Lapseni sai tädiltään joku vuosi sitten kymppitonnin perinnön, testamentin ohjeena oli että minä huolehdin tuon rahan sijoittamisesta siihen asti kun poika on täysi-ikäinen(nyt 7v). Nyt olemme joutuneet taloudellisiin vaikeuksiin vaimon työttömyyden ja minun loukkaantumisen takia, pahin ongelma on talomme velka joka on nyt muutaman kuukauden rästissä. Tiedän että tilanteemme tulee paranemaan tulevaisuudessa. Olisiko laillista lainata noita pojan perintörahoja(Nyt tuottoineen 15ke) jotta emme menettäisi kotiamme? Olisihan se lapsenkin etu että koti säilyy.
Lapsen perinnön käyttö asuntovelkaan
huolestuttaa tilanne
8430
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
en kyllä menisi lainaan lapsen rahoja. ei voi koskaan tietää mitä elämässä tapahtuu ja se riski on olemassa ettei lapsi saakkaan rahojaan takaisin.
jos on kyse vain pienestä lainasta jonka voi maksaa takaisin esim. 1-2 vuoden sisällä, se on ok. mutta ei koko perintö summaa.
jos on laillista ehkä, jos on laillinen velkakirja. tiedän tapauksia joissa holhooja on käyttänyt lapsen perinnön kokonaan...
Olet lapsesi edunvalvoja ja on ensinnäkin huomattava se, että edunvalvoja ei saa lain mukaan tehdä oikeustoimia, joissa hän itse on vastapuolena. Et siis voi lapsesi puolesta päättää lapsesi varojen lainaamisesta itsellesi. Lisäksi edunvalvoja tarvitsee muutenkin rahalainan antamiseen maistraatin luvan. Nämä pykälät löytyvät holhoustoimesta annetusta laista (löytyy netistä www.finlex.fi)
Tässä keskeiset pykälät, 32 ja 34: www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990442#L5P32
Et todellakaan voi ottaa lainaa 7-vuotiaalta lapseltasi. Asiasta voisi päättää lapselle ko. tarkoitusta varten haettava edunvalvojan sijainen. Mutta käypä maistraatissa keskustelemassa, olisiko heillä holhousviranomaisena jokin ratkaisu tilanteeseen.
Pelkkä keskustelu maistraatissa ei riitä.
Tunnen erään tuttavan joka puolison kuoltua teetätti jo sovitun remontin asuntoon ja otti maistraatin suullisella luvalla myös lasten omistamaan asuntoon rahaa.
Vuositilin jälkeen maistraatti nosti metelin kun lasten rahoja oli käytetty remonttiin.
Asia johti siihen että pesä piti jakaa jolloin kävi ilmi että tasinkona leskelle tuli puolet asunnosta sekä loppupuolesta puolet hyvityksenä lesken omia rahoja joita hän oli sijoittanut asuntoon (leski 50% lapset 50%).
Jaon jälkeen leski omisti 75% asunnosta lapsille jäi 25% sekä yhden jakamattoman pesän osuudet.
Eli vaikka maistraatissa luvattaisiin mitä puhelimessa niin varmuuden vuoksi mustaa valkoiselle.
"myös lasten omistamaan asuntoon" tarkoitin että kuolinpesä jonka osakkaina lapset olivat ja sitä kautta talossa kiinni.
Poiketen aiemmista vastauksista, niin tuo testamentin ohjeena ollut "huolehtiminen rahojen sijoittamisesta" voidaan vapaasti tulkiten tarkoittaa myös sijoittamista perheen asuntolainaan. Tosin olisi erittäin hyvä, että sen saa sitten oikeasti maksettua rahana takaisin pojalle aikanaan.
Niin vapaata tulkinta ei varmasti holhousviranomaisen taholla ole. Johan tuo "huolehtiminen rahojen sijoittamisesta" lainkin mukaan kuuluu alaikäisen edunvalvojalle (vanhemmalle), mutta kyllä sillä sijoittamisella on tarkat raamit.
Lasten omaisuutta voidaan periaatteessa sijoittaa perheen asuntoon, mutta silloin tuo sijoittaminen tarkoittaa, että lapset tulevat asunnon omistajiksi sijoitusta vastaavalla osuudella. Ja tällöinkin sijoittamiseen tarvitaan maistraatin lupa (ks. edellä viittaamani 34 §).
"Tiedän että tilanteemme tulee paranemaan tulevaisuudessa."
Jos näin on, neuvotelkaa pankin kanssa, jotta saisitte lyhennysvapaata tai tekisitte uuden maksusuunnitelman.
"Olisihan se lapsenkin etu että koti säilyy."
Myös silloin kun on pakko (tai ainakin järkevintä) myydä asunto, ei se tarkoita kodin menetystä, teidän vain täytyy hankkia uusi asunto, vaikka vuokraamalla.
Lasten "koti" on siellä missä tekin. Jos taas tilanne käy teidän kunnianne päälle, niin nyt on hyvä aika opetella nöyryyttä tosiasioiden edessä ja näyttää itsellenne ja perheelleenne ja vaikka koko maailmalle, että elämässä selviää ja pääsee eteenpäin näinkin, että loppujen lopuksi ihmiset ovat tärkeitä, eivät talot ja tavarat. Tunnelma kotona saattaa olla jopa parempi, koska ei tarvitse murehtia maksamattomia lainoja.
Muuten: 1. Jos lapset tulevat osaomistajiksi asuntoon, ei vanhempi leskeksi jäätyään saa asuntoon elinikäistä asumisoikeutta.
2. Jos omistaa vähintää puolet asunnosta täyttäessään 18 vuotta, ei saa ensiasunnon ostajan veroetua eikä parempaa verovähennysoikeutta koroista asunnon ostettuaan.