Ajattelin purkaa ajatuksia aiheesta, joka itseäni koskettaa läheltä. Miehelläni on 5-vuotias poika, joka on meillä reilun kolmasosan ajasta. Erosta on jo reilu vuosi, mutta silti viikoittain hänen exältään tulee syyllistäviä kommentteja / viestejä siitä, miten huono ratkaisu ero oli pojalle (mies halusi eroa, pojan äiti ei). Poika tuntuu pärjäävän hyvin ja sisäistää kaksi kotiaan paremmin, kun itsekään odotin.
Viestit koskevat esim. juhlia, saavutuksia harrastuksissa, matkoja ja mitä tahansa. Esimerkiksi viimeisin oli siitä, että kuinka mukava olisi yhdessä perheenä ollut olla katsomassa pojan joukkueen urheiluvoittoa. Tai kuinka paljon parempi pojalle olisi, jos perhe voisi yhdessä tehdä kesälomamatkoja eikä olisi matkoja äidin ja isän kanssa erikseen. Ymmärrän kyllä asiat, mutta jotta hänkin pääsisi elämässä eteenpäin, kannattaisi asioiden voivottelu pikkuhiljaa lopettaa. Ero on ollut kuitenkin oikeaksi havaittu ratkaisu heidän suhteensa kannalta, mutta äiti oli alunperinkin ollut sitä mieltä että mieluummin perhe yhdessä, vaikkakin mitäänsanomattomassa suhteessa.
Onko muilla vastaavia kokemuksia? Meneekö tämä koskaan ohi?
Viestit koskevat esim. juhlia, saavutuksia harrastuksissa, matkoja ja mitä tahansa. Esimerkiksi viimeisin oli siitä, että kuinka mukava olisi yhdessä perheenä ollut olla katsomassa pojan joukkueen urheiluvoittoa. Tai kuinka paljon parempi pojalle olisi, jos perhe voisi yhdessä tehdä kesälomamatkoja eikä olisi matkoja äidin ja isän kanssa erikseen. Ymmärrän kyllä asiat, mutta jotta hänkin pääsisi elämässä eteenpäin, kannattaisi asioiden voivottelu pikkuhiljaa lopettaa. Ero on ollut kuitenkin oikeaksi havaittu ratkaisu heidän suhteensa kannalta, mutta äiti oli alunperinkin ollut sitä mieltä että mieluummin perhe yhdessä, vaikkakin mitäänsanomattomassa suhteessa.
Onko muilla vastaavia kokemuksia? Meneekö tämä koskaan ohi?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Siihen voi mennä aikaa,mutta miehen on EHDOTTOMASTI pysyttävä erossa KAIKESTA exän keksimästä temppuilusta!!!!
Oikeassa on tuo nimimerkki toivottavasti!. Meillä käyty läpi tuo ruljanssi pohjia myöten. Ei muuta kuin exälle tiukat rajat siitä, mitä tehdään ja mitä ei. Ottaa aikansa, mutta maksaa vaivan, rauhoittuu kummasti turhat vouhotukset.
Ymmärrän pointtisi mutta kyllä se eksä on siinä oikeessa et "ehjä" perhe on lapsen kannalta aina parempi jos ei oo alkoholismii/väkivaltaa. Joskus vaa ero on ainut vaihtoehto mut oma mielipide on että vanhempien pitää pysyy yhessä lasten takii jos ei oo em. ongelmii. Tuntuu vaa siltä et nykyää erotaan vähä hepposin perustein tyyliin kasvettii erilleen tai oltiin vaa kavereita...
asia on toki noin. Tässä tapauksessa on kyse ollut kuitenkin siitä, että kotona on riidelty aikoinaan tosi paljon ja vanhemmat ovat harvoin pystyneet olemaan ylipäätään samassa huoneessa yhtaikaa kotona ollessaan. Eli kai "toisen naama" on vaan ärsyttänyt niin paljon... Riitelyn ja siihen tottumisen huomaa jopa lapsesta, joka usein asioiden mennessä ei-toivotusti helposti lyö nyrkkiä pöytään tai paiskoo ovia... Keneltököhän opittua? Nyt ajan kuluessa nämä tavat ovat vähentyneet.
kyllä se ero joskus on lapsen kannaltakin parempi!!
sun miehesi pitäisi tehdä selväksi tälle exälle että ne on eronneet ja hänellä on nyt uusi kumppani jota rakastaa ja jonka kanssa haluaa olla!! Eikä todellakaan kannata lähteä mukaan kaikkeen exän hömpötyksiin.
Exälle pitäisi selvittää että eikö olisi lapsen kannalta parempi jos kumpikin nyt vain jatkaisi sitä omaa elämää!!
kyllä ne exät vaan joskus osaa tehdä kaiken niin vaikeeksi....