Kuka teistä (etenkin tämän keskustelufoorumin vakiruikuttajayhäreistä) pystyy puhtaalla omallatunnolla sanomaan että on tehnyt sen mitä laki vaatii lapsen edun ja parhaan eteen?
Aivan! Tottakai teistä jokainen osaa "perustella" itselleen syyt joiden avulla se, ja ne kapulat lyödään rattaisiin kun on kyse lapsen ja isän välisestä toiminnasta!
Ilman noita kapuloita et voisikaan esiintyä lapsesi silmissä "hyvänä ja uhrautuvana" äitinä..
Ja kun laki edellyttää lähivanhemmalta sitä että etävanhemman ja lapsen välistä suhdetta pitää edesauttaa niin mikäpä onkaan parempi tekosyy tuon lain noudattamattajättämiseen kuin se että se lähivanhempi tekeytymällä tekeytyy uhriksi ja kaltoinkohdelluksi reppanaksi ja sen myötä teettää itsensä "lapselle tärkeimmäksi" ja lapsihan on todella helppo manipuloida sen "kaltoinkohdellun ja uhrautuvan" vanhemman puolelle ilman että edes kohtuu vanhakaan lapsi sitä tajuaa miten hän on vain pelkkä pelinappula....
Lapsen nuoruuden saa pilattua tuolla tavalla helposti mutta kun lapsi sitten aikanaan joutuu siihen elämänkouluun jossa hän tajuaa että HETKINEN!!!
Eihän se live-elämä ole sinne päinkään mitä hän on luullut niin sitten..... -sitten kupla puhkeaa ja sitten lapsi huomaakin kuinka se äityli välittämisen sijaan käyttikin lasta oikeasti oman elämänsä etujen tavoitteluun....
Viimeistään siinä vaiheessa kun sen yhäriruikuttajan oma lapsi on rakentanut oman perheensä ja sen oman lapsen lapset eivät halua olla missään tekemisissä "mummun" kanssa niin sitten, SITTEN voi se yhäriruikuttaja myöntää että: "oma itsekeskeisyys meni överiksi mutta onpahan lapsenlapsilla kuitenkin vaari jota lapsenlapset rakastavat koko sydämmestään........"
Aivan! Tottakai teistä jokainen osaa "perustella" itselleen syyt joiden avulla se, ja ne kapulat lyödään rattaisiin kun on kyse lapsen ja isän välisestä toiminnasta!
Ilman noita kapuloita et voisikaan esiintyä lapsesi silmissä "hyvänä ja uhrautuvana" äitinä..
Ja kun laki edellyttää lähivanhemmalta sitä että etävanhemman ja lapsen välistä suhdetta pitää edesauttaa niin mikäpä onkaan parempi tekosyy tuon lain noudattamattajättämiseen kuin se että se lähivanhempi tekeytymällä tekeytyy uhriksi ja kaltoinkohdelluksi reppanaksi ja sen myötä teettää itsensä "lapselle tärkeimmäksi" ja lapsihan on todella helppo manipuloida sen "kaltoinkohdellun ja uhrautuvan" vanhemman puolelle ilman että edes kohtuu vanhakaan lapsi sitä tajuaa miten hän on vain pelkkä pelinappula....
Lapsen nuoruuden saa pilattua tuolla tavalla helposti mutta kun lapsi sitten aikanaan joutuu siihen elämänkouluun jossa hän tajuaa että HETKINEN!!!
Eihän se live-elämä ole sinne päinkään mitä hän on luullut niin sitten..... -sitten kupla puhkeaa ja sitten lapsi huomaakin kuinka se äityli välittämisen sijaan käyttikin lasta oikeasti oman elämänsä etujen tavoitteluun....
Viimeistään siinä vaiheessa kun sen yhäriruikuttajan oma lapsi on rakentanut oman perheensä ja sen oman lapsen lapset eivät halua olla missään tekemisissä "mummun" kanssa niin sitten, SITTEN voi se yhäriruikuttaja myöntää että: "oma itsekeskeisyys meni överiksi mutta onpahan lapsenlapsilla kuitenkin vaari jota lapsenlapset rakastavat koko sydämmestään........"
Vastaukset 34
Vanhimmat
Keep on dreaming.......
Ekaksi tuntu pikkuusen överiltä toi mitä kirjotat mut toi on oikeesti se asian ydin.
Tilaamalla saa just tota eikä tilausta voi peruuttaa kun tajuaa et nyt meni överiksi pahan kerran.
TYKKÄÄ :o)
Minä! Olen kasvattanut yksin kaikki lapseni, kun miehestä ei ollut siihen. Yh äidit ovat vahvoja, vaikka kuin heitä mollataan ja yritetään mitätöidä, niin he ovat parhaita. Ja se suututtaa arvostelijoita, kun yh äidit vaan pärjäävät.
Ja minä! Exää ei kiinnostanut lapsen kasvattamisen jakaminen vaan itse pyysi saada tavata lasta kun sopii, ja näin on tehty.
Lapsi voi hyvin,pärjää koulussa,harrastaa ja vaikuttaa onnelliselta lapselta.
Luulen,että lain silmissä tämä asia on hoidettu vallan riittävästi.
Pitäskö myös lapsiltas kysyä oletko huippuäiti..? Katos lapses ei ole välttämättä tota mieltä.. Mikä sussa on niin hyvää kun olet huippuäiti..? Perustele meille..? Eikö voi olla huippu viikonloppuisää..?
Ihan noin niin kuin uteliaisuudesta, minkälainen elämä sinulla itselläsi mahtaa olla? Ajattelin vaan kun sinulla on tapana yöaikaan kirjoitella näitä yh:t-ovat-epärehellisiä-ja-ikäviä-ihmisiä-vuodatuksiasi tänne. Että onko sulla joku kumma pakkomielle tai pahemman kerran juttuja hampaankolossa sitä eksää kohtaan? Yksi ratkaisuhan toki tämänkaltainen länkyttäminenkin on, mutta jos nyt ihan rehellisesti mietit niin auttaako se sinua?
-Minkälaisia kapuloita yh:t lyövät rattaisiin? Ihan konkreettisesti.
- Miksi he sinun mielestäsi haluavat pilata lapsen shteen isäänsä?
- Millä tavalla isän vieroittaminen lapsesta olisi muka äidin omien etujen mukaista?
Kateus yh äitiä kohtaan näkyy tuolla tavalla. Hänet pitää leimata hulttioksi ja pahaksi, hänet joka ottaa suuremman vastuun lasista. Sitä ei jotkut vaan kestä, että yh äiti pärjää yksinkin.
Miehsän on aina sankari teki hän mitä tahansa, tai ei tehnyt mitään. Kun isä ei ota lapsia luokseen asumaan, se on ex vaimon syy, kun mies ottaa lapset luokseen asumaan, sekin on exän syy, ja äiti on huono äiti.
Yh äidin vahva ja pärjäävä asenne, on joillekin vaan katkera pala. Kateuden kohde.
Kun he pärjäävät, se täytyy vaikka pahoilla puheilla murtaa, ja mollata. Ei yh äiti saa pärjätä, ei ei..
Ai pärjää yh:t hyvin vai, salli mun nauraa. Suuri enemmistö huostaanotoista tms. on yksinhuoltajilla ja uusperheillä. Eli "rikkinäisten" kotien lapsia.
Naura pois vaan, siinä on silloin myös isä syyssä, ei pelkästään äiti. Olisi mies pysynyt vaimonsa ja lasten tukena, eikä pompi muualla ja etsi vapaata elämää.
Tuskin olisi mies sen paremmin pystynytlapsia hoitaan kuin äiti.
En ole yh-äideille kateellinen. Tein lapseni miehen kanssa jolla on työpaikka, joka rakastaa minua ja halusi lapsen. Ei minun tarvinnut olla yh. Ja nyt voin ylpeänä sanoa että pojallani on rakastavat vanhemmat. Miksi olisin kateellinen siis yh-äideille?
Itse teen töitä ja olen kotona pojan kanssa jne. Ei se aina maailman helpointa ole. Mutta kivempaa se on kun mies on mukana elämässä. Se että mukana on rakastava parisuhde, tekee tästä "raskaasta ja kovasta työstä" paljon ihanampaa kuin yksin.
Katsokaa kenelle teette lapsia! Kuinka monelle teistä sattui "vahinko" raskaus?
Mutta olen osittain kyllä ap:n kanssa samaa mieltä..
Sinä taidat olla teiniäiti? Vaiko muuten vain lapsellinen?
Katsos ystäväiseni, kun elämä ei aina mene niinkuin suunnitellaan. Kyllä valtaosa niistä yh-äideistäkin teki lapsensa miehen kanssa joka halusi lasta ja rakasti lapsen äitiä. Joskus se rakkaus vain loppuu ja silloin pitää erota. Toisinaan se rakkaus loppuu vain toiselta, joskus erotaan ystävinä, joskus kuvioihin tulee kolmansia osapuolia, joskus päihteitä, mielenterveysongelmia tai vaikka kuolema. Toki jokainen ajattelee perhettä perustaessaan että tässä nyt eletään onnellisina elämän loppuun saakka, mutta harvoinhan se niin menee.
Sinuna miettisin kahdesti noita kirjoittamiasi asioita, ehkä jopa tulostaisin ne ja laittaisin talteen. Jonakin päivänä sinä saatat itse olla yh-äiti ja silloin ehkä ajattelet eri tavalla... Vai kysyisitkö itseltäsi silloin että olikos vahinkoraskaus ja olisikos kannattanut katsoa kenelle lapsen teki?
Niimpä kivempaa se toki on, kun on rakastava parisuhde ja mies mukana elämässä.
Se parisuhde ei vain toiminut sitten sen isän kanssa. Tämän nykyisen kanssa kyllä.
Ja itse en tee kenellekään lapsia. Ne olivat lapseni isän kanssa tekemiä yhteisiä päätöksiä oman riitaisan polkumme varrella.
Mut vahinkokysymyksesi on typerä. Jokainen aikuinen ihminen tietää, mitä seksistä voi saada. Jokainen vahinkolapsi on haluttu tähän maailmaan, koska nykyaikana, vahingosta pääsee eroon jo pelkillä jälkiehkäisypillereillä tai abortilla. Adoptiokin on vaihtoehto, jos elää toisenlaista arvomaailmaa, kuin minä.
Vahinkolapset ja yh eivät ole toisiaan sitova termi. Nykyaikana eroaminen on todella helppoa, verrattuna 60 lukuun, jolloin siedettiin kotona paljon enemän.
Nykyajan ihmisapina suomessa on vapaampi elämään onnellisena parisuhteessa tai ilman sitä.
Vaikka olisin yh-äiti. En estäisi lapsen ja isän suhdetta. Tietenkin jos kävisi sellainen ettei mieheni haluaisi tavata poikaamme, en voisi tehdä sille mitään. Mutta sen tiedän että erotessamme mieheni pitäisi kiinni pojastamme, enkä estäisi sitä. Rakastan miestäni niin suuresti että jos hän ei olisi onnellinen kanssani, ehkä se löytyy muualta. Sattuisihan se pelkkä ajatuskin sietämättömältä, mutta sama oikeus on minulla.En ole teiniäiti, vältän ja suojelen poikaani vain mahdollisimman monelta vanhempien riidoilta ja mielipahalta, vaikka se itseä kirpaiseekin paljon. Tein lapsen nykyisen mieheni kanssa, halusimme lapsen ja jaamme kaiken ilon yhdessä. Teemme töitä yhdessä perheemme eteen.
Tiedän että jos nyt joutuisin yh-äidiksi, en pystyisi tekemään näin töitä, sillä lapseni ei ole päiväkodissa. Mieheni on 3-vuorotyössä ja otan työvuoroja vain silloinkuin saamme vuoromme sovitettua yhteen. Yh-äitinä olisin ainakin vuoden kotona lapseni kanssa. Tämän vuoden jälkeen opiskelisin tai tekisin töitä tasan lapsen ehdoilla.
Mutta näin ei ole koska olen onnellisesti suhteessa. Voin jakaa mieheni kanssa poikamme kasvupyrähdyksen tuomat onnen hetket. Teen töitä nyt koko perheemme ehdoilla, mikä on paljon joustavampi ja mukavampi vaihtoehto.
Toki kirjoituksia kannattaa opetella lukemaan tapauskohtaisesti, että se saattaa sisältää lieventäviä asianhaaroja tai muita poikkeuskohtauksia. Niitä vaan pidetään itsestäänselvänä tai sanotaanko näin että jos nekin kirjoittaisi niin siihen menisi pieni ikuisuus..
Heh. teini taidat olla.... et estäisi... kuka täällä estää?? Kyllä se on se uusi suhde joka estää meistä tapaamasta lapsiaan! Mutta täällä ainoastaa syytellään äitiä.
Kunhan sinäkin eroat, niin totuus paljastuu sulle, kun mies ei halua (Lue: uusio estää,) tavata lasta. Syy on kuule vain sinun... näin se menee.
Kyllä siinä lapset jää toiseksi, ei auta. Uusio kääntää asiat aina niin, että mies hylkää lapsensa.
Sanot nyt mitä haluat, mutta totuus on toinen.
Kyllä se on se äiti, ex-akka joka estää isää tapaamasta lapsiaan, sen jälkeen kun isä on rakastunut uudelleen. Isä ei olekkaan enään ex-akan kyykytettävänä, kuskina, huoltomiehenä, aonkkina, psykologina jnen. Asiat sujuun hyvin niin kaunan kuin isä tekee kaiken mitä ex-akka pyytää, mutta annas olla kun ei enään teekkään...... Kun ero-isä rakastuu uudelleen ja haluaa viettää aikaa rakkaansa kanssa, eikä olekkaan 24/7 exänsä käytettävissä, silloin alkaa exä-äidin taholta helvetinmoinen pelleily ja kiukuttelu. Siinä sinulle totuus....
Uskon että mieheni valitsisi uusikkonsa viisaasti. En usko että hän heti esittelisi sen pojalleen, mutta ajan kanssa uusikko varmasti tapaisi lastani. Miehelläni on niin vahva side poikaamme että tiedän ettei hän katkaisisi sitä. Turhaan minua teiniksi haukut siitä syystä että aijon ja haluan suojella poikaani kaikelta turhalta katkeruudelta ja pahalta riitelyltä.
UUSIO EI ESTÄ, SE ON MIEHEN OMA PÄÄTÖS. Ei se ole uusion vika että mies on valinnut parisuhteeseen toisen. Mies itse päättää mennä toisen kanssa jos on mennäkseen. Samoin kuin äiditkin elävät omien päätöksien ja tekojen mukaan. Lasta koskevat päätökset ja mahdolliset riidat ovat aina vanhempien asia/vika.
Asennoidun tähän vain sillätavalla että en anna oman suruni olla esteenä lapseni onnessa. Ja jos voin omalla käytöksellä ja päätöksillä vaikuttaa näihin asioihin niin pyrin tekemään ne oikeasti lapsen edun mukaisesti. Enkä tappelemalla tai syyttelemällä uusikkoa.
Oletko vähän häiriintynyt, siis sinä joka aloitit tämän ketjun? Olet kirjoitellut vastaavia pakkomielteisen oloisia aloituksia samoilla lauseilla jo vuodesta 2007!!!
Et vaikuta kyllä ollenkaan normaalilta ihmiseltä.
Vähän jo miehenä suorastaan häpeän tuota sekoiluasi täällä netissä.
Jaa-a.
Tuntui aika pahalta alussa (n. ekat 3 vuotta), kun pikkutytön piti avata letitetyt hiukset ja puhdistaa kynsilakat, kun meni äidin luo isältä. Ettei äidille tule paha mieli, kun on tehnyt jotain äitipuolen kanssa.
Syntynyttä pikkusisarusta ei voinut kuulemma rakastaa samoin kuin täyssisarusta, koska ei ole kokonaan "samaa verta".
Paljon on muitakin muistoja ja onneksi se on jo elettyä elämää..
No onneksi aika tekee tehtävänsä usein näissäkin asioissa.
Olen samassa tilanteessa.
Mieheni tytär meni äitinsä luo uudet legginsit ja tunika päällään. Olin tytön kanssa käynyt yhdessä shoppailemassa, ja tyttö sai itse valita vaatteet. Kyseessä ei ollut mitään lahjomista vaan uusien isompikokoisten vaatteiden tarve oli. No, tytön äiti oli ensin ihastellut vaatteita, ja kun tyttö oli kertonut innoissaan yhteisestä shoppailupäivästämme, pääsi piru irti. Eipä olleetkaan isin ostamia, vaan sen h****n! Mieheni sai raivopuhelun ja vaatteet tulivat bumerangina takaisin. Ja tyttöparka suri.
Tytön tukkaa ei uskalla laittaa ennen hänen äidilleen menoa, vaatteet pitää olla jotkut hänen ostamansa, tyttö ei saa edes mainita minun nimeäni äidilleen, muuten hän saa raivokohtauksen.
Jos tyttö puhuu pikkusisaruksestaan äidilleen, hän saa raivokohtauksen. Tyttö rakastaa pikkuveljeään ehdoitta ja täydellä sydämellä, mutta äitinsä luona hänen täytyy pitää suunsa supussa.
Jos tyttö kertoo, että kävi minun kanssani elokuvissa, hän saa raivokohtauksen.
Jos tyttö kertoo, että isi haki pizzaa, se on ok. Jos tyttö kertoo, että minä hain pizzaa, hän saa raivokohtauksen. Hän soittaa miehelleni ja raivoaa, että myrkytän lapsen roskaruualla.
Kuvitelkaa, millaista tämän pienen tytön elämä on. Hänen täytyy varoa ja valikoida sanojaan seurasta riippuen. Ja hän on vasta esikouluikäinen. Sydämeni särkyy kun ajattelenkin tilannetta, mutta minkä minä mahdan? Pitäisikö minun todella kohdella tätä pientä tyttöä kuin ilmaa ja olla kylmä häntä kohtaan, silloinko lapsen äiti olisi tyytyväinen? Millainen äiti käyttää omaa lastaan pelinappulana tällä tavoin?
Mieheni ja hänen exänsä olivat jo eronneet kun tapasin miehen. En ole rikkonut mitään. Miehen exällä itsellään on uusi mies, joka saa viettää ihan normaalia perhe-elämää tytön kanssa. Mutta se, että minä otin tämän pienen ihmisen avosylin vastaan ja elämääni, saa hänet raivon partaalle.
Ihan käsittämätöntä. Olen itse yksinhuoltaja,lähiäiti. Eksäni meni naimisiin ja heillä on muutaman vuoden nuorempi lapsi kuin mitä meidän yhteinen lapsemme,joten kun lapseltamme on jäänyt suksia,pyörää,vaatteita ym pieneksi olen antanut,siis no,tarjotellut eksälleni ja hänen vaimolleen että josko ne kelpaisi heidän lapselleen. Yhdellä lapselle käytössä olleet tuliterät vaatteet tms eivät ole menneet miksikään. Mutta..eipä ole kertaakaan kelvannut :/ siksi että ne ovat MINUN hankkimia. Menee yli ymmärryksen..
No,en ole sitten enää tarjotellut mitään. Onneksi ystävälläni on myös lapsia joille sitten olen vienyt pienet vaatteet..
Lapsellamme kun on synttärit tms olen aina toivottanut tervetulleeksi eksäni vaimonkin,mutta ei halua tulla. Joten ei tule(ei saa tulla?) eksänikään,siis oman lapsen syntymäpäiville :( Koskaan en ole haukkunut enkä loukannut tätä naista.
Meitä on moneksi.
Kommenoin vain lyhyesti. Vaikutat kirjoituksen perusteella henkisesti väkivaltaiseltas ihmiseltä. Eron syy oli varmaan tämä ja sama syy miksi lapsia toivottavasti suojellaan sinulta.
Näin sanoi lapsi 8v.
Isä on pehmoinen vaik ei ole tissejä, turvallinen ja myös äidille mukava.
Lastensuojelusta vastaavia tahoja on elettu kouluttamaan avioero ja huoltajuusriidoissa.
Etelä-Karjalan Kesäyliopisto.
Ammatillissivistävä koulutus Lappeenrannassa.
Lapsi koston välineenä ja lyömäaseena huoltajuusriidoissa ja eroissa.
Koulutus on suunnattu lastensuojelun työntekijöille, lastensuojelulaitosten ja perhekotien henkilöstölle, sosiaalityöntekijöille, terveydenhuoltohenkilöstölle, psykiatrisen hoitotyön henkilöstölle, poliiseille, kasvatus- ja perheneuvolan työntekijöille, opettajille, juristeille, tuomareille ja syyttäjille, maahanmuuttajatyötä tekevälle henkilöstölle, seurakuntien työntekijöillle ja kriisityöntekijöille.
Sisältö
Lapsen ja toisen vanhemman suhteen tuhoaminen: kuka, miten ja miksi?
Merkitys ja psykososiaalinen oirehdinta lapsen kannalta
Tapausten oikeudellinen ja strateginen arviointi
Mitä voin ammattilaisena tehdä tilanteen purkamiseksi?
Koston psykologia: Miksi kostetaan, kuka kostaa? Onko kosto suloista?
Kosto avioeroperheessä: toisen vanhemmuuden tietoinen tuhoaminen.
Aika ja paikka
26.10.2011 klo 9.00 - 16.00
Kesäyliopisto, Lappeenranta.
Luennoitsijat
Helinä Häkkänen-Nyholm, psykologian tohtori, erikoistutkija
Nyholm Jan-Olof, kriminaalipsykologian dosentti, varatuomari ja rikosylitarkastaja
Hinta
195 €, sisältää luentomateriaalin sekä aamu- ja päiväkahvin
Ilmoittautuminen 12.10.2011 mennessä
Ilmoittautuminen on sitova. Viimeisen ilmoittautumispäivän jälkeen tapahtuvasta peruutuksesta peritään puolet koulutusmaksusta. Mikäli perumista ei tehdä lainkaan tai henkilö ei saavu paikalle, peritään koko maksu. Oikeus muutoksiin pidätetään. Koulutusvahvistus lähetetään osallistujille noin viikkoa ennen koulutusta.
---
Eikö sulla ole muuta sanottavaa kuin ikivanha linkki`?
Miksi on tärkeää nostaa yh äidin rehellisyys esiin eikä kaikkien ihmisten?
Onko yh äiti jotenkin erilainen kuin muut ihmiset?
Mietippä noita poliitikkoja, miten he elävät valheillaan vuosi toistensa jälkeeen.
Ihan sama missä roolissa mies on, monoa tulee kaaliin aina.
Itse olen yksinhuoltajaisä, ex akka jauhaa paskaa lastensuojelulle ja lastensuojelu juoksuttaa ja kyykyttää minua minkä kerkeää.
Itse ei saavu tapaamisiin, sitten lastensuojelu rutisee minulle että tapaamisten tulisi sujua oikeuden määräämällä tavalla ja määrää meille asiakkuutta milloin mihinkin.
Kun sitten muut ammattlaiset yhteispalaverissa ovat kertoneet meillä asioiden olevan hyvin, on sosiaalityöntekijän ilme kaikkien huoneessaolijoiden ihmettelyn kohteena, katselee minua aina naama norsunvitulla ja koittaa koko ajan epätoivoisesti keksiä lisää negatiivista skeidaa päälleni.
"Työskentely" onkin sitä että, lastensuojelu keksii satuja, joita vanhempi joutuu todistamaan vääriksi.
Noidankehä joka päättyy lasten täysi-ikäisyyteen, tätä tässä maassa kutsutaan lastensuojeluksi.
Paikalle sopisi nimeksi kyykytysvirasto, tai hullujen ämmien itseterapioinnin avohoitoyksikkö.
Samaa mieltä lastensuojelusta!!!! Täyttä P:tä!!!!! Sitä ei tiedä kukaan kuin se joka sen mielivallan, sanoisin kovan henkisen väkivallan kohteeksi on joutunut, ja kyseessä on viranomainen! Laillista kiusantekoa viimeisen päälle! Luulevat voivansa hyppiä ihmisten nenille miten tahansa ja tekevät sen myös, koska uuvuttavat uhrinsa täysin, uhri ei uskalla eikä jaksa puolustautua. Terveisiä vaan, hyvässä muistissa on epäasiallinen kohtelu! Tää on kuulkaa tosi, jos mahdollista välttäkää "avun" hakemista lastensuojelusta. Mä en ikinä unohda sitä kauhukokemusta ja asiattomuutta. Turha sanoa että varmaan osaavat ja ymmärtävät, eivät osaa eivätkä ymmärrä, jos sattuu epäasiallinen ja ilkeä virkailija kohdalle. Sitä ei tajuakaan heti. Meillä meni narsisti-sossuakka, narsismiehen kanssa kimppaan äitiä vastaan, se suorastaan vahingoitti lasta, kun minä äiti hoidin lapsen täysin sen kiusanteon keskellä, piti pitää vielä naama peruslukemilla ettei lapsi ahdistu. Jos olisin ollut yhtään heikompi, olisi lapselle käynyt uupumiseni takia huonosti. Kuitenkin tiesin että nyt on ylitettävä lapsen vuoksi kaikki voimavarat koska olen hänelle ainoa tuki ja turva. Jo loppuun isän taholta kiusattu äiti ja lapsi kiusattiin niin että olisin jo hypännyt mereen, jos ei olisi ollut kova vastuu ja rakkaus lapseen. Ai että ku mä saisin antaa takasin sille ns. lastensujojelu-ämmälle samalla mitalla! Ei voi mitään, olo on toivoton ja katkera. Toivottavasti ei ikinä enää sitä samaa. Tässä yks syy miksi äiti lopulta turvaan päästyään hullulta narsistilta ja sen kumppaneilta, ei mielellään isän kanssa enää tekemisissä ole. Tosin sossut pitää huolen siitä että ainakin lapsen henkinen pahoinpitely ja fyysinen heitteillejättö isän taholta saa jatkua, kun isä osaa esittää tarvittaessa niin kivaa, ja on niin älykäs että osaa peitellä ja estää todisteiden keräämisen. Soittelee ja haukkuu edelleen jatkuvasti äitiä, joka on täysin omistautunut lapsen hoitoon ja kaiken mahdollisen hyvän ja rakkauden antamiseen lapselle. Kaikki oma elämä on totaalisesti jäänyt, ja saa jäädä, jos se vaan auttaa rakasta lastani. Se kiusaaminen, jota jouduin kokemaan, aiheuttaa kuitenkin edelleen ihan fyysistä kipua, hikoilua ja unettomuutta. Sen keskelläkin on vain jaksettava, lapsella ei muita ole.
Todellakin aivan turhaa väkeä lastensuojelu puolella.Uskovat vain AHNETTA äityliä joka tekee mitä vain saadakseen yh-tittelin ja sen mukaisen rahallisen lisäkorvauksen.Meidän tapauksessa äityli onnistui niin tekemään ja onneksi isi antaa äitylin nyt hoitaa jälkeläisten asiat miten tahtoo.....helileihelilei
Sä et siis vieläkään ole käsittänyt sitä ettei huoltajuusmuodolla ole mitään tekemistä minkäänlaisten rahallisten korvausten kanssa? Miten se voi noin vaikeaa olla? Sehän on sulle sata kertaa selitetty ja aina sinä palaat samaa virttä veisaamaan.
Olisikohan se totuus kuitenkin se, että sinä et viitsi/kykene/vaivaudu kantamaan vastuunpuolikastakaan lapsistasi ja huutelet nyt täällä noita lapsellisuuksiasi rauhoittaaksesi omaatuntoasi?
Voin sanoa, että olen. Meillä on soppari, jota mies ei noudata. Tapaa lastaan miten juomiseltasn ja muilta riennoiltaan pystyy ja huvittaa. Lapsi ikävöi isäänsä, häntä tuen parhaani mukaan. Eiköhän lapsi isompana ymmärrä mikä homman nimi isällään on. Minun ei siis todellakaan tarvitse exästä muuten välittää kuin että selvin päin on lapsen kanssa. Jos en lasta känniselle anna ja jos se tekee minusta vittumaisen naisen niin voi voi. Tosin tiedän tapauksia missä äiti kostonhimossaan ei anna lasta isän luo, eikä ole tavoitettavissa mitenkään. Sitä en ymmärrä. Olisin iloinen jos isä vain noudattaisi sopimustamme.
SE MENEE....TÄYS KYMPPI ALOITTAJALLE....
Voi yh-äidit.. Sehän on uskomattoman hienoa, että yh-äidit pärjäävät! Ei kukaan sitä vastaan olekkaan, päin vastoin. Kateellinen en ole ainoallekkaan yhärille, päin vastoin. Mutta ketjun aloittaja ei todellakaan kyseenalaistanu, että pärjääkö ÄITI. Kun kysymys on siitä lapsesta/lapsista. Ymmärtäkää vieraannuttaja-äidit jo se, unohda itsesi vaan muista että lapsi tarvii molemmat vanhemmat. Tapauksia on tietysti monenlaisia, mutta kaiken näitten juttujen keskellä haluaisin muistuttaa niin äitiä kuin isiäkin, että lapsen parastahan me lapsemme menettäneet isät yritämme ajatella. Oli isä/äiti hyvä tai huono, niin se on kuitenkin lapselle tärkeä ihminen ja jolle pitää antaa mahdollisuus olla molempien vanhempiensa kanssa. Heittäytykää itse lapsen asemaan ja miettikää asiaa uudestaan.
Jos pieni lapsi itkee ja pelkää etävanhemman luona ja soittaa lähille monta kertaa itku kurkussa, niin TODELLAKIN mietin, että sen huonomman vanhemman (joka ei kykene suojelemaan omaa lastaan) luona lapsen ei tarvitsisi olla ikinä!
tottakai tilanteita on monenlaisia, mutta puhuinkin niistä isistä/äideistä, joiden kanssa lapsi ei saa olla tekemisissä vaikka haluaisi.