Hei ! Olen 15-vuotias poika ja tahdon kertoa oman tarinani.
Rakkaus on elämän hienoimpia asioita, mutta jos se kuolee sydämmeen tulee viilto jonka paraneminen vie aikaa, ja vaikka haavat paranisivat arpi jää koko loppuelämäksi.
Tahdon nyt kertoa oman rakkaustarinani, jonka piti jatkua läpi koko elämän, mutta niin ei kuitenkaan käynyt :(.
Ihastuin netissä maailman ihanimpaan tyttöön, jonka kanssa asiat kolahtivat jo heti alusta alkaen yhteen. Meillä oli yhteiset haaveet, olimme kiinnostuneita samoista asioista ja toisillemme oli helppo purkaa kaikki murheet ja huolet.
Lopulta saimme tapaamisenkin järjestettyä ja jännitin sitä todella menisikö kaikki hyvin. Mielessäni pyöri useita kysymyksiä ''pitäisikö hän enää minusta kun tapaamme'', ''entä jos hän ei olisikaan se mitä netissä itsestään kertoi, vaan saisin vastaani iäkkään miehen sen oikean sijaan.''
Kaikki kuitenkin meni hyvin. Silloin kun näin hänet ensimmäistä kertaa tunsin rakastuneeni ensimmäisen kerran oikeasti koko elämäni aikana. Kehon valtasi lämmin ja hellä tunne, jota en ollut varmasti kokenut aiemmin.
Ensimmäiset tapaamiskerrat menivät hiukan ujostellessa molempien osalta, mutta nähdessämme useita kertoja ujostelu ja jännitys myös katosivat pikkuhiljaa.
Seuraavien tapaamiskertojen jälkeen hän ei enää kuitenkaan tuntunut samalle ihmiselle johon joskus rakastuin , tunsin hänet liian hyvin. Hänestä tuntui myös samalle ja lopulta päädyimme eroon, sillä tapaamisemme tuntuivat kerta kerran jälkeen yhä mitättömämmiltä.
En ymmärrä mikä meidän osaltamme meni pieleen. Tuskin voin koskaan enää rakastua kehenkään toiseen, sillä hän oli parasta elämässäni, enkä voi rakastaa ketään toista yhtä paljon kuin häntä.
Itken yhä iltaisin ja koen kaipuuta, vaikka suhteemme on jo ohi. Tätä kirjoittaessa en voinut olla itkemättä , sillä mieleeni palasi taas ne yhteiset unohtumattomat hetket elämäni rakkauden kanssa ja kuunnellen '' mä annan sut pois''.
Rakkaus on elämän hienoimpia asioita, mutta jos se kuolee sydämmeen tulee viilto jonka paraneminen vie aikaa, ja vaikka haavat paranisivat arpi jää koko loppuelämäksi.
Tahdon nyt kertoa oman rakkaustarinani, jonka piti jatkua läpi koko elämän, mutta niin ei kuitenkaan käynyt :(.
Ihastuin netissä maailman ihanimpaan tyttöön, jonka kanssa asiat kolahtivat jo heti alusta alkaen yhteen. Meillä oli yhteiset haaveet, olimme kiinnostuneita samoista asioista ja toisillemme oli helppo purkaa kaikki murheet ja huolet.
Lopulta saimme tapaamisenkin järjestettyä ja jännitin sitä todella menisikö kaikki hyvin. Mielessäni pyöri useita kysymyksiä ''pitäisikö hän enää minusta kun tapaamme'', ''entä jos hän ei olisikaan se mitä netissä itsestään kertoi, vaan saisin vastaani iäkkään miehen sen oikean sijaan.''
Kaikki kuitenkin meni hyvin. Silloin kun näin hänet ensimmäistä kertaa tunsin rakastuneeni ensimmäisen kerran oikeasti koko elämäni aikana. Kehon valtasi lämmin ja hellä tunne, jota en ollut varmasti kokenut aiemmin.
Ensimmäiset tapaamiskerrat menivät hiukan ujostellessa molempien osalta, mutta nähdessämme useita kertoja ujostelu ja jännitys myös katosivat pikkuhiljaa.
Seuraavien tapaamiskertojen jälkeen hän ei enää kuitenkaan tuntunut samalle ihmiselle johon joskus rakastuin , tunsin hänet liian hyvin. Hänestä tuntui myös samalle ja lopulta päädyimme eroon, sillä tapaamisemme tuntuivat kerta kerran jälkeen yhä mitättömämmiltä.
En ymmärrä mikä meidän osaltamme meni pieleen. Tuskin voin koskaan enää rakastua kehenkään toiseen, sillä hän oli parasta elämässäni, enkä voi rakastaa ketään toista yhtä paljon kuin häntä.
Itken yhä iltaisin ja koen kaipuuta, vaikka suhteemme on jo ohi. Tätä kirjoittaessa en voinut olla itkemättä , sillä mieleeni palasi taas ne yhteiset unohtumattomat hetket elämäni rakkauden kanssa ja kuunnellen '' mä annan sut pois''.
Vastaukset 9
Vanhimmat
jaa
cool story bro
ihana
Totta, että rakkaus on yksi elämän parhaita tunteita, mutta on se myös yksi pahimpia. Se voi pahimmillaan aiheuttaa koko itse elämän loppumisen tai jopa toisen ihmisen elämän loppumisen. Minulla on joka päivä hirveitä sydänsuruja koska tykkään eräästä tytöstä. Ne loppuvat silloin jos puhun hänen kanssaan tai varsinkin jos hän sanoo jotain minulle, ja sitten jostain pienestä jutusta, kuin että hän ei kommentoi jos kommentoin hänen julkaisuunsa, tulee hirveä suru ja epätoivo. Jos nyt esimerkiksi hän alkaisi seurustelemaan jonkun muun kanssa, mitä suurimmalla todennäköisyydellä tappaisin hänet,. Onneksi hän ei hirveästi ole tekemisissä muiden poikien kanssa ja on muutenkin suht hiljainen joten uskon että minulla on mahdollisuuksia, ehkäpä hän jopa tykkäisi minusta? Sitä ei tiedä...
Kaunista ja aiheen tekijälle: ihana tarina ja pojan kirjoittama?söpöö
kyllä se menee ohi. vaikka aikaa siheen voi mennäkkin, mutta joskus vielä törmäät toiseen tyttöön ja tää entinen unohtuuki jo. Et sä lopun elämääs sitä kaipaa, maailma on tyttöjä täynnä ja sulla on vielä paaljon aikaa :)
[x] kinosti
Suomen kielen kielioppikurssi olisi sinulle ainakin tarpeen.
No mulla on oudompi tilanne koska oon rakastunu yhteen mieheen, se OIS nyt n. 62v. Mut se kuoli 41v. sydänsyöpään. Nyt kun kuuntelen sen lauluja, katson kuvia ja luen netsistä tietoa sen elämästä, alan kaipaamaan sitä entista enemmän ja pahinta on se että se on mua niin paljon vanhempi ja että se on kuollu. Eric Carr R.I.P.