Ajattelin kysellä sellaisesta asiasta, että sopiiko kissa sellaiseen perheeseen, jossa on lapsia. Kävin nimittäin kylässä missä perheessä oli kissa ja lapsia...meno oli sitä luokkaa, että olisi tehnyt mieli kaapata kissat mukaan. Itse en taas lapsena koskaan käsitellyt kissaa huonosti. En esim. ole koskaan eläessäni herättänyt nukkuvaa kisua, tai häirinnyt sen ruokailua ym. Itselläni on kaksi kisua ja joskus käy lapsia kylässä. Etenkin kissanpentuni joutuu hetkellisesti lapsien "uhriksi", jos en aina huomaa mitä selän takanani tapahtuu.....sopiiko kissat ja lapset samaan perheeseen teidän mielestänne????
Kissa ja lapset?
Nutipää..
10733
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Se ei ole lasten syy,jos niille ei ole opetettu miten kissoja, tai ylipäätänsä eläimiä tulisi käsitellä. Syy on kyllä vanhemmissa.
Minusta sinulla on täysi oikeus, käskeä(opastaa, kertoa)lapsia kotonasi, jos he häiritsevät kissaasi.Lisäksi vanhemmille on syytä asiasta sanoa.
Minusta lapset eivät ole luonnostaan "eläinrääkkääjiä" vaan vanhempien asenne ja suhtautuminen määräävät lastenkin suhtautumisen eläimiin ja ylipäätänsä luontoon.
Kissa voi sopia lapsiperheeseen, mutta ei kaikkiin. Esim. avokin lapsuudenkodissa on aina ollut kissoja, vaikka on ollut lapsiakin. Avokin 8-vuotias pikkusisko hoitaa mielellään meidänkin kissojamme ja käsittelee niitä hyvin asiallisesti ja tottuneesti. Jahka hän kasvaa, otan hänet assarikseni kotikissanäyttelyyn ;)
Jotkut löytöeläinkodit eivät luovuta kissoja perheisiin, jossa on alle kouluikäisiä lapsia. Tämä on mielestäni toisaalta väärin - toki on olemassa niitä Ville Vallattomia, mutta suurin osa lapsista oppii käsittelemään kissoja todella hyvin. Itse olen ollut koko ikäni kissojen kanssa tekemisissä, ikinä en ole silittänyt vastakarvaan enkä vetänyt hännästä tms. Toisaalta tädin edesmennyt kissa olisi varmasti antanut hyvää opetusta jos olisin näin tehnyt =).
Itse en pahemmin lapsista pidä, mutta kun meillä joskus käy lapsia kylässä, opetan heille mistä kissat pitävät. Yleensä en kerro mitä EI saa tehdä, koska se yleensä jää parhaiten mieleen, mutta EI sana unohtuu siitä välistä. Tämän huomasin jo päiväkodissa työharjoittelussa. Tosi hyvin on mennyt lasten kanssa, kun ovat olleet meillä kylässä =).
Kissat eivät (ainakaan omani) monestikkaan pidä lapsista jotka ovat liikkeissään arvaamattomia ja tulevat nopesti suoraan kohti, sellainen tuntuu kissasta uhkaavalta.
Mutta kuitenkin mielestäni lasten kehitykselle on hyväksi että tottuu pienestä saakka eläimiin, se vaatii vaan aikuisilta opastusta että lapsi oppii kuinka eläintä kuuluu käsitellä.
Ja ehdottomasti kissalle, varsinkin pennulle, täytyy kotona järjestää paikkoja joihin se pääsee turvaan nukkumaan innokkaiden lasten kätösten ulottumattomiin.
Eli minä en ainakaan ottaisi kissaa samaan perheeseen, jossa olisi lapsia. Tämä vastaus saattaa tuntua sinusta omituiselta, mutta minä en vaan haluaisi lapsia ja kissoja saman katon alle. Koira on eri asia, koska olen huomannut, että ihminen on varautunempi koiria kohtaan, kun kissoja....
Sopii aivan hyvin kissat lapsiperheeseen. Lapsihan tekee, niin kuin hänet on kasvatettu, jos on huonosti kasvatettu lapsi, niin varmasti repii hännästä yms, koska vanhemmat eivät ole selittäneet, että niin ei saa tehdä. Naapurini kasvattaa rotukissoja, hänellä on kolme kissaa ja kaksi lasta, lapset eivät koskaan revi kissoja hännästä, häiritse niitä, aja takaa yms. Leikkivät kyllä leluhiiriä heittelemällä, silittävät nätisti jne... Tämä siksi, että näille lapsille _ovat_vanhemmat_selittäneet_ että kissa ei ole lelu, vaan elävä olento, joka tuntee kipua, kun revitään ja riepotellaan.
Eli yksinkertaistettuna: kissa sopii lapsiperheeseen, jos perheen _vanhemmat_ ovat fiksuja ja vastuuntuntoisia!
hienosti sopii! Miellä on kuusilasta ja neljä kissaa. Kissat kehrää ja lapset hellii ja leikittää ja nukuvat vierekäin.
Meillä ainakin mahtuu saman katon alle kissat (3,2 ja 1-vuotiaat nartut) sekä kaksi lastamme (6- ja 7-vuotiaat pojat). Lapset osaavat käsitellä ja hoitaa kissoja (ja muitakin eläimiä) jopa paremmin kuin toiset aikuiset...
Eläimen kanssa lapsi oppii vastuuntuntoiseksi ja huolehtimaan myös muiden kuin itsensä tarpeista. Meiltä löytyy myös kaksi koiraa ja kani, ja kaikkia eläimiä lapset kohtelevat tasavertaisesti ja todella hyvin.
Juttelin eilen erään koiranpennun omistajan kanssa, joka oli sitä mieltä että alle 11-vuotiaat eivät saa ottaa koiraa syliin eivätkä taluttaa sitä.. ihme käsitys! Onhan se niin että kun lapsi oppii eläinten kanssa elämään ja oppii myös kaikki lemmikkien miinuspuoletkin jo pienenä, niin isona sitten on paljon vastuuntuntoisempi lemmikinomistaja kuin nämä joilla ei ole ollut lemmikkiä lapsena, ja jotka sen sitten ottavat hetken mielijohteesta, eivätkä osaa välttämättä sitä hoitaa oikein.
Älä ota lapsia, jos on kissa. Jos on lapsia älä ota kissaa!!!! Niin se homma menee meillä päin!
siitä millaisen esikuvan vanhemmat lapsilleen antavat. Minäkin tiedän perheitä, joissa lasten tekemisiin ei puututa eikä heitä mistään opasteta jolloinka lapset todella pitävät kissaa tai koiraa leikkikalunaan. Silloin lapsi ei näe tekemässään mitään väärää ja omaksuu sen tavan jonka alusta asti on oppinut. Esim. ihan pieniä lapsia pitäisi valvoa sillä he eivät vielä ymmärrä ettei kissaan saa tarrata ja että kyseessä on elävä eläin johon sattuu! Kun taaperot kasvavat ja ymmärtävät jo, niille tulee tehdä selkeät pelisäännöt joita he tottelevat. Omassa perheessä on 7-vuotias poika joka on vanhemman kissamme kakkosluottoihminen ;) Kissani ei pidä monista aikuisista vaan pelkää heitä mutta lapsille se on ystävällinen ja osaa tarpeen tullen väistääkin. Toisten perheiden lapsia täytyy joskus opastaa meillä ollessaan kun käyttäytyminen lemmikkejäni kohtaan alkaa olla liian tungettelevaa ja kissaa ahdistavaa.
Olen vasta nuori, mutta ymmärtääkseni ainakin "yksi maailman sivu" ovat perheet eläneet sopusoinnussa, kissat ja lapset. Lähes parikymmentä vuotta sitten muistan kun isovanhemmillani oli "oman arvonsa tunteva" kissarouva, joka antoi vain minun ja pari vuotta vanhemman serkkuni harjata itseään. Kai kissakin vaistoaa vilpittömän ystävyyden ja toisaalta osaa väistää hyökkäävää yksilöä.