Hei,
Olen ehkä väärä ihminen näille palstoille, mutta en oikein tiedä minne muuallekkaan kirjoittaisin! Minulla (30v.) ja miehelläni (29v.) on kolme vuotias poika, joka tärppäsi aikoinaan heti ensi yrittämällä, vaikka olin syönnyt pillereitä reilusti yli kymmenen vuotta! Kuin poika täytti vuoden ajattelimme, että nyt olisi aika perheen taas kasvaa. Mutta eipä se ollutkaan enää niin helppoa ja yksinkertaista!!!
Kun menkat alkoi n. puoli vuotta synnytyksen jälkeen ja olivat olleet muutaman kierron verran säännölliset ne heittivätkin häränpyllyä ja pahemman kerran! Välillä saattoi olla parikin vuotamatonta kuukautta ja olin onnessani...raskaustesti negatiivinen, siihen ne onnen kyyneleet hyytyi!
Vuotamattomien kuukausien jälkeen alkoi menkat, jotka loirottelivat useamman viikon välillä jopa kuukauden, kunnes paikallisen sairaalan gyne päätti vuotoprosessin kaavinnalla!Nämä menkat, jotka jo ennen raskautta olivat olleet kivuliaat, olivat nyt sietämättömät, en hetkeäkään voinut olla paikallani, vaan liikkuminen helpotti ja yöt olivat oikeaa painajaista!
Ensimmäisten pitkittyneiden menkkojen jälkeen lääkäri määräsi keltarauhashormooneja, jotta vuodot saadaan kuriin. Ei onnistunut! Käyttöön otettiin terolutit, jotka auttoivat hetkellisesti.Lopulta kokeiltiin keltarauhashormooneja ja clomifenia, tuloksetta!
Jossain tutkimusten vaiheessa lääkäri löysi vasemmalta puoleltani kystän, joka oli kooltaa aluksi reilut neljä cm, mutta muutaman kuukauden kuluttua se oli pienentynyt kolmeen ja puoleen.
Kaksi vuotta kestäneen rallin jälkeen vuoto päättyi taas kaavintaan ja pyytämällä pyysin lääkäriltä lähetettä lapsettomuus- ja naistentautien jatkotutkimuksiin. Läkäri hieman loukkaantui, kun minä olin se joka jatkoa pyysin ja hän ei ollut saanut tuloksia yrityksistä ja lupauksistaan huolimatta.
Kuukausi sitten lapsettomuusklinikalta otti lääkäri yhteyttä ja määräsi puhelimitse minulle kolmen kuukauden tuhdin keltarauhashormooni kuurin, kutsu tutkimuksiin tulisi elo-syyskuulle!
Nyt menkat ovat tulleet parin kolmen päivän tarkkuudella ja kivut ovat palanneet aikaan enne synnytystä!
Nyt näitten vuosien aikana olen kauhulla lukenut teidän toisten juttuja ja kuvitellut lähes kaikki sairaudet itselleni. Pahimpana pelkään endoa, jota on aikaisemminkin esiintynyt meidän suvussa, vaikka sen ei perinnöllistä pitäisi ollakkaan!
Viimeisin vuosi on ollut henkisesti pahin, kun katsoo kavereiden pyöristyvää vatsaa ja yrittää iloita heidän puolestaan, mutta aina olen koettanut miettiä niin, että onhan jo meillä yksi ihana röllipeikon poikanen, vaikka hän pahasi uhmaisena ei aina niin symppis olekkaan!
Toivonkipinä elää, että esikoisemme ei jäisi ainokaiseksemme ja vielä joskus saisin ihailla pyöristyvää vatsaa ja pidellä omaa pientä nyyttiä sylissä!
Epätoivoinen, mutta ei vielä toivoton!
Olen ehkä väärä ihminen näille palstoille, mutta en oikein tiedä minne muuallekkaan kirjoittaisin! Minulla (30v.) ja miehelläni (29v.) on kolme vuotias poika, joka tärppäsi aikoinaan heti ensi yrittämällä, vaikka olin syönnyt pillereitä reilusti yli kymmenen vuotta! Kuin poika täytti vuoden ajattelimme, että nyt olisi aika perheen taas kasvaa. Mutta eipä se ollutkaan enää niin helppoa ja yksinkertaista!!!
Kun menkat alkoi n. puoli vuotta synnytyksen jälkeen ja olivat olleet muutaman kierron verran säännölliset ne heittivätkin häränpyllyä ja pahemman kerran! Välillä saattoi olla parikin vuotamatonta kuukautta ja olin onnessani...raskaustesti negatiivinen, siihen ne onnen kyyneleet hyytyi!
Vuotamattomien kuukausien jälkeen alkoi menkat, jotka loirottelivat useamman viikon välillä jopa kuukauden, kunnes paikallisen sairaalan gyne päätti vuotoprosessin kaavinnalla!Nämä menkat, jotka jo ennen raskautta olivat olleet kivuliaat, olivat nyt sietämättömät, en hetkeäkään voinut olla paikallani, vaan liikkuminen helpotti ja yöt olivat oikeaa painajaista!
Ensimmäisten pitkittyneiden menkkojen jälkeen lääkäri määräsi keltarauhashormooneja, jotta vuodot saadaan kuriin. Ei onnistunut! Käyttöön otettiin terolutit, jotka auttoivat hetkellisesti.Lopulta kokeiltiin keltarauhashormooneja ja clomifenia, tuloksetta!
Jossain tutkimusten vaiheessa lääkäri löysi vasemmalta puoleltani kystän, joka oli kooltaa aluksi reilut neljä cm, mutta muutaman kuukauden kuluttua se oli pienentynyt kolmeen ja puoleen.
Kaksi vuotta kestäneen rallin jälkeen vuoto päättyi taas kaavintaan ja pyytämällä pyysin lääkäriltä lähetettä lapsettomuus- ja naistentautien jatkotutkimuksiin. Läkäri hieman loukkaantui, kun minä olin se joka jatkoa pyysin ja hän ei ollut saanut tuloksia yrityksistä ja lupauksistaan huolimatta.
Kuukausi sitten lapsettomuusklinikalta otti lääkäri yhteyttä ja määräsi puhelimitse minulle kolmen kuukauden tuhdin keltarauhashormooni kuurin, kutsu tutkimuksiin tulisi elo-syyskuulle!
Nyt menkat ovat tulleet parin kolmen päivän tarkkuudella ja kivut ovat palanneet aikaan enne synnytystä!
Nyt näitten vuosien aikana olen kauhulla lukenut teidän toisten juttuja ja kuvitellut lähes kaikki sairaudet itselleni. Pahimpana pelkään endoa, jota on aikaisemminkin esiintynyt meidän suvussa, vaikka sen ei perinnöllistä pitäisi ollakkaan!
Viimeisin vuosi on ollut henkisesti pahin, kun katsoo kavereiden pyöristyvää vatsaa ja yrittää iloita heidän puolestaan, mutta aina olen koettanut miettiä niin, että onhan jo meillä yksi ihana röllipeikon poikanen, vaikka hän pahasi uhmaisena ei aina niin symppis olekkaan!
Toivonkipinä elää, että esikoisemme ei jäisi ainokaiseksemme ja vielä joskus saisin ihailla pyöristyvää vatsaa ja pidellä omaa pientä nyyttiä sylissä!
Epätoivoinen, mutta ei vielä toivoton!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Heippa!!
Meillä sama juttu. Yksi lapsi on (3v.) ja siitä asti ollaankin melkein yritetty toista mutta eipä vaan kuulu.. tutkimuksissa on käyty, mutta mitään häikkää ei löydy. Tiedän myös tunteen muiden raskaudesta. Ei voi kauhean onnellinen olla toisten puolesta..vaikka kuinka yrittää itselleen muistuttaa että onhan meillä jo yksi lapsi ; (( Kyllä tuntuu ettei enää osaa muuta ajatellakaan kun mahdollista raskautta..ja vaavia tietysti. Mutta tärppi onnea ja jaksamisia !!!
On rohkaisevaa huomata, että tämän ongelman kanssa ei paini yksin! Me ollaan lapsettomuushoitoihin vasta menossa ja toivon hartaasti, että sieltä löytyisi apu meidänkin ongelmaan! Aivan karseinta on kun ihmiset patistaa tekemään lisää lapsia ja kyselevät, että joko sitä on perheenlisäsystä tiedossa ja miloinka sitä vois odottaa, jos vielä ei ole massun kasvatus aloitettu!
Mutta kiitos sinulle kun vastasit, alkoi jo huolestuttaa, kun päivällä kävin kattoon, että onko kukaan kommentoinut mitään..ja ei ollu! Tuli jo mieleen, että onko tämmönen ongelma vain mulla!
Tsemppia vaan, talla palstalla suurimmalla osalla ei ole YHTAAN lasta joten sympatiat on vahissa koska teilla on JO yksi..mutta oikeasti onnea matkaan ja kylla se siita, toinen tulee varmasti pian, olet askeleen meita edella joten hyvaa vauvaisaa tulevaisuutta !! :)
pojalla ikää 2.6v ja sai alkunta kerta heitolla het samantein.ja niinpä päätettiin syntymän jälkeen että tehdään nyt sitten muksut heti peräkkäin...mutta mikäs on kun mitään ei kuulu eikä näy???surullista..lääkärin mukaan kaikki kunnossa et pitäis kyllä onnistua..mutta kun ei niin ei.kurjaa katsella muiden kasvavia masuja ja pieniä suloisia vauvoja.ja joka kuukausi väkisinkin kyynel vierähtää silmään kun taas kuukautiset alkoi :(
Meitä taitaa olla paljon..me ollaan kans tutkimuksissa käyty, eikä mitään vikaa ole. Kyllä sitä on aina ihan maassa kuukautisten alettua..mutta kyllä siitä jotenkin vaan "toipuu" ja jaksaa yrittää uudelleen..ja uudelleen. Mutta jatketaan yrittämistä ja toivotaan että saadaan pian pikkukakkoset.
sekundaarisesta lapsettomuudesta kärsiville:
http://groups.msn.com/Sekundat
tervetuloa keskutelemaan hoidoista,tunteista ym.asiaan liittyvästä!
nim.merk. myös epätoivoinen