Haluaisin kysell mielipiteitä, tai ideoita miten muut ratkaisis tällässeen tilanteen.. Eli meillä on syksylä 5v täyttävä "eityislapsi" sekä 2,5v nomaalisti kehittynyt lapsi. olemme muuttaneet uudelle paikkakunnalle ja olen voinut olla lasten kanssa kotona, syksyllä ovat olleet 8kk kotona kanssani ja viihtyneet oikein hyvin, jopa ilman kerhoja, muutama leikkikaveri on lähipiirissä ollut eivätkä pahemmin perään kysele, sisarussuhde on vahvistunut heillä tosi lujasti. Myös henkisessä kehityksessä on ollut positiivisia muutoksia ainakin mun silmiini. Loppukesällä olis kolmas lapsi synytmässä ja isommille olis hoitopaikka tiedossa:(
Se mikä tässä harmittaa on että olisin oikein mielelläni vielä kotona isompienkin kanssa, mutta toi esikoien on jo silloin 5v ja häntä hoitavat lääkärit ovat kovasti kyselleet milloin menee hoitoon (pienenä ollut pehepäivähoidossa jossa viihtyi hyvin) ja puoltavat hoitoon menemistä, tosin pienryhmään, jossa voidaan tukea mm motorisia vaikeuksia. Nyt syksyksi oliskin pienryhmäpaikka löytynyt eikä oikein raaskis olla ottamatta, kun ei sitä kesken lukuvuottakaan varmasti ole saatavilla, sen verran kysyttyjä ovat. Mutta tuntuu niin pahalta jäädä vain vauvan kanssa kotiin, enkä sit halua tätä keskimmäistäkään pitää kotona, ettei esikoisesta tuntuis ihan hylätyltä.
Hyvänä puolena on tietty osapäivähoito millä alottaisivat ensimmäiset kuukaudet jonnka jälkeen itsellä alkas opiskelut ja vauva jää isän kanssa koiin. Mut siinä vaiheessa pitäs isompien alottaa kokopäivähoito, kun isännällä on siinä sivussa firma pyöritettävävä, eikä se onnistu jos 3 lasta hoitaa samaan aikaan.
Joten olisko parempi laittaa hoitoon kesken vuoden kun on pakko ja toivoa että toiselle on pienryhmäpaikka vai aloittaa hoito aikasemmin pehmeästi osa-aikahoidossa jossa toiselle olis sopiva paikka valmiina? viimesimmässä ratkasussa vaan pelottaa, ettei isommat koe itteään ulkopuoliseksi, kun vauva syntyy vain n.1kk ennen hoitoonmenoa..
Se mikä tässä harmittaa on että olisin oikein mielelläni vielä kotona isompienkin kanssa, mutta toi esikoien on jo silloin 5v ja häntä hoitavat lääkärit ovat kovasti kyselleet milloin menee hoitoon (pienenä ollut pehepäivähoidossa jossa viihtyi hyvin) ja puoltavat hoitoon menemistä, tosin pienryhmään, jossa voidaan tukea mm motorisia vaikeuksia. Nyt syksyksi oliskin pienryhmäpaikka löytynyt eikä oikein raaskis olla ottamatta, kun ei sitä kesken lukuvuottakaan varmasti ole saatavilla, sen verran kysyttyjä ovat. Mutta tuntuu niin pahalta jäädä vain vauvan kanssa kotiin, enkä sit halua tätä keskimmäistäkään pitää kotona, ettei esikoisesta tuntuis ihan hylätyltä.
Hyvänä puolena on tietty osapäivähoito millä alottaisivat ensimmäiset kuukaudet jonnka jälkeen itsellä alkas opiskelut ja vauva jää isän kanssa koiin. Mut siinä vaiheessa pitäs isompien alottaa kokopäivähoito, kun isännällä on siinä sivussa firma pyöritettävävä, eikä se onnistu jos 3 lasta hoitaa samaan aikaan.
Joten olisko parempi laittaa hoitoon kesken vuoden kun on pakko ja toivoa että toiselle on pienryhmäpaikka vai aloittaa hoito aikasemmin pehmeästi osa-aikahoidossa jossa toiselle olis sopiva paikka valmiina? viimesimmässä ratkasussa vaan pelottaa, ettei isommat koe itteään ulkopuoliseksi, kun vauva syntyy vain n.1kk ennen hoitoonmenoa..
Vastaukset 28
Vanhimmat
hmmmm...itse tekisin näin...veisin osapäivähoitoon molemmat, hakisin pois lounaalta...ja samoin sitten kun vauva on syntynyt...menisivät kahdeksaan, ennättävät leikkiä ja osallistua ja ulkoilla, syödä, sitten hakisit kotiin unille, ja vauva tottuu siihen rytmiin...myöhemmin sitten uudet rutiinit...
tuohon motoriikan parantamiseen, jos olet siitä huolissas...osta jalkapallo! tai menkää metsään/rannalle/muuhin luontoon/kiipeilemään jnejne
ps osta kirppikseltä kivat "kerho"reput"ja siellä voisi olla jotkin "tärkeät" tavarat aina mukana....vesipullo josta voi kotimatkalla ottaa vettä tms
Erityisryhmäpaikkaa tuskin saa kesken vuoden, ovat niin kiven alla.
Minä en näe että lapset saavat päivähoidossa mitään sellaista mitä vanhemmat eivät itse pystyisi lapselleen tarjoamaan. Erityislapset mukaanlukien. Ei se päiväkodin kuntouttaminen ole sen ihmeellisempää mitä äiti/isä itse voi lapsensa kanssa tehdä.
Minä veisin hoitoon vasta sitten kun on pakko. Kun kumpikaan vanhemmista ei voi itse olla lasten kanssa.
Lapsuus on niin lyhyt.
äläpäs nyt...ei se sen ihmeellisempää ole, todellakaan, mutta se on pitkäjänteisempää kuin kotona, kotona voi temppuilla ja tulee keskeytyksiä, vauvan itkua ja syöttöä ja on vaipanvaihtoa...toki jos jaksaa, voi tehdä kotonakin, mutta on todellakin oltava määrätietoinen ja vaativa...
entäs jos vauva onkin itkuinen tai sairastelevainen....
mutta ....puoli päivää ei ole pois keneltäkään...
Meinaatko ettei päiväkotiryhmssä tule keskeytyksiä? Muiden erityisten tarpeita ja huomiota vaatiivia asioita? Ei niissä pienryhmissä ole henkilökohtaista hoitajaa joka lapselle.
Puoli päivää 5 kertaa viikossa on lapilta pois kaikist aarkipäivistä puolet, kaikki ihanan rauhalliset, tutut oman peheen kanssa vietetyt aamut omassa kodissa omien läheisten kanssa..
Myös sisarussuhde vahvistuu kun lapsuus vieteään yhdessä, kotona.
pienryhmät toimivat hyvin, ne ovat selkeästi jaettu ja kukin vastaa omasta "tontistaan". Silloin kun yksi pienryhmä jää vaikka jumppaamaan, niin muut ovat ulkona, puhelin mukana. Ja ammattitaitoinen henkilökunta ei häiritse pienryhmää.
Ja sitäpaitsi, jos asutaan haja-asutusalueella, myös kaverisuhteita syntyy näin.Ei siellä pikkulapset voi juoksennella irrallan enää niinkuin ennenvanhaan.
Pienryhmässä on ryhmä. Ryhmässä on muitakin lapsia kuin tämä yksi. Nämä muut lapset kyllä keskeyttävät yhteenlapseeenkeskittymisen, koska jokaiselle pienryhmän jäsenelle ei ole omaa hoitajaa.
Kotona on 2 muuta tämän erityslapsen lisäksi. Veikkaan, että tämä ryhmä kotona on vielä pienempi ja henkilöluku lasta kohden suurempi.
Jos teraputilta on saanut kunnolliset kuntoutusohjeet, niin niitä ei kukaan muu voi lapseen soveltaa yhtä hyvin ja rakkaudella kuin oma vanhempi.
Jos tämä on jonkun mielestä sössötystä, niin vieköön puolestani lapsensa mihin tahansa ja kenen tahans ahoitoon, kunhan itse ei tarvitse. Edestään löytää... ja silloin voi ääni kellossa muuttua.
Tietenkin päiväkodin henkilökunta suosittelee hoitoa, sehän kuuluu heidän työhönsä, kehua hoitopaikkaa ja rauhoitella vanhempia. Mainonta on osa ammattitaitoa.
Miksiköhän lähes kukaan päiväkodin työntekijöistä ei itse veisi lastaan päiväkotiin? Kaikki tuntemani päiväkotien henkilökunnan lapset hoidetaan kotona tai pph:ssa.
sulla ei ole näköjään aavistustakaan erityisryhmän toiminnasta! Se on kuule aika tarkkaan, pilkun päälle ohjattua toimintaa! Ei siellä sooloile lapset ei!
Ja se ei ollut päiväkodin ihminen joka päiväkotia suositti, vaan lääkäri!
En tiedä esimerkiksi alkuperäisen tilanteesta, mutta onhan niitä moniakin asioita, mitä erityislapsi voi saada päiväkodista, mutta ei kotoa. Esimerkiksi jos kommunikointi ei onnistu kunnolla, niin päiväkodissa on pakko yrittää kommunikoida monien eri ihmisten kanssa ja siinä harjaantuu paljon paremmin kuin kotona, jossa kaikki ymmärtävät "automaattisesti", vaikka ei puhuisikaan mitään ja eleetkin olisivat puolittaisia.
Jos lääkäri on suosittanut päivähoitoa, niin minusta maallikot, mukaan lukien hoitohenkilökunta, eivät ole päteviä arvostelemaan lääkärin suosituksia. Toki kokopäiväinen hoito ei ehkä ole ideaali.
Alkuperäiselle sanoisin, että erityislapsi hoitoon ja pienempi sisarus vielä kotiin ja hänet hoitoon vasta sitten kuin on pakko (jos se pakko ei ole ihan parin kuukauden päästä, silloin varmaan ei niin oleellista eroa, meneekö heti vai myöhemmin). Parempi se erityislapsi on laittaa heti ja hyvään paikkaan kuin kesken vuotta johonkin mihin vain mahtuu. Ja toisaalta hän on jo viisivuotias, nuorempi on paljon nuorempi. Menee se esikoinen kouluunkin aikaisemmin kuin muut, eikä saa silti tuntea itseään hylätyksi sen takia. Eri ikäisillä lapsilla on erilaiset menot ja eri tarpeet, se on syytä ymmärtää lasten jo aika aikaisessakin vaiheessa.
Jokaisessa ryhmässä missä on lapsia, nämä varmasti myös sooloilevat, keskeyttävät ja häiritsevät toisia. Lapset kun ovat lapsia, eikä mitään robotteja. Mitä enemmän erityisen tuen tarvetta, sitä enemmän ryhmässä on häiriöitä. Ilmeisesti lääkärillä ei ole käsitystä mitä pk tapahtuu, muutakin kuin kirjoitettu ohjelma A4 eteisen seinällä. Ei se sielläkään mene niinkuin strömsöössä aina.
Kotona on aina parempi kuin päiväkodin melskeessä.
Erityislapset todellakin hyötyvät päiväkodista, joten jätä väliin se sössötys, vaikka oletkin vannoutunut kotihoidonpuolustaja.
Liian pieni on 2,5 vuotias menemään päiväkotiin, jos kotona on vanhempi. Tämä lapsi taisi unohtua täysin, ettei isommalle tule paha mieli.
Yleensä se keskimmäinen tarpeineen jää huomiotta.
Voit muutan ottaa hoitopaikan vastaan ja kirjata siihen päivämäärän, mistä alaen otat sen vastaan. Kai teille on se kirjallinen vahvistuslomake tullut?
Eipä läheskään aina pidä paikkaansa. Ota tarkkaan selvää miten lapsesi saa hyötyä päiväkodista, ei vaan hyvät tavoitteet vaan ota selvää minkälaiset ovat resurssit ja mitä se kuntoutus ihan oikeasti lapsesi ryhmässä on. Liian usein on vaan tavoitteet mutta käytännössä ei mahdollisuuksia auttaa lasta niin kuin tavoitteet edellyttäisivät. Ota siis selvää kunnolla!
Tämä on niin totta kuin olla voi! Aivan turhaa on sijoittaa erityistukea vaativia lapsia suuriin, meluisiin päiväkotiryhmiin. Ei siellä ole minkäänlaista rauhaa tällaisten lasten kuntouttamiseen, ei usein sopivia tilojakaan. Erityistuen voi saada myös kotiin, esim. toimintaterapeutin, fysioterapeutin tai puheterapeutin palvelut.
erityisentuen tarpeessa olevat lapset sijoitetaan usein pienryhmiin tai pienennettyihin ryhmiin, eivät he ole siellä isossa ryhmässä.
Kun paikkakunnalla ei ole kuin yksi päiväkoti, niin sinne ne erityislapset sullotaan muiden joukkoon, aina! Toimintaa on hankala eriyttää pienryhmätoiminnaksi, kun henkilökuntaa on vain lain vaatima minimi. Aika ison osan päivästä on siis vain kaksi henkilöä ryhmässä töissä, kun varhaisin työntekijä lähtee kahden maissa kotiin ja iltavuorolainen tulee kymmenen tienoissa. Nelisen tuntia, 10.00 - 14.00, olemme yhtäaikaa töissä.
Sattaa olla tavoite mutta liian usein tähän ei ole edellytyksiä päivähoidon puolelta siki onkin niin tärkeää vanhempien ottaa selvää ja seurata tilannetta tarkkaan. Suuri epäkohta on nimittäin että kuntoutusta ehdottavat tahot eivät mitenkään kanna vastuuta tai ota selvää siitä mihin päiväkoti pystyy. Päiväkodeilta ei useinkaan edes etukäteen varmisteta onko hellä mahdollisuuksia tarjota kuntoutusta. Lähettävät tahot arvioivat kuntoutusta päiväkodeissa ainoastaan päiväkodin tavoitteiden perusteella. Tiedämme varsin hyvin ettei näihin tavoitteisiin edes "normmalien" lasten kohdalla ylletä. Lähettävät tahot eivät mitenkään myöskään seuraa tai valvo toteutuuko kuntoutus tai hyötyykö lapsi päiväkodissa olosta. Paljon on tässä systeemissä kehittämistä!
kyllähän haraat vastaan! toteutusta kyllä seurataan, konsultaatiot on aina lähettävältä taholta, ja kiertävä erityislastentarhanopettajakin seuraa.
Ja se sun jankkaamas "kuntoutus" se tehdään ihan siinä arjessa, muun toiminnan ohessa, sekä ohjattuina tuokioina.
Nimimerkki "kuntoutusta tehnyt" päiväkodin arjessa...
http://www.thl.fi/thl-client/pdfs/7eef5448-e8a3-4887-ab97-19719ea74066
ja se kuntoutus, se perustuu jo varhaiskasvatussuunnitelmaan, joka on valtakunnallinen, kunnallinen ja viimeisenä päiväkotikohtainen.
Sen lisäksi hoitava taho kirjaa oman suunnitelmansa ja se näkyy lapsen vasussa!
T:Pilikunviilaaja
Eli päiväkodin Vasussa juuri kyse näistä hienoista tavoitteista. Lapsen Vasussa taas pyritään siis kirjaamaan minkä kanssa lapsi tarvitsee apua jne. Toinen asia on siis mitä tämä käytännössä merkitsee. Tämän määrittelee päiväkodin arki ja resurssit. Siksi vanhempien on tarkkaan seurattava miten päiväkoti päivittäin on kuntoutuksessa olevan lapsen kanssa toiminut mikä on ollut ryhmän tilanne aikuismitoituksen suhteen jne.. Kyllä jokainen päiväkodin ammattilainen tietää miten vaikeata erityslapsen tarpeisiin on normaalissa ryhmässä vastata, turha sitä on liputtaa näiden hienojen Vasujen kanssa jos jäävät vain sanojen helinäksi.
Siellä samassa ne on kuin toisetkin, integroiduissa ryhmissä. Mikäli tarvitsee liikkumisen apuvälineitä, seisomistukia yms. isoja, tilaa vieviä laitteita päivittäisessä elämisessä, silloin pääsee erityisryhmään. Mutta jos vain on lievää erityisetuen tarvetta ollaan samassa kuin 20 muutakin ipanaa.
kuule, se on vaan laiskuutta jos ei saa järjestettyä pienryhmätoimintaa! Toinen järkkää toiminnan ulios ja toinen vetää pienryhmän. Piste.
Minun lapselleni aikoinaan myös suositeltiin päiväkotihoitoa kuntoutustarkoituksessa. En vienyt ja myöhemmin lapsi sai lääkäriltä hämmästelyä miten lapsi oli kehittynyt yli odotusten :) En usko että päiväkotiryhmässä olisi ollut niin suurta edistystä.ps. Työskentelen itse nykyisin päiväkodissa ja olen todennut oman ratkaisuni hyväksi myös näin jälkikäteen.
Heh heh...laiskuuttapa tietenkin! Eikähän siellä ulkona tietenkään tarvita 15 lapsen (3-5 v.) toiminnassa toista aikuista. Kun on ahkera niin pärjää!!! Kaverilla sisällä 6 lasta pienryhmätoiminnassa. Sekä ulko-, että sisäryhmissä pari, kolme erityislasta. Näin sitä meillä laiskotellaan! Mutta toropäähän onkin ahkera ja terävä...meille töihin vaan!
Kai teillä nyt hyvänen aika on kolme ihmistä aamulla työssä, toiminta-aikaan, juuri 10 maissa, silloinhan se toiminta vedetään! Silloinhan teillä on laiton tilanne jos on vain kaksi hoitajaa.
Mitään laitonta ole, hetkellisesti saa ylittyä suhdeluvut (hetkellisyyshän on sitten määrittelemätön aika) kyllä meillä ainakin monesti iltavuoro tulee vasta kymmenen jälkeen välillä vasta yhteentoista. Kolmen viikon listalla, jos sattuu olemaan koulutusta, palaveria, vasu-keskusteluja, tai jotain juhlia, perheiltaa tms. niin tasattavaa tulee ja myöhäisiä töihin tuloja ja aikaisia lähtöjä. On päiviä, että aamuvuoro lähtee heti ruokailun jälkeen ja iltavuoro on tullut vasta vähän ennen ruokailua, eli ei siellä aina ole koko päivää kaikki työntekijät paikalla toiminta-aikaan.
Ja selvennykseksi vielä: Perushoito on mitä suurimmassa määrin sitä ohjattua toimintaa ; se on se kivijalka, minkä päälle rakentuu kaikki muu. Ruokailutilanteet, pukeutumis- ja riisuutumistilanteet, wc ym. ovat nimenomaan luontevia tilanteita ohjata lasta ja ryhmiä ja ammatti-ihminen osaa kytkeä niihin tärkeitä kasvatuksellisia / opetuksellisia juttuja. Tottakai on tärkeää myös ns. "suunniteltu toiminta" erilaisine tuokioineen (jumpat, askartelut, musiikki ym.), mutta sitä ei mielestäni tarvitse ylikorostaa päiväkodin arjessa.
Kiitos kaikille kommenteista. Kyl mä oon sille kannalle kallistunu ainkin tän erityislapsen kohalla, että otetaan se pienryhmäpaikka,. Ja tosiaan se on iso päiväkoti, mut siin on erikseen monia ryhmiä ja tos ryhmäs on 4 hoitajaa joista osa on lastentarhanopettajia ja osa "tavallisia hoitajia", en niitä nimityksiä tiedä, mut tuntuu jotenki että siin ryhmäs pitäis ainakin resusseja olla etenki ku on vähemmä lapsia ku normi ryhmäs . Siellä käy myös käsittääkseni kierteleviä terapeutteja tms. ja siinä päiväkodissa on 2 erityisryhmää, ja 2 tavallista ryhmää. Samoin siinä sivussa on sit henkilökohtaiset terapiat, joihin me vanhemmat kuskaamme/terapeutti käy päiväkodilla. Ton keskimmäisen kohalla onki sit miettimistä, 4kk vois häntä pidempään pitää kotona ja siin vaihees hän onki jo sen 3v ku olis pakko mennä hoitoon. Rahalisesti olis tietenki parempi meille että olis kotosalla, mut jotenki hän on kyl niin kehittynyt ja sopeutuvainen ollu aina että pitää miettiä, vaikka ei se 4kk niin pitkä aika ole onko sen sit hoidos vai kotona, etenki ku on osapäivähoidosta kyse.. Toisaalta sin aikasemmas alotuksessa olis hänellekkin pehmeämpi alku päiväkotiin ku vois rauhassa sopeutua vain puoli päivää alkuun, ja saatas sit lapset ainakin samaan taloon, ettei eri paikkaan aamusin tarvi lähtee viemään.. Molemmissa on hyviä ja huonoja puolia..