Olen murrosikäisen pojan äiti. Hätä on kova, ja jos voit kertoa, miten ihmeessä etenen, niin kiitos, apua olisin vailla, neuvoja ja rohkaisua...
Olen eronnut n. 10 vuotta sitten puolisosta, jonka kanssa eläminen oli erittäin hankalaa. Nyt siellä hänen kanssaan ns. "elää" poikani, ja voin hyvin kuvitella, millaista se elämä siellä on. Päivät ovat täynnään uhkailuja, henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Olen tehnyt lastensuojeluilmoituksia, ne on tutkittu, ja ovat olleet aiheellisia. Myös koulukiusaamista on esiintynyt.
Poika kertoo minulle asioita, joita ei isälleen uskalla. Ja jos ne asiat, joita poika minulle kertoo, päätyvät isänsä korviin, siitä seuraa aina jotain vielä pahempaa... Poikani on hautonut itsemurhaa, ja on myöntänyt sen myös lastensuojelulle.
Pojan isä vastustaa kaikkea auttamista, mitä lapsen mielenterveyteen tulee, ja koska lastensuojelun avun piirissä oleminen on "vapaaehtoista", mies haluaa eroon kaikesta tällaisesta, koska se "tahraa hänen oman maineensa."
Poika soittelee minulle, mutta asun kaukana. Yksi kuvitetu mahdollisuus olisi että pakkotoimin jossain vaiheessa poika siirtyisi asumaan luokseni.
Mutta että lastensuojelukaan ei mahda mitään tällaiselle tilanteelle?
Isä saa jatkaa kiusaamista? Lastensuojeluilmoitusta ei voi tehdä lapsen isästä... jos mainitsen hänet ilmoituksessa, hän vettä jutun vaikka käräjille, aina jotain kautta... uhkailuja on jo tullut edellisistä ilmoituksistani, koska niissä lapsen isä oli oleellisesti sen kärjistyneen tilanteen aiheuttaja. Mies on saanut huomautuksia, mutta sadattelee silti täydeltä laidalta lastensuojelulle, ja sitten kotiin päästyään saa lapsi kuulla kunniasa, jos on jotain "luvatonta" kertonut ulkopuoliselle taholle...
Onko sinulla ymmärrystä tähän, ja miten voin auttaa poikaani tänään, tässä ja nyt --ennenkuin tulee se pakkotilanne, tai menetän poikani lopullisesti.
Olen eronnut n. 10 vuotta sitten puolisosta, jonka kanssa eläminen oli erittäin hankalaa. Nyt siellä hänen kanssaan ns. "elää" poikani, ja voin hyvin kuvitella, millaista se elämä siellä on. Päivät ovat täynnään uhkailuja, henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Olen tehnyt lastensuojeluilmoituksia, ne on tutkittu, ja ovat olleet aiheellisia. Myös koulukiusaamista on esiintynyt.
Poika kertoo minulle asioita, joita ei isälleen uskalla. Ja jos ne asiat, joita poika minulle kertoo, päätyvät isänsä korviin, siitä seuraa aina jotain vielä pahempaa... Poikani on hautonut itsemurhaa, ja on myöntänyt sen myös lastensuojelulle.
Pojan isä vastustaa kaikkea auttamista, mitä lapsen mielenterveyteen tulee, ja koska lastensuojelun avun piirissä oleminen on "vapaaehtoista", mies haluaa eroon kaikesta tällaisesta, koska se "tahraa hänen oman maineensa."
Poika soittelee minulle, mutta asun kaukana. Yksi kuvitetu mahdollisuus olisi että pakkotoimin jossain vaiheessa poika siirtyisi asumaan luokseni.
Mutta että lastensuojelukaan ei mahda mitään tällaiselle tilanteelle?
Isä saa jatkaa kiusaamista? Lastensuojeluilmoitusta ei voi tehdä lapsen isästä... jos mainitsen hänet ilmoituksessa, hän vettä jutun vaikka käräjille, aina jotain kautta... uhkailuja on jo tullut edellisistä ilmoituksistani, koska niissä lapsen isä oli oleellisesti sen kärjistyneen tilanteen aiheuttaja. Mies on saanut huomautuksia, mutta sadattelee silti täydeltä laidalta lastensuojelulle, ja sitten kotiin päästyään saa lapsi kuulla kunniasa, jos on jotain "luvatonta" kertonut ulkopuoliselle taholle...
Onko sinulla ymmärrystä tähän, ja miten voin auttaa poikaani tänään, tässä ja nyt --ennenkuin tulee se pakkotilanne, tai menetän poikani lopullisesti.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Luulisi, että isä ei halua vetää juttua käräjille, kun asian esillä oleminen ottaa muutenkin koville. Voi olla, että kantti ei sitten pitäisikään, vaikka murrosikäistä poikaa ja naista uskaltaa uhkailla. Kyselepä mieluummin jollain muulla kuin nuorten palstalla, niin voit saada hyviä käytännön neuvoja.
En tosin tiedä mitään näistä asioista, mutta minusta voisit pyytää lastensuojelulta kaikki raportit. Voit sitten toimittaa ne ylemmälle taholle sen tarkistamiseksi, onko lastensuojelun toiminta ollut liian löperöä. Mutta sanoit, ettet ole vielä tehnyt lastensuojeluilmoitusta nimenomaan lapsen isästä. Senkö se vaatii, että toimitaan? Luulisi, että jossain iässä alkaa pojan omakin mielipide painaa, että kumman vanhemman luona haluaa asua. Ja ainakin hän voi varmasti kyläillä luonasi pidempäänkin ilman että poliisit tulevat hakemaan kotiin? Ei kai tässä sitä ole takana, että isä haluaa itselleen lapsilisät mahd. elatusrahat (juoppo?)?
Kiitos. Niin, olen tainnut valita palstan hätäisesti.
Kyllä, onneksi poika osoittaa jo omaa tahtoa, mutta hänen on vaikea keskustella perheen ulkopuolisen tahon (lastensuojelu) kanssa, vaikka luottaa hyvinkin lastensuojeluun, koska isä vahtii jokaista liikettä, ja vaatii raportin joka keskustelusta. Ja seuraukset eivät ole pojan elämää eheyttäviä, vaan päinvastoin.
Ylempi taho tuli minullakin mieleen. Otan yhteyden uudestaan lastensuojeluun, ja kyselen tarkemmin mahdollisuuksista tässä hetkessä. Lastensuojelun asiakkuus on ns. vapaaehtoista, ja ellei lapsen isä (lähihuoltaja) sitä siedä, niin mitä on tehtävissä. Kun minä puutun etävanhempana asioihin, isä syyllistää minua, ja unohtaa, mistä tässä on kyse; lapsen pahoinvoinnista.
Lapsen isä on" täydellinen", joten lapsessakaan ei voi olla mitään "korjattavaa", näin miestä tulkitsen. Tiedän, että miehellä on persoonallisuushäiriö, mutta näistä asioista ei voi puhua "ääneen."
Meillä on vain yksi elämä, niin käsitän... ettei se menisi hukkaan...
Itsekin ottaisin yhteyttä ylempään tahoon, mitä nopeammin sen parempi.
Tuntuu että teit niin tai näin, lapsen isä pitää että vain muissa on vikaa ja järjestää jonkinlaisen numeron asiasta. Eli tämänkään takia yrittäisin olla noteeraamatta häntä sen verran mitä pystyn. Jos hän yrittää syyllistää sinua, niin anna mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Entisellä pomollani on persoonallisuushäiriö, ja ymmärrän niin hyvin sinua että tällaisen henkilön kanssa jos pitää asioita hoitaa, niin se on vaikeaa. Mutta uskon sinuun ja siihen että selviät tästä! Tsemppiä hirmupaljon sulle!!
Hienoa että pojallasi on sinut kuitenkin, ja että hän voi sinulle puhua asioistaan,
Jatkoa...
Jos pojan isä uhkailee sinua tai käy käsiksi poikaan, tai käyttää henkistä väkivaltaa, niin mielestäni tuo on poliisiasia. Hänellä ei ole mitään oikeutta kohdella teitä tuolla lailla.
Suomessa on tätä(kin) varten olemassa Poliisi. Kannattaa oikeasti soittaa ja käskeä selvittämään asia, ennen kuin poika tekee/pojalle tehdään jotain peruuttamatonta.
Kiitos teille tuesta!
Olen menossa ensin itse tukemaan poikaani paikan päälle, ja juttelemaan kanssaan. Ajattelen, että poikaani minun on ensisijassa kuunneltava. Se vaan, että häneen ei aina saa yhteyttä (isä vie puhelimen tai estää tietokoneella olon).
Jos poika on murrosiässä hän saa päättää kenen luona asuu. Asian voisi varmaan järjestää niin että poika muuttaisi sinun luokse.
Poikani miettii sitä parhaillaan, luokseni muuttamista. Sydän on nyt sen vuoksi onnesta kippuralla. Kävin luonaan, ja hän tukeutui minuun paljon. Luottamus on tärkeä asia, nyt sen huomaa. Kun se puoli on kunnossa, asiat järjestyy varmasti parhain päin. Iso asia jättää kaverit ja ns. kaverit (osa kiusaa), ja koska pojalle on sattunut niin paljon negatiivisia asioita, hänen on- ihan luonnollista -vaikea ajatella asioista positiivisesti. Siksi nyt edetään hissukseen askel kerrallaan. Kesä tulossa, lapsilla enemmän liikkumavaraa... toivon.