Arki täyttyy riidoista, tappelusta ja vaikeudesta asettaa rajoja lapselle. Lapsi pyytää itse päästä huostaan. Molemmilla on Adhd, mikä varjostaa perheen elämää. Äiti kokee riittämättömyyttä vanhempana.
Lapsi on huostassa kaksi vuotta. Oppii laitoksessa säännöt ja rajat. Pienellä kylällä huosta on tabu. Äiti pääsee kuitenkin huostaäitien vertaistukiryhmään ja tayttää siellä vanhemmuuden karttaa.
Lapsi on huostassa kaksi vuotta, jonka jälkeen palaa kotiin. Huostassa lapselle on ostettu valtavasti tavaraa. Tuona aikana lapselle on kertynyt myös itsenäistymisvaroja, joilla ostetaan kodintavaraa ja lapsi saa rahoilla ajokortin kun täyttää 18-vuotta. Lapsi on päässyt myös jälkihuoltoon. Äiti iloitsee uusista rahavaroista,koska yksinhuoltajana hänellä ei ole vara juuri mihinkään. Huostassa lapsi on saanut kuukausirahaa, vaaterahaa, retkiä, harrastuksia ja junalippuja. Itsenäistymisvaroja jää tilillekin tulevaisuutta varten.
Äiti saa lastensuojelun kautta vertaistukea, terapiaa ja huostan jälkihuollon kautta tehdyn äitiyden tukisuunnitelman konkreettisine apukeinoineen.
Ilman huostaanottoa emme olisi selvinneet, kertoo äiti.
Äiti kehottaa vanhempia nöyrtymään, myöntämään oman heikkoutensa kasvattajana ja hakemaan apua.
Äidin mielestä on ärsyttävää, että puhutaan lastensuojelubisneksestä, koska lapsi on saanut paljon tavaraa ja tukea lastenkodin kautta.
Lastensuojelujärjestelmä toimii erinomaisesti, toteaa äiti lopuksi.
Anna-lehden mainio huostaanotto-kertomus
20
332
Vastaukset
- Probakandaa?
Anna lehti on feministien lehti, uutisoi ja voi kirjoittaa jonkun "tarinan", jolla pestään "lastensuojelun kasvoja".
Kunnallisvaalien läheisyydessä vuonna 2007 Anna lehti uutisoi miesten naisiin kohdistamasta väkivallasta, joka perustui täysin vääriin tilastoihin.
Uutisesta nousi niin suuri häly, että lehti poisti koko lehden netistä. Otin itse osaa uutisen kommentoihin, kuten moni muukin, jopa eräs naiskonstaapeli, joka on väkivalla tutkija.
Lueppa Satakunnan kansa lehdessä mielipidekirjoitus 22.4.2012.
Huostaanotto on viimeinen keino.
Tunnen suurta sympatiaa sosiaaliviranomaisten hampaisiin joutuneita perheitä
kohtaan.
Toimittaja pyytää jättämään hänelle tietoa.
http://www.satakunnankansa.fi/mielipide/1194739371762/artikkeli/huostaanotto viimeinen keino.html
------------- Häpeilemätöntä.
Luin kirjoituksen ja kommentoin Keskisuomalaisen mielipidekirjoituksella 17.9.2010. Kirjoitus julkaistiin poikkeuksellisesti nimettömänä.
Huostaanotto on aina tappio
17.9.2010 18:30 (Päivitetty 17.9.2010 18:30) Huostaanotto on aina järeä toimenpide. Perustellusti voidaan sanoa, että kaikissa tapauksissa se on tappio yhteiskunnalle.
Eräiden tietojen mukaan Ruotsissa huostaanotettujen poikien riski kuolla ennen aikojaan on noin kymmenkertainen verrattuna muiden perheiden poikiin, Suomessa "vain" kolminkertainen.
Juhlapuheissa puhutaan kauniisti perheiden tukemisesta. Monilla on mielikuva, että vanhempien väsyessä kotiin tulee kotiapu, joka hoitaa lasta, pesee pyykit, järjestää erilaisia asioita, niin että vanhemmat - tai toinen heistä - jaksavat taas palan matkaa ja saavat uskoa huomiseen. Ei näin ole ollut enää aikoihin, vaan sosiaalihuollosta tulee pari kolme henkilöä keskustelemaan ja kuulustelemaan. Parissa tunnissa käydään läpi asioita, saadaan ohjeita ja mikä kohtalokkainta, tehdään havaintoja huostaanottotarpeesta.
Avun hakemista ajoissa pidetään tärkeänä. Apua hakeva ei kuitenkaan aavista, että hänen perheestään kootaan vähitellen yksityiskohtaisia tietoja, jotka kutovat rikosrekisteriä muistuttavan verkon perheen ympärille, eikä merkittyjen plussien ja miinusten paikkansapitävyyttä voi tarkistaa puhumattakaan siitä, että "rekisterin" voisi joskus nollata.
Mutta eihän sen näin pitänyt mennä. Sosiaaliavunhan pitäisi tukea perhettä ja lainkin mukaan huostaanotto on vasta äärimmäinen keino. Kuitenkin sitä väläytellään liian varhain niissäkin tapauksissa, joissa vanhemmat vielä yhdessä yrittävät ottaa vastuuta. Todellisuudessa lastensuojelussakin on sopimattomia henkilöitä, joilla viranomaisina on keinot hankkia haluamiaan lausuntoja, joiden perusteella heillä on lähes jumalallinen valta päättää ihmisen kohtalosta. Tästä uhkasta voi tulla perheelle painajainen, joka vie ne yöunet, joita kipeästi tarvittaisiin arkiseen jaksamiseen.
On olemassa tahoja, jotka aidosti tahtovat perheelle hyvää. Isovanhempia ja muita läheisiä kuullaan liian vähän, vaikka siitä lienee laissakin ohjeita. Läheisiä naapureitakin tulisi kuulla, jos perhe sitä haluaa. Ajoittainen ja todellinen kotiapu olisi usein se paras apu ja edullisin. Tämä on helppo todentaa sillä, että esim. lähiomainen auttajana perheen arjessa saa usein ihmeitä aikaan jo muutamassa päivässä.
Harvoin lasta tavanneella viranomaisella on usein toisenlainen kuva tilanteesta kuin lasten kanssa olleilla isovanhemmilla. Silti nämä otetaan mukaan prosessiin vastentahtoisesti ja usein vasta sitten, kun on jo tehty päätökset jatkotoimenpiteistä. Silloin kun itse olemme päässeet aidosti vaikuttamaan, siitä on ollut pitempiaikaista apua.
Oma lukunsa on bisnes, jossa lapset ovat varsin käypää kauppatavaraa. Kun yhden lapsen sijoituksesta maksetaan jopa yli 200 euroa päivässä, niin se houkuttelee alalle monenlaista yrittäjää. Siinä myllyssä ei lapsen todellinen etu paljoa paina.
Ja vielä tärkein näkökohta. Kuka ottaa vastuun pienen ihmisen tuskasta, kun häntä ollaan erottamassa läheisistä ihmisistä ja kuka siitä, kun huostaanotto tuhoaa hänen elämänsä? Sinä, joka taistelet perheesi puolesta, älä luovuta. Meidän on liityttävä yhteen, pidettävä ääntä ja tehtävä velvollisuutemme siinä, mitä tämä hetki meille suo saattaaksemme oikeuden myös niille, jotka eivät siihen itse kykene.
HUOLESTUNUT LÄHIOMAINEN Julkaisemme kirjoituksen poikkeuksellisesti nimimerkillä. Toimitus.
-----------
- toinen puoli
Voi olla iloinen kaikista lapsista, jotka ovat avun saaneet.
Annan kirjoitus on LSKL:n unelmakirjoitus. Sitten on se toinen puoli.
Se toinen puoli on
vain sellaista menoa ja raakuutta, jota ei edes pysty kuvaamaan. - Vastuuhenkilöt?
uostaanotetut ja kodin ulkopuolelle sijoitetut lapset ja nuoret karkailevat usein.
Karkailu on hätähuuto.
Totuus lastensuojelun epäkohdista ja vaikutuksista lasten ja nuorten elämään, sekä tulevaisuuteen ei ilmeisesti huoleta "lastensuojelijoita".
.
Huostaanotettujen lasten määrä on kasvanut selvästi viime vuosina.
Yle uutiset 11.2.2010.
http://yle.fi/uutiset/katoaminen_on_nuoren_hatahuuto/1428912
----------- Propagandaa?
KOPIO Anna lehden uutisesta, haiskahtaa probakandalta.
Puhutaan yhdestä lapsesta, mutta todetaan, että molemmilla on ADHD.
Tarkoittaako se, että äidilläkin on ADHD?
Lainaus Anna lehden uutisesta.
Arki täyttyy riidoista, tappelusta ja vaikeudesta asettaa rajoja lapselle. Lapsi pyytää itse päästä huostaan. Molemmilla on Adhd, mikä varjostaa perheen elämää. Äiti kokee riittämättömyyttä vanhempana.
Lapsi on huostassa kaksi vuotta. Oppii laitoksessa säännöt ja rajat. Pienellä kylällä huosta on tabu. Äiti pääsee kuitenkin huostaäitien vertaistukiryhmään ja tayttää siellä vanhemmuuden karttaa.
Lapsi on huostassa kaksi vuotta, jonka jälkeen palaa kotiin. Huostassa lapselle on ostettu valtavasti tavaraa. Tuona aikana lapselle on kertynyt myös itsenäistymisvaroja, joilla ostetaan kodintavaraa ja lapsi saa rahoilla ajokortin kun täyttää 18-vuotta. Lapsi on päässyt myös jälkihuoltoon. Äiti iloitsee uusista rahavaroista,koska yksinhuoltajana hänellä ei ole vara juuri mihinkään. Huostassa lapsi on saanut kuukausirahaa, vaaterahaa, retkiä, harrastuksia ja junalippuja. Itsenäistymisvaroja jää tilillekin tulevaisuutta varten.
Äiti saa lastensuojelun kautta vertaistukea, terapiaa ja huostan jälkihuollon kautta tehdyn äitiyden tukisuunnitelman konkreettisine apukeinoineen.
Ilman huostaanottoa emme olisi selvinneet, kertoo äiti.
Äiti kehottaa vanhempia nöyrtymään, myöntämään oman heikkoutensa kasvattajana ja hakemaan apua.
Äidin mielestä on ärsyttävää, että puhutaan lastensuojelubisneksestä, koska lapsi on saanut paljon tavaraa ja tukea lastenkodin kautta.
Lastensuojelujärjestelmä toimii erinomaisesti, toteaa äiti lopuksi.
-------------
- REALISMIA
Juttu ei voi olla totta!
Se on sen sijaan totta, että ADHD- ja monen pienen Aspergerinkin kanssa elämä on jatkuvaa kiistelyä, riitaa ja vanhemman väsyessä varmaan tappelu sanakin kuvaa tavallista arkipäivää.
Jokainen joka on käynyt läpi lapsen erittäin vaikean uhmaiän voi silloin kuvitella, millaista elämä on jatkuvasti ADHD- tai AS-lapsen kanssa. Heidän kanssaan joutuu tekemään moninkertaisen työn tavanomaiseen lapseen verrattuna ja kun vanhempi uupuu, hän helposti kuvaa tilannetta niin, että ei enää jaksa jatkuvasti tapella kaikesta.
Silloin monen vanhemmat voimat ovat jo niin loppu, että hän helposti kuvaa sossullekin tilannetta niin, että ei enää jaksa tapella. Apua varmasti tarvitaan, mutta jotain aivan muuta kuin huostaanottoa.
On AIVAN NAURETTAVAA väittää, että ADHD johonkin kahdessa vuodessa katoaisi!
Tuntuu, että kyse ei ole ollenkaan ADHD:stä, vaan aivan tavallisesta lapsesta, jolle ei kotona jostain syystä oltu ikinä rajoja edes yritetty asettaa. JOS heillä todella olisi ko. oireyhtymä, olisi lapsi tarvinnut kuntoutusta ja kognitiivista terapiaa, ja äiti aikuisille ADHD-henkilöille suunnattua kuntoutusta. Prosessi on monivuotinen ja lapsen kohdalla kyseeseen olisi voinut tulla myös lääkekokeilut.
Koko juttu on pelkkää lastensuojelun kasvojen pesuyritystä, ei mitään muuta. Ja toisaalta tekee valtavasti hallaa kyseisten oireyhtymien lapsille, joille muutenkin on viime vuosina suollettu hyvistä kodeista laittomia huostaanottoja liukuhihnalta. Ja hallaa siinäkin mielessä, että asiaa ymmärtämättömien mielipiteitä taas ohjataan tuollaisilla seputuksille ojasta allikoon, koska OIKEAA KUNTOUTUSTA noille lapsille on tarjolla aivan onnettoman vähän, jos ei ollenkaan. Sitten vielä viitsitään valehdella, että pari vuotta laitoksessa on muka jokin käänteen tekevä autuus tuollaisen lapsen elämässä. - omituista
Mahtavaa ,jos juttu on totta ja joku on saanut apua.
Kokemus on erittäin harvinainen ja lastenkodin nimi pitäisi heti julkaista, että muutkin voisivat mennä hakemaan apua sieltä.
Äiti on silti ylimielinen ja oman harvinaisen auttamiskokemuksensa sokaisema tai sitten vain ls-vatsastapuhuja.
Mistä hän tietää, etteivät toiset vanhemmat ole nöyrtyneet , myöntäneet oman heikkoutensa kasvattajina ja jopa ihmisinä ja hakeneet apua moneen kertaan.
Mistä hän tietää, ettei pelkältä bisnespohjalta toimivia laitoksia ole?
Tuo lause kuulostaa niin falskilta ja tyypilliseltä lastensuojelun toisten elämän ja puutteiden paremmintietämiseltä, siltä kuin se olisi laitettu äidin suuhun.
Miksei riitä, että äiti on onnellinen harvinaisesta autetuksitulemisesta ja pistä hyvän laitoksen tietoja jakoon. Miksi hänen pitää sivaltaa ja yrittää syyllistää toisia vanhempia, joiden elämästä tai kokemuksista hän ei tiedä mitään?- Arviointiin järkeä!
Ei yksikään neuron oireyhtymien kirjosta tuleva tapaus parane kahdessa vuodessa!
Perinnöllinen, koko elämän kestävä ja vaikuttava oireyhtymä ei ole yhdenkään lasenkodin pois pyyhittävissä.
Tyypillistä kyllä on, että oireet ovat pahimmat varhaislapsuudessa ja mm. aistiyliherkkyys helpottuu vuosien myötä, jolloin myös lapsen olo helpottuu ja hän on paljon helpommin hoidettava kuin aiemmin. Mutta väite, että erittäin vaativa hoidettava muuttuisi kahdessa vuodessa sääntöjä noudattavaksi - ihan kuin toiseksi ihmiseksi - on ihan täyttä huu haata. - Vertailua omaan
Arviointiin järkeä! kirjoitti:
Ei yksikään neuron oireyhtymien kirjosta tuleva tapaus parane kahdessa vuodessa!
Perinnöllinen, koko elämän kestävä ja vaikuttava oireyhtymä ei ole yhdenkään lasenkodin pois pyyhittävissä.
Tyypillistä kyllä on, että oireet ovat pahimmat varhaislapsuudessa ja mm. aistiyliherkkyys helpottuu vuosien myötä, jolloin myös lapsen olo helpottuu ja hän on paljon helpommin hoidettava kuin aiemmin. Mutta väite, että erittäin vaativa hoidettava muuttuisi kahdessa vuodessa sääntöjä noudattavaksi - ihan kuin toiseksi ihmiseksi - on ihan täyttä huu haata.En usko minäkään, että kyse on ollut ADHD:sta, vaan ihan tavallisesta, rajoitta kasvaneesta lapsesta, jolle laitoksen asettamat rajat antoivat kaivattua turvallisuutta ja lapsen vointi koheni.
Mutta jos vertaa esim. meidän kokemukseen, niin artikkeli on ihan puuta heinää.
"Äiti saa lastensuojelun kautta vertaistukea, terapiaa ja huostan jälkihuollon kautta tehdyn äitiyden tukisuunnitelman konkreettisine apukeinoineen. "
Ei ollut mitään tukiryhmiä. Laitos kyllä vaati käymään loputtomissa palavereissa, mutta niissä haettiin vain onnettomia selityksiä sille, että laitos halusi jatkaa huostaanottoa.
"Ilman huostaanottoa emme olisi selvinneet, kertoo äiti."
Ja hah-hah! Me olisimme paljolta säästyneet, jos laitonta huostaanottoa ei olisi tehty.
"Äiti kehottaa vanhempia nöyrtymään, myöntämään oman heikkoutensa kasvattajana ja hakemaan apua. "
Jos äiti on todella niin avuton, että ei osaa asettaa lapselle rajoja, niin varmasti apua tarvitaan, mutta ei siihen silti huostaanottoa tarvittaisi. Ei etenkään ADHD-lapsen kohdalla, mistä en kuitenkaan usko olleen kyse tässä tapauksessa.
"Äidin mielestä on ärsyttävää, että puhutaan lastensuojelubisneksestä, koska lapsi on saanut paljon tavaraa ja tukea lastenkodin kautta."
Tuki on ollut varmasti lapselle tuossa tapauksessa paikallaan, koska äiti ei sen antamiseen kotona kyennyt, mutta tuota saadun tavaran paljouden kumartamista en kyllä ymmärrä. Kyllä meilläkin laitos oli valehdellut sossuun, miten varakas paikka on ja miten lapset hyötyvät heidän varallisuudestaan, mutta ne väitteet eivät vain pitäneet paikkaansa. Minä jouduin kustantamaan laitokseen lapsen vaatteet ja lääkkeetkin jopa.
"Lastensuojelujärjestelmä toimii erinomaisesti, toteaa äiti lopuksi."
On se vaan hyvä, jos joidenkin kohdalla toimii. Valtaosa on kuitenkin asiasta täysin eri mieltä. Haiskahtaa vähän samanlaiselle propagandalle kuin Perhehoitoliiton lapsimannekiinien haastattelut, kun vuosittain joku tenava aina valitaan ylistämään liiton lehteen huostaanpääsyn ja siellä olon autuutta.
Lapseni kysyi äsken, mitä kirjoitan jo näin aikaisin aamulla. Kun hän kuuli vastauksen, että huostaanotoista, niin hän sanoi nopeasti: "Hyi, hirveää! Älä kerro mitään ja IHANA, että minä pääsin nopeasti pois ja IHANAA, että saan olla kotona!" - Väärä diagnoosi.
Vertailua omaan kirjoitti:
En usko minäkään, että kyse on ollut ADHD:sta, vaan ihan tavallisesta, rajoitta kasvaneesta lapsesta, jolle laitoksen asettamat rajat antoivat kaivattua turvallisuutta ja lapsen vointi koheni.
Mutta jos vertaa esim. meidän kokemukseen, niin artikkeli on ihan puuta heinää.
"Äiti saa lastensuojelun kautta vertaistukea, terapiaa ja huostan jälkihuollon kautta tehdyn äitiyden tukisuunnitelman konkreettisine apukeinoineen. "
Ei ollut mitään tukiryhmiä. Laitos kyllä vaati käymään loputtomissa palavereissa, mutta niissä haettiin vain onnettomia selityksiä sille, että laitos halusi jatkaa huostaanottoa.
"Ilman huostaanottoa emme olisi selvinneet, kertoo äiti."
Ja hah-hah! Me olisimme paljolta säästyneet, jos laitonta huostaanottoa ei olisi tehty.
"Äiti kehottaa vanhempia nöyrtymään, myöntämään oman heikkoutensa kasvattajana ja hakemaan apua. "
Jos äiti on todella niin avuton, että ei osaa asettaa lapselle rajoja, niin varmasti apua tarvitaan, mutta ei siihen silti huostaanottoa tarvittaisi. Ei etenkään ADHD-lapsen kohdalla, mistä en kuitenkaan usko olleen kyse tässä tapauksessa.
"Äidin mielestä on ärsyttävää, että puhutaan lastensuojelubisneksestä, koska lapsi on saanut paljon tavaraa ja tukea lastenkodin kautta."
Tuki on ollut varmasti lapselle tuossa tapauksessa paikallaan, koska äiti ei sen antamiseen kotona kyennyt, mutta tuota saadun tavaran paljouden kumartamista en kyllä ymmärrä. Kyllä meilläkin laitos oli valehdellut sossuun, miten varakas paikka on ja miten lapset hyötyvät heidän varallisuudestaan, mutta ne väitteet eivät vain pitäneet paikkaansa. Minä jouduin kustantamaan laitokseen lapsen vaatteet ja lääkkeetkin jopa.
"Lastensuojelujärjestelmä toimii erinomaisesti, toteaa äiti lopuksi."
On se vaan hyvä, jos joidenkin kohdalla toimii. Valtaosa on kuitenkin asiasta täysin eri mieltä. Haiskahtaa vähän samanlaiselle propagandalle kuin Perhehoitoliiton lapsimannekiinien haastattelut, kun vuosittain joku tenava aina valitaan ylistämään liiton lehteen huostaanpääsyn ja siellä olon autuutta.
Lapseni kysyi äsken, mitä kirjoitan jo näin aikaisin aamulla. Kun hän kuuli vastauksen, että huostaanotoista, niin hän sanoi nopeasti: "Hyi, hirveää! Älä kerro mitään ja IHANA, että minä pääsin nopeasti pois ja IHANAA, että saan olla kotona!"Pääkaupunkiseudun ADHD yhdistys.
KYMMENEN VÄÄRINKÄSITYSTÄ ADHD:sta
1. ADHD:a esiintyy ainoastaan lapsilla.
ADHD on tullut suurelle yleisölle tunnetuksi nimenomaan lasten ylivilkkautena. ADHD:ta esiintyy kuitenkin myös aikuisilla lähes yhtä paljon kuin lapsilla ADHD on neurologinen ilmiö, joten oireet jatkuvat läpi elämän. Vain osalla ADHD-oireisista henkilöistä oireet lieventyvät kokonaan pois aikuisikään päästessä.
2. ADHD-oireinen henkilö on aina ylivilkas ja ulospäinsuuntautunut.
ADHD:sta on myös inattentiivinen muoto. Tällöin ADD-oireisella henkilöllä on muut ADHD-oireet, mutta ei ylivilkkautta (hyperaktiivisuus). Inattentiivisuus voidaan helposti väärin tulkita ujoudeksi, ylimielisyydeksi tai masentuneisuudeksi
3. Henkilöllä N.N. ei voi olla ADHD:a, koska hän on ulkoisesti pärjännyt elämässään.
ADHD ei automaattisesti tarkoita epäonnistumista tai alisuoriutumista elämässä. Älykkäät ja lahjakkaat ADHD-oireiset henkilöt saattavat vaikeuksistaan huolimatta päästä elämässään omalla alallaan hyvinkin pitkälle. He ovat oppineet tapoja kompensoida vaikeuksiaan sekä käyttää lahjakkuuksiaan hyväkseen. ADHD-oireisen henkilön omien vahvuuksien löytäminen ja hyödyntäminen onkin hyvin tärkeää.
4. Henkilöllä M.M. ei voi olla ADHD:a, koska hänellä on yliopistotutkinto. ADHD-oireinen henkilö ei jaksa keskittyä opintoihinsa, tai muuten pärjää älyllään akateemisessa maailmassa.
Moni on keskittymis- ja toiminnanohjausvaikeuksistaan huolimatta hankkinut akateemisen tutkinnon. On myös tärkeää muistaa, ettei ADHD korreloi mitenkään älykkyyden tai opinnoissa tarvittavan ahkeruuden kanssa.
5. Stimulanttilääkitys aiheuttaa huumeriippuvuutta.
ADHD sinänsä lisää riskiä alkoholin tai huumeiden väärinkäyttöön. On kuitenkin näyttöä siitä, että lääkettä saaneilla ADHD-nuorilla riski päihdehäiriön kehittymiseen on suurin piirtein yhtä pieni kuin niin sanotuilla normaaleilla nuorilla.
6. Psykoterapia ei voi auttaa ADHD-oireista henkilöä.
ADHD-oireisen henkilön on tavallisesti vaikea sitoutua analyyttiseen psykoterapiaan pitkäjänteisyyden puutteen tähden. Kognitiivisilla ja ratkaisukeskeisillä terapioilla on sen sijaan vaikuttavuutta ADHD:n ydinoireisiinkin. Perheterapioilla voi hyödyttää negatiiviseen vuorovaikutukseen ajautunutta perhettä. Kognitiivinen psykoterapia voi
auttaa myös liitännäisoireisiin.
7. ADHD-oireinen henkilö ei pysty keskittymään mihinkään.
ADHD:ssa ei ole kyse täydellisestä keskittymiskyvyttömyydestä, vaan vaikeudesta kohdistaa tarkkaavaisuutta tasapuolisesti kaikkiin vaadittaviin tehtäviin.
ADHD-oireisen henkilön on vaikea keskittyä pitkäjänteisesti vaikeisiin ja/tai vähemmän kiinnostaviin asioihin ja tehtäviin. Näin on luonnollisesti kaikilla ihmisillä, mutta ADHD-oireisella henkilöllä ilmiö on erityisen korostunut. Omasta mielestään mielenkiintoisiin asioihin hän voi keskittyä jopa paremmin kuin ihminen jolla ei ole ADHD-oireita, tällöin puhutaan hyperfokusoitumisesta. Kysymys ei ole mukavuudenhalusta tai laiskuudesta, vaan ADHD-oireisen henkilön aivojen välittäjäaineiden epätarkoituksenmukaisesta toiminnasta.
8. ADHD johtuu väärästä kasvatuksesta.
ADHD on neurologinen ilmiö, joten kasvatus ei sitä aiheuta. Kasvuolosuhteilla voidaan kuitenkin vaikuttaa ADHD:n ja sen oireiden kehittymiseen sekä negatiiviseen että positiiviseen suuntaan.
9. ADHD-oireinen henkilö on huono/heikko/kyvytön/laiska kaikissa asioissa.
ADHD-oireisella henkilöllä on tyypillistä epätasainen suoriutumisprofiili, jossa ääripäät helposti korostuvat. Hänellä saattaa olla vaikeuksia monissa muiden ihmisten helppoina pitämissä asioissa mutta toisaalta hän voi olla hyvinkin lahjakas joissain toisissa asioissa. Jos tähän yhdistyy ADHD-oireisille henkilöille tyypillinen innostuminen uusista asioista, saattavat lahjakkuus ja motivaatio kantaa pitkälle.
10. Jokaisella ihmisellä on joskus ADHD-oireita, ADHD on pelkkä muoti-ilmiö.
Ensimmäinen väittämä pitää paikkansa. On tärkeää ymmärtää, että ADHD-oireisella henkilöllä oireet ja piirteet ovat niin voimakkaita, että ne kiistatta vaikeuttavat elämää ja sen hallintaa. Aikuisten ADHD on noussut julkiseen tietoisuuteen viimeisimmän vuosikymmenen aikana. Lapsia on diagnosoitu Suomessa 80-luvun lopulta lähtien. On luonnollista, että uudesta ilmiöstä keskustellessa esiintyy mustavalkoista ajattelua ja ylilyöntejä mutta ADHD ei ole muoti-ilmiö vaan 4-10%:lla suomalaisista lapsista ja n.4%:lla aikuisista on tämä ominaisuus.
Lähde: www.netikka.net
----------------- - Arpapeliä ?
Väärä diagnoosi. kirjoitti:
Pääkaupunkiseudun ADHD yhdistys.
KYMMENEN VÄÄRINKÄSITYSTÄ ADHD:sta
1. ADHD:a esiintyy ainoastaan lapsilla.
ADHD on tullut suurelle yleisölle tunnetuksi nimenomaan lasten ylivilkkautena. ADHD:ta esiintyy kuitenkin myös aikuisilla lähes yhtä paljon kuin lapsilla ADHD on neurologinen ilmiö, joten oireet jatkuvat läpi elämän. Vain osalla ADHD-oireisista henkilöistä oireet lieventyvät kokonaan pois aikuisikään päästessä.
2. ADHD-oireinen henkilö on aina ylivilkas ja ulospäinsuuntautunut.
ADHD:sta on myös inattentiivinen muoto. Tällöin ADD-oireisella henkilöllä on muut ADHD-oireet, mutta ei ylivilkkautta (hyperaktiivisuus). Inattentiivisuus voidaan helposti väärin tulkita ujoudeksi, ylimielisyydeksi tai masentuneisuudeksi
3. Henkilöllä N.N. ei voi olla ADHD:a, koska hän on ulkoisesti pärjännyt elämässään.
ADHD ei automaattisesti tarkoita epäonnistumista tai alisuoriutumista elämässä. Älykkäät ja lahjakkaat ADHD-oireiset henkilöt saattavat vaikeuksistaan huolimatta päästä elämässään omalla alallaan hyvinkin pitkälle. He ovat oppineet tapoja kompensoida vaikeuksiaan sekä käyttää lahjakkuuksiaan hyväkseen. ADHD-oireisen henkilön omien vahvuuksien löytäminen ja hyödyntäminen onkin hyvin tärkeää.
4. Henkilöllä M.M. ei voi olla ADHD:a, koska hänellä on yliopistotutkinto. ADHD-oireinen henkilö ei jaksa keskittyä opintoihinsa, tai muuten pärjää älyllään akateemisessa maailmassa.
Moni on keskittymis- ja toiminnanohjausvaikeuksistaan huolimatta hankkinut akateemisen tutkinnon. On myös tärkeää muistaa, ettei ADHD korreloi mitenkään älykkyyden tai opinnoissa tarvittavan ahkeruuden kanssa.
5. Stimulanttilääkitys aiheuttaa huumeriippuvuutta.
ADHD sinänsä lisää riskiä alkoholin tai huumeiden väärinkäyttöön. On kuitenkin näyttöä siitä, että lääkettä saaneilla ADHD-nuorilla riski päihdehäiriön kehittymiseen on suurin piirtein yhtä pieni kuin niin sanotuilla normaaleilla nuorilla.
6. Psykoterapia ei voi auttaa ADHD-oireista henkilöä.
ADHD-oireisen henkilön on tavallisesti vaikea sitoutua analyyttiseen psykoterapiaan pitkäjänteisyyden puutteen tähden. Kognitiivisilla ja ratkaisukeskeisillä terapioilla on sen sijaan vaikuttavuutta ADHD:n ydinoireisiinkin. Perheterapioilla voi hyödyttää negatiiviseen vuorovaikutukseen ajautunutta perhettä. Kognitiivinen psykoterapia voi
auttaa myös liitännäisoireisiin.
7. ADHD-oireinen henkilö ei pysty keskittymään mihinkään.
ADHD:ssa ei ole kyse täydellisestä keskittymiskyvyttömyydestä, vaan vaikeudesta kohdistaa tarkkaavaisuutta tasapuolisesti kaikkiin vaadittaviin tehtäviin.
ADHD-oireisen henkilön on vaikea keskittyä pitkäjänteisesti vaikeisiin ja/tai vähemmän kiinnostaviin asioihin ja tehtäviin. Näin on luonnollisesti kaikilla ihmisillä, mutta ADHD-oireisella henkilöllä ilmiö on erityisen korostunut. Omasta mielestään mielenkiintoisiin asioihin hän voi keskittyä jopa paremmin kuin ihminen jolla ei ole ADHD-oireita, tällöin puhutaan hyperfokusoitumisesta. Kysymys ei ole mukavuudenhalusta tai laiskuudesta, vaan ADHD-oireisen henkilön aivojen välittäjäaineiden epätarkoituksenmukaisesta toiminnasta.
8. ADHD johtuu väärästä kasvatuksesta.
ADHD on neurologinen ilmiö, joten kasvatus ei sitä aiheuta. Kasvuolosuhteilla voidaan kuitenkin vaikuttaa ADHD:n ja sen oireiden kehittymiseen sekä negatiiviseen että positiiviseen suuntaan.
9. ADHD-oireinen henkilö on huono/heikko/kyvytön/laiska kaikissa asioissa.
ADHD-oireisella henkilöllä on tyypillistä epätasainen suoriutumisprofiili, jossa ääripäät helposti korostuvat. Hänellä saattaa olla vaikeuksia monissa muiden ihmisten helppoina pitämissä asioissa mutta toisaalta hän voi olla hyvinkin lahjakas joissain toisissa asioissa. Jos tähän yhdistyy ADHD-oireisille henkilöille tyypillinen innostuminen uusista asioista, saattavat lahjakkuus ja motivaatio kantaa pitkälle.
10. Jokaisella ihmisellä on joskus ADHD-oireita, ADHD on pelkkä muoti-ilmiö.
Ensimmäinen väittämä pitää paikkansa. On tärkeää ymmärtää, että ADHD-oireisella henkilöllä oireet ja piirteet ovat niin voimakkaita, että ne kiistatta vaikeuttavat elämää ja sen hallintaa. Aikuisten ADHD on noussut julkiseen tietoisuuteen viimeisimmän vuosikymmenen aikana. Lapsia on diagnosoitu Suomessa 80-luvun lopulta lähtien. On luonnollista, että uudesta ilmiöstä keskustellessa esiintyy mustavalkoista ajattelua ja ylilyöntejä mutta ADHD ei ole muoti-ilmiö vaan 4-10%:lla suomalaisista lapsista ja n.4%:lla aikuisista on tämä ominaisuus.
Lähde: www.netikka.net
-----------------ADHD liitto etsii 18- vuotta täyttäneitä diagnosoituja henkilöitä osallistumaan uuden terapiamuodon vaikuttavuuden tutkimiseen.
Onkohan tähänastiset tutkimukset olleet hutkimuksia?
Lue lisää tutkimuksesta.
https://www.vastaamo.fi/adhd/
------------- - Lasten parhaaksi?
Arpapeliä ? kirjoitti:
ADHD liitto etsii 18- vuotta täyttäneitä diagnosoituja henkilöitä osallistumaan uuden terapiamuodon vaikuttavuuden tutkimiseen.
Onkohan tähänastiset tutkimukset olleet hutkimuksia?
Lue lisää tutkimuksesta.
https://www.vastaamo.fi/adhd/
-------------Huostaanottobisnekseen tarvitaan hieman lehdistön apua, jotta päättäjät ja yhteiskunta rahoittavat huostaanottoja.
Keskissuomalaisessa 23.6.2008 psykoterapeutti PS on huolissaan tyttöjen väkivallasta.
Hänellä on useita terapiayksiköitä eri kaupungissa ja kunnissa Suomessa, jossa hän diagnosoi lapsia ja nuoria.
Lisäksi hänellä on yhteiskunnan rahoittamia ja tukemia asuntoja "syrjäytyneille lapsille ja nuorille" muistaaksen toistakymmentä.
Tämä nousi esiin eräässä MOT ohjelmassa.
Hän on perustanut myös ainakin kaksi lapsille ja nuorille tarkoitettua lastenkotiyksikköä.
Lisäksi hän on perustanut kriisikeskuksia, joissa autetaan ja tuetaan aikuisia ja perheitä.
Milloinkahan jollakin taholla olisi aikaa ja kiinostusta tutkia perin juurin näiden Lapsikaappaajien toimintaa,
Mikäli aihe kiinnostaa netistä löytyy lisätietoa nimihaulla PS .
http://www.ksml.fi/uutiset/kotimaa/tyttojen-vakivalta-huolestuttavaa/910765
----------- - Lastensuojelua?
Lasten parhaaksi? kirjoitti:
Huostaanottobisnekseen tarvitaan hieman lehdistön apua, jotta päättäjät ja yhteiskunta rahoittavat huostaanottoja.
Keskissuomalaisessa 23.6.2008 psykoterapeutti PS on huolissaan tyttöjen väkivallasta.
Hänellä on useita terapiayksiköitä eri kaupungissa ja kunnissa Suomessa, jossa hän diagnosoi lapsia ja nuoria.
Lisäksi hänellä on yhteiskunnan rahoittamia ja tukemia asuntoja "syrjäytyneille lapsille ja nuorille" muistaaksen toistakymmentä.
Tämä nousi esiin eräässä MOT ohjelmassa.
Hän on perustanut myös ainakin kaksi lapsille ja nuorille tarkoitettua lastenkotiyksikköä.
Lisäksi hän on perustanut kriisikeskuksia, joissa autetaan ja tuetaan aikuisia ja perheitä.
Milloinkahan jollakin taholla olisi aikaa ja kiinostusta tutkia perin juurin näiden Lapsikaappaajien toimintaa,
Mikäli aihe kiinnostaa netistä löytyy lisätietoa nimihaulla PS .
http://www.ksml.fi/uutiset/kotimaa/tyttojen-vakivalta-huolestuttavaa/910765
-----------Jatkoa Keskisuomalaisen uutiseen Psykoterapeuttia huolettaa tyttöjen väkivaltaisuus.
Kyseinen henkikö PS on perustanut myös terapiakeskuksia mm.
Etelä-Suomi.
Länsi Uusimaa.
Keskisuomi.
Yllätys yllätys vastaava johtaja terapiayksiköihin on PS.
http://www.terapiastudiot.fi/yhteystiedot.htm
------------- - Lapsibisnestä?
Lastensuojelua? kirjoitti:
Jatkoa Keskisuomalaisen uutiseen Psykoterapeuttia huolettaa tyttöjen väkivaltaisuus.
Kyseinen henkikö PS on perustanut myös terapiakeskuksia mm.
Etelä-Suomi.
Länsi Uusimaa.
Keskisuomi.
Yllätys yllätys vastaava johtaja terapiayksiköihin on PS.
http://www.terapiastudiot.fi/yhteystiedot.htm
-------------Lapsi- ja huostaanottobisnestä.
Kuuka saa asua julkisella rahalla tuetuissa asunnoissa.
Mot ohjelma paljastaa, että eräänä rahoittajan on RAY.
Ohjelman jälkikeskustelussa nousee jälleen esiin henkilö nimeltäPS jolla on terapiasudioita, asuntoja "syrjäytyneille" lapsille ja nuorille, sekä kaksi lastenkotiyksikköä.
http://blogit.yle.fi/mot/kuka-saa-asua-julkisella-rahalla-tuetuissa-asunnoissa
-------------- - Anonyymi
Varmaan maksettu tuolle äidille että kehuu sossuja.
- Aloitusta kommentoin
Kyllä yksinhuoltajallekin maksetaan lapsilisää yksinhuoltajakorotuksella sekä elatustukea tai -apua. Ne on sitä vaaterahaa, harrastuksia, junalippuja ym. varten.
Eri tahot järjestävät äitien vertaisryhmiä valittaviksi asti. Eiköhän ne ole ilmaisiakin.
Jutun äidin takia ei muiden joiden lapsi on sijoitettu, tarvitse nöyrtyä. Nöyrtyköön hän vain ihan keskenään.
Voi lapsi parkaa. - venäläistä rulettia
Loistavaa, että edes joku on saanut apua. Kammottavaksi tilanteen tekee kuitenkin se, että kaikki riippuu kunnasta ja yksittäisestä sosiaalityöntekijästä, jolla on rajattomat valtaoikeudet joko auttaa tai tuhota perhe- ilman lakisääteisiä vastuita toiminnastaan.
Lastensuojelu on venäläistä rulettia. Vähintään yksi kuudesta apua hakemaan tulleesta perheestä tuhotaan ja loput viisi saavat olla onnellisia, jos selviävät mielivaltaisista prosesseista terveinä ja takaisin arkeensa.
Tuntuu kuin lastensuojelu haluaisikin tehdä asiakkaistaan ennakko-oletustensa mukaisia. Jos asiakkailla ei ole asiakkuuden alussa päihde- tai mielenterveysongelmaa, lastensuojelu yritettää väkisin tuottaa niitä- ainakin asiakaskirjauksiin. Ja sijoittamalla lapset satojen kilometrien päähän perheestään ilman mahdollisuutta nähdä rakkaitaan.- Lapsuuden traumat.
Olisiko mahdollista, että "lastensuojelijat" olisivat äitivammaisia?
Psykiatri Martti Paloheimo (1913-2002 ) käsitteli kirjassaan Kotivammaisuuden synty- Suomalaisen lapsuuden haavat vaikeita äiti tytär suhteita, josta hän alkoi käyttämään ilmaisua "äitivammaisuus".
Paloheimon äitivammaisuus käsite perustui hänen psykiatriselle vastaanotolleen hakeutuneiden naisten kertomuksista omasta äiti-tytär suhteesta.
Kirjassaan sivulla 155-157 osiossa Äidit hän kirjoittaa:
Olin jo vuosia omassa praktiikassani kiinnittänyt huomiota siihen, miten usein naispotilaani kertoivat joutuneensa oman äitinsä taholta kokemaan karua ja suoranaiseen emotionaaliseen hylkäämiseen verrattavissa olevaa moitiskelua, tai piittaamattomuutta.
Sellaista nähtiin tapahtuvan ei yksin lapsen ollessa pieni, vaan myöhemminkin, jatkuvasti pitkälle aikuisikään saakka.
Tämä havainto toistui niin tiheästi, että aloin mielessäni kutsua näitä potilaitani äitivammaisiksi. Tuon sanan keksin jo paljon ennen kuin minulle alkoi hahmottua uusi kotivammaisuus käsite.
Kun kerran oli keksinyt tämän ajatuksen, rupesin epäilemään, että ehkä juuri äidin aiheuttamat kiusat, lähinnä hänen osoittamansa rakkaudettomuus kaikkine lieveilmiöineen, saattoi olla perimmäinen syy sille, että asianomainen ylipäätään etsiytyi psykiatrin puheille.
Se ehkä selitti osittain myös, miksi psykiatrien odotushuoneissa aina istui vuoroaan odottamassa enemmän naisia, kuin miehiä.
Keskustelussa kävikin tavallisesti ilmi, että olin ollut oikeassa.
Lopulta uskalsin mennä suoraan asiaan ja tiedustella, minkälainen potilaani suhde äitiinsä oli ollut. Ja lähes aina, epämääräisenkin sairaudenkuvan muodostaman arvoituksen selityksenä on lopulta paljastunut myrkyttynyt äitisuhde. Se säätelee aikuisen naisen elämää lukemattomin tavoin.
Yritän hahmotella, mitkä seikat olisivat luonteenomaisimpia äitivammaisten tragediassa. Pelkistän havaintoni kolmeen painajaiseen, jotka varjostivat heidän elämäänsä:
Itseluottamus ja omanarvontunne on pysyvästi vaurioitunut. En ansaitse itselleni mitään hyvää. Minun ei ole lupa olla onnellinen. Ei minusta ole siihen eikä sellaisiin tehtäviin. Ei kukaan voi minua rakastaa.
Mielen taustalla on ärtyisän vihaisen ja usein pilkallisen moitteen pelko. Pelkään jatkuvasti, niin mielettömältä kuin se kuulostaakin: Mitähän äiti sanoo?
Omaleimainen, psyvä surunkaltainen alakuloisuus. Olen jäänyt vaille jotain tärkeätä elämässä, jotain sellaista, mikä on auttamattomasti ohi ja jota en voi koskaan saada. Se on kuin tienvarrelle peruuttamattomasti jäänyt kaunis rakennus, jonne olisin ehkä voinut päästä asumaan, jos minua ei olisi estetty.
----------- - Rikollista toimintaa
Lapsuuden traumat. kirjoitti:
Olisiko mahdollista, että "lastensuojelijat" olisivat äitivammaisia?
Psykiatri Martti Paloheimo (1913-2002 ) käsitteli kirjassaan Kotivammaisuuden synty- Suomalaisen lapsuuden haavat vaikeita äiti tytär suhteita, josta hän alkoi käyttämään ilmaisua "äitivammaisuus".
Paloheimon äitivammaisuus käsite perustui hänen psykiatriselle vastaanotolleen hakeutuneiden naisten kertomuksista omasta äiti-tytär suhteesta.
Kirjassaan sivulla 155-157 osiossa Äidit hän kirjoittaa:
Olin jo vuosia omassa praktiikassani kiinnittänyt huomiota siihen, miten usein naispotilaani kertoivat joutuneensa oman äitinsä taholta kokemaan karua ja suoranaiseen emotionaaliseen hylkäämiseen verrattavissa olevaa moitiskelua, tai piittaamattomuutta.
Sellaista nähtiin tapahtuvan ei yksin lapsen ollessa pieni, vaan myöhemminkin, jatkuvasti pitkälle aikuisikään saakka.
Tämä havainto toistui niin tiheästi, että aloin mielessäni kutsua näitä potilaitani äitivammaisiksi. Tuon sanan keksin jo paljon ennen kuin minulle alkoi hahmottua uusi kotivammaisuus käsite.
Kun kerran oli keksinyt tämän ajatuksen, rupesin epäilemään, että ehkä juuri äidin aiheuttamat kiusat, lähinnä hänen osoittamansa rakkaudettomuus kaikkine lieveilmiöineen, saattoi olla perimmäinen syy sille, että asianomainen ylipäätään etsiytyi psykiatrin puheille.
Se ehkä selitti osittain myös, miksi psykiatrien odotushuoneissa aina istui vuoroaan odottamassa enemmän naisia, kuin miehiä.
Keskustelussa kävikin tavallisesti ilmi, että olin ollut oikeassa.
Lopulta uskalsin mennä suoraan asiaan ja tiedustella, minkälainen potilaani suhde äitiinsä oli ollut. Ja lähes aina, epämääräisenkin sairaudenkuvan muodostaman arvoituksen selityksenä on lopulta paljastunut myrkyttynyt äitisuhde. Se säätelee aikuisen naisen elämää lukemattomin tavoin.
Yritän hahmotella, mitkä seikat olisivat luonteenomaisimpia äitivammaisten tragediassa. Pelkistän havaintoni kolmeen painajaiseen, jotka varjostivat heidän elämäänsä:
Itseluottamus ja omanarvontunne on pysyvästi vaurioitunut. En ansaitse itselleni mitään hyvää. Minun ei ole lupa olla onnellinen. Ei minusta ole siihen eikä sellaisiin tehtäviin. Ei kukaan voi minua rakastaa.
Mielen taustalla on ärtyisän vihaisen ja usein pilkallisen moitteen pelko. Pelkään jatkuvasti, niin mielettömältä kuin se kuulostaakin: Mitähän äiti sanoo?
Omaleimainen, psyvä surunkaltainen alakuloisuus. Olen jäänyt vaille jotain tärkeätä elämässä, jotain sellaista, mikä on auttamattomasti ohi ja jota en voi koskaan saada. Se on kuin tienvarrelle peruuttamattomasti jäänyt kaunis rakennus, jonne olisin ehkä voinut päästä asumaan, jos minua ei olisi estetty.
-----------Lasteuojelun ohjeeeet puuttuvat yhä?
Uusi lastensuojelulaki tuli voimaan 1,1.2008. Miksei lakia noudateta?
Helsingin sanomat Pääkirjoitus 4.1.2012.
Lastensuojelun ohjeet puuttuvat yhä
Helsingin Sanomat Kaksi tuoretta uutista lastensuojelusta kertovat, miten vaikeaa on löytää huostaan otetuille lapsille paras tapa pitää yhteyttä biologisiin vanhempiinsa ja miten vaikeiden päätösten eteen lastensuojelun työntekijät joutuvat.
Vantaalla kaksi huostaan otettua lasta sai surmansa, vaikka tapaamista valvoi kaksi sosiaalityöntekijää. He eivät mahtaneet väkivaltaiselle isälle mitään.
Korkein hallinto-oikeus (KHO) puolestaan määräsi vuodesta 2001 huostaan otettuna olleen lapsen huoltajuuden lapsen isälle. Isä oli vaatinut huostaanoton purkamista vuodesta 2005 asti, sillä lapsen huostaanottopäätös oli tehty äidin ongelmien vuoksi. Myös lapsi halusi asua isänsä luona.
Isän elintavoissa ja kyvyssä huolehtia lapsesta ei havaittu puutteita, mutta hallinto-oikeus katsoi isän tavanneen lasta liian harvoin. Huostaanoton jatkamista perusteltiin silläkin, että lapsi oli asunut sijaisperheessä jo pitkään.
KHO muistutti, että huostaanotto on aina väliaikaisratkaisu. Se pitää purkaa, kun olosuhteet muuttuvat lapselle turvallisiksi.
Kun lapsi sijoitetaan oman perheen ulkopuolelle, lapselle on lain mukaan tehtävä suunnitelma sijoituksen tavoitteista. Niihin kuuluvat yhteydenpito vanhempiin mahdollisuuksien mukaan ja lapsen palauttaminen vanhempiensa luo.
Lain mukaan myös lasten vanhemmille pitää tehdä asiakassuunnitelma, joka ohjaa vanhempien kuntouttamista niin, että he kykenevät pitämään huolta lapsistaan.
Tästä suunnitelmasta kunnat laistavat. Tutkijat arvelevat, että ehkä yhdelle perheelle kolmesta tehdään asiakkuussuunnitelma.
Lastensuojelulain suuri uudistus tuli voimaan vuonna 2008. Sen jälkeen lakiin on tehty joukko pienempiä uudistuksia, jotta kuntia voitaisiin tarkemmin velvoittaa noudattamaan lain yksityiskohtia.
Varsinaiset lastensuojelun laatusuositukset kuitenkin puuttuvat vielä – kolme vuotta lain voimaantulon jälkeen. Kunnat vetoavat niiden puuttumiseen, kun lakia noudatetaan nyt hyvin vaihtelevasti.
Suosituksia odotetaan ministeriön hautomosta vuoden alkupuolella.
Lastensuojelussa tehdään nuorten ihmisten koko tulevaisuuteen vaikuttavia suuria päätöksiä. Niiden tekemiselle täytyy saada aikaan yhtenäiset ohjeet, joiden noudattamista pitää myös valvoa.
---------
.
- työllisyyssuositus
Lastensuojelun laatusuosituksilla ei ole mitään merkitystä, kun lastensuojelijat eivät suostu noudattamaan edes lastensuojelulakia. Lasten ja perheiden oikeusturva ei toteudu nykyisin edes minimissään millään tasolla.
Eikä lastensuojelulaillakaan ole mitään merkitystä niin kauan kun viranomainen voi rikkoa sitä mennen tullen ilman rangaistusseuraamuksia- niinkuin nyt tapahtuu.
Kuka laatusuositusten noudattamista sitäpaitsi valvoisi?- nytkään lastensuojelun toimia tai sijaishuollon olosuhteita ei valvo kukaan.
Mylly on taas onnistunut jauhamaan itselleen työtä. Kuinkahan monta viranomaista laatusuositusten rustaaminen mahtoi työllistää?
Ikävä vain, ettei laadusta puhuminen tuota laatua tai tee lastensuojelun mielivaltaisista prosesseista yhtään laadukkaampia tai laillisempia.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Voitasko leikkiä jotain tunnisteleikkiä?
Tietäisi ketä täällä käy kaipaamassa.. kerro jotain mikä liittyy sinuun ja häneen eikä muut tiedä. Vastaan itsekin kohta801847Tietysti jokainen ansaitsee
Hän varmasti ansaitsee vain parasta ja sopivinta tietenkin, suon sen onnen hänelle enemmän kuin mielelläni. Aika on nyt181699- 171543
50+ naiset kyl
Lemottaa sillille mut myös niitte kaka lemottaa pahlle ku kävin naiste veskis nuuhiin191233En voi sille mitään
Tulen niin pahalle tuulelle tästä paikasta nykyisin. Nähnyt ja lukenut jo kaiken ja teidän juttu on samaa illasta toisee121204Välitän sinusta mies
Kaikki mitä yritin kertoa tänään ei mennyt ihan putkeen..Joka jäi jälkeenpäin ajateltuna suoraan sanottuna harmittaa aiv61202hieman diabetes...
Kävin eilen kaverin kanssa keskusapteekissa kun on muutama kuukausi sitten tullut suomesta ja oli diabetes insuliinit lo121166Annetaanko olla vaan
Siinä se, tavallaan kysymys ja toteamuskin. Niin turhaa, niin rikkovaa. On niin äärettömän tärkeä, ja rakas olo.. N291141Miten joku voi käyttää koko elämänsä
siihen että nostelee täällä vanhoja ketjuja ja troIIaa niihin jotain linkkiä mitä kukaan ei avaa? Ihmisellä ei ole mitää81139Pakkoruotsi on leikkikieli, jota ei ole tarkoituskaan osata
Pakkoruotsi on leikkikieli. Ennen leikkikieltä sanottiin siansaksaksi, sitten keksittiin tilalle pakkoruotsi. Pakkoruot71124