nii siis tässä olis tällanen vauva-gallup:
1. Minkä ikäsenä aiot hankkia ekan lapsen??
2. Kuinka monta lasta aiot hankkia ja mikä olisi ikäero niillä??
3. Olisitko valmis ottamaan adoptiolapsen?? Pojan vai tytön??
Omat vastaukset:
1. 25-vuotiaana
2. 3 lasta... ekan siis hankkisin 25v, toisen 27v ja kolmannen 30v... eli kaks vuotta ikäeroo...
3. Olisin ehkä tytön
1. Minkä ikäsenä aiot hankkia ekan lapsen??
2. Kuinka monta lasta aiot hankkia ja mikä olisi ikäero niillä??
3. Olisitko valmis ottamaan adoptiolapsen?? Pojan vai tytön??
Omat vastaukset:
1. 25-vuotiaana
2. 3 lasta... ekan siis hankkisin 25v, toisen 27v ja kolmannen 30v... eli kaks vuotta ikäeroo...
3. Olisin ehkä tytön
Vastaukset 46
Vanhimmat
Vauvakuumeen puremalle sielulleni tekee mannaa vastata tähän...
1. 21 eteenpäin, koska 20 vuotiaana en enää ehdi. Ei vaan, täytyy ajatella opiskelut loppuun, että 23 tai 24 on sellainen optimaalinen "aikaisintaan mahdollista elämisen kannalta" vaihtoehto.
2. Vähintään kaksi, neljä olisi unelma, enemmänkin saa tulla. Vuoden tai enintään kahden ikäerolla.
3. Olisin. Afrikasta tai mahdollisesti Kiinasta. Sukupuolella ei ole väliä, mutta jos adoptoisin, niin haluaisin adoptoida useamman. Esim. Kaksi biologisesti omaa ja kaksi omaksi adoptoitua.
Mikset kysy, hoitaisitko lapset kotona vai laittaisitko hoitoon? Ja jos kyllä, niin mihin hoitoon?
Haaveilen olevani kotiäiti, mikäli se vain on taloudellisesti mahdollista. Muuten koittaisin saada lapsille kotiin hoitajan tai sitten yrittäisin järjestää ne jommalle kummalle isoäidille hoitoon. Myös mahdollisuutta isän jäämisestä kotiin lapsia hoitamaan on keskusteltu.
se on kauhean pitkästyttävää. siinä rupeaa jo tekemään mieli päästä töihin. ja mitä itse olen huomannut niin kotiäidit tuntuvat olevan kireämpiä lapsilleen kuin sellaiset äidit joiden lapsi on osan päivästä hoidossa. ehkä minun tuttavapiiri on vain erikoinen...
Toisaalta kotiäideillä on aikaa niille lapsille. Ja kotona lasten hoitaminen ei tarkota, että siinä ei vois tehdä työtä samassa.
Sitäpaitsi alle kolmivuotiaiden laittaminen hoitoon jonnekin päiväkotiin saattaa vaikuttaa niiden kehitykseen erittäin huolestuttavasti.
Ni.
Asumme kyllä yhdessä mieheni kanssa, mutta emme harrasta yhdyntöjä, joten emme käytä ehkäisyä eikä ole mahdollisuutta saada lapsia. Olen monesta asiasta samaa mieltä lestadiolaisten kanssa, vaikken olekaan uskonnollisesti samaa mieltä heidän kanssaan.
Sanoit, että alle 3 vuotiaan laittaminen hoitoon saattaa vaikuttaa niiden kehitykseen huolestuttavasti. Valitettavasti asia ei täysin ole noin. Lapsi joka tulee vasta ko. iän jälkeen hoitoon on varautunut, itkeskelevä sekä epäsosiaalinen. Kun lapsi tottuu pienestä pitäen muihin lapsiin päiväkodissa niin hänestä tulee paljon sosiaalisempi ja hyväksyvämpi. Hän oppii jakamaan omistaan toisin kuin ehkä kotona. Olen kanssasi samaa mieltä että kotiäitinä voi olla, mutta ei kannata olla liian pitkään. Muista, että päoiväkodissa huomataan myös usein jos lapsella on jokin "häiriö" esim: ADHD. Omasta lapsestahan näitä piirteitä ei halua nähdä ainaskaan kaikki. Ja kun ne tulee vasta koulussa niin on jo auttamattomasti myöhässä.
vauvakuumetta tässäkin osoitteessa :)joten vastaamaan:
1. varmaankin 23-26 tollaiselle haarukalle voisi ajatella asiaa, tosin, eihän se aina niin yksinkertaista ole että sitä vaan päättää tehdä lapsen :)
2. kaksi tai kolme, kaksi riittäisi vallan mainiosti..ja parin, kolmen vuoden ikäeroilla
3. olisin, tytön tai pojan, kumman vain.
1. Lapsi ei tule kysymykseen (näillä näkymin) vielä pitkään aikaan. Kun harkitsen lasta, voi olla että olen jo lähemmäs 30v.
2. Minulle riittää yksi lapsi, mutta kaksi on rajana. Ikäero siinä tapauksessa mahdollisimman lyhyt.
3. Adoptiolapsesta olen erityisen kiinnostunut ja tytön minä tahtoisin.
Voi olla ongelmia odotettavissa jos aiot noin kauan odottaa. Lapset pitää tehdä nuorempana. Kaikkea muuta ehtii vanhempanakin. Huomaa se että miehillä ei ole sellaista "kiirettä" kuin naisilla. Mieshän voi siittää vielä 70-vuotiaanakin.
1. En aio hankkia
2. En yhtään
3. Olisin, mieluusti. Ottaisin pojan.
negatiivinen ajattelutapa, mutta ei ole mun asia
Miten niin negatiivinen? Hlö on kuitenkin valmis adoptoimaan. Kypsää ajattelua mun mielestä, että lapsen ei tartte olla biologiseti oma.
1. Minkä ikäsenä aiot hankkia ekan lapsen??
= luultavasti 22-25 vuotiaana. Olemme puolisoni kanssa valmiita hankkimaan lapsia vaikka heti, mutta haluamme lapsillemme parasta. Tällä hetkellä ei ole vielä niin paljon varaa, että voisimme elättää lapsia. Ensin koulutus/ura ja sitten lapsi.
2. Kuinka monta lasta aiot hankkia ja mikä olisi ikäero niillä??
= haluamme 2. Ikäerolla ei väliä, ehkä 1-2vuotta.
3. Olisitko valmis ottamaan adoptiolapsen?? Pojan vai tytön??
= Jos en omia saa niin ehkä sitten. Tytön ottaisin mieluiten.
Hyvää kesää!
1. 18-20-vuotiaana
2. Kaksi, yhden tytön ja yhden pojan haluaisin, mutta melko varmasti tulee kaksi poikaa ja parin vuoden ikäero
3. Olisin ja lapsen haluaisin ehdottomasti Venäjältä.
1. Sain ensimmäisen lapseni jo 15-vuotiaana, ja toisen lapseni tahtoisin muutaman vuoden kuluttua.
2. Tyttö on jo ja tahtoisin vielä yhden tytön ja yhden pojan, mutta kaikki otetaan vastaan mitä tulee.
3. Adoptiolapsen aion hankkia sitten kun olen 27-vuotias ja kaikki omat lapset on sitten jo tehty. Paikalla ei ole mitään väliä.
1. Eh, en tiedä. Mutta kait siinä 25 vuoden iässä...?
2. Suurin ikä ero saa olla 3 vuotta. Ja kaksi, kome on liikaa, yksi jää yksinäiseksi. Kaksi on sopiva ^^
3. Olisin valmis, vaikka omat olisivat ihania :)
Ottaisin ehkä kummatki, sisaret...?
Ehkä tytön mutta poikakin olisi ok...
Tietenkin mies on apuna päättämässä :D
Alan jo kyllä olla liian vanha tällaisiin kyselyihin.. Olen tällä hetkellä 22-vuotias. :-D
1. 25-26 -vuotiaana. Mitä aikaisemmin sitä parempi, mutta odotan että opinnot ovat ihan loppusuoralla ennen kuin jään äitiyslomalle.
2. Haluaisin mielelläni 3-4 lasta, mutta aika näyttää sitten sen kuinka monta saamme. Mieluiten ikäeroa olisi n. 3 vuotta koska haluaisin imettää lapsiani reilusti yli 2 vuotta.
3. Haluaisin kyllä adoptoida lapsen, mutta luultavastikin rahatilanteen vuoksi se ei ole mahdollista. Joko avomieheni tai minä jäämme kotiin hoitamaan lapsiamme, joten rahaa ei tule olemaan mitenkään runsaasti, mutta rakkautta ja huolenpitoa varmasti sitäkin enemmän. :-)
Ihanaa löytää joku, joka ajattelee samoin kuin minä! Eli lapsia saisi tulla jo, vaikka ikää on 20 vee. Ja jompikumpi jää sitten kotiin niitä hoitamaan, tehköönkin tiukkaa taloudellisesti. Mutta kun on ne typerät opinnot...
Onnea kovasti sinulle!
Olen 22-vuotias nainen ja voin kertoa,että en todellakaan ajatellut kolmen vuoden päästä tehdä lapsia.Ehkä joskus lähempänä kolmeakymppiä.
Opiskelut ovat vasta aluillaan,eikä ole potentiaalista isäehdokastakaan vielä löytynyt.
Enkä ole valmis äidiksi niin nuorena ja haluan elää elämääni..lapsi kun tulee,niin se on sitten
aina ja ikuisesti huolehdittavana.Mukava asia tietysti omalla tavallaan,mutta on sitä sitten koko loppuelämä aikaa niitä hoidella.Nuoruus on vain kerran!
Eli jos olette ihan tavallisia tytteleitä,
ettekä esim.lestadiolaisia tai jo monta vuotta parisuhteessa eläneitä (näin nuorena....?),
niin voin kertoa että kaksvitosena taatusti nauratte noille ajatuksillenne... :)
Mut joo,haluan kyllä omia lapsia ja voisin
adoptoidakin,tytön taikka pojan.
Kaksi lasta,standardivastaus tyttö ja poika ois ihan kiva,tai sitten kaks poikaa ja yksi tyttö.
Ja pienellä ikäerolla,tai mikä nyt on tilanteeseen sopiva aika sitten tehdä lapsia.
"Eli jos olette ihan tavallisia tytteleitä,
ettekä esim.lestadiolaisia tai jo monta vuotta parisuhteessa eläneitä (näin nuorena....?),
niin voin kertoa että kaksvitosena taatusti nauratte noille ajatuksillenne... :)"
Itse olisin jo mieluusti äiti 22-vuotiaana, avomieheni on 25-vuotias, mutta opiskelujen vuoksi ei ole vielä mahdollista hankkia lapsia. Sitten kun koulut on suoritettu ja tutkinto joten kuten valmiina, voi alkaa suunnittelemaan perheen perustamista. Itse olen ollut kihloissa jo useamman vuoden ja avioon menemme kunhan on tarpeeksi rahaa.
Sitä paitsi, mitä uskonnollisuus liittyy oikein siihen millainen tulevaisuus tulee olemaan? En ole itse kristitty, vaan kirkosta eronnut tavallinen nuori nainen, mutten ajattelisi asioista varmastikaan toisin jos olisin lestadiolainen, muslimi tai helluntalainen.
Voipi olla itsekin parin vuoden päästä muutat mielesi, sillä tunnettu tosiasiahan on että 25 ikävuoden jälkeen naisten hedelmällisyys putoaa rajusti, joka tarkoittaa sitä että ei ole yhtään varmaa että on enää mahdollista saada lapsia (varsinkaan jos on tietämättään muutenkin huonot mahdollisuudet). Onneksi nykyisin on pikkuhiljaa kehittymässä keinoja jo ennaltakäsin tietää milloin munasolujen tuotanto loppuu, joka tekee sen että piakkoin pystytään gynekologillakin arvioimaan missä iässä olisi parasta lapset tehdä kenenkin. Itse olen aina haaveillut suuremmasta perheestä (tosin kuten sanoin, katsomme lapsen kerrallaan ja olemme yhdestäkin kiitollinen), joten sen vuoksi oma biologinen kelloni onkin jo tikittänyt teini-iästä asti. Varsinkin viime vuosina parisuhteen muodostuessa vakaammaksi on kummallekin meistä tullut tunne että haluamme jakaa elämäämme vielä jonkun olennon kanssa. Tätä kipua on sitten lievitetty hieman hankkimalla koira. :-)
etten minä ainakaan halua tehdä lapsia minään 30 vanhana korppuna... Mä itte kärsin jo nyt siitä ku mutsi on joku 46v eikä jaksa tehä mitään(itte oon 14) Mä ainakin haluun tehä lapset silleen että oo nuori sillon ku ne on nuoria, eli mä olle 40-kymppinen ja ne jotain alle 20-kymppisiä...
Jos olisit lestadiolainen niin et saisi käyttää ehkäisyä, ja todennäköisesti sinulla olisi jo liuta lapsia, joten kyllä se sukonnollisuus liittyy hyvinkin vahvasti siihen millaista tulevaisuus tulee olemaan. Jos olet lestadiolainen niin sinun oletetaan olevan lapsentekokone, joten sinun kuuluu aloittaa lasten tekeminen mahdollisimman aikaisin ja tehdä niitä mahdollisimman monta.
En käytä tällä hetkelläkään ehkäisyä, joten ei sillä oikeastaan olisi mitään väliä. Emme harrasta mieheni kanssa yhdyntöjä, koska emme halua vielä lapsia. Itse olen aina halunnut suuren perheen ja nuorena, joten ei tuollaisella asialla olisi minulle mitään väliä.
Onko yleensäkää mitään järkeä vaivata päätä tällaisella asialla suunnittelemalla elämää moneksi vuodeksi eteenpäin? Mistä sitä tietää mikä tilanne on silloin kymmenen vuoden päästä? Lapsia tulee jos tulee ja on tullakseen. Niitä ei aina niin vain hankita. Ja eikä iällä nyt niin oo väliä, vaan sillä ennemminki, että lapsi on tervetullu ja sitä rakastetaan!
1. Minkä ikäsenä aiot hankkia ekan lapsen??
Mun vanhemmat oli 39(ja mun veli tuli taloon vuosi ennen mua) kun sai mut(oon nyt melkein 14), ja mua se vähän hirvittää, kun jo nyt näyttää siltä että noi on ihan seniilejä... eli jossain 28-33 vuoden iässä...
2. Kuinka monta lasta aiot hankkia ja mikä olisi ikäero niillä?? Ehkä kaksi, kahen tai kolmen vuoden ikäerolla...
3. Olisitko valmis ottamaan adoptiolapsen?? Pojan vai tytön?? Olisin valmis, kun oma velikin on adoptoitu (tosin hoitaisin tämän asian eri tavalla, kun mun vanhemmat ei oikeastaan puhu siitä ollenkaan) ehkä tytön, jotain 4-5 vuotta sen jälkeen kun vika oma on syntynyt(tosin vaan jos oon joku 35 silloin) jostain Etelä-Amerikasta tms.
Ja hei puuh, tää nyt on pääasiassa vaan hauskaa :)
1. Minkä ikäsenä aiot hankkia ekan lapsen??
-Ei tuollaista voi etukäteen suunnitella, en vielä edes tiedä, koska se mies sattuu eteeni jonka kanssa haluan elää yhdessä ja perustaa perheen. Mutta toivoisin, että vähän alle 30 vuotiaana.
2. Kuinka monta lasta aiot hankkia ja mikä olisi ikäero niillä??
-En kovin montaa, ehkä kaksi. Tietysti tulevan miehenkin mielipide ratkaisee. Ikäeron en haluaisi olevan kovin suuri, muuten heistä ei olisi oikein enää seuraa toisilleen.
3. Olisitko valmis ottamaan adoptiolapsen?? Pojan vai tytön??
-Olisin. Ei sukupuolella olisi niin väliä, kunhan olisi terve lapsi.
1. Minkä ikäsenä aiot hankkia ekan lapsen??
Mahdollisimman nuorena, nyt tosin ikää vasta 17 ja opiskeluja vielä 2 vuotta jäljellä, eikä miestä, (eikä tod. näk. tule olemaan)jos järkevästi ajatellaan, niin ei ihan heti.
Jos ei ajatella järkevästi, niin vaikka heti.
2. Kuinka monta lasta aiot hankkia ja mikä olisi ikäero niillä??
jos ei taaskaan ajatella järkevästi, vaan tunteella, niin vaikka kuinka monta, eikä kovin suuria ikäeroja.
3. Olisitko valmis ottamaan adoptiolapsen?? Pojan vai tytön??
Kyllä vain jos ei sitä olisi tehty niin hankalaksi ja kalliiksi. Sukupuolella tai maalla ei väliä.
Älkääkä kukaan nyt suivaantuko tällaisesta viattomasta ajanvietteestä, totta on että lapsia saadaan ei hankita, eikä mitään voi suunnitella etukäteen, mutta kun on niin mukava joskus vähän unelmoida : )
mä en aio varmaan koskaa hankkia lapsia, koska en oikeen pidä pienistä lapsista ollenkaan. mut tää on nyt vaan tämän elämän tilanteen mielipide, eihä sitä koskaan tiä jos vaik joskus haluisinki :)
1.ehkä siinä 22-23 ikäsenä
2.3-5 lasta..ikäeroista en tiiä..
3.olisin,kumman vain!
1. Viimestää 30-vuotiaan...
2. 2 tai 3...ja ikäeroo 1-3-vuotta... :P
3. en ois...mut jos oisin ni ottaisin pojan... :)
1. Minkä ikäsenä aiot hankkia ekan lapsen??
#19-20?
2. Kuinka monta lasta aiot hankkia ja mikä olisi ikäero niillä??
# haluaisin kaksoistytöt :)
3. Olisitko valmis ottamaan adoptiolapsen?? Pojan vai tytön??
# Tytön.
Olen itse kaksonen sekä ystävissäni on paljon kaksosia. Haluaisin vain sanoa että kaksosten kasvattaminen on aika hankalaa eikä mielestäni sitä kannata erikseen "toivoa" vaikka toki tapahtuneen voi ottaa iloisesti vastaan. Kaksosten oman identiteetin luominen, omat ystävyssuhteet, käyttäytyminen (onko toinen yökukkuja ja toinen päiväheräilijä -kuten omassa perheessäni oli: minä valvoin yöt jolloin äiti ei saanut unta ja päiväll puolestaan veli valvotti häntä) jne. ovat vaikeita asioita joihin puuttua kasvatuksessa. Uskon että jokaisen lapsen kasvatus on haasteellista, mutta erityisesti kaksosten sillä varsinkin teini-iässä identiteettikysymykset ovat tärkeitä ei-identtisille kaksosillekin. Jotkut kaksoset jäävät loppuelämäkseen liian kiinni toisiinsa (elävät koko elämänsä yhdessä) ja joillekin kehittyy vihasuhde, sillä muuten he eivät usko saavansa omaa identiteettiään.
Toisinaan kaksosuus on ihana asia, mutta toisinaan se on erittäin rasittavaa. En todellakaan kirjoittanut tätä kritisointi mielessä. Ajattelin vain että harvalle tulee mieleen "vauvahaaveissaan" ne negatiiviset puolet, joita kaksosuudessakin on aika paljon. Lapset ovat monesti keskosia (eli suuremmassa hengenvaarassa kuin useimmat lapset), raskaus saattaa olla erittäin hankala ja synnytys vieläkin vaikeampi. Esimerkiksi itse olin useita kuukaisia vauvana sairaalassa kaksosena sisarukseni kanssa, koska olimme erittäin alipainoisia. Lisäksi koko lapsuus meni sairastellessa, sillä yleiskuntomme oli huono.
Jokainen lapsi on varmasti ihana lahja, jota tulee arvostaa ja nauttia. Tässä vain mietintöjäni kaksosuudesta ja sen negatiivisista puolista. Kaikkea hyvää sinulle ja luultavasti selviäisitkin hyvin kaksosten kanssa! Nykyisin asiat ovat ainakin suuremmilla paikkakunnilla paremmat kun kunnalta saattaa saada lastenhoito apua monikkoperheisiin. :-)
1. Minkä ikäsenä aiot hankkia ekan lapsen?
** Hyvinkin mahdollista, etten koskaan. 26-28 vuotta kuulostaisi ok iältä, mutta toisaalta siihen ikään on mulla aikaa 7-9 vuotta, joka on hemmetin lyhyt aika. En koe itseäni äidilliseksi.
2. Kuinka monta lasta aiot hankkia ja mikä olisi ikäero niillä?
** Jos päätänkin ja saan mahdollisuuden lisääntyä, niin kolme olisi ihanteellinen luku, mutta ehkäpä yksikin riittää. Pelkäisin tosin lelliväni sen piloille, joten kaksi kai olisi hyvä. Ikäero on hankala homma, koska en ymmärrä lasten suunnitelmallista hankkimista, esim. joissakin perheissä lasten ikäero on vuosi, mikä meinaa, että mamma on ollut paksuna muutaman vuoden putkeen.
3. Olisitko valmis ottamaan adoptiolapsen? Pojan vai tytön?
** Vanhempaa lasta en olisi. Ehkä pieneen vauvaan voisi jopa kiintyä. Sukupuolella ei varmaankaan olisi mitään väliä.
kaikille vastauksista=))))
Hyvää kesän jatkoa kaikille!!
ennen kuin mietit tällaisia asioita.
Pitää olla kumppani ennen kuin lasta voi ajatella. Ennen kaikkea pitää olla elämä sellaisessa vaiheessa että se on mahdollista. Ja myös taloudelliset mahdollisuudet vastaanottamaan lasta.
Ei ole vain niin että sänkyyn nussimaan, odotetaan 9 kk ja sit kaikki jatkuu normaalisti.
Herää jo!
Toiseksi lapsia ei aina tule vaikka kuinka tilaisi, voi tulla keskenmenoja ja tuulimunia.
Mieti sitä!
tää on vaan tällänen kysely että miten haluaisit.... ei mä nyt sano et oon 100% varma et teen 3 lasta ja 25-30vuoden iässä... Kasva itse aikuiseksi jos et ymmärrä
kana vai muna?
Älä nyt rupee mulle kertoo että mun pitää kasvaa aikuiseksi kun itse oot lapsi vielä monta vuotta.
Takaisin äidin helmoihin siitä!
vaan mutta nää palstat on tarkotettu keskusteluille joten...
Enkä edes asu äitini kanssa vaan siskoni joten älä valita...
1. lasta oon halunnu jo kauan, mut onneks järki ohjaa mua eikä tunteet... Olen nyt 19v ja minulla on ammatti, olisin nyt täysin valmis äidiksi, mutta avomieheni ei ole vielä valmi isäksi =( Eka lapsi sais tulla ehkä ku oon 21-24
2. Nyt vielä lapsettomana on sellanen fiilis että haluisin 4 lasta, kaks tyttöö ja kaks poikaa. Miehelleni riittäisi 2 lasta ja korkeintaan 3 olisi hänestä sopivaa.
Ikäerosta on vaikea sanoa kun eihän niitä lapsia kuitenkaan välttämättä niin vaan hankita, mutta olen ajatellt 2-3 vuoden ikäeroa.
3. Jos en pystyisi saamaan omia lapsia niin olisin valmis adoptoimaan. Minulla ei olisi siinä vaiheessa väliä missä maassa lapsi olisi syntynyt, mutta sen täytyisi olla alle 2 vuotias, mieluiten ihan vauva, sukupuolellakaan ei olisi väliä!
Mieheni on myös positiivisella mielellä adoptiosta, mutta haluaa vain suomalaisia lapsia.
Eeen osaa yhtään sanoo missä vaiheessa... Todennäkösesti en yhtään lasta.. Adoptio lapsia voisin hommata useampiakin.. Mahdollisiman erillaisista kultuureista.... Vaikka pojan ja tytön.. Tai kaks poikaa..
1. Eli olen vielä 15-vuotias, mutta täytän kuukauden päästä kuusitoista vuotta. Poikani Turo on reilu 2kk ikäinen.
2. No ensimmäinen syntyi siis kun olin 15-vutoias, toisen tahtoisin joskus neljän vuoden päästä. Ja sitten vielä yhden. Minulle on aivan sama tulisiko tyttö vaiko poika, kunhan lapseni ovat terveitä, se on aina pääasia. Tietysti salaa toivon, että joskus saataisiin tyttökin.
3. Adoptiolapsen aion hankkia Venäjältä kun olen täysi-ikäinen, mutta kuitenkin alle 30-vuotias. Ja jos ei omia tyttöjä tule niin sitten ehkä tytön tahtoisin.
elämä jo piloilla noin nuorena...
Nuoruus jäi sit kokonaan väliin! Etkö osaa pitää haarat kiinni vai onko pakko nussia kaikkea mitä liikkuu?
Onks sulla varaa hoitaa lasta? Entäs opiskelu? Työ?
Ei ole paljon järkeä käytetty.
Lapsen saaminen ei tarkoita elämän pilaamista. Teiniäitejä on nykyisin hyvin paljon. Peruskouluni on käyty ja kesäloman jälkeen aloitan lukion, lukion aion käydä neljässä vuodessa, jotta ei tarvitse tehdä niin pitkää päivää, että saa olla lapsen kanssa enemmän. Isä on ammattikoulussa ja tekee töitä koulun jälkeen. Ja nuoruus ei ole jäänyt väliin. Lapsi oli vahinko, mutta silti hyvin rakastettu. En kadu hetkeäkään lapsen synnyttämistä, tiedän, että aborttia en olisi kestänyt.
oot tän keskustelun ainoa kakara...
moi!!!
mun juttu tulee tähä:
1. en tiiä sillo ku saan poikakamun... mut jos sille käy nii 21-25
2. 2-4 no semmone 2-3 vuotta ois ikäeroo...
3. en tiiä en halua adoptoida..
joo ei muuta moicca!!!
Gallup :n vastaukset!
1) : yli 18 vuotiaana tai 18 vuotiaana.
2) : 2 lasta ja joku pari vuotta ikäeroo.
3) : en haluisi adoptoida!!