Saan rippileiriläiseni tänään kotiin. Nopeasti puolitoista viikkoa on mennyt, mutta huomattavasti hiljaisempi on koti ollut.
Sunnuntaina vietetään sitten juhlia. Kiva on saada sukulaiset ja ystävät koolle. Pitääkin alkaa miettiä, jos jonkun kahvikakun itse pyöräyttäisin. Muut tarjoamiset olen tilannut pitopalvelusta.
Ongelmallisin oli ratkaista mitä tehdään tytön isän kanssa. Tyttökään ei kovin halukas ollut häntä tänne meille kutsumaan. Sieltä puolen sukuakin on niin vähän, että yksi ainut on vaan läheisempi.
Viimein keksin ratkaisun. Isän puolen sukulainen on pitkämatkalainen, joten tytön isä ja hän käyvät konfirmaation jälkeen syömässä ja tulevat vasta parin tunnin päästä tänne. Voidaan siis aloittaa juhlat vapaassa ilmapiirissä ja ei isäkään jää paitsi juhlista.
Sunnuntaina vietetään sitten juhlia. Kiva on saada sukulaiset ja ystävät koolle. Pitääkin alkaa miettiä, jos jonkun kahvikakun itse pyöräyttäisin. Muut tarjoamiset olen tilannut pitopalvelusta.
Ongelmallisin oli ratkaista mitä tehdään tytön isän kanssa. Tyttökään ei kovin halukas ollut häntä tänne meille kutsumaan. Sieltä puolen sukuakin on niin vähän, että yksi ainut on vaan läheisempi.
Viimein keksin ratkaisun. Isän puolen sukulainen on pitkämatkalainen, joten tytön isä ja hän käyvät konfirmaation jälkeen syömässä ja tulevat vasta parin tunnin päästä tänne. Voidaan siis aloittaa juhlat vapaassa ilmapiirissä ja ei isäkään jää paitsi juhlista.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Meillä pidetään varmasti kahdet rippikemut, jos vanhoihin merkkeihin on luottamista.
Kun aloin seurustella, isän suku ei enää halunnut osallistua lasten juhliin ja nykyään isän äiti järjestää varjojuhlia kotonaan.
Hämmästyttää kummastuttaa,koska eron jälkeen vuosia kummankin suku kokoontui lasten kekkereihin kotonamme.
Lapset haluaisivat juhlia kerran "kunnolla", mutta se ei sovi isälle ja hänen aivopestylle suvulleen. ;)
Meillä lasten isän vähät sukulaiset ovat eron perästä olleet minuun enempi yhteydessä kuin eksään. Jonkun verran on eksä siitä esittänyt minulle mustasukkaisuutta. Anoppi ehti kuolla muutama vuosi ennen eroamme. Appi oli kuollut kauan ennen naimisiin menoamme.
Tuntuu aivan säälittävältä, miten pieni suku jollakin on, kun ei ole sisaruksiakaan, eikä ekaserkkuja kuin kolme ja tokaserkkuja vain kaksi.
Meillä on nyt eka sellainen juhla, että jouduttiin ajattelemaan näitä järjestelyjä. Eksän avokkia en ole tavannut, eikä hän kummoisti ole lapsiin halunnut tutustua, tullee kuitenkin kirkkoon. Kotiimme en häntä halua ja eksä on siinä mielessä hienotunteinen minua kohtaan, että ei ole sitä vaillakaan.
Toisaalta ei minunkaan miesystäväni tule juhliin (ei edes kirkkoon) ainakaan muitten vieraitten aikaan.
Meillä oli samat juhlat vuosi sitten
ja kaikki oltiin suloisesti sekasotkussa
exät ja nykyiset, mummit ja kummit. :)
Juhla oli todella ihana ja kaikilla oli hauskaa.
Onnea koko perheelle! :D