Meidän alzheimer

Yksin omakotitalossa asuvana naisleskenä ymmärrän hyvin vaativan tilanteesi, Ristiina. Pitäisi osata ja olla kiinnostunut kaikista sekä naisten että miesten töistä. Marjapensaat kaipaisivat kipeästi kitkemistä, leikkaamista ja tukien uusimista - ovat vielä mieheni käsien jäljiltä. Minulla ei ole ollenkaan viherpeukaloa, vihaan multatöitä. Mieheni oli sekä innokas että taitava kotipuutarhuri.

Nyt täytyy lähteä huoltamaan ruohonleikkuri talven jäljiltä ja sitten ajamaan nurmikkoa, jos leikkuri toimii.

Aamulla tappelin puhelimessa 88-vuotiaan alzheimeräitini kanssa. Hänellä oli aamulla sekä kampaamoaika että hammaslääkärin aika, jotka piti molemmat siirtää parempaan ajankohtaan kun äiti joutui sairaalaan. Hänen hemoglobiininsa on vain 80 ja sitä nostetaan rautapistoksin. Häntä pidetään sairaalassa kolme päivää.

Paljastui että sekä kampaamoaika että hammaslääkärin aika olivat olleet viimeviikolla, mutta äiti ei muistanut mennä. Sovittiin uusi aika viikon päästä hammaslääkärille ja kampaajan kanssa sovin, että hän menee tänään sinne vuodeosastolle leikkaamaan äidin hiukset, jotka ovat kamalaakin kauheammassa kunnossa.

Soitin äidille ja kerroin uusista ajoista. Hän oli ehtinyt unohtaa koko jutun ja suuttui tietenkin vallan kamalasti, kun joutuu maksamaan muutaman ylimääräisen euron kampaajan käynnistä vuodeosastolla. Äiti haukkui minut pystyyn taas kerran, ei muista omia sotkujaan. Äitiä on aika vaikea auttaa 250 km päästä.

Taas kerran harkitsen, pitäisikö myydä talo ja muuttaa äidin lähelle häntä tukemaan. Kuitenkin tiedän, ettei siitä mitään tulisi. Emme ole koskaan tulleet toimeen ja tiedän, että tulisimme molemmat hulluiksi jo viikossa.

Näin on meilläkin, sain miehen laitokseen, nyt äiti kaipaa huolehtimista.
Myöskään meillä ei pysytä sovussa kuin kymmenen minuuttia, äiti ei tule toimeen kuin yhden veljeni kanssa.
Ei me "filkkakakarat" hänen mielestään osata eikä tajuta mitään.
Katselen tästä vierestä, asutaan lähekkäin, autan minkä hän sietää, kelpaa kyllä viemäni ruuat, mutta omaa rahaa ei saa kulua, alkaa kova sota jos puhunkin joistakin hankinnoista mitkä pitäisi itse maksaa. Esim. siivouspalvelua ei voi ottaa, se on kallista, on tottunut että minä siivoan ilmaiseksi. Nyt on selkä huonona, en jaksaisi hyvin paljon passata.
Ristiina, tiedän tunteen, menetyksen tunne kerta toisensa jälkeen kun mies menetti jonkin taidon, ne menivät lopullisesti, paluuta ei ole.

Juu,ja sitten kun on luonne tämmönen kuin mulla,ei kehtais pyytää aina apua miehiltä,ite yritän ja sitten kun olen sössinyt ,soitan apua ; ))!Mie aattelin tässä että 46vuotiaana opettelen taas uutta elämää ja asioita,rakennan uutta pohjaa johonki kaukaisuuteen.Nyt olen vetänyt rajan,ensi kesään,että jos mies pelittäis jotenkin tyttären rippijuhliin asti,sitten taidan antaa periks,alkaa tuo sairaus olla jo niin hallitsevaa ja raadollista.
Miullakin äiti asuu 200 km päässä,no suht terve vielä,kunhan ei hän sairastu,sitten taidan perustaa hoitokodin!! ; )
No nyt kiersin 10 eri kaupassa kun pääsin,kun mies kotona ei pääse oikeestaan kun äkkiä käväisemään ja sitten kotiin vauhilla.Tänään kaupassa miun piti ihan itekseni höpistä,ettei kiire kotiin,hassua miten nopeasti tottuu olemaan varuillaan koko ajan...

Kyllä sen nyt huomaa todella selvästi kuinka varuillaan tuli oltua koko ajan miehen ollessa kotona.
Vaikka on jo 3kk ollut laitoksessa vieläkin on "kiire" kaupassa käydessä ja asipoita toimitellessa.
On kummallinen olo, ihan kuin huono omatunto kun en enää pystynyt ja jaksanut.
Stressi-maha on parantunut, en tarvitse enää kuin murto-osan lääkkeistä joita jouduin ennen syömään, joten parannusta on tapahtunut.
Taisin pärjätä loppua ajan lääkkeiden avulla.
Käyn yhä lähes päivittäin miehen luona, pitää vähitellen vähentää käyntejä, muuten saan uuden stressin aiheen kun sovitan aikatauluni käyntien mukaisesti, käyn yleensä syöttämässä 11.30.

Ei todellakaan kannata opettamalla opettaa miestä siihen, että käyt joka päivä, kesällä ainakaan. Suomen kesä on lyhyt, joten nauti kesästä ja rantaelämästä mökillä.

Mökilläkin on varmaan alkuun vähän outoa, kun ei mies istukaan keinussa nauttimassa kesän äänistä ja tuoksuista. Vaan siihenkin tottuu, kun on pakko.

Itselläni on sama totuttelu edessä, en ole pystynyt käymään mökillä vielä kertaakaan mieheni kuoleman jälkeen. Tänä kesänä aion ainakin yrittää siellä käydä jonkun kerran.

Nautinnollista kesää meille kaikille :-)

Voi että mulla se mökkireissu edessä,se on vaikea paikka,kun mies aina ajanut venettä sinne,hänen rakkain paikka,se on semmonen vuori sydämes....Nyt ei voi antaa hänen edes ajaa venettä....

Tänään mie itkin tuskasta ,kun kuulin että alzheimer-rokotteessa edistytty.Toisaalta iloitsen että muut saa apua,mutta suren kun mun ukolle siitä ei enää hyötyä.Voi tuskaa ...nyyh

Varmasti on turhauttavaa kun teidän kohdallanne liian myöhään on edistytty Alzheimerin hoidossa.
Meillä koettiin hirveää tuskaa silloin kun pojalla todettiin syöpä. Hoidettiin kuukausikaupalla kyynelkanavan tukkeutumana.
Kun silmä oli jo muurautunut kokonaan umpeen otettiin viimein koepala, syöpä oli ehtinyt levitä, se oli kuolemaksi.
Asia opli todella vaikea hyväksyä, on vieläkin.

vai iiin

Voi miten onkaan helpottunut olo. Äiti pääsee tänään hyvään yksityiseen hoivakotiin, josta vapautui paikka juuri sopivasti. Melkein parasta on se, että Alzheimeria sairastava iäkäs äitini on kevään ja kesän mittaan ehtinyt kypsyä siihen ajatukseen, ettei enää tukitoimienkaan varassa selviä talven tullen yksin omassa rivitalokodissaan.

Asun 250 km päässä, joten lähden kohta ajelemaan äidin luokse ja hoitamaan muuttoon liittyviä monia asioita. Mukaan otettavat vaatteet täytyy nimikoida ja varmaan hankkia lisää helposti päälle puettavia ja riisuttavia vaatteita. Äiti on aina ollut kovin vaatteitten perään, joten siinä varmasti vääntö käydään ennenkuin hän suostuu pukemaan ylleen t-paidan ja verkkarit :-)

Käyn myös hoivakodissa katsomassa, mitä äidille rakkaita omia huonekaluja ja tauluja huoneeseen voi viedä. Toivottavasti ainakin mieluinen lepotuoli ja pieni sohvapöytä, ehkäpä rakas pieni lipastokin. Katsotaan nyt. Sopeutuminen on helpompaa, kun on oma huone ja ympärillä tuttuja tavaroita.

Monenlaisia tunteita liikkuu mielessä. Omalta osaltani olen hämmästynyt siitä, että ilon ja helpotuksen tunteeseen liittyy myös surua. Onhan kyseessä taas yksi aikakauden päätös. Tästä alkaen äidin oma koti on tyhjä, ainakin aluksi. Aika näyttää, muutanko siihen minä vai veljeni.

Me kumpikin asumme omassa, ikäihmiselle liian isossa ja työläässä omakotitalossa, joten joudumme molemmat lähivuosina supistelemaan siipiämme, että mahdumme pienempään ja vähätöisempään asumismuotoon. Elämä on luopumista.

Oi,hienoa kun asiat järjestyy!
Hassua juu,tässä matkalla suru,ilo ,helpotus ja usein syyllisyys sekoittuu sekamelskaks päässä ja sydämes,monet painit käynyt öisin läpi!
Iloista loppukesää!

D3-vitamiini ehkäisee Alzheimerin tautia
Kalifornian yliopiston tutkijat ovat löytäneet uuden vaikutustavan, jolla D3-vitamiini ehkäisee ja lievittää Alzheimerin tautia. D-vitamiini auttaa valkosoluja poistamaan aivosoluista taudille tyypillisiä amyloidi-beeta-paakkuja. Tutkimusta rahoitti Yhdysvaltain terveysvirasto ja tulokset julkaistiin 6.3.2012 lehdessä nimeltään Journal of Alzheimer's Disease.
Samat tutkijat ovat jo aikaisemmin havainneet, että Alzheimer-potilaiden seerumin D-vitamiinin pitoisuus (S-D-25) on usein vähäinen ja että puute heikentää muistia ja muita kognitiivisia toimintoja. Työryhmä on osoittanut myös, että D-vitamiini ja kurkumiini vaikuttavat yhdessä Alzheimerin tautia potevien immuunisoluihin ja poistavat amyloidi-paakkuja. "Uusi tutkimus tuo lisävalaistusta siihen, kuinka D3-vitamiini suojaa aivoja", sanoo tutkimusta johtanut tohtori Milan Fiala (David Geffen School of Medicine, UCLA ja Veterans Affairs Greater Los Angeles Healthcare System). Muut tutkimukset ovat osoittaneet, että berberiini, B-vitamiinit, karnosiini ja omega-3-rasvahapot voivat ehkäistä ja jarruttaa Alzheimerin tautia.
http://www.tritolonen.fi/index.php?page=news&id=2287

Vitamin D may reduce the risk of dominantly inherited Alzheimer’s disease
http://blog.vitamindcouncil.org/2012/07/25/vitamin-d-may-reduce-the-risk-of-dominantly-inherited-alzheimers-disease/

Useat tutkimukset viittaavat siihen, että Alzheimerin tautiin sairastuneilla on kovin vähän D-vitamiinia seerumissaan. Mitä pienempi S-D-25-lukema on, sitä suurempi taudin riski. Ja kääntäen D3-vitamiini ehkäisee ja jarruttaa tautia. S-D-25:n tulisi olla 75–150 nmol/l, mielellään vähintään 126 nmol/l. Siihen pääseminen voi edellyttää vähintään 100 mikrogramman (µg) päiväannoksen nauttimista. Se on paljon enemmän kuin viranomaisuositus, 7,5 µg/vrk (yli 60-vuotiaille 20 µg/vrk).

EI MARGARIINIA

http://blogit.iltalehti.fi/christer-sundqvist/

http://sundqvist.blogspot.fi/

http://www.anttiheikkila.com/index.php?id=2&art=279