HMM! On teillä murheet. Tiiättekö milt tuntuu ku haluais lavatyyppisille paikoille tansseihin, vaan vaik pelkäst tanssimisen ilost. No, enää ei järjesty kuljetusta ja jos senki sais kuntoo kettää tanssiinhakijaa ei tosissaa kiinnost mitä toinen sisäisesti on tai mite toisemme otettas huomioon. Kyl te rohkeit sanoi laitatte ulkoiset olemuksest, mut mite se sisäinen itsen ja toisen huomioonottamine sujuu tositilantees? Kyl oon ussein nähny fiksujen, kauniiden, mukavakäytöksisien naisten jäävän seinäkukkasiks. Lukeudun mainitsemaani ryhmään (mielestäni). Oon yrittäny ol eturivis, mutta hiukan kai elämän jättämät jäljet ulkokuoressani oikeuttavat torjutuksijoutumisen...ja kuinkahan moni mieshakija on rehdisti sitä aatellu itestään kun ylpeänä omasta elämänjälkiä olevasta viestintävälineestä, joka näyttää vain menneen elämän...ja lähtee hakeen naisten rivist tuoretta prinsessaa, jolta puuttuu tuo elämän tuoma kokemus. Voin kai hyvillä mielin lakata ajattelemasta ja harmittelemasta sitä, etten viime aikoina autottomana ole näille parketeille päässyt. ;)
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Siinäpä se onkin, kun haluaisi löytää naisen, jolla on vasta vähän elämänkokemuksen tuomaa sivistystä. Elämänkokemusta keränneellä miehellä on kokemusta fiksuista ja määrätietoisista naisista, joilla on sanahallussa, ja vaatimukset valmiina.
Hakutilanne on miehelle haastava, kun haluaisi hakea mielyttävän näköista, tanssitaitoista. Vai pitäisikö löytää fiksua,sisäistä kauneutta omaavan, mukavakäytöksisen. Kumpi puoli painaa enemmän.
Ei näytä löytyvän sopivaa. Taidan lähteä pihalle vähän ajattelemaan syntyjä syviä.
Siinäpä se. Jos haluaa untuvikon jolla vasta vähän elämänkokemuksen tuomaa sivistystä,joutuu ehkäpä lähtöruutuun.
Vai haluaako naisen joka jo tietää mitä haluaa elämältään jolla on kukaties sitä sisäistä kauneutta.
Tärkeintä kai että elää tässä ja nyt eikä rypöä menneessä.Oli takana sitten eletty elämä tai ei.
Haluaako siis untuvikon joka vielä hakee itseään vai naisen joka on jo löytänyt itsensä.
Joo-o. Ja taas nuori elämää kokematon neiti hurmion liekkeihin joka kokemattomuuttaan suostuu mihkä vaan ja taipuu kunnes huomaa olevansa niin puuduksis ettei o muuta vaihtoehtoo kuin katketa. Mieluummin kypsä immeine haluaa sellase joka ymmärtää meidä kaikkien olevan omanlaisia, kosk ilman tätä hyväksymistä ei koskaan synny pysyvää toisiaan huomioivaa "tilannetta".Kerran oon eronnu liitost ja toisen kerran muute vaa pakoon lähteny. Sen jälkee miettiny mikä tosi on ja oppinu ett sisäinen yhteensopivuus ja yhteensopivat askeleet piisaa. Ulkoiset mitat on katoavaista. No jokainen saa ite päättää haluaako vaihtaa pysyvyyteen vai vaihteleeko ja hyppiikö kukasta kukkaa. Tämä leiman saavat niin MIEHET kuin NAISETKI. ;)
Tansseissa on parasta se, ett voi tuntea sen missä mennään ja minkänäköisiä olemme sisäisestikin. Ihmiskontaktit ovat parhaita peilejä omasta itsestään, Niin kauan kun olemme itse kypsymättömiä hakeudumme niiden seuraan ja vedämme puoleemme tällaisia ihmisiä, Mul on ainaskii ny jo hymy huulilla siitä, että kaiken elämänopiskelun myötä karttunu viisaus on kasvanu, niin on tansseissaki ollu niitä harvoja ihania hetkiä jollaisen vain tällaisessa vuorovaikutuksessa saa. Tosin se on osumatta viel kohalle joka sytyttää rakkauden tulen. Siitä unelmoidessa voi nauttia niistä jutuist ku tuntee ihania läheltä piti tilanteita. Hauskaa äitienpäivää kaikille lukijoille
Kauniisti olet asioista kirjoittanut ja olen kanssasi täysin samaa mieltä.