Kuin tarkoitettu (uusinta)

Laitanpa pari juttuani viime vuodelta tänne uusintana, niin saadaan palsta virallisesti avattua.
------------------------------

Jotain niin paljon pehmeämpää. Herkempää. Varovaisempaa. Jotain mystistä siinä on. Miltei lukea toisen ajatukset.

Sinä yönä juhlittiin rankasti. Niitä öitä kun kaikki ovat ystäviä. Rakkaita. Kenelläkään ei ollut mitään toistaan vastaan, vain yhteyttä, välittämistä. Yhteisen tekemisen ja ponnistelun luomaa henkeä. Sinä yönä halailtiin paljon. Kaikkia. Suudeltiinkin. Mutta yksi suudelma oli erilainen. Se kesti hiukan liian pitkään. Oli hiukan liian varovainen, tutkiva. Sen suudelmaan jälkeen maailma meidän välillämme pysähtyi hetkeksi. Me katsoimme hiljaa toisiamme silmiin. Ja tiesimme että jotain oli avattu eikä mikään ollut enää kuin aiemmin.

Minä en muistanut miten voi haluta. Että tekee kipeää. Niinkuin viimeisten vuosien fantasiat, unelmat, toiveet olisi koottu tähän hetkeen kaikki ja herätetty henkiin. Enkä minä voi käsittää mitä saan sinussa aikaan. Minä olen ollut tässä hetkessä niin monesti valveen ja unen välillä, siinä suloisessa hetkessä ennen nukahtamista. Minä olen kuvitellut kaiken eteeni tietämättä mitä se olisi. Ja nyt tässä kaikki on niin totta ettei sitä riitä järki käsittämään. Ja mikään ei olekaan vaikeaa.

Kuinka olin miettinyt kuinka löytää, saada, vietellä naista. Ei mitään. Tämä tapahtui. Niinkuin olisi ollut tarkoitettu. Eikä minun tarvinnut etsiä, vietellä. Eikä sinun. Me painaudumme toisiamme vasten ja melkein kuulemme kuinka veri kohisee suonissamme. Syvää ystävyyttä. Puhdasta halua.

Naisen huulet minun kasvoillani. Viileää, pehmeää, hämärää. Kaikki tuntuu naisen tekemänä niin erilaiselta. Kuinka nainen onkaan siro, jäntevä, ja liikkuu kuin tuli tai vesi. Minä pystyn vaivatta seuraamaan ja vastaamaan tähän, sulautumaan mukaan. Hengitys, hipaisu, katse. Kaikessa tuntuu häpeämättömän halun voima. Me emme kysy kuinka. Me emme ujostele. Tämä ei ole yhtään kömpelöä, ei yhtään noloa. Tämä on leikkiä, tanssia, vuoropuhelua jota emme ole esittäneet koskaan ennen. Mutta tunnemme sen käsikirjoituksen ihollamme, sisällämme, oudon selvänä ja itsestään.

Miten sinä kosketat minun rintojani toisin kuin mikään, kukaan koskaan. Yhtäkkiä ne ovat täynnä hermonpäitä, tunnetta, sähköä. Sinun sirot piirteesi, pehmeä ihosi, ahnaat huulesi minun rinnoillani. Tämä valo pehmentää kaikkea lisää, tekee kaiken vielä kauniimmaksi. Meidän rintamme vastakkain. Minun vatsani sinun vatsaasi vasten, lantio lantiota. Sinä tunnut niin kevyeltä minun päälläni. Ja sinun hiuksesi valuvat pitkin minua.

Sinä makaat selälläsi, ruskettunut ihosi mustia lakanoita vasten hämärässä. Minä kuljetan käsiäni hiljaa pitkin vartaloasi, ihailen kosketuksella jokaista kohtaa. Sinä liikut minun kättäni vasten jonkun näkymättömän voiman kuljettamana, silmät puoliummessa. Miten sinun lantiosi liikkukaan, vastaa jokaiseen kosketukseen, tanssija. Sinä olet kaunis. Minä haluan nähdä mitä saan sinussa aikaan. Ja vaikka kaikki on outoa jotenkin vain tiedän mitä tehdä, tiedän miltä sinusta tuntuu.

Sinun ihanat rintasi minun käsissäni, minun huulteni ulottuvilla. Tunnen vastauksen jokaiseen kosketukseen, yllytät minut haluamaan aina vain lisää, enemmän. Sinun katseessasi asioita joita en ole ennen nähnyt, tunteita joista ei ole puhuttu. Sinun vatsaasi pitkin alemmas, missä maistut, tuoksut, kiimalle, halulle, minne upotan kieleni. Sinä huokaat, jostain seasta karkaa pieni inahdus, voihkaisu, värähdys. Jotain juoksee pitkin selkärankaani, hukuttaa pään, tekee jalat voimattomiksi.

Sinä makaat minun jalkojeni välissä, pääsi lepää reittäni vasten. Sormeilet vakoani miltei hajamielisen tuntuisena, vaikka koko ajan pidät minua taitavasti juuri sillä rajalla. Katsot minua silmiin niin syvälle, melkein voitonriemuisena ja silti niin nöyränä, kuin minua varten. Ja sinä katsot minun märkää vakoani, "Kaunis. Sinä olet kaunis". Sinun leukasi kiiltää minun mehuistani. Me olemme kuin miesten hurjimmista päiväunista. Ja silti niin kaunista. Minä en voi käsittää, en voi uskoa tätä todeksi.

Pitkän, loputtoman ajan kuluttua minun on antauduttava tähän tunteeseen. Annettava sinun päättää. Aneltava. Kun sinä lopulta annat minun tulla, minä en enää tiedä miten. Sinun huulesi, kielesi, sormesi tietävät tasan miten ja milloin. Sinä olet kaikkialla minussa, minun mieleni on hämärä ja kutistuu olemattomaksi ennen räjähdystä. Se tulee minusta riippumatta. Tulee ja lyö ylitseni. Ja sinä ohjaat sen rajun huipun jatkumaan ihanana pitkänä aaltoiluna kunnes olen aivan lopussa, aivan tyhjä, vain sinun sylissäsi.