Laulukilpailuista

Sanotaan nyt tähän pohdinnan alkuun, että en ole osallistunut enkä aio koskaan osallistua yhteenkään musiikkikilpailuun, koska itsekritiikki on sen verran terveellä tasolla. Mutta päinvastaisiakin tapauksia löytyy, ja heille löytyy myös Tangomarkkinaa, Humppakuninkuutta, Lailaa ja Olavia, kaikenlaisia mittelöitä joihin voi osallistua. Ei siinä mitään, en ole mikään kriitikko, jokainen saa koettaa omilla avuillaan miten pärjää.
Mutta siinä se ongelma alkaa sitten näkyä. Monet valmistautuvat huolellisesti koitokseen, laulutunteja otetaan, monella on kokemusta orkesterien kanssa esiintymisestä ja ovat tuttuja alan kanssa, vaikka kontaktit viihdealan ammattilaisiin puuttuisivat kokonaan. Sävelkorvaa ja rytmitajua löytyy, ja äänikin on suht mukava.
Viihdekilpailuita järjestävät useimmiten ohjelmatoimistot jonkin median yhteistyönä, ja tuomarit tulevat näistä piireistä vahvistettuna joillain nimiartisteilla tai tunnetuilla säveltäjillä/sanoittajilla. Ohjelmatoimistojen sisäänotossa luulisi osaavan ja kokevan tarpeelliseksi erotella esim. laulajat sävelkorvan mukaan,
pitkin penkkoja laulavat saisivat jäädä harjoittelemaan ja tarjoutumaan uudestaan.
Kumma kyllä, laulukilpailuissa tätä periaatetta ei käytetä. Tuomarit valitsevat jatkoon aika epävireisiä tapauksia, jopa pienen farssin tasolle yltäviä esiintyjiä, joiden ei todellakaan osaa kuvitella voittavan mitään kuninkuutta valtakunnallisella tasolla. Ja jos taso olisikin niin huono, että on pakko kilpailuttaa huonoja laulajia, mutta ei, jatkosta putoaa tyylikkäitä vireisesti laulavia esiintyjiä, osalla jopa musiikkikoulutuksen tuomaa pohjaa takanaan.
Missä on syy? Monesti perustellaan sillä mitä yleisö haluaa kuulla ja nähdä, draamaa, kyyneleitä, iloisia voittajia, esiintyjien "sitä jotakin", ynnä muilla tekosyiltä kuulostavilla selityksillä. Haluaako yleisö kuulla epävireistä laulantaa? Tuskin.
Onko todellakin niin, että jo paljon ennen ensimmäistäkään karsintaa, on sopivin keinoin pedattu tuttujen kaupalla esiintymispaikkoja joillekin tasosta riippumatta, ja nämä kulkevat mukana ikään kuin ennalta sovitusti.
Tai otetaanko hyvien kustannuksella mukaan "tykinruokaa" joita voi pudotella myöhemmin pois yleisön viihdyttämiseksi tai jonkun muun polun tasoittamiseksi?
Vai koetaanko kilpailuun tuntemattomana osallistuva HYVÄ laulaja uhaksi "vanhojen" keikkamyynnille, ja hänet pudotetaan pois.
Siinäpä ajatuksia joita on tullut mieleen näitä kilpailuja seuratessa.
Tuomaristojen kokoonpanot olisivat kaikkine "hyväveli"-piirteineen yhden kirjoituksen aihe sinänsä, mutta jääköön odottamaan vielä hetken.