Moniko oikeasti uskoo olevansa onnellinen, kun etsii itselleen jonkun ukonraasun, viettää tämän kanssa alle kolmikymppisenä kermakakku-häät saaden leikkiä päivän prinsessaa ja siihen tekee vielä parit - kolmet mukulat muiden painostuksesta ja odotukseksi, niin onko se se juttu eli ELÄMÄ? Tarvitseeko se onnellisuus nämä kulissit? Mikä tässä suomalaisessa perheidyllissä on se juttu? Kerrohan omat perhetaustasi vielä?
Ja mieti; onko tämä sinun käsitys onnesta ja elämästä vai muiden odotus johon haluat vastata siksi, että saat hyväksyntää?
Syy miksi kysyn tätä on se, että olen huomannut, että naimisiinmenot ja lapsentekemiset ovat laukmakäyttäytymistä, jossa ihminen ei toteuta itseään vaan mielistelee tavallaan muita. Rohkeutta saisi olla erilaisuuteen, niin tämä maailma olisi mielekkäämpi paikka. -Että näin!
Ja mieti; onko tämä sinun käsitys onnesta ja elämästä vai muiden odotus johon haluat vastata siksi, että saat hyväksyntää?
Syy miksi kysyn tätä on se, että olen huomannut, että naimisiinmenot ja lapsentekemiset ovat laukmakäyttäytymistä, jossa ihminen ei toteuta itseään vaan mielistelee tavallaan muita. Rohkeutta saisi olla erilaisuuteen, niin tämä maailma olisi mielekkäämpi paikka. -Että näin!
Vastaukset 17
Vanhimmat
Kaveri puhuu vähän mutta siaa. Älkääpä pikkutytöt painelko miinusta. Kommentoikaa asiallisesti tack.
Niin sunko mielestä lapset pitää saada yli 30-vuotiaana ja sitten vanhana mummona/paappana niistä lapsista pitää huolta? Hejssan on varmaankin kirjoituksen aloittaja
"Niin sunko mielestä lapset pitää saada yli 30-vuotiaana ja sitten vanhana mummona/paappana niistä lapsista pitää huolta?"
- Siis mitä väliä on vaikka saisi lapset nelikymppisenä, jos niitä natuna tulee ja henkilö joka lapsen hankkii on terve ja kykenevä hulehtimaan jälkeläisistään sen aikaa kun ne tarvitsevat äitiä ja isää? Kyllähän moni on epäkypsä vanhemmaksi sinne kolmeenkymmeneen saakka ja altis riskeille.
Sinun tapauksessasi asenne on tuollainen tyypillinen kilpailuyhteiskunnan suorituskeskeisen kasvatin; "minä minä, kaikki heti mulle, minä tiedän kaikki", ja sanot olevasi vanha mummo jo periaatteessa 10 vuotta normaalia aikaisemmin kuin asiaan kuuluu, eli vanhenet nopeammin, niin kannattaakohan tuollaisen riskisynnyttäjän lapsia hankkia ylitäätään?
Istutat tuon negatiivisyyden lapsiisikin!? Nainen joka tekee kuolemaa jo nyt ei tarvitse lapsia! Selvästikin olet pessimistinen ja itsestä huolehtimaton tyyppi! Kuule kun sinä voit tehdä terveyttäsi edistäviä toimenpiteitä, esimerkiksi liikkua. Lisäksi kun tekee lapset vanhempana, on lapsi todennäköisesti tasapainoisempi, helpompi hoitaa lapsena (ei itke ja työllistä niin paljoa kuin jokun itseään etsivän nuoren lapsi, jok aistii epävarmuuden kokien turvattomuutta ja siksi huutaa yötä päivää) ja lisäksi ihminen säilyy nuorempana. Tuttavapiirissäni on kolmekymmentäviisi vuotta ollut se trendi tehdä lapset. Kenelläkään ei ole ollut mitään ongelmaa ja kaikki kulkee hymyssä suin. Nuorempj kun katsoo; ovat yksinäisiä ja hamppamia. MIelestäni 35v on hyvä ikä naiselle tehdä lapsia. Väittämä perustuu empiirisiin havaintoihini elämässä yleensä ja lähipiirissä.
Miksi siis tehdä lapset liian aikaisin? No varmaan vastaatte "kun biologinen kello raksuttaa". No raksuttaahan se, mutta ei niin nopeaa kuin moni uskoo ja biologinen kello ei ole syy tehdä holtittomasti lapsia uskotellen itselleen tilanteen olevan oikea. Maailmassa on liikaa onnetomia perheenäitejä ja isiä puhumattakaan heidän lapsistaan. Lapset eivät voineet valita elämäänsä, mutta isä ja äiti jollakin tasolla voivat.
Ei lapsia pidä saada edes 30 jälkeen, olemme molemmat yli 30 ja aivan hemmetin onnellisia, ettei kakarana tullut hormooninarkoosissa tehtyä jätöksiä tähän maailmaan meidän elämää pilaamaan.
Ihan terve ja kykenevä olen. Yli 30 alkaa olla jo siinä iässä, ettei kyllä kovin helpolla raskaaksi tule ja joutuu hedelmöityshoitoja tekemään. En ole vanhentunut nopeammin ja osaan pitää kropastani huolta ja liikun melkein päivittän. Entäs sinä itse oletko, joku lihava nainen,joka ei sitten millään meinaa tulla raskaaksi ja harmittelet,kun pitää hedelmöityshoitoja tehdä? Yleisurheilua,kun harrastan tai olenhan jo yli 10-vuotta harrastanut ja sama jatkuu vieläkin. En juo, enkä polta. Nuorempana sitä jaksaa paremmin lapsista pitää huolta,kun 30-40 vuotiaana. Se on siinäkin,että tulee siltikin raskaaksi,vaikka käyttää e-pillereitä eli ei se ehkäisy niin 100% varmaa aina ole. Tiedän muutaman sellaisen naisen. En ole tähän asti nähnyt, vielä yhtäkään nuorta äitiä,jotka ovat onnettomia tai yksinäisiä.
Olen 35v mies. Äläs puhu shaissea. Eilen oli rauhantervehdyksessä juttua, että perheen onnellisuuden avain on parisuhteen toimivuus. - MIeti sitä!
Toimimattomista parisuhteista ja niihin perustetuista kapsiperheistä ongelmat syntyy.
Meillä kait saatiin ihan iisisti. Samaten tuttavapiirillämme. Siksipä "kampanjoin" propagandaa vastaan.
Hyvä ystäväni sai lapsen 18 vuotiaana,kun oli vähän yli vuoden seurustellut miehensä kanssa ja e-pillereitä söi. Nykyään heillä on 2 lasta, 3 tulossa ja ovat olleet yhdessä 7-vuotta ja naimisissa siitä 5 vuotta. Onnellisia ovat molemmat. Vaikka itselläni ei lapsia vielä ole, niin parisuhde ainakin toimii. Olen kuiteskin sitä mieltä,että lapsia on hyvä saada yli 20 vuotiaana,kun on vakaa parisuhde,työpaikkakin edes toisella ja katto pään päällä. Muuta en tarvitse omaan onneeni.
MINÄ! olen onnellinen :)
No, ehkä se ei ole sinun unelmasi mutta joidenkin on. Itselläni ei ole vielä lapsia, mutta tulevaisuuden suunnitelmissa on. Toivottavasti olen onnellinen sitten. Enkä tee lapsia sen takia että painostetaan, vaan sen takia että haluan.
Olenhan minä onnellinen nytkin, vaikkei lapsia ole. Mutta kyllä tää elämä tylsäksi käy jos seuraavat 50 vuotta jatkaa samaa rataa...
Kuka käski jatkaa seuraavat 50 vuotta samaa rataa? Totta kait jokainen unelmoi perheestä ja on ihmisen tehtäväkin tuottaa tasapainoisia jälkeläisiä. Mutta niillä ei todellakaan ole kiire ja asiat ei mene biologisen kellon ja omien mielihalujen mukaan, vaan järjen mukaan. Ei se ole helppoa ja luonnollista olla yksinhuoltajakaan, että kannattaa varmaan katsella hieman pitempään ja pidemmälle elämässäkin?!
Kohta varmaan koku PIKKUTYTTÖ toivoen väittää, että "tuo on joku katkera PÄÄLLE kolmekymppinen jolla ei mahdollisuutta lapsiin", -mutta NOUP;)
Minä olisin tällaisesta aloituksesta kiitollinen nuorena ihmisenä ja kiittäisin elämäni pelastamisesta.
Olipa aika kärjistetty mielipide.
Jokaisen tulisi tehdä asiat niin kuin näkee hyväksi itselleen ja perheelleen. Me pidimme pienet häät (silloin minä 26, mies 28) ja ja vuoden perään siitä saimme ensimmäisen, erittäin toivotun lapsen. Toinen lapsi on tervetullut vähän myöhemmessä vaiheessa. Ystäväpiirissä juuri kenelläkään ei ole "näin nuorena" lapsia, joten emme ole laumakäyttäytyjiä.
Olen kyllä myös sitä mieltä, että pelkästään koetusta ympäristön painostuksesta ei pitäisi mennä naimisiin/saada lapsia/ostaa taloa tms.
Tuo on totta. Olen silleen eri mieltä, että ei jokainen voi lapsia sotkea elämäänsä ihan suinpäin, vaan kyllä siinä pitää olla perusasiat kunnossa. - Ok, "perus asiat kunnossa" on aika suhteellinen käsite, mutta mahdollisimman pitkä ja toimiva parisuhde, rakkaus ja kyky hallita elämäänsä on aika nyrkkisääntö. Naimisiinmeno voi olla hätäinen veto nuorena jonkun vuodenkin tuntemisen jölkeen, eli avioliitto on monesti ihan yhtä sosiaalisten paineiden aiheuttamaa kuin lastenhankintakin niillä kenellä itsetunto-ongelmia. MIksi naimisiin mennään? ;Mielestäni siksi, että nainen saa leikkiä päivän prinsessaa valokeilassa ja sulhanen saa polttarit. Rakkaus ei ole näissä millään lailla tekemisissä, siis jos alle 10 vuoden seukkaamisen jälkeen naimisiin, vaan kyllä se on jotain ihme ripustautumista jne. jne. Erojahan tulee melkein jokaiselle, eli se kertoo aika paljon.
Eilen radiossa pohdittiin rakkautta ja parisuhdeta, ja siellä oli ajatus, että ihminen rakastuu kolmesti elämässään: On ensirakkaus, on se rakkaus jossa tehdään lapset -siis toinen rakkaus, ja sitten se oikea rakkaus, joka tulee kun lapset tehty. Ja mikäsmuu in tie kestävään avioliittoon ja perheonneen kuin se, että tekee kolmannen kanssa vasta ne lapset tai kun aikaa suhteessa on kulunut. -Miksihän näin? Vauvakuumeko sekoittaa päät?
Menimme mieheni kanssa naimisiin kun olin 19 ja mieheni 25. Naimisiin menimme koska toisiamme rakastamme, en leikkinyt prinsessaa vaan menimme maistraatissa naimisiin ja lähisuvulle pidimme pienet juhlat ihan vaan meillä kotona. Pääasia oli naimisiin meno ei juhlat! Lapsia on kaksi, olin 21 kun esikoinen syntyi ja 23 kun kuopus syntyi. Päivääkään en ole katunut enkä vaihtaisi pois. En ole yksinäinen enkä onneton, ja viihtynyt hyvin lasteni kanssa kotona. Minulla oli ja on yhä vakityö, mieheni on yrittäjä. Oman asunnon ostimme samana vuonna kun menimme naimisiin. Emme siis todellakaan ole noudattaneet mitään muiden vaatimaa kaavaa, vaan tehneet niin kuin on tuntunut hyvältä ja perusasiat olivat kyllä kunnossa kun lapsia aloimme tekemään.. Jokaisella lienee oikeus valita oma tiensä. Mikä teidän elämässänne on pielessä kun noin tarvitsee muiden valintoja arvostella ja mollata? Eikö oma elämä ole tarpeeksi mielenkiintoista kun mielenkiinto riittää muiden elämän ihmettelyyn?
Laita ennemmin nikiksesi "toistaiseksi tyytyväinen äiti".
Laita ite nikikses "toistaiseksi elossa" kuka vaanhan voi kuolla huomena.. Harmi et toisten onni ottaa sulla noin koville..