Olen 16-vuotias poika.
Koko peruskoulun ajan olin hyvin hiljainen. Opettajat pitivät minusta, koska en häirinnyt tunnilla. Muille hiljaisuuteni oli taas lähinnä omituisuus, eikä minulla ollut oikein mitään yhteistä kiinnostuksen aihetta heidän kanssaan. Ainoat puheenaiheeni liittyivät joko kouluasioihin tai jopa säähän! Ja toista ei olisi voinut vähempää kiinnostaa, en ollut ikävystyttävä vaan rasittava. Ihan hävettää, kun en osannut olla yhtään mielenkiintoisempi ihminen.
Koko peruskoulun ajan olin hyvin hiljainen. Opettajat pitivät minusta, koska en häirinnyt tunnilla. Muille hiljaisuuteni oli taas lähinnä omituisuus, eikä minulla ollut oikein mitään yhteistä kiinnostuksen aihetta heidän kanssaan. Ainoat puheenaiheeni liittyivät joko kouluasioihin tai jopa säähän! Ja toista ei olisi voinut vähempää kiinnostaa, en ollut ikävystyttävä vaan rasittava. Ihan hävettää, kun en osannut olla yhtään mielenkiintoisempi ihminen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Minulla oli yläasteella - ja on itseasiassa vieläkin samanlainen ongelma. Ala-asteella en edes yrittänyt puhua kenenkään kanssa, mutta kun yläasteella ja sitten lukiossa aloitin yrittää, niin pian huomasin kauhukseni, olevani samanlainen tyhjän jaarittelija.
Puhuit kuitenkin menneessä aikamuodossa, että oletko sitten päässyt ongelmasta. Mitä aiheita sitten keksit?
En minä siitä mihinkään ole päässyt. Kirjoitin siksi imperfektissä, koska peruskoulu on minun osaltani ohi. En tiedä, miten sitten lukiossa.
Jos ei oo jonkun kans samalla aaltopituudella nii ei sellaselle osaa puhua mitää. Harrastuksissa tutustuu ihmisiin ihan erialailla, niissä ei jakseta vetää rooleja niin paljoo. Ite oon mielummin hiljaa kun puhun jotain tyhmää jollekin idiootille. Mutta on se suu saatava auki ainakin sillon jos haluaa puhua.
Olen tullut aina toimeen ties minkä sorttisten ihmisten kanssa. Mutta miksi kaikkien pitäisi olla niitä huomion keskipisteitä tai hauskoja ja mukavia? edelliseen kirjoittajaan yhtyen: puhuit mennessää aikamuodossa, eli ongelmasi on korjaantunut tai helpottunut, niinkö?
Kaikkea hyvää!
Minä olen menossa ysille ja yritän päästä eroon hiljaisuudesta, mutta se on vaikeaa.
Kaikki tuntevat minut hiljaisena nyhverönä, joka ei osaa puhua kellekään, ainakaan mitään kiinnostavaa, ei ole kivaa!!
Mä oon nyt 15, ja menossa ysille. Seiskaluokalla ja ala-asteella mä olin kiltti ja varsinkin seiskalla oikea hissukka. Jostain vitoselta lähtien mulla ei edes ollut kavereita juuri ollenkaan, seiskalla vaan 2 eikä ja nekin oli keskenään bestiksiä.
Kasin alussa mä päätin että nyt tän helvetti pitää muuttua. En ruvennu ryyppäämään tai tupakoimaan enkä käymään bileissä. Aloin vaan avoimemmaksi ja juttelin ihmisille, muutin ehkä vähän pukeutumistani "hienommaksi". Sain paljon kavereita. Tosin nelosen jälkeen mulla ei varsinaisesti oo ollu bestistä.
Ainut asia on, että ennen mä olin kympin oppilas. Kirjaimellisesti. KA oli 9,5 ja silleen. Nykyään musta on tullut enemmän tai vähemmän välinpitämätön koulua kohtaan. Ei vaan jaksa innostua. En enää lue niin paljon kokeisiin ja KA on ehkä vähän laskenu. Silti saan kokeista hyviä numeroita jne. Mut mä haluan hyvän ammatin. Pitäis vaan saada inspis jostain et jaksais taas koulua. Sentään tärkeät hetket edessä.
Jaksamista kaikille "hiljaisille". Mä en osaa antaa muuta neuvoa kuin´sen, että rohkaisee mielensä ja menee puhumaan vaikka toiselle yksinäiselle. Tietysti aina niin sanotaan.
Minulla kun ei ollut mitään syytä hiljaisuuteen. Lukuaineiden keskiarvoni on päättötodistuksessa 7,9. Sosiaaliset suhteet ja koulumenestys menivät molemmat surkeasti!
Eipä 8 nyt keskiarvona huono oo. Viime vuonna sain enemmän kaseja kokeista ku koko kouluaikana yhteensä :D ja mut peräti heitettiin tunnilta pihalle 3 kertaa... :D Ja luokanvalvoja vielä soitti himaan siitä... Gvittu mikä saarna siitäki tuli! Ne luuli vissiin että mä meinaan ruveta joksiki häiriköksi... :D
mulla on just päinvastanen ongelma. mä pälätän koulussa niin paljon, ettei muut saa puheenvuoroa. kyllä opettajat musta tykkäs, mutta aika usein ne joutu käskee mua olee hiljaa. muille tytöille ei yleensä jouduttu sanomaan mitään. saan ihan hyviä numeroita kokeista, joten maikkojen tyytyväisyys saatto johtua siitä.
on siitä kovasta puheliaisuudesta joskus haittaakin. mulla esimerkiks on välillä vähän liiankin suuri suu.
oon muuten itekin menossa nyt lukioon. toivottavasti ei tuu mitään ongelmia siellä.
ei sun kannata mitään hävetä. oot varmaan hyvä kuuntelemaan, ja se on tärkeempää. sitä paitsi kyllä ne muutkin lukiolaiset on aika hiljasia, etenki kokeitten aikaa.
Itsekkin olen "Melkein" samanlainen.
Yleensä olen hiljaa, mutta jos joku kysyy jotakin, vastaan mahdollisimman tarkasti ja piiiiiiiiiiiitkään.
Minulla ei yleensä ole onneksi yhtä tylsistyttäviä puheenaiheita (onneksi).
Ai niin Huomautus veneilijöille: Merenkurkku ja Perämeri: Lounaistuulta 13 m/s.
:)
Itse olen - valitettavasti - erään sortin rääväsuu, jonka pitäisi ajatella paljon enemmän sitä mitä tulee avauduttua ja kenelle. Muutenkin olen melko puhelias pälättäjä asiassa kuin asiassa.
Tästä suusta arvostankin hiljaisia ihmisiä, hiljaisuudessa ei todellakaan ole mitään pahaa, jos siitä ei vaan itse kärsi henkisesti.
Oon tosin vasta 15, mut silti. Oon itekki ollu aika hiljanen ja ujo koko ikäni, mut pahimmillaan se oli yläasteen ajan (meen siis syksyllä lukioon). Sit nähdään tuleeko tilanne muuttumaan uudessa koulussa, vaikka epäilenkin sitä. Kiva tietää etten oo ainut hiljanen tyyppi ;)
Mäkin olen hiljainen pikku friikki... Eh... Itse en häpeä sitä että olin ja olen hiljainen kummajainen, tykkään miettiä asioita omissa aivoissani ja noin... en tykkää puhua tunnilla... Friikki! :p