Minun oma kiusaamisen kokemus alkoi ihan 6 vuotiaasta alkaen. Asun maaseudulla, perheessä joka ei tunne ihmisiä itse kylästä. Minulle oli opetettu käytöstavat ja kohteliaisuudesta paljon. Kun ekaa kertaa menin esikouluun, minua haukuttiin ryssäksi, läskiksi, hulluksi ja tyhmäksi. Se oli kauhea shokki silloin, kun ei tietänyt miten vastata. Kaikista surullisinta mitä oli, oli se että se jatkui koko ala-asteen ajan.
Voin kertoa kolme kauheinta kokemusta jota minulle tuli vastaan. Olin 8 tai 7 vuotias, Joel niminen poika kutsui minut syntymäpäivilleen. Se oli 4-8 päivällä mutta lähdin jo viideltä, koska aloin voida pahoin. Itse juhlissa olin heidän kissansa kanssa, koska pelkäsin kaikkia. Isäni haki minut pois. Seuraavana päivänä tämä Joel tuli ja sanoi: '' Rikoit meidän TV:n! '' yritin väittää että se en ollut minä, mutta hän ja muut pojat alkoivat haukkumaan ja lailin lyömään minua. Mitä pieni tyttö tekisi kahdeksalle pojalle? Minulta on joskus nykyäänkin pyydetty rahoja...Mutta en voi antaa, koska olen syytön.
Toinen oli 8-9 vuotiaana, minut pakotettiin leikkimään tukkipuulla, jossa painittiin. Minut heitettiin alas ja pääni osui terävään hiekkalaatikon kulmaan. En muista sen jälkeen mitään muuta, kuin herätessäni äitini itkemässä vierelläni kotisohvalla. Hän kertoi että sain aivotärähdyksen ja oksensin koulun lattialle. Se tyttö joka heitti, väittää yhäkin että ei se ollu aivotärähdys, mutta olen ollut lääkärissä ja se oli totta.
Kaikista pahinta, tapahtui 12 vuotiaana, viimeisenä kouluvuotena. Olin viimein saannut oikein ystävän, Aada nimisen. Rakastin häntä kauheasti, koska hän auttoi minua paljon. Koko luokassa haukuttiin minua lutkaksi ja lesboksi. Mutta, se joka tuhosi maailmani, oli lause Erica nimiseltä tytöltä:
'' Veljesi on hullu ja sun vanhemmat taitaa olla sisaruksiaan toisilleen! Kuole pois! Oot turha! Pyydä meiltä kunnon ihmisiltä anteeksi!'' ...Itkin ja pyysin anteeksi, mutta he nauroivat minulle ja sanoivat että Aada oli mielikuvitustani.
Joten löin poikaa ja olin melkein hakata tyttöä tuolilla...Mutta opettaja, johon luotin, esti minut ja vei minut pois huoneesta, itkemään.
Syy, miksi pimahdin oli että olin kestänyt ja itkenyt 6 vuotta vain huviksi luokalleni...Ihan kuin joku huvike...Ja koska rakastin Aadaa, en kestänyt sitä. Ihminenkin tietää sen jos eläintä uhataan liikaa, se hyökkää pelosta, sama tapahtui minulle. Pelko.
Nykyään menen terapiaan juttelemaan kaikki syylisyyden jonka luokkalaiseni laittoivat minulle pois ja siitä että en osaa antaa anteeksi itselleni. Mutta, käyn eri koulua kuin kiusaajani ja oon saannut kauheasti ihania ystäviä joita rakastan yli kaiken.
Tämä on minun tarinani, Särkijärven ala-asteelta. Mikä on sinun tarinasi?
Voin kertoa kolme kauheinta kokemusta jota minulle tuli vastaan. Olin 8 tai 7 vuotias, Joel niminen poika kutsui minut syntymäpäivilleen. Se oli 4-8 päivällä mutta lähdin jo viideltä, koska aloin voida pahoin. Itse juhlissa olin heidän kissansa kanssa, koska pelkäsin kaikkia. Isäni haki minut pois. Seuraavana päivänä tämä Joel tuli ja sanoi: '' Rikoit meidän TV:n! '' yritin väittää että se en ollut minä, mutta hän ja muut pojat alkoivat haukkumaan ja lailin lyömään minua. Mitä pieni tyttö tekisi kahdeksalle pojalle? Minulta on joskus nykyäänkin pyydetty rahoja...Mutta en voi antaa, koska olen syytön.
Toinen oli 8-9 vuotiaana, minut pakotettiin leikkimään tukkipuulla, jossa painittiin. Minut heitettiin alas ja pääni osui terävään hiekkalaatikon kulmaan. En muista sen jälkeen mitään muuta, kuin herätessäni äitini itkemässä vierelläni kotisohvalla. Hän kertoi että sain aivotärähdyksen ja oksensin koulun lattialle. Se tyttö joka heitti, väittää yhäkin että ei se ollu aivotärähdys, mutta olen ollut lääkärissä ja se oli totta.
Kaikista pahinta, tapahtui 12 vuotiaana, viimeisenä kouluvuotena. Olin viimein saannut oikein ystävän, Aada nimisen. Rakastin häntä kauheasti, koska hän auttoi minua paljon. Koko luokassa haukuttiin minua lutkaksi ja lesboksi. Mutta, se joka tuhosi maailmani, oli lause Erica nimiseltä tytöltä:
'' Veljesi on hullu ja sun vanhemmat taitaa olla sisaruksiaan toisilleen! Kuole pois! Oot turha! Pyydä meiltä kunnon ihmisiltä anteeksi!'' ...Itkin ja pyysin anteeksi, mutta he nauroivat minulle ja sanoivat että Aada oli mielikuvitustani.
Joten löin poikaa ja olin melkein hakata tyttöä tuolilla...Mutta opettaja, johon luotin, esti minut ja vei minut pois huoneesta, itkemään.
Syy, miksi pimahdin oli että olin kestänyt ja itkenyt 6 vuotta vain huviksi luokalleni...Ihan kuin joku huvike...Ja koska rakastin Aadaa, en kestänyt sitä. Ihminenkin tietää sen jos eläintä uhataan liikaa, se hyökkää pelosta, sama tapahtui minulle. Pelko.
Nykyään menen terapiaan juttelemaan kaikki syylisyyden jonka luokkalaiseni laittoivat minulle pois ja siitä että en osaa antaa anteeksi itselleni. Mutta, käyn eri koulua kuin kiusaajani ja oon saannut kauheasti ihania ystäviä joita rakastan yli kaiken.
Tämä on minun tarinani, Särkijärven ala-asteelta. Mikä on sinun tarinasi?
Vastaukset 18
Vanhimmat
helmi
Kieltämättä kuulostaa pahalta :o
Itellä ei pahemmin ole kiusaamiskokemuksia, tosin en ole kyllä kiusaajakaan.
Huoh:(((( maailmas on kaks kysymystä johon kukaan ei osaa vastata tai ees mieti asiaa ku kysytään... MINKÄ TAKIA PITÄÄ KIUSATA!!?? MITÄ ILOO ON PILATA IHMISTEN ELÄMÄ!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!???????? ettekö te kiusaajat ymmärrä kuinka vakava asia tää onn!!??? puolet nuorista tekee itsemurhan/joutuu hoitoon koko loppuelämäks VAAN TEIDÄN TAKIA!!!!!!!
Toi toinen kysymys on ainenkii helppo. Pitää kiusata, koska se on kivaa ja/tai haluu näyttää kavereille pystyvänsä samaa ku ne. Yleensä kiusaajat esim. mä ei vältä milt kiusatust tuntuu. Tai oikeestaa ainenki mun ja mun kamujen kiusaamis tarkotus on et siit kiusatust tuntuu tosi pahalt. Ei me välitetä et joutuukse hoitoo tai tekeekse itsemurhan. Me eletää nykyhetkes.
Tai sitten kiusatuista tulee väkivaltaisia, pelottaa ihan ajatella mitä kävisi tuollaiselle juho98 kun tulee kiusatulle aukomaan päätään ja kiusatulla on mukana vaikka pesäpallomaila.
Ylä asteella ja vähän väliä kiusattuna voin sanoa, että se hetki on aivan maanpäällinen helvetti kun iso lauma pahoja poikia alkaa vatkvoo ja haukkuu sua homoks/me hakataa sut, ilma mitään syytä, ja ite ujona arkana punastuu ja ei saa mitää vastalauset sanotuks. Ja loppupäivä meneeki mietties et mitä he sil tarkotti "apua". No.. ikää tullu yli täysiän ja auta armias jos mä jossain niit jätkii nään esim. Pe illal kaupungis, ni voin sanoo et en pelkää tappaa heitä. Maskiki löytyy kotoo ettei jää kii. Tälläst tää kiusaaminen teettää, loppujenlopuks en tiedä kumpi on pelottavampaa, kiusatuks tuleminen vai kiusaaja joka tietää, että kosto on suloinen
Hyvää tuossa kertomuksessasi on se, että pystyt käymään asiat nyt läpi. Ihanaa, että selviät.
Kyllä sinä saat vähitellen itsetuntosi takaisin, tai sellaisen itsetunnon, joka kantaa, ja voit suoraselkäisenä silmiin katsoen sanoa kiusaajillesi: olen hyvä ihminen, ja ylpeä siitä.
Kiitos tarinastasi, "Kiusattu 1/2 elämästä"
Kirjoitin mitä meillä tapahtui kun 4. luokkalainen poikani syyllistyi kiusaamaan. En tiedä mihin tilanne johtaa, mutta sydämestäni toivon, että homma päättyisi. Voit lukea jutun tästä: http://puolikkaasta.blogspot.com/2012/05/kaksi-kiusaajaa-itkettaa-sata-vuotta.html
Hehhe, juho98 on niin kova, etä tekee mieli nauraa XD
Mutta ite oilin kiusattu (oon 11v.) mutta menin kertomaan äidilleni, vaikka uskoin että vaskoiminen ei onnistuisi, koska luulin että kiusaajani ovat niin "koviksia" mutta kuinka ollakkaan heti ku vähän uhkailtiin että vanhemmille kerrottiin heti loppui. :)
Taas todistettiin että kiusaajat ovatkin itse niitä nössöjä :P
Minuakin on kiusattu, koko yläasteen ajan sekä myös ammattikoulun ensimmäisellä luokalla. Yläasteella seiskaluokalta pahin kokemus oli se, että osa luokan pojista ahisti minut koulun käytävän nurkkaan ja tökki, hakkasi ja potki minua. Asiastahan en tietysti kertonut kellekkään. Kiusaaminen jatkui myös kasi ja ysi luokalla, suurimmaksi osaksi vain sanallisena kiusaamisena. Ammattikoulun ekalla luokalla myös melkein jokainen "vittuili" ja aukoi päätään kaiket päivät joka asiasta. Tällä hetkellä olen 18vuotias ja nyt koulun käynti on mukavaa, koska luokalla ei ole tuollaisia kusipäitä ja ystäviä on monia. Silti aina kun yläastettakin muistelee, en muista muuta kuin kiusaamisen. Onneksi minulla ei ole vielä napsahtanut päässä enkä ole ikinä lyönyt ketään. Nykyään kyllä jos joku tulee vittuilemaan niin tietääpähän että vittuili. Vinkki, rautalapio auton takakontissa.
meidän luokkalaista oli kiusattu jo eskarista asti. ja aina kun kiusaajat jäivät kiinni niin lähimmäistä viatonta syytettiin. minua alkoi käydä sääliksi, ja kerran puollustin häntä, ja minua syytettiin kiusaamisesta. seuraavana päivänä opettaja pyysi minut puhumaan asiasta, ja vasikoin kiusaajista. joka johti siihen, että nyt minua kiusattiin koska vasikoin. tämä tapahtui luokalla 1. sitten kun luokka loppui, sain luusyövän (osteosarkooma) uskokaa tai älkää. parannuin, ja kaikki oli kilttejä, mutta kun sanoin että EN halua erikoskohtelua niin kiusaaminen aalkoi taas. sain yhden ystävän, mutta sitten hän meni kiusaajien puolelle. ja nyt olen luokalla 3 ja tarvitsen apua.
http://itiswitis.blogspot.com/2012/05/koulukiusattu.html
siinä tarinani :)
Mitä sille elämälle voi. Jospa kertoisin oman tarinani. Minua alettiin kiusaamaan jo ensimmäisellä luokalla. Siellä oli nämä muutama kusipäätä jotka kehottivat kiusaamaan näitä jotka eivät pomppineet heidän pillin mukaan. Oli minullakin kavereita joskus, mutta kaikki alkoivat joko kiusaamaan tai lähtivät pois jotta heitä ei kiusattaisi. En minä heitä syytä, sillä minkä sille voi siinä iässä. Koko ala-aste meni päin mäntyä (ei nyt ihan koulumenestys) kiusaamisen takia. Ja pelkkä oppilaiten jokapäiväinen vittuilu ja syrjiminen ei riittänyt. Opettajat söivät koulun kunnollisia oppilaita pois, jotta nämä eivät uskaltaisi kertoa muille että miten paska koulu on. Onneksi minulla oli 3 nuorempaa sisarusta ja vanhemmat jotka huolehtivat asiasta. Kävi se itsemurhakin monesti mielessä, mutta silloinhan minä olisin hävinnyt kiusaajille. Mutta joo... sillä tavalla se jatkui ylä asteelle. Siellä oli tämä rehtori joka laittoi jokaisen kiusaajan soittamaan kotia. Ei kyllä sen jälkeen jatkunut XD. Nyt mie olen saanut kunnon kavereita joilla on samanlaisia mielipiteitä ja osaavat kritisoidakkin. On tämä ollut omalta osaltaan kasvattava kokemus. Kun ajattelee että olen tavallista herkempi persoona, mutta tunneäly ja muut maailmassa hyödylliset taidot kehittyneet. Mie olen ehtinyt auttaa jo sisaruksia selviytymään ja välttämään koulukiusatuksi tulemista ja jutellu parin kaverin kanssa. KIVA ETTÄ MINUSTAKIN ON VIHDOIN HYÖTYÄ :D
Olen tyytyväinen elämääni.
Mua on kiusattu alkaen 3 luokasta. KAikkea ei oo vieläkään ulos saanu sanottua... Koulupelko kehkeyty, masennut, paniikkihäiriö, ja lääkitys alako rullaamaan... Aluksi en kertonu kiusaamisesta, (oma veli kiusas myös) ja sitte ku olin kuudennella, kaikki muuttu. Löysin jäätelön liikkapussista, rinnakkaisluokkalaiset nauro mulle, jne. Sitte aloin kulkea perheneuvolassa, ja asiat helpotti HIEMAN. Menin ylpeänä yläasteelle, jossa alkokin yhdeksäsluokkalaiset kiusata. (isoveli oli yhdeksännellä). No, minua haukuttiin aluksi vain tapiksi, ja laudaksi. No, sitten löin kaverin kanssa vetoa, viitinkö mennä nutcase-lippis päässä kouluun, ja voitin vedon. Silloin sain lempinimen Nutcase... Se raikui vielä sillonkin käytävillä, kun olin itse ysillä. No, ostin mielestäni hauskan pipon (vihreällä luki KEIJO) Ja sain uuden lempinimen. Kaikki alkoi sanomaan minua lisäksi Keijoksi. Lintsasin päiviä koulusta, ja eräänä päivänä sain tarpeekseni, ja lähdin kesken koulupäivän pois koulusta, ja sen päivän jälkeen kaikki alkoi pareta. (EN KEHOTA TEKEMÄÄN NIIN!!)
No kaikki alako nyt helepottuun, ku sain tarvittemani avun, mutta itsetunto on niin alhanen ku voi vaan ihmisellä olla. Pelekään hiukkasen nykyäänki mennä koulun lähelle, koska siellä assuu samoja kiusaajia vieläki, ja oon kartellu niitä. Käytän nykyäänki sitä pipoa(Keijo), ja munsta on pääasia että tykkään ite. Kuulen mää vieläki nykyään että moni sannoo mua Keijoksi, mutta yritän olla välittämättä. No elämä jatkuu, oli sitte tämmönen forever alone tai ei :)
Ihmiset jos ette halua että lasta kiusataan niin opettakaa lapsi puolustautumaan. tehkää lapsesta henkisesti ja fyysisesti vahva ihminen. puhukaa lapselle niin että hän tietää olevansa hyvä mutta opettakaa hänet samalla arvostamaan ja kunnioittamaan muita että hän tajuaa auttaa myös heikompiaan. jos ihmisellä on paha olla tai sisällä on asiat huonosti niin on pakko muita silloin väheksyä tai saada jotain kontrollia toisista. nyky mailman media on paskaa joka vaan lisää ihmisten heikkoa fiilistä itsestään ja lapset ovat kaikkein helpoiten vietävissä. nyt jos kasvatatte lapsenne varmaksi itsestään niin ei häneen mikään pure. laittakaa lapsi urheilemaan vaikka judoa tai karateeta jossa henkinen kasvatus on osana harrastusta. lapselle pitää tehä selväksi se asia että elämässä nyt sattuu tulemaan välillä turpaan! vaikka miten kiva ois peitellä todellisuuden kylmyyttä ja laittaa lapsi pilvilinnoihin jotta vain itse saa nähdä hänen nauravan ja iloitsevan niin silti tosiasia on se että heikkoja sorretaan aina. ei sitä tule ikinä mikään laki tai sääntö muuttamaan. uskokaa pois vaan. ite olen aina ollut luokkani lyhkäsin poika ja sit yhtenä päivänä iskä laitto mut treenaamaan niin johan loppu kiusaamiset kun multa pinna ekan kerran katkesi hehehe. nyt omia lapsiani olen opettanut rehellisiksi ja muita kunnioittaviksi ihmisiksi joilla on selkäranka rautaa.
olen opettanut pojat pitämään huolta toisistaan ja arvostamaan kaikkea mitä heillä on. jokainen on yhtä hyvä ja tärkeä. ulkonäkö ja muut turhat seikat ovat paskaa. sisäisin on tärkeintä!
Itsellä ollut lähinnä juoruilua syrjimistä ulkopuolella jättämistä ja pahan puhumista.
Kavereilla rankkojakin kokemuksia kun eka tervehdys on koulun alussa: Moi paska! Ja netissä oot läski huora paska idiootti.)-:
Mikä HELVETIN idea on kiusata toisia???!!!
Itse inhoan myös kiroilua mutta tässä yhteydessä sallittakoon.
Jouduin vaihtamaan koulua ylä-asteella kiusaamisen vuoksi, mutta sama paska jatkui toisessa koulussa heti ensimmäisestä päivästä lähtien. Minulla ei ollut yhtään kaveria ja kaikki pitivät minua jonain friikkinä. Joka päivä minulle ilmoitettiin kuinka vitun ruma olen ja keksivät minulle haukkumanimiä yms. Oli myös niin helvetin hauskaa tulla kysymään että olenko tyttö vai poika. minne tahansa meninkin niin aina "ootko tyttö vai poika?!" Jos sanoin takaisin niin apinoivat sanojani ja tekivät minusta pilkkaa. Huomasin myös että luokkalaiseni kirjoittelivat minusta paskaa netissä. Kerroin opettajille, jonka seurauksena luokkamme joutui 'ylimääräiseen ryhmäytykseen' 1 tunti jossain vitun nuorisotalolla ryhmäleikkejä. Jouduin myös käymään kuraattorilla koska olin niin apaattisen näköinen kuulemma.. jos joskus tapaan vielä kiusaajani uudelleen niin kyllä läski tummuu toivottavasti saatte vielä maksaa omaa lääkettänne
Olen ollut paikassa jossa on oli nuoria mielenterveysongelmaisia, 18-33v . Usealla koulukiusaamis tausta. Törmäsin moneen todella surulliseen tarinaan kiusattu koulussa ja vanhemmat eivät ole välittäneet, osastolle joutuneet jo 13-18 vuotiaana ja ovat saaneet vahvan lääkityksen. Osa masentuneet ja saaneet ssri-lääkityksen, monella tämä ssri aiheuttanut ongelma käyttäytymistä. Niin kuin molemmissa koulu ampuja tapauksissa ollut ssri lääkitys mukana ja pahat tunnelukot joita hoidettu väärin. Uskon että nämä kaksi tapausta eivät jää ainoaksi Suomessa.
Tässä paikassa näillä nuorilla on ollut paljon ongelmia, tunne tasolla ja sen kautta ihmisuhteissa. Monella on ollut vielä traumoja lapsuudessa ja vanhemmat eivät ole hoitaneet rooliaan kunnolla. En syytä vanhempia koska he ovat olleet heikkoja ja eivätkä ole osanneet puuttua asioihin tarpeeksi ajoissa. VAro merkit pitäisi osata tunnistaa ajoissa. Syrjään vetäytyminen,pukeutumis tyylin radikaali muutos, käytös häiriöt, syömis ongelmat, ärtyneisyys, levottomuus, keskittymis vaikeudet, panikki kohtaukset, väkivaltaisuus, sekavuus. Aikuinen kannattaa myös seurata mitä internet sivuja lapsesi selaa!!! Olen huolissani Suomen nuorista!!!