Runonurkka 40

Tuulee ja sataa,
lämpöä oottaa kansa,
aurinko kurkkaa
luuee olevan ansa.
Tuu nyt kesä Suomen nurkkaa
kovin hitaasti aika mataa.
Keinussa vois lekotella
huumoria ja runoja lueskella.
Missä runot luuraa
mä täs vähä tuuraa.

Valkovuokoja ympärilläin
satoja auenneen nyt mä näin.
Kannolle istahdin katselemaan
laulua lintusten kuuntelemaan.

Koivujen oksat niin heleinä vain
kuin kesään riemulla kiiruhtain.
Valkeat pilvet taivaalla sousi
pala nyt kurkkuuni hiljaa nousi.

Kuinka on kaunis jokainen tieno
päilyy järvi kuin kuvajainen hieno.
Oksat melkein vedenpintaan putoo
hämähäkki hienointa seittiä kutoo.

Vielä on illanhehku kaunis ja lauha
maisema lepää on lauantain rauha.
Tuolla ulos isäntä höyryävä astuu
pyyhettään pitää ja oluella suu kastuu.

Hyvä on ihmisen suvellä elää
lintujen laulussa kiitoksein helää.
Kotiinpäin askel jo verkkainen käy
tuolla jo porttini kotoinen näy.

On tämä ihanaa aikaa
kevätöiden valoisaa taikaa!
Ukkoni polvelle kaappasi mut
silmiin katsoi sanoi:pussaan sut.
Onnesta nauraa kihersin
kaulasta ukkoain rutistin.
Sängyssä kainaloon painaiduin
Ihanast aamuun mä havahduin.
Kahveet se keitti ja mulle toi
leivällein laittoi oikean voin.
Siinä me toistamme katseltiin
toistemme tukkaa siliteltiin.

Hämärtää

Lintuset laulelee unilauluaan
hämärä hiipii ylle maan.
Tyyntynyt on tuuli pohjoisen,
nukkumaan yö laittaa sen
Hämärä vain vahvistuu
luonto uneen tuudittuu.

Kesäaika

Kesä ja viimainen tuuli
hampaat kalisten eukko
lehteään laatikosta hamuaa.
Lämmon tulevan luuli
pakkanen nenää puristaa.
Kesän unelma haikeaa
kuvittelu lämmöstä vaikeaa.

Se pakkanen

Kukkia suojaan äkkiä vien,
kaikki ruukut saman tien
katokseen nyt työntelen
poies alta pakkasen.

Luonto kyllä kukoistaa
metsät, maat kaunistaa.
Ei huoli vielä pakkasesta,
toivoa on paremmasta.

Konsa taas aurinko lämmittää,
linnutkin taasen laulelee.
Hiljaista on kylmällä säällä,
ovatkohan äreällä päällä?

Kesäaamuun
herätä kun saa
tunnen silmiänikin
alkaa nauratta.

Seuraan lepatusta
sitrusperhojen
lentää kukkasesta
kukkaan etsien.

Kevyt tuulen vire
liikkuu empien,
kevyt pääsky
löytää korkeuden.

Tyyneen veteen
joutsen laskeutuu
kaislarantaan
uiden hakeutuu.

Rannan pensaat
täynnä laulua
näen maisemani
äänitauluna.

Painan silmät
kiinni tallennan,
nähdyn, kuullun
kaiken kauniina.

Sade

Sade kesän näkyviin pesee,
ukkonen ilman puhdistaa
salama näytöksen juhlistaa,
yhdessä kesän tekee..
Lämmin tuuli etelästä
hellästi kasvoja hieroo
ihana on kesän tienoo.

Kesä taas kerran

Kuin syksyn tuuli ujeltais
rymisee sade valtavasti
kesäpilvessä pimeää
hämärää ja ikävää.
Lämpöä vähänlaisesti
nenää aivastus houkuttaa
attzii,atzii ei mukavaa.
Flunssa tekee majaa
peiton alle ajaa.
Kesällä taas kerran

Liikuntaa

Pyörät pyörii vinhaan
potkut sitä vauhdittaa.
Mummon helmat heilahtaa
lanteet menos keinahtaa.
Naapuri sinkkumies tuijottaa
menoa mahotonta.
Siinäpäs juhannusheila makea
ei tarttis enää hakea.
.
Vaan kun ujo on miesparka,
on eessä opettelemisen sarka.
Nyt jo sana-arkkuaan raottaa
lujasti mummolle kailottaa,
Olis kahvee keitettynä mulla,
seuraksi voisitko tulla.?

Jarrut kirskuu pitkä vana jää
mummo jo pyöräänsä pysäyttää.
Hikihän tulee touhussa tässä
voishan käydä kahvin hörppäämässä.
Siinä sitten mukavia jutellaan
juhannusaikoja muistellaan.
Ujomies jopa kysyä ennättää
voisko jussina valssiin lennättää.
Mummo kahveesta kiittelee
jussina pari lavalla liitelee.


Kelpaisko

Hiljainen sade
tuntuu viileältä,
auringon säde
viipyy yli yön.

Sadepisaroita
ruuruun iskeytyy
kuunnellessa noita
mielein herkistyy.

Sireenien kukat
tuoksuu vienosti,
taipuu niiden oksat
tuuleen hennosti.

Oodi tursasemolle

Voi' tursas mikä emonen
ei ole kauniin siloinen
mutt' hoivaa vaalii pieniään
ei enää saa se syödäkään!
Kun vauvalassaan valmist* on
jo emokin on eloton
Voi' emonen tuo vailla vertaa
ei löytää voi monta kertaa!
Munasta kuudesta sadasta matkaa
vain pari kolme saa lajia jatkaa!
On hinta kova, muut ravinnoks' veteen
on uhraus emosen - elämän eteen.

Kesäinen tuuli

Vienoinen lämpöinen tuulonen
laulaa puunoksissa kera lintujen.
Mato multaa möyhentää onkeloiksi
piiloon aikoo luikertaa.
Västäräkki vaanii matosta
vatsassa kun on puutosta.
Kiinni sai luikeron
tyytyväinen vatsa on.

Muistot tulvi yllättäin
mennyt elämä sillmissäin
tuska purkautuu kyyneliin
elämä myrskyineen
nyt iltaan yksinäiseen
nousee muistot ihanat
joskus tuskat viiltävät
en tahdo yksinäistä elämää
vaikka raittaintain enenää nää
vei luoja pois rautein
kuljen yksin itaan viimeiseen
pyyhin vain kyyneleet
nyyhkytän,,,,,,,

korjau :

" vaikka rakkaintain en enää nää

"vei luoja pois rakkautein "

Mummille* runoni

On rakkaus tallella sittenkin
sen anna lohtua tuoda.
On kyyneleet hellät meilläkin
ne voivat lohtua tuoda.

Kun yksin jää ja kaipuutaan
voi kertoa yön hiljaisuuteen.
Ja ennenkuin itse huomaakaan
on tartuttava tilaisuuteen.

Sinun sydämes lämpöä tarvitaan
ja vaikka ei enään näy lohduttajaa.
Niin tuntevaa sydäntä kaipaa moni
se ehkä on uusi ovi?

Juhannusmorsio

Oi sä aika entinen
tuo aika muistojen.

Vihille nuorineito asteli
ilon kyynel silmät kasteli.

Vaihtui elo aivan uuteen
tanssittiin aamukuuteen.

Vaimona nyt kulkee
tyttöajan pois sulkee.

Juhannus, kokkoa seuraillaan
aikoja entisiä muistellaan.

Lapset tulta tuijottaa
lähemmäks ei mennä saa.

Huomaamatta kuluu aika,
muistoissa menneen taika.

Puoliso ikiuntaan nukkuu,
vieläkö käki maillaan kukkuu...

Lapset teillä omillaan
ehkä tavataan lomillaan.

Juhannus ja kokkoa katselen
muistojen nauhaa availen.

Juhannus keskikesän juhlaa
siinä ei aikaa tuhlaa.

Sataa sataa
Sade maata hakkaa
ei koskaa lakkaa
ilma kun syksy yö
syrän välilyäntiä lyö.
Kesä kuulemma ois
vaa lämpö karkas pois.
Suomen kesä tää
ei voi kai lämmittää.

Tyynen illan kauneus
kun joka lehti ja korsi lepää.
Sametinharmaana vain joku hiljaa
soutava pilvi liikkuu
Taustalla myöhäinen autoilija
kiirehtii kotiin, moottori suristen.
Niin ihana rauha, ei kammoa tekstien
- unohdus ja ne on hävinneet
Vain sydän onneaan sykkii...koti.

Kesäpäällä

Tuuli vinkuu sade lyö,
kohta saapuu keskiyö.
Halaus eukolta parahaksi
sai suukkoja kaksi
kutsuttu on pizzataksi
meni hieman latuskaksi.
Kesäpää nauttii kovin,
kai viel vierelles sovin.

Kesä kohta ohi on
syksy ovenrakoon
saappaitaan sovittaa.
Sadepisara-armeija
tuulta vauhtiin opettaa.
Salamat hieroo silmiään
ja kulkia kelaa filmiään.
Vaihtelevaa, kaunista,
kylmää ja lämmintä,
kuin elämän meno.

Hyvää heinäkuuta runolaiset
lämmintä kesäsäätä loistokasta.
sateen, muun ikävän poistajaset
yhdessä runo-ilon jakajaista
Runoa maisemassa siellä täällä,
se on hymyssä ihmisten,
se on mukana joka säällä,
se on katseessa myös eläinten.
.

Kesän lämpöä halailin
kun reissultani palailin.
Kiirii nauru lapsosten
ja haukku koirien.
Paistaa päivä hyvä niin
iloa siis saappaisiin.
Vielä jatkuu kesän huuma
tulossa on ilma kuuma.
Lämpöä keräillään
talveen kylmimpään.
Silmiä kirkkaus kiristää
hymys sun piristää.

Särkyny vanhus !


Otin lääkkeen
voikakkaan
ei poistu kipu
kuitenkaan
särkee juimii niin
hudan tuskissani taivaisiin
kuuleeko luoja siellä
kuinka vaikeaa on täällä
maanpäällä
vanhus laahustaa tietä tuonelan
kipu raastaa syvältä sydämen
taakse jäi pitkä elontie
katsoo vanhus menneeseen
silloin elämä antoi parastaan
nyt loppu häämöttää

Miks' tuskiaan nyt muille jakaa ?
Nuo kaikki tuttuja on meille.
Vaan parastaan kun antaa
se yli vaivat kantaa ja uusillekin
teille se avaa oviaan.

Siis niskast'ota itseäs
sä kurjuudella rypevä
se meitäkö vois kantaa
meill muuhun kykyä.

Jos kertoa mä voisin
mut jätän väliin sen
ja pränttiin tähän laitan
vain sulle herätyksen!

Tunteita ja värejä elonnauhasta

Väri vaalea seestestä on
tuttuja hetkiä kohtalon.
Punainen kertoo rakkaudesta
olleesta ja olevaisesta.
Musta tuskasta ja ikävästä
ihanasta parhaasta ystävästä.
Valkoinen alusta elämän.

Musta värit kirkastaa
ja tunteet voimistaa.
Kirjonauha elämä on
väreiltään uskomaton..
Pätkä kirkasta ja valoisaa
ihmisille antoisaa.

Suru ja ilo käsikädessä
aina uutta etsimässä.
Elämä on etsimistä
uuden olon hyväksymistä.
Joskus ei tahdo onnistua
antaa punaisen voimistua.

Tuulessa

On hyvä tuuli
on paha tuuli
lounatuuli
ja mukana
pikku hymyhuuli.

Tuulta monenlaista
kotimaista ja ulkomaista.
Jos ei aurinko paista
huonoa tuulta laista
vaikka ois satumaista
ja vapaa kaista.

Terhakkana pörrää mehiläinen
pesä tuossa olla terassin,
lämpöä luo ilta-aurinkoinen
pörriäisen ääneen heräsin.
Silmälasin sanka tuo
tarkka mielenkiinnon kohde,
vaiko linssi väriä mi luo
tutkittava on tuo hohde.
Nostin hiljaa lasit nenältäin
sitten pöydälle ne jätin,
mehiläinen tutki väliin levähtäin
olisinpa saanut tuosta kuvan nätin.

Kun ei kaikki aina pelaa
ikä tekee tuloa kuin salaa.

Innoissani autoon pakkaan
lattialta matot
ja kassiin oivaa mäntysuopaa
kera juuriharjan
Ihastellaan porukalla uutta pesupaikkaa
juuri kuin meille tehty

Aurinko paistaa
lämmittää selkää
Mäntysuopa tuoksuu
ja puhdasta tulee
juuriharjan ja vedensolinan myötä
rakastan tätä työtä

Kaukaa vuosien takaa
mieleen siintää äidin kasvot
lempeät ja hyvät
punaruutuinen essu
ja ruskea kihara tukka

Joka kesä näin me teimme
Naurua ja iloa
veden solinaa ja lämmin tuuli
hyvä mieli kun puhtaat matot
on ripustettu kuivumaan kesän lämmössä

Ja kupillinen kahvia
maistui hyvältä ja ansaitulta
uimareissun jälkeen

Hän on ollut jo pitkään poissa
ja kuitenkin tänäänkin läsnä
auringon lämmössä
autereisen pilven varjossa
metsän reunassa
tuulessa lauhassa
lintujen laulussa
sadekuurossa
valonsäteissä auringon
tullessa esiin
poskelle valahtaneessa kyyneleessä
jonka naurahtaen pyyhin pois

Kahvikupillista juodessa
ajattelin että
onnellisten päivien muistot
antavat ihmeellistä voimaa
selviytyä vaikka mistä
ihan omin voimin

Kuin olisin kuullut hänen sanovan
juuriharjaa heilauttaen
että mattojenpesu on hommaa
jossa sielukin puhdistuu.
Jaksaa taas kestää askelten painon.

Kesän menoa

Lämmintä puseroon pukkaa
tuikohan sadetakki mukkaan...
Saareen linnottautua aijon nyt
oon kerrostaloon kyllästynyt.

Teltta neljänhengen lienee
ei lainkaan siis huolta pienee.
Ilma se mieltä naurattaa vaan
kohta itse nauraa saan.

Hieman on koleaa ilma
kohta nousee kuunsilta.
Hauskaa iloa kyllä löytyy
joku tästäkin hyötyy.

No, kaikkia koetella pitää
pirtis jos istuu ei koe mitää.
Tähdet loistaa taivaan laella
Toivottavasti ei ala saella.

Oikee mukavaa loma säätä
ei ny ainakaan pelätä säätä.
Aurinko taivaan helottaa
ja maankin jotenkin selottaa.

Ollaan kiltillä päällä yhä
vaik ois eessä upea pyhä.
Arki koukeroita päälle heittää
no, hetki menneen peittää.

Pelottaa
olit niin väsyny
nukahdit kesken syömisen
elämä hiipuu hiljalleen
suru tuo tuskaa rakkailleen
menneisyys myrskyineen
mieleen nousee vanhuksen
rakkaani nyyhkytän
joskus paistoi aurinko
kaukana
hiekka dyyneillä
silloin juoksimme riemuiten
elämän onnea tuntien
kaikki loppuu aikanaan
askel muuttuu raskaamaksi
karkaa muisti vanhuksen
eksyy elämän viidakkoon
sydäntä raastaa
rakkaani mun
on aika mennä sun
hiljaa nyyhkytän

Heinäkuun lopussa

Viileni sää kesän
linnut vielä pitää pesän.
Elokuun kuutamot tulossa
heinäkuu jo lopussa.
Nautitaan silti säästä
onnellisesta hetkestä
joka löytyi mielestä
ihan oven pielestä.
Kesää on sää viileäkin,
niinpä tietenkin.
Kerätty muistoja ja kuvia
talven varalle huvia.

Meijän ilta

Vesipallot ropajaa
peltikatto kumahtaa
rännin nokast vesi juoksi
muutuukohan joen vuoksi

minä saunaan veden otin
täyttelin jos joka potin
ehtoolla met kylvetään
päästään löylyn lämpimään

makkarankin kiukahalle
sinapinkin voita alle
ruista leipä siinä eväät
oluttako vielä penäät

osta ite kanna en
minäi kun vaan pyöräilen
lähti ukko kiukuissaan
suonen bensaa hakemaan

kylpenyt olin monet kerrat
ukko tavannut on herrat
siell ne istuu Baaris
taitaa olla aika saavis

Aamulla kun heräsin
saunakamarista löysin
olikohan löyly lyönyt
makkarat ol sentään syönyt

kirkolle mä lähen nyt
kaffeet olen jättänyt
tuvan pöytän koristan
liinasen uuen kustannan

moi!

Illan vieno tuuli
raikas on ja vilpoinen.
Jalat nauttii eccokengän
kannan muodosta, niin istuva
ja pyöristetty
rullaten vain askeltaa.
Kädet rennon taskun löytää
suukin kääntyy hymyilyyn.
Kuusenoksa otsatukan sipaiseevi
silmiltäin.
Ravistelen pisaroita,
huulen päältä lipaisen.
Varvasvälin ruohotupsu
sandaalissain naurattaa.
Kesäillan viehkeyttä
mikään häiritä ei saa.

Ukkosta ilmassa

Pilvet yhteen purjehtii
haapapuut lehtiään ravistaa.
Tuulenmajaan ajatus kiirehtii.
Mustapilvi sähköä kerää
voimaa sen ihminen perää.
Luonto paukkuu salamoi
taivaan lamput ukkonen sytyttää
kumeasti jysähtää.,
vesi maahan lysähtää.

Lepänlehdet

Tuuli lepänlehtiä liikuttaa
ne soittaa kesän sävelmää.
Kuuntelee niitä horsman kukka,
henät vieressä heilimöi.
Muurahaisten polulla tohinaa,
jono pitkä neulasia kuljettaa.
Kiireellä linnaansa rakentaa,
syksyn aika pian alottaa.
Tuuli vaimenee hiljalleen,
lepänlehdet jo pysähtyneet.

Raikas tuuli sai koivunlehdet tanssimaan
iloisina ne kieppui ja sai mun laulamaan.
Autokin pysähtyi ja yli mun päästi
kärryni kanssa lauloin iloni heleästi.
Nuo lehdet kimmeltää niin puhtauttaan
ja sielu iloitsee jo raikkauttaan
otsahiukset tuuli niin pörröttää
nyt hyvältä tuntuu ja viivähtää.
Voin kärryni kanssa ma hetken olla
on apila soma nyt nurmikolla.
Nuo kukat palloina nurmesta nousi
kuin hattarat pienet pilvetkin sousi.

vasta äsken kirsikkapuut riisuivat kukkansa
joutsenperhe juhli aaltojen keinussa
nyt jo juhannusruusut kuihtuneet
arimmat linnut etsivät johtajaa kauaksi paetakseen
kohta kurjet auraavat polun sinen kanteen
muurahaiset sulkevat linnansa ovet
lehtipuut pukeutuvat tuulien karnevaaleihin
eikä kesää enää näy

Yön pilvet
Pilviä sinitaivaalle keääntyy,
ajelehtivat tuulen mukaan.
Aurinko pois erkaantuu
tuoden tummuuden mukaan
Ajatus tulevasta arveluttaa,
se on mieten, toiveen, salaisuus,
eihän se voi, sua, ei mua, satuttaa
lähtisinkö pilvien mukaan...

Tummaksi äityy taivaankaari
ei näy kultareunaa, ei valonkaarta.
Ajatukset katoaa kiertäen pilven reunaa
tuijotellen pilven piirtämää saarta.
Tuulonen pilvet hajottaa, kuu valloittaa tilaa.
se maiseman hopeoi aaveiden hetken
myös pelon oudon tunteen kauaksi silaa.
tunteiden polku mieleen tekee retken.
Yöpilvet matkaa vielä jatkaa hiljalleen
kun aamuun kirkkautta auriko valaa.

Kesäkö mennyt

TV:ssä sanottiin,
että kesän lämpöisiin
päiviin ei oo luottamista.
Ennusti hän vielä huomista,
jotta auringosta
saamme hetken nauttia.

Ensi viikosta hän ennusti,
että taasen sataisi.
Päivät senkun viilenisi,
kesä siinä olisi.
Oliskohan uskominen,
että kesä lämpöinen
näin lyhykäiseks`herkiäisi,
nyt jo meille puhaltaisi
syksyn tuulet tuimat.

Vielä minä odottelen,
että päivän lämpöisen
saisin täällä tuntea,
kesästämme nauttia.
Keinussamme lekotella,
kukkiamme ihastella.

Voi tuulen suunta muuttua,
pilvet toisaalle kulkea,
viedä myrskyt muualle,
sinne, missä sateelle
on tosi kysyntää.

Tulkoon päivä sellainen kuin on tullakseen
en itke, en naura sanoisin ellei
joku olisi sanonut niin jo ennenkin
päivä aurinkoisin, tai sateisin
päivä päivien joukossa menettelee
vaikka jyristen päällä pilvein ukko ajaa
tulta rattaat maahan asti sinkoaa
päivä aurinkoisin tai helteisin
paikan jostakin varjoisen löydän
päivät kaikki tulkoon vain.

Syksyn henki puhaltaa,
tuuli kuiskaten ujeltaa.
Lämpö kesän tuntuu vielä,
joskus pilvi vain on tiellä.
Sade, sadettelee yhä
oli arki tahi pyhä.
Ei kysy lupaa milloinkaan
säätilassa mikään konsanaan.
Totutella tulevaan täytyy
vaikka sydän parka räytyy.

Aina on valittamista
ei auta paremmuuslista.
Tänään jos tykkää tästä
huomenna lakkaa tykästymästä.
Eilen, niin eilen, oli paras hetki
tehtiin ystävän kanssa retki.

Kuvia monta otetettiin
ja muistojenkansioon liiteltiin.
Elämä voi olla mutkikasta,
poistuu, kun lakataan olemasta.
Elämään kuuluu monenmoista
vaikkei aina ilo loista.

Yönsylissä

Pimeäksi käynyt elokuu,
tummina pilvet yötaivaan
kuin kattona maan,
maisemaa varjostaa.
Tuuli viileä kasvoja hyväilee,
kylmänväreet pintaan nostaa.
Kesän lämmön piilottaa
elokuu tummana yönsyliin.
Syksy tuutilaulua laulaa pian,
ehkä huomenna eteisen valtaa.

Mitä tekisin

Kertoisitko miten ajan saa kulumaan,
ei jaksais aina samaa ympyrää.
Ei huvita telkkaa tuijottaa
ei kävelystä intoa saa.
Mitä tekisin, ystävät kaukana asustaa
enkä jaksa minnekkään matkustaa.
Soittaisinko oikein puhelun...
joutuisinko kohteeksi utelun.
Voi,voi, mitä tekisin...?

Menoa unimailla

Aurinko leikkii puiden oksilla,
kuumuus tuntuu iholla.
Tuuli tyyntynyt kokonaan
viihtyy piilossa kotonaan.
Ruusut tuoksuu ja huumaa
ilmassa henkäys kuumaa.

Myrsky nostaa päätään
kuumuutta alkaa häätään.
Myrsky venettä keinuttaa
yli laidan soutaja lupsahtaa
järveen vauhdilla tupsahtaa.
Tömähdys nukkujan herättää
silmät selkoselleen revähtää.
Kesäyön kuumuus huumaa,
ei järveä, uni vaan, nukkuja tuumaa.

Kaunis syys

Kesä pois katoaa
syksy vallan saa.
Auringon säteissä
metsät kullan hohteessa
kaiken lumoaa.
Pihlajan marjoja ujostaa
kauniisti posket punoittaa.
Värit pian kirkastuu
maisemat yhä kaunistuu.

Rannalla !



Rannalla
tänään helteisen
näin rakkautta kiihkeää
pari vedessä sylikkäin istuen
tutki kauan toisiaan
onni oli heillä
ja onni oli meillä katsella
nuorten rakkautta rohkeaa
en jaksanu loppuun tuijottaa
pois lähdin
salama ilmoitti
kumealla jyrinällään
aurinko katoaa pilven taa
tulee sade virkistämään

Tuo harmaa vakava kiharapääkö
nyt rauhaa yrittämään Syyriaan jääkö?
Kun ilmekin pelkkää vakavuutta
tulisko kuvioon nyt jotakin uutta.

On Kofi Annan nyt työnsä tehnyt
vois toivoa nyt että elämä ehjyt.
Soi illan lauhan tuulen suojaa
Kun ehjänä selvis saa kiittää Luojaa.

Sois auringon paistavan sätein lempein
niin vaimon kuin lapsosten kuoron hempein
viihdyttävän ja iloa tuottaa.
Sodan melskeet saa jäädä, jo rauhaa hän vuottaa!

Syksyn laulua tuuli soittaa
sade rumpupalikoitaan hakkaa
auringon tahtoo voittaa,
oksia puiden maahan nakkaa.
Lämpö hiipuu hiljalleen
yö kylmän jo kohtaa,
kesä kääntynyt vatsalleen
polun talvelle johtaa.
Näin vierii vuosi verkalleen
huomaamatta kulua ajan,
kuluiko jokin mutkalleen
ei, muistot vain tekevät majan.

Eikö elämälle mikään riitä,
neljä lasta,kiitos siitä.
Lastenlasta ja lastenlastenlasta,
lukee minunkin kuolinilmoituksessa,
kun haudalla joristaan ja salavihkaa
jo maalista omaisuutta jaetaan sulle,mulle.
Kuka veis ton arvottoman roinan kaatikselle,
eihän pankkitili edes kata hautajaiskuluja
Kiitos sain olla äiti

Mummin ikävä !




yksinäisyys

kalvaa

mikä meni pieleen

kyselen

olen avuton

vain ihminen

teitä rakastan

olette keikkeni

elämä vei teidät pois

tiesittekö kaipaa teitä

ikuisesti

tulisin luoksenne

en kuule kutsua

kun tulen

olette poissa

työssä, koulussa

miksi polkumme ei kohtaa

olen vanha avuton

huudan teille

tulkaa

on vähän aikaa

tulkaa

ennen kuin unohdus armahtaa

Runoistanne kiitos.

On niissä tunnelmaa,
haaveita, unelmaa,
ne muistoja jakaa
kiinnostuksen takaa.

Runonpolkua kulkiessa
on elämän tarun, pulkassa.
Mukava kuluttaa lukuhetkiä
tehdä ajatus retkiä.

Runo on elämää,
ei vähempää,
ei enempää
ne ajatuksiin jää.

Syyskuun runoja pian punotaan
siihen asti elokuuta katsellaan
ja nurkkaa jatkellaan.

Vain pieni kukannuppu

Siellä seassa runsaassa joukossa muiden
kuin vehreiden lehtien alta uiden
vielä myöhäinen nuppukin nousi
ja töitä tehden se sinnitteli
ylös valoon ja lämpöön se kiipeili
ja oli niin huoleton silti.

Se luotti ja kapusi ylöspäin vain
pois pyrki se runkojen kiemurain
tukahduttavan ahtaasta avaraan
valoon lämpöön se ponnisti avautumaan
ja ylsi se ylimpään reunaan saakka
pois nyt oli kasvun ja kiipeilyn taakka
saa nuppu tuo pienoinen uinailla vaan.

Ei tarina kerro jos ehtii se vielä
mutt' unelmissaan se ei sitä tiedä
vain täyttymys tulevan antaa sille
kuin käskynä aikaa unelmille
niin pieni ja hento se nuppu viel on
vain odottaa onnensa auringon kehrää
mi terälehtien syvää sineä ehjää
saa avata riemulla päivyen kultaan
ja täytyttyään - vain pudota multaan
Sen unta ei halla voi haittaa.

Ilta hämärtää
lämpö viipyy vielä,
sauna lämpiää
tuttu kulkee tiellä.
Meen ja huudan hei,
tuutkos löylyyn jutteleen?
Mikäs siinä miksi ei,
toki kanssas saunaan meen.
Kiukaan urut soittaa jo
vihta tuoksuu kesälle,
kuumaa tulee palanko,
vettä kaadan hiuksille.
Siinä meni tunti, pari,
saunottiin ja juteltiin.
lauteillakin riitti vari
kiva kun näin tavattiin.

Perjantai ja tölväisyistä
vain virkistyneenä
tajuan viimein miten
etuoikeutettu olen.
Velvoittaa se sittenkin jakamaan
miten sainkaan ja miksi onnea niin paljon?
Ihan muista riippumatta,...itsestäni.
Mitä tein, olinko rehellisesti kiinnostunut¨
kanssaihmisteni onnesta?
Olin, olin ja annoin itseäni sumeilematta.
Nyt en enää sitä tee, jokainen saa itse tuta
miten elämä palkitsee tai kostautuu,
minä en enää halua niitä tunteita,
jotka herää kylmyydestä ja vcälinpitämättömyydestä!
Minun mittani on täysi sellaisiin, en edes sääli, pitäisiköhän edes?
Minun onneni on lämmössä ihmisten välillä, kylmyyttä en jaksa
kestää enää, syy on minusta riippumista seikoista.
Olen vihdoin vapaa, ja kiitän siitä, näin yön hiljaisena hetkenä.
Onnellisena viimeisestä vapautuksestani!

En ymmärrä

mitä sanot

kuuntelen kyllä

tässä olen

on vain aikaa

kuuntelen

tulee unohdus

tahdon pois

olen väsyny

kuulin kyllä sinulla kaikki oli

Nin, enhän rasittaa ole koskaan tahtonut.
Unohda mummikulta, ei tärkeää ole yön ajatukset!
Vain pieni jäsentely elämään, tarpeellinen vain itselleni.
Rauhassa ole vain, näin jokainen meistä omansa kokee.
Lupahan meillä on, tuskasta huutaa, kuin riemustakin.
Oppia alan hitaasti.
Siitä kiitän, näistäkin kanavista meille annetuista!

Taitteitten yö
hymm,,
mitä se on
se on me
olemmen elämän taiteilojoita

tekxanell
on hieno hihminen
teienny olen sen
kauan seuraten
tämä vanhuus
vie voimat mun
kutistuu
ajatus kun
yrittää
kertoa kaiken sen
mikä joskus ollu on
tunnustan
heikko oon
olen väsyny

Lupa on väsyäkin
lepoa silloin hän halaa.
Yli korven nousee ääni
joskus, se uskoa mieleen valaa.

Tämä maa ja sen kansa on raataa saanut
ei työtä oo peljännyt pankolla maannut.
Se meihinkin jättäneet jäljet on syvät
ei vaivatta nousseet elonleipämme jyvät.

Vaan rakkahat ovat ne juuri siksi
nyt kasvamme aatellen aikuisiksi.
Me osamme teimme ja yritimme
milloin onnistuen, emme vaivoihimme
me sortuneet koskaan, nyt jos huokaamme
meille se suotakoon, soi soittomme kannelta kuullen.

Kuinka osaisin olla
että haluni oikein ilmaisisin,
ettei väärin ymmärrettäisi,
hyvää tahdon,
lepoa tahdon, virkistää,
ilahduttaa,
toivoa jakaa.
Sovintoa, toivoa
olla hyödyksi.

Voiko sen nätimmin sanoakaan!

Syksyaika

Sade ja tuuli oksia hakkaa
pilviä tuuli taivaalle vierittelee.
Se lehdetkin lentoon nakkaa
ilmaa näin kiertelee.
Tutulta tuntuu kierto sen
on kuin elo pieni ihmisen.
Elämässä lämpöä kylmyyttä myös,
ystävät olleet ja menneet muistaen
heidätkin kun oltiin työs
yhteis hetkiä lämpimien.
Elämä oma tarina jokaisen,
sukuun ystäviin kietoen.
Iloa elämään antaa ystävällisyys
oli kesä talvi tai syys.

Kimallus päivän syksyisen
lähemmäksi tuo talven sen.
Ajatus tulevasta,
ajatus menneen
kauniin kesän,
luo mieleen uuden
odotuksen toivomaan
ilon parempaan.
Hyvästin kesälle jättäen
viime auringon sätehen.

Sade,tuo tuttu tämän kesäinen,
taas vaihteeksi meitä tervehtii.
Vaan kirkkaaksi taivas muuttuu,
säätä toisenlaista ennustaa.

Jospa huomenna aurinko paistaa,
se mielen niin iloiseksi saa.
Yö pakkaset luontoa värittää,
syksyn ruska jo kohta loistaa.

Kodin lämmöstä saamme nauttia,
ikkunasta ulos katsella.
Kun pakko ei ole kiiruhtaa,
työt kutsu ei enää vanhempaa.

Villahuiviin voimme itsemme kääriä
ja mielessämme vain hääriä;)
Kynttilän sytytän tunnelmaa luomaan,
hetken ihanan tämän lepoa suomaan.

Huomenna ehkä aatokset toiset,
touhut ja kiireet monen moiset.
Nautitaan täysillä kaiksta näistä,
hetkistä, niin pian ohi kiitävistä.

Kesän haukotusta

Hiljaa, hiljaa syksy hiipii,
puidenlehtiä tuuli riipii.
Kesä haukotellen pilvivuoteellaan
jäseniään oikoillessaan
aikoo pian nukkumaan.
Syksy kuitenkin voiton vie
värikkäänä hehkuu peltotie.
Vielä hetki lämpö viipyilee
sitten hiljaa vain viilenee.
Siinä on vuoden taikaa
neljä erilaista aikaa.

Kuin kala vedessä

Pieni muikku ymmällänsä
haki paikkaa silmillänsä
missä kaikki selvät paikat
vieraita vain kylkein laikat
kiiltävissä kyljissään
muikku sousi ihmeissään.

Puikkelehtii siellä missä
tarvitse ei eksysissä
pujotella läpi muiden
ahnaiden ja kovasuiden
missä kirkkaammat on veet
ulapat ja seljänteet
siellä ystäviään löytää muikku
silmiin syttyi onnen tuikku.

Yön pilvet maan verhoaa
hämäryys hetken häilyvä
varjoiksi kaiken muuttaa.
Syksyinen koleus ikävä
aamun auringossa sulaa.

Yksinäinen kulkija polulla
kapeaa kaistaa raahustaa.
Eteenpäin jokaisella solulla
kotiinsa allapäin taivaltaa.
Koivun alla hetkeksi seisahtaa.
ovi, avain lukkoon kolahtaa
porraspuu hiljaa narahtaa.