Kaikille niille, jotka eivät pärjänneet tänä vuonna pääsykokeissa, ensi kevät onkin sitten katkeraa kalkkia, itkua ja hammasten kiristystä ja muuta mukavaa.
Maan hallitus ja sen opetusministeri ovat suuressa viisaudessaan päättäneet, että pääsykoesysteemi muuttuu niin että vähintään 50 prosenttia uusista yliopisto-opiskelijoista tulee olla saman vuoden ylioppilaita. Toisesta 50 prosentista kamppailevat sitten KAIKKI muut, sekä edellisvuosien ylioppilaat että vanhemmat ikäluokat, erikoisvalinnalla pyrkivät jne.
Veikkaampa että entistä useampi jää rannalle kysymään, miten tässä näin voi käydä.
Esimerkki: opiskelupaikkoja on 20. Hakemuksia jätetty vaikka 500. Saman vuoden ylioppilaista on hakenut 15 ja muita hakijoita 485.
Saman vuoden opiskelijoista kokeeseen osallistuneet saavat automaattisesti puolet opiskelupaikoista vaikka saisivat alimman hyväksytyn pistemäärän kokeesta. Lopuista 10 paikasta tappelevat sitten loput 490 hakijaa. Ei mitään väliä vaikka joukossa olisi kokeessa huippuhyvin menestyneitä tai usean laudaturin kirjoittaneita.
Teoriaahan tämä on eikä sitäpaitsi koske minua. Eikä päätöksiäkään vielä ole tehty, mutta ihmetyttää kuitenkin järjestelmä, joka kieltää korkeimman opetuksen siihen oikeutetuilta (eli niiltä joilla on opiskeluun tarvittavat valmiudet) pelkästään epämääräisellä ikäperusteella.
Maan hallitus ja sen opetusministeri ovat suuressa viisaudessaan päättäneet, että pääsykoesysteemi muuttuu niin että vähintään 50 prosenttia uusista yliopisto-opiskelijoista tulee olla saman vuoden ylioppilaita. Toisesta 50 prosentista kamppailevat sitten KAIKKI muut, sekä edellisvuosien ylioppilaat että vanhemmat ikäluokat, erikoisvalinnalla pyrkivät jne.
Veikkaampa että entistä useampi jää rannalle kysymään, miten tässä näin voi käydä.
Esimerkki: opiskelupaikkoja on 20. Hakemuksia jätetty vaikka 500. Saman vuoden ylioppilaista on hakenut 15 ja muita hakijoita 485.
Saman vuoden opiskelijoista kokeeseen osallistuneet saavat automaattisesti puolet opiskelupaikoista vaikka saisivat alimman hyväksytyn pistemäärän kokeesta. Lopuista 10 paikasta tappelevat sitten loput 490 hakijaa. Ei mitään väliä vaikka joukossa olisi kokeessa huippuhyvin menestyneitä tai usean laudaturin kirjoittaneita.
Teoriaahan tämä on eikä sitäpaitsi koske minua. Eikä päätöksiäkään vielä ole tehty, mutta ihmetyttää kuitenkin järjestelmä, joka kieltää korkeimman opetuksen siihen oikeutetuilta (eli niiltä joilla on opiskeluun tarvittavat valmiudet) pelkästään epämääräisellä ikäperusteella.
Vastaukset 31
Vanhimmat
Tämä on selvä viesti taas. Kohta on meilläkin yksityisiä yliopistoja, jonne rikkaat voivat laittaa pentunsa. Näin päästään vanhaan kunnon luokkayhteiskuntaan jälleen kerran.
Nythän sitten esimerkiksi kutsunnat kärsivät, koska poikien ei kannata käydä armeijaa ensin vaan on ensin haettava opiskelupaikkaa ja sitten laitettava paikka 'hyllylle'. Joka taasen ruuhkauttaa seuraavan vuosikurssin automaattisesti ainakin ensimmäisenä vuonna.
Taas päättömiä päätöksiä yliopisto-opiskelusta. Ikävä todeta, mutta demaria ei pitäisi koskaan päästää opetusministeriksi. Näillä politikoilla on päälimmäisenä ajatus kaikkien tasapäistämisestä: sama lakki - sama takki. Kaikki opiskelijat siis autuaaksi tekevän ammattikorkeakoulun tuutista läpi, ja yliopistot alas!
Koko opetustoiminta pitäisi perusta suureen tasa-arvoisuuteen, jolloin kaikilla olisi mahdollisuus opiskella mitä vaan, siis amk. Tämä näkyy jo nyt keskusteluissa amk-yliopisto-tasavertaisuudesta. Kohta ei siis ole (muka) mitään eroa onko amk.ssa vai yliopistossa, lääkäreistäkin tulee varmaan madilikanomeja.
Eikö olisi ihan reilua pitää yliopistojen ovat avoinna vain parhaimmille, olipa sitten kyseessä tuore yo tai vanha, mutta motivoitunut konkari. Ei ne laudaturitkaan mitäänn autuaakistekeviä ole, joten sija on myös pelkän pääsykokeen kautta hakeville.
Ps. ministeri Haatainen itse ei muistaakseni edes omaa korkeakoulututkintoa (sairaanhoitaja), joten ei ihme tämä kateus yliopistoja kohtaan.
Mihin tästä asiasta voi valittaa ennen kuin vahinko pääsee tapahtumaan?
Äänestäkää jotain muuta kuin nykyisiä mätäpoliitikkoja, muuten meininki ei muutu.
eikös se pitänyt vasta 2006 tulla voimaan, jos tulee? voiko asiaa mistään tarkistaa?
Jotain tommosta kai on suunniteltu, mutta ei kai mitään päätöksiä ole tehty vielä?
Esimerkkis osottaa tosiaan hyvin miten huonosta systeemistä on kyse. Voiko se tosiaan olla noin. Kaikille samanlaiset mahikset, jos et pärjää pääsiksissä et saa paikkaa. Mikähän on peruste sille että moista muutosta ollaan tekemässä. No toivoa on päästä alata pois en oo vielä saanu tämän vuoden pyrkimisen tuloksia.
voi aina uusia, itselläni kielet on vaan parantunu kirjoituksiin verrattuna, reaalista nyt saa l:n varmasti ja äidinkielikin menee ilman sen kummempia...
Voi uusia vain kerran, jos on aiemmin saanut hyväksytyn arvosanan? Hylättyjäkin voi uusia kai vain määräajoin.
Esim. oikikseen haetaan kahdessa kiintiössä, jonka kesken paikat jaetaan fifty-fifty. Toinen on v. 1996 jälkeen kirjoittaneille ylioppilaille ja toinen lopulle rupusakille. Hallituksen esitys tietäisi vain pienoista kovennusta jo olemassaolevaan systeemiin. Hallitus haluaa akateemiset naiset pian valmiiksi ja perustamaan perheitä sekä tehtailemaan lapsia pitämään huolta vanhenevista ikäpolvista.
Mutta onhan 50% opiskelupaikoista muille kuin uusille ylioppilaille kuitenkin melkoinen määrä. Jos todella haluaa jollekin alalle niin kyllä tuohon porukkaan pitäisi olla mahdollista päästä. Keskimäärin kai muita hakijoita kuin uusia ylioppilaita on esim lääketieteellisessä tiedekunnassa Helsingissä on juuri noin puolet eli silloin keskimäärin uusia ja vanhoja hakijoita ja samoin valittuja on sama prosenttiosuus.
Ei voi sanoa että yhä useampi jää rannalle ruikuttamaan kun sama määrä porukka valitaan opiskelemaan kuin aikaisempina vuosina. Jatkossa on vain jo mietittävä omaa ammatinvalintaa jo hieman aiemmin eli jo lukioaikana eikä vasta kolmenkympin kynnyksellä. Toivottavasti hakijoiden realiteetit omista kyvyistä ja mahdollisuuksista konkretisoituvat järkeviksi valinnoiksi jatkossa. Voi kysyä onko todellisia valmiuksia opiskeluun jos pääsykokeen läpäisy kestää viisi vuotta. Kuinka kauan kestää silloin yliopistosta ulospääsy? Kymmenen vai viisitoista vuotta? Kai pääsykokeen on tarkoitus olla yliopistovaiheen helpoin koe ja siitä vasta todellinen oppiminen alkaa.
Nyt täytyy kyllä kirjottaa, koska omasta kokemuksestani tiedän, ettei vielä kirjoitusten jälkeen ole riittävän kypsä päättämään siitä miksi haluaa "isona" tulla! Itse olin lukiossa aivan varma, että haluan yliopistoon tiettyä alaa lukemaan ja jonkun aikaa opiskeltuani huomasin ettei se ollut minun alani. Tänä vuonna kun sitten hain opiskelemaan farmasiaa, jota oikeasti haluan opiskella (välivuotena on kaikki selkiintynyt, on tullut elämänkokemusta hiven lisää jne...)niin uusia ylioppilaita suositaan enemmän kuin 50prosentilla...(proviisoreita valitaan 50, joista 15 uusia, 10 vanhoja ja loput jo valmiita farmaseutteja...)No onneksi opiskelupaikka kolahti, mutta vääryyttä silti tuo uusien suosiminen!
Pitäkää kaikki välivuosi, avartaa maailmaa kummasti, aikaa lähteä esim ulkomaille jne...!!!
P.S Kolmenkympin kynnyksellä miettimisestä...olen 21 ja monta monituista työvuotta jäljellä vielä, ehtii kyllä kyllästyä!
En oikein usko, että nykyinen pääsykoemenettely juurikaan erottelee niitä, joilla on valmiuksia ja joilla ei ole valmiuksia yliopistossa opiskeluun. Useimmissa nykyisissä pääsykokeissa kyse on ulkoaopettelusta sekä hieman jopa puhtaasta tuurista, eikä näillä asioilla ole juurikaan tekemistä todellisen oppimisen kanssa. Oppimisen tarkoituksena on ajattelun kehittäminen, eivätkä nykyisellään pääsykokeet ajattelukykyä juuri mittaa, vaan juuri ulkolukutaitoa. Erään yliopistossa opiskelevan ystäväni mielestä (joka tuskin on ainoa tätä mieltä oleva) pääsykokeet ovat itseasiassa rankin osa opintoja, yliopistoon pääsyn jälkeen paine on paljon pienempi. Vaikka opinnot olisivat vaikeitakin joskus, niin ainakin henkinen paine vähenee huomattavasti pääsykokeiden jälkeen ja voi todella keskittyä opiskelemaan, eikä vain opettelemaan ulkoa asioita ja kilpailemaan muiden kanssa.
Itse pääsin vasta neljännellä yrittämällä lukemaan alaa, josta aina olen haaveillut, enkä koe olevani yhtään sen kykenemättömämpi yliopisto-opiskeluun kuin abiturientti/ensimmäisellä kerralla sisään päässyt. Voisin jopa väittää päinvastaista: vuosien aikana on varmistunut, että kyseinen ala on minulle oikea ja motivaationi on nyt opiskelut aloittaessani kahta kovempi kuin aiemmin. Lisäksi uskon, että avoimen opintojen myötä opiskelutaitonikin ovat kehittyneemmät (tai yliopistoon soveltuvammat) kuin suoraan lukiosta tulleen. Tätä mieltä ainakin yliopistoissa ollaan: avoimessa opiskelleilla esimerkiksi kirjoitustaito on yleensä aivan toista luokkaa kuin sitä käymättömien. En nyt tietenkään tarkoita, että avoimen opiskelun tulisi olla keskeisin väylä yliopisto-opintoihin, mutta täytyy sanoa, että opinnot avoimessa kehittävät siinä missä yliopisto-opinnotkin.
Todennäköisesti tulen myös valmistumaan nopeammin tai ainakin samassa tahdissa kuin tulevat opiskelijakaverini. Väitän näin, koska toisaalta olen suorittanut avoimessa opintoja jo yli 40 opintoviikkoa ja toisaalta juuri kehittyneempien opiskelutaitojeni vuoksi.
Ne, jotka hinkuvat uusien ylioppilaiden kiintiöiden käyttöönottoa voisivat tutustua niihin tilastoihin, jotka kertovat siitä, kuinka moni abivuonnaan opiskelupaikan saaneista keskeyttää opintonsa. Ainakin jos itse olisin abivuotenani päässyt sinne kouluun, jonne hain, olisin todennäköisimmin näiden keskeyttäneiden joukossa, niin paljon näkemykseni tulevasta ammatistani on muuttunut lukiovuosien jälkeen. Nykyinen pääsykoementtely on rankka tuleville opiskelijoille henkisesti sekä yliopistoille/ammattikorkeakouluille taloudellisesti, mutta mielestäni se on kuitenkin tasa-arvoisempi kuin kaavaillut kiintiöt.
Kyllä se pääsykoe on monille aloille vaikein koe, ainakin oikiksessa ei yleensä tentissä todellakaan vaadita niin täydellistä onnistumista kuin pääsykokeissa. Itse pääsin vasta kolmannella kerralla sisään ja nyt kahden vuoden jälkeen opintoviikkoja on kasassa yli 90. Eli mielestäni olen pärjännyt ihan hyvin yliopistossa, vaikken heti kirjoitusten jälkeen opiskelupaikkaa saanutkaan.
Itselleni oli selvää mitä alaa haluan opiskelemaan, ja mielestäni opiskelumotivaationi vain kasvoi välivuosien aikana. Työnteko sekä minulle aivan väärän alan opiskelu saivat minut tekemään kaikkeni pääsykokeen eteen, ja pääsinkin viimein sisään, ja ihan hyvillä pisteillä. Usein ne, jotka eivät saa opintojaan eteenpäin, ovat juuri näitä uusia ylioppilaita, joilla ei joko ole motivaatiota alalle, tai muuten opiskelut eivät vaan kiinnosta. Kaikille ei todellakaan ole edes selvää alle 20-vuotiaana, että mitä he haluavat tehdä koko loppuelämänsä. Tämä nykyinen systeemihän ei oikein enää mahdollista opiskelupaikan vaihtoa, jos huomaa ettei sovellu opiskelemalleen alalle, kun kerran on kiintiöt uusille ylioppilaille.
Itse tein sen virheen että pääsin yliopistoon suoraan lukiosta. Haahuilin yliopistolla menestyen keskiverrosti. Oppialani oli tarpeeksi mielenkiintoinen, jotta jaksoin ihan loppuun asti. En kuitenkaan osannut alusta asti miettiä ammatillisia vaihtoehtoja, vaan opiskelin sivuaineina "kaikkea kivaa" miettimättä niitten hyödyllisyyttä työelämän kannalta (josta minulla ei ollut paljoakaan kokemusta/käsitystä). Hassua on se että olen juuri sellainen "tapaus" mihin uudistuksilla pyritään: yliopistoon suoraan lukiosta, tutkinto 5,5 vuodessa. Mutta entä sitten? Työttömänä ja paskahommia jaksaa hetken. Nyt odottelen taas pääsykokeiden tuloksia: tiedän vihdoinkin mitä todella haluan tulevaisuudessa tehdä ja mitä minun kannattaa opiskella siihen päästäkseni.
En siis ollut millään tavalla kypsä yliopistoon heti kirjoitusten jälkeen. Tietysti tämäkin voi olla ala-kohtaista. Kauhistelen omien kokemuksieni valossa pyrkimystä lisätä uusien ylioppilaiden määrää. Jos tähän päädytään, täytyy ainakin joillakin(esim. yhteiskuntatieteellisellä) aloilla ehdottomasti panostaa enemmän ammatinvalinnanohjaukseen (sisältäen paremman sivuainevalintaopastuksen) vielä yliopistossakin, eikä vain jättää uusia, työelämästä tietämättömiä opiskelijoita tuhlaamaan aikaansa tulevan ammatin kannalta irrelevantteihin kursseihin tai sivuaineisiin, tai haahuilemaan vuosiksi yliopiston käytäville kunnes se _oikea_ ala oikeasti selkenee.
Kuopioon muuten oli proviisoriksi kiintiöt tänä vuonna 10 vanhoille ylioppilaille, 15 farmaseuteille ja 25 uusille ylioppilaille.
Uusia ylioppilaita osallistui pääsykokeeseen 92, vanhoja 184 ja valmiita farmaseutteja 79.
Vielä prosentteina, kokeeseen osallistuineista sisään pääsi:
Uusista ylioppilaista 28%
Vanhoista ylioppilaista 6%
Farmaseuteista 19%
Selkeästi vanhoja ylioppilaita rankaistaan...
Pitääkö tässäkin maassa mennä muiden maiden tahtiin, eikö me voitaisi alkaa korostamaan YKSILÖITÄ ja hankilökohtaisia valintoja, niin että saisi rauhassa kypsyä valita sen oikeasti kiinnostavan alan. Niin varmasti saadaan motivoituneimpia työntekijöitä tulevaisuudessa. Ja ovathan nämä välivuosien viettäjät lähes poikkeuksetta töissä, kaupoissa myyjinä jne... Eli kyllähän ne työvuoden suurimmalla osalla silloin jo alkaa kertyä. Sitähän ne päättäjät tahtovat.
Eikös uudet ylioppilaat ala saamaan pisteitä, jos hakevat heti samana keväänä, kun valmistuvat? Ite ainakin muistelisin näin lukeneeni. Eli vanhat yo:t missaavat nämä pisteet, mutta uudet saavat pisteitä. Epäreilua etten sanoisi.
Kummallista. Teologisessa on sentään fiksusti kaks sarjaa. Vuosittain otetaan 200 uutta opiskelijaa, joista 100 valitaan papereiden ja pääsykokeen perusteella (saman kevään ja parin viime vuoden ylioppilat) ja 100 pelkän pääsykokeen perusteella (ne, jotka jää tuon ulkopuolelle). Siellä homma toimii ja on musta reilu valinta.
.. siltä että vanhempi porukka halutaan vaan pian "rehellisiin" töihin (hoitsut, käsitöiden taitajat, autonkorjaajat, siivoojat, yrittäjät jne.), nuoremmat äkkiä sisään yliopistoihin ja valmistumiset siten nopeammiksi, jolloin säästetään yhteiskunnan varoja.
Tosi hienoa vaan, kun järkkäävät tällaisia "ylläreitä". Sanompa vaan että helevetin helevetti!
Jos olisin tuon tiennyt, olisin tietenkin pyrkinyt heti yliopistoon sen sijaan että perustin hyväuskoisena perheen. Eikö tämä kuulosta syrjinnältä? Vanhanen jo kehottikin naisia tekemään enemmän lapsia -liekö tässä jokin yhteys?
Entä jos ei tiedä alaansa? Entä jos opinalaa varten kannattaisi hankkia hieman työkokemusta, esim. ulkomailla?
Tämähän tarkoittaa myös sitä, että lukion aikana työmäärä nousee joillakin ylitsepääsemättömän suureksi, jos esim. elämäntilanne on vaikea, huonon rahatilanteen takia joutuu käymään töissäkin jne.!
Sitä mieltä olen, että nuoret vastavalmistuneet ylioppilaat ovat usein niin kovin kypsymättömiä yliopisto-opintoja ajatellen ja elättävät epärealistisia toiveita tulevaisuudestaan.. ja sitten lopettavatkin kesken.
Mielenosoituksen paikka? Jos jokin niin juuri tämä!
Hallitus haisee. Opetusministeri on ilkeä, tiukkapipoinen täti. Sisäänpääsyäni ei enää ehdi vaikeuttaa, mutta ehkäpä tarttuukin valmistumisaikaan...
Ihmettelen sitä että ajatellaan yleisesti ettei lukionsa juuri päättänyt ylioppilas muka tiedä mihin haluaa. Itsekin aikanaan menin lukiosta suoraan yliopistoon, ja olen nyt ammatissa toiminyt jo 25 vuotta - viihdyn siinä edelleen.
Että on se aika rajaavaa luokitella suoraan lukiosta opiskelemaan menevät sellaisiksi, etteivät muka tietäisi mitä haluavat.
Oikeassa olet siinä että kyllä monella varmaan on se tietty haaveammatti jo lukiossa ja ei jokaisen suoraan lukiosta yliopistoon lähteneen tulevaisuus näytä synkeältä. Mutta koska suuri osa yliopistossa opiskeltavista aineista ei johda suoraan johonkin tiettyyn ammattiin, olisi mielestäni hyvä jos opintoja näillä aloilla aloittelevilla ihmisillä olisi aikaa ajatella mitä he tulevaisuudessa todella haluavat tehdä - jos esimerkiksi jokin tietty ala oppiaineena kiinnostaa mutta ei ole tarkkaa käsitystä siitä mitä valmistuttua voisi tehdä. Eli kuten aikaisemminkin sanoin, ei siinä mitään jos puolet uusista opiskelijoista ovat uusia ylioppilaita. Ihan yleensäkin ja tässä tapauksessa varsinkin on kuitenkin tehostettava uraohjausta yliopistoissa/eri tiedekunnissa ja työelämän kytkentöjä tuetun harjoittelujakson/-jaksojen avulla.
Esimerkiksi Jyväskylän yliopistossan yhteiskuntatieteellisen opiskelijoilla on mahdollista saada harjoittelutukea 2 kk:lle. Tätä tukea eivät siis todellakaan kaikki saa. Tuo kaksi kuukautta on usein uutena ylioppilaana opintonsa aloittaneen ainoa kosketuspinta niin oman alan töihin (erityisesti Jyväskylän tapaisessa kaupungissa jossa puolet kaupungin asukkaista on opiskelijoita - mm. oman alan kesätöitä on erittäin vaikea saada). Ei sillä pitkälle pötkitä...
No kuinkas kauan tätä itsensätutkiskelua sitten tulisi vielä lukionkin jälkeen voida jatkaa? Olisiko esim. vielä nelikymppisenä saatava vielä muutama vuosi miettiä, mikä nyt sitten oikein TODELLA kiinnostaa....? Entä jos silloin huomaa, että eipä juuri mikään?
Perinteisesti ammatinvalintapäätös on tehty peruskoulun jälkeen, tai sitten lähdetty lukioon vielä muutamaksi vuodeksi miettimään ja yleissivistymään.
"Perinteisesti ammatinvalintapäätös on tehty peruskoulun jälkeen, tai sitten lähdetty lukioon vielä muutamaksi vuodeksi miettimään ja yleissivistymään."
Kaikkihan me toki ymmärrämme että "perinne" ei ole mikään absoluuttinen totuus. Onneksi nykymaailmassa on ainakin toistaiseksi muitakin vaihtoehtoja kuin seurata "perinteitä", jotka eivät vain _kaikkien_ elämänpolkuun sovellu.
25 vuotta sitten ei ollut samanlaista kilpailutilannetta kuin nykyisin. Akateeminen tutkinto takasi varman ja hyväpalkkaisen työpaikan tai viran.
Nykyisin on tilanne täysin toinen kun pitää ankarasti miettiä, millä alalla itsensä voi elättää. Pätkätöitä on saatavilla, mutta ei siinä elämää suuremmin suunnitella kun ei seuraavan vuoden työstä tiedä.
Mitään merkitystä ei ole sillä kuinka hyvin teet työsi tai onko työsi tarpeellista (yleensä on) projektirahoitus ratkaisee yleensä.
Todennäköisesti et itse pääsisi edes opiskelemaan nykyisin. Kilpailu paikoista on niin kova. Että ei kannata ihmetellä, jos joku on epävarma siitä mitä tekee.
Mielenkiintoinen kommentti, etten pääsisi enää opiskelemaan omaa alaani, kun et minua tunne.
Sen verran nyt sitten, että silloin 70-luvun alussa oli pääsykokeet alalleni, hakijoita oli useampia satoja ja meitä pääsi 25 muistaakseni sisään. Ei se silloinkaan ollut mitään suoraan sisäänpääsyä ylioppilastutkinnon jälkeen. Nykynuoret vain ajattelevat niin, kun eivät tajua että silloin oli paikkoja yliopistoissa paljon vähemmän ja pääsykokeet oli silloinkin.
Ja lisäksi, olin muuten omassa pääsykokeessani koko porukan toiseksi paras, joten uskoisin että olisin tänäkin keväänä alalleni päässyt...
Eikä se akateeminen tutkinto muuten takaa mitää varmaa ja hyväpalkkaista virkaa, vaikka sen olisi kymmeniä vuosia sitten suorittanut. Et ole tainnut koskaan kuulla sellaisista asioista kuin irtisanominen, yhtiön konkurssi, lomauttaminen - ne kaikki koskevat myös akateemisen tutkinnon suorittaneita.
Niimpa kirjoitti: "Todennäköisesti et itse pääsisi edes opiskelemaan nykyisin. Kilpailu paikoista on niin kova. Että ei kannata ihmetellä, jos joku on epävarma siitä mitä tekee."
Aika vahvasti sanottu ihmiselle, jota ei lainkaan tunne. Ihan vain tiedoksi, kun 70-luvun alussa hain yliopistoon, niin pyrkijöitä oli silloinkin satoja, ja muistaakseni 25 heistä otettiin sisään. Kova se kilpailu oli silloinkin. Lisäisin vielä, että olin muuten pääsykokeessa koko porukan toiseksi paras, joten eiköhän se paikka aukeaisi nytkin...
Nykynuorilla on jokin kummallinen vinoutunut käsitys siitä, että muutama vuosikymmen sitten yliopistoon pääsy olisi ollut jotenkin selvä kun vain ylioppilaaksi pääsi. Ei se ollut helppoa silloinkaan, kuten tuo esimerkkinikin osoitti.
Anteeksi kun tuli suunnilleen sama viesti kahteen kertaan, mutta ensimmäisellä kerralla tämä keskustelusysteemi kaatui, ja vasta kun lähetin nyt uuden vastauksen niin edellinenkin vastaukseni tuli näkyviin.
Mutta kertaushan se on opintojen äiti...
..kauhistuttaa jo pelkkä ajatuskin!
Hain viime keväänä hkkk:uun ensimmäistä kertaa.
Olin oikeasti lukenu puoli vuotta ja tunsin että nyt on tämän tytön ala, kun en malttanu päästää pääsykoekirjoja käsistäni. Osallistuin jopa preppauskurssille ja olin koko aika kolmen parhaan joukossa.
NO, tuli pääsykoepäivä ja Purjo laahustaa koululle. "Järkkärit" sitten huutelee nimeltä ovella porukkaa ja mun nimeä ei sanota, vaikka aivan takuulla olen oikeassa paikassa. Kaikki muut on otettu jo sisään ja Purjo seisoo järkkärin vieressä ja kyselee menikö vahingossa nimi ohi. No kun ei ole koko listassa.
Ja eikun kauhea itku. Ja hampaiden todellinen kiristys! Naisproffa viimein lupaa tehdä kokeen. Minä itken kamalasti koko kokeen ajan, niin etten nähny kunnolla edes kysymyksiä, sanoivat vielä, ettei varmaan hyväksytä koko suoritusta - ja minut oli kirjattu heidän toimestaan täysin väärännimisenä sinne, löyty hetulla joku kumman niminen listoista viimein.. (tietysti vasta kokeen jälkeen opintotoimistossa käydessäni)
Tänä vuonna en USKALTANUT hakea hesaan, vaan hain ouluun. Lensin oikein neljää päivää aikaisemmin vieraalle paikkakunnalle ja majoituin ystävällisen tuttavani luo..tällä kertaa KOTIMAANLENNOLLA finnair hukkasi minun matkalaukuni ja sain sen keskiviikkona, pääsykokeita seuraavana päivänä takaisin. Matkiksessa oli lompakko (henkkareita lukuunottamatta), vaatteet, KIRJAT, TIIVISTELMÄT, LASKIN, KYNÄT jne.. huippua.
Annettakoon anteeksi minulle, että haen rakastamaani koulutukseen KOLMATTA kertaa. Muutoinkin kauheana koejännittäjänä on pakko osata kaikki deadline päivänä kuusikertaa paremmin kuin muut suoriutuakseni edes keskivertoisesti.
En pysty miettimään mihin ampaisen ensi keväänä, mutta uskon, että pystyn tällä kertaa varautumaan mihin tahansa :O)
Erityisen paljon pusuja kaikille jotka haki kauppikseen, mutta pussaukset myös niiden nassuun jotka haki johki muualle :O)
*purjo*
Käsimatkatavarathan on myös keksitty..kuka hullu laittaa matkikseen kaikkein oleelliseimmian?
Mulla on tällanen tarina: peruskoulun jälkeen menin duuniin, sitten kaksvitosena opiskelin opistotason koulutuksen(hoitaja).Yliopisto-opiskeluhaaveet sai jäädä,kun en jaksanut/viitsinyt pyrkiä kiintiössä.
Tänä syksynä ajattelin mennä kirjotuksiin (opistotason tutkinnolla voi mennä ilman lukion suorituksia) ja kirjottaa keväällä loput pois.Olen siis hyvässä lykyssä tätinä ensi kevään ylioppilas.Ironista,sillä en ole koskaan kamalasti piitannut eri tutkintojen varsinaisesta statuksesta.Tai siis koska se ikä on itseltä jo ohi en ole kamalasti stressannut.
Nyt on siis ensi kevään haussa sekä iällä,kokemuksella(työkokemusta sieltä peruskoulun jälkeen alkaen) ja uudellayo-tutkinnolla kysyntää. Mutta toisaalta: sillä 19-vuotiaalla,viime kevään ylioppilaallahan on vielä tärvättävänä tämä 20 seuraavaa vuotta.Siinä ajassa ehtii vaikka lukea niin hyvin,että pääsee sisään.Älyähän mukuloilla vielä riittää.