapana tulla ilmi, tavalla tai toisella.


    • Jätkä 22v miettii... kirjoitti:

      Omalta kohdaltani voin sanoa että olisi ollut parempi jollen tietäisi kuka on isäni, sillä mua taas kiusattiin koulussa siitä etten tuntenut isästäni yhtä paljoa mitä muut koulukaverit tiesivät... No, äitini oli isälleni ns. se toinen nainen ja senkin vuoksi lisää vihaa minua ja äitiä kohtaan tuli joten tällä hetkellä en ole yhdenkään entisen koulukaverin kanssa tekemisissä. Isäni on/ oli kaiken lisäksi alkoholisti joten en ole ollut varmaan 15 vuoteen missään tekemisissä hänen kanssaan. Lisäksi hänellä oli ollut syöpä

      Toiseksi, oma kouluaikani jatkui läpi vuosien huonosti hankalan perheen vuoksi, siis äitini puolelta. Äitini, joka oli yksinhuoltaja menehtyi syöpään kun olin 12 vuotias, täysin yllättäen ja oma maailmani lähti tuolloin ihan alas päin suuntaavalle radalle. Koulukiusaaminen ym. ongelmat ja hankala perhe vei työkykyisyyden, toi mukaan psykologit ja lääkärit ym. kaikkea. No, nyt viimeisen 2 vuoden aikana olen itsepäisyyttäni tapelllut itselleni tietä ylös pois kuopasta ja tulevaisuus näyttää valoisalta. Sen hinta vain on kaverittomuus, välien menettäminen kaikkiin sukulaisiin ja hankala, omalaatuinen luonne joka jatkossakin pitänee kaverit ym. poissa ympäriltäni, tämän tiedostan ja hyväksyn, mutten suostu jäämään menneisyyden vangiksi... Jollei saa jotain järkevää mietittävää ja tekemistä omaksi ajankuluksi, ei täällä turhaan pidä roikkua... Noina aikoina olen myös itsemurhaa miettinyt, viiltelyä ym. kaikkea ollut...

      Tänä päivänä, taas olen ilmeisesti yhteiskunnallisessa mielessä enempi... Kansanomaisesti Mulkku pyrkyri tyyppi, mutta vaikka olisinkin niin olen ylpeä siitä. En kunnioita pätkääkään vanhempia ihmisiä, enkä oman ikäisiä saati itseäni vanhempia, nuoria kohtaan sen sijaan oma asenteeni on muuttunut täysin. Koska ymmärrän oman menneisyyteni aiheuttamat ongelmat. En myöskään välitä suuremmiten mm. lakisääteisistä nopeusrajoituksista, pukeutumiskulttuurista, ym. Se on aivan sama, ei mitään väliä.

      Mutta tärkein oppi on ollut se ettei pidä luottaa mihinkään puheeseen jonka joku läheinen tai sukulainen leipälävestään päästää ilmoille, ei pidä luottaa lupauksiin, pitää ottaa itse vastuu ja tehdä se mitä pitää tehdä. On vain valintoja, voi valita oikein tai väärin, eikä aina ole edes sitä oikeaa vastausta. Pitää kunnioittaa niitä asioita jotka on itselleen tärkeitä. Itse kunnioitan kaikesta huolimatta yhä edesmennyttä äitiäni, en ole sen vuoksi mm. eronnut kirkosta, en tupakoi enkä ryyppää ja juo viinoja (oon absolutisti) enkä huumeisiin ole koskenut, vaikka kapeassa kaveripiirissä tuttuja onkin niihin seonneet, kuuntelen aika rockahtavaa musiikkia ja teen mitä haluan muita kunnioittamatta, omaan itseensä luottaen. Ei pidä välittää menneistä asioista liikaa, mutta jos esim. välit on mennyt perheen tai jonkun kanssa, niin siitä on oikeastaan fiksua pitää kiinni että välit pysyy jatkossakin minimissä sillä pahimmillaan tyyppi voi uudestaan esim. kusettaa tai aiheuttaa mielipahaa, koska on jo kertaalleen sortunut siihen. Ei sen puoleen, se on vain minun näkökanta eikä sitä ole pakko noudattaa, lisäksi sanon että monet kukkahattutädit täällä palstalla vetää herneen nenään tästä kirjoituksestani, mutta mitä väliä? Suksikoot suolle, ei heidän mielipiteistään ole väliä. Jokainen valitsee itse mikä on oikein ja mikä on parhainta, mitään ei pystytä kieltämään sulta. Esim. sä saat tietää isästäsi jos sun isästä on maininta sun terveystiedoista, niin omalääkäriltä, mutta todennäköisesti ei ole... Tällöin kyllä äitisi pitäisi kertoa sulle isästäsi, mutta jollei kerro niin... Sun täytyy vain hyväksyä se, sanoa muille jotka siitä kyselevät et "haistakaa paska, ei kuule oo teille kuuluvaa tietoa ja jos on parempaa tietoa, pitäkää omana tietonanne..." Mitään et voi tietää faktasti koska et saa äitiäsi kertomaan mitään. Etkä esim. voi tietää että onko sulla siskoja ja veljiä isäsi puolelta, äitisi puolelta ehkä voit tietääkkin... Itselläni ei ollut äidin puolelta siskoja, isän puolelta kyllä mutten tunne ainoatakaan heistä...

      Toiseksi, vaikka haluatkin tietää isäsi, niin... Ehkäpä äitisi haluaa suojella sua joltain jonka vuoksi ei kerro sitä tietoa? Esim. jos vaikkapa parhain kaverisi olisi sun sisarpuolesi?? Sun kaveruuden menettämisen pelossa voisi sitä suojella ja olla kertomatta totuutta, tai joku muu vastaus on asialle. Joitain asioita ei ole hyvä tietää vaikka haluaakin tietää, tieto voi satuttaa. Oma äitini sai mm. uhkaussoittoja ihan isäni takia eläessään, joten tiedän mitä sanon. Ja... Olisiko totuus sen arvoinen? Vaihtoehtoja kannattaa punnita, sitten tehdä valinta ja puhua esim. terveydenhoitajan kanssa ja selostaa hänelle koko tarina, kysymyksiä nousee esiin. Aikanaan kaikella totuudella on tapana tulla ilmi, tavalla tai toisella.

      olen ns. kukkahattutäti, mutta olen kanssasi samaa mieltä. Itse en pokkuroi myöskään auktoriteetteja, ja ihan sama joku muoti, mitä väliä!
      Se kasvattaa sitkeyttä ja luonnetta tosiaan kun joutuu kampeamaan sieltä kuopasta syystä tai toisesta, eikä jää rypemään sinne mutaan!
      Päätä: "Sitten kun olen tarpeeksi vanha, alan ottamaan itse selvää isästäni!
      Minulla on oikeus niihin ihmisiin isän puolelta, kaikkiin.
      Minulla on oikeus tuntea kuka olen ja mistä tulen."
      Mielestäni äitisi tekee väärin kun pimittää isäsi, oli hän sitten vaikka...rikollinen...mutta hän on silti isäsi ja sinun kuuluu saada päättää itse tykkäätkö vai et.
      Kyselel Mll-nuorten sivuilta neuvoa!
      Tsemppiä ja onnea isän metsästykseen!
      Ps. tietääkö enosi, mummosi, tätisi....kysele!


    • spiruliin-e kirjoitti:

      olen ns. kukkahattutäti, mutta olen kanssasi samaa mieltä. Itse en pokkuroi myöskään auktoriteetteja, ja ihan sama joku muoti, mitä väliä!
      Se kasvattaa sitkeyttä ja luonnetta tosiaan kun joutuu kampeamaan sieltä kuopasta syystä tai toisesta, eikä jää rypemään sinne mutaan!
      Päätä: "Sitten kun olen tarpeeksi vanha, alan ottamaan itse selvää isästäni!
      Minulla on oikeus niihin ihmisiin isän puolelta, kaikkiin.
      Minulla on oikeus tuntea kuka olen ja mistä tulen."
      Mielestäni äitisi tekee väärin kun pimittää isäsi, oli hän sitten vaikka...rikollinen...mutta hän on silti isäsi ja sinun kuuluu saada päättää itse tykkäätkö vai et.
      Kyselel Mll-nuorten sivuilta neuvoa!
      Tsemppiä ja onnea isän metsästykseen!
      Ps. tietääkö enosi, mummosi, tätisi....kysele!

      Mutta..äitnini on ihminen ja hänelläkin oikeus salaa jos se ei halua puhua voi olla hänet oli raiskattu tai lyöty jotain tehty ilkeaa raskasta muistaa se ei halua muistaa ja piste.Voi olla sinun isäsi oli vain yhden minutin asia.Kunnioita äitiä!Älä menetä häntäkin.Se on TÄRKEIN ihminen sinun elämässäsi.Ymmärät vain, kuin sinusta tulee äitikin.


    • Jätkä 22v miettii... kirjoitti:

      Omalta kohdaltani voin sanoa että olisi ollut parempi jollen tietäisi kuka on isäni, sillä mua taas kiusattiin koulussa siitä etten tuntenut isästäni yhtä paljoa mitä muut koulukaverit tiesivät... No, äitini oli isälleni ns. se toinen nainen ja senkin vuoksi lisää vihaa minua ja äitiä kohtaan tuli joten tällä hetkellä en ole yhdenkään entisen koulukaverin kanssa tekemisissä. Isäni on/ oli kaiken lisäksi alkoholisti joten en ole ollut varmaan 15 vuoteen missään tekemisissä hänen kanssaan. Lisäksi hänellä oli ollut syöpä

      Toiseksi, oma kouluaikani jatkui läpi vuosien huonosti hankalan perheen vuoksi, siis äitini puolelta. Äitini, joka oli yksinhuoltaja menehtyi syöpään kun olin 12 vuotias, täysin yllättäen ja oma maailmani lähti tuolloin ihan alas päin suuntaavalle radalle. Koulukiusaaminen ym. ongelmat ja hankala perhe vei työkykyisyyden, toi mukaan psykologit ja lääkärit ym. kaikkea. No, nyt viimeisen 2 vuoden aikana olen itsepäisyyttäni tapelllut itselleni tietä ylös pois kuopasta ja tulevaisuus näyttää valoisalta. Sen hinta vain on kaverittomuus, välien menettäminen kaikkiin sukulaisiin ja hankala, omalaatuinen luonne joka jatkossakin pitänee kaverit ym. poissa ympäriltäni, tämän tiedostan ja hyväksyn, mutten suostu jäämään menneisyyden vangiksi... Jollei saa jotain järkevää mietittävää ja tekemistä omaksi ajankuluksi, ei täällä turhaan pidä roikkua... Noina aikoina olen myös itsemurhaa miettinyt, viiltelyä ym. kaikkea ollut...

      Tänä päivänä, taas olen ilmeisesti yhteiskunnallisessa mielessä enempi... Kansanomaisesti Mulkku pyrkyri tyyppi, mutta vaikka olisinkin niin olen ylpeä siitä. En kunnioita pätkääkään vanhempia ihmisiä, enkä oman ikäisiä saati itseäni vanhempia, nuoria kohtaan sen sijaan oma asenteeni on muuttunut täysin. Koska ymmärrän oman menneisyyteni aiheuttamat ongelmat. En myöskään välitä suuremmiten mm. lakisääteisistä nopeusrajoituksista, pukeutumiskulttuurista, ym. Se on aivan sama, ei mitään väliä.

      Mutta tärkein oppi on ollut se ettei pidä luottaa mihinkään puheeseen jonka joku läheinen tai sukulainen leipälävestään päästää ilmoille, ei pidä luottaa lupauksiin, pitää ottaa itse vastuu ja tehdä se mitä pitää tehdä. On vain valintoja, voi valita oikein tai väärin, eikä aina ole edes sitä oikeaa vastausta. Pitää kunnioittaa niitä asioita jotka on itselleen tärkeitä. Itse kunnioitan kaikesta huolimatta yhä edesmennyttä äitiäni, en ole sen vuoksi mm. eronnut kirkosta, en tupakoi enkä ryyppää ja juo viinoja (oon absolutisti) enkä huumeisiin ole koskenut, vaikka kapeassa kaveripiirissä tuttuja onkin niihin seonneet, kuuntelen aika rockahtavaa musiikkia ja teen mitä haluan muita kunnioittamatta, omaan itseensä luottaen. Ei pidä välittää menneistä asioista liikaa, mutta jos esim. välit on mennyt perheen tai jonkun kanssa, niin siitä on oikeastaan fiksua pitää kiinni että välit pysyy jatkossakin minimissä sillä pahimmillaan tyyppi voi uudestaan esim. kusettaa tai aiheuttaa mielipahaa, koska on jo kertaalleen sortunut siihen. Ei sen puoleen, se on vain minun näkökanta eikä sitä ole pakko noudattaa, lisäksi sanon että monet kukkahattutädit täällä palstalla vetää herneen nenään tästä kirjoituksestani, mutta mitä väliä? Suksikoot suolle, ei heidän mielipiteistään ole väliä. Jokainen valitsee itse mikä on oikein ja mikä on parhainta, mitään ei pystytä kieltämään sulta. Esim. sä saat tietää isästäsi jos sun isästä on maininta sun terveystiedoista, niin omalääkäriltä, mutta todennäköisesti ei ole... Tällöin kyllä äitisi pitäisi kertoa sulle isästäsi, mutta jollei kerro niin... Sun täytyy vain hyväksyä se, sanoa muille jotka siitä kyselevät et "haistakaa paska, ei kuule oo teille kuuluvaa tietoa ja jos on parempaa tietoa, pitäkää omana tietonanne..." Mitään et voi tietää faktasti koska et saa äitiäsi kertomaan mitään. Etkä esim. voi tietää että onko sulla siskoja ja veljiä isäsi puolelta, äitisi puolelta ehkä voit tietääkkin... Itselläni ei ollut äidin puolelta siskoja, isän puolelta kyllä mutten tunne ainoatakaan heistä...

      Toiseksi, vaikka haluatkin tietää isäsi, niin... Ehkäpä äitisi haluaa suojella sua joltain jonka vuoksi ei kerro sitä tietoa? Esim. jos vaikkapa parhain kaverisi olisi sun sisarpuolesi?? Sun kaveruuden menettämisen pelossa voisi sitä suojella ja olla kertomatta totuutta, tai joku muu vastaus on asialle. Joitain asioita ei ole hyvä tietää vaikka haluaakin tietää, tieto voi satuttaa. Oma äitini sai mm. uhkaussoittoja ihan isäni takia eläessään, joten tiedän mitä sanon. Ja... Olisiko totuus sen arvoinen? Vaihtoehtoja kannattaa punnita, sitten tehdä valinta ja puhua esim. terveydenhoitajan kanssa ja selostaa hänelle koko tarina, kysymyksiä nousee esiin. Aikanaan kaikella totuudella on tapana tulla ilmi, tavalla tai toisella.

      VITUN LÄTKÄ 22 v (EVVK) ! OOT SAIRAS. SULLE TULEE VIELÄ VAIKEUKSII TOSTA EI KIINNOSTA JA KUNNIOITTAMISESTA. JOUDUT LINNAAN JA SE ON TOLLASELLE MULKEROLLE OIKEA PAIKKA. AUTO SULTA PITÄS OTTAA POIS. EIKUN AJA NIIN KOVAA SORATIELLÄ KUN USKALLAT ETKÄ JARRUTA EDES MUTKASSA. TIEDÄN LOPPUTULOKSEN JONKA TOLLASET TARVII. OOT VAARAKSI IHMISILLE !


    • irsku kirjoitti:

      Mutta..äitnini on ihminen ja hänelläkin oikeus salaa jos se ei halua puhua voi olla hänet oli raiskattu tai lyöty jotain tehty ilkeaa raskasta muistaa se ei halua muistaa ja piste.Voi olla sinun isäsi oli vain yhden minutin asia.Kunnioita äitiä!Älä menetä häntäkin.Se on TÄRKEIN ihminen sinun elämässäsi.Ymmärät vain, kuin sinusta tulee äitikin.

      Ilmeisesti ja päätellen, SINÄ tiedät isästäsi.
      Muuten et kirjoittaisi tuollaista: jos tietäisit miten kiduttavaa on kun tietää, että tieto on vain sen takana, että äiti avaisi suunsa ja kertoisi.
      Todella vaikea on äitiään kunnioittaa, kun tämä katsoo oikeudekseen pimittää tietoa.
      Jos kyse ei olisi puolesta sitä mitä minä olen, ei olisi niin väliä, kenen kanssa äiti on paneskellut, sattuuhan sitä, MUTTA kun kyse on minusta, minun elämästäni, monesta seikasta, johon isä, oli hän läsnä tai ei, vaikuttaa ei voi kovin hyvällä katsella.

      " Emme me tarvitse isää, joka valehtee, sanoo äiti. Mutta äitihyvä; tarvitsenko minä äidin joka valehtelee?
      Kuka on isäni? Joulupukki, vastasit. Aika paha, sinä valehtelet äiti päin näköä ja toisaalta sanot minulle, ettei saa valehdella. Missä vaiheessa saa alkaa valehtelemaan? Miksi äiti, miksi?

      Minä ymmärrän äiti, että sinä olet ollut seksisuhteessa jonkun miehen kanssa, ehkä useammankin kanssa ja useammankin kerran, niistä en halua tietää. MUTTA ÄITI! Yhdestä niistä panoistasi synnyin minä. Olet minulle tiedon velkaa.


    • SÄ VIELÄ NÖYRRYT kirjoitti:

      VITUN LÄTKÄ 22 v (EVVK) ! OOT SAIRAS. SULLE TULEE VIELÄ VAIKEUKSII TOSTA EI KIINNOSTA JA KUNNIOITTAMISESTA. JOUDUT LINNAAN JA SE ON TOLLASELLE MULKEROLLE OIKEA PAIKKA. AUTO SULTA PITÄS OTTAA POIS. EIKUN AJA NIIN KOVAA SORATIELLÄ KUN USKALLAT ETKÄ JARRUTA EDES MUTKASSA. TIEDÄN LOPPUTULOKSEN JONKA TOLLASET TARVII. OOT VAARAKSI IHMISILLE !

      Nimim. Sä vielä nöyrryt: lohduttaisin tiedolla että suurin osa ihmisistä ajattelee samalla tavoin... että kunnioitusta ei ole eikä tarvita. Ei siis mikään sairaus, ainakaan siinä mielessä että, kokemuksella, että aivan kaikki kohtelee toisiaan kuin sontaläjää kun siihen suinkin tilaisuus ilmiintyy, ehkä aniharvaa poikkeusta lukuunottamatta.


    • Jätkä 22v miettii... kirjoitti:

      Omalta kohdaltani voin sanoa että olisi ollut parempi jollen tietäisi kuka on isäni, sillä mua taas kiusattiin koulussa siitä etten tuntenut isästäni yhtä paljoa mitä muut koulukaverit tiesivät... No, äitini oli isälleni ns. se toinen nainen ja senkin vuoksi lisää vihaa minua ja äitiä kohtaan tuli joten tällä hetkellä en ole yhdenkään entisen koulukaverin kanssa tekemisissä. Isäni on/ oli kaiken lisäksi alkoholisti joten en ole ollut varmaan 15 vuoteen missään tekemisissä hänen kanssaan. Lisäksi hänellä oli ollut syöpä

      Toiseksi, oma kouluaikani jatkui läpi vuosien huonosti hankalan perheen vuoksi, siis äitini puolelta. Äitini, joka oli yksinhuoltaja menehtyi syöpään kun olin 12 vuotias, täysin yllättäen ja oma maailmani lähti tuolloin ihan alas päin suuntaavalle radalle. Koulukiusaaminen ym. ongelmat ja hankala perhe vei työkykyisyyden, toi mukaan psykologit ja lääkärit ym. kaikkea. No, nyt viimeisen 2 vuoden aikana olen itsepäisyyttäni tapelllut itselleni tietä ylös pois kuopasta ja tulevaisuus näyttää valoisalta. Sen hinta vain on kaverittomuus, välien menettäminen kaikkiin sukulaisiin ja hankala, omalaatuinen luonne joka jatkossakin pitänee kaverit ym. poissa ympäriltäni, tämän tiedostan ja hyväksyn, mutten suostu jäämään menneisyyden vangiksi... Jollei saa jotain järkevää mietittävää ja tekemistä omaksi ajankuluksi, ei täällä turhaan pidä roikkua... Noina aikoina olen myös itsemurhaa miettinyt, viiltelyä ym. kaikkea ollut...

      Tänä päivänä, taas olen ilmeisesti yhteiskunnallisessa mielessä enempi... Kansanomaisesti Mulkku pyrkyri tyyppi, mutta vaikka olisinkin niin olen ylpeä siitä. En kunnioita pätkääkään vanhempia ihmisiä, enkä oman ikäisiä saati itseäni vanhempia, nuoria kohtaan sen sijaan oma asenteeni on muuttunut täysin. Koska ymmärrän oman menneisyyteni aiheuttamat ongelmat. En myöskään välitä suuremmiten mm. lakisääteisistä nopeusrajoituksista, pukeutumiskulttuurista, ym. Se on aivan sama, ei mitään väliä.

      Mutta tärkein oppi on ollut se ettei pidä luottaa mihinkään puheeseen jonka joku läheinen tai sukulainen leipälävestään päästää ilmoille, ei pidä luottaa lupauksiin, pitää ottaa itse vastuu ja tehdä se mitä pitää tehdä. On vain valintoja, voi valita oikein tai väärin, eikä aina ole edes sitä oikeaa vastausta. Pitää kunnioittaa niitä asioita jotka on itselleen tärkeitä. Itse kunnioitan kaikesta huolimatta yhä edesmennyttä äitiäni, en ole sen vuoksi mm. eronnut kirkosta, en tupakoi enkä ryyppää ja juo viinoja (oon absolutisti) enkä huumeisiin ole koskenut, vaikka kapeassa kaveripiirissä tuttuja onkin niihin seonneet, kuuntelen aika rockahtavaa musiikkia ja teen mitä haluan muita kunnioittamatta, omaan itseensä luottaen. Ei pidä välittää menneistä asioista liikaa, mutta jos esim. välit on mennyt perheen tai jonkun kanssa, niin siitä on oikeastaan fiksua pitää kiinni että välit pysyy jatkossakin minimissä sillä pahimmillaan tyyppi voi uudestaan esim. kusettaa tai aiheuttaa mielipahaa, koska on jo kertaalleen sortunut siihen. Ei sen puoleen, se on vain minun näkökanta eikä sitä ole pakko noudattaa, lisäksi sanon että monet kukkahattutädit täällä palstalla vetää herneen nenään tästä kirjoituksestani, mutta mitä väliä? Suksikoot suolle, ei heidän mielipiteistään ole väliä. Jokainen valitsee itse mikä on oikein ja mikä on parhainta, mitään ei pystytä kieltämään sulta. Esim. sä saat tietää isästäsi jos sun isästä on maininta sun terveystiedoista, niin omalääkäriltä, mutta todennäköisesti ei ole... Tällöin kyllä äitisi pitäisi kertoa sulle isästäsi, mutta jollei kerro niin... Sun täytyy vain hyväksyä se, sanoa muille jotka siitä kyselevät et "haistakaa paska, ei kuule oo teille kuuluvaa tietoa ja jos on parempaa tietoa, pitäkää omana tietonanne..." Mitään et voi tietää faktasti koska et saa äitiäsi kertomaan mitään. Etkä esim. voi tietää että onko sulla siskoja ja veljiä isäsi puolelta, äitisi puolelta ehkä voit tietääkkin... Itselläni ei ollut äidin puolelta siskoja, isän puolelta kyllä mutten tunne ainoatakaan heistä...

      Toiseksi, vaikka haluatkin tietää isäsi, niin... Ehkäpä äitisi haluaa suojella sua joltain jonka vuoksi ei kerro sitä tietoa? Esim. jos vaikkapa parhain kaverisi olisi sun sisarpuolesi?? Sun kaveruuden menettämisen pelossa voisi sitä suojella ja olla kertomatta totuutta, tai joku muu vastaus on asialle. Joitain asioita ei ole hyvä tietää vaikka haluaakin tietää, tieto voi satuttaa. Oma äitini sai mm. uhkaussoittoja ihan isäni takia eläessään, joten tiedän mitä sanon. Ja... Olisiko totuus sen arvoinen? Vaihtoehtoja kannattaa punnita, sitten tehdä valinta ja puhua esim. terveydenhoitajan kanssa ja selostaa hänelle koko tarina, kysymyksiä nousee esiin. Aikanaan kaikella totuudella on tapana tulla ilmi, tavalla tai toisella.

      Jätkä 22:lle, hyvä että olet onnistunut nousemaan ankeista olosuhteista ja rakentamaan elämääsi!

      Sinua on haavoittaneet ne olosuhteet missä lapsena elit ja pilkka, ja se lienee aikaan saanut epäluottamusta ihmisiin sekä sellaista oloa, ettei millään ole mitään väliä.

      Onhan sillä. Jos esimerkiksi ajat ylinopeutta ja vaikkapa jonkun lapsen yli, on se niin kamala asia, että varmasti tärvelee omaakin elämääsi. Tai jos loukkaannut tahi kuolet itse soraa lennättäessäsi.

      Olet joutunut kestämään paljon, kun äitisi kuoli kun olit lapsi vasta. Auttaisiko sinua mitenkään, jos pyrkisit tapaamaan isääsi? Tai isän puolen sukulaisia? Olisiko heissä joku ymmärtäväinen josta voisi pitää? On rankkaa jos joutuu olemaan aivan ilman sukulaisia.

      Toisaalta voi olla, jos isäsi kuolee niin sinulle voi tulla katumus siitä ettet häneen sen kummemin yrittänyt tutustua. Olet aikuinen nyt, itsesi takia se voisi olla hyödyllistä ja tarpeellista, ja myös tuon isän.Jätkä


    • Jätkä 22v miettii... kirjoitti:

      Omalta kohdaltani voin sanoa että olisi ollut parempi jollen tietäisi kuka on isäni, sillä mua taas kiusattiin koulussa siitä etten tuntenut isästäni yhtä paljoa mitä muut koulukaverit tiesivät... No, äitini oli isälleni ns. se toinen nainen ja senkin vuoksi lisää vihaa minua ja äitiä kohtaan tuli joten tällä hetkellä en ole yhdenkään entisen koulukaverin kanssa tekemisissä. Isäni on/ oli kaiken lisäksi alkoholisti joten en ole ollut varmaan 15 vuoteen missään tekemisissä hänen kanssaan. Lisäksi hänellä oli ollut syöpä

      Toiseksi, oma kouluaikani jatkui läpi vuosien huonosti hankalan perheen vuoksi, siis äitini puolelta. Äitini, joka oli yksinhuoltaja menehtyi syöpään kun olin 12 vuotias, täysin yllättäen ja oma maailmani lähti tuolloin ihan alas päin suuntaavalle radalle. Koulukiusaaminen ym. ongelmat ja hankala perhe vei työkykyisyyden, toi mukaan psykologit ja lääkärit ym. kaikkea. No, nyt viimeisen 2 vuoden aikana olen itsepäisyyttäni tapelllut itselleni tietä ylös pois kuopasta ja tulevaisuus näyttää valoisalta. Sen hinta vain on kaverittomuus, välien menettäminen kaikkiin sukulaisiin ja hankala, omalaatuinen luonne joka jatkossakin pitänee kaverit ym. poissa ympäriltäni, tämän tiedostan ja hyväksyn, mutten suostu jäämään menneisyyden vangiksi... Jollei saa jotain järkevää mietittävää ja tekemistä omaksi ajankuluksi, ei täällä turhaan pidä roikkua... Noina aikoina olen myös itsemurhaa miettinyt, viiltelyä ym. kaikkea ollut...

      Tänä päivänä, taas olen ilmeisesti yhteiskunnallisessa mielessä enempi... Kansanomaisesti Mulkku pyrkyri tyyppi, mutta vaikka olisinkin niin olen ylpeä siitä. En kunnioita pätkääkään vanhempia ihmisiä, enkä oman ikäisiä saati itseäni vanhempia, nuoria kohtaan sen sijaan oma asenteeni on muuttunut täysin. Koska ymmärrän oman menneisyyteni aiheuttamat ongelmat. En myöskään välitä suuremmiten mm. lakisääteisistä nopeusrajoituksista, pukeutumiskulttuurista, ym. Se on aivan sama, ei mitään väliä.

      Mutta tärkein oppi on ollut se ettei pidä luottaa mihinkään puheeseen jonka joku läheinen tai sukulainen leipälävestään päästää ilmoille, ei pidä luottaa lupauksiin, pitää ottaa itse vastuu ja tehdä se mitä pitää tehdä. On vain valintoja, voi valita oikein tai väärin, eikä aina ole edes sitä oikeaa vastausta. Pitää kunnioittaa niitä asioita jotka on itselleen tärkeitä. Itse kunnioitan kaikesta huolimatta yhä edesmennyttä äitiäni, en ole sen vuoksi mm. eronnut kirkosta, en tupakoi enkä ryyppää ja juo viinoja (oon absolutisti) enkä huumeisiin ole koskenut, vaikka kapeassa kaveripiirissä tuttuja onkin niihin seonneet, kuuntelen aika rockahtavaa musiikkia ja teen mitä haluan muita kunnioittamatta, omaan itseensä luottaen. Ei pidä välittää menneistä asioista liikaa, mutta jos esim. välit on mennyt perheen tai jonkun kanssa, niin siitä on oikeastaan fiksua pitää kiinni että välit pysyy jatkossakin minimissä sillä pahimmillaan tyyppi voi uudestaan esim. kusettaa tai aiheuttaa mielipahaa, koska on jo kertaalleen sortunut siihen. Ei sen puoleen, se on vain minun näkökanta eikä sitä ole pakko noudattaa, lisäksi sanon että monet kukkahattutädit täällä palstalla vetää herneen nenään tästä kirjoituksestani, mutta mitä väliä? Suksikoot suolle, ei heidän mielipiteistään ole väliä. Jokainen valitsee itse mikä on oikein ja mikä on parhainta, mitään ei pystytä kieltämään sulta. Esim. sä saat tietää isästäsi jos sun isästä on maininta sun terveystiedoista, niin omalääkäriltä, mutta todennäköisesti ei ole... Tällöin kyllä äitisi pitäisi kertoa sulle isästäsi, mutta jollei kerro niin... Sun täytyy vain hyväksyä se, sanoa muille jotka siitä kyselevät et "haistakaa paska, ei kuule oo teille kuuluvaa tietoa ja jos on parempaa tietoa, pitäkää omana tietonanne..." Mitään et voi tietää faktasti koska et saa äitiäsi kertomaan mitään. Etkä esim. voi tietää että onko sulla siskoja ja veljiä isäsi puolelta, äitisi puolelta ehkä voit tietääkkin... Itselläni ei ollut äidin puolelta siskoja, isän puolelta kyllä mutten tunne ainoatakaan heistä...

      Toiseksi, vaikka haluatkin tietää isäsi, niin... Ehkäpä äitisi haluaa suojella sua joltain jonka vuoksi ei kerro sitä tietoa? Esim. jos vaikkapa parhain kaverisi olisi sun sisarpuolesi?? Sun kaveruuden menettämisen pelossa voisi sitä suojella ja olla kertomatta totuutta, tai joku muu vastaus on asialle. Joitain asioita ei ole hyvä tietää vaikka haluaakin tietää, tieto voi satuttaa. Oma äitini sai mm. uhkaussoittoja ihan isäni takia eläessään, joten tiedän mitä sanon. Ja... Olisiko totuus sen arvoinen? Vaihtoehtoja kannattaa punnita, sitten tehdä valinta ja puhua esim. terveydenhoitajan kanssa ja selostaa hänelle koko tarina, kysymyksiä nousee esiin. Aikanaan kaikella totuudella on tapana tulla ilmi, tavalla tai toisella.

      Jep,, almost same story.

      Äitni joka päätti tulla ruotsissa raskaaksi 16 vuotiaana, ja päästää minut tähän paskaan maailmaan, kaikenkukkuraksi pitää vielä itsellään, olisi voinut päättää tehdä toisin.

      Isästäni en tiedä mitään, lapsena ei kerrottu, ja kun saavutin koulukiusattuna murrosiän, akka oli jo niin sekaisin, että ei tiennyt enään itsekään.

      Olen nyt 40 vuotias, asia vaivaa minua edelleen.. Haluaisin tietää tämän henkilön (isäni), että voisin käydä päästämässä sitä kuonoon.

      Lapsia on itsellä parikin ja asuvat luonani, olen luonut heille elämisen arvoiset puitteet ja pyrkinyt antamaan heille kaiken rakkauden mitä arpisesta sydämmestäni irtoaa.

      Kavereita ei ole, en juuri luota kehenkään, asiaan vaikuttaa koulukiusaamisen jälkeiset epäluulot, selkäänpuukottajia on piisannut. Olen polttanut sillat takanani ja todennut pärjääväni parhaiten omillani, en pyydä keneltäkään/ mistään yhtään mitään.

      Nauran ja nautin entisten kiusaajieni alkoholiriippuvuuksille ja epäonnistumisille. Isän puuttuminen elämästä on jo alkaapäältä paha juttu, mutta se että ei todellakaan tiedä kuka kyseinen henkilö on, se satuttaa. Vielä enemmän satuttaa se, että äiti ei kerro vaikka tietäisikin.

      Onnekseni äitini suljettiin laitokseen ollessani 14v. Ja koska minulle ei ollut tarjota sijaisperhettä, pääsin kokeilemaan omia siipiäni. Se ja muutto eri paikkakunnalle pelastivat minut itsemurhalta.

      Sain töitä samoin tein ja olen saman työnantajan palveluksessa aina vain. Akka lähti toisen miehen matkaan, mutta olin tavallaan asiaan tyytyväinen, olin avioliiton alkumetreiltä sitä odottanut, tämäkin liittyy jollain tapaa elämänkaareeni.

      Ainoa mihin olen elämässäni täysin leimautunut ja pystyn varauksettomasti rakastamaan ovat lapseni.


    • Jätkä 40 kirjoitti:

      Jep,, almost same story.

      Äitni joka päätti tulla ruotsissa raskaaksi 16 vuotiaana, ja päästää minut tähän paskaan maailmaan, kaikenkukkuraksi pitää vielä itsellään, olisi voinut päättää tehdä toisin.

      Isästäni en tiedä mitään, lapsena ei kerrottu, ja kun saavutin koulukiusattuna murrosiän, akka oli jo niin sekaisin, että ei tiennyt enään itsekään.

      Olen nyt 40 vuotias, asia vaivaa minua edelleen.. Haluaisin tietää tämän henkilön (isäni), että voisin käydä päästämässä sitä kuonoon.

      Lapsia on itsellä parikin ja asuvat luonani, olen luonut heille elämisen arvoiset puitteet ja pyrkinyt antamaan heille kaiken rakkauden mitä arpisesta sydämmestäni irtoaa.

      Kavereita ei ole, en juuri luota kehenkään, asiaan vaikuttaa koulukiusaamisen jälkeiset epäluulot, selkäänpuukottajia on piisannut. Olen polttanut sillat takanani ja todennut pärjääväni parhaiten omillani, en pyydä keneltäkään/ mistään yhtään mitään.

      Nauran ja nautin entisten kiusaajieni alkoholiriippuvuuksille ja epäonnistumisille. Isän puuttuminen elämästä on jo alkaapäältä paha juttu, mutta se että ei todellakaan tiedä kuka kyseinen henkilö on, se satuttaa. Vielä enemmän satuttaa se, että äiti ei kerro vaikka tietäisikin.

      Onnekseni äitini suljettiin laitokseen ollessani 14v. Ja koska minulle ei ollut tarjota sijaisperhettä, pääsin kokeilemaan omia siipiäni. Se ja muutto eri paikkakunnalle pelastivat minut itsemurhalta.

      Sain töitä samoin tein ja olen saman työnantajan palveluksessa aina vain. Akka lähti toisen miehen matkaan, mutta olin tavallaan asiaan tyytyväinen, olin avioliiton alkumetreiltä sitä odottanut, tämäkin liittyy jollain tapaa elämänkaareeni.

      Ainoa mihin olen elämässäni täysin leimautunut ja pystyn varauksettomasti rakastamaan ovat lapseni.

      Hei.Olen etelä-pohjanmaalta kotoisin,kuten myös edesmennyt setäni.Hän kuoli 1973 ja oli kertonut tädilleni hänellä olevan poika.Olen koittanut etsiä serkkuani monin konstein..tuloksetta.Setäni oli Ruotsissa 1968-1972 tullen sitten takaisin.Kirjoituksesi herätti henkiin jälleen uteliaisuuden...lottoamistahan tämä on ,mutta uniakin on tädin kanssa nähty,että Eeron poika tulee kylään.Tiedän paikan,missä hän asui Ruotsissa ollessaan..ja pieni vinkki olisi myös mistäpäin Suomea silloinen morsian olisi lähtöisin. Jos osuu edes vähäsen kohdalle,niin voit vastata tähän toivottomaan yritykseen.


    • Serkku 45 kirjoitti:

      Hei.Olen etelä-pohjanmaalta kotoisin,kuten myös edesmennyt setäni.Hän kuoli 1973 ja oli kertonut tädilleni hänellä olevan poika.Olen koittanut etsiä serkkuani monin konstein..tuloksetta.Setäni oli Ruotsissa 1968-1972 tullen sitten takaisin.Kirjoituksesi herätti henkiin jälleen uteliaisuuden...lottoamistahan tämä on ,mutta uniakin on tädin kanssa nähty,että Eeron poika tulee kylään.Tiedän paikan,missä hän asui Ruotsissa ollessaan..ja pieni vinkki olisi myös mistäpäin Suomea silloinen morsian olisi lähtöisin. Jos osuu edes vähäsen kohdalle,niin voit vastata tähän toivottomaan yritykseen.

      Kauhava/ Arvika/ Tukholma? Eero isäksi nimetty, pohjanmaalta- Synnyin v.71 Arvikassa... Eero ollut metsätöissä ja loppuvaiheessa autotehtaalla.


    • Ruotsintuonti kirjoitti:

      Kauhava/ Arvika/ Tukholma? Eero isäksi nimetty, pohjanmaalta- Synnyin v.71 Arvikassa... Eero ollut metsätöissä ja loppuvaiheessa autotehtaalla.

      Hei! Eero oli Jurvalaisen puusepänpoika asuen välillä myös suomessa ollessaan vaasassa.Ilmoittelen vielä tarkemmin nuo ruotsin kunnat,mutta Hammarbyhyn hän kavereineen ensin suuntasi.Asuinkuntia oli kuitenkin useampia,mutta autotehtaalla hän viimeiseksi oli töissä ennen Suomeen tuloa.Lukuisten lyhyempien työsuhteiden lisäksi oli metsänraivausta,sekä tiilenpolttoa Falkkenbergissä.
      Suomitanseissa vaihdettiin kuulumisia toisten suomalaisten kanssa ja haaveltiin kesästä Suomessa.No kuitenkin 1971-1972 välillä Eero sai kortin,missä luki tule katsomaan poikaasi,mutta se oli leimattu Suomesta.
      6-vuotta sitten kun tuli mahdolliseksi ottaa itsestään dna-lausunto,niin tämän asian vaivaamana otin näytteen,joka analysoitiin amerikassa.....kuitenkin Eeron ulkonäkö on identtinen oman isäni kanssa..lisäksi äitinikään ei erota isäni ja minun ääntäni toisistaan puhelimessa.Eerolla tummat hyvin taipuisat hiukset sekä urheilullinen olemus.


    • Serkku 45 kirjoitti:

      Hei! Eero oli Jurvalaisen puusepänpoika asuen välillä myös suomessa ollessaan vaasassa.Ilmoittelen vielä tarkemmin nuo ruotsin kunnat,mutta Hammarbyhyn hän kavereineen ensin suuntasi.Asuinkuntia oli kuitenkin useampia,mutta autotehtaalla hän viimeiseksi oli töissä ennen Suomeen tuloa.Lukuisten lyhyempien työsuhteiden lisäksi oli metsänraivausta,sekä tiilenpolttoa Falkkenbergissä.
      Suomitanseissa vaihdettiin kuulumisia toisten suomalaisten kanssa ja haaveltiin kesästä Suomessa.No kuitenkin 1971-1972 välillä Eero sai kortin,missä luki tule katsomaan poikaasi,mutta se oli leimattu Suomesta.
      6-vuotta sitten kun tuli mahdolliseksi ottaa itsestään dna-lausunto,niin tämän asian vaivaamana otin näytteen,joka analysoitiin amerikassa.....kuitenkin Eeron ulkonäkö on identtinen oman isäni kanssa..lisäksi äitinikään ei erota isäni ja minun ääntäni toisistaan puhelimessa.Eerolla tummat hyvin taipuisat hiukset sekä urheilullinen olemus.

      Joo sama mies.. Asun Nurmossa, olen mitä luultavammin samaisen eeron poika, Suomitansseissa äitini ollut ja pikku vahinko päässyt tapahtumaan.

      olen "soutanut" lapsena Suomen ja Ruotsin väliä kohtuullisen paljon..

      Äitini kertoman mukaan, Eero kun sai kuulla hänen olevansa raskaana 1971, Oli Eerolla tullut kiire Suomeen ja hän asusteli Pohjanmaalla.

      Äitini oli Eeroa yrittänyt tavoittaa Suomessa ollessaan, ja jälkeenpäin oli saanut selville Eeron menehtyneen.

      En ole niinkään varma haluanko tavata teitä, mutta teidän on silti hyvä tietää tätisi kanssa, että elossa ollaan.

      Olen pitkä (yli 185cm) ja harrastanut nuorempana urheilua, nyttemmin hieman lihonut, vaaleantumma tukkakin minulla on. Minulla on kaksi lasta ja olen eronnut.

      Alla muutamia outoja yhteensattumia:

      - Olen valmistanut huonekaluja ja muita kiintokalusteita ihan ammatikseni.
      - Olen (hallinnollisissa) sivutöissä jurvassa
      - Olen toiminut aikoinani myös metsurina

      Mutta, mutta.. olen ollut kokoajan tietoinen, että minulla on ainakin yksi serkku olemassa ja hyvin läheltäkin, ehkä useampiakin. En silti ole ollut kovin aktiivinen heitä löytääkseni..

      Harkitkaa vakaasti haluatteko tavata minut, niin minunkin pitää tehdä.. En ole asiasta laisinkaan varma, ja olennaisin seikka on silti, että on olemassa pieni mahdollisuus, että emme olekaan sukulaisia? Eero ei silti ole mikään harvinainen nimi Pohjanmaalla..


    • Serkku 45 kirjoitti:

      Hei! Eero oli Jurvalaisen puusepänpoika asuen välillä myös suomessa ollessaan vaasassa.Ilmoittelen vielä tarkemmin nuo ruotsin kunnat,mutta Hammarbyhyn hän kavereineen ensin suuntasi.Asuinkuntia oli kuitenkin useampia,mutta autotehtaalla hän viimeiseksi oli töissä ennen Suomeen tuloa.Lukuisten lyhyempien työsuhteiden lisäksi oli metsänraivausta,sekä tiilenpolttoa Falkkenbergissä.
      Suomitanseissa vaihdettiin kuulumisia toisten suomalaisten kanssa ja haaveltiin kesästä Suomessa.No kuitenkin 1971-1972 välillä Eero sai kortin,missä luki tule katsomaan poikaasi,mutta se oli leimattu Suomesta.
      6-vuotta sitten kun tuli mahdolliseksi ottaa itsestään dna-lausunto,niin tämän asian vaivaamana otin näytteen,joka analysoitiin amerikassa.....kuitenkin Eeron ulkonäkö on identtinen oman isäni kanssa..lisäksi äitinikään ei erota isäni ja minun ääntäni toisistaan puhelimessa.Eerolla tummat hyvin taipuisat hiukset sekä urheilullinen olemus.

      Siis asiaa selventääkseni äitini asui nuorena ainakin Kauhavalla, ennen kuin muuttivat ruotsiin.. En tarkoittanut Eeroa. Etunimi alkaa T:llä ja sukunimi V:llä, jos vaivaudut tarkistamaan siitä vanhasta kortista lähettäjän, niin pääsemme kumpikin tuskastamme.. Rupeaa asia vaivaamaan ja Eeroja on maailma silti täynnä ;)


    • ruotsintuonti kirjoitti:

      Siis asiaa selventääkseni äitini asui nuorena ainakin Kauhavalla, ennen kuin muuttivat ruotsiin.. En tarkoittanut Eeroa. Etunimi alkaa T:llä ja sukunimi V:llä, jos vaivaudut tarkistamaan siitä vanhasta kortista lähettäjän, niin pääsemme kumpikin tuskastamme.. Rupeaa asia vaivaamaan ja Eeroja on maailma silti täynnä ;)

      Tieto lisää tuskaa ja epävarmuus lisää kysymyksiä.Siinä vanhassa kortissa ei ollut lähettäjän nimeä.Ei edes tarkempaa osoitetta vain nimi ja paikkakunta.Perille kuitenkin tuli,ja Eerolla tuli kiire Ruotsiin ja sieltä vielä nopeammin takaisin.Oli ilmeisesti säikähtänyt pahanpäiväisesti vastuutaan.
      Kysymyksiä on toki vielä paljon avoimina,mutta eikö me nyt ne kaikki tarkisteta.menee sitten syteen tai saveen.Itselleni kuitenkij jo pienenä kerrottiin,että minulla on serkku jota en ole tavannut.
      Eeron lempinimi oli piispa...lapuan silloisen kirkkoherran mukaan,joten siinä vihje Eeron sukunimestä.Siitä serkustasi voisit mainita jotain,niin saadaan homma kunnolla liikkeelle.


    • serkku 45 kirjoitti:

      Tieto lisää tuskaa ja epävarmuus lisää kysymyksiä.Siinä vanhassa kortissa ei ollut lähettäjän nimeä.Ei edes tarkempaa osoitetta vain nimi ja paikkakunta.Perille kuitenkin tuli,ja Eerolla tuli kiire Ruotsiin ja sieltä vielä nopeammin takaisin.Oli ilmeisesti säikähtänyt pahanpäiväisesti vastuutaan.
      Kysymyksiä on toki vielä paljon avoimina,mutta eikö me nyt ne kaikki tarkisteta.menee sitten syteen tai saveen.Itselleni kuitenkij jo pienenä kerrottiin,että minulla on serkku jota en ole tavannut.
      Eeron lempinimi oli piispa...lapuan silloisen kirkkoherran mukaan,joten siinä vihje Eeron sukunimestä.Siitä serkustasi voisit mainita jotain,niin saadaan homma kunnolla liikkeelle.

      Sukunimeä en tiedä, ei ole kuin etunimi tiedossa. Ja vastuutaan todellakin pakoili. äitini kertoman mukaan, Eerolla tuli tosiaan kiire Suomeen kun asiasta oli kuullut.

      Äitini veljen kertoman mukaan Eero oli tosiaan tummatukkainen, näiltäkin osin tuntomerkit sopivat. Sekä teki mitä töitä vain, Mm. metsätöitä ja viimekädessä ennen "katastroofia" oli ollut autotehtaalla.

      Olivat riianneet vain tovin, mutta vahinko tosiaan tapahtunut. Eero ei kerrotun mukaisesti ollut valmis sitoutumaan ja tilanne oli häntä suunnattomasti ahdistanut.

      Isovanhempani eivät olleet Eeroa tavanneet, mutta äitini veli kylläkin. äitini kertoman mukaan Oli Eero maininnut Pohjanmaan sukulaisista ja ainakin yksi poika oli jo silloin "lähisukulaisena".

      Tutkittuani asiaa netistä, ei Eeroja silti aivan pilvin pimein ollut Pohjanmaallakaan, eli osuman todennäköisyys kasvaa. Kuolinaikakin täsmää, sekä yleispiirteet ym. seikat.

      Asiaa kalkuloituani puhuisin 80% todennäköisyydestä..

      Joudun lähtemään töitteni puolesta Ranskaan muutamaksi päiväksi ja olen huonosti netin tavoitettavissa tällöin. Luon ensiviikolla jonkun meili osoitteen, mihin voimme sitten ajatuksiamme ja tietojamme jakaa.

      Keskustele siltikin sukulaistesi kanssa, mitä ovat tilanteesta mieltä.. Pakko ei ole tavata jos tilanne kokonaisuudessaan ahdistaa. (harkitkaa)


    • Serkku 45 kirjoitti:

      Hei.Olen etelä-pohjanmaalta kotoisin,kuten myös edesmennyt setäni.Hän kuoli 1973 ja oli kertonut tädilleni hänellä olevan poika.Olen koittanut etsiä serkkuani monin konstein..tuloksetta.Setäni oli Ruotsissa 1968-1972 tullen sitten takaisin.Kirjoituksesi herätti henkiin jälleen uteliaisuuden...lottoamistahan tämä on ,mutta uniakin on tädin kanssa nähty,että Eeron poika tulee kylään.Tiedän paikan,missä hän asui Ruotsissa ollessaan..ja pieni vinkki olisi myös mistäpäin Suomea silloinen morsian olisi lähtöisin. Jos osuu edes vähäsen kohdalle,niin voit vastata tähän toivottomaan yritykseen.

      ruotsintuonti1971 (at) gmail.com

      Avataan asiaa hiukan, tarkistellaan taustoja jne.. Koitan olla tavoitettavissa kiireistäni huolimatta. Asia on silti sen verran mielenkiintoinen.


    • serkku 45 kirjoitti:

      Tieto lisää tuskaa ja epävarmuus lisää kysymyksiä.Siinä vanhassa kortissa ei ollut lähettäjän nimeä.Ei edes tarkempaa osoitetta vain nimi ja paikkakunta.Perille kuitenkin tuli,ja Eerolla tuli kiire Ruotsiin ja sieltä vielä nopeammin takaisin.Oli ilmeisesti säikähtänyt pahanpäiväisesti vastuutaan.
      Kysymyksiä on toki vielä paljon avoimina,mutta eikö me nyt ne kaikki tarkisteta.menee sitten syteen tai saveen.Itselleni kuitenkij jo pienenä kerrottiin,että minulla on serkku jota en ole tavannut.
      Eeron lempinimi oli piispa...lapuan silloisen kirkkoherran mukaan,joten siinä vihje Eeron sukunimestä.Siitä serkustasi voisit mainita jotain,niin saadaan homma kunnolla liikkeelle.

      mihin katosit? ruotsintuonti1971@gmail.com


    • ruotsintuonti kirjoitti:

      mihin katosit? ruotsintuonti1971@gmail.com

      Kuulolla ollaan.


  • Olen samaa mieltä, että on oikeus tietää. Tuo asia jää muuten kaivelemaan koko loppuiän.

  • Hei randomgirl!

    Äitisi käytös on todella moukkamaista ja kurjaa, että sinulla on aikuisten ihmisten teoista johtuen paha mieli. Näin ei saisi olla.

    Joskus ihmiset eivät osaa tehdä asioita parhaalla mahdollisella tavalla. Äitisi ei saisi syyllistää sinua siitä, että haluat tietää isästäsi. Se on täysin luonnollista.

    Voi olla, että siellä on taustalla todella kipeitä juttuja, josta äitisi ei ole vieläkään päässyt yli ja jotka ovat aikanaan olleet niin rankkoja, että hän nyt tarttuu lauseisiin "Eikö se nyt ole hyvä että on edes äiti!?"

    Äitisi on joutunut mahdollisesti kokemaan epäilyksiä oman äitiytensä suhteen ja siksi nyt menee lukkoon kun asioista pitäisi keskustella. Hän suojelee itseään loukkaamasta sydäntään uudestaan, eikä ymmärrä, että suojellessaan itseään haavoittaa sinua.

    Hän on tunnevammainen ja ei ole kykenevä käsittelemään asiaa edelleenkään ja siksi sinä joudut kärsimään suotta. Yritä silti ymmärtää häntä, äläkä katkeroidu, vaikka ilmeisesti äitisi onkin katkeroitunut.

    Olet pärjännyt tähän asti ilman isää, mutta äitisi käyttämät tavat hoitaa näitä asioita eivät ole missään nimessä reiluja sinua kohtaan. Olet joutunut lapsena valehtelemaan jne.

    Toivon, että et ota itseesi paineita siitä, että sinulla on paha mieli asioista, joita sinulla on täysi oikeus käsitellä täysin ymmärrettävästä syystä. Tämä vaan estetään sinulta, koska äitisi ei ole asian kanssa itsensä kanssa sinut.

    Voit itse olla yhteydessä maistraattiin ja sieltä pitäisi selvitä sinua koskevat tiedot ja jos isäsi on joskus tunnustanut sinut lapsekseen, hänen tiedot tulevat esiin sinun henkilötietojesi kautta. Jos näin ei ole, sitten ei ole paljon vaihtoehtoja. Voisit tietenkin kysellä joltain muulta sukulaiseltasi? -Onko sinulla isovanhempia elossa tai vaikka tätejä, setiä?

    Tässä tilanteessasi suosittelisin sinua ottamaan yhteyttä vaikka koulussa johonkin opettajaan, johon voit luottaa tai tuttuun aikuiseen. On parasta, että joku muu aikuinen pohtii kanssasi näitä asioita, kuin äitisi. Hänellä ei ole valmiuksia siihen ja sinun ei pidä enää tuntea pahaa mieltä hänen reaktiodensa takia. En yritä mollata äitiäsi - näissä asioissa olen vaan kylmästi lapsen edun puolella, eli sinun.

    Älä pohdi yksin näitä asioita, sinun ei tarvitse. Jos äitisi ei kykene niin sanotusti yhteistyöhön, älä välitä. Tärkeintä on, että et koe syyllisyyttä siitä, että haluat tietää asioita, joita sinun on täysin luonnollista haluta.

    Joskus elämässä jää asioita selvittämättömäksi ja sinun pitää varautua myös siihen. Älä aja itseäsi ikuiseen levottomuuteen, vaikka ei isääsi liittyvät asiat selviäisi ikinä. Tärkeintä on löytää rauha itsensä kanssa, vaikka juuret eivät olisikaan täysin tiedossa. -Loppupeleissä, kenellä meillä on?

    Itse olen pohtinut juuriin liittyviä asioita kovasti viimeaikoina. En koskaan tuntenut toista isoisääni ja tiedän kuinka kipeä asia on edelleen omalle äidilleni juurikin hänen äitinsä vastaavanlaisen, kuin sinun äitisi käytöksen vuoksi. Nyt vielä itsellä tilanne, että oma lapsi kasvaa ilman isää. Näiden asioiden kanssa oppii ajan kanssa kuitenkin elämään, vaikka niitä ajattelisi päivittäin.

    Toivon sinulle kaikkea hyvää! Toivottavasti löydät rauhan ja vastauksia.

    Kaikki järjestyy kyllä!

    • Antaisin palkinnon tälle kommentille jos se olisi mahdollista.


    • Olipa kauniisti ja hyvin kirjoitettu.
      Sen verran olen itsekin joutunut asian kanssa tekemisiin, että mieheni sai teinipojasta lähtien kuulla kohinaa kodin ulkopuolelta, että hän, jota oli pitänyt isänään, ei olekkaan se biologinen isä. Asiasta juoruiltiin niin kovasti ja ilkeästi, että hän ei itse halunnut ottaa enää mitään kantaa koko juttuun.
      Hänen äitinsä on aina halunnut salata koko jutun ja vaikka asia olikin sitten loppujen lopuksi yleinen salaisuus, hän ei ole ollut tietävinään. Epäilimmekin, että puheet eivät kuitenkaan pitäneet paikkaansa.
      Kun MIeheni kuoli, niin perunkirjoituksessa tuli totuus esiin. Eli, hän jota isänä oli aina pitänyt, oli antanut luvan sukunimensä käyttöön. Biologinen isä ei ollut nähtävästi virallisesti tunnustanut olevansa pojan isä, niinpä häntä ei näkynyt lainkaan.
      Siinä vaiheessa tuntui pahalta, että puheet olivat sittenkin totta ja ettei hänellä periaatteessa virallista isää ollut ollenkaan. Hän meni hautaan tietämättä totuutta asiasta, josta oli melkein koko elämänsä kuullut.
      Äitinsä sen sijaan esittää edelleenkin rooliaan, enkä edes ole viitsinyt kertoa että tiedän nyt sen totuuden. Säälin häntä, koska hän on koko elämänsä elänyt valheessa ja se on varmasti syönyt sielua.
      Salailusta ja valehtelemisesta aiheutuu niin paljon pahaa ihan syyttömille ihmisille, mutta varmaan vaikeinta hänellä, joka yrittää elää niiden kanssa.


    • seurannut sivusta kirjoitti:

      Olipa kauniisti ja hyvin kirjoitettu.
      Sen verran olen itsekin joutunut asian kanssa tekemisiin, että mieheni sai teinipojasta lähtien kuulla kohinaa kodin ulkopuolelta, että hän, jota oli pitänyt isänään, ei olekkaan se biologinen isä. Asiasta juoruiltiin niin kovasti ja ilkeästi, että hän ei itse halunnut ottaa enää mitään kantaa koko juttuun.
      Hänen äitinsä on aina halunnut salata koko jutun ja vaikka asia olikin sitten loppujen lopuksi yleinen salaisuus, hän ei ole ollut tietävinään. Epäilimmekin, että puheet eivät kuitenkaan pitäneet paikkaansa.
      Kun MIeheni kuoli, niin perunkirjoituksessa tuli totuus esiin. Eli, hän jota isänä oli aina pitänyt, oli antanut luvan sukunimensä käyttöön. Biologinen isä ei ollut nähtävästi virallisesti tunnustanut olevansa pojan isä, niinpä häntä ei näkynyt lainkaan.
      Siinä vaiheessa tuntui pahalta, että puheet olivat sittenkin totta ja ettei hänellä periaatteessa virallista isää ollut ollenkaan. Hän meni hautaan tietämättä totuutta asiasta, josta oli melkein koko elämänsä kuullut.
      Äitinsä sen sijaan esittää edelleenkin rooliaan, enkä edes ole viitsinyt kertoa että tiedän nyt sen totuuden. Säälin häntä, koska hän on koko elämänsä elänyt valheessa ja se on varmasti syönyt sielua.
      Salailusta ja valehtelemisesta aiheutuu niin paljon pahaa ihan syyttömille ihmisille, mutta varmaan vaikeinta hänellä, joka yrittää elää niiden kanssa.

      Moikka ! Anteeksi näin suoraa kysymystä mutta kuoliko miehesi noin viisi-kuusi vuotta sitten siis tästä hetkestä laskettuna ? Ja sattuuko teillä kenties olemaan kahta poikaa ?


  • Äidilläsi voi alullesaamisesta olla jotain syviä haavojakin, joita hän ei halua kanssasi jakaa.
    Voi myös olla isäsi kanssa tehty sopimus siitä, ettei häntä sinulle sanota ja että hän ei kuuluisi sinun elämääsi. Tiedän tapauksen, missä isällä ei ollut mahdollisuutta ottaa lasta kontolleen ja äiti ei suostunut aborttiin. Äiti on siis halunnut pitää lapsen, vaikkei tälle lapselle ole voitu tarjota niitä synnynnäisiä oikeuksia, mitkä jokaiselle lapselle kuuluisivat, eli isä sekä äiti.
    Nuo asiat saattavat vaivata jopa seuraavaakin sukupolvea, vaikkei sitä tässä hetkessä eläessä ymmärräkkään, kuinka jonkin asian puuttuminen voi vaivata mieltä.
    Se että seksuaalisuudelle annetaan tässä maailmassa liikaa arvoa johtaa jatkuvasti monien ihmisten juurettomuuteen ja kaikilla ihmisillä pitäisi olla juuret.

    • Isäsi on luultavasti ukkomies / tai baari-illan pikatuttavuus. Neuvon, että unohda koko ukko.

      Jos et halua unohtaa, niin kysele sukulaisilta. Tai uhkaa äitiäsi, että kyselet sukulaisita, tai hänen ystäviltään. Luulen, että äitisi ystävä/t voivat tietää.


    • puskasissi kirjoitti:

      Isäsi on luultavasti ukkomies / tai baari-illan pikatuttavuus. Neuvon, että unohda koko ukko.

      Jos et halua unohtaa, niin kysele sukulaisilta. Tai uhkaa äitiäsi, että kyselet sukulaisita, tai hänen ystäviltään. Luulen, että äitisi ystävä/t voivat tietää.

      Tai jos hänkään ei tidä nimeä yhden illan tuttavuus, tai isänsä alkuun panema kuin lestadiolaiset.

      Osu ja uppos.


  • Kiitos kaikille viesteistä, olette ihania kun jaksatte tukea minua tässä asiassa!

    Itseasiassa olen jo kokeillut kysellä isästäni mummiltani ja kaikilta tädeiltäni -setiä tai enoja minulla ei ole. Aina kun olen kysynyt että voisivatko he kertoa jotain isästäni, he vaikenevat; "mä en saa puhua näistä jutuista, kysele äidiltäs." Eli sama juttu kuin äidin kanssa. He suuttuvat ja alkavat huutaa minulle "Anna olla, eiks se oo hyvä et on ees äiti!!??" Samanlaisia kun äiti.

    Mua itkettää.. ): miks tää kaikki sattuu mulle? Oon joutunu mun pienen elämän aikana valehtelemaan niin paljo äidin takii, perheestä, kotioloista, lemmikkieläimistä, äidin työpaikasta.. Mä tiedän tää kuullostaa oudolta, mut sitä se onki, enkä millää jaksa selittää, liikaa kaikkee.. Mun elämä on vaa valtava näytelmä, ja mä pidän näitä kulissei yllä. Mä rakastan mun äitii niin paljo mut mä en ymmärrä miks se tekee tän mulle.. :'(

  • Ainiin ja melkein unohdin sanoa: olen vannonut itselleni että en koskaan aijo katkeroitua. Olen sen oppinut pienen elämäni aikana että kaikkeen löytyy ratkaisu, aina on toivoa. En aijo luovuttaa. Aikuisena aijon tehdä monta asiaa toisin, erillailla kuin äiti. Hän on tarjonnut minulle kuitenkin hyvän kodin, sen hyvine ja huonoine puolineen.

    • Koita kestää...Mä uskon, että kun tulee oikea aika, niin saat tietää isästäsi. :)


    • Lue tarkkaan..

      Ystäväni oli samassa tilanteessa kuin sinä nyt. Hän oli aivan hajalla henkisesti vaikka vannoi ettei katkeroituisi. Äiti ei kertonut isästä mitään kuin eräänä kauniina päivänä että isäsi on kuollut. Kaverini katkeroitui ja useasti pyysi saada tietää kuka on hänen isänsä mutta äiti vain panttasi tietoa. Vaikka ystäväni isä kuoli, ystäväni äiti ei suostunut vieläkään kertomaan vaan vaikeni. Sukulaisetkaan eivät kertoneet mitään.

      Jaoimme ajatukset ja hetket ystäväni kanssa aina lapsuudesta asti. Näin ja tunsin kuinka hän kärsi siitä että hänellä ei ollut isää kuten muilla oli. Näin että kaikki ei ollut kunnossa. Ystäväni terveydentila huononi hiljelleen. Ystäväni tuskaa lisäsi kova ikävä koska kaipasi isäänsä hyvin paljon.

      Ystäväni kasvoi ja riutui eläen epätietoisuudessa äitinsä itsekkyyden vuoksi. Tuli päivä kun sain tietää että ystäväni on joutunut vaikean sairauden vuoksi sairaalaan. Hoitajat kertoivat lähiomaisille että elinaikaa ei ollut enää paljoa.

      Ystäväni viimeinen toive oli että hän saa tietää kuka on hänen isänsä. Hänen äitinsä kertoi oman lapsensa, ystäväni kuolinvuoteella että et tee sillä tiedolla mitään. Sen kuullessani tajusin että kuinka sairas ja narsisti ystäväni äiti oikeasti on. Todellisuudessä ystäväni äiti ei rakastanut omaa lastaan vaan tämä oli kiristys-ja kiusaamisväline koko elinajan kuten ystäväni oli sitä epäillytkin. Ystäväni äiti kiristi omaa lastaan vieden tältä ihmisoikeudet ja lisäksi kiristi rahaa ja elatusmaksuja ystäväni isältä.

      Tämän kokemuksen myötä voin sanoa että ystäväni traumat kulki läpi hänen koko elinajan koskaan saamatta tietää kuka on hänen isänsä. Tämä ei ole ainut koskettava tarina vaan näitä on hyvin paljon joka kertoo mielivaltaisista ja hyvin sairaista äideistä jotka kiristävät lapsiaan ja tekevät heistä vain pelinappuloita. PAS-syndrooma, eli PAS oireyhtymä on virallinen nimike tuolle äitien itsekkyydelle joka on maailmalla tunnettu.

      Mielestäni terveys-ja sosiaaliministeriö voisi puuttua tälläiseen äitien mielivaltaan jossa lapsi on vaarassa traumatisoitua tai tulla muuten uhriksi. Näitä on paljon ja lisää tulee. Yhteiskunta voi pahoin koska terveysministeriö on saamaton lapsiasoissa ja lain toteutumisen suhteen. Lastensuojelu pyörittää terveysministeriötä miten tahtoon. Yhteiskuinta hajoaa ja tulee mätä entisestään.

      Oikeusjärjestelmän ei missään tapauksessa tulisi hyväksyä äideille yksinhuoltajuutta koska se johtaa tälläiseen mielivaltaan jonka ystäväni näki ja koki. Ystävältäni vietiin ihmisoikeudet jotka hänelle lain mukaan kuuluivat mutta hänen oikeutensa ja unelmansa isän kohtaamisesta ja yhteyden luomisesta ei koskaan toteutunut konkreettisesti. Paljon puhutaan ihmisoikeuksista mutta se oli vain teoriaa. Tämä päteen niin lapsiin kuin aikuisiinkin.

      Missä on lapsen oikeudet ja etävanhemman ihmisoikeudet ? ..Niitä ei todellisuudessa ole. Se on vain myytti.


  • Haeppa virkatodistus kirkkoherranvirastosta niin siinä pitäisi olla isäsi nimi jos se on ilmoitettu kun olet syntynyt tai sitten soitat lastensuojeluun ja kysyt onko isäsi tunniostanut sinut.

  • Heii tuli täs mielee et mä voisi lahjottaa sulle mu isä ja syitä en kommentoi..
    Taino en tuu toimee senkaa se ei tajuu et mulki o elämä

    • Jotkut kommentit ovat niin typeriä, että niiden kirjoittajan melkeinpä soisi jääneen "läikäksi lakanaan". Mieti sinäkin, asennevammainen kakara, miltä aloittajasta tuntuu!


    • IsästäänKiitollinen kirjoitti:

      Jotkut kommentit ovat niin typeriä, että niiden kirjoittajan melkeinpä soisi jääneen "läikäksi lakanaan". Mieti sinäkin, asennevammainen kakara, miltä aloittajasta tuntuu!

      Ehkäpä se helpottaa oloa, jos ymmärtää että joskus tietämättömyys voisi olla parempi kuin tietoisuus.
      Jos isä olisi esimerkiksi joku Jammu Siltavuori, niin kuka haluaisi tietää olevansa hänen lapsensa? Tuolloin on tietämättömänä paljon onnellisempi olla kuin tietoisena siitä millaisen hirviön geenejä kantaa.


  • mk; muuten aivan loistava idea, mutta kuuluuko silloin kuulua kirkkoon? Minä ja äiti emme nimittäin kuulu. Äiti erosi kirkosta aikuisena eikä minua ole kastettu.

    • Erosiko äiti ennen syntymääsi kirkosta ? Jos erosi, niin kirkkoherran virastosta ei ole apua. Vastaava paperi pitää löytyä maistraatista. On mahdollista että äiti ei ole kertonut heille isän nimeä.

      Löytyykö äidiltä odotusajan neuvolakorttia jostain laatikosta ? Siihen kirjattiin isän nimi. Saako äiti jostain elatusmaksuja sinusta tililleen ?

      Selvästi sukulaisesti tietävät kuka isäsi on. Pohdin vielä löytyisikö joku muu taho, kuten äidin ystävät tai naapurit, joka tietäisi asiasta jotain.

      Oletko kysynyt äidiltäsi miksi hän ei halua sitä tietoa kertoa.

      Äitisi on sydämetön. Kyllä kaikilla pitää olla oikeus tietää isä.


    • lellu.. kirjoitti:

      Erosiko äiti ennen syntymääsi kirkosta ? Jos erosi, niin kirkkoherran virastosta ei ole apua. Vastaava paperi pitää löytyä maistraatista. On mahdollista että äiti ei ole kertonut heille isän nimeä.

      Löytyykö äidiltä odotusajan neuvolakorttia jostain laatikosta ? Siihen kirjattiin isän nimi. Saako äiti jostain elatusmaksuja sinusta tililleen ?

      Selvästi sukulaisesti tietävät kuka isäsi on. Pohdin vielä löytyisikö joku muu taho, kuten äidin ystävät tai naapurit, joka tietäisi asiasta jotain.

      Oletko kysynyt äidiltäsi miksi hän ei halua sitä tietoa kertoa.

      Äitisi on sydämetön. Kyllä kaikilla pitää olla oikeus tietää isä.

      Joskus kavereitten äiteiltä saa hyödyllisiä tietoja.


  • Ei neuvolakortista voi näkyä isän nimeä... Ei ole omassani eikä lastenikaan neuvolakorteissa.

    • Odotus ajan kortissa kyllä kirjataan isänkin nimi. Anteeks nyt vaan...Sit lapsen neuvolakorttiin sitä ei sitten kirjatakaan...


    • äiti minäkin.. kirjoitti:

      Odotus ajan kortissa kyllä kirjataan isänkin nimi. Anteeks nyt vaan...Sit lapsen neuvolakorttiin sitä ei sitten kirjatakaan...

      ei mulla kirjotettu lapsen isästä siihen mitään?! lapsen isän tiedothan vasta kun lapsi on syntynyt!!!!


    • äiti minäkin.. kirjoitti:

      Odotus ajan kortissa kyllä kirjataan isänkin nimi. Anteeks nyt vaan...Sit lapsen neuvolakorttiin sitä ei sitten kirjatakaan...

      ei muuten ole totta. jos ei kerro niin ei ole.


    • äiti minäkin.. kirjoitti:

      Odotus ajan kortissa kyllä kirjataan isänkin nimi. Anteeks nyt vaan...Sit lapsen neuvolakorttiin sitä ei sitten kirjatakaan...

      Minulla on tallessa vanha odotusajan kortti, kun äiti odotti minua. Siellä ei ole isän nimeä, eikä ole omien lastenikaan odotuskorteissa isän nimeä. Näin se vaan on. En tiedä sitten, onko muilla paikkakunnilla eri systeemi. :)


  • lellu..; Kyllä, äitini erosi ennen syntymääni kirkosta. Äitini tuntien voin olla varma ettei äiti ole kertonut maistraatissa isäni nimeä. ):

    Neuvolakorttia en ole löytänyt. Kerran kysyin äidiltäni missä se saattaisi olla, ja hän mainitsi "hukanneensa" sen.. Tiedän ettei äiti saa elatusmaksuja tililleen. Pitäisikö silloin olla naimisissa ja sitten erota, ja sitten saisi elatusmaksuja? Äitini ei koskaan ole ollut naimisissa.

    Olen kyllä monta kertaa kysynyt äidiltäni suoraan mikä tässä asiassa on niin vaikeaa kertoa. Saan aina vastaukseksi huutoa, haukkumisia ja syyllistämistä. En ymmärrä mitä teen väärin.. ):

    • Isä maksaa elatusapua vain jos on tunnustanut virallisesti lapsen. Muussa tapauksessa lapsi saa elatustuen Kelalta äidin hakemuksen perusteella.

      Et tee mitään väärin kysyessäsi isäsi alkuperää, älä siis sen tähden syyllistä itseäsi. Äidilläsi voi olla syntymäsi taustalla vaikeita asioita, esim. raiskaus, ei edes tiedä kuka on isäsi, isäsi on lähisukulaisesi tms. Toivottavasti liian vaikeaa kerrottavaa äidilläsi ei ole, ja aikuistuttuasi ehkä saat paremmin äitiisi yhteyden isäasiassa.
      Olet kuitenkin vielä lapsi, joten ehkä äitisi varjelee myös sinua joltain.


    • 14+1 kirjoitti:

      Isä maksaa elatusapua vain jos on tunnustanut virallisesti lapsen. Muussa tapauksessa lapsi saa elatustuen Kelalta äidin hakemuksen perusteella.

      Et tee mitään väärin kysyessäsi isäsi alkuperää, älä siis sen tähden syyllistä itseäsi. Äidilläsi voi olla syntymäsi taustalla vaikeita asioita, esim. raiskaus, ei edes tiedä kuka on isäsi, isäsi on lähisukulaisesi tms. Toivottavasti liian vaikeaa kerrottavaa äidilläsi ei ole, ja aikuistuttuasi ehkä saat paremmin äitiisi yhteyden isäasiassa.
      Olet kuitenkin vielä lapsi, joten ehkä äitisi varjelee myös sinua joltain.

      Isättömyys jättää aukon lapsen sisimpään.

      Suomessa on kasvamassa kymmeniätuhansia isättömiä lapsia.

      Isättömyys vaikuttaa lapsen elämään monella tavoin, pahimmillaan se johtaa aggressiiviseen käyttäytymiseen.

      Lue lisää Yle uutiset 25.3.2009.

      Lue myös muita linkkejä.

      Eroperhe net
      Helistin tietoa isästä.
      Lastensuojelun keskusliitto.

      http://yle.fi/uutiset/isattomyys_jattaa_aukon_lapsen_sisimpaan/638200
      --------


    • Grandfather. kirjoitti:

      Isättömyys jättää aukon lapsen sisimpään.

      Suomessa on kasvamassa kymmeniätuhansia isättömiä lapsia.

      Isättömyys vaikuttaa lapsen elämään monella tavoin, pahimmillaan se johtaa aggressiiviseen käyttäytymiseen.

      Lue lisää Yle uutiset 25.3.2009.

      Lue myös muita linkkejä.

      Eroperhe net
      Helistin tietoa isästä.
      Lastensuojelun keskusliitto.

      http://yle.fi/uutiset/isattomyys_jattaa_aukon_lapsen_sisimpaan/638200
      --------

      Mitään asiaa ei pitäisi yleistää..esim. isättömän lapsen agressiivisuutta. On niitä huonosti käyttäytyviä ja muutenkin kireäpinnaisia isän tyttöja ja poikiakin.

      Itse olen ollut oman isäni hylkäämä jo ennen syntymääni ja kasvatti-isän kasvattama, enkä koe elämääni sen kummallisemmaksi kuin ns. normiperheen lapsilla.
      Ainoastaan se minua harmittaa kun oikea isäni kuoli enenkuin ehdin tavata hänet. Kunnioitin äitini vaikenemista asiasta..nyt en tuntenut isääni ollenkaan.


    • Grandfather. kirjoitti:

      Isättömyys jättää aukon lapsen sisimpään.

      Suomessa on kasvamassa kymmeniätuhansia isättömiä lapsia.

      Isättömyys vaikuttaa lapsen elämään monella tavoin, pahimmillaan se johtaa aggressiiviseen käyttäytymiseen.

      Lue lisää Yle uutiset 25.3.2009.

      Lue myös muita linkkejä.

      Eroperhe net
      Helistin tietoa isästä.
      Lastensuojelun keskusliitto.

      http://yle.fi/uutiset/isattomyys_jattaa_aukon_lapsen_sisimpaan/638200
      --------

      Niinpä niin, ja siksi onkin inhottavaa, että isättömiä lapsia oikein tieten tahtoen tehtaillaan yksinäisille naisille ja lesbopareille kaikenmaailman keinohedelmöityksillä. Lasten oikeudet tuntuvat monesti unohtuvan näissä aikuisten perheleikeissä.


    • Elatus maksuja saa kaikki, jotka on yhteydessä lastenvalvojaan.


    • jhgkjgjhg kirjoitti:

      Niinpä niin, ja siksi onkin inhottavaa, että isättömiä lapsia oikein tieten tahtoen tehtaillaan yksinäisille naisille ja lesbopareille kaikenmaailman keinohedelmöityksillä. Lasten oikeudet tuntuvat monesti unohtuvan näissä aikuisten perheleikeissä.

      Ne lapset ovat sentään harkiten tehtyjä ja siksi tilastollisesti enemmän rakastettuja ja paremmin huolehdittuja kuin heteroparien vahinkolaukaukset.
      Kaiken maailman uskonnolliset hörhöt ja huumeidenkäyttäjät voivat tehdä niin paljon lapsia maailmaan kuin vain viitsivät ja siten pilataan lasten elämä heti alkumetreillä omalla sairaudella...

      Inhottavaa on, miten asiaa tuntematta kehtaat huudella: kaikkien tuntemieni lesboparien lapsilla isä on tiedossa ja osa lapsen elämää, vaikkei lapsen huoltaja virallisesti olekaan.

      Parempi on lapsen ilman isää kuin sinun kaltaisesi kanssa.


    • Liian myöhään kirjoitti:

      Mitään asiaa ei pitäisi yleistää..esim. isättömän lapsen agressiivisuutta. On niitä huonosti käyttäytyviä ja muutenkin kireäpinnaisia isän tyttöja ja poikiakin.

      Itse olen ollut oman isäni hylkäämä jo ennen syntymääni ja kasvatti-isän kasvattama, enkä koe elämääni sen kummallisemmaksi kuin ns. normiperheen lapsilla.
      Ainoastaan se minua harmittaa kun oikea isäni kuoli enenkuin ehdin tavata hänet. Kunnioitin äitini vaikenemista asiasta..nyt en tuntenut isääni ollenkaan.

      Miten äidin vaikenemista voi kunnoittaa ja vielä jos kuulee isänsä kuolleen. Äitisi on pitänyt sinua vain pelinappulana ja rakentanut tarkoituksella esteitä sinun ja oikean biologisen isäsi välille. Todella raukkamainen äiti.

      Se mitä teki sinulle ei ole aitoa rakkautta vaan tekopyhyyttä. Et tuosta asiasta muuten tänne kirjoittaisi jos ei sinulla olisi hitustakaan ajatusta omasta biologisesta isästäsi.

      Meitä voit yrittää huijata mutta eniten tuolla äitisi vaikenemisuskottelulla huijaat itseäsi ja sehän on kuin narkkarin tauti. Jos et tuota tosiasiaa myönnä itsellesi olet kuin narsistiäitisi joka kieltää tosiasiat. Oireen yksi monista kuvista on tosiasioiden kieltäminen muilta ja itseltään.


    • Tästä pitäisi puhua isommastikkin mediassa ja nimen omaan ihmisten jotka on kärsinyt siitä että toinen vanhempi on pimittänyt tieoa tulisi näky niin ett näkisivät ne juutaksen itsekkäät vanhemmat mitä ovat aikaan saaneet!!!!

      Yritä painostaa vaan ympäristösi läheisiä kun kerran tietävät. sanot että lapsella on oikeus molempiin vanhempiin, ja se että lapsi vanhempansa tuntee on aikuisten asia mahdollistaa.Odota siihen asti kun täytät 18 ja yritä sitten kaivautua paremmin asioihin. Voit halutessasi uhata mennä sossun juttusille myös lapsen henkinen rääkkääminen on pykälissä kielletty ja kidutusta se on henkisesti kun ei tiedä. Mielestäni yksinhuoltajuutta pitäisi muutenkin tutkia. Tulisi olla kunnon selvitykset siitä miksi joku on yh ja muutenkin termi on vanhentunut ja epäoikeudenmukaisesti toteutettu. Nykyään riittää että rastiruutuun vaan. Mieheni ei näe tytärtään ja on lähipiirissään sanonutkin että kyllä hän ne lapset on halunnu mutta ei miehiä -eli on oikein lapsi tehtailija. Mielestäni jokaisella lapsella tulisi olla mahdollisuus edes valvotusti tavata vanhempiaan.
      Tsemppiä sulle !


  • mulla tuli mieleen että voisiko äitisi olla raiskauksen uhri, josta olet alkusi saanut. Olisi esim paljon helpompi sanoa että sait alkusi esim yhden illan jutusta kuin raiskauksesta.

    • Sillä, minkälaisesta suhteesta on saanut alkunsa, ei periaatteessa ole mitään väliä, eikä esim. raiskauksesta tms. voi eikä saa tehdä itselleen alibia olla kertomatta. Jos lapsen alku oli niin traumaattinen, ettei siitä voi edes lapsen aikuistuttua puhua, olisi kait syytä ollut abortoida sikiö.

      Tiedän tasan varmasti, että ainakin hyvä osa raskauksista on ehkä ollut vahinko, mutta nainen on luullut, että miehestä on tulossa hänelle puoliso. On erittäin tavallista, että seurustellaan useamman kanssa, ja yks'kaks joku seurustelukumppaneista onkin raskaana. Kihloissa yhden kanssa, toinen on raskaana..


  • Itse vanhemmat erosivat kun olin 3 ja riidoissa olivat ja muuttivat toiselle puolelle koko suomea.... Kummatkin hankkivat uudet puolisot ja isäni hankki sellain joka ei siedä minun kaupunkilaisuuttani joten en saa tulla sinne... En tiedä mutta selitä tilanne äidillesi ja sano että sinua harmittaa ettet tiedä kuka isä on... Tämä ei ole loukkaus eikä mitään mutta saattaa olla että äitisi on raiskattu eikä hän ole uskaltanut mennä poliisille...

    • JATKOA Äitisi vain haluaa unohtaa sen tilanteen ei muuta... Ja et SINÄ ole tehnyt mitään väärää ei ole sinun vikasi että miten on käynyt eikä liioin äitisikään... Ihmisten pitäisisi oppia rakastamaan kaikkia nin kuin he ovat kaikkihan pohjimmiltaan tekevät näin... Esim Hitler halusi tarjota parasta SAKSALAISILLE joita rakasti mutta hieman hullun lailla ja halusi suojella hänen milestään oikeita ihmisiä vääriltä... Kaikki eivät ole pahoja vaikka siltä vaikuttaa... Jos joku haluaa tappaa jokaisen hän on silloin jonkun joka antoi hänelle syyn elää esim : Joku tappoi rakkaan jolle olisi halunnut antaa kaikkensa ja silloin tuntee että on pakko kostaa jollekkin ja silloin tuntuu että kaikki ovat itseään vastaan... Viha ei helpota oloa vaan masentaa ja johtaa hulluuteen... Jos tämän todella ymmärtää ei halua enää itseltään mitään sillä on jo valmis ihmisenä ja haluaa opettaa tämän muille : Auttaa heitä ilmaisemaan rakkautensa maailmaa kohtaan kuten itsekkin... Itse tajusin tämän hiljattain vaikka olen vasta 13 ja kiusattu koulussa, syytellään kaikesta pahasta yms mutta itse haluaisin vain auttaa muita löytämään sen totuuden : Joidenkin ulkokuori näyttää olevan läppeensä paha mutta he tekevät pahat tekonsa JONKUN TAKIA ja jos ei niin he vielä odottavat sellaista... Minä mietin elämisen syytä kun olin 4 vuotta masentunut ja tajusin sen vasta kun löysin sen miksi minä täällä vielä tallustan ja löysin elämänjanoni : Jotta voisin opettaa häntä löytämään sen saman elämän syyn : Että kaikilla olisisi turvallista olla... En tiedä/ole varma mutta en usko että jumala parantaa sairaita vaan he jotka haluavat auttaa sairaita ja niin eespäin...


  • Vähän ikävä juttu, mutta on tietysti mahdollista että olet raiskauksen tulos tai että mutsisi ei itsekään tiedä/muista kuka isä on.. joka tapauksessa asia on äidillesi arka ilmeisesti hyvinkin arka. Ja ehkä sun mutsis suojelee sua, syy voi olla hyväkin. Isä voi olla joku murhaaja tai muuten sekopää, josta äitisi haluaa pysyä erossa.

  • Jos se mies on tehny jotain todella pahaa, esim. raiskannu sun äidin, tai vaikka tappanu jonku. Ymmärrän ettei semmosessa tilanteessa halua kertoa lapselleen, yrittää suojella. Tai sitte toinen vaihtoehto esim. yhen illan juttu eikä äitis oo vaatinu tunnustamaan isyyttään. Ja ei vaan kehtaa vielä kertoa sulle että olit vahinko eikä sillä ollu ees koskaan suhdetta kyseisen miehen kans.

    Ite sain kuulla isästäni vasta 19(vai myöhemmin?) vuotiaana. Ja olin aika järkyttyny että äidin raskaus alko yhen illan jutusta, mua ei siis ois, jos ne ei ois sattunu samaan sänkyyn. En oo edelleenkään ottanu isääni yhteyttä, enkä ees tiiä otanko koskaan. Ehkä en.

  • Sellainenkin on hyvin mahdollista, että äitisi on niitä naisia, jotka vieraannuttavat lapsensa isästään tahallisesti ja saavat taakseen sekä sosiaalitoimen että oikeus- anteeksi, tuomioistuimen.
    Saattaa olla, että isäsi on ollut läheinen sinulle vauvaiässä ja suree omalla tahollaan todella raskaasti sitä, että on menettänyt kontaktin sinuun, kiitos näiden huoltokiusaajien. Hänen takanaan saattaa vielä olla rakastavat isovanhemmat sinua ikävöimässä. Selvitä viranomaisilta, kuka isäsi on ja ota yhteys - ja pian!
    Kyseessä on massiivinen ihmisoikeusloukkaus, joka saa Suomessa jatkua vuosikymmenestä toiseen ilman, että poliitikot viitsivät siihen millään lailla puuttua.

    • Juuri näin kuten kirjoitit. Voisiko tuota asiaa enää peremmin sanoa.

      Ei ole olemassa Lastensuojeluvirastoa vaan se on Äidinsuojeluvirasto.

      Ei ole olemassa Oikeuslaitosta vaan on olemassa Oikeusmurhalaitos.

      Lastensuosuojelu ja ihmisoikeudet on olemassa mutta ne ovat vain ja ainoastaan teoreettiset, eivät konkreettisia ihmisoikeustoimenpiteitä. Ja jos ovat, taustalla häärää äidinsuojeluvirasto ja oikeusmurhalaitos joka haluaa etäännyttää lapset isästään keinolla millä hyvänsä.

      Oikeusjärjestelmässä ei ole mitään järkeä. Täyttä hullutta koko touhu ja koko uskottelu ihmisoikeuksista. Ihmetyttää kyllä Maria Gutzenina Richardsonin touhu kun mitään ei tapahdu vaikka on Sosiaali ja Terveysministeriö. Suomi on tehnyt sitovat sopimukset kuten YK ja EU:n ihmisoikeussopimukset. Ratifioidut sopimukset ovat sitovia mutta tässä tämä Suomen sopimussäätö on käytännössä nähty että oli sitten vaikka ratifioitu sopimus se ei yksinkertaisesti toimi koska korrputiota ja levottomia tuomareita villinä säätävät omaa lakia mielin määrin jossa ei ole mitään järkeä.


    • LASTEN OIKEUSMURHA kirjoitti:

      Juuri näin kuten kirjoitit. Voisiko tuota asiaa enää peremmin sanoa.

      Ei ole olemassa Lastensuojeluvirastoa vaan se on Äidinsuojeluvirasto.

      Ei ole olemassa Oikeuslaitosta vaan on olemassa Oikeusmurhalaitos.

      Lastensuosuojelu ja ihmisoikeudet on olemassa mutta ne ovat vain ja ainoastaan teoreettiset, eivät konkreettisia ihmisoikeustoimenpiteitä. Ja jos ovat, taustalla häärää äidinsuojeluvirasto ja oikeusmurhalaitos joka haluaa etäännyttää lapset isästään keinolla millä hyvänsä.

      Oikeusjärjestelmässä ei ole mitään järkeä. Täyttä hullutta koko touhu ja koko uskottelu ihmisoikeuksista. Ihmetyttää kyllä Maria Gutzenina Richardsonin touhu kun mitään ei tapahdu vaikka on Sosiaali ja Terveysministeriö. Suomi on tehnyt sitovat sopimukset kuten YK ja EU:n ihmisoikeussopimukset. Ratifioidut sopimukset ovat sitovia mutta tässä tämä Suomen sopimussäätö on käytännössä nähty että oli sitten vaikka ratifioitu sopimus se ei yksinkertaisesti toimi koska korrputiota ja levottomia tuomareita villinä säätävät omaa lakia mielin määrin jossa ei ole mitään järkeä.

      Noin viisitoista vuotta sitten olisin ollut kanssasi ihan eri mieltä tuosta äidinsuojeluvirastosta, mutta kokemusteni pohjalta olen joutunut muuttamaan mielipiteeni.
      Äiti pystyy täydellisesti viemään lapsilta oikeuden isäänsä sekä isovanhempiinsa, jos haluaa.
      Äidin tarvisee olla vain sen verran suulaampi,niin ja vähän palturia laskeva, että puhuu viranomaiset sekaisin.
      Ennen minäkin luulin että sitä katsotaan lasten parasta, mutta kyllä se on niin että äidin.
      Lapsi oikeasti tarvitsee molemmat vanhemmat, ja jos jomman kumman alapäätä alkaa kutitteleen joku toinen, ei saisi erottaa lasta siitä toisesta vanhemmasta, sillä kumpikin vanhemmista mielestäni rakastaa lapsiaan ihan yhtälailla.


    • oikeassa olet kirjoitti:

      Noin viisitoista vuotta sitten olisin ollut kanssasi ihan eri mieltä tuosta äidinsuojeluvirastosta, mutta kokemusteni pohjalta olen joutunut muuttamaan mielipiteeni.
      Äiti pystyy täydellisesti viemään lapsilta oikeuden isäänsä sekä isovanhempiinsa, jos haluaa.
      Äidin tarvisee olla vain sen verran suulaampi,niin ja vähän palturia laskeva, että puhuu viranomaiset sekaisin.
      Ennen minäkin luulin että sitä katsotaan lasten parasta, mutta kyllä se on niin että äidin.
      Lapsi oikeasti tarvitsee molemmat vanhemmat, ja jos jomman kumman alapäätä alkaa kutitteleen joku toinen, ei saisi erottaa lasta siitä toisesta vanhemmasta, sillä kumpikin vanhemmista mielestäni rakastaa lapsiaan ihan yhtälailla.

      Onhan se vähän miehen omaakin vikaa, jos ei katso tarkkempaa millaisen muijan himossaan pamauttaa paksuksi. :P


  • AU äitinä tiedän millaista on salata lapselta isä asia. Koska en halunnut mennä naimissin tyypin kanssa jolla oli alkamassa vankilakierre. No silloin en sitä tiennyt.. Niin kerroin lapselle isänsä olevan sellaisessa työssä ettei voi olla meidän kanssa.
    15v myöhemin hän alkoi etsimään työtä ja lopettti sekakäytönsekä rosvoilun. Kutsuin kotiimme ja huomasin kuinka mies istui, yrittäen vetää paitansa hihija alemmaksi ettei ne huonosti tehdyt tatuoinnit näy.
    Olin etukäteen lapselleni kertonut totuuden, etten halunnut mennä kanssaan naimisiin. Siinä olisin pilannut omankin elämäni. Nyt lapsi on 48v, eikä ole soimannut ainakaan minulle isänsä puuttumista perheestä. minula ei ollut muita miehiä. Jonkinlaisen isän mallin sai serkuistani kaikista 22 poikalapsesta.

    Itseltäni on salattu isäni kuolintapa, vaikka olin sen jo lapsena kuullut salaa. Kun tulin ikään jolloin halusin siitä puhua, minulle tätini sanoi: Me ollaan vannottu ettei sitä koskaan sinulle kertoa- Olin hiljaa ja hymyilin. Miksi olisin tehnyt heistä valapaton.
    -Ota äitisi kanssa asia uudelleenasialisesti esiin, kysyen tietääkö hän onko mies elossa tai tietääkö kuka on isä. Myös ota selville virkatodistuksesta onko sinut tunnustettu, sitä kautta lähtisi vyyhti purkautumaan.
    maagikko

  • on tosi ikävää että on vanhempai jotka ei mielestäni ota vanhempien vastuuta. jos nyt ois raiskaus syynä niin kuin muutamat arvailee ei siinä ole äitisi puolelta mitään hävettävää. kipeä paikkahan se on se on totta, mutta kyllä vanhemman on pystyttävä ajatteleen asioita myös lapsen kannalta.

    minulla on puoliveli jonka isäni aikoinaan adoptio, sen sain tietää vasta perunkirjoissa. mistään mikä koski veljeäni ei koskaan puhuttu. muistan kun pienenä ihmettelin hänen erinlaista ulkonäköä. on varmaan monella naisella avioton lapsi ja sen tuomat salaisuudet.

    mielestäni sinun pitäisi hakea apua, saada joku henkilö joka auttaisi puhumaan äitisi kanssa. tai puhua suvun kanssa, herättää heidät ymmärtämään asian tärkeys sinulle. yksi oikea lause, kysymys. esim. vain jos sanoisit " tiedättäkö miten satutatte minua ja miten kärsin kun en tiedä isästäni mitään " ehkä joku jolla on omatunto saa silmänsä auki ja lopulta kertoo...

  • Voi olla että lapsi on raiskaajan, muun rikollisen tai tullut yhden illan jutusta tuntemattoman kanssa. Jotakin epämiellyttävää isään todennäköisesti liittyy, koska siitä ei voi kertoa.

    Kerro äidillesi että olet itkenyt ja miettinyt asiaa kauan, ja tulet miettimään sitä loppuikäsi surullisena, ellet saa tietää edes jotain.

  • Kun täytät 18 v niin palkkaa yksityisetsivä. Eiköhän Suomestakin löydy sellaisia, jotka hoitaa homman! Tsemppiä :D

  • Tuhma äiti sinulla,
    Itselläni on kaksi aviotonta lasta, asun heidän isänsä kanssa yhdessä, mutta jossain koulukuraattorin paperissa luki, ettei lapsi ole nähnyt isäänsä. (lapsi kyllä kertoi kuraattorille, että näkee tämän joka päivä kotona).
    Joskus ihmiset katoavat ja varsinkin salasuhteet unohtuvat.
    Ota yhteyttä väestörekisteriin, maistraattiin tai seurakuntaan, mikäli kuulutte kirkkoon ja pyydä sukuselvitys Jos isäsi on ns. tunnustanut sinut, eikä ole kieltänyt yhteystietojensa levitystä, löydät hänet.
    Jos et löydä, ole onnellinen. Sinä olet hieno ihminen omana itsenäsi.


    • Jatkan,
      vasta nyt selasin koko viestiketjun, itkettää sinun ja monien muiden puolesta.
      Kaikilla ihmisillä on jotain ikäviä asioita menneisyydessään,
      mutta niihin ei kannata takertua.
      Elämä jatkuu....



  • no mitä jos äitisi onkin vaikka raskauksesta tullut raskaaksi? Kukaan ei varmaan semmoisesta miehestä halua puhua

    • siis raiskauksesta tarkoitin


  • Teksti luettu...

  • Ymmärrän tuskasi itselläni oli lapsuudessa tilanne ettemme tienneet kuka oli ukkimme eli äitimme isä. Tiesimme että mummon mies ei ollut ukkimme. Olin varmaan noin 17 kun kerran kylällä äiti jututti jotain naista ja kun kysyin kuka se oli sain vastauksen että hänen tätinsä. Minä tajusin silloin kysyä että kukas sinut isäsi sitten on kun tuli ilmi että hän oli hänen isänsä sisar.

    Ukkini oli käynyt vaimonsa kanssa meillä aina silloin tällöin kylässä ja hän kävi meillä myös sahaamassa lautoja. Mutta heillä ei ollut koskaan lapsia mukana kuten vanhemmillakaan ei ollut meitä mukana kun he kävivät heillä.

    Äitini on aikanaan tunnustettu mutta asiaa ei ole merkattu kirkonkirjoihin tai muuhun viralliseen papereihin. Äitini oli joutunut rippikoulussa kirkkoherran kiusaamaksi ko asiasta ja sikis hän ominen sanojensa mukaan erosi kirkosta sen jälkeen kun minä olin käynyt rippikoulun.

    En osannut yhdistaa tuota saamaani nimeä mutta kun kerroin tämän kaverilleni olikin hän tämän ukkini naapuri. Samalla mulle tuli ilmi että yksi tätini oli minun rinnakkais luokallani. Samanlla lailla myös toisella puolella olisi lasten pitänyt tietää asia josta ei oltu puhuttu. Tuo tätini oli ollut yli 20 kun hänen tuo tätinsä oli kertonut ko. asian. Kymmenkunta vuotta sitten tapasimme tuon tätini kanssa ja vähän tutustuimme toisiimme. Ja siellä oli sama kommentti kuin minäkin olin saanut että etkö sinä tiedä, oli vedottu mm siihen että isä ja äiti kävivät siellä kylässä. Eli asia olisi pitänyt tietää vaikkei siitä puhuttu. Äitini on katkera tästä isän puutteesta koska hän kokee ettei ole saanut oikeasti isäkokemusta. Näitö tarinoita on pilvin pimenin tämä tarina on sodan aikaisia. Voimia sinulle ja olet saanut tässä jo paljon vinkkejä ja toivottavasti saan kysymyksiisi vastauksia.

    • Lapsen vierannuttaminen isästä on äitien keino varmistaa lapset itselleen, eli aikaansaaada isättömiä lapsia ja lapsettomia isejä.

      Lue lisää Porinsanomat lehdessä Varatuomari Anja Hanniniemen väitöstutkimus,

      Isiä manipuloidaan julmasti ulos lapsen elämästä

      http://www.porinsanomat.fi/uutiset.php?id=997
      -----------------


    • Mistä niin päättelet...


    • Isättömät lapset. kirjoitti:

      Lapsen vierannuttaminen isästä on äitien keino varmistaa lapset itselleen, eli aikaansaaada isättömiä lapsia ja lapsettomia isejä.

      Lue lisää Porinsanomat lehdessä Varatuomari Anja Hanniniemen väitöstutkimus,

      Isiä manipuloidaan julmasti ulos lapsen elämästä

      http://www.porinsanomat.fi/uutiset.php?id=997
      -----------------

      Aina ei kysymys ole siitä, että äidit haluaisivat vieraannuttaa lapset.
      Kyllä isättömiä sukupolvia on ollut esim sota-aikana. Ja on isättömiä lapsia nykyäänkin eikä se johdu aina äideistä vaan myös isistä. Kaikki isät eivät ole ottaneet paikkaansa perheessä, yhteisössään...

      Monet miehet pakoilevat vastuutaan lapsistaan.
      Siementä jaetaan, muttei pidetä huolta kasvusta.


  • Sukulaistytöllä oli sama ongelma. Hänenkään äitinsä ei suostunut paljastamaan tyttärensä isää kenellekään. Aika moni sukulaisista sen kyllä tiesi tai arvasi: isä oli äidin siskon mies. En tiedä, saiko sisko koskaan tietää tästä miehnsä syrjähypystä.
    Usein ne salatut isät löytyvät aika läheltä.

  • Äitisi on aika itsekäs, kun pitää tiedon itsellään (jos tietää, tosin arvelen, että tietää). Sinulle asia on tärkeä ja ymmärrän hyvin tarpeen selvittää kuka on isäsi. Neuvoisin kääntymään kuitenkin vielä kerran lähisukulaisten puoleen ja selittää vielä kerran miten tärkeä asia on sinulle. Äitiäsi voisit myös yrittää jollakin konstilla saada kertomaan isästäsi.
    Äidillesi voi olla vaikeaa kertoa, mutta koeta kertoa hänelle, että miten vaikeaa se on myös sinulle, ettet tiedä isästäsi mitään. Voit yrittää myös sillä, että jossain vaiheessa voit vahingossa rakastua veljeesi, jota et tiedä veljeksi, niinkin on joskus käynnyt (tiedän tälläisen tapauksen, jossa sitten salailu johti melko surkuhupaisaan yritykseen salailla vielä lisää jne.. lopulta kaikki tuli julki, kun mummo avasi suunsa).
    Voit kertoa äidillesi, että et ole tuomitsemassa ketään (ethän ole?), vaan haluat tietää totuuden.
    Tuo valehtelu on ollut aika toivotonta, mitä äitisi on käskenyt tekemään, siinä joutuu helposti epätoivon suohon, mutta ymmärrän tilanteesi.
    Ihmettelen kyllä äitsi motiiveja salailuun, sillä voihan olla, että isäsi haluaisi olla isäsi ja olisi halunnut ollakin elämässäsi mukana, mutta siihen ei ole annettu mahdollisuutta. Olet vielä nuori, että asioiden virallinen selvittäminen on vielä vaikeaa lastenvalvojan kautta, mutta voit tietysti yrittää. Voihan olla, että isäsi on maksanut sinusta elatusmaksuja, vaikka isyyttä ei olisi vahvistettukaan.Asiasta voi löytyä jotain virallistakin tietoa, mutta äitisi olisi saatava antamaan edes jotakin tietoja isästäsi. Onnea etsintään!

  • Aika yksipuolista, tuomitsevaa ja negatiivista kirjoittelua täällä. Yksi vaihtoehtohan voi olla hedelmöityshoito, jolloin vanhan lain mukaan ei sukusolun luovuttajan ei tarvinnut (eikä saanut) ilmoittaa henkilöllisyyttään. Vain muutama tuntomerkki niin kuin sinunkin tiedossasi on. Muista tarina rumasta ankanpoikasesta.

  • itse en usko että kyseessä on yhenillanjuttu ja siksi ei siitä isästä halua puhua vaan että kyseessä on joku isompi suurempi syy miksi isästä ei haluta puhua..

    itsellä on lapsi joka on saanut alkunsa yhdenillanjutusta enkä häpeä asiaa ollenkaan, poika on miulle tärkeä ja kun kasvaa saa kyllä kuulla miulta ihan totuudenmukaisesti miten on alkunsa saanut ja kuka isä on :)
    pojan isä tapasi poikaansa muutaman kerran pojan ollessa reilu kuukauden ikäinen mutta lopetti käymiset jostain syystä (ei kertonut syytä ja minä en estänyt) ensin oli innokas tunnustamaan isyytensä vapaaehtoisesti ja halusi yhteishuoltajuuden mutta toisin kävi ilmeisesti mieli sitten vain muuttui, isyys on kuitenkin tunnustettu dna-testeillä ja pojan isä asuu meistä vain kolmen kilometrin päässä mutta ei ole ottanut yhteyttä siitä huolimatta, koskaan en ole estänyt näkemästä poikaa ja kun oli pojasta niin innoissaan niin olisi ollut kiva kun olisi poikaa tavannut mihenkään en kuitenkaan pakottanut.. nyt ei ole poikaa nähnyt hieman yli kahteen vuoteen enkä usko että tulee tapaamaankaan vaan ei sitä tiedä, mutta mikäli ei halua jatkossakaan tavata niin kyllä ihan totuudenmukaisesti pojalle kerron että isä on hänet nähnyt ja sylissäkin pitänyt mutta sitten vain lopetti käymiset, jos haluaa tietää siihen syyn saa poika sitä itse isältään aikanaan kysyä jos kiinnostusta on, mutta valehtelmaan en lähde alkuperää :)

  • Minäkään en tiedä kuka minun siskoni on. Asuuko hän edes suomessa,tiedän vain nimen... Siskoni ei edes varmasti tahdo tavata minua,olisi kiva tutustua häneen. J toivon että aikuisena edes hänet tapaisin olen 13 ja elämä eessä. Onneksi...

  • Olen itse 18v äiti lapseni on kuukauden ikäinen eikä lapseni isä halua olla lapsen kanssa tekemisissä. Erosimmekin riitaisasti. Voisiko olla ettei oma isäsi halunnut olla kanssasi tekemisissä (niin inhottavalta kuin se kuulostaakin) ja äitisi ei halua puhua asiasta ettei sinuun sattuisi? Tai sitten vanhempasi erosivat riitaisasti ja sen takia äitisi pimittää tietoja isästäsi... Oletko ajatellut kysyä sukulaisiltasi jos he tietäisivät jotain?

  • Voisit yrittää lastensuojelun kautta pyytää, etttä sinulle määrätään uskottu mies ja sitä kautta asiaa selvitetään viranomaistyönä. JOka tapapuksessa lastensuojelu voi neuvoa sinua. Täällä me kommentoijat ei luultavasti juridiikkaa tunneta.

  • Randomgirl.... I am your father!

  • En nyt halua pelotella tai mitään, mutta joskus voi olla parempikin, ettei tiedä. Itse en ole koskaan tuntenut isääni, mutta nyt tiedän, kuka hän on. Entinen vankilakundi, nykyisin koditon narkkari. Olisi ehkä ollut parempi, etten olisi tiennyt.

    Tutulla kohtalontoverillani, jonka kanssa olemme yhdessä näitä asioita käsitelleet, kävi vielä huonompi tuuri. Pitkän kyselyrupeaman jälkeen hänen äitinsä, joka oli aluksi reagoinut hyvinkin pitkälti samoin, kuin sinun äitisi, oli paljastanut, että hänet oli raiskattu, eikä hän ollut kyennyt tekemään aborttia.

    En siis halua pelotella, että näin olisi sinun tapauksessasi, mutta äitisi reagoi mielestäni kovin voimakkaasti asiaan, joten kannattaa ottaa huomioon sekin mahdollisuus, että asiaan liittyy jonkinlainen trauma, jota hän ei ole valmis käsittelemään...

  • Asia kuulostaa melko vakavalta, joten mun mielestä kannattaisi tehdä rikosilmoituksen. Äiti ei voi tollaista jatkaa, ja huomaan miten äitisi käytös on vähän vaarallista sulle!

  • randomgirl, tiedätkö millä synnytyslaitoksella olet syntynyt? Yleensä isän nimi ilmoitetaan synnytyksen yhteydessä ja ehkä äitisi myös on näin tehnyt.

    Jos äitisi ja sinä kuulutte kirkkoon, voit kysellä kirkkoherranvirastosta henkilökohtaisesti, onko äitisi ilmoittanut isäsi nimen sinne heidän tietoihinsa.

    Väestörekisterissäkin pitäisi isäsi nimi löytyä.

    Jos äidilläsi on veljiä tai siskoja, niin he yleensä tietävät kenen kanssa äitisi on seurustellut tai kenen kanssa äitisi tuli raskaaksi.

    Muista olla hienotuneinen näissä asioissa.

    Jos et itse muista, niin väestötietorekistereistä näkyy, mistä olette muuttaneet tälle nykyiselle paikkakunnallenne, joten jos olette tulleet Pohjois-Suomesta, niin entiset paikkakuntalaiset voisivat tietää äitisi kohtalosta ja vanhalla paikkakunnalla kenen kanssa äitisi tuli raskaaksi.

    Toivottavasti vihjeet auttavat sinua elämässäsi eteenpäin.

  • Tosi kurjaa, surullista.

    Tiedän itse millaista on elää ilman isää. Tosin tiedän kuka hän on ja millainen hän on. Mutta hän ei ole ollut osallisena elämääni ollenkaan, ei edes sen verran mitä olisin tarvinnut.

    Äitisi ei varmaan ymmärrä sitä että hänen käyttäytymisellään ajaa sinut huonoon suuntaan.

    Itselleni perhetaustastani ja äitini tavalla miten hän suhtautui kun kyselin hänen elämästään, niin aloitin jo tosi nuorena kapinoimaan ja tekemään tyhmiä asioita kohtalo tovereiden kanssa. Tosin ei nekään kaikki joilla on se äiti ja isä niin ole todellakaan asiat aina paremmin kuin meillä yksinhuoltaja perheen lapsilla.

    Siihen miksi äitisi ei suostu puhumaan sinulle isästäsi voi olla niin monta syytä.
    Voi olla että äitisi on nähnyt miehen vain kerran ja tullut raskaaksi, voi olla että isäsi ei ole ollut halukas osallistumaan lapsen kasvatukseen ja vastuuseen, voi olla että hän on satuttanut äitiäsi niin paljon, ettei äitisi itsekkään ole kertonut isällesi että olet hänen lapsensa. Siihen voi löytyä niin monta syytä. Oletko varma että hän asuu edes Suomessa?

    Tiedän yhden ystävän, joka tapaili miestä. Tuli raskaaksi mutta mies ei ollut halukas osallistumaan hänen ja lapsensa elämään. Mies jatkoi omia matkojaan ulkomaille ja jätti hänet oman onnensa ojaan.

    Lykkyä sinulle! Älä kuitenkaan murehdi asiaa liikaa. nuoruutesi menee muuten hukkaan.

    • Ymmärrän että isän merkitys on suuri. Olen ollut lapseni yksinhuoltaja, mutta alusta asti lapseni isä suhdetta olen pyrkinyt kunnioittamaan. Vaikka isästä ei koskaan isäksi ollutkaan, uskon, että lapseni itsetuntoon on vaikuttanut positiivisesti se, että on saanut olla yhteydessä sukulaisiinsa ja näin saanut rakentua ehjemmäksi persoonaksi. Vaikkakin siinä elämässä on ollut surua isän kykenemättömyyden ja esteiden vuoksi.

      Kirjoitan tämän teille äideille, jotka mietitte kannattaako isään ja sukulaisiin pitää yhteyttä.


  • Itse olin isätön 14vuotta kunnes viimevuonna äitini kertoi hänestä. Sain tavata hänet kun äiti sai hänet kiinni, heti huomasin että olemme niiiiiin paljon samanlaisia, mutta tiedän miltä tuntuu elää ilman isää ja se on kauheaa... itse en olisi kestänyt enään sekunttiakaan.Nyt käyn isälläni aina kun voin ja hänen perheensä eli isovanhempani, tätini ja hänen perheensä ja isäni vaimo ottivat minut onnen kyyneleillä vastaan. (: Ja on mahdollista että saat tiedon kummisedältäsi tai kummitädiltäsi sain itse kummitädiltä(: Pärjäile

  • Ehkä äitisikään ei tiedä kuka isäsi on.

  • Kysyit että "Miksi äitini tekee niin kuin tekee?"

    Minä vastaan sinulle seuraavasti.

    Äitisi tekee sitä siksi koska on pahemmanluokan narsisti, patologinen valehtelija, sairas joka pitäisi viedä hoitoon. Ko narsismin muotoon kuuluu mm. sairas omistushalu, kiristys, painostus, tarkoitusperäinen vääristely, totuuden värittäminen ja loputtomien tekosyiden keksiminen. Hyvin moni mies kertoo narsistivaimoista ja puolisoista jotka tarkoituksella kääntelevät ja vääntelevät asioita saadakseen näyttämään ne heidän omalta kannaltaan paremmalta.

    Äidin haluavat luoda ihmisten ja viranomaisten silmissä viattomuuden verhon johon he jopa käyttävät uskonnollisia argumentteja luomaan ja vahvistamaan viattomuutta. Tämä menee hyvin monesta läpi koska eivät tunne tätä harhautuskeinoa. Uskonnoilla ja niillä ihmisillä jotka levittävät sanaa, heillä ei ole mitään tekemistä rehellisyyden, eli lojaaliuden kanssa. Osaksi uskonto-harhautuskeinoissa käytetään sellaisia puitteita kuten iso ryhmittymä joka luo vääriä mielikuvia kuten aidosta viattomuudesta. Totuus kuitenkin on että seura tekee kaltaisekseen jotka pystyvät yhdessä harhauttamaan muita ihmisiä. Äitisi ei ehkä ole uskossa mutta uskoo omiin mielihaluihinsa aivan etäännyttämisen oikeutukseen.

    Minä suosittelen kuitenkin jättämään äitisi ko. ihminen omaan arvoonsa koska on selvää että äitisi yrittää kierosti kiertää vastauksen antamista ja totuuden paljastamista. Tee oikein kun et enää valehtele terveydenhoitajalle.

    Pärjäät elämässäsi paljon paremmin kuin muistat tämän kultaisen ohjeen.
    Totuus vapauttaa. Älä luota sellaiseen ihmiseen joka harhauttaa sinua tai läheisiäsi. Pysy heistä kaukana äläkä ole heidän kanssaan tekemisissä. Ollessasi heidän kanssa tekemisissä olet osa sitä kieroa kertomusta ja toimintaa. Sinut leimataan helposti. Uskon ja toivot että ymmärrät ja löydät vielä itsesi ja isäsi. Unohda äitisi. Minä en enää kutsuisi tuossa tilanteessa enää edes äidiksi vaan narsistiksi.

    Sinua laittaisin äitisi koville ko. asiassa. Voit sanoa lähteväsi hänen elämästään jos ei kerro kuka on oikea isäsi. Tulet varmistamaan asian DNA:lla vielä.

    Pyydä rohkea tunnustus. Jos ei äitisi sitä sinulle anna, hän ei arvosta sinua vaan käyttää kiristysvälineenä sinua itseäsi vastaan. Se ei ole aitoa rakkautta jonka tiedät itsekin. Pidän myös mahdollisena sitä että äitisi on kiristänyt isältäsi elatusmaksuja ja muita asioita ja pelkää että äidistäsi paljastuu jotain sellaista jota sinä et vielä tiedä. Näin on käynyt hyvin monelle ja tulee vielä käymään. Lois-narsistiäitejä on paljon jotka ovat epärehellisiä "rakkaitaan kohtaan". Todellisuudessa lapset ovat äidille kiristysvälineitä kuten PAS-syndrooma, eli PAS oireyhtymä asiantuntijat asiasta kirjoittavat ja ovat useasti todenneet.

    Äitisi kiduttaa, riuduttaa ja lopulta tuhoaa sinut tuolla menolla. Juokse vielä kun kerkeät. Äläkä katso taaksesi enää koskaan jos haluat selviytyä äitisi henkiseltä ja fyysiseltä kidutukselta.

    Yhteiskunnassa olevien lasten ja lapsuudessa kokeneiden henkinen rapautuminen alkaa äitien mielivallasta joka kulkee läpi lapsen elämän aina aikuisuuteen asti. et ole ainoa.

    • Iidan särkynyt sydän kirjoittaa kokolailla harkitsematonta ja jopa sairasta tekstiä. Narsismidiaknooseja tietämättä laikaan asianlaitoja kyseisestä tapauksesta.
      Jakelee kultaisia ohjeita, - vaikka itse olis kypsä hoitoon.
      Halusin vaan sanoa, että hieman harkintaa, kuitenkin.


  • Tää voi olla vähän inhottavasti sanottu, mutta oletko harkinnut sellaista asiaa, että oma äitisikään ei ole omasi. Isästä ei ole sen takia tietoa, että sinut hankittu muulla kuin perinteisellä tavalla eli äiti on adoptoinut tai pahimmassa tapauksessa ostanut. Tätä kuitenkin tapahtuu, Suomessakin.

  • Joskus se on vaan parempi ettei kaikkea tiedä.
    Ystävälleni pisti välit poikki äitiinsä heti kun kuuli totuuden.

    Ystäväni sai tietää, että mies, ketä hän oli koko elämänsä pitänyt ISOISÄNÄÄN oli hänen oikea ISÄNSÄ!
    Ystäväni on nyt jo 24 vuotias eikä vieläkään sinut asian kanssa.
    Kuullessaan asiasta hän taisi olla vajaa 18.

    Eli selvitykseksi; Ystäväni äiti oli vietellyt isäpuolensa.
    En tiedä oliko tuo isä/isoisä tiennyt lapsen olevan hänen?
    Tai tiesikö isoäiti lapsenlapsensa olevan myös hänen miehentytär?
    Samallahan ystäväni oli oman äidinsä siskopuoli?

    • Niin, että tarinassasi se on sitten nuori tyttö, joka viekkaasti oli vietellyt aikuisen miehen, puolustuskyvyttömän pikku raukan...

      Eiköhän siinä ole isäpuoli ollut enemmän se tilannetta ohjannut osapuoli.

      Mieti vähän, älä ole noin naivi. Kaverisi on varsin bimbo, jos ei ymmärrä, miksi äiti on tietoa salaillut ja kehtaa vielä suuttua.


    • rekisteröitymätön** kirjoitti:

      Niin, että tarinassasi se on sitten nuori tyttö, joka viekkaasti oli vietellyt aikuisen miehen, puolustuskyvyttömän pikku raukan...

      Eiköhän siinä ole isäpuoli ollut enemmän se tilannetta ohjannut osapuoli.

      Mieti vähän, älä ole noin naivi. Kaverisi on varsin bimbo, jos ei ymmärrä, miksi äiti on tietoa salaillut ja kehtaa vielä suuttua.

      en ole naiivi. sairaalla tarkoitin juuri tuota perheen sisäistä piipipiiripyöriä.

      Ystäväni oli aina luullut että hänen isänsä oli kuollut, eikä ollut koskaan mitään kysellyt hänestä. Niin yhtäkkiä äiti kertoo, että hänen isänsä on hänen isoisänsä.. noh, myöhäistähän ystäväni oisi sille isoisälleen suuttua, kun tämä maannut haudassa jo vuoden ennen totuuden tietoa... -.-

      Enkä ihmettele yhtään, että suuttuu äidilleen, kun tämä kertoo vasta kun isä on menehtynyt..


    • Niin niin, nuori nainenhan oli vietellyt vanhan papan.....just joo.

      Ei oikeesti, en voi kässätä kuin pöljii oikeesti ootte ku viittititte kirjoitella moista shaipaa tänne.

      Tosi fiksu toi sun ystäväs ku heti pisti poikki välit äitiinsä joka oli huolehtinut syöttänyt, putsannut, pyyhkinyt pyllyn, kaikki nuo vuodet. Hitto ku fiksu.
      Luuleks te tosiaan ettei silläkin naisella olis ollu omakin elämänsä elettävään, sen sijaa että on tollasta räkänokkaa ruokkinut ja kaitsenut?


    • teinit on hölmöjä kirjoitti:

      Niin niin, nuori nainenhan oli vietellyt vanhan papan.....just joo.

      Ei oikeesti, en voi kässätä kuin pöljii oikeesti ootte ku viittititte kirjoitella moista shaipaa tänne.

      Tosi fiksu toi sun ystäväs ku heti pisti poikki välit äitiinsä joka oli huolehtinut syöttänyt, putsannut, pyyhkinyt pyllyn, kaikki nuo vuodet. Hitto ku fiksu.
      Luuleks te tosiaan ettei silläkin naisella olis ollu omakin elämänsä elettävään, sen sijaa että on tollasta räkänokkaa ruokkinut ja kaitsenut?

      Mitenniin se on niin vaikea kuvitella että 40vuotias mies tekee syrjähypyn 20 vuotiaan kanssa? Eihän se mies ole silloin ollut VANHA PAPPA!

      ja luuletsä nyt "teinit on hölmöjä" et isän pimittäminen ja liian myöhään kertominen pitäis vaan tosta vain antaa anteeksi? Antaisitko itse, koska äiti on perseesi pessyt?

      Ja se on ihan normaalia, että jos se "räkänokka" tehdään niin sitä sitten myös ruokitaan ja kaitsetaan..


    • c'moon.... kirjoitti:

      Mitenniin se on niin vaikea kuvitella että 40vuotias mies tekee syrjähypyn 20 vuotiaan kanssa? Eihän se mies ole silloin ollut VANHA PAPPA!

      ja luuletsä nyt "teinit on hölmöjä" et isän pimittäminen ja liian myöhään kertominen pitäis vaan tosta vain antaa anteeksi? Antaisitko itse, koska äiti on perseesi pessyt?

      Ja se on ihan normaalia, että jos se "räkänokka" tehdään niin sitä sitten myös ruokitaan ja kaitsetaan..

      Eihän tuossa ole varsinaista sukurutsaa, sillä äidin isä ei testin mukaan ollut biologinen isä vaan ISÄPUOLI.

      Todennäköisempi vaihtoehto on myös niin päin, että 40-50 v isäpuoli on vietellyt tai suorastaan raiskannut nuoren tytärpuolensa. Monilla nuorilla tytöillä on tapana testata heräävää naiseuttaan ympäristön miehille hieman keimailemalla, mutta se on normaalia kehitystä, eikä mitään "viettelyä".

      Joka tapauksessaa pojan kannattaisi ajatella mitä kaikkea äiti on hänen hvyäkseen tehnyt, eikä pitää välejä poikki.


    • Ei sukurutsaa kirjoitti:

      Eihän tuossa ole varsinaista sukurutsaa, sillä äidin isä ei testin mukaan ollut biologinen isä vaan ISÄPUOLI.

      Todennäköisempi vaihtoehto on myös niin päin, että 40-50 v isäpuoli on vietellyt tai suorastaan raiskannut nuoren tytärpuolensa. Monilla nuorilla tytöillä on tapana testata heräävää naiseuttaan ympäristön miehille hieman keimailemalla, mutta se on normaalia kehitystä, eikä mitään "viettelyä".

      Joka tapauksessaa pojan kannattaisi ajatella mitä kaikkea äiti on hänen hvyäkseen tehnyt, eikä pitää välejä poikki.

      Korjaan edellistä: testin mukaan ----->tekstin mukaan.

      Pojan ei kannata myöskään hävetä isäänsä. Mutta ymmmärän hyvin että tuollainen asia herättää kyllä monenlaisia tuntemuksia ja hirmuisesti hämmennystä.


    • Ei sukurutsaa kirjoitti:

      Eihän tuossa ole varsinaista sukurutsaa, sillä äidin isä ei testin mukaan ollut biologinen isä vaan ISÄPUOLI.

      Todennäköisempi vaihtoehto on myös niin päin, että 40-50 v isäpuoli on vietellyt tai suorastaan raiskannut nuoren tytärpuolensa. Monilla nuorilla tytöillä on tapana testata heräävää naiseuttaan ympäristön miehille hieman keimailemalla, mutta se on normaalia kehitystä, eikä mitään "viettelyä".

      Joka tapauksessaa pojan kannattaisi ajatella mitä kaikkea äiti on hänen hvyäkseen tehnyt, eikä pitää välejä poikki.

      Niin että se Mies on taas paha, raiskaaja ja sukurutsaaja...

      Nainen on pyhimys, uhri ja suorastaan enkeli...


    • Ei sukurutsaa kirjoitti:

      Eihän tuossa ole varsinaista sukurutsaa, sillä äidin isä ei testin mukaan ollut biologinen isä vaan ISÄPUOLI.

      Todennäköisempi vaihtoehto on myös niin päin, että 40-50 v isäpuoli on vietellyt tai suorastaan raiskannut nuoren tytärpuolensa. Monilla nuorilla tytöillä on tapana testata heräävää naiseuttaan ympäristön miehille hieman keimailemalla, mutta se on normaalia kehitystä, eikä mitään "viettelyä".

      Joka tapauksessaa pojan kannattaisi ajatella mitä kaikkea äiti on hänen hvyäkseen tehnyt, eikä pitää välejä poikki.

      pojan?

      ei noissa viesteissä ole kerrottu "sairastako" ystävän sukupuolta.
      Mistä päättelet tämän olvan juuri poika? o.O?


    • teinit on hölmöjä kirjoitti:

      Niin niin, nuori nainenhan oli vietellyt vanhan papan.....just joo.

      Ei oikeesti, en voi kässätä kuin pöljii oikeesti ootte ku viittititte kirjoitella moista shaipaa tänne.

      Tosi fiksu toi sun ystäväs ku heti pisti poikki välit äitiinsä joka oli huolehtinut syöttänyt, putsannut, pyyhkinyt pyllyn, kaikki nuo vuodet. Hitto ku fiksu.
      Luuleks te tosiaan ettei silläkin naisella olis ollu omakin elämänsä elettävään, sen sijaa että on tollasta räkänokkaa ruokkinut ja kaitsenut?

      Tokko on kahdeksantoistavuotiseksi pitänyt pyllypyyhkiä.. en usko.


  • NIINKÖ

  • Tässä hyvä aihe kaikille naistyranneille jotka yrittävät erottaa lapsen isästään erotilanteessa. Kyllä naiset ovatkin typeriä. Kyllä se lapsi ymmärtää viimeistään aikuisena että isä on yrittänyt tavata lastaan kun on esittää kaikki dokumentit, viestit, puhelut, sähköpostit jne... Siinä saattaaki äitiä sitten saada hyvää tilitystä lapselta menetetystä normaalista nuoruudesta jossa kaikilla muilla oli isä paitsi itsellä.

  • Hei Randomgirl

    Ilman isää eläneenä tiedän mitä on rakentaa identiteettiään kun toinen puoli puuttuu. On luonnollista että haluaa tietää juurensa. Toisinaan niin kuitenkin käy, ettei se ole mahdollista.
    Oletko pohtinut sitä, että riittäisikö sinulle pelkkä isän nimi, ammatti, ulkonäkötiedot, terveystiedot tms.? vai haluaisitko kenties edetä siitä vielä pidemmälle - mahdollisesti tavata isäsi? Mieti sitäkin vaihtoehtoa, että hän ei kenties ole siihen valmis/halukas - omista syistään ja lähtökohdistaan käsin. Muista kuitenkin että sinä et ole syyllinen silloin siihen. Itselläni on ollut näin.

    Pystyt kuitenkin rakentamaan itsestäsi ehjän nuoren naisen ja aikuisen ilman isääsikin. Toivottavasti sinulla on joku turvallinen miespuolinen aikuinen jonka kanssa voi käydä ajatuksiasi läpi.

    Minusta vaikuttaa siltä että äitisi ja sukulaisesti suojelevat sinua joltakin. Samalla suojelevat itseäänkin.

    Kannustan sinua rehellisyyteen asian suhteen. Puhu avoimesti ettet tiedä isästäsi vaikka haluaisit. Uskaltaisin jopa väittää että askeleesi on silloin kevyemmät kulkea kuin valheen ja salailun polulla. Voi olla että aluksi se on vaikeaa, mutta parempi kuitenkin niin ettei salailu sido sinulta liikaa energiaa ja et kietoudu valheiden verkkoon!

    Menestystä polullesi!

  • Minusta sosiaalinen isyys eli henkilö jonka lapsi tai nuori kokee omaksi isäkseen on tärkeämpi kuin fyysinen isä tai isyys. Jokainen tarvitsee miespuolisen henkilön jonka hyväksyy ja arvostaa isäkseen. Ihmisen joka rakastaa lasta kuin omaansa ja jota lapsi rakastaa kuin omaa isäänsä. Avioliitoissakin on yllättävän paljon ohikulkevia siemenlinkoja joiden perää ei kukaan kysele tai osaa kysellä. Ei ne ohikulkeneet siemenlingot mitään prinssejä tai kuninkaita ole olleet. Pysytään näissäkin asioissa realismissa. Ja missä tiedät 100%:sti että avioisäsi on isäsi... Ja joskus voi olla ihan hyvä ettet tiedä kuka se sinun fyysinen eli geneettinen isäsi on.

    • Niin, mutta niinkuin minun tapauksessani, isäpuoli ei todellakaan ole ollut mikään rakastava ja välittävä. Enempikin olen saanut koko ikäni tuntea ne syyllistävät silmät selässäni, kun olen syrjähypyn tulos. Muistutin siis joka päivä tästä virheestä.


  • Hei,
    sinun kannattaa keskustella jonkun aikuisen kanssa tästä asiasta. Voit ottaa yhteyttä esim. kotisi lähellä olevaan sosiaalitoimistoon ja jutella siellä olevan sosiaalityöntekijän kanssa/koulukuraattorin/psykologin tai esim. soittaa paikkakuntasi Nuorten Turvataloon ja kysyä, voisitko käydä juttelemassa siellä....myös nuorisotalon nuoriso-ohjaajan kanssa voit miettiä, miten asiassa vvoisi edetä, koska olet jo 15v sinulla on oikeus tietää enemmän menneisyydestäsi. Jos tuntuu, että asiasta on helpompi puhua netissä, mene tyttöjentalon sivuille tai netti terkkarit sivuille ja etsi sieltä linkkejä, joiden avulla voit selvittää asiaa chattailemalla esim. nuorisotyöntekijöiden kanssa. Tyttöjen Talosta voisit aloittaa. Asiat selviävät puhumalla.Onnea matkaan

    • Aloittajalle isot sympatiat. Mun sisko tekee samaa omalle lapselleen tällä hetkellä ja tosiaankin tekee ison virheen. Lapsen kavereilla on isä, joko kotona tai sitten etävanhempana ja tottakai lapset kyselee ja keskustelee keskenään,

      Kuulin kerran kun siskon lapselta kysyttiin, missä sun isä on ja onko ikävä.
      Lapse vastasi että se on afrikassa ja on kova ikävä.

      Ikävää on se että me kukaan ei saada kertoa tuolle lapselle että kyllä sulla on isä, sen nimi on... se asuu... ja se on ihan todella mukava ja sun oma iskä.

      Ei äiti sais sulkea ihmisiä pois lapsensa elämästä ja olla itsekäs, etenkään jos isä ei oikeasti ole lapselle vaarallinen tai haitaksi, kuten ei taida useinkaan olla.

      Olet jo sen verran iso että voit suoraan kysyä äidiltäsi ja kertoa että tulet asian jokatapauksessa selvittämään heti kun olet täysi-ikäinen. Sulla on oikeus myös toiseen vanhempaasi ja tämän sukuun.


    • minullekkin tuli heti mieleen että jotain epätavallista tai häpeällistä on tapahtunut koska tätisi eivät saa "puhua näistä asioista". Insesti? Olisiko ukkisi sinun isäsi myös, entä joku muu sukulainen?
      Entäpä joku jonka tunnet, naapurin mies, tai entisen naapurin. Raiskaus on yksi mahdollisuus, mutta silloinkin äitisi ehkä tietäisi tekijän. Näytätkö suomalaiselta vai onko sinussa yhtään ulkomaalaista verta? Lomaromanssi? Voisiko jonkun tätisi mies olla isäsi?
      Voi myös olla että äidilläsi oli romanssi naimisissa olevaan perheelliseen mieheen, ja hän tuli raskaaksi, ja jos sinun olemassa olosi paljastuisi isäsi vaimolle , heille tulisi ero, eli he ovat sopineet ettei sinulle kerrota. Voit kuitenkin yrittää tehdä jonkinlaisen sopimuksen äitisi kanssa jotta saisit edes jotain tietoja, sillä lupauksella että et menisi ilmaisemaan itseäsi isällesi tai hänen perheelleen. Älä luovuta, vaan nosta sellainen riita asiasta että hänen on pakko kertoa.


  • Minä olen todella myös sitä mieltä, että äitisi pitäisi kertoa sinulle kaikki, mitä hän tietää isästäsi. Minäkään en ollut tietyistä syistä yhteydessä lapseni isään kun lapseni syntyi. Mutta silti päätin, että säilytän miehen kuvia lapselle ja kerron hänelle, kun aika koittaa, kuka hänen isänsä on. Hän on pieni vielä, mutta alkoi puhua isästä. Se oli sellainen mielikuvitusisä, joka asui kaukana ja oli työmatkoilla. Hän selvästi oli tajunnut, että muilla on isät, mutta hänellä ei ole. Sen takia sitten otin yhteyttä hänen isäänsä ja nyt he ovat tavanneet ja soitelleet joitakin kertoja. Hän on todella ylpeä siitä, että hänelläkin on sitten kumminkin isä. Mielikuvitusisä katosi sen tien.

    Synnytyslaitokselta et tietoja saa (joku ketjussa ehdotti sinua kysymään sieltä). Minäkään en kertonut isän nimeä synnytyslaitokselle, eikä häntä löydy mistään virallisista papereista tai tiedoista. Äitisi on avainasemassa tässä.

  • Mikset tekisi selvityksen asiasta? Kai voisit ottaa yhteyden vaikkapa siihen ylä-asteen terveydenhoitajaan, tai vaikkapa poliisiin ja vaatia saada tietää, kuka isäsi on. Kyllähän sulla on oikeus saada se asia tietää, jos haluat, eikä sun pidä elää äitisi vaatimuksessa tässä asiassa.

    Todennäköistä on, että äitisi on jättänyt isäsi, kun olet ollut hyvin pieni, kun miettii tuota äitisi reaktiota.

    Exäni kasvoi myös ilman isää. Hänen äitinsä oli väittänyt, ettei isä halua häntä tavata, vaikka todellisuudessa äiti ei halunnut isän tapaavan tytärtään. Isä oli kaiken aikaa asunut lähes naapurissa.

  • Kyllä on sikamainen äiti sinulla Hyi helve**i. Sori vaan mutta tuli ällö olo tuosta mitä äitisi tekee. Miten julmaa. Ei ole kyllä aitoa rakkautta sinua kohtaan. Sairasta on kyllä huh huh. En sietäisi päivääkään tollasta menoa. Samoin sukulaiset jotka ovat täys loisia.

    Totuus on tärkeä vaikka se olisi mikä. Selvitä tuo asia itse jostakin.

    Isätön lapsuus kiduttaa yhtä lailla kuin lapseton isyys. Samat ihmisoikeudet kuuluvat meille kaikille.

    Terveisin Sosiaali -ja Terveysministeriölle Maria Gyzenina Rikhardson voisi alkaa vauhdittamaan ihmioikeusasioita koska asiat on Lastensuojelussa, lastenvalvojalla ja oikeuslaitoksessa täysin rempallaan. Valtiolta katoaa aj lobataan miljoonia rahaa kaiken aikaa.

  • Yhteiskunta rapautuu entisestään jos tällä äitien mielivaltaiselle yksinhuoltajuudelle ei mitään tehdä. Näin ei voi ihmisoikeudesta puhuva Sosiaali -ja Terveysministeriö kyllä menettää täysin uskottavuutensa ihmisoikeusasiassa jos ei pien ala tapahtumaan.

    Äitien yksinhuoltajuus ei voi olla 100% jos puhutaan lapsen ihmisoikeuden toteutumisesta. 50/50 vuoroviikoin toimii hyvin Ruotsissa joka tuo merkittäviä säästöjä siellä. Samoin elatusmaksut tulisi puolittaa ja sopia vanhempien kesken lasten menoista.

    Pitäisikö Sosiaali -ja Terveysministeriön nimi muuttaa muuksi ja toimintaa kuvaavaksi koska ohmisoikeudet eivät toteudu Suomessa.

  • kävipä tässä mielessä että jos sut on adoptoitu tai keinohedelmöitetty kun kaikki vaikenee asiasta tai sitten ollut jokin raama mistä ei puhuta joka on suvullesi häpeäpilkku.

    Mutta entäs jos vanhempasi ovat päättänyt ettei sun tarvitse tietää ?
    Antaisin asian olla ja olisin tyytyväinen ihan siihen mitä on...

  • Äidilläsi on varmasti syynsä tehdä, niin kuin tekee. Ehkäpä isäsi ei ollut niin mairitteleva mies tuntea. Saattoipa olla jopa vaarallinen/agressiivinen. Äitisi tietää totuuden, ja tietää myös sinun sinisilmäisen hyväuskoisuutesi, joka altistaa sinut kuin kärpäsen, vaaralle alttiiksi. Siksi tietämättömyys suojelee sinua parhaiten.

    Kongreettinen totuus jokatapauksessa on se, ettei isäsi jäänyt. Sen hän on omasta vapaasta tahdostaan valinnut. Koska ei siis ole ollut naimisissa äitisi kanssa ja kantanut vastuuta puolisostaan ja perheestään. Naimisissa olevilla miehillä on oikeus lapseensa siinä missä äidilläkin. Sen sijaan hulttioilla jotka ovat 4 sekuntia kerran painaneet ja lapsen siittäneet ja joita biologisiksi iseiksi kutsutaan, ei onneksi mitään oikeuksia äitiin ja lapseen välttämättä ole.

    Sinulla on vaikeuksia ymmärtää ja hyväksyä sitä, että äitisi tietää asiasta enemmän kuin sinä, ja on varmasti oikean valinnan tehnyt aikanaan. Nostan hattua äidillesi, sillä luuletkos hänellä olleen helppoa, ainoana vanhenpana, yksin huoltaessaan sinua, elämänsä aikana? Ja sinä siihen päälle aiheutat huolta kyseenalaistamalla hänen aikanaan tekemäänsä päätöstä.

    Luuletko sinä kiittämätön kakara, ettei ätiisisikin olisi halunnut hyvän miehen rinnalleen, ja onnellista perhe-elämää? Ja ihanaa isää kantamaan jaettua vastuuta lapsestaan? Varmasti olisi halunnut. Mutta saiko? No, -ei.

    Sinä itsekkäästi ajattelet ettei äiti tiedä, miltä sinusta tuntuu, mutta et sinäkään tiedä kuinka suuri on ollut äitisi ahdistus ja mitkä ovat olleet vaikeudet joissa hän on päätöksensä tehnyt. Suosittelenkin että opettelet kunnioittamaan äitiäsi, ja hänen päätöksiään. Se että jos äidilläsi on ollut rakastava isä, ei silti riitä takaamaan sitä että kaikki isät olisivat vastuullisia ja rakastavia.

  • KUINKA NAINEN VOI OLLA NÄIN TYHMÄ???

    JA NÄITÄ NAISIA ON SUOMESSAKIN PALJON.

  • No tuota, siihen voi olla syynsä, ja kyllä ne vielä tulee selviämään. Minä tulin raskaaksi ollessani 18v. Mies osoittautui täysin väkivaltaiseksi ja vastuuntunnottomaksi, päätin kuitenkin etten tee aborttia, vaikka vanhemmat suorastaan painosti siihen.
    Tyttö sitten syntyi, olin työtön ja lukion kesken jättänyt yh.
    Onneksi sitten lopulta löytyi töitä että saatiin ruokaa ja vaatteita.
    Tapasin uuden mieheni kun tyttö oli jotain reilu vuoden ikäinen.
    Rakastuttiin, mentiin naimisiin ja tyttö piti häntä isänään, emme kertoneet asian oikeaa laitaa. Kunnes... hän tulee ekaluokan terkkatarkastuksesta lappu kourassa... veriryhmä ei voinut olla meidän geneettistä perintää. Syviä huokauksia, ja laitettiin tyttö istumaan sohvalle meidän keskelle ja kerrottiin asia. Ihan rauhallisesti. Mieheni sanoi että hän on aina ollut sun iskä ja pysyykin.

    Olihan se järkytys pienen tytön maailmaan.

    http://youtu.be/f1yA4kFvT9E

    Elämä jatkui, tosin tyttö alkoi kysellä siitä "oikeasta" isästään.
    En puhunut mitään pahaa, vaan kerroin vaan sen oleellisen.

    Tarinan surullinen päätös oli että mieheni kuoli tosi nuorena ja taas
    jäätiin yksin. Nyt tyttö on jo melkein 30, ja otti itse yhteyttä biologiseen isäänsä. Mistäpä lie selvittänyt tiedot. Ovat kohtalaisissa väleissä.

    Joskus on vaan parempi ettei tiedä.

  • "Miksi äitini tekee niinkuin tekee? Anteeksi pitkä teksti, toivottavasti joku lukee sen.. ): "

    1.) Äitisi ei tiedä itsekkään kuka isäsi on (tosin ehkä epätodennäköisintä).

    2.) Isäsi teki jotakin ikävää tai oli muuten ns. "paha ihminen". Saattoi olla että pahoinpiteli äitiäsi tai oli alkoholiin taipuvainen tai muuten vaarallinen tyyppi.

    3.) Välit menivät jollakin tapaa ristiin kun olit pieni (luultavasti muistaisit joitakin juttuja isästäsi jos äitisi olisi ollut hänen kanssaan tekemisissä).

    Ei silti kannata odottaa liikoja isästäsi vaikka sellainen löytyisikin. Äitisi voi pelkästään suojella sinua ettei kerro isästäsi mitään ja vaikka isäsi löytyisikin niin kyse saattaa olla tosiaan vaarallisestakin tyypistä.

    Luultavasti saisit tuon asian tietoosi kyselemällä mutta voi olla parempi kysellä myöhemmin jos asia koetaan hyvin araksi. Ei kannata silti tosiaan elätellä liikoja toivoja siitä että kyse olisi "hyvästä tyypistä" (kuten joillakin muilla). Esim. "Kadonneet" sarja antaa hyvin yksipuolisen kuvan siitä että millaisia tyyppejä on "kadoksissa". Usein ihmiset eivät ihan huvikseen eroa toisistaan tai halua olla missään missään tekemisissä.

    • Olen jo vanha ihminen mutta en koskaan ole saanut tietää isäni henkilöllisyyttä.
      Maaseudulla 50-luvulla todella tiesi että avioton lapsi on häpeä - ja lapsi sai sen myös tuntea. Hulluinta että sen sai tuntea juuri aikuisten taholta, harvoin koulukaverit asiaa kommentoivat. Kyselin asiasta jokaiselta mahdolliselta aikuiselta jonka oletin tunteneen äitini ko vuosina ja vastauksia oli monenlaisia. Jotkut heittäytyivät tietämättömiksi ja jotkut arvailivat isän henkilöllisyyttä. Eräs vastaus on jäänyt mieleeni, nimittäin sellainen että "äidilläsi oli aika vilkas seuraelämä"...!
      Äitini oli oikea jääräpää, kun hän oli päättänyt olla kertomatta minulle asiasta, tiesin ettei häneltä tietoa saa vaikka pistelisi tikkuja kynsien alle ja kiristäisi.
      Ilmeisesti kuitenkin isäehdokkaita on useampi kuin yksi...

      Raskainta tässä on ollut se, että oma identiteetti ei koko elämän aikana rakennu,
      kun ei tiedä kuka on, ei ole koskaan eheä, aina sinusta puuttuu jotain jonka voi sanoa olevan tyhjä paikka sydämessä.

      Asia seuraa koko pitkän elämän ajan - jossain vaiheessa jossain yhteydessä kysytään esimerkiksi sairauksista, onko suvussa esiintynyt diapetestä, sydänsairauksia jne, ei ole mieltäylentävää tunnustaa että en tiedä kuin äitini suvusta.
      Siihen millaiseksi kasvaa aikuisena vaikuttaa moni asia, itse sain isäpuolen joka oli kykenemätön siihen rooliin. Olin täysin näkymätön ja hänelle olin vain kuin pilaantunutta ilmaa. Minusta puhuttiin kuin en olisi läsnä tyyliin "käske sen mennä nukkumaan..." tai "sano sille, että antaa lelut pienemmille..."

      Tiedän vain sen, että nyt kun ikävuosia on 65, asia on edelleen kipeä, enhän tiedä vieläkään kuka oikein olen. Siis olen vain puolikas jostain ......

      Tämä aihe koskettaa hyvin monia 0-90-vuotiaita, mutta miksi ei tehdä esim televisoon ohjelmaa aiheesta, ehkä joku äiti saisi "herätyksen" kun alkaisi ajatella asiaa tarkenmnin.
      Ai niin, eihän tv;ssä kai ole tarkoitus esittää kuin ruokaohjelmia nykyisin.....


    • hän vai se kirjoitti:

      Olen jo vanha ihminen mutta en koskaan ole saanut tietää isäni henkilöllisyyttä.
      Maaseudulla 50-luvulla todella tiesi että avioton lapsi on häpeä - ja lapsi sai sen myös tuntea. Hulluinta että sen sai tuntea juuri aikuisten taholta, harvoin koulukaverit asiaa kommentoivat. Kyselin asiasta jokaiselta mahdolliselta aikuiselta jonka oletin tunteneen äitini ko vuosina ja vastauksia oli monenlaisia. Jotkut heittäytyivät tietämättömiksi ja jotkut arvailivat isän henkilöllisyyttä. Eräs vastaus on jäänyt mieleeni, nimittäin sellainen että "äidilläsi oli aika vilkas seuraelämä"...!
      Äitini oli oikea jääräpää, kun hän oli päättänyt olla kertomatta minulle asiasta, tiesin ettei häneltä tietoa saa vaikka pistelisi tikkuja kynsien alle ja kiristäisi.
      Ilmeisesti kuitenkin isäehdokkaita on useampi kuin yksi...

      Raskainta tässä on ollut se, että oma identiteetti ei koko elämän aikana rakennu,
      kun ei tiedä kuka on, ei ole koskaan eheä, aina sinusta puuttuu jotain jonka voi sanoa olevan tyhjä paikka sydämessä.

      Asia seuraa koko pitkän elämän ajan - jossain vaiheessa jossain yhteydessä kysytään esimerkiksi sairauksista, onko suvussa esiintynyt diapetestä, sydänsairauksia jne, ei ole mieltäylentävää tunnustaa että en tiedä kuin äitini suvusta.
      Siihen millaiseksi kasvaa aikuisena vaikuttaa moni asia, itse sain isäpuolen joka oli kykenemätön siihen rooliin. Olin täysin näkymätön ja hänelle olin vain kuin pilaantunutta ilmaa. Minusta puhuttiin kuin en olisi läsnä tyyliin "käske sen mennä nukkumaan..." tai "sano sille, että antaa lelut pienemmille..."

      Tiedän vain sen, että nyt kun ikävuosia on 65, asia on edelleen kipeä, enhän tiedä vieläkään kuka oikein olen. Siis olen vain puolikas jostain ......

      Tämä aihe koskettaa hyvin monia 0-90-vuotiaita, mutta miksi ei tehdä esim televisoon ohjelmaa aiheesta, ehkä joku äiti saisi "herätyksen" kun alkaisi ajatella asiaa tarkenmnin.
      Ai niin, eihän tv;ssä kai ole tarkoitus esittää kuin ruokaohjelmia nykyisin.....

      Hieno kirjoitus !!! Noin se juuri menee. Koen itsekkin aivan samoin.


  • moi
    kaikilla lapsilla JA aikuisilla ON sekä isä ETTÄ äiti. Äitisi vain on joku skitso il-
    meisesti, kun salailee ja huutaa turhasta. Kyllä sulla ON oikeus tietää, kuka on i-
    säsi ! vaikka olet alaikäinen......mutta odota, että olet täysi-ikäinen, ja ala ottaa sa
    -laa selvää.....Ei sun äidillä OLE MITÄÄN oikeutta suuttua tuollaisesta asiasta ! sulla on pikemminkin oikeus suuttua.....hän on velvollinen kertomaan, jos tietää,
    se voi olla, ettei hänkään tiedä......mutta on olemassa kaiken maailman geenites
    -tit...ei nekään ole ilmaisia, tosin.......oletko katsonut kertaakaan sitä MTV3:n oh-
    jelmaa Kadonneen jäljillä ? kunhan tulet täysi-ikäiseksi, ja jos sitä ohjelmaa vie-
    lä silloin tehdään, niin otapa yhteyttä sinne......jos ne voisivat auttaa, ja eiköhän äitisi kerro totuuden aikanaan.......mäkin sain tietää VASTA 18-vuotiaana, että mun toinen mummimi (äidin äiti) oli sairastanut syöpää jo 8-vuotta ! johon se sit-
    ten kuoli tassan 10-vuotta myöhemmin siitä, milloin se sillä oli todettu...ja mä olin
    takuulla viimeinen, joka sai tietää asiasta.....ja en ollut vielä edes suvun nuorin !
    Tai yritä itse vaikka kaivella äitisi laatikoita ja etsiä itse vastaukset, silloin, kun hän EI ole kotona. Muista siivota jälkesi, ja jättää kaiken siihen paikkaan, missä ne olivat sun tullessasi....leiki vaikka jotakin etsivää.......väärin tämä tietty on, mut
    -ta kun muuten et saa ehkä koskaan selville asiaa ! ja entäs, jos olisit joskus nuo
    -rempana sairastunut johonkin niin, että isää tarvittaisiin.....vaikka, että tarvitsisit
    uuden munuaisen, ja että isäsi olisi ainoa 100 % sopiva luovuttaja.....? ja ehkä vanhempasi sua odottaessaan ajautuneet kauheaan riitaan, ja äitisi on pitänyt sut siitä huolimatta, ettei isäsi sua ole halunnut pidettäväksi......se voi olla niinkin
    , ja sit se on häipynyt.....mutta älä maseennu ! maailmassa on paljon huonom-
    minkin, ihmisiä, joilla on asiat paljon huonommin, kuin sulla ! leuka pystyyn ! jos sulla on kavereita, sano heille totuus, et sun äitis ei sano totuutta isäsi suhteen...
    Jaksamista !

  • Hei randomgirl,

    tuossa on kaksi hyvinkin mahdollista skenaariota: Joko isäsi ei välttämättä edes tiedä olemassaolostasi tai sitten äitisi on kieltänyt häntä pitämästä mitään yhteyksiä uhaten kaikenmaailman rikosilmoituksilla kotirauhanhäirinnästä & lähestymiskielloilla. Mutta olipa kysymys kummasta tahansa, mikään ei estä sinua itseäsi etsimästä isääsi ja ottamasta häneen yhteyttä. Olen itseasiassa aika varma että isäsi ilahtuisi yhteydenotostasi, näin siitäkin huolimatta vaikka hänellä olisi jo uusikin perhe. Useimmissa tuollaisissa tapauksissa uusi perhe on jo tietoinen olemassaolostasi.

    Jos et ole saanut tietoa sukulaisiltasi ja ystäviltäsi niin sitten on muutama vaihtoehto: Yksi on on pyytää tosiaan virkatodistus ja jos isää ei ole siihen merkitty, pyytää kunnan lastenvalvojaltaa isyyden selvittämistä. Se on maksuton palvelu eivätkä he saa kieltäytyä auttamasta sinua.

    Toinen mahdollisuus on toki etsiä isääsi ja vaikkapa isäsipuoleisia sukulaisiakin googlella. Se on jo heikompi vaihtoehto mutta mistä sitä tietää jos hekin haluaisivat ottaa suhun yhteyttä ja ovat ehkäpä jopa kyselleet vaikkapa jollain keskustelupalstalla susta. Jos asia on näin niin sitten he luultavasti kyselevät muodossa ”tietääkö kukaan missä on Anna joka syntyi XX.XX.XXXX naistenklinikalla Helsingissä, syntymäkotikuntanaan Vantaa ja asui ensimmäiset kuukautensa Tikkurilassa”.

    Kolmas vaihtoehto on laittaa oma kyselyilmoitus nettiin mutta suosittelen ettet laita siihen sukunimeäsi etkä tarkkaa osoitettasi, puhelinnumeroksikin kannattaa laittaa prepaid liittymän nimetön numero. Tuo ihan siltä varalta jos joku hörhö sattuisi bongaamaan ilmoituksesi ja yrittäisi häiriköidä. Jos isäsi tai hänen sukulaisesi etsivät sinua niin tuo oma ilmoituksesi saattaisi olla todella hyvä menettely. Älä kerro kuitenkaan liikaa ilmoituksessa jotta voit tarkastaa mahdolliselta yhteydenottajalta hänen yhteydenottonsa aitoiden.

    Olen itse nähnyt naapurissani tapauksen jossa äiti uuden miesystävänsä kanssa halusi eristää lapsensa paitsi näiden biologisen isän puoleisesta suvusta niin myös äidinpuoleisista isovanhemmistakin. Isovanhempien yritys ylläpitää yhteyksiä heille rakkaisiin lapsenlapsiin johti lähestymiskieltohaasteeseen eikä siinä auttanut vaikka isovanhemmat olivat olleet aiemmin hyvinkin kiinteissä yhteyksissä lapsenlapsiinsa. Tuon on täytynyt olla todella kova shokki myös lapsenlapsillekin koska he viihtyivät hyvin isovanhempiensa seurassa. Toivon todellakin että nuo pojat hoksaavat itse etsiä mummon ja papan käsiinsä sekä ottavat näihin yhteyttä kun mummo&pappa ovat vielä keskuudessamme.

  • tämä alku ei mitenkään liity aloittajaan, on vain itsestään selvyys.
    On tosi ikävää että kaikkien paskojen annetaan lisääntyä, on monia ihmisiä joilta lisääntymynen pitäisi kieltää se pitäisi estää katkaisemalla asianomaisen lisääntymis johtimet, on monia ihmisiä joiden vanhemmuutta ja vanhempana oloa pitäisi seurata lähi tuntumalta ja heille pitäisi järjestää koko elämän kestävän koulutuksen ja psykolookin tutkimukset ja hypnoosin.
    en tällä tarkoita hulluja ja juoppoja he ovat selvästi näkyviä vaan niitä piilo sairaita.

    olen äitini poika, äiti ei koskaan kertonut kuka isäni on ja äiti on jo kuollut.
    äiti oli suurimman osan elämästään sairaseläkkeellä.
    LÖYSIN ÄITINI JÄÄMISTÖSTÄ HÄNEN KALENTERIN VUOTTA ENNEN JA SILTÄ VUODELTA KUN SYNNYIN, ja ne ovat arvokkain perintöni. mitään vihaa en tunne äitiäni kohtaa siksi että hän ei koskaan kertonut kuka isäni on.

    jos äiti ei kerro ei sitä voi vaatia keltään sukulaiseltakaan.

    tää lesbo ja homo parien oikeus adobtoida lapsi on mielestäni syvältä.
    1. se ei kasvata suomen bkt:tä
    2. tulevaisuudessa tehdään laki joka takaa sperma pankista alkunsa saaneen lapsen oikeuden saada tietää kuka isi on.
    3. jos koulussa kiusataan lasta jolla yksi vanhempi nii mitä tapahtuukaan lapselle jolla kaksi isää kotonaan.

    jos lapsella on kaksi isää kummalta hän saa naisen mallin ja naisen tiedot kasvaessaan.
    jos lapsella on kaksi isää saattaa toinen/molemmat isät ajan kuluessa parantua ja etsiä oikea NAINEN.
    mielestäni lapsen kasvatus kuuluu äidille.
    yksin huoltaja äidin syytteleminen on mielestäni ala arvoista ja sitä tekee ihmiset joilla on ollut isi ja äiti.

    päivä jolloin synnyin oli äitini onnelisin päivä.

  • Vaikka kadonneet ohjelma antaa yksipuolisen kuvan se ei tarkoita että isä olisi huono, kelvoton tai että pitäisi haukkua. Sillä ei ole merkitystä millainen isä on ollut äidille tms. suurin osa äideistä puhuu iseistä negatiiviseen sävyyn.

    Jos lapsi pitää isäänsä tärkeänä niin se on silloin tärkeä. Ei äidin haluamisilla ole asian kanssa mitään tekemistä. Asia on sinun ja isäsi välinen. Todella itsekästä edes väittää mitään sellaita. Älä anna muiden mielipiteiden hämätä sinun omaa tahtoasi. Laki määrää että jokaisella on oikeus omaan isäänsä.

    Mitä tulee tuohon aloittajan kirjoitukseen pidän kyllä äitiä aika sikamaisena ja itserakkaana narsistina koska haluaa kiduttaa omaa lastaan panttaamalla tietoa. Sama myös muut itsekkäät sukulaiset ja ystävät ovat itsekkäitä. He eivät tiedä mitä ja millaista on elää ilman omaa isää. Se ei ole todellakaan aitoa rakkautta omaa lastaan kohtaan koska haluaa etäännyttää omaa lastaan kaikin keinoin omasta isästään. Minä kylmästi jättäisin tuossa tilanteessa äitini ja muut ihmiset taakseni jotka panttaavat tärkeää tietoa kuin että kuka on isä. Ihmiset eivät arvosta selvästikään aloittajaa randomgirl:ä.

    Lähde heti kun vain on mahdollista ja rakenna uusi elämä. Älä ole missään tekemisissä äitisi kanssa tai sukulaistesi kanssa. Muuten sinulla tulee hajoamaan pää tuon asian kanssa ennemmin tai myöhemmin. Ymmärrät tämän pointtini paremmin kun sinulle tulee ikää lisää. Tunnen useita kymmeniä samassa tilanteessa olevia jotka ovat ikävöineet isäänsä ja lopulta tavanneet ja olleet hyvin onnellisia.

    Äitien erimuotoiset kiristämiset kohdistuvat usein lapsiin joka tekee yhteiskunnan lapsista myöhemmin ongelmanuoria. Lain tulisi tässä kohtaan muuttua että jokaisella on oikeus saada DNA rekisteristä tietää kuka on oikea isä. Jos isä on huono tai muuta äidin tai sukulaisten mielestä niin kaikkea ei pidä kuitenkaan uskoa. Iseistä puhutaan niin paljon sellaista mikä ei ole edes totta. Tärkeää on että lapsi tapaa oman isänsä ja rakentaa itse oman mielikuvan isästään. Omassa työssäni huomasin tämän heti alussa että isejä mollataan ja halutaan saada keinolla millä hyvänsä huonoon valoon.

    Neuvo.
    Ota yhteyttä terveyskeskuksen tai sairaalan asiamieheen ja lähde purkamaan itse ottamalla asioista selvää. Jos isäsi nimi ei selviä asiakirjoista tai atk-arkistosta niin käy maistraatissa. Voit myös kirjautua maistraatin sivuille verkkopankkitunnuksillasi josta pitäisi löytyä isäsi nimi ja se onko hän elossa. Älä jää odottamaan että joku tuo sen tiedon sinulle. Sinun pitää itse olla aktiivinen. Jossakin vaiheessa poliisi voi myös auttaa sinua kun DNA -rekisteri tulee heille käyttöön. Kun saat isäsi nimen jostakin tietoon, ota yhteyttä häneen mitä pikimmin.

    Älä annan äitisi, sukulaistesi tai muiden tuttavien torpedoida isääsi elämästäsi koska sinulla on siihen oikeus kuten kaikilla muillakin lapsilla ja aikuisilla. Moni tajuaa ja herää liian myöhään ottamaan selvää isästään silloin kun isä on jo kuollut. ..Joten älä enää jää odottamaan vaan toimi pian.

    Jotta pääset tähän etäännyttämisaiheeseen paremmin sisään kannattaa lukea ja perehtyä PAS oireyhtymä, eli PAS syndroomaan. Se avaa sinulle moniin kysymyksiin vastauksia ja helpottaa ja auttaa sinua ymmärtämään millaisia äidit ovat ja mitkä ovat heidän intressit. Älä anna äitisi tai muiden ohjailla sinua tai tuntemuksiasi miten haluavat vaan perehdy asiaan itse ja selvitä kuka on isäsi. Useat ihmiset ovat löytäneet isänsä ja todenneet että äiti ja sukulaiset sekä muut ovat harhaanjohtaneet heitä tarkoituksella. Joten älä anna myöskään äitisi, sukulaistesi tai tuttaviesi sinua harhauttaa. He jotka haluavat pantata tietoa tai harhauttaa eivät välitä sinusta todellisuudessa. Se ei ole aitoa rakkautta eikä välittämistä. Heillä ei ole moraalia. He eivät haluaisi olla sinun tilanteessasi missä sinä ole nyt. He haluavat että sinä kärsit ja elät epätietoisuudessa on täysin moraalitonta.

  • Todennäköisesti asiaan liittyy jotakin ikävää, kuten pahoinpitelyä, alkoholismia, isäsi saattoi olla naimisissa tms. Eikä äitisi välttämättä tiedä isääsi, ja hän on voinut ihan sinun mieliksesi "keksiä" isäsi silmien värin ja luoteen.

    Kannattaa ihan vakavasti miettiä, oletko vielä 15-vuotiaana valmis kuulemaan totuuden. Paras ystäväni sai lopulta 19-vuotiaana kuulla, että hänen isänsä on istunut vankilassa isoista rikoksista (en erittele sen enempää, mutta kovan luokan rikollinen) ja että hän oli sillä hetkellä vankimielisairaalassa jouduttuaan psykoosiin ja tehtyään psykoosissa rikoksia. Ystäväni äiti oli niin sanottu tavallinen nainen, joten ystäväni ei olisi ikinä uskonut isänsä olevan sellainen. Ystäväni ei kestänyt millään kuulla totuutta, vaikka hänen äitinsä oli varoittanut, ettei totuus ole mukava. Nyt, kahden vuoden kuluttua siitä, paras ystäväni on mielisaraalassa. Hän ei siis ole vahingoittanut ketään tai tehnyt rikoksia. Tieto oli hänelle liikaa, sillä hänestä oli kamalaa tietää, että hänellä on sellaisen miehen geenit. Oli kamalaa nähdä, kun älykäs ja ihana ystäväni romahti täysin vuosi sitten. Toki kyseessä saattoi tietenkin olla geeniperimän vaikutukset/muut syyt, mutta väitän tiedon isästä romahduttaneen hänen maailmansa, sillä hän kai odotti pahimman skenaarion olevan se, että hänen isänsä oli naimisissa jonkun muun kanssa ja ettei hänen äitinsä siksi kertonut isästä mitään.

    Aloittajalle siis ehdottomasti tsemppiä, mutta kannattaa miettiä, oletko vielä 15-vuotiaana valmis kuulemaan mahdollisen kipeän totuuden. Kannattaisi ehkä odottaa ainakin 18-vuotiaaksi. Äidilläsi on varmasti syy olla kertomatta totuutta. On sitten eri asia, onko syy oikea vai onko se vain tekosyy. Tsemppiä silti ja jaksamista! Muista kuitenkin, että tieto voi lisätä tuskaa.

  • Äitisi teki väärin pyytäessään sinua valehtelemaan isästäsi. Yksinhuoltajuus on niin tavallista nykyään, että siihen ei todellakaan ole mitään syytä. Voisit puhua asiasta terveydenhoitajan ym. ammattilaisen kanssa.

    Sinun pitäisi saada äitisi ymmärtämään, että mikä tahansa totuus on parempaa kuin salailu. Ehkä äitisi pelkää kertoa sinulle totuutta siksi, että haluaisit mennä tapaamaan isääsi, vaikka se aiheuttaisi ongelmia monille muille. Pyydä äitiäsi kertomaan edes mitä asiasta voisi seurata. Joka tapauksessa äitisi ei ole ollenkaan ymmärtänyt sinun kantaasi asiassa.

  • Ehkä äitisi ei tiedä, kuka isäsi on? Hän on ehkä tullut raskaaksi vahingossa, yhden illan jutun seurauksena tms. Hän ei ehkä kestä sanoa sinulle totuutta.

    • On ilmi selvää että äitisi tietää kuka isäsi on koska on kertonut isäsi luonteesta ja silmien väristä jne.. Eli kyseessä on nyt tiedon panttaamisesta joka on väärin sinua kohtaan. Ei hitto. Kyllä on törkeää.

      Äidit pelkäävät totuuden tulevan julki ja haluavat riuduttaa oman lapsensa tappiin asti kuka on isä. Hullua touhua. Uskomatonta. Onko narsistisuudella ja niillä mielivaltaisten äitien mielihaluilla mitään rajaa. Näinkö äidin arvostavat ja osoittavat "rakkautta" lapsiaan kohtaan.

      Kyse ei ole rakkaudesta, kyse on mielivallasta ja toisen hallitsemisesta joka on sairasta. Kun äidin sepitykset isästä paljastuu valheeksi tiedät sen jälkeen että äitisi joka on sanonut rakastavasi sinua onkin valehdellut sinulle on hyvin yleistä. Niin on käynyt monella kohtalon kaverille. He ovat jättäneet asioiden paljastuttua kus*päiset äidit ja sukulaiset taakseen. Sitten vielä ihmetellään miksi yhteiskunnan nuoret ja ihmiset voivat pahoin. Tämä yhteiskunnan ongelma juontaa juurensa äitien ja viranomaisten mielivallasta. Laitetaan ihminen kuplaan ja kasvatetaan se mielenvikaiseksi estäen lapselta oma tahto ja ihmisoikeudet. Näinkö täällä ihmisoikeuksia hoidetaan. ei hel*vett* miten sairasta.


    • Minä taas tiedän yhden ukon,jolla on lapsia ympäri suomea. Kaikki on tehty omalta vaimolta salaa. Montakohan lie hänen lastaan tällä palstalla.


  • ehkä äitisi työskenteli prostituoituna vähän aikaa nuorudessaan, ja on mahdotota sanoa kuka on isä, tai pornoalalla?? Oletko nähnyt kuvia äidistäsi siltä vuodelta kun sinut on pantu alulle? Kavereita kuvissa? Jos joku ystävä on niissä kuvissa, soita hänelle ja kysy mitä tapahtui. Ystävät kyllä tietää, aivan varmasti, jos äidilläsi on joku paras ystävätär. Kyllä paras kaveri tietää kuka isäsi on. oliko äitisi hyvin nuori kun synnyit, siis jotain 15 - 18?

  • mullapa on ongelma et missä on mun lapseni asustaa?niin voisin kertoa sille et minä olen sen oikea isä,joskus se itkettää,et nainen petti mut huijaamalla et ei voi tulla raskaaksi ja sit se olikin jonkun ajan kuluttua rattaiden kansssa ostarilla.
    miettikää naiset jotka huijaa raskaudella itselleen ja lapselleene surkeutta.
    jos minä olisin nainen nin ainakin yrittäisin saada lapselle molemmat vahemmat vauikka toinen asuisi toisella puolella maailmaaan tai suomea.

  • Lueskelin läpi tätä keskustelua ja vastaustesi perustella vaikuttaa siltä, että teillä on sama tilanne, kuin meillä.

    Minut raiskattiin ja tulin raskaaksi, en voinut tehdä aborttia, koska eihän se syntymättömän lapseni vika ollut, miten hän sai alkunsa.

    Minäkään en ole koskaan ollut naimisissa, enkä ole pystynyt alkamaan uuteenkaan suhteeseen, koska en voisi kertoa lapseni alkuperää, enkä haluaisi valehdellakaan kumppanilleni.

    Olen kertonut lapselleni vain joitain hajanaisia tietoja isänsä ulkonäöstä, keksinyt joitain hyviä piirteitä, jotka hän on muka perinyt isältään. Mutta en koskaan voi paljastaa lapselleni, että hän on raiskauksesta lähtöisin. Enkä pysty valehtelemaankaan hänelle suoraan. En tiedä, miten asia lopulta ratkeaa, miten hän vaatii minulta tietoa kasvettuaan tarpeeksi isoksi. Toistaiseksi hänelle on riittänyt tieto, että olemme kahden hengen perhe ja isä ei kuulu meidän elämäämme.

    Asia ahdistaa minua todella paljon, tunnen syyllisyyttä ja pelkoa. Pelkään, että lapseni alkaa lopulta vihata minua ja luultavasti päädyn valehtelemaan hänelle hänen saaneen alkunsa satunnaisesta suhteesta ja etten tunne hänen isäänsä. Vaikka se on kyllä totta, en koskaan ilmoittanut raiskausta poliisille, koska nöyryytys oli liian suuri, enkä tuntenut sitä miestä. Enkä koskaan haluaisi lapseni tietävän asiasta ja hänen kuvittelevan, että pahuus periytyy hänelle, tai että hänen olemassaolonsa on seurausta sellaisesta rikoksesta. Rakastan lastani pohjattomasti, enkä tunne katkeruutta tai muistele tapahtunutta asiaa. Lapsi on minun, vain ja ainoastaan minun ja voin vaan toivoa, että riitän hänelle vanhemmaksi ihan yksin.

    Isä-asia on selvästi kipeä sekä sinulle että äidillesi. Voisitko ajatella odottavasi aikuisuuteen ja kun saat hieman elämänkokemusta, voisit pohtia, että haluatko välttämättä tietää totuutta, jos on mahdollisuus, että totuus ei ole kovin kaunis? On aivan tavallista nykypäivänä, että on erilaisia perheitä, lapsia syntyy keinohedelmöityksen avulla, käytetään nimettömiä luovuttajia jne. Et ole ainoa isätön lapsi tässä maassa.

    Äitinä voin vielä sanoa, että suru, syyllisyys ja vastuu ovat valtavia, kun on valinnut kasvattaa isättömän lapsen niin, ettei voi koskaan kertoa isästä lapselle. Tekisin ja antaisin mitä vain, jos voisin muuttaa sen asian ja saisin lapselleni kunnollisen isän.

    • voithan sinä sanoa kuitenkin lapsellesi, kun hän on 18 ja ymmärtää jo, että kuinka hän sai alkunsa. Mielestäni totuus vapauttaa. Ei tule valehdella, ja ei mielestäni ole väärin kertoa että hän sai alkunsa raiskauksesta. Mielestäni sinun tulisi nyt käydä psykologilla ja kysyä hänen mielipidettään ja apua, koska epätietoisuus voi sekin tavallaan olla kalvavaa ja tuhoisaa lapsellesi ja vielä huonompi vaihtoehto kuin olla tietämättä. Asia olisi sen jälkeen loppuunkäsitelty, ja hän voisi vapaammin jatkaa elämäänsä eteenpäin, eikä enää tarvitsisi kysellä ja miettiä sitä kun on vanhus. Tai kysy näin: jos saisit tietää että sait alkusi raiskausesta, haluaisitko mielummin tietää vai et?


  • Suosittelen, että kirjoitat äidillesi kirjeen. Kerro, että rakastat häntä, mutta että olet miettinyt kovasti sitä, millaisia geenejä olet saanut isältäsi, millainen hän on ja mitä hänelle kuuluu. Kerro, että ymmärrät, että asia on varmasti hänelle vaikea, koska hän ei ole pystynyt puhumaan asiasta sinulle ja sano, että arvelet, että raskaus ei ole ollut toivottu, mies on ollut rikollinen, yhden yön juttu, varattu ukkomies tms, mutta haluat vain oman itsesi takia tietää hieman taustastasi, koska puolet sinusta on kuitenkin isää (vaikka kasvoiltasi näyttäisitkin ihan äidiltäsi). Totuus riittäisi, vaikka se olisi kipeäkin asia. Vaikka olisit yhden yön tuloksena alkusi saanut, niin sekin olisi tärkeä tietää, jotta et elättele turhaa toivoa.

    Ehkä äitisi voisi kirjoittaa sinulle vastaavasti kirjeen ja kertoa, mitä hän tietää. Hän ehkä osaisi sanoa isäsi hiustenvärin, pituuden, asuinpaikan, etunimen, missä he tapasivat jne. Sellaiset olisi arvokkaita tietoja.

    Jos äiti ei millään kerro, niin olisiko äidilläsi siskoja, veljiä tai vanhemmat, joilta voisi asiasta kysyä puhumalla tai kirjeitse?

    Joskus oikeaa isää ei saada selville. Silloin sinun on vain ajateltava, että kannat kuitenkin itsessäsi miehen geenejä ja jos olet miehen ainoa jälkeläinen, niin sinulla on kuitenkin kunnia jatkaa sukua hänen jälkeensäkin.

  • minä sain tietää isäni nimen vasta 53v,silloinkin pienellä jekulla.olisi tietysti kiva löytää sisaruksiani ,kun tiedä että isälläni oli kaksi lasta minua ennen. isäni tuskin elää enää ,ei ainakaa asu suomessa jos eläisikin

  • Olet vasta 15 vuotias ja äitisi voi päättää asioistasi vielä 18 ikävuoteen saakka. Tarvitaan aikalisää ennen kuin itse voit ryhtyä viemään selvitystyötä virallisesti eteenpäin. Jotain kannattaa jo nyt tehdä, mutta se on tehtävä matalalla profiililla.
    Seuraavista toimenpiteistä saattaisi olla hyötyä:
    1. Pyri selvittämään äitisi tuttava- ja ystäväpiiri ennen äitisi raskauden alkua. Tapahtuiko siihen aikaan jotain poikkeavaa ja muutosta ystäväpiirissä?
    2. Mitkä ovat olleet äitisi asuinpaikkakunnat ja tapahtuiko niiden vaihdossa jotain poikkeavaa?
    3. Jos äitisi sukulaisia on elossa, myös heiltä voi mahdollisesti saada palapeliin lisätietoa.

    Kaikki nämä tiedot kannattaa kerätä irrallisena tietona, ilman että kerrot mihin kysymyksilläsi pyrit. Kirjaa kaikki ylös ja suojaa tiedot, ettei äitisi pääse näihin tietoihin käsiksi. Tietojen keräys on syytä ajoittaa pitkälle aikavälille.

    Vasta kun olet täysin täysi-ikäinen ja sinulla on riittävästi taustatietoa hankittu, kannattaa ryhtyä virallisiin toimenpiteisiin.

    Vaikka jotkut voivat paheksua antamiani neuvoja ja pitää menettelyä kierona, niin kuitenkaan nämä eivät ylitä äitisi itsekkyyttä ja valehteluun yllyttämisen sopimattomuutta ja epäoikeudenmukausuutta.
    Jokaisella lapsella tulee olla oikeus tietää vanhempansa, vanhempiensa tahdon mitenkään sitä estämättä. Lapsen edun tulisi tässä asiassa mennä vanhempien oikeuksien edelle.

    • Hoh hoijaa sentään vai että oikein Jussi-ukki.Onko ongelmia lisää tulossa.Hanki apua itsellesi nyt,se nainen ei ole susta kiinnostunut,usko jo,Kuinka monta kertaa pitää mennä oikeuteen LARS?????????


  • Tiedän, että yleensä epätietoisuus isästä on tai vanhemmista yleensä on lapselle aina raskasta ja lapsella on voimakas tarve saada esim. isästään tieto, mutta kaikki äidit ja aikuiset eivät ymmärrä sitä ja luulevat tekevänsä oikein, kun eivät kerro - senkin yleensä jostain heidän kannaltaan ymmärrettävästä syystä. Useimmiten tiedon saaminen on lapsen kannalta parempi kuin tietämättömyys, oli isä kuka tahansa.
    Sinuna ottaisin yhteyttä johonkin nuorelle sopivaan paikkaan (riippuu paikkakunnastasi), esim. perheneuvolaan (ilmainen) tm. mitä nyt kotipaikkakunnallasi on, varaisin itselleni ajan ja menisin puhumaan asiasta. Esim. perheneuvolasta voidaan luvallasi ensin sinun kanssa keskustelujen jälkeen pyytää myös äitiäsi sinne ja työntekijän pitäisi osata selittää tilanne äidillesi myös sinun kannaltasi. He joka tapauksessa varmasti ymmärtävät nuoren tunteet sinun tilanteessasi ja isästä tiedon saamisen tärkeyden. He voisivat saada äitisi ymmärtämään asian paremmin sinun kannaltasi.
    Toinen asia: miksi otat vastuun kaveripiirissäsi ym. äitisi tekemisistä ja suhtautumisesta - voisitko ajatella kertovasi kavereillesi, että pienenä tyttönä teit kuten äiti kehotti eli sepittämään jonkin tarinan isästäsi, mutta tosiasiassa et tiedä isästäsi, koska sinulle ei kerrota, vaikka kovasti haluaisit. Kerro, että tämä on sinulle raskas ja vaikea asia, jolle et toistaiseksi ole voinut itse mitään, vaikka kovasti haluaisit. Silti sinun ei tarvitse olla äidistäsi tykkäämättä muuten, mutta älä lisää omalta osaltasi salamyhkäisyyttä menemällä mukaan äitisi tapaan hoitaa asia. Aiheutat itsellesi lisää tuskaa antamalla sitoa itsesikin omien ihmissuhteidesi suhteen samaan salamyhkäisyyteen ja jopa valheeseen tässä mielessä. Jos kaiken tuon kertominen tuntuu liian vaikealta ilman tukea, hae sitä itsellesi. Jos ensimmäinen ihminen ei ymmärrä oikein, etsi seuraava. Onko teilllä koulussa koulupsykologi, jos ei esim. perheneuvolaa kotikunnasta löydy? Terveyskeskuksissakin yleensä toimii ilmainen psykologi, johon pääsee omalääkärin kautta. Tosin ikäsi voi tulla tuossa terveyskeskuspsykologiasiassa esteeksi, mutta älä luovuta avun hakemista. Jostain löytyy...
    Vielä - oletko kysynyt sukulaisiltasi, miksi he eivät voi kertoa? Jos syy on äitisi, pyydä heitä kertomaan äidillesi, että itket asiaa usein ja tiedät, että isästä tiedon saaminen tulee kaikille lapsille joskus todella tärkeäksi asiaksi ja että tieto on yleensä parempi kuin salaaminen.
    Tsemppiä!

    • Minusta tuollainen että käskee pikkutytön satuilla terveydenhoitajalle kielii enemmänkin luonteesta, joka pyrkii säilyttämään julkisivun hinnalla millä hyvänsä tai sitten joku hetkellinen heikkous kun yksinhuoltajuus yms. on masentanut.

      Ymmärrän hyvin halusi tietää isästäsi. Se on ihmisiin sisäänrakennettu. Yllättävän paljon piirteitä voi periintyä suoraan vanhemmista, esim. eleet, kävelytapa, ilmehtiminen, ääni, luonteen piirteitä.

      Toisaalta perityistä luonteen piirteistä huolimatta jokainen on ehdottomasti oman onnensa seppä.

      Jos isäsi sattuisi olemaan joku elämäntiellä vähän kompuroinut, ei se tarkoita sitä että sinusta pitää tulla sellainen, eikä se ole mikään syy olla hankkimatta isän henkillöllisyyttä tietoonsa.

      Toisaalta isästä ei kannata kehitellä ideaalikuvaakaan, vaan henkisesti varustautua edeltä kaikkiin vaihtoehtoihin.

      Itselleni jolla on isä (tosin nyt kuollut) on tärkeää esim verrata ulkonäköäni ja temperamenttiani häneen, tiedän perineeni monet piirteeni isältä enemmän kuin äidiltä, ja pala olisi poissa jos koko miehestä en olisi ikinä kuullutkaan.


  • Ehkä äitisi tekee sen rakkaudesta sinuun- oletko koskaan miettinyt että salaamisellaan hän ehkä suojelee sinua? Että hän haluaa säästää sinut pahalta mieleltä, ikäviltä kokemuksilta? Ehkä isäsi ei halua olla yhteydessä sinuun, jos olisi, hän kai olisi ottanut yhteyttä sinuun?

    Jos sinulla on hyvä äiti joka rakastaa sinua ja on läsnä kun häntä tarvitset on tärkeintä!

    Isä sana tulee ansaita!

    • Isossa kirjassa sanotaan, ettei pidä kutsua muita isiksi maan päällä, sillä teillä on vain yksi isä hän, joka on taivaissa. (Matt:23:9).
      Eli jokaisella ON isä. Ei ole isätöntä lasta.

      Ja kaikki ovat samassa asemassa sen suhteen.


    • No höh... Oma äitini kun salasi, niin enempi ajattelin hänen häpeävän syrjähyppyään, kuin että se olisi ollut jotain suojelua tai rakkautta !

      Salailu tekee pahan mielen ja tekee elämisestä ikävää, ei totuus...


  • Setäsi on sinun isäsi, sano minun sanoneen!

  • Jospa sinun isäsi ei tiedä olemassaolostasi mitään?

  • Voit yrittää puhua asiasta uudelleen äitisi kanssa. Luultavasti hänen kokemukset ovat kipeät ja asiasta puhuminen on vaikeaa, esim. on jätetty yksin raskaaksi tulless tai bioisä on välivaltainen tms. Syitä on todella monia. Saat toki tietää asiasta tullessasi täysi-ikäiseksi selvittämällä, ehkä, mutta koeta ottaa asia ilman painostusta uudelleen puheeksi.

    Ehkä äitisi pelkää menettäväsi sinut tai että hylkäät hänet?

    asia on sinullekin varmasti raskas ja uteliaisuus ymmärrettävää. Ota kuitenkin rauhallisesti ja vastaa vain kiusaajille ettet tiedä, rehellisyys on valttia. ei tarvitse valehdella kenellekään ja tuskin ne kiusaajat jaksavat kun eivät etene asiassa mihinkään.

    Oma isäni sai tietää bioisästään vasta aikuisiällä äidiltään. arka oli asia. Muista että voi olla ettet mielesässi kuvittele mitään unelmakuvia isästäsi, koska luultavasti hän sitä ei ole.. tai sitten on.. Ole realisti ja elä itse totuudessa:)

    Kuka näitä bioisejä tietää, jotkut on kunnon tyyppejä, jotkut psykopaatteja:)

  • Itse olin kaiketi aika tavalla samanlaisessa tilanteessa aikoinaan joten laitan jonon jatkoksi oman, hyvin lyhykäisen ja selkeän ohjeeni johon tiivistynee koko lailla kaikki jota ikävästä kokemuksestani opin.

    Hanki tiedot isästäsi tarvittaessa vaikka äitisi penkkiin sitomalla ja kiduttamalla. Älä usko, äläkä varsinkaan omaehtoisesti oleta yhtään mitään isästäsi kun et kerran tiedä mitään hänestä. Vältä eritoten ajatuskulkua jossa oletat aiheesta syntyneen tabun koska isäsi on raiskaaja, rikollinen, vankilassa, huikentelevainen satojen naistenmies, huijari tms.

    Sinulla on täysi oikeus tietää isästäsi - tarvittaessa vaikka oikeusistuimen velvoittamana. Kun nyt on niin että äitisi tämän perusoikeutesi sinulta evää, on huomattavasti todennäköisempää että hän yrittää myrkyttää mielesi monella muullakin tavoin. Omalla kohdallani isäni osoittautui lopulta melkeinpä peilikuvaksi siitä karikatyyristä jollaisena äitini hänet tapasi esittää. Lapsena häpesin isääni vaikken tiennyt hänestä mitään, nyt häpeän äitiäni koska tiedän hänestä kaiken.

    Tätä ei voi korostaa liikaa joten toistan sen: Hanki tiedot isästäsi keinolla millä hyvänsä ja mielellään niin nopeasti kuin mahdollista! Muutoin huomaat pian olevasi keski-ikäinen ja yhä odottavasi isääsi. Totuus isästäsi, oli se sitten mikä hyvänsä, ei voi olla pahempaa kuin vuosikymmeniä jatkunut tiedon puute.

  • Hyvä Nimimerkki "N" voisitko lopettaa tuon roskapostin kun kommenttisi eivät liity aiheisiin mitenkään.

    Nimimerkki N:än sitaatteja:

    "Ei ole tarvetta"
    "Minkähänlainen ruokapuoli on kuulostaa siltä vatsahapot ei ole tasapainossa..."
    "luontiin..."
    "oletko?"
    "Ompa pulma..."
    "Tuli vaan jyrsimisestä asfalttiporukka mieleen.."

    Siis kuka vttu sä olet olevinas? Lainataas eräästä aiheesta esim kommentti ja vastaus
    Nimimerkki "totta mooses.."
    "Kannattaisi ottaa Tallinnasta mallia joka siirtyy ilmaiseen matkustukseen ensi vuoden alusta.
    Kuinka monta vuotta voidaan ajaa ilmaiseksi HSL alueella, että kustannukset ovat samat kuin tuo rahastuskone uudistus"

    Nimimerkki "N vastaa ": Voisipa jotain..."

    ?????

  • Kiitos paljon kaikille vastaajille ja hyville vinkeille! Luin vastauksianne tunnin ja jokainen vastaus sai minut ajattelemaan:

    Voi hyvin kyllä olla mahdollista että äitini suojelee minua isältäni. Minähän en tiedä, tiesvaikka isäni onkin murhaaja tai hullu psykopaatti. Sen takia totuus myös pelottaa.

    Tähän väliin haluan kertoa teille kaikille jotain äidistäni. Äitini on hieman erikoinen, enkä ole koskaan, ainakaan tähän mennessä tavannut erikoisempaa ihmistä kuin hän.

    En tiedä mitään äidin lapsuudesta. Olen tavannut äidin äitiä, eli minun mummiani, jota äitini on monta kertaa haukkunut omituiseksi, hulluksi, omistushaluiseksi ja sairaaksi ihmiseksi. Aina jos yritän kysyä jotain äidiltäni hänen lapsuudestaan, hän alkaa huutaa. Haukkuu vain kuinka on joutunut kärsimään mummin takia. Kuinka huono äiti mummi on ollut. Kuinka hän on tunnevammainen. Kerran äitini kertoi kuinka mummi oli lukinnut kaikki hänen alushousunsa kaappiin, ja käski hänen käyttää yksiä alushousuja per viikko. Äitini oli tällöin 13 vuotias, eli hygieeniasta huolehtiminen oli tärkeää. Mielestäni tämä on sairasta. Tavallaan säälin äitiäni, ja toisaalta ymmärrän ettei hän halua käydä vaikeita lapsuuden/nuoruuden kokemuksia uudestaan läpi puhumalla niistä.

    Nyt palaan takaisin isä-asiaan. Muistan, kuinka 8. luokalla (olen nyt 9. luokalla) kuulin terveydenhoitajalla ollessani että minulla ja siskollani (minulla on pikkusisko, 13v) on eri isät. Tuijotin vain suu auki, ja terveydenhoitaja tivaa enkö muka tiennyt asiasta. En vastannut. Kotiin päästyi kysyin asiaa äidiltäni. Hän oli vihainen. Hän soitti terveydenhoitajalleni ja kertoi asian olevan virhe. Hän meni toiseen huoneeseen puhumaan. Tiedän että hän valehteli terveydenhoitajalleni ja käski hänen laittaa väärää tietoa kansioihini. Olen täysin varma että minulla ja siskollani on eri isät. Siskollani on siniset silmät, minulla vihreän-ruskeat, hänellä on blondit hiukset, minulla tumman ruskeat. Lisäksi kasvonpiirteemme ovat täysin erillaisia. Väitti kuka mitä tahansa; meillä on eri isät, tiedän sen.

    Kaikille jotka kyselevät onko minulla ketään muuta mies-henkilöä elämässäni; ei ole. Suvussani, jonka tunnen, on vain naisia. Minulla on 3 tätiä, ja yksi niistä asuu ulkomailla. Loput 2 tätiä ovat minulle erittäin tärkeitä; heille voi soittaa ja koska vain lähteä kylään. He ovat minulle korvaamattomia. Yhdellä tädeistäni on 3 lasta. Kolme ihanaa 11-vuotiasta elämäniloista, räikeää lasta. Heilläkään ei ole isää. Heidän äitinsä on samanlainen kuin minun äitini siinä asiassa että pimittää lasten tiedon isästä. Se satuttaa minua koska tiedän kuinka paljon se satuttaa heitä.

    Toisella tädeistäni on 2 lasta; 10-vuotias tyttö ja 13-vuotias poika. Heidän äitinsä on hieman avoimempi kuin toinen tätini ja äitini. Hän on kertonut, että lapsilla on eri isät. Tämä 13-vuotias poika tapaa säännöllisesti isäänsä, mutta hänen isä ei asu tämän perheen kanssa, vaan hänellä on oma perhe muualle. 10-vuotiaalle tytölle ei taas kerrota mitään. Joku mainitsi vastauksessaan, että "isäsi voi olla lähempänä kuin luuletkaan". Välillä minusta tuntuu että tällä 10-vuotiaalla serkullani ja minulla voisi olla sama isä. Kasvonpiirteemme, luonteemme, kaikki.. niin samanlaisia.
    Kaikki tämä on niin sekavaa.

    Minulla olisi vielä niin paljon kerrottavaa, paljon ajatuksia. Välillä tuntuu että pienestä elämästäni voisi jo nyt kirjoittaa 300 sivuisen kirjan. Suvussani on paljon salaisuuksia, juonittelua, epäoikeudenmukaisuutta. Kaikkea salaperäistä, josta ei puhuta.

    Joku mainitsi, että "Loppujen lopuksi jokainen on oman onnensa seppä". Se on täysin totta. Vaikka suvussani ja perheessäni on paljon puutteita ja ongelmia, en anna sen vaikuttaa itseeni. Tämä on minun elämäni, ei kenenkään muun. Haluan olla iloinen ja elää hyvän elämän. Älkää pelätkö, kyllä minä pusken aina eteenpäin. Isän kanssa tai ilman (:

    • Sano minun sanoneen, jos sinun mummisi on käyttäytynyt noin äitiäsi kohtaan, on setäsi sinun isäsi. Sinähän et ole tavannut setääsi. ÄIdilläsi ja sedälläsi on ollut rakkaussuhde jonka sinun mummisi on katkaissut ja ajannut setäsi pois talosta ja siksi äitisi tuntee syvää vihaa mummiasi kohtaan. Tämä on ihan selvää siksikin etteivät tätisi ole yhtään avoimempia, sanovat vaan että sinulla ja sisarellasi on eri isät. ÄItisi voi vaikuttaa erikoiselta, mutta vaan siksi että hän joutuu pitämään kulisseja pystyssä ja koettaa selvitä kysymystulvastasi.


  • Voi lapsi parka, mitä kaikkea joudutkaan kokemaan! Kuka ikinä isäsi onkaan, hänen sietää olla ylpeä! Noin urheaa ja sitkeää nuorta naista sietää etsiä!
    Toivon sinulle, randomgirl, vain kaikkea hyvää elämässäsi. Sinusta kuullaan vielä!

  • Isoisäni sai alkunsa "sotaromanssista"

    "TARINA":
    "Äiti tuli raskaaksi eikä isä ollut kiinnostunut lapsesta.
    Lapsen ollessa alle vuoden ikäinen äiti tippui jäihin ja menehtyi.
    Lapsi siirtyi äidin siskolle.
    Poika kasvoi, sota oli kokonaan takana ja isä päätti tulla hakemaan
    lapsensa pois.
    Sisko oli kuitenkin hätistänyt isän oitis pois haulikon kanssa.
    Isällä taisi olla myös muita lapsia toisen naisen kanssa?"
    --
    Isoisäni näki vain yhden kerran isänsä 5 vuotta sitten.
    ei häntä vissiin ollut kiinnostanut bioisä??
    Kun isoisän isä kuoli, isoisäni ei mennyt hautajaisiin eikä suostunut
    ottamaan perintöä..

  • "Äidilläsi on varmasti syynsä tehdä, niin kuin tekee. Ehkäpä isäsi ei ollut niin mairitteleva mies tuntea. Saattoipa olla jopa vaarallinen/agressiivinen. Äitisi tietää totuuden, ja tietää myös sinun sinisilmäisen hyväuskoisuutesi, joka altistaa sinut kuin kärpäsen, vaaralle alttiiksi. Siksi tietämättömyys suojelee sinua parhaiten.

    Kongreettinen totuus jokatapauksessa on se, ettei isäsi jäänyt. Sen hän on omasta vapaasta tahdostaan valinnut. Koska ei siis ole ollut naimisissa äitisi kanssa ja kantanut vastuuta puolisostaan ja perheestään. Naimisissa olevilla miehillä on oikeus lapseensa siinä missä äidilläkin. Sen sijaan hulttioilla jotka ovat 4 sekuntia kerran painaneet ja lapsen siittäneet ja joita biologisiksi iseiksi kutsutaan, ei onneksi mitään oikeuksia äitiin ja lapseen välttämättä ole.

    Sinulla on vaikeuksia ymmärtää ja hyväksyä sitä, että äitisi tietää asiasta enemmän kuin sinä, ja on varmasti oikean valinnan tehnyt aikanaan. Nostan hattua äidillesi, sillä luuletkos hänellä olleen helppoa, ainoana vanhenpana, yksin huoltaessaan sinua, elämänsä aikana? Ja sinä siihen päälle aiheutat huolta kyseenalaistamalla hänen aikanaan tekemäänsä päätöstä.

    Luuletko sinä kiittämätön kakara, ettei ätiisisikin olisi halunnut hyvän miehen rinnalleen, ja onnellista perhe-elämää? Ja ihanaa isää kantamaan jaettua vastuuta lapsestaan? Varmasti olisi halunnut. Mutta saiko? No, -ei.

    Sinä itsekkäästi ajattelet ettei äiti tiedä, miltä sinusta tuntuu, mutta et sinäkään tiedä kuinka suuri on ollut äitisi ahdistus ja mitkä ovat olleet vaikeudet joissa hän on päätöksensä tehnyt. Suosittelenkin että opettelet kunnioittamaan äitiäsi, ja hänen päätöksiään. Se että jos äidilläsi on ollut rakastava isä, ei silti riitä takaamaan sitä että kaikki isät olisivat vastuullisia ja rakastavia. "

    Moi äiti.

  • Minä kasvoin "väärän" isän tyttärenä 17 vuotta. Joskus kännipäissään tämä sitten päätti paljastaa, ettei olekkaan minun isäni.
    Äidiltä asiaa tivatessani sain aina saman vastauksen: se on jo kuollut, jatka elämääsi. Vuosia meni ja asia riisti sisintäni.
    Päätinkin tehdä asialle jotain ja otin lastensuojeluviranomaisiin yhteyttä. Sain sairaalasta "todistuksen" jossa luki isän kohdalla täysin outo nimi. Paniikinomaisin tuntemuksin vein lapun lastensuojeluun jotka arkistojen penkomisen jälkeen löysivät dna-testin tuloksen. testi oli tehty ja tulos negatiivinen. Synnärin paperitkaan siis eivät pitäneet paikkaansa.
    Yksi kaunis päivä sanoin äidille, että meillä on nyt aika varattuna lastensuojeluviranomaisilla ja tämä asia puhutaan siellä loppuun. Äiti tuli tapaamiseen ja valehteli virastotädille, ettei tiennyt kuka isäni on.
    Aina niin hyvä näyttelijä ja vielä parempi valehtelija äitini onnistui jopa tirauttamaan pari kyyneltä. Mutta minä tiedän paremmin. Koko lapsuuteni olen katsellut tuota valehtelun ammattilaista. Tuhansia ja tuhansia valheita. Mikä sitten jäi häiritsemään lastensuojelun jälkeen oli yksi pieni lause. Äitini kertoi muistavansa sen kuinka hänen ystävänsä (joka tietysti on jo kuollut) ja isäni ystävä olisivat olleet toisessa huoneessa sillävälin kun minua on tehty. Kaupunginosakin sieltä lipsahti. Vaikea olisi uskoa, ettei yhden illan panosta olisi nuoret tytöt keskenään jälkeenpäin naureskelleet. Kaikkia pikkujuttuja äiti kyllä muistaa mutta ei isääni? Nyt vain olen siinä pisteessä, etten enää keksi mistä jatkaa. Hyvät neuvot olisivat kyllä tarpeen!

  • Isätön vm86 ja muut vastaavat tapaukset, lukaiskaapa nimimerkin Jussi-ukki antamat vinkit. Ehkä niistä saa edes jotain osviittaa.

  • Lisäyksenä ihan sen verran, että äitini on valehdellut tuon miehen, jonka nimi synnäripapereista löytyy isäkseni myös koko suvulle. (yhtälailla "kasvatti-isälleni)
    Tosin nyt jokainen tietää, yli 20 vuoden jälkeen tämän miehen osalta totuuden. Edelleen ihmettelen, ettei ketään sukulaisistani ole mennyt tälle häntäheikille esimerkiksi viinapäissään mitään sanomaan. Asutaan kuitenkin samassa kaupungissa!
    Äidin nuoruusajan paras ystävä on kuollut ja muista ihmisistä hänen elämässään kukaan ei tunnu tietävän mitään. Väkisinkin rupeaa ajattelemaan olevansa kahden toisilleen sukua olevien jälkeläinen. Mutta sanompa vaan, parempi olisi sellainenkin tietää, kun tämä ainainen ahdinko sisimmissä!
    Samassa tilanteessa olevat tietää miltä tuntuu kuin puolet itsestään puuttuu.

  • Lukekaapa au-äidit ote, mitä yhden koko maan kattavan yhdistyksen puhjohtaja laukoo: www.nra.fi/arkisto/pj1301.html

    "Kauppakeskuksissa oleskelevista ryhmistä au-äidit ovat merkittävä päivittäinen ryhmä. Osa äideistä istuu oluttuopilla toisten äitien kanssa ja lapset istuvat vaunuissa tai ryömivät lattialla.

    On syytä pohtia oleskeluyhteiskuntaa uudelleen, sillä yksinhuoltajaäideistä osa on usean eri isän kanssa lapsia hankkinut ja jatkuva "haku" uudesta kumppanista on päällä myös kauppakeskuksissa."

    Pistetäänpä porukalla vastinetta takaisin. Tuollainen huru-ukko joutaa pois herjoja huutelemasta.
    Postit osoitteeseen: info@nra.fi

  • Auttakaa!
    Minä olen lapsistani viraannutettu äiti.
    Kuulin, että uuden viraannuttamis lain mukaan on tuomittu jo rikoksia tia ainakin sen mukana olisi huolto-ja tapamisoikeuden täytäntöönpanossa tuomittu. Onko kellään diari numeroita? Kiire!!!

  • Huh mitä juttuja.
    Olen muuten ylpeä sinusta randomgirl! Todella ylpeä.

    Olen aina luullut että minä olen jotenkin erikoinen kun en tunne isääni,tilanteeni on sama että äitini ei vaan kerro. Minulla on pikkusisko samassa tilanteessa eli meillä ei ole sama isä mutta hänellekään äiti ei kerro...

    Olen itse kohta kolmekymppinen ja asia vaivaa minua edelleen.

    Randomgirl kun puhuit sukusi omituisuudesta ja etenkin äitisi luonteesta oli kuin kertoisit minun elämästä. Äitini jauhaa aina omaa onnetonta lapsuuttaan ja vertaa kaikkea siihen,esim. hänen isänsä kuoli äitini ollessa kaksi ja tästä syystä muka ymmärtää minua "eihän hänelläkään ollut isää".

    Huh voisin itsekin kirjoittaa novellin tästä kaikesta.

    Minä näin sinun kirjoituksesi ja tunsin sen etten ole ainoa joten olet jo saanut jotain hyvää aikaiseksi :)

  • miettinyt samaa asiaa että, onko meillä todella kaikilla lapsilla se henkilö oikea isä mitä isäksi kutsumme?Jää vain arvailujen varaan se oikea isä joka on meidät alulle laittanut.

  • Mitäs jos isäsi oli joku tuntematon tyyppi joka raiskasi äitisi ja sinä synnyit raiskauksen seurauksena ja sen takia äitisi ei halua muistella asiaa eikä kertoa sinulle totuutta?

    Kai tuollastaki voi sattua ja on varmana sattunutkin.

  • Onko vaimosi/avovaimosi käynyt "tyttöjen kanssa" hotellireissulla, ulkomailla tai ns risteilyllä 1-2kk sisällä "yllättäen" tai "tapahtuneen" raskaaksi tulon aikoihin tai jälkeenpäin katsoen mukamas keskosaikana syntynyt mutta täysikasvuisena? Älä ole tyhmä, järki käteen eikä se kyrpä, faktat pöytään ja testit tulemaan!

  • juhannus 1985 nummijärvellä tulin raskaaksi, miten löytää isän jos ei hän kertonut nimensä. ei olla tavattu jälkeenpäin, lapsi haluaa tietää isänsä.

  • Hei, en tiedä lukeeko kukaan tätä ketjua enään, mutta kannattaa yrittää.

    Olen siis aloittaja, randomgirl, joka 15-vuotiaana kirjoitti isästään tänne. Vuodet ovat vierineet ja olen täyttänyt 18-vuotta.

    Olen edelleenkin ajatellut tätä isä-asiaa. Olen kuitenkin päättänyt antaa asian olla ainakin muutaman vuoden. Vaikka asia vaivaakin minua välillä, se, tiedänkö kuka isäni on ei luultavasti muuta mitään. Joskus sanonta "tieto lisää tuskaa" todellakin pitää paikkansa. Aion kuitenkin elämäni aikana selvittää tämän asian, mutta nyt ei vain tunnu olevan oikea aika.

    Olen myös ymmärtänyt jokaisen perheen olevan erilainen ja jatko-opiskelut aloitettuani olen avoimesti kertonut ystävilleni etten tunne isääni. Heidän suhtautumisensa on ollut positiivista ja kannustavaa ja olen siitä erittäin iloinen. Elämä kolhii mutta myös kantaa.

    Halusin vain ilmoittaa kaikille minulla olevan kaikki hyvin (:
    Loppuun vielä kaikille, jotka kamppailevat saman asian kanssa tai minkä tahansa vaikeuden;

    "Vaikeimmat taistelut annetaan kaikista vahvimmille sotilaille"
    Kiitos kaikille ihanista vastauksistanne, lueskelen näitä kun kaikki tuntuu kaatuvan päälle!

    • Mukavaa, että sinulla menee hyvin. Toivottavasti pystyt elämään asian kanssa. Itse olen samassa tilanteessa ja aina vain asia tulee mieleen..Ei sitä kuitenkaan auta muu kuin mennä etiäpäin.


  • Olen myös pistänyt merkille monen äidin, jonka lapsi on jäänyt syystä tai toisesta isättömäksi kirjoittaneen tänne. Haluaisin neuvoa, ettei ole mitään syytä tuntea häpeää, syyllisyyttä tai pahaa oloa tilanteesta. Lapsesi kyllä ymmärtää ajan kanssa eikä sinua jätetä.

    Kun katson äitiäni, en tunne halveksuntaa vaan päinvastoin. Tunnen syvää kiitollisuutta ja rakkautta, enkä voi edes kuvailla kuinka ylpeä olen äidistäni joka on tiensä raivannut näin pitkälle yksin, minulle ja siskolleni.

  • Aloittajan kirjoituksista jäi mieleen että hän kertoi joutuneensa valehtelemaan kotioloista, lemmikkieläimistä, äidin työstä. Ei sellainen ole oikein. Ihmisen pitää saada olla oma itsensä. Isän henkilöllisyyden salaamisen ymmärrän, se ei vielä vaikuta siihen voiko olla oma itsensä vai ei, mutta kenenkään ei pitäisi joutua valehtelamaan. Siksipä herää kysymys, onko kotiolot muuten ok? Vai haluaako äitisi että suojelet häntä jotenkin valehtelulla? Kuitenkin jos kotioloissasi on jotakin vikaa sinun täytyy päästä puhumaan asioista ja purkamaan mieltäsi, etenkin silloin jos itse niin haluat.

    Herää kysymys,onko äitisi tasapainoinen? Tai pelkääkö hän ettei ole riittävän tasapainoinen? Mitä kulissia hän yrittää pitää yllä? Muista: ota mallia ja esimerkkiä vain hyvässä, voit alkaa elää omaa elämääsi toisin kuin äitisi, ilman kulisseja. Tuokin että hän soittaa terkkarille ja yrittää kieltää sinulla ja sisarellasi olevan eri isät, mitä se on muuta kuin kulissin ylläpitoa. Nykysuomessa kuitenkin varsin yleinen tilanne johon hän olisi voinut sanoa että "niin onkin, mutta en halua puhua asiasta enempää"

    Kun toivottavasti, valitset elämässäsi rehellisen linjan jossa ei tarvitse valehdella, niin en tiedä kuinka suurta numeroa siitä kannattaa äidillesi pitää... Sekin on hankala rajanveto, mitä sanot esim. äitisi työstä. Se on hänen oma asiansa, mutta toisaalta myös koko perheen asia (työajat, hänen mahdollisuutensa olla läsnä perhe-elämässä, palkan riittävyys perheen elättämiseen) Ehkä voit sanoa kyseleville että mene kysymään asiaa äidiltä, jos joku kysyy vaikkapa onko äitisi työtön. Mielestäni siis ei pidä mennä kertomaan jos toinen haluaa salata ammattinsa/opiskelunsa/työttömyytensä, mutta ei pidä myöskään suoraan valehdella. Sen sijaan jokalapsella on oikeus kertoa vanhempiensa työn/työttömyyden/opiskelun seuraukset, mitä ne merkitsevät lapsen omaan elämään, ihan kenelle haluaa: äiti voi olla kanssani koko päivän/ äiti ei tulee tänään vasta myöhään kotiin/ äiti osti minulle uuden tietokoneen/ luulen ettei äiti voi hankkia minulle nyt uusia lenkkareita. Ja jos joku kysyy miksi, niin sitten onkin taitolaji ostata sanoa että voit mennä kysymään äidiltäni miksi, olla muka kuulematta kysymystä, vaihtaa puheenaihetta.

    Näin ajattelen tässä vaiheessa elämää, kun oma mieheni haluaa salata urakehitystään koko kylältä ja itsellämme on kolme lasta. Olen ajatellut joskus muullakin tavalla ja ehkä ajatukset tästäkin vielä muuttuu...

    • Itsekin randomgirlin tekstit luettuani hämmästyin voiko lapsi tuollaisessa valehtelun ilmapiirissä kasvaa normaaliksi aikuiseksi. Jos näin on avaajan kohdalla kuitenkin käynyt, hän on erittäin onnekas.


  • Minulla oli sama tilanne kunnes tajusin että ehkä tunnen isäni luulen että setäni olisi minun isäni ja asiasta en voi puhua äitin kanssa koska meillä ei ole tarpeeksi hyvät välit. Äitini salaa minulta ja sisaruksiltani vaikka mitä ja siksi en siksi uskalla kysyä . Minua harmittaa ja on paha olla asian kanssa mutta asialle en voi mitään kun yrittää selvitä yksin

Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.