Sisarpuolen mustasukkaisuus!!

Niin no, ihan ymmärrettävää tuo mustasukkaisuus minusta. Hänhän kokee olevansa puolikas lapsi kummassakin perheessä ja ei kuulu oikein enää kunnolla mihinkään, koska omaa perhettä ei ole enää. Seilaa vain kahden uuden pikkuperheen väliä ja huomaa aina olevansa vähän ulkopuolinen. Sen sijaan nämä uudet silmäterät kuuluvat kumpikin tahoillaan omaan perheeseensä ja saavat sen, mitä tämä 13v. ei saanut vanhempiensa ongelmien/uuden miehen/uuden naisen takia. Hän kuitenkin joutuu sitä perheonnea nyt sitten molemmissa paikoissa katselemaan sivusta ja varmasti on kateellinen kun kummassakin paikassa uusi vauva vie ison osan sen ainoan biovanhemman huomiosta. Uuden vauvan myötä myös omille vanhemmille syntyi käytännössä uudet perheet ja ehkä teini pelkää oman entisen perheensä, siihen liittyvien muistojen ja hänen itsensäkin jäävän nyt unohduksiin kun vanhemmilla on uudet tärkeät perheet. Uudet tulokkaat varmasti aiheuttavat katkeruutta lapselle, aiheuttavathan nyxätkin katkeruutta exille ja päinvastoin. Miksei lapsi saisi olla katkera ja mustasukkainen aikuisten toilailujen takia?

Tottakai saa olla mustasukkainen. ei oo tarkotuskaan ettei saisi. väistmätöntä vaan jos halutaan lapsia lisää ettei voisi tehdä koska 13 vuotias on kateellinen. kyselisin vaan neuvoja. lapsi on kaikki arkipäivät meidän kanssa ja vain joka toinen viikonloppu äitillään. meillä hän on siis tiiviisti mukana odotus ajassa sekä omaa mielipidettä kertomassa. kannataisiko minun ehkä keksiä jokin yhteinen ns. harrastus tämän vanhemman lapsen kanssa. olisiko siitä jotain apua? vai tuntuuko se tosi teennäiseltä kun en kuitenkaan ole biologinen äiti. tietty yhteisiä shoppailuretkiä voisi olla ja tietysti hänellä ja isällä kahdenkeskistä aikaa.

No aika lapsellinen vielä sitten on tuo 13 v jos on vauvalle mustasukkainen. En tunne yhtään tapausta jossa teini olisi vauvalle mustis. Itse sain viimeisen lapsen kun vanhin oli juuri tuo 13 v. Meillä jo 13 vuotiaalla oli muita juttuja kuin kiukutella äidin ja isän huomiosta vastaan vauva! Heh... enemmänkin hän halusi hoitaa ja huoletia vauvasta, työnteli ulkona ja vaihteli vaippoja, kuin sai raivareita ja huusi lattialla!! Heh...

Olisiko kenties keksitty juttu, vai onko hän todella vielä lapsellinen? Onhan niitä jotka ovat vielä 15 v erittäin lapsellisia mieleltään.

Kiikuttaisin 13-veen psykiatrin vastaanotolle. Ei ole normaalia toivoa kenenkään kuolemaa, saatikka oman sisaruksen, eikä puhua sellaisia juttuja. Hän on varmaan kokenut äidin lähdön hylkäämisenä ja sen takia oireilee.

Missähän tilanteessa tämä 13-vuotias on sanonut toivovansa vauvan kuolemaa? Jos kyseessä on ollut riita, en laittaisi asialle suurtakaa painoa.

Itse olen 12-vuotiaana saanut sisaruksen, jota myös jouduin paljon hoitamaan ja 13-vuotiaana olen ollut jo kesätöissä.

Nykylapset ehkä kehittyvät hitaammin tai ainakin vaihtelua on suuresti? Tuolla teinivanhemmat palstalla on jo 13-vuotiaita odottajia, mikä nyt ei kuitenkaan ole mikään kehuskelun aihe. :(

No siis lapsen äitillä on mielenterveyshäiriö jonka vuoksi ilmeisesti yrittänyt itsemurhaa ja muuta. Ite veikkaisin että kun äiti on ns. hylännyt tämän 13 vuotiaan kun ei ole häntä halunnu sinne asumaan vaan tyrkännyt isälleen. ja nyt tulee sitten 13 vuoden päästä tilalle uusi lapsi, että vaikuttaisko se sit. Alussa kun lapsi kuuli, että sinne on vauva tulossa niin minkäänlaista reaktiota ei ollut eli kait pyyhki pois mielestään. se oliki sit aika pamaus ku se vauva siellä olikin. Ja oli kylvetys tilanteessa toivonut ettei vauva enään ammeesta nousisi.

Siis ihan suoraansanottuna mua vituttaa kun olen jo syksyllä sanonut että tulee lapselle kovat paikat kun äiti hylännyt ja uus lapsi tulee. Kukaan ei mua uskonut ja anoppi haukkui mut aivan pystyyn ja on laittanut välit. Kaikki sanoivat, että ei lasta haittaa yhtän jos äitille tulee uusi lapsi. Ehdotin myös koulukuraattoria, mutta ei.
Toihan nyt on ihan luonnollista, että ton ikäinen rupee varmasti kelailemaan, että miksei äiti häntä halunnut ja silti uuden lapsen haluaa.. Lapsi on kyllä mulle puhunut tästä tulevasta vauvasta ja auttanut minua kotiaskareissa, sekä kantanut välill jopa kauppakasseja. Hän haluaa tälle uudella vauvalle ommella kankaasta jotain kivaa, sekä piirtä taulun. Miksi ihmeessä näin iso ero?. Onkohan siellä äitillä sit vaan keskitytty vauvaan ja jätetty tämä vanhempi huomioimatta.. On kyllä tosi hankalaa ja jos sanon, että oon huolissaan niin haukutaan, että minä väitän lasta sekopäiseksi.... hohhoh.