Miltä ajatus tuntuu, että lapsi perheineen tulisi asumaan kanssanne?
Siis isovanhemman kotiin?
Mukana seuraisi muutama lapsi, pari koiraa.
Koko elämä kyllä muuttuisi, mutta mitä muuta?
Sellainen yhteisasuminen vaatisi aika paljon - kaikilta osapuolilta, osaisko nuorempi sukupolvi kunnioittaa isovanhemman mielipiteitä, tapoja, uskomuksia ja voisiko isovanhempi olla puuttumatta nuorten elämään?
Siis isovanhemman kotiin?
Mukana seuraisi muutama lapsi, pari koiraa.
Koko elämä kyllä muuttuisi, mutta mitä muuta?
Sellainen yhteisasuminen vaatisi aika paljon - kaikilta osapuolilta, osaisko nuorempi sukupolvi kunnioittaa isovanhemman mielipiteitä, tapoja, uskomuksia ja voisiko isovanhempi olla puuttumatta nuorten elämään?
Vastaukset 19
Vanhimmat
Onneksi olkoon yritykselle.
Voi onnistua - tahi ei.
Riippuisi ensinnäkin kodista, tietenkin.
En näe, että siinä koko elämä muuttuisi, ei välttämättä edes kovin paljon, ja tuskin huonommaksi.
Jos noin paljon vaadittaisiin kaikilta osapuolilta, niin olisi kai parasta asua kohtuullisen välimatkan päässä toinen toisistansa.
Kyseessä toisen puolison lapsuudenkoti, ok-talo.
Riippuisi talon koosta ja ehkä sisäänkäyntienkin määrästä, pihapiirin koosta ja sen sellaisesta.
Ellei kaikilla osapuolilla ole huolellisen harkinnan ja keskustelujen jälkeen vilpitön halu yhdessä asumiseen ja valmiutta sekä tahtoa toimia yhteisen asian eteen, niin ei ehkä kannata.
Nuo aloituksen vaatimukset ovat tietenkin aivan kohtuuttomia, eihän yhteisasuminen tuollaisilla periaatteilla (ehdottomina ja kautta linjan noudatettuina) voisi mitenkään toimia. Enkä oikein näkisi järkevää syytäkään yhdessä asumiseen, jos tuollainen henki olisi vallitseva ja hallitseva jo alunperin.
en jaksais enään tommosta tohinaa, on kokemusta väliaikaiseta lapsenlasten asumisesta, yksin on hyvä olla, ja kaikkein parasta, ku käyvät vain katsomassa.
Ei onnistu.
Ihanaa olisi jos samaan pihapiiriin tahtoisivat :)
Reaalimaailmassa moni sukupolvi ei tule toimeen keskenään edes samassa pihapiirissä, vaikka on omat talot!
Ja ruusut on näin
Reaalimaailmassa asutaan ja tullaan toimeen monella eri tavalla? Suomessa on aina ollut paljon aika tiiviistikin rakennettua omissa taloissa asumista, ja juttuun on tultu naapureiden kanssa, olivat nämä sukua tai eivät. Joko olemme senkin taidon hukanneet? Vieläköhän saa edes rakentaa esim. yhteisen seinän jakamia piharakennuksia? Monireikäisiä, kohtalaisen korkeaksi rakennettuja ulkoveskejä ei kukaan kai kaipaa, mutta muistan kun lapsena yhdessä kyläpaikassa kipaisin veskiin heti kun näin naapureiden naisväkeä sinne menevän, vähän pelottava se oli yksin mennä.
Monet nuoret parit rakentavat ihmiset nykyään itsenäisellä sivuasunnolla varustettuja omakotitaloja. Miksiköhän?
Nyt rupeaa olemaan päivä täysi, eikun riitelemään parin suvun voimalla, nuorin n. 8 kk, vanhin n. 80 v. .
Mikä konkurssi, onnettomuus, rahattomuus, kurjuus siihen olisi johtanut?
Kovin, periaatteessa, kummalliselta ja omituiselta asia kuulostaisi.
Ei sopisi kummallekaan sukupolvelle.
Eipä ole minulla jälki-jälkikasvua.
Mutta tyttäreni ovat ihastuttavan fiksuja sinkkuja ja uskoisin katastrofin kohdatessa nauttivani seurastaan.
Ehkäpä jopa enemmän ja pitempään, kuin jostain älyttömästä, vieraasta mummosta jolla olisi lemmikkieläinkin.
Aloituksen sukukunta on laajempi kuin minut tietämykseni, joten parempaan en pysty.
Mutta ihquhassu oli aloitus.
En toivoisi enempää aloituksia tyyliin:
Entäpä jos.....
H.
@hunksz
Kummallinen yhteensattuma että sulla ja handekilla on kummallakin iiihanat fiiiiksut sinkkutyttäret.
Missähän hande oikein on piileksinyt kun ei ole vähään aikaan kuulunut mitään?
"Antti Hinus"
Nimimerkki on tuttu jo 50 kanavalta.
Minäkin kirjoittelin siellä ahkerasti.
Olin sielläkin suosittu, jospa joku matkii mínua?
Minä en ole handek.
Etkä sinä ole ainut joka siitä on kysynyt, tuskin viimeinenkään.
H.
Tänne ei mahdu. Jos yrittäisivät, muuttaisin pois. Voisivat jäädä jos ostaisivat kämpän...
aikoinaan, 90-luvun alussa teimme tyttären perheelle autotallista, varastohuoneesta ja yhdestä makuuhuoneesta heille kodin. Tuli tupakeittiö, makuuhuone ja suihku/wc, oikein nätti ja valoisa. 120-neliöinen omakotitalo, iso 3000 m2 piha, hyvin sovittiin. Oma sisäänkäynti kummallekin perheelle. Tyttärellä oli siihen aikaan työtön mies( lama -aika) ja 1 lapsi. Saivat halvan asunnon ja lapsenvahdin aina kun tarvitsivat. Kun töitä parin vuoden kuluttua taas löytyi, muuttivat isompaan. Minusta se yhteisasuminen oli oikein mukavaa aikaa.
Yhdeksänkymmenluvun alussa olit yli kaksikymmentä vuotta nuorenpi, notkeampi ja joustavampi ; )
Ei enää onnistuisi.
Hyvin meilläkin sujuu. Talossa on tilaa reilut parisataa neliötä, joista minun asuntoni käsittää noin neljäkymmentä neliötä. Lasikuisti on yhteinen ja siitä sisäänkäynti molempiin asuntoihin. Myös piha on yhteistä aluetta, mutta istutukset ovat etupäässä minun suunnittelemiani ja vastaan myös niiden hoidosta. Vävy hoitaa raskaammat pihatyöt ja kaivaa kiltisti maata sieltä, mistä pyydän kaivamaan. Koira talossa on ja se jaksaa lenkkeillä jokaisen kanssa. Meille hyvä ratkaisu ja toimii erinomaisesti.
Nuorilla on nuoret ajatukset kaikista asioista. Myös lastenlasten kasvatusmetodeista.
Itse olen ainakin luutunut jo tiettyihin asenteisiin ja näkemyksiin, joihin kaikki nuorten kotkotukset ei oikein istu.
Heillä on oma seurapiirinsä, tapansa ja vierailuajat, jotka ovat minulle sopimattomia, kuten omanikin olisi heille. Kukaan ei tuntisi todella olevansa omillaan.
Vaikka olenkin joviaali tyyppi, niin takuuvarmasti törmätään, jos pitäisi jakaan asunto ja pihapiiri.
Rakastan poikiani, miniöitäni ja lastenlapsiani, niin paljon, että tekisin mitä tahansa, jotta pystyvät asumaan muualla, koska haluan ihanan yhteistyön jatkossakin pelaavan mutkattomasti, toinen toistaan ja jokainen perhe toistaan auttaen.
Ei konsaan kohdallani , sitävarten on hoitokoteja. Palveluasuntoloita , milloin voimani kotona asumiseen omatoimisesti loppuisi.
Jos kaverini joutuisi nosteltavaksi...minusta ei olisi nostelijaksi. Siinäkään ei pelkkä rakkaus tai sen puute tule kysymykseen, vaan omat voimavarat.
Olemme keskustelleet näistä ´tulevista´ ehkäpä näkymisistä, ja olemme täysin samaa mieltä.