..on välillä vaikea löytää kaikkien itselle tarjottujen ja muiden mielestä juuri sopivien kulkusuuntien joukosta.
Mutta kun kukaan toinen ei kulje toisen saappaissa eikä elä toisen historia takanaan.
Joskus oma tie on vaikea toteuttaa, vaikka se olisi löytynytkin ja siitä olisi varma.
Mitä hyvää on niissä, jotka yrittävät ohjailla kanssaihmistensä valintoja tiettyihin suuntiin?
Mutta kun kukaan toinen ei kulje toisen saappaissa eikä elä toisen historia takanaan.
Joskus oma tie on vaikea toteuttaa, vaikka se olisi löytynytkin ja siitä olisi varma.
Mitä hyvää on niissä, jotka yrittävät ohjailla kanssaihmistensä valintoja tiettyihin suuntiin?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Itseäni nuo ohjailijat ovat aina lähinnä ärsyttäneet. Olen aika nuoresta asti tiennyt mihin suuntaan haluan kulkea ja jos olen ollut eksyksissä, olen halunnut itse etsiä polun pään uudelleen. Uskon näet, että vain itse löydetty tie on tie, jota pitkin on hyvä kulkea. Aina on joku, jonka mielestä kannattaisi tehdä toisin. Siksi ainoa kuuntelemisen arvoinen ääni on se, joka löytyy omasta sisimmästä.
Vaan ehkäpä pieni ohjailu on joillekin hyväksi. Kaikki eivät osaa ottaa elämäänsä haltuun ja silloin tarvitaan joku, joka vähän siinä avustaa. Mutta avunkin pitäisi olla kuuntelevaa laatua, kyseisen ihmisen persoonan ja tarpeet huomioon ottavaa.
Jos taas tarkoitat niitä päällepäsmäreitä, jotka aina tietävät mikä toiselle olisi ehdottomasti hyväksi HEIDÄN mielestään, viis siitä mitä ihminen itse sanoo ja tekee, heissä ei ole mitään hyvää minun mielestäni.
..laidasta laitaan tarkoitin. Joskus hellävaraista ohjailua, joskus pientä juonittelua toisen pään menoksi (suunnan löytymiseksi) ja joskus suoraa törryyttelyä, että kyllä sää nyt väärin teet.
Mutta kohtaako ohjailtava ja ohjailija toisensa vai tapahtuuko se usein, että ihminen joka ei ohjailua halua, saa sitä osakseen?
Ja mikä kumman piirre jossain ihmisessä saa toisen ohjailuvietin heräämään?
Tämä on kiinnostava aihe pohtia.
Usein kyllä tuntuu siltä, että ne todelliset ohjailtava/ohjaaja-tilanteet ovat hyvin vähissä. Siskoni tekee sitä työkseen ja silloin tilanne syntyy hyvin järjestettynä. Tavallisessa arkielämässä taitaa mennä niin päin, että ohjailua saavat ne, jotka sitä vähiten tarvitsevat ja ne usein kovin hiljaiset tai armottoman nurjamieliset ohjailun tarpeessa olevat jäävät hunningolle. Ihmiset eivät halua puuttua todellisiin ongelmiin. On jotenkin helpompaa mennä pätemään sille elämässään pärjäävälle mutta jotenkin oudosti elävälle ja vieläpä lesbolle, joka ei varmasti käy kraiveliin kiinni.
Epäilen nimittäin, että jonkinlainen pätemisen ja vallankahvassa roikkumisen tarve siellä vaikuttaa. Kun ei muuten voi sitä toteuttaa, niin pääsenpä ainakin sanomaan tuolle, että minusta sinun pittäis kiinnostua piirilevyteollisuudesta sen maalillasutimisen sijasta, eihän se ole kunnon ihmisen hommaa. Juu-u..
Ihmiset niin helposti tietävät mikä toiselle on oikein. On niin tajuttoman helppoa katsoa vierestä ja sanoa, että nappulat tuohon suuntaan, kun ei itse tarvitse niitä siirrellä. Se on sellaista takaoven filosofiaa, voi sanoa kaikenlaista mutta ei tarvitse itse todistaa sanojen pätevyyttä omassa elämässään.
..sillä aihe on minulle todella henkilökohtaisesti tuttu. Minua on oman elämäni aikana yritetty muokata, mitä moninaisemmille mutkille, enkä koskaan tunnu kelpaavan ihan omana itsenäni.
Toisinaan muokkausyritykset minua huvittavat ja toisinaan se saa suolet solmuun ja volyymit kattoon..:D
Olenkin miettinyt, että olenkohan jotenkin niin erikoinen toisten silmissä vai kenties avuttoman oloinen, kun neuvoa pukkaa suunnalta jos toiselta.
Välillä tuntuu, että pitää oikein toitottaa omaa oikeutustaan olla olemassa ja lupaa valita itse mielipiteensä.
Ihmisillä on mitä mielenkiintoisempia tapoja yrittää vaikuttaa minuun ja niistä yksi on se, että lopetetaan tervehtiminen kokonaan.
Ja jos en noudata itselleni annettuja "viisaita" neuvoja loukkaannutaan verisesti. Mietin aina välillä, mitä oikeasti toinen/toiset ihminen saa siitä, jos minut(kin) saisi muuttumaan mieleisekseen..:) Tai oikeammin noudattamaan jotain annettua neuvoa. Kaikkiahan ei voi noudattaa, sillä eri neuvojat antavat päinvastaisia neuvoja..:D
Aikanaan sain kyllä taistella kynsin hampain muokkaajia vastaan, joiden mielestä melkeinpä kaikki muu kuin se mitä tein olisi ollut minulle hyväksi. Lopulta ne luovuttivat, vaikka taatusti yhä miettivät miten hullu olen. :)! Ja vähitellen ovat joutuneet jopa tunnustamaan, että ehkäpä se ei ollutkaan niin väärässä.
Oman tiensä kulkija joutuu säännöllisin väliajoin puolustautumaan perusteellisesti. Siihen on jo tottunut. Ärsyttävintä on, että monesti joutuu selittelemään asioita, jotka ovat ihan hyviä ja toimivia ja jopa huomattavasti parempia kuin ne toiset vaihtoehdot. Ovatpa vain jonkun mielestä aivan vääriä, koska eivät ole sitä mitä HÄN pitää oikeana.
Minusta on ihan käsittämätöntä, että jotkut ovat täysin sokeita muille vaihtoehdoille kuin sille, joka on heidän omansa! Eivät yksinkertaisesti näe, että kaikki eivät todellakaan ole niinkuin he. Monesti nämä ihmiset ovat suuremmin ajattelematta ajautuneet elämässään niille urille missä junnaavat ja sitten tulevat "neuvomaan" ihmistä, joka harkitusti toteuttaa tavoitteitaan ja elää niinkuin kaikkien pitäisi eli sen mukaan, minkä itse kokee oikeaksi. Eli olisko taustalla myös ripaus kateutta?
Sitä minäkin olen miettinyt, että pikkuriikkisen henkistä solmuilua täytyy olla ihmisellä, joka nauttisi siitä, että saisi ohjailla toisen elämää mielensä mukaan. Ajattelevatkohan ne koskaan, että itse asiassa tuossa tilanteessa ohjailija olisi myös vastuussa kaikesta mitä tapahtuu?
Ja kenen neuvot tosiaankin olisivat ne oikeat? Kun yksi sanoo yhtä ja toinen toista. Tai kun yhden asian saisit muutettua, löytyisi pian toinen muokattava asia tilalle. Jos yrittäisi kaikkia miellyttää, hajoaisi lopulta palasiksi ja kadottaisi oman itsensä. Niin on monille myös käynyt ja se on melko masentava ilmiö.
Hei, tuo tervehtimättä jättäminen on erinomaisen tuttua! Olen aina miettinyt, että mitä ihmettä ne ihmiset sillä luulevat saavansa aikaan?! Pääasiassa vain itselleen vaikean olon, kun täytyy väkisin olla huomaamatta joku, jonka hyvin tuntee. Siinä kai yritetään myös pientä valtapeliä, samanlaista kuin päiväkausia kestävällä murjottamisella. Lopputulos on aina sama; itsellä tosi kurja olo.
minä ainakin olen huomannut tarvitsevani toisten neuvoja ja ohjeita. itse ei aina näe asioita niin laaja-alaisesti ja toisen näkökulman esille tuominen saattaa avata uusia kulmia omaankin näkemykseen. tiedän oman tieni, en ole sitä valinnut, se yksinkertaisesti vain on siinä, mutta jonkun on toisinaan näytettävä valoa niin, että näkee sen, mitä oman polun ympärillä on.
..kiva kun oot taas täällä.
Olen jo aikaa sitten huomannut, ettei toisia ihmisiä kannata yrittää ohjata mihinkään suuntaan.
Kukin tekee kuitenkin asiat omalla tavallaan.
Tyttöystävänikin on jo ylittänyt sen helpon vaiheen, jossa jos halusin hänen tekevän jotain, ehdotin aina päinvastaista ;)
Hän on erittäin tarkka siinä, ettei häntä "määrätä" - kuten hän sitä itse kutsuu...
Tunnen kuitenkin keskikokoista mielihyvää kun ex-tyttikseni on sanonut parista asiasta jälkeenpäin, että näkökannallani oli pointti = jotkut hänen henk.koht asiansa olisivat nyt paremmin jos olisi kuunnellut paria "neuvoani".
Itse otan vaarin toisen ohjailusta jos siinä on todella hyvät perustelut. Oikeastaan välillä toivonkin, että joku avaisi itselle uusia näkökulmia tiettyihin juttuihin!
mutta asioista keskustelemisen ja pähkäilyn ero suoranaiseen ohjailuun on minusta selvä. Aina voi pohdiskella mitä pitäis tehdä ja kuunnella toisen mielipiteitä asiasta. Ulkopuoliset näkökulmat ovat joskus varsin valaisevia. Silti päätökset omien asioiden suhteen ovat jokaisen omassa käpälässä ja kukin elää elämäänsä sekä vastaa siitä itse.
"Mitä hyvää on niissä, jotka yrittävät ohjailla kanssaihmistensä valintoja tiettyihin suuntiin?"
Ehkä he välittävät, edes vähän. Hyviä suunnannäyttäjiä on tielläni riittänyt. Kiitos heille.
Pahimpia ovat ne, jotka potkivat minua pois omalta tieltään, eivätkä antaisi minun kulkea missään muuallakaan. Kaikkialla ollaan vain potkimassa ja tönimässä. En kelpaa muiden, parempien kulkijoiden joukkoon.
Siksi minäkin haluan vaeltaa vähän syrjemmässä, omassa rauhassani. Minä luulen kulkevani omaa tietäni, jonka olen itse valinnut, mutta saankin usein huomata, ettei se olekaan minun raivaamani polku. Joku toinen on kävellyt siitä ennen minua. Minä yritän vain seurata perässä.
Joskus olen harhaillut eksyksissä, mutta olen taas löytänyt reitin, jota seurailla. Määräänpäästä ei ole tietoa.
kannattaako ihmisiä ylipäätään lähteä ohjailemaan mihinkään? Ohjailu on tavallaan opettamista.
Toisaalta ihminen tarvitsee opettamista, toisaalta taas ei.
Ihmiselle voi näyttää/kertoa muita vaihtoehtoja, toisaaltaa taas tarvitsee sitä ohjausta.
Ohjailu on tavallaan aivopesua tai tyrkyttämistä johonkin. Riippuu aina tietysti tavasta ja ihmisestä.
Vastaukseni varsinaiseen kysymykseen.
(Takaisin tuonne toiseen keskusteluaiheeseen)
Mitä hyvää on ylipäätänsä yhtään missään?
Taas vaikea asia, johon pitäisi hakea vastaus oman navan ulkopuolelta. Mikä on sen ohjailevan ihmisen motiivi ohjailulleen..
-Oletko varma, ettet itse ohjaile ihmisiä?
-Tietääkö ohjaileva ihminen ohjailevansa?
..ihmisten ohjailua viimeiseen saakka.
Voiko joku myös kokea toisen mielipiteet ohjailuna, vaikka toinen ei niin tarkoittaisikaan? (Tässä vastakysymys.)
Tämä meni taas vähän ohi aiheen. Unohdetaan jo minut!!
En käytännössä kirjottanut mitään susta.
"voiko joku kokea toisen mielipiteet ohjailuna.."
-kyllä voi. Ja luultavasti näin on useammin kuin itse edes ajatteleekaan.
Mikä ero on ohjailulla ja neuvonnalla. Sanon vaikka esimerkiksi ei kannata mennä kattomaan sitä the mölö mölö 2. leffaa koska se pilaa the mölö mölö 1. täydellisesti. Ohjailua, mutta riippuu henkilöstä, kelle sen sanot ja miten sanot.
No joo.. Tästä on aikas hankalaa puhua, kun on jälleen hyvin hyvin laaja käsite.
Mielestäni kaikki ihmiset ohjailevat toisiaan enemmän tai vähemmän. Arimmatkin. Osa meistä "rohkeammista" oikein keskittyy ujojen ja arkojen pikkuvihjeiden mystiikkaan (että mitähän ne tässä nyt haluavat) ja heidän rinnalleen, vaikka ymmärtäisimme vinkit täysin väärin. Kieltämättä arat (tai hitaat) jäävät helpommin jalkoihin.
Pommitusta ja ohjetta riittää, kyse on aika pitkälti siitä, miten itse reagoimme ohjailuun. Jotkut muuttuvat maaston värisiksi kuin kameleontit, jotkut ovat kiinanmuureja (sortuvat vasta ajan hampaaseen), useimmät taiteilevat näiden välillä, manipuloivat ja tulevat manipuloiduiksi. Sellaisia me ihmiset.
Itse myönnän täysin ja rehellisesti syyllistyväni ohjailuun melkein aina ja kaikkialla. Yritän tietenkin hillitä taipumusta, muistaa kohteliaisuuden, muiden oikeudet olla omalla kannallaan yms, mutta tosi on: vaikutan täysillä. Kun olen jotain mieltä, tuon sen esiin, jotenkin. Tosin vain pienryhmissä, koska muinaisen ujouden jälkiseuraamuksena inhoan edelleen katedereita, suurta puhetta ja suurta yleisöä (ammattini vuoksi on joskus ollut pakko esiintyä noinkin, tosin ilman sitä "suurta puhetta", yhtä tuskaa, välttelen viimeiseen saakka).
Ihmisten väliset suhteet ovat vuorovaikutussuhteita. Jotkut ovat despootteja, jotkut karismaattisia, jotkut alistushaluisia ja ohjausta kaipaavia, useimmat kai kuitenkin pyrkivät itsenäiseen arviointiin (?).
Tarkoitat varmaan taas sitä että joku on ohjannut sinua heteron tielle.Olet vatänyt taas herneet nenääsi jostain hetskun läpästä.Ei kande aina loukkaantua ja vängätä joka asiasta.Relaa vähän likka!