Yllättävä rakkaus: "Ennen tätä miestä olin kiinnostunut vain naisista"
Julkaistu: 19.05.2012 15:41
Tämä rakkaustarina kertoo siitä, miten sen oikean kohdalla rakkaus ei katso sukupuolta.
Nimimerkki "miumou" lähetti oman rakkaustarinansa Ilta-Sanomien Rakkaustarina-kilpailuun:
"Lähdin viime kesälomalla ystäväni luo Lappeenrantaan ja asuin hänen ensimmäisen kerroksen opiskelija-asunnossa. Matkani piti kestää vain viikon ja minun oli määrä palata helsinkiin sunnuntaiaamuna, mutta uudet maisemat ja ystävät saivat oloni rennoksi ja päätin jäädä. Samana kohtalokkaana sunnuntai-iltana mies kapusi pienessä humalassa kitara kainalossa parvekkeelta sisään. Olin ennen hänen tapaamistaan kiinnostunut vain naisista, mutta tuo lempeä ja hellyyttävä mies vei sydämeni.
Tajusin löytäneeni parhaan ystävän ja sielunkumppanin. Hän lähti epäröimättä yhdessä vietetyn kesän jälkeen kanssani asumaan spontaanisti Helsinkiin. Koimme yhdessä vaikka mitä sinä kesänä ja syksyllä menimme naimisiin maistraatissa. Elämme hetkessä, toisiamme rakastaen. Vuoden jälkeenkin olemme kuin vastarakastuneita, eikä kumpikaan ole riitapukareita, joten erimielisyydetkin hoidetaan keskustelemalla. Parempaa seikkailukumppania tähän elämään ei voisi toivoa. Minä, hän, kitara, taivas ja tähdet."
Ilta-Sanomien Rakkaustarina-kilpailu on päättynyt. Kiitämme lukijoita kaikista upeista rakkaustarinoista, joita olemme saaneet lukea. Kilpailun palkinnot arvotaan tällä viikolla ja voittajille ilmoitetaan voitostaan henkilökohtaisesti! Aihe: Lukijan rakkaustarina
Julkaistu: 19.05.2012 15:41
Tämä rakkaustarina kertoo siitä, miten sen oikean kohdalla rakkaus ei katso sukupuolta.
Nimimerkki "miumou" lähetti oman rakkaustarinansa Ilta-Sanomien Rakkaustarina-kilpailuun:
"Lähdin viime kesälomalla ystäväni luo Lappeenrantaan ja asuin hänen ensimmäisen kerroksen opiskelija-asunnossa. Matkani piti kestää vain viikon ja minun oli määrä palata helsinkiin sunnuntaiaamuna, mutta uudet maisemat ja ystävät saivat oloni rennoksi ja päätin jäädä. Samana kohtalokkaana sunnuntai-iltana mies kapusi pienessä humalassa kitara kainalossa parvekkeelta sisään. Olin ennen hänen tapaamistaan kiinnostunut vain naisista, mutta tuo lempeä ja hellyyttävä mies vei sydämeni.
Tajusin löytäneeni parhaan ystävän ja sielunkumppanin. Hän lähti epäröimättä yhdessä vietetyn kesän jälkeen kanssani asumaan spontaanisti Helsinkiin. Koimme yhdessä vaikka mitä sinä kesänä ja syksyllä menimme naimisiin maistraatissa. Elämme hetkessä, toisiamme rakastaen. Vuoden jälkeenkin olemme kuin vastarakastuneita, eikä kumpikaan ole riitapukareita, joten erimielisyydetkin hoidetaan keskustelemalla. Parempaa seikkailukumppania tähän elämään ei voisi toivoa. Minä, hän, kitara, taivas ja tähdet."
Ilta-Sanomien Rakkaustarina-kilpailu on päättynyt. Kiitämme lukijoita kaikista upeista rakkaustarinoista, joita olemme saaneet lukea. Kilpailun palkinnot arvotaan tällä viikolla ja voittajille ilmoitetaan voitostaan henkilökohtaisesti! Aihe: Lukijan rakkaustarina
Vastaukset 25
Vanhimmat
On monta kohtaa, joissa olen ymmärtänyt pointtisi , mitä olet koittanut jauhaa tässä jo pitkään.
Jotenkin rupee jo ihan ärsyttämään tuo jatkuva mantra.
Eikö elämässä ole muutakin? Kyllä on, mutta niin monelle ei.
Lesbouden ympärillä pyörivät ilmiöt on tapetoitu seksuaalisen suvaitsevaisuuden alle.
Niiin...voishan tuo olla mieskin, joka kirjotti ;P.
hahah :) nii just, Pekan tarina. Ihana.
provo trolli!
Eipä muutenkaan kiinnostava tarina. Kysehän on nuoresta opiskelevasta ihmisestä, jonka seksuaalinen identiteetti on vakiintumaton. Paljon bissejäkin maailmaan mahtuu. Minäkin nuorena rakastuin sekä että, sitten oli mies muutaman vuoden, mutta viimeiset 15 vuotta vain naisia olen ajatellut. On lukuisia syitä miksi valitsen naisen, eikä se lopulta ole oikeastaan valinnan asia edes.
tää siis on edelleen LESBOJEN keskustelupalsta, joten kerääntykää te munan imijät jonnekin ihan muualle! hahahaha:)
Joo ja sinä tumputtaja teinipalstalle.
Oli sitten oikea tai feikki rakkaustarina, miksi ihmisten pitää aina lokeroida kaikki jonnekkin? Miksi rakkaus ei voi vain olla rakkautta?
Ei sitä teidä koskaan vaikka umpi itseään lesboksi kutsuva tapaisi sielunkumppaninsa, mutta hän sattuukin olemaan mies. Miksi merkitä tämä lesbo sitten biseksuaali osastolle. Minä lokeroisin hänet rakastuneiden ja onnellisten osastolle jos hänestä kerta siltä tuntuu.
Ei mulla muuta sanottavaa kuin ihmetyttää tämä nyky maailman "pakko diagnisoida aivan kaikki"-asenne. Välillä vois vaan antaa ihmisten olla ihmisiä.
No kuule tämä sattuu olemaan l-palsta, oliskohan sillä jotain tekemistä asian kanssa. Toi ap. nyt on jonkun tumputtajan juttu enivei. Niitä näyttää olevan tällä hetkellä koko keskustelupalsta pullollaan, varmaan kevät tekee sen. Monet tunnistaa jo kirjoitustyyliltä, noi palstan vakitumputtajat.
Ap:n kirjoitustyylistä..mutta eihän ap edes kirjoittanut mitään, kopioi vaan jutun suoraan ilta-sanomien sivuilta :o mäkin luin ton yks päivä sieltä
Tuskin se tumputtaja-toimittaja on alunperin ajatellutkaan että teksti tulee myös lesbopalstalle, yhtään sen enempää kuin se mies/nainen joka tarinansa iltasanomille lähetti ;D
No kyllä sen kuule tietää.
Miehellä ei ole pehmeää ihoa, tuoksuvia pitkiä hiuksia, rintoja, ihanaa suppusuuta... ei kerrassaan mitään(!!!!!), mitä pitää haluttavana. Vaikka olisi miten ihana ja pehmoinen persoona.
Ärsyttävää tollanen "eihän sitä koskaan tiedä".. jos SINÄ et tiedä, niin se on aivan eri asia kuin se, ettei KUKAAN voi tietää. Lopeta jo!
Virkistävä näkökulma:
"miksi ihmisten pitää aina lokeroida kaikki jonnekkin? Miksi rakkaus ei voi vain olla rakkautta?
Välillä vois vaan antaa ihmisten olla ihmisiä. "
"Miehellä ei ole pehmeää ihoa, tuoksuvia pitkiä hiuksia, rintoja, ihanaa suppusuuta..."
Ai ei muka?
http://cdn-www.i-am-bored.com/media/63924_dudehasmoobs.jpg
Ei ole kovin vaikea ymmärtää aloittajan kirjoitusta jos vähän aivoja viitsii käyttää: pointti se, että vaikka olisi vain 60 vuotta ollut kiinnostunut naisista, voi rakkaus silti kääntyä mieheen päin joshenkilö on oikea. Vai ajattelisitteko itse ns. 100%varmuudellalesbotkokoelämän-ihmiset tuntiessanne vetoa mieheen tällä tavalla että "ai niin, enhän mä voi kiinnostua tosta kun se on mies"?
Ei kukaan voi tietää varmasti keneen tunteiden palo kohdistuu, joillain säilyy vain naisiin, toisilla vannoutuneista lesboista taas voi muuttua. Tunteet eivät aina ole niin itsestään selviä.
Todellakin ärsyttävää tommonen, että : ei sitä kukaan tiedä. Minä tiedän, olen aina tiennyt ja tulen aina tietämään eten miehiin rakastu. Nuorempana kuulin tota mantraa ja tiesin silloinkin, että en miehistä ikinä kiinnostu, enkä ole kiinnostunutkaan enkä ikinä edes halua kiinnostua. Olen täysin 100 % varma, että never ever en kiinnostu miehistä ja that´s it. Onko se nyt niin hemmetin vaikeaa joidenkin tajuta, että jotkut todellakin ovat ihan 100 % pesunkestäviä lepakoita, eivätkä siitä ikinä muutu ja mikä parasta eivät ikinä haluakaan muuttua.
Veit jalat suustani. Mä en jaksa enää kuunnella muiden paasausta tosta! Mäkin tiedän ja tunnen varsin hyvin itseni, että TIEDÄN etten kiinnostu miehistä, enkä ole koskaan kiinnostunutkaan. Miksi se on niin vaikea toisten ymmärtää, kun aina pitää väittää vastaan ja jossitella. Luulis että mä kuitenkin tunnen itseni paremmin kuin muut.
Voitte vedota vaikka maailman mullistaviin tutkimusten tuloksiin tunteiden kehittymisestä ja seksuaalisuuden muodostumisesta ja ympäristön vaikutuksesta minuuden kehittymiseen, niin siltikin itse tiedän paremmin itseni, mitä tiedostan itsessäni, toisin kuin muut. Eli ihan turha muiden on alkaa analysoimaan toisia. Tai ainakaan mua ei kannata. Jokainen on oma yksilönsä ja minä omana yksilönä tiedän itseni varsin hyvin.
Eikö sinua kiinnosta ihmiset? Etkö voi kuvitella, että joskus kiinnostuisit jostain miehestä ihmisenä? Suljetko pois sen mahdollisuuden, että jollakin miehellä voisi olla sinulle henkisesti persoonana jotain annettavaa? Aikamoista miesten halveksuntaa. Ymmärrän, että jos et kerta ole seksuaalisesti miehistä kiinnostunut yhtään, niin that's it, mikäs siinä, mutta mikä sinussa panee hanttiin, että et voi kiinnostua persoonina miehistä? Siis jos et tavallisista pulliaisista, niin ajatellaan sitten vaikka joitain taiteilijota, lukeneita tiedemiehiä etc...Etkö voisi kuvitella että kävisit heidän kanssaan vaikka mielenkiintoisia keskusteluja mieltäsi askarruttavista asioista?
No haloo, rautalankaa. Totta kai miehet voivat olla kiinnostavia ihmisinä, mutta kun tässä oli puhetta seksuaalisesta ja/tai romanttisesta kiinnostuksesta. Minulla on useita miespuolisia ystäviä, mutta en ikinä ole rakastunut tai ihastunut yhteenkään mieheen. Mukavista keskusteluista on valovuosia siihen, että haluaisin jakaa sänkyni ja elämäni jonkun kanssa.
Meni vahingossa tuo kiitos vastauksesta tuonne alas...mutta haluaisin näin ulkopuolisena vielä tietää hieman siitä, että koetteko te lesbot (useimmat teistä) miehet erityisen vastenmielisiksi mielikuvissanne? Ei pelkästään niin, että teillä ei ole himoa miehiin, vaan jopa inhoa miehen fyysiseen puoleen? Ja kaikkiin, eli varmasti joihinkin on inhoa, mutta onko kaikkiin?
En tunne mitään erityistä inhoa miehiin, fyysisestikään. En voisikaan inhota, koska minulla on poika, josta toivottavasti jonain päivänä kasvaa hyvä mies. Toisaalta en juurikaan ajattele miesten fyysisiä osia tai ominaisuuksia, ainakaan seksuaalisessa mielessä, kun siihen ei ole mitään syytä. Ne ovat neutraaleja asioita, jotka eivät kuulu minulle.
No kiitos vastauksesta. Se asia tuli selväksi tällaiselle lesboutta tuntemattomalle ulkopuoliselle.
Sinä pkeckman2 olet siis heteromies ? No, etkö sinä siis koe miehiä kiihottavina seksuaalisesti ? Kai sinä sentäs voit kuvitella kiihottuvasi ja rakastuvasi mieheen, vaikka olet pesunkestävä hetero, vai ? Jos olet täysin hetero, niin voit miettiä asian näin. Aivan, oikeasti et voi, koska olet hetero. Jos mietit, että voisit miehenä kiihottua miehestä, olet vähintään bi, et hetero.
Joo. Tuokin selvensi tietämättömyyttäni ja tyhmyyttäni näistä asioista. Olen joo hetero, enkä kiihotu miehistä. Täytyy myöntää, että lesboissa harmittaa se, että he usein ovat kivan näköisiä ja yhteen ihastuinkin yhdellä työpaikalla, mutta ei siitä sittten tietenkään mitään tullu. Ja siis harmittaahan se, kun kivan näköiset naiset eivät ole minusta kiinnostuneita. Luulen, että monien miesten lesbovihassa on kanssa kyse jostain tällaisesta harmituksesta, kun he kokevat, että heistä ei olla kiinnostuneita.
Minusta ei tosiaan saa homoa, vaikka voin olla tosi hyvä ystävä miehen kanssa ja siihen se jää, kuten lesbotkin. Minulla ja lesboilla on sekin yhteinen piirre, että molemmat pidämme naisista. Tältä osin pystyn kyllä hyvin samaistumaan lesboihin ja ymmärrän heitä.
Haluaisin kertoa tuosta ihastukseni kohteesta vielä sen, että hän suhtautui minuun kuin ihmiseen ja koin sen todella vapauttavaksi kaikkien näiden teerenpelien ja tavaramarkkinoinen ja pärjäämispaineiden keskellä, mitä miehet joutuvat kokemaan täällä heteromaailmassa.
Miespuoliset ystävät ovat joskus sanoneet jotain vähän samaa, että minun seurassani on helppo olla (siis muihin naisiin verrattuna), kun ei tarvitse pingottaa. Kai kun ei tarvitse yrittää tehdä vaikutusta :D Eikä minulla ole toisaalta ihan sellaista tarvetta kilpailla kaikessa kuin miehillä keskenään.