Kertokaa kokemuksianne? Jos työstä pidätte niin miksi ja jos ette pidä, miksi?
Itse voin sanoa että ensimmäinen työpaikka jossa en ole kokenut piikittelyä, ilkeilyä yms. härnäämistä ja kiusaamista. Tämä on ehdoton plussa, sekä se että minua kohdellaan ihmisenä ja nimen osaavat kaikki ulkoa. Toki myös se että työskentelen toisen kotona, on ns. kodin tuntu, eikä tarvitse laitoksessa olla.
Pelkäsin tottakai että kun menen ulkopuolisena toisen kotiin, minulle ollaan vihaisia ja minut koetaan tunkeilijaksi. Näin ei kuitenkaan käynyt.
Palkka on mitä on, mutta eipä kyllä esim. moni lähihoitaja enemmän tienaa. Riittää erittäin hyvin minulle elämiseen kun mieskin käy työssä. Tätä työtä teen nyt ainakin sen 1-2 vuotta, mutta ei tiedä vaikka kauemminkin. Ehkä jopa niin kauan kun saan olla, työsopimuksessa lukee toistaiseksi.
Tosi paljon kuulin paskaa tuosta työstä ennen kuin aloitin, tosin suurin osa tästä paskasta oli kerrottu lasten ja vaikeavammaisten avustamisesta jotka siis kummatkaan ei koske minua.
Netistä luin myös todella hirveän tarinan kerran ja jäi vähän kammo.. Mutta hyvin on mennyt. Miten teillä? Te ketkä sanotte että työ on ollut hirveää, kertokaa syitä?
Itse voin sanoa että ensimmäinen työpaikka jossa en ole kokenut piikittelyä, ilkeilyä yms. härnäämistä ja kiusaamista. Tämä on ehdoton plussa, sekä se että minua kohdellaan ihmisenä ja nimen osaavat kaikki ulkoa. Toki myös se että työskentelen toisen kotona, on ns. kodin tuntu, eikä tarvitse laitoksessa olla.
Pelkäsin tottakai että kun menen ulkopuolisena toisen kotiin, minulle ollaan vihaisia ja minut koetaan tunkeilijaksi. Näin ei kuitenkaan käynyt.
Palkka on mitä on, mutta eipä kyllä esim. moni lähihoitaja enemmän tienaa. Riittää erittäin hyvin minulle elämiseen kun mieskin käy työssä. Tätä työtä teen nyt ainakin sen 1-2 vuotta, mutta ei tiedä vaikka kauemminkin. Ehkä jopa niin kauan kun saan olla, työsopimuksessa lukee toistaiseksi.
Tosi paljon kuulin paskaa tuosta työstä ennen kuin aloitin, tosin suurin osa tästä paskasta oli kerrottu lasten ja vaikeavammaisten avustamisesta jotka siis kummatkaan ei koske minua.
Netistä luin myös todella hirveän tarinan kerran ja jäi vähän kammo.. Mutta hyvin on mennyt. Miten teillä? Te ketkä sanotte että työ on ollut hirveää, kertokaa syitä?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Olen itse lukion ohella ollut kys. duunissa, ja minulla ei ole hommasta mitään pahaa sanottavaa. Itse todella pidän työstä, vaikka välillä tulee haasteita. Työ vaati sopeutumiskykyä ja ymmärrystä avustettavan elämäntilannetta kohtaan. Tärkeää on pitää työasiat erillään vapaa-ajasta! Kaikki eivät sovellu avustajaksi, niin kuin se yleensä joka duunin kohdalla menee.
Ai, no minulle sattui sitten sellainen mulkerssoni.
Sairaanhoitajaksi opiskellessani tein ko. hommia. Ensimmäinen paikka oli ihan jees, siinä oli nuori mies, jota piti jelppailla lähinnä elämänhallintamielessä. Toinenkin avustushomma oli mielenkiintoista, kun tarvittiin avustaja opiskelijuihin. Opiskelut aloitettuani halusin haasteita ja lähdin sitten avustamaan henkilöä, joka... hyi, kulkee kylmät väreet selkää pitkin.
Entinen avustaja minut neuvoi hommiin, ja hyvin neuvoikin. Varoitti, että rouva passuuttaa, jos ei pidä varaansa. No, rouvalle piti tehdä ruokaa, kattaa pöytä.. ja hirveä napina "ruuan laadusta", vaikka puhe oli alunperin vaan ruuanlaitossa avustamisessa, eli pottujen kuorimista, kurottelua jne. Hänet piti pukea täysin, vaikka puhe oli vaikeiden vaatekappaleiden kanssa avustamisesta. Hänet piti myös "kylvettää", eli minä hinkkasin päästä varpaisiin, vaikka puhe oli avustamisesta suihkuun ja suihkusta pois ja "ehkä suihkun pitelemisestä". Pesin ikkunoita (tietysti huonosti enkä hänen toiveidensa mukaan), imuroin joka päivä (hutasemalla, tietysti), laitoin sen ruuan (kamalaa suolatonta sotkua), juoksin pikkuiset ja isot asiat (liian hitaasti). Vessanpönttö piti pestä joka päivä. Hiukset piti "kammata kauniisti", eikä vaan sitaista kiinni, joten minä rouvan liinatukkaa kihartelin minkä kerkesin, vaikka kotona oltiin. Ja minä, tuhannen honostooppeli halusin pitää työpaikkani ja tein kaikki niin kuin käskettiin, kunnes tajusin että kotona vaan mietin koko ajan miten "se ämmä kehtaa kohdella ketään noin". Mittani tuli täyteen eräänä kauniina kesäpäivänä kun rouva vaati minua kotimatkallani hakemaan paketin postista. Siis viisi minuuttia sen jälkeen kun työaika oli loppunut. Irtisanouduttuani tein vaan tasan sen, mitä työpaikkailmoituksessa oli mainittu. Imuroin kerran viikossa enkä koskenutkaan ikkunoihin.
Työkkärin sivuilta seurasin sitten kuinka avustajat vaihtuivat minun jälkeeni aika tiuhaan tahtiin. Sanomattakin lienee selvää, että ammatillinen suuntautuminen ei tapahtunut vanhus- tai kroonikkotyöhön. Sen verran sain tarpeeksi perseenpyyhkimisestä ja passuuttamisesta.