Laser

Arvoisa Asentaja, lueppa seuraava tarina siitä miksi silmälasillisten EI KANNATA mennä silmäleikkaukseen. Kyseinen tarina on tosi ja se on sattunut juuri minulle. Aikaa leikkauksesta on nyt 2 vuotta.

Minulla on ollut huono itsetunto jo lapsesta asti. Perheessäni oli kova kuri enkä saanut sanoa millekään asialle ei, kaikkia käskyjä oli aina toteltava. Koulussa olin usein muiden kiusauksen kohteena mikä huononti itsetuntoa entisestään. Koko yläasteaika oli kokonaisuudessaan yhtä helvettiä.

Lukio oli mukavaa aikaa ja sain uusia kavereita. Kaikki meni hyvin siihen asti kunnes näkö alkoi huonontumaan lukion viimeisellä luokalla ja jouduin hankkimaan lasit. Mitään kiusaamista ei lasien jälkeen ole kyllä tapahtunut, mutta ihmiset eivät mielellään suostuneet työskentelemään kanssani. Pitivät varmaan nössönä tms. Myöskään tyttökaveria en saanut laseilla hankittua. Tässä vaiheessa laseilla oleskelu alkoi riittämään ja aloin miettiä muita vaihtoehtoja.

Lukion jälkeen pääsin ammattikorkeakouluun opiskelemaan. Ollessani ammattikorkeakoulussa otin saman tien itselleni piilolinssit käyttöön. Aloin tuntemaan itseni paremmin ja sain enemmän ystäviä. Elämä olikin kaikinpuolin varsin mukavaa kunnes muutamien vuosien jälkeen alkoi tapahtua. Silmät eivät enää kestäneet piilolinssejä ja molempiin silmiin ilmestyi näkyviä verisuonia. Ihmiset usein sanoivat että "hei sulla on tuo toinen silmä ihan punainen!". Päätin että nyt saa sitten piilolinssien käyttö riittää, on keksittävä muita vaihtoehtoja!

Olin siis käyttänyt piilolinssejä 2 vuotta yhteen menoon, noin 5 kertaa viikossa. Koko tämän 2 vuoden ajan olin myös harkinnut laserleikkausta. Imin itseeni kaikin tiedon suomalaisilta ja englantilaisilta foorumeilta ja asiantuntijapalstoilta. Ajatus silmäleikkauksesta kävi yhä houkuttelevammaksi kun sain tietää että en välttämättä tarvitsisi laseja koko elämäni aikana lainkaan! Aloin säästämään rahaa leikkausta varten.

Koko 2 vuoden ajan mietin menoa silmäleikkaukseen ja unelmoin rillittömästä elämästä. Toisaalta pohdin syvästi myös silmäleikkauksen riskejä. Törmäsin tällä foorumilla myös yhteen epäonnistuneeseen potilaaseen (esim. Antilasik) joka kertoi karun vuodatuksen hänen leikkauskokemuksestaan. Aluksi pidin häntä vain pelottelijana, joka yrittää vain estää muiden henkilöiden ilon terveistä silmistä. Totesin kuitenkin että hänenkin tarina voi olla aivan tosi. Netistä löytyi myös muita vastaavia kokemuksia.

Koska silmäleikkauksessa oli omat riskinsä, päätin pelata varman päälle. Valitsin erittäin kokeneen leikkaajan ja PRK-menetelmän, joka sopisi minun tilanteeseen täydellisesti (vasemmassa silmässä -1.75, oikeassa -2.0). Ajattelin vielä leikkauksen mahdollisia riskejä ja kävin vielä optikolla sovittamassa useita silmälaseja. En kuitenkaan löytänyt mieluisia kehyksiä ja päätin mennä leikkaukseen.

No, kuten varmaan arvaattekin, ei leikkaus mennyt täysin putkeen. Itse asiassa se epäonnistui täysin! Sain leikkauksen jälkeen jatkuvan päänsäryn takaraivoon, joka on kestänyt jo 2 vuotta yhteenmenoon! Välillä tulee päiviä jolloin saan olla ihan rauhassa mutta muuten elämäni on täyttä tuskaa. Tämän lisäksi en näe lähelle lainkaan vaan kaikki on aivan sumeaa! Joudun laittamaan silmätippoja päivittäin useaan kertaan jotta saisin tekstistä jotain selvää. Joudun myös peittämään toisen silmäni jos haluan lukea jotain tekstiä. Silmät eivät ole kuivat mutta niillä on vaikea lukea tekstiä läheltä (plusnäkö).

Vuoden päästä kävin sitten uusintaleikkauksessa mutta se ei juuri auttanut asiaa. Molempien silmien näkö on lähes nollassa mutta päänsärky jäi edelleen. En voi syyttää lääkäriä enkä laitteistoa tästä asiasta, sillä he tekivät erinomaista työtä. Minulle vain sattui huono tuuri jota nyt kadun loppuelämäni ajan.

Olen leikkauksen jälkeen miettinyt miksi minulle piti käydä näin. Riski on varmaan jotain 1 / 10 000 luokkaa. En tajua mitä tein väärin, valitsin kokeneen lääkärin ja hyvin modernin laitteiston. Silti leikkaus epäonnistui ja nyt joudun olemaan Antilasikin kanssa samaa mieltä siitä että silmäleikkaus ei välttämättä ole mikään turvallinen vaihtoehto. Toisaalta minun tilanteessani ei muuta vaihtoehtoa ollut, sillä en löytänyt mieluisia laseja enkä voinut enää käyttää piilolinssejäkään.

Miettikää ihmiset moneen kertaan ennen kuin menette silmäleikkaukseen! Tämän samantyyppisen viestin luin silloin itse monia vuosia sitten ja ohitin sen olankohautuksilla. Eli jos silmälasien käyttö on teille ihan ok, eikä suuresti haittaa elämäänne, pitäkää ne! Sama juttu piilolinssien kanssa. Leikkauksessa on aina riskit ja minä sain kokea ne, vaikka pidin niitä juuri mitättöminä. Toisaalta suurimmaksi osaksi leikkaukset varmasti onnistuvat ja olen iloinen heidän puolestaan joilla on nyt hyvä näkökyky ja terveys.

Minä odottaisin vielä kaksi vuotta, sitten on kuulemma Suomessa sellainen tilanne ettei tarvitse pelätä yhtäkään haittavaikutusta leikkauksen jälkeen.

Kun silmiä leikataan, niin haittavaikutukset ovat aina mahdollisia, oli aika tai tekniikka mikä tahansa. Minä olisin ollut potentiaalinen silmien leikkauttaja, jos sellaisia leikkauksia olisi ollut 30 v sitten. Onneksi ei ollut, koska vähän alle 50 v sairastuin verkkokalvosairauksiin, jotka oikeasti vaativat leikkaamista. Nyt näen kohtalaisesti, mutta esim. kuivat silmät, häikäisy ja pimeällä välkkyvät valoilmiöt ovat jatkuvia ongelmia. Enkä siihen totisesti kaipaisi lisää aikaisempien leikkausten tuomia vaikeuksia.
Useita silmäoperaatioita kokeneena en voi ymmärtää, miten heppoisin perusten ihmiset antavat viillellä silmiään. Infektioiden tai yllättävien seurausten vaara on aina olemassa. Minkähän takia monilla silmälääkäreilläkin on edelleen silmälasit?

Mikä ihminen on ammatiltaan, jos hän tuntee paljon paljon laserissa käyneitä silmälääkäreitä? Laserleikkauksia tekevän firman työntekijä vai osakas?

Just joo.. Jos aattelee vähänki silmien terveyttä, niin silmälasit on kaikkein paras keksintö näön korjaukseen. Itselläkin olis rahaa mennä vaikka viiteen silmäleikkaukseen, mutta kun oon tutkinu leikkausmenetelmiä ja niiden haittoja, niin olen jättänyt kyseisen operaation väliin.

Onkohan vieläkään mitään tutkimustuloksia siitä, miten leikattu silmä vanhenee. Eli minkälainen yhdistelmä on esim. käsitelty silmä ja tavallinen kaihi kaikkine vaiheineen. Olen hoitanut paljon vanhuksia ja kuivat silmät on monelle tosi iso ongelma. Entä jos silmät on jo nuorena kuivat leikkauksen takia? Tai silmänpainetauti tai iriitti käsitellyissä silmissä? Onko niistä mitään tutkittua tietoa?