Agilityyn?

Ei ole yleistä walesit tulee hyvin toimeen muiden koirien kanssa. Mutta se on sosiaalistetava oikein. Eli ei saa antaa provosoitua eikä provosoida ja koirakaverit aina tasapainoisia ja mieluiten samankokoisia. Jos isompia kavereita niin ei saa rynniä päälle, pentuna sen kestää mutta vanhempana ei enään. Koska on satuttanut itsensä ja alkaa puolustaa itseään.

Omistajan oltava huolellinen ja hyvä johtaja ja katsottava että kaikki ok ja tunnettava eleet. Terrieri alistuu perääntymällä eikä haasta riitaa jos sosiaalistettu mutta on peräänanatmaton jos tappeluun joutuu. Jos muut koko ajanprovosoi koiraa ja omistaja ei reagoi niin paras lähteä pois koirapuistosta sama jos leikki liian rajua eikä koirastasi hauskaa niin pois vaan.

Nartut aina sosiaalisempia.

Luulen että tuntemasi walesit on jäänyt sosiaalistamatta.

Minulla itsellä fokseja ja on samantyyppinen ja molemmat koirani menneet aina muidenkin koirien kanssa mutta huolehdin hyvin laumastani eikä niillä ole tarvetta pitää liikaa puoliaan koska en anna niiden joutua ikäviin tilanteisiin ja ne luottaa minuun että katson hyvät kaverit. Ja kotikavereina/elämänkumppaneina ollut dobberi ja paimenkoira.

Waleseillä on ollut hyviä agilitytuloksia ja minua vastaan tulleet ollet mukavia ja tasapainoisia. Terrierit on kuitenkin erilaisia kuin noutajat ja paimenkoirat eli niihin kannattaa perehtyä hyvin ja kun näkee pennusta vaivaa niin sen helpommalla myöhemmin menee.

Ja suosittelen että opetat tapaamaan myös hihnassa mutta luvallasi eli koira odottaa saako mennä tutustumaan jos ei käy sanot koiralle mennään ja jatkatte matkaa(ei tule remmirähjää ja koira sosiaalistuu erittäin hyvin) johtajuus tärkeää ennen kuin meette ovesta koira istuu ja tulee luvalla ennen ruokaa odottaa ja luvalla syömään. (johtajuus vahvistuu ja silloin kontrolli toimii myös muissa tilanteissa)

Mukavaa itselläni ollut kaksi karkkari kettuterrieriä ja uusi pian haetaan. Molemmat eli vanhoiksi ja harrastukset oli näiden kanssa erilaiset.
Ekan kanssa lähinnä vaeltelin ja uitiin ja hiihtolenkeillä mukana ja toisen kanssa harrastettiin agilitya ja tokoa. Itse en metsästä kuin kameran kera lintuja ja luontoa kuvailen.

Molemmat narttuja ja erittäin sosiaalisia mutta aina tosiaan jämpti. Ja koirapuistoissakin paljon. Vapaanoloa harjoittelin ihan pennusta asti ja molemmat aina vapaana. Pysyivät hyvin mutta toki vaatii hieman enemmän valppautta kuin paimenkoiratyyppiset sillä utelias rotu. Koulutus suht hyvää kun kouluttaa johdonmukaisesti ja motivoiden. Johtajuus tulee arjessa. Ikinä en alistanut koiriani eikä ollut siihen tarvetta kilttejä koiria. Kärsivällisyyttä ja huumoria vaatii sillä energiaa piisaa ja utelias rotu joka touhuaa ja on omaaloitteinen ja aina omistajan touhuissa mukana. Kuin Milou koira sarjakuvassa. Yksi yllättävä piirre myös on että on pomppiva enemmän ilmassa kuin maassa. Ja pentuna onnettomuusaltis kun kaikki täytyy tutkia ja hieman säheltää ;)
Kotiolot on ollut kerrostalo, rivari ja nykyisin asutaan oktalossa. Mutta menee kaikissa hyvin ei herkkähaukkuinen rotu. Eräs kasvattajakin asui kerrostalossa.
Hauska ihana rotu minusta ei tosikoille. Eikä tarvitse metsästää kunhan on touhua johon purkaa energiaa ja intoaan.
Pihassa pysynyt vapaana myös ilman valvontaa eikä lähde mihinkään. Mutta paljon koulutuskysymys eli mitä enemmän näkee vaivaa pentuna sen helpommalla sitten aikuisena sen kanssa pääsee.

tosiaan jotkut sanoo ettei kettuterrieri alistu niin ei pidä paikkansa. kettuterrieri välttää yleensäottaen rähinöitä mutta jos joutuu ikävään tilanteeseen niin tappelee loppuun asti kun muuta ei voi. Kettuterrieri yleensä perääntyy j a sanoo etten hae tappelua perääntymällä menemällä tilanteesta pois muttei mene koiran tyypilliseen noutajamaiseen alistusasentoon. eleet/laumakäyttäytyminen on hyvä tunnistaa jotta toimii hyvänä johtajana eikä päästä tilanteita ikäviksi koiran kannalta.

Tervetuloa kettuterrieriharrastajiin :)
Hieno juttu. Facebookissa on kettuterrieripiiri ja yhdistykseen tervetuloa myös.