Onko teillä kokemuksia siitä, miten lapset ovat tietoisesti yrittäneet ja jopa onnistuneet omalla toiminnallaan lopettamaan uuden parisuhteen eron jälkeen?
Miten olette tilanteesta selvinneet, jos olette?
Miten olette tilanteesta selvinneet, jos olette?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Syytät lapsia, on erittäin törkeää. Satutko miettimään lainkaan mihin olet saattanut lapsesni ihan omilla eroillasi ja uuden etsimisellä.
Taitaa varsin usein käydä niin, että se seksi menee lasten edelle, minusta se ei ole oikein lapsiasi kohtaan, sillä nytkin tiedän erään suhteen, jossa mies todellkain nauttii seksin, mutta riistää kaiken muun, lapsilla ei ole kotia, kun joutuvat olemaan kotonaan arestissa huoneissaan ja tiloihin, missä tämä uusioihme on lapset eivät saa mennä. Kaiken lisäksi tämä uusioihme on varas, joka syyttää lapsia pienten rahamäärien varastamisesta, jotka on itse ottanut. Tiedän tasan tarkkaan että lapset eivät ole varastaneet, heillä on rahaa ilman varastamistakin.
Mutta kun ihminen rakastuu hän ei näe toisessa mitään mitään vikaa, vikaa on kaikissa muissa ihmisissä, kuten tässäkin jopa omat lapset ovat joutuneet syytetyiksi asiosita, joita eivät ole tehneet.
Mielestäni asiassa lapsien osalle piilee jopa vaara tämä uusiomiehen taholta, kuinka hän uhkailee lapsia, kiroilee heille, huutaa heille.
Kyllä lapset osaavat. Riippuu iästä miten exän manipuloitavissa olevat, mutta kyllä lapset toivovat isin ja äidin yhteen paluuta, ellei eroa ole asiallisesti käsitelty ja toteuteta reaalielämässäkin. Ei yhteisiä "ex-perheretkiä" jotka hämmentävät lapsia entisestäänkin, ovatko vanhemmat yhdessä vai eivät...
Miehesi kanssa sinun kannattaa puhua tunnnoistasi ja näkemyksistäsi syyttelemättä ja kysyä mitën hän asiat näkee ja kokee. Muistattehan kummatkin, että lapset ovat aina lojaaleja äidilleen...
Kyllä osaavat joo. Avokin exä on tosi v-mäinen otus ja tekee kaikkensa ettei mistään tule mitään. Manipuloi lapsia ja sehän toimii. Lähes kaikki mitä asunnossani on, on tuhottu. Heti kun tilaisuus tulee niin eikun tavaraa paskaksi. Lisäksi minä saan jatkuvasti kuulla olevani paskapää jne. Turpaan lyövät heti tilaisuuden tullen tai heittäävät jollain ja tähtäävät silmään. Lisäksi vaatiivat ihan kokoajan ties mitä ja kiristäävät äitiään että muuten haluaavat isänsä luo pysyvästi. Perr.... mitta alkaa olla täysi, tai se täyttyi melkein vuosi sitten. Tätä on jatkunut noin puolitoistavuotta eli siitä asti kun avovaimoni erosi miehestään ja muutti luokseni. En usko että tälle asialle voi mitään, enkä enää haluakkaan voida.
Että tällainen tarina ja totta joka sana.
"Tätä on jatkunut noin puolitoistavuotta eli siitä asti kun avovaimoni erosi miehestään ja muutti luokseni."
Ihan oikein sulle siitäs sait... mitäs läksit ja hajoitit perheen!
Olet oikeassa, olisi pitänyt jättää se sairaan narsistimiehensä henkisen pahoinpitelyn uhriksi. Johan noista lapsista näkee että mitä se elämä sen miehen luona on... auvoisaa ja ihanaa. Kiitos kommentistasi.
Väärä toimintajärjestys jos muutetaan suoraan yhden luota toisen luokse. Aiheuttaa tasan varmasti ongelmia tuollainen, lapset laitetaan sopeutumaan liian nopeasti sekä eroon että uusikkoon.
Avokkisi olisi voinut muuttaa ensin lastensa kanssa omaan asuntoonsa ja antaa lapsensa sopeutua kaikessa rauhassa vanhempiensa eroon.
Vuoden parin jälkeen sitten pikkuhiljaa tutustuttaa lapsensa sinuun. Teidän tekemässä ratkaisussa sinä tulet aina olemaan lasten silmissä se konna joka särki heidän ydinperheen.
Huom! lapset ovat miltei aina lojaaleja omille vanhemmilleen.
Uusikot taas syyttelee toisten lapsia. Niinhän se täällä menee. Onneksi minä kielsin aikanaan lasteni tapailun yhdenkään isänsä naisen kanssa, juuri siitä syystä, että minunlapsiani ei kukaan ulkopuolinen ihminen hauku eikä pilaa hänen elämäänsä. Sen ne naikkoset ovat jo kerran tehneet.
Sillä lailla me olemme selvinneet miehen hylkäyksestä ja siitä että vaihtoi lapsensa naikkosiin.
Yksikään lapsi ei pilaa kenenkään suhteita, kyllä ne uusikot sen tekevät ihan itse. Mutta hyvä aina lapsia syyttää.
Olisi järkyttävää nähdä omien lasten kärsivän vieraan ja ulkopuolisen ihmisen teoista, enkä voisi katsoa lapsiani silmiin saatikka olla heidän kanssa tekemisissä, jos olisin suinpäin antanut heidät vieraan ihmisen haukuttaviksi. Luulen että lapset olisivat syyttäneet minua että halusin pilata heidän elämän tahallaan.
Nyt kiittävät minua että olen maailman paras äiti, kun pidin heidän puoliaan.
Me emme tarvi ex miehenja ex isän naisia mihinkään, siksi olemmekin onnellisia ja mies katuu, mutta itseppähän vaihtoi meidät. Siitä saanyt kärsiä eikä olla mukana sukuhulissa ym lasten ja lastenlasten juhlissa, kun halusi vaihtaa lapset, väärin teki.
Lapset eivät ole rakastuneet. Miksi ihmeessä heidän pitäisi siis iloita uudesta suhteesta ja nauttia ajasta uuden puolison aknssa? Eihän aikuisetkaan hyväksy ja halua viettää aikaa ihmisten kanssa, joista eivät pidä. Aikuiset tekevät valinnat ja lapset pakotetaan niin kuvioihin mukaan. Turha minusta ihmetellä jos näyttävät mitä mieltä ovat.
Niin ja ennen kuin joku alottaa sen lissun huutelun niin tiedoksi vain kaikille, että tämän kirjoitti nyksä. Meilläkin oli alkuhankaluuksia, tosin vain hetken. Kyllä se siitä sitten ja nyt ollaan jo tosi kivoissa väleissä. Antakaa lapsille aikaa sopeutua. osa sopeutuu ja osa ehkä ei, se lienee sentään heidän oikeutensa erossa, johon heillä ei ole ollut osaa eikä arpaa. Minusta tyhmää marmattaa jos lapset osoittavat mieltään. kyllähän sinäkin olisit loukkaantuntu ja pahoilla mielin jos miehesi vaihtaisi puolisoa, eikö? etkä varmasti haluaisi itsekään jakaa kotia jonkun uuden ja sinulle yhdentekevän tyypin kanssa vain sen takia, että jonkun muun mielestä se olisi ihanaa. Ymmärrytsä vähän lapsillekin, ihmiset!
Ymmärryksen lisäksi lapsille on annettava aikaa. Ajan kanssa asiat näyttäytyvät ihan toisessa valossa ja lapsetkin huomaavat että myös heitä ajatellaan ja kuunnellaan asioissa. Vanhempien eron jälkeen on annettava lapsille aikaa ja rauhaa toipua erosta. Ei siinä heti tarvitse olla uusia suhteita esittelemässä eikä kotiin tuomassa. Kun se oikea tuntuu jossain vaiheessa löytyvän niin hänenkin kanssa kannattaa edetä pikkuhiljaa ja varovasti. Tutustua rauhassa, jossain vaiheessa lapset kuvioihin mukaan ja pikkuhiljaa entistä enemmän yhteistä aikaa. Mutta saman katon alle muuttamisella ei ole mitään kiirettä. Varmaan moni muu on eri mieltä ja sanoo ettei sitä arkea näe muuten kuin yhdessä asumalla. Eihän näekään mutta tarvitseeko todella nähdäkään mahdollisimman pian.
Ei tarvii ollenkaan mitään yhteistä arkea. Parisuhteen yhteinen arki tappaa kaiken intohimon ja spontaaniuden elämästä ;). Kuka ny päivästä toiseen jaksaa samaa ruokaakaan syödä :D. Vaihtelua sen olla pitää.
Miksi sekoitatte lapset moisiin selkkauksiin? Syyttömiä he ovat vanhempiensa eroihin, eikä heitä pitä laittamaan maksamaan mielenterveydellään.
Milloinkaan ennen ei lapsilla ole ollut näin paljon ongelmia, kuin siitä lähtien, kun erot tuli helpoiksi ja ukkoa ja akkaa sai vaihtaa kun siltä tuntui.
Kukaan ei kiinnostunut siitä, miten se vaikuttaa lapsiin! No seuraukset näette nyt.