Monkey yms.

Kuin tuossa ylhäällä jo totesin ei enää kiinnosta vanhan roplaaminen. Taitoa kyllä on mutta intoa ei. Saahan niistä mieleisensä tehtyä mutta rahaa palaa vaikka omalle työlle ei hintaa laskekaan.
Viimeinen niitti oli entisöintihommassa 87-mallinen manki, käsikytkimellä. Ostin halvalla ja tarkoitus oli vaan ajella sillä, mutta kyseessä olikin täysin loppuun revitty riiska. Hajosi ihan joka paikasta noin kahdessa kuukaudessa. Täys entisöinti oli siis pakollinen juttu, vaihteetkin pettivät ja koko alakerta meni jumiin. Aloitin koneremontilla. Manki oli osoittautunut ajossa puhdittomaksi. Oli laiska ja huippunopeutta oli 35 km/h. Koneesta paljastui muinainen kiinnileikkaaminen. Mäntä oli reilusti urautunut. Korjailin vaihteiston täystuhon, rahaa paloi rattaisiin, akseleihin, stefoihin, tiivistesarjaan, mäntään renkaineen ja venttiilivarren kumeihin. Näillä toimenpiteillä sain moottoripuolen kuntoon ja rahaakin oli palanut jo mopon hankintahinnan verran. Vaikka piti näillä korjauksilla tulla "uudenveroinen" moottori, jäi se puhdittomuus silti vaivaksi. Huippua oli edelleen 35 km/h.
Näiden lisäksi piti manki saattaa ulkoisesti siedettävään kuntoon. Koko hoito piti maalata uusiksi. Hiomapaperia, maalia ja lakkaa kului. Siisti siitä kyllä tuli. Korjaus eteni ja kulutusosat meni kaikki uusiksi. Vaijereita, jarrukenkiä, päällirenkaita ja satulanpäällinen uusiksi. Keula oli vielä laittamatta ja muoviholkit sinne piti vaihtaa.
Nyt mopo olikin jo valmis. tosin aktiivi mopoikä oli jo takana ja myyntiinhän tuo meni. Laitoin siistiin mopooni kohtuullisen 3500 markan hintapyynnön. Katsojia kävi useampi. Koska mopo oli jo vanha ja uudempia mankeja sai samaan hintaan, oma moponi odotti ostajaansa pitkään. Yksi ostajaehdokas kävi koeajolla ja onnistui rikkomaan siitä vaihteiston. Huonoa tuuria varmaan vaan. Eihän tuo sitä ottanut kun kakkosvaihde rutisi ajossa. Se pahus oli ainoa ehjänä säästynyt vaihde, jota ei edeltäneessä täysremontissa korjattu. Tässä vaiheessa onneksi sain hankittua kaverilta ylijääneen ehjän alakerran. Takavalotakuulla. Vaihdoin mopooni tämän alakerran ja vanha siirtyi lopullisesti romukoppaan.
Laskin homman saldoksi siis yhden turhan koneremontin, kymmeniä työtunteja ja rahaa paloi osiin ja tarvikkeisiin yli 2 tuhatta markkaa. Mopossa oli kaikkinensa kiinni rahaa nelisen tuhatta markkaa ja myydessä käteen jäi kolme tonnia...
Tämä katkera kokemus Honda Monkeyn entisöinnistä. Tällä hetkellä raadon Mankin saa varmaan noin 500 eurolla. Kaikki edellä mainitut remontit tuollaiseen saa tehdä. Rahaa ja vaivaa kuluu. Tonnin hinnalla kädessä siis saattaa olla ehjä mopo joka kuitenkin on vanha. Uuttahan niistä ei lopulta koskaan saa, hyväkuntoisen kylläkin.
Ostan kuitenkin sen uuden kiinalaisen kopion. Käyttö tulee olemaan vähäistä, lähinnä suljetuilla tilusteillä ajelua ja tarkoitus on säästää moinen hauska peli jälkipolville. Kuitenkin tiedän näitten mopojen heikot kohdat kokemuksesta ja osaan varoa täystuhoa. Manki vaatii käsittelyä silkkihanskoin, mutta onhan tuo tosi vekkuli ajettava!
Mopoharrastus on todellakin kiva juttu ja manki tulee aina säilyttämään suosionsa entisöinti- ja harrastekohteena. Vaikka sitten kiinalaisena kopiona.
Kaiholla vaan muistelen 90-luvun alkua jolloin mankeja sai älyttömän halvalla. Siistit pelit markoissa 3 tonnia ja projektit 1000-1500 markkaa. Puoliautomaatit oli vielä halvempia, niitä suorastaan hyljeksittiin koska käsikytkin ja 4 vaihdetta oli olevinaan muodikas juttu. Puoliautomaatit olivat vaihteistaan ongelmattomia ja kovempia kulkemaan jo vakiona. Oma -86 puoliautomaatti kulki 60 km/h. Ainut viritys oli mikunin 12 millinen kaasari, sellainen kun joutilaana nurkissa oli. Imukaulahan siihen piti vaan tehdä. Manki vaan alkaa täristä kiusallisesti tuossa viidenkympin hujakoilla, mikä rajoittaa ajohaluja. Tuo hieromakoneominaisuus kuuluu mankin ominaisuuksiin.
Puoliautomaatin kovaan kulkuunhan vaikutti esim erilainen kansi kuin uudemmissa, venttiilit ainakin oli isommat. Lisäksi näissä ei ollut sitä kierrostenrajoitinta hidastamassa menoa!